Tänä päivänä ei kuuluta juuri mihinkään tavan vuoksi. Erotaan/vaihdetaan ammattiliittoa, työpaikkaa jos/kun löytyy vaihtoehtoja.
Itse asiassa moni miettii, miksi kastaa oma vastasyntynyt lapsi (kuuluakseen kirkkoon)?
Enää ei kasteta 'tavan vuoksi', se on vain niin syvälle juurtunut moraalisäädös, ettei olisi 'pakana'!
Pakanuus on tietämättömyyttä Jumalasta. Kaste ei tuo meitä yhtään lähemmäksi Jumalaa. (Päinvastoin?)
Ellei julisteta totuutta: *Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla*, me pysymme pakanoina.
Ellei julisteta, että *Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan*, me olemme pakanoita.
Instituutio ei voitele/valele/kasta meitä kristityiksi, sen tekee Pyhä Henki, kun otamme vastaan julistetun Sanan omalle kohdallemme, ja annamme Jumalan vaikuttaa meissä synnintunnon& parannuksenhalun.
Kun otamme vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi, omien syntiemme sovittajaksi, saamme armon tulla uskoon.
Siihen sopii kastaa, Isän edessä. Jeesuksen omana. Pyhän Hengen työn merkiksi.
Kun saamme kuulla/lukea Jumalan Sanaa, rakentuen yhteisestä uskosta, Pyhä Henki kasvattaa meitä uskovina. Siinä on yhteys=seurakunta, jossa toteutuvat ne armoitukset/palvelustehtävät/lahjat, mitä Pyhä Henki omilleen jakaa. Siinä ei ole toinen toistaan suurempi/tärkeämpi, vaan iloitsemme keskinäisestä rakkaudesta. Mitä meillä ei olisi, mikä on lahjaa taivaasta?
Kun Pyhä Henki saa kastaa sinut, uskova, Ylhäältä, sydämesi kiittää. Kiittää&ylistää. Kiittää armosta, joka ei jätä tyhjäksi; armosta, joka pelastaa syntisen. Armosta, joka riittää syntiselle.
Hengellisistä/tunnustuksellisista syistä erosin kirkosta. Instituutioita ovat myös rukoushuoneet, joihin liitytään/kuulutaan.
Eroaminen ei ole välttämätöntä; ihmisellä on tarve kuulua johonkin!
Kuulun Jeesukselle; Häneen uskovien kanssa koen sitä uskovien yhteyttä, mikä on seurakunta=Jeesus-ruumis. (Siinä ei ole -laista/-läistä.)
Vilpittömyyttään ihmiset eroavat kirkosta myös monista henk.koht. syistä. Silloin on hyvä kysyä: minkä/kenen vuoksi alunperin liityin/kuuluin kirkkoon?
Itse asiassa moni miettii, miksi kastaa oma vastasyntynyt lapsi (kuuluakseen kirkkoon)?
Enää ei kasteta 'tavan vuoksi', se on vain niin syvälle juurtunut moraalisäädös, ettei olisi 'pakana'!
Pakanuus on tietämättömyyttä Jumalasta. Kaste ei tuo meitä yhtään lähemmäksi Jumalaa. (Päinvastoin?)
Ellei julisteta totuutta: *Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla*, me pysymme pakanoina.
Ellei julisteta, että *Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan*, me olemme pakanoita.
Instituutio ei voitele/valele/kasta meitä kristityiksi, sen tekee Pyhä Henki, kun otamme vastaan julistetun Sanan omalle kohdallemme, ja annamme Jumalan vaikuttaa meissä synnintunnon& parannuksenhalun.
Kun otamme vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi, omien syntiemme sovittajaksi, saamme armon tulla uskoon.
Siihen sopii kastaa, Isän edessä. Jeesuksen omana. Pyhän Hengen työn merkiksi.
Kun saamme kuulla/lukea Jumalan Sanaa, rakentuen yhteisestä uskosta, Pyhä Henki kasvattaa meitä uskovina. Siinä on yhteys=seurakunta, jossa toteutuvat ne armoitukset/palvelustehtävät/lahjat, mitä Pyhä Henki omilleen jakaa. Siinä ei ole toinen toistaan suurempi/tärkeämpi, vaan iloitsemme keskinäisestä rakkaudesta. Mitä meillä ei olisi, mikä on lahjaa taivaasta?
Kun Pyhä Henki saa kastaa sinut, uskova, Ylhäältä, sydämesi kiittää. Kiittää&ylistää. Kiittää armosta, joka ei jätä tyhjäksi; armosta, joka pelastaa syntisen. Armosta, joka riittää syntiselle.
Hengellisistä/tunnustuksellisista syistä erosin kirkosta. Instituutioita ovat myös rukoushuoneet, joihin liitytään/kuulutaan.
Eroaminen ei ole välttämätöntä; ihmisellä on tarve kuulua johonkin!
Kuulun Jeesukselle; Häneen uskovien kanssa koen sitä uskovien yhteyttä, mikä on seurakunta=Jeesus-ruumis. (Siinä ei ole -laista/-läistä.)
Vilpittömyyttään ihmiset eroavat kirkosta myös monista henk.koht. syistä. Silloin on hyvä kysyä: minkä/kenen vuoksi alunperin liityin/kuuluin kirkkoon?
Vastaukset 2
Vanhimmat
... selkeä kirjoitus! Kiitos! :-)
Minut liitettiin Ev,lut kirkkoon vauvana vain ilmeisesti "perinnäistavan vuoksi"! jonka 34 vuotiaana 23 vuotta sitten havaisin että se olisi saanut jäädä tekemättä! Noin vuoden kestäneen "itseäni kohtaan tehdyn painiottelun" kautta minulle selvisi että eroan kirkosta "hengellisen/tunnustuksellisen" valinnan tuloksena!
Vanhempani eivät olleet "uskovaisia" vaan pikemminkin päinvastoin! Eivät nyt suoranaisesti pilkkaajia, mutta eivät uskoviakaan!
Tänäpäivänä luotan Raamatun sanomaan, en minkäänlaisiin kirkollisiin tunnustuskirjoihin ,sillä ne vievät vain ohi puhtaan Raamatun ilmoituksen pelastuksesta Jeesukseen!
Kirkko "pelastaa" vauvakasteen kautta! Raamattu tekee se Sanaan uskomisen kautta Pyhän Hengen välityksellä! siinä on sievoinen ero!
Siunausta Jeesuksessa! :-)
Jumalan siunausta yllesi, rakkaudella!