Uskovan ei pitäisi ottaa asoita niin itsestään selvinä,kuin tähän saakka on tapahtunut.Useimmat,jotka tulevat "uskoon",vastaanottavat valmiin ns. "uskon paketin",ilman että koskaan,sen syvällisemmin ajattelevat "paketin" sisältöä.
Tuntuu turvalliselta "vain uskoa" se,mitä muut ovat sanoneet.Onko tämä vilpittömyyttä vai herkkäuskoisuutta?
Jeesus sanoi,että antakaa lasten tulla...ja joka ei ota vastaan kuin lapsi,ei ole sovelias...
Jokin Jeesuksen sanoissa mättää.Jos olisin vienyt omat lapseni Jeesuksen tykö,silloin kun he olivat alle 10 vuotiaita,niin todennäköisesti Jeesukselta olisi palaneet hihat ja hän olisi vetänyt vertauksensa pois tai muokannut sitä!
Alle 10 vuotiaathan ovat usein kysymyksissään kaikkein "välkympiä" - usein osaavat kysyä sellaista (joskus ikävääkin),mitä aikuinen ei enää tajua kysyä.
Välkyille lapsille ei mene kovin helposti läpi esim. ajatus hyvästä Jumalasta ja ihmisen kärsimyksestä.Aikuiset taas on (usein miten) helppo rauhoittaa,jos on taitava sanaseppo.
Mutta luepa tiivistelmä ex-kristityn apologin kirjasta,joka hylkäsi kristinuskon (ja uskalsi esittää kysymyksiä).Muitakin on,mutta tämä vain esimerkkinä.
Kirjan tiedot
Teos:Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains, 2007
Tekijä(t):John W. Loftus
Kustantaja:Trafford Publishing
Kirjan kieli:Englanti
Sivuja:277
"Vuosien ajan olen sanonut, että kristillinen apologia [kristinuskon puolustaminen älyllisin keinoin] on vastaamista kysymyksiin, joita kukaan ei kysy. Oppinut [akateeminen] epäily on paljon hienostuneempaa, paljon enemmän puolustettavissa olevaa kuin kukaan meistä haluaisi uskoa. John Loftus on oppinut [teologiassa] ja entinen kristitty, joka musertui epäpätevän apologetiikan vaarallisesta valmistautumattomuudesta ja oppineen epäuskon hienostuneisuudesta" (Loftuksen kirjan takakannesta).
Tällaisin sanoin tohtori ja kristitty filosofi James Sennett kommentoi John W. Loftus nimisen pastorin ja evankelikaalisen amerikkalaisen ex-kristityn kirjaa Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains (2007), jossa hän selittää häkellyttävällä määrällä historiallista, filosofista ja eksegeettistä tietoa ja suoraan asian ytimeen osuvaa argumentointia lisättynä vielä rehellisellä kokemuksiensa kuvaamisella, miksi hän hylkäsi kristinuskon ja tuli skeptiseksi ateistiksi. Loftus tekee paljastavassa kirjassaan älyllisen tutkimusmatkan läpi fundamentalistisen protestanttisen kristinuskon ja Raamatun keskeisen sisällön läpivalaisten sitä kohta kohdalta järjen ja tieteen kriteereillä sekä päätyen johdonmukaisena lopputuloksenaan ateismiin sekä skeptisyyteen.
Lukijaa voi häiritä jossain määrin, että Loftus edellyttää jokaisen hänen kirjansa lukijan tulevan hänen kanssaan samaan lopputulokseen kristinuskosta (eli hylkäävän sen), mutta toisaalta Loftus tiedostaa ja myöntää kristittyjen voivan löytää vastaväitteitä hänen argumenttejaan vastaan. Loftus kuitenkin sanoo näistä vastaväitteistä, että ne eivät vakuuta häntä. Loftuksen teos on oivallista luettavaa kaikille, joilla on älyllisiä epäilyjä ja kysymyksiä koskien kristinuskon oppeja ja Raamatun kertomuksia, sillä Loftus ei ainoastaan kuvaa henkilökohtaista prosessiaan ja kokemuksiaan kristitystä apologista ja pastorista ateistiksi, vaan kaivautuu syvälle kristinuskon oppirakennelman ristiriitoihin, ongelmiin ja epäloogisuuksiin unohtamatta Raamattuakaan tutkimuksessaan.
Kumulatiivinen eli kasautuvan argumentoinnin/todistusaineiston metodi kristinuskon virheellisyyden osoittamiseksi
Menetelmä, jolla Loftus kerää todistusaineistoa kristinuskoa - ja Raamattua "jumalan sanana" nähtynä - vastaan on erittäin voimallinen: kasautuvan (kumulatiivisen) todistusaineiston tosiseikasto. Kristinuskon virheellisyys ei perustu yhteen ainoaan argumenttiin tai tosiasiaan - mikä itsessään ei vielä olisi välttämättä kyllin vakava haaste kristinuskolle - vaan monille erilaisille ja toisiaan täydentäville argumenteille ja näkökulmille, jotka sisältävät myös Loftuksen henkilökohtaiset kokemukset kristinuskosta ja kristillisestä elämästä. Loftus sai nähdä, että tositilanteessa, kun hän lankesi kristillisen uskon ihanteista vaikeassa elämäntilanteessaan, kristityiltä ei löytynytkään sitä kuuluisaa "kristillistä rakkautta" ja myötätuntoa. Kumulatiivinen "oikeudenkäynti" ja tosiasioiden joukko rakentuu seuraavista osa-alueista:
sosiologinen: ulkopuolisen testi uskolle
tieteellinen: Galileo Galilein (k. 1642) tapauksen opetus, kristinusko ja luonnontiede
historiallinen: kristinusko ja historiallinen todistusaineisto
raamatullinen: Raamatun outo taikauskoinen maailma (Raamatun kertomuksien ja uskomuksien juuret oman aikakautensa taikauskossa)
filosofinen: tapahtuuko ihmeitä, pahan ongelma kun oletetaan kaikkihyvä ja kaikkivaltias jumala (teodikea), moraali ja jumalausko, elämä ilman jumalaa.
Loftus käyttää kiitettävän määrän monipuolista ja laajaa oppineisuutta sisältävää lähdemateriaalia jokaisen viiden osa-alueen perusteluina rakentaessaan kristinuskon totuusarvon ja Raamatun "jumalallisuuden" vastaista todistusaineistoa. Lukijan on helppo jatkaa itsenäistä tutkimustyötään lähteiden avulla, ellei englannin kieli aiheuta ongelmia.
Loftuksen teesi on, että järki ja moderni tiede eivät tue kristinuskon historiallista opillista totuutta (kuten kirjaimellisesti otettuja dogmeja Jumalan inkarnaatiosta, neitseellisestä syntymästä, Jeesuksen ylösnousemuksesta ja toisesta tulemisesta) ja että jos tämä on totta, silloin kristinusko ei ole totta. Loftus käyttää intellektuaalisia ja loogisia hyvin treenattuja "muskeleitaan" erittäin terävällä ja loppuun asti johdonmukaisella tavalla ja kaikki merkittävät literaaliin, konservatiiviseen kristinuskoon liittyvät uskomukset ja väitteet täsmäpommitetaan takaisin pronssikaudelle pois nykyajasta. Kristinusko ei voi olla todempi kuin niiden historiallisten tapahtumien todennäköisyys, joiden varaan kristinusko perustuu, sillä kristinusko esittää historiallisia väitteitä ja väittää perustuvansa tiettyihin historiallisiin tapahtumiin.
Vastauksien puuttuminen kristinuskon herättämiin ongelmiin johti kristinuskon jättämiseen ja ateismiin
Eräs pääsyy, miksi Loftus hylkäsi kristinuskon, jota hän oli aikaisemmin yrittänyt älyllisesti puolustaa toimiessaan apologina oli se, että hän ei löytänyt ponnisteluistaan huolimatta vastauksia niihin ongelmiin, jotka hän kohtasi koettaessaan torjua skeptikoiden argumentteja kristinuskoa vastaan. Täsmällisesti juuri vastaamattomat kysymykset tekivät Loftuksesta ateistin ja ex-kristityn. Kristinuskoon liittyviin ongelmiin ei ollut argumentteja piste, kuten Loftus kuvailee. Hän korostaa, että kristittyjä vastaan ihmisinä hänellä ei ole mitään, mutta kristityt ovat harhaanjohdettuja uskossaan. Loftuksen keskeinen väite on, että modernien koulutettujen ihmisten tulisi hylätä kristinusko, vaikka hän tietää monen olevan eri mieltä.
Kristinuskon Akilleen kantapää
Keskeisin kristinuskon heikkous Loftuksen mukaan on, että on olemassa valtava ero kristinuskon syntyajan taikauskoisen, patriarkaalisen, sovinistisen ja epädemokraattisen maailman sekä modernin demokraattisen, humanistisen, tasa-arvoisen - valistuksen, empiirisen tieteen voittokulun ja feminismin läpikäyneen - maailman välillä. Raamatun monet uskomukset ja vaatimukset ovat kerta kaikkiaan outoja, vieraita, käsittämättömiä, primitiivisiä sekä naisia ja seksuaalivähemmistöjä sortavia sekä vastoin meidän hermeneuttisia (tekstien ymmärtämiseen liittyviä) ja moraalisia standardeja. Alkukristillinen tapa käyttää Vanhaa testamenttia todistusteksteinä omien väitteidensä tueksi on täysin epäpätevää ja mahdotonta hyväksyä ja tuskin kukaan voisi ottaa vakavasti jos joku alkaisi nykyään perustella epätavallisia vaatimuksiaan samoilla hermeneuttisilla periaatteilla kuin apostolit. Kristittyjen tulee Loftuksen mukaan joko 1) kanonisoida nuo primitiiviset raamatulliset normit ja niiden takana oleva taikauskoinen ajattelu "nahkoineen karvoineen", 2) ehdä kompromissi tulemalla puoliväliin vastaan nykyaikaa, mikä loppujen lopuksi ei tyydytä sekulaareja moderneja ihmisiä eikä konservatiivisia "tosiuskovia". Tai viimeksi, Loftus suosittelee 3) noiden antiikin aikaisten uskomuksien totaalista hylkäämistä, mikä on Loftuksen oma valinta.
Intohimo kristillisen uskon puolustamiseen vei perimmältään pois kristinuskosta
Jo kouluvuosinaan Loftus oppi loogisen, rationaalisen ajattelun taidot ja kristittynä sananpalvelijana hänellä oli intohimo kristillisen uskon puolustamiseen epäilijöiden älyllisiä argumentteja vastaan, mutta perimmältään juuri se intohimo apologiaan Loftuksen rationaalisten "lihaksien" kanssa olivat tekijät, jotka johtivat hänet ulos kristinuskosta. Loftuksella oli palava halu uskomiseen ja niinpä hän halusi puolustaa kristillistä uskoa järjen avulla. Loftus kertoo "tienneensä uskon olevan totta" - hän vain "tiesi" sen, eikä hänellä aluksi ollut luultavasti mitään epäilyksiä kristinuskon osalta. Hän oli siten vakuuttunut, että ei voisi olla sellaista argumenttia kristinuskoa vastaan, jota hän ei voisi kumota, eikä Loftus pelännyt yhtään väitettä, koska hän katsoi kristinuskon selviävän niistä kaikista voittajana - mutta kuinka väärässä Loftus huomasikaan lopulta olevansa!
Kukaan ei voi tutkia kristinuskoa ilman jotain ennakko-oletusta sitä kohtaan (puolesta tai vastaan), eikä ole psykologisesti mahdollistakaan tutkia kristinuskoa ilman mitään edeltävää käsitystä tai oletusta. Täydellinen puolueettomuus on inhimillisesti mahdotonta. Tyypillistä on, että oletus jolla aletaan tutkia kristinuskoa on myös tutkimisen lopputulos - yleensä, mutta ei aina. Oletukset ja havainnot vuorovaikuttavat keskenään (ellei ihminen ole dogmaattisesti lukittunut ja pode kognitiivista dissonanssia, jolloin hän ei pysty ottamaan vastaan mitään, mikä uhkaa hänen uskoaan ja maailmankuvaansa, millainen se sitten onkin).
Loftus liittyy siihen pitkään jonoon rehellisiä, epäilyjen ja koskettavien persoonallisten kokemuksiensa ja vilpittömien tutkimuksiensa kanssa kamppailleita kristittyjä, jotka ovat päätyneet juuri siihen johtopäätökseen tutkimuksiensa voimalla, mitä he alunperin eivät pitäneet mahdollisena: kristinusko ei ole rakennettu kalliolle, vaan se on hiekalle perustettu korttitalomainen, ristiriitainen, epälooginen keinotekoinen rakennelma, jonka taustalla on esitieteellisen aikakauden taikauskoa ja metafyysistä spekulointia.
Esimerkkeinä tunnetuista konservatiivisen kristinuskon jättäneistä teologeista ja uskonnonfilosofeista voidaan mainita John Hick (More Than One Way, 1995), John A.T. Robinson (Honest To God, 1963) ja Robert M. Price, joka on kirjoittanut lukuisia populaaritieteellisiä esityksiä Raamatusta, Jeesuksesta ja kristinuskon heikkouksista (kuten teoksen Jesus Is Dead, 2007).
Tuntuu turvalliselta "vain uskoa" se,mitä muut ovat sanoneet.Onko tämä vilpittömyyttä vai herkkäuskoisuutta?
Jeesus sanoi,että antakaa lasten tulla...ja joka ei ota vastaan kuin lapsi,ei ole sovelias...
Jokin Jeesuksen sanoissa mättää.Jos olisin vienyt omat lapseni Jeesuksen tykö,silloin kun he olivat alle 10 vuotiaita,niin todennäköisesti Jeesukselta olisi palaneet hihat ja hän olisi vetänyt vertauksensa pois tai muokannut sitä!
Alle 10 vuotiaathan ovat usein kysymyksissään kaikkein "välkympiä" - usein osaavat kysyä sellaista (joskus ikävääkin),mitä aikuinen ei enää tajua kysyä.
Välkyille lapsille ei mene kovin helposti läpi esim. ajatus hyvästä Jumalasta ja ihmisen kärsimyksestä.Aikuiset taas on (usein miten) helppo rauhoittaa,jos on taitava sanaseppo.
Mutta luepa tiivistelmä ex-kristityn apologin kirjasta,joka hylkäsi kristinuskon (ja uskalsi esittää kysymyksiä).Muitakin on,mutta tämä vain esimerkkinä.
Kirjan tiedot
Teos:Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains, 2007
Tekijä(t):John W. Loftus
Kustantaja:Trafford Publishing
Kirjan kieli:Englanti
Sivuja:277
"Vuosien ajan olen sanonut, että kristillinen apologia [kristinuskon puolustaminen älyllisin keinoin] on vastaamista kysymyksiin, joita kukaan ei kysy. Oppinut [akateeminen] epäily on paljon hienostuneempaa, paljon enemmän puolustettavissa olevaa kuin kukaan meistä haluaisi uskoa. John Loftus on oppinut [teologiassa] ja entinen kristitty, joka musertui epäpätevän apologetiikan vaarallisesta valmistautumattomuudesta ja oppineen epäuskon hienostuneisuudesta" (Loftuksen kirjan takakannesta).
Tällaisin sanoin tohtori ja kristitty filosofi James Sennett kommentoi John W. Loftus nimisen pastorin ja evankelikaalisen amerikkalaisen ex-kristityn kirjaa Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains (2007), jossa hän selittää häkellyttävällä määrällä historiallista, filosofista ja eksegeettistä tietoa ja suoraan asian ytimeen osuvaa argumentointia lisättynä vielä rehellisellä kokemuksiensa kuvaamisella, miksi hän hylkäsi kristinuskon ja tuli skeptiseksi ateistiksi. Loftus tekee paljastavassa kirjassaan älyllisen tutkimusmatkan läpi fundamentalistisen protestanttisen kristinuskon ja Raamatun keskeisen sisällön läpivalaisten sitä kohta kohdalta järjen ja tieteen kriteereillä sekä päätyen johdonmukaisena lopputuloksenaan ateismiin sekä skeptisyyteen.
Lukijaa voi häiritä jossain määrin, että Loftus edellyttää jokaisen hänen kirjansa lukijan tulevan hänen kanssaan samaan lopputulokseen kristinuskosta (eli hylkäävän sen), mutta toisaalta Loftus tiedostaa ja myöntää kristittyjen voivan löytää vastaväitteitä hänen argumenttejaan vastaan. Loftus kuitenkin sanoo näistä vastaväitteistä, että ne eivät vakuuta häntä. Loftuksen teos on oivallista luettavaa kaikille, joilla on älyllisiä epäilyjä ja kysymyksiä koskien kristinuskon oppeja ja Raamatun kertomuksia, sillä Loftus ei ainoastaan kuvaa henkilökohtaista prosessiaan ja kokemuksiaan kristitystä apologista ja pastorista ateistiksi, vaan kaivautuu syvälle kristinuskon oppirakennelman ristiriitoihin, ongelmiin ja epäloogisuuksiin unohtamatta Raamattuakaan tutkimuksessaan.
Kumulatiivinen eli kasautuvan argumentoinnin/todistusaineiston metodi kristinuskon virheellisyyden osoittamiseksi
Menetelmä, jolla Loftus kerää todistusaineistoa kristinuskoa - ja Raamattua "jumalan sanana" nähtynä - vastaan on erittäin voimallinen: kasautuvan (kumulatiivisen) todistusaineiston tosiseikasto. Kristinuskon virheellisyys ei perustu yhteen ainoaan argumenttiin tai tosiasiaan - mikä itsessään ei vielä olisi välttämättä kyllin vakava haaste kristinuskolle - vaan monille erilaisille ja toisiaan täydentäville argumenteille ja näkökulmille, jotka sisältävät myös Loftuksen henkilökohtaiset kokemukset kristinuskosta ja kristillisestä elämästä. Loftus sai nähdä, että tositilanteessa, kun hän lankesi kristillisen uskon ihanteista vaikeassa elämäntilanteessaan, kristityiltä ei löytynytkään sitä kuuluisaa "kristillistä rakkautta" ja myötätuntoa. Kumulatiivinen "oikeudenkäynti" ja tosiasioiden joukko rakentuu seuraavista osa-alueista:
sosiologinen: ulkopuolisen testi uskolle
tieteellinen: Galileo Galilein (k. 1642) tapauksen opetus, kristinusko ja luonnontiede
historiallinen: kristinusko ja historiallinen todistusaineisto
raamatullinen: Raamatun outo taikauskoinen maailma (Raamatun kertomuksien ja uskomuksien juuret oman aikakautensa taikauskossa)
filosofinen: tapahtuuko ihmeitä, pahan ongelma kun oletetaan kaikkihyvä ja kaikkivaltias jumala (teodikea), moraali ja jumalausko, elämä ilman jumalaa.
Loftus käyttää kiitettävän määrän monipuolista ja laajaa oppineisuutta sisältävää lähdemateriaalia jokaisen viiden osa-alueen perusteluina rakentaessaan kristinuskon totuusarvon ja Raamatun "jumalallisuuden" vastaista todistusaineistoa. Lukijan on helppo jatkaa itsenäistä tutkimustyötään lähteiden avulla, ellei englannin kieli aiheuta ongelmia.
Loftuksen teesi on, että järki ja moderni tiede eivät tue kristinuskon historiallista opillista totuutta (kuten kirjaimellisesti otettuja dogmeja Jumalan inkarnaatiosta, neitseellisestä syntymästä, Jeesuksen ylösnousemuksesta ja toisesta tulemisesta) ja että jos tämä on totta, silloin kristinusko ei ole totta. Loftus käyttää intellektuaalisia ja loogisia hyvin treenattuja "muskeleitaan" erittäin terävällä ja loppuun asti johdonmukaisella tavalla ja kaikki merkittävät literaaliin, konservatiiviseen kristinuskoon liittyvät uskomukset ja väitteet täsmäpommitetaan takaisin pronssikaudelle pois nykyajasta. Kristinusko ei voi olla todempi kuin niiden historiallisten tapahtumien todennäköisyys, joiden varaan kristinusko perustuu, sillä kristinusko esittää historiallisia väitteitä ja väittää perustuvansa tiettyihin historiallisiin tapahtumiin.
Vastauksien puuttuminen kristinuskon herättämiin ongelmiin johti kristinuskon jättämiseen ja ateismiin
Eräs pääsyy, miksi Loftus hylkäsi kristinuskon, jota hän oli aikaisemmin yrittänyt älyllisesti puolustaa toimiessaan apologina oli se, että hän ei löytänyt ponnisteluistaan huolimatta vastauksia niihin ongelmiin, jotka hän kohtasi koettaessaan torjua skeptikoiden argumentteja kristinuskoa vastaan. Täsmällisesti juuri vastaamattomat kysymykset tekivät Loftuksesta ateistin ja ex-kristityn. Kristinuskoon liittyviin ongelmiin ei ollut argumentteja piste, kuten Loftus kuvailee. Hän korostaa, että kristittyjä vastaan ihmisinä hänellä ei ole mitään, mutta kristityt ovat harhaanjohdettuja uskossaan. Loftuksen keskeinen väite on, että modernien koulutettujen ihmisten tulisi hylätä kristinusko, vaikka hän tietää monen olevan eri mieltä.
Kristinuskon Akilleen kantapää
Keskeisin kristinuskon heikkous Loftuksen mukaan on, että on olemassa valtava ero kristinuskon syntyajan taikauskoisen, patriarkaalisen, sovinistisen ja epädemokraattisen maailman sekä modernin demokraattisen, humanistisen, tasa-arvoisen - valistuksen, empiirisen tieteen voittokulun ja feminismin läpikäyneen - maailman välillä. Raamatun monet uskomukset ja vaatimukset ovat kerta kaikkiaan outoja, vieraita, käsittämättömiä, primitiivisiä sekä naisia ja seksuaalivähemmistöjä sortavia sekä vastoin meidän hermeneuttisia (tekstien ymmärtämiseen liittyviä) ja moraalisia standardeja. Alkukristillinen tapa käyttää Vanhaa testamenttia todistusteksteinä omien väitteidensä tueksi on täysin epäpätevää ja mahdotonta hyväksyä ja tuskin kukaan voisi ottaa vakavasti jos joku alkaisi nykyään perustella epätavallisia vaatimuksiaan samoilla hermeneuttisilla periaatteilla kuin apostolit. Kristittyjen tulee Loftuksen mukaan joko 1) kanonisoida nuo primitiiviset raamatulliset normit ja niiden takana oleva taikauskoinen ajattelu "nahkoineen karvoineen", 2) ehdä kompromissi tulemalla puoliväliin vastaan nykyaikaa, mikä loppujen lopuksi ei tyydytä sekulaareja moderneja ihmisiä eikä konservatiivisia "tosiuskovia". Tai viimeksi, Loftus suosittelee 3) noiden antiikin aikaisten uskomuksien totaalista hylkäämistä, mikä on Loftuksen oma valinta.
Intohimo kristillisen uskon puolustamiseen vei perimmältään pois kristinuskosta
Jo kouluvuosinaan Loftus oppi loogisen, rationaalisen ajattelun taidot ja kristittynä sananpalvelijana hänellä oli intohimo kristillisen uskon puolustamiseen epäilijöiden älyllisiä argumentteja vastaan, mutta perimmältään juuri se intohimo apologiaan Loftuksen rationaalisten "lihaksien" kanssa olivat tekijät, jotka johtivat hänet ulos kristinuskosta. Loftuksella oli palava halu uskomiseen ja niinpä hän halusi puolustaa kristillistä uskoa järjen avulla. Loftus kertoo "tienneensä uskon olevan totta" - hän vain "tiesi" sen, eikä hänellä aluksi ollut luultavasti mitään epäilyksiä kristinuskon osalta. Hän oli siten vakuuttunut, että ei voisi olla sellaista argumenttia kristinuskoa vastaan, jota hän ei voisi kumota, eikä Loftus pelännyt yhtään väitettä, koska hän katsoi kristinuskon selviävän niistä kaikista voittajana - mutta kuinka väärässä Loftus huomasikaan lopulta olevansa!
Kukaan ei voi tutkia kristinuskoa ilman jotain ennakko-oletusta sitä kohtaan (puolesta tai vastaan), eikä ole psykologisesti mahdollistakaan tutkia kristinuskoa ilman mitään edeltävää käsitystä tai oletusta. Täydellinen puolueettomuus on inhimillisesti mahdotonta. Tyypillistä on, että oletus jolla aletaan tutkia kristinuskoa on myös tutkimisen lopputulos - yleensä, mutta ei aina. Oletukset ja havainnot vuorovaikuttavat keskenään (ellei ihminen ole dogmaattisesti lukittunut ja pode kognitiivista dissonanssia, jolloin hän ei pysty ottamaan vastaan mitään, mikä uhkaa hänen uskoaan ja maailmankuvaansa, millainen se sitten onkin).
Loftus liittyy siihen pitkään jonoon rehellisiä, epäilyjen ja koskettavien persoonallisten kokemuksiensa ja vilpittömien tutkimuksiensa kanssa kamppailleita kristittyjä, jotka ovat päätyneet juuri siihen johtopäätökseen tutkimuksiensa voimalla, mitä he alunperin eivät pitäneet mahdollisena: kristinusko ei ole rakennettu kalliolle, vaan se on hiekalle perustettu korttitalomainen, ristiriitainen, epälooginen keinotekoinen rakennelma, jonka taustalla on esitieteellisen aikakauden taikauskoa ja metafyysistä spekulointia.
Esimerkkeinä tunnetuista konservatiivisen kristinuskon jättäneistä teologeista ja uskonnonfilosofeista voidaan mainita John Hick (More Than One Way, 1995), John A.T. Robinson (Honest To God, 1963) ja Robert M. Price, joka on kirjoittanut lukuisia populaaritieteellisiä esityksiä Raamatusta, Jeesuksesta ja kristinuskon heikkouksista (kuten teoksen Jesus Is Dead, 2007).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suurinkaan järki ei kykene ymmärtämään Jumalaa. Se on yhtä mahdotonta kuin maailmankaikkeuden ymmärtäminen.
Hengelliset on tutkittava hengellisesti. Jeesuksen sovitustyön syvyyttä ei inhimillinen tieto pysty koskaan täysin käsittämään.
kehittyy lajinsa mukaan siitä siemenestä, minkä kukakin on saanut sydämeensä:
Ilm. 22:11
"Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen."
Eli pää pensaaseen vaan?
"Suurinkaan järki ei kykene ymmärtämään Jumalaa. Se on yhtä mahdotonta kuin maailmankaikkeuden ymmärtäminen."
- Ei kai se niin vaikeata ole,jos vain pystyy lukemaan Raamattua? Toisaalta jos asia noin mahdotonta on,niin Raamatun tekstit eivät tarkoita juuri mitään, silloinkun Jumalan peroonaa ajatellaan.
"Hengelliset on tutkittava hengellisesti. Jeesuksen sovitustyön syvyyttä ei inhimillinen tieto pysty koskaan täysin käsittämään."
- tämähän on vakio vastaus silloin kun ei haluta keskustella tai pystytä selittämään asiaa.
- suosittu perustelu myös silloin,kun kaksi uskovaa kiistelee keskenään "hengellisistä asioista" (on meinaan kokemusta;)):toinen on saanut hengen avulla "ymmärryksen",jota toisella ei ole.
Onko eki joku vastausautomaatti?
Eli apologi sai ensin uskonsiemenen sydämeensä,jota myös halusi palavasti puolustaa. Ja sitten siemen alkoi kuivumaan,kun uskalsi miettiä,että mikä on totta ja mikä ei?
Ja lapsi jatkakoon tyhmien kyselyjä ja Jeesus on vihainen,kunnes mitta täyttyy?
Onko eki varma,ettei häneen kylvetty siemen ole "tien oheen" kylvetty tai peräti "kallioperälle"?
Ekinkin on hyvä muistaa että "ylpeys käy lankeemuksen edellä" ja "joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea."!
>>Suurinkaan järki ei kykene ymmärtämään Jumalaa. Se on yhtä mahdotonta kuin maailmankaikkeuden ymmärtäminen. >>
Lausahduksesi on täysin mahdoton. Noin voi sanoa vain sellainen, jolla ON se "suurin järki". Onko sinulla? Sitä paitsi, jos et kykene ymmärtämään Jumalaa, et voi myöskään puolustella hänen tekojaan.
Kristityn käsitys Jumalasta perustuu raamattuun, joten kristityn on pakko pitää Jumalan järjettömiä tekoja järkevinä, koska on ensin päättänyt että raamattu on totta. Ja koska teot ovat järjettömiä, niin vian täytyy olla ihmisessä joka ei YMMÄRRÄ.
>>Hengelliset on tutkittava hengellisesti. Jeesuksen sovitustyön syvyyttä ei inhimillinen tieto pysty koskaan täysin käsittämään. >>
No mitä merkitystä sillä tiedolla sitten on ollenkaan jos ihminen ei sitä kuitenkaan käsitä! Jeesuksen sovitustyö on kokonaan täysin epälooginen ja irvokas näytelmä, mutta senkin järkeään käyttävä ihminen joutuu selittämään asiaksi jota EI VOI YMMÄRTÄÄ.
Tuo hengellisesti tutkiminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ei tunneta raamattua tarpeeksi, hypätään ristiriitaisten kohtien yli ja suodatetaan raamatusta se minkä sieltä haluaa suodattaa ja sitten vain yksinkertaisesti väitetään sitä kokonaan totuudeksi.
Psykologinen puoli tuossa toimii siten, että se minkä on päättänyt totuudeksi ja johon luottaa ja keskittyy, niin se alkaa myös näyttämään totuudelta. Ja toisaalta myös pelko estää ihmistä muuttamasta mieltään, "Entä jos sittenkin..."
Asia näyttää painava sinua hyvin raskaasti, kun joka palstalla postitat samaa "tiivistelmää".
Jatka etsimistä, ehkä se totuus vielä avautuu sinullekin.
Älä suotta ole huolissasi minusta.Asia on kuitenkin aina ajankohtainen.
Kun sinunkin,nyt vielä suljettu mielesi avautuu,niin uskallat ehkä esittää kysymyksiä,joita et vielä rohjennut edes ajatella.Mutta jotkut eivät koskaan kysy...