Miten selitätte tämän?
Amiksessa ei on vähän uskiksia mutta lukiossa sitäkin enemmän.
Yliopistossa ja ammattikorkeissa on vähän uskiksia mutta tavallisessa työelämässä sitäkin enemmän.
Missä kohtaa on keskiarvo ottaen huomioon koulutuksen ja uskonnollisuuden sekä ateismin? Ateisteiksi luokittelen myös ne joilla ei uskonto kiinnosta pätkääkään.
Missä vaiheessa lukion uskovaisista tulee älykkäitä ateisteja? On otettava myös huomioon ne jotka siirtyvät yläasteen jälkeen suoraan työttömäksi tai työelämään joiden uskoisin koostuvan uskonnottomista.
Voisiko joku antaa analyysin mun mututuntuman pohjalta? Mitä asioita on otettava huomioon muuta kuin se että kriittisyys kasvaa tiedon lisääntyessä mutta ei suinkaan uskon asioissa?
Amiksessa ei on vähän uskiksia mutta lukiossa sitäkin enemmän.
Yliopistossa ja ammattikorkeissa on vähän uskiksia mutta tavallisessa työelämässä sitäkin enemmän.
Missä kohtaa on keskiarvo ottaen huomioon koulutuksen ja uskonnollisuuden sekä ateismin? Ateisteiksi luokittelen myös ne joilla ei uskonto kiinnosta pätkääkään.
Missä vaiheessa lukion uskovaisista tulee älykkäitä ateisteja? On otettava myös huomioon ne jotka siirtyvät yläasteen jälkeen suoraan työttömäksi tai työelämään joiden uskoisin koostuvan uskonnottomista.
Voisiko joku antaa analyysin mun mututuntuman pohjalta? Mitä asioita on otettava huomioon muuta kuin se että kriittisyys kasvaa tiedon lisääntyessä mutta ei suinkaan uskon asioissa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis amiksessa on vähän uskovaisia eikä siellä ole uskonnon opetustakaan.
että näin on. Olen nimittäin opettanut amiksessa muutamia vuosia. Kukaan ei ainakaan koskaan sanonut aktiivisesti mitään uskonasioista, ei puolesta tai vastaan. Tosin muutamat oppilaat sanoivat, että kiirastorstai on pyhäpäivä, ja sen pitäisi olla vapaapäivä. Olisko taustalla ikä ja kulttuuri, jonka vuoksi kovin henkilökohtaisista asioista ei haluta keskustella. Junttialueiden amiksissa koulun johto järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, joihin oppilaiden on pakko osallistua. Vain osa oppilaista on kritisoinut niiden pakollisuutta.
Olen itse käynyt amiksen ja tunsin lukiolaista porukkaakin kotikaupungissani. Ei ole varmaa tietoa vaan mutua eikä ole tilastoja mutta tälläiseen käsitykseen olen lopulta päätynyt vaikka se onkin aika epäselvä. Ammattikorkeasta on kanssa parin vuoden kokemus eikä siellä kertaakaan tai kukaan tuonut uskonnollisuutta esiin.
"kiirastorstai on pyhäpäivä"
Eikun vapaapäivä ehdottomasti ;)
Vaikka teini ikä ei välttämättä ole uskonnollisuudelle kovinkaan otollista mutta uskoakseni suurin osa uskonnollisuudesta on perittyä jo lapsuudessa. Aika hyvin he sen peittävät amiksessa. Mitenhän kauppiksessa?
Amislaisten kohdalla voi olla niinkin, että ainakin osa uskovaisista perustaa perheen nuorempana ja ateistit lähtevät useammin jatkamaan opintoja. Uskovaisten ja ateististen opiskelijoiden tiet jatko-opintoihin voivat johtaa eri suunnille. AMK-opiskelijoiden uskonnollisuudessa voi olla eroja koulutusohjelmittain.
Tuli vielä mieleen, että tilastot koulutuksen ja uskonnollisuuden suhteesta pitävät sisällään vanhempienkin ikäluokan tietoja. Ennen koulutuspaikoista oli kilpailua, nykyään 3/4 ikäluokista saavat vähintään AMK-koulutuksen ja AMK:sta löytyy koulutusta joka lähtöön. AMKhan vastaa entistä opistotasoa, eivätkä kaikki koulutusohjelmat yllä edes vanhan opistoasteen tasolle.
yleensä uskovaista kohtuuttoman paljon,
ja he lopettavat opinnot viimeistään
lukion jälkeen. Lehdenjako ruokkii
samaa tarvetta kuin heidän uskontonsa,
ei tarvitse ajatella mitään. Ja lehdenjakolinjaa
ei ole amiksessa...
Itsestäni tuli uskovainen vasta valmistuttuani yliopistosta. Olin ollut työelämässäkin noin 8 vuotta.
tekemään tuollaista jakoa, vaikka tiedän monien niin tekevänkin.
Minun mielestäni ammatinvalinnalla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Jos haluaa tehdä puutöitä, niin hakeutuu sille oppilinjalle ja vapaa-aikana voi lukea sitten vaikka filosofista kirjallisuutta.
Tai kuunnella bluesia.
Ihmisillä on ammatistaan ja koulutustaustastaan riippumatta mitä moninaisimpia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Se, että on esim. kirjallisuuden professori ei ole mikään tae älykkyydestä, kuten tämän aamun ohjelmassa näimme.
On hyvä, että nykyään ammatit, joissa työ tehdään käsillä, on noussut uuteen kukoistukseen.
Ammattikoulut saavat nykyisin valita oppilaansa ja taso on silloin korkea.
Ammattilukiot ovat myöskin kovassa suosiossa ja sieltä valmistuukin tyttöjä ja poikia joilla on ammattikoulutus pohjana lähteä jatkamaan valitsemaansa linjaa tai lähteä sitten vaikka töihin.
Monissa käsityöammateissa vaaditaan niin paljon luovuutta, että siihen ei kaikki akateemiset pystykkään.
Niin ja miettikääpä kuinka monta tohtorin arvoa meidän ministereillä on. Ja mitä hyötyä, ei mitään. Kai tuollaiseen paskanjauhantaan vois mennä vähemmälläkin koulutuksella. Kopioi vain vanhoja puheita. Siitä se lähtee.
Että onko ammatinvalinnalla ja älykkyydellä jotain yhteistä? No on, tottakai, älykkäät menevät sinne minne haluavat ja muut menevät sinne minne pääsevät.
Miten olis tälläinen yleistys:
Poliisit ovat oikeistolaistapakristittyjä ja mitä tiukempi fundamentalisti (älykkyydestä välittämättä) sitä ylempänä on.
Terveydenhoitajat ovat uskovaisia mutta lääkärit ateisteja.
Kutsumusala sekin. Menee jo ohi aiheen kai...
yliarvostetaan. Ehkä se on perua vanhoilta ajoilta, jolloin ylioppilaskin oli herra ja kulki koko kesän ylioppilaslakki päässä.
Jos nyt vaikka ajatellaan, että mitä hyötyä minullekaan on enää ylioppilastodistuksesta. En minä niistä asioista enää mitään muista. Se on vaan väylä toiseen opiskelupaikkaan.
Toki innostava opettaja saa oppilaissa aikaan kiinnostuksen asioihin, mutta se on sitten itsestä kiinni haluaako kehittää itseään enempää.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että älykkyys on yliarvostettua. Viisautta sen sijaan soisin olevan enemmän.