Sisäoppilaitoksen kuriveljeskunta

Mistähän nuo englantilaiset poikasisäoppilaitoksen kapinoijat olivat saaneet konetuliaseita? Olivat oikeastaan kahjoja koko poppoo, kuten vaikkapa tuo naisopettaja, joka koko koulun ollessa ulkona ”kettujahdissa” käyskeli alastomana voimistelusalissa. Malcolm ”Caligula” McDowall esitti tässäkin oivallisesti mielenvikaista. Filmissä hän sai ankaran rangaistuksen rottinkikepillä yläluokan pojilta, jotka huolehtivat osin kurinpidosta.

Pistin videon ja television kiinni ja jäin nuokkumaan löhötuoliini.

Kello oli muutamaa minuuttia vaille puolen yön. Jim, Tom ja minä seisoimme sisääntulotunnelissa kellaribunkkerin oven edessä. Ulkona oli myrsky puhkeamassa; tuuli ujelsi raoissa, puut kahisivat ja lähenevä ukkonen jyrisi. Vapisimme kylmästä, sillä päällämme olivat vain ”kusiluistimet” ja sadeviitta. Halusimme tulla poikakoulumme kurinpitäjiksi ja seremoniat alkaisivat kellon lyödessä kaksitoista. Tämä pukeutuminen oli meille määrätty, lisäksi emme saaneet mainita asiasta kenellekään emmekä liioin puhua keskenämme.

Ulkoa kuului kumeita kellon lyöntejä. Naristen jykevä suojan ovi aukeni ja viittaan pukeutunut naamioitunut henkilö käski meidän astua huoneeseen ja mennä riviin metrin päähän punaviittaisesta mestarista. Bunkkerin kolminkertainen ovivarmennus suljettiin perässämme ja tunsimme olevamme näiden naamioituneiden vankeja.

”Kokelaat, oletteko valmiita liittymään veljeskuntaamme”, mestari kysyi.

”Kyllä olemme, mestari”, vastasimme kuin yhdestä suusta.

”Oletteko varmat. Teillä on vielä mahdollisuus perua liittymisenne Kouluoikeuden veljeskuntaan. Tietäkää, että vain valitut pääsevät joukkoomme ja sisäänpääsytilaisuus ei ole lasten leikkiä. Tulette saamaan tuta, mitä äärimmäinen tottelevaisuus, kuuliaisuus, nöyryytys, kuri ja rangaistus ovat”, jyrisi mestari. Tämän jälkeen hän kysyi meiltä jokaiselta erikseen halustamme liittyä ja vastasimme jokainen myönteisesti. ”Siis seremonia alkakoon”, hän julisti.

Tällöin kuusi viittaan pukeutunutta naamioitunutta poikaa astui huoneen pimennosta esiin ja kukin meistä sai kaksi poikaa vierelleen. He ottivat meistä kiinni ja taluttivat seinän viereen. Seuraavaksi saimme käskyn riisua jalkineemme ja viittamme ja asettua seinän viereen kasvot huonetta kohden. Astuin seinän eteen ja pois sandaaleistani ja siirsin ne rinnakkain seinän eteen, riisuin viittani ja ripustin sen seinällä olevaan naulaan ja käännyin alastomana huonetta kohden. Tom protestoi tällaista menettelyä vastaan, jolloin hänen vierellään olleet pojat kiskoivat viitan hänen päältään puolipakolla. Seuraavaksi pojat kävivät kiinni ranteisiini, sitoivat ne yhteen ja kiinnittivät ne päämme päällä olevaan köyteen ja kiskoivat kiinnitysköydestä, kunnes jouduin nostamaan hieman varpailleni, seuraavaksi jalkani kiskaistiin puolisen metriä erilleen ja kahlehdittiin seinään. Roikuin varpaillani vartalo jännittyneenä. Jim ja Tom saivat saman kohtelun ja Tom esitti taas vastalauseensa, jolloin mestari tiuskaisi häntä vaikenemaan.

Katsoin hiljaa ympärilleni. Jim seisoi äärimmäisenä oikealla puolellani. Hän oli lyhyehkö ja lihaksikas vaaleatukkainen voimailijatyyppi. Tom oli pitkä ja laiha tummatukka ja hänen kivespussinsa roikkuivat melkeinpä poikkeuksellisen alhaalla. Minä puolestani olin tavallisen näköinen ristiverinen maalaispoika. Huone oli alkujaan koulun pommisuojaksi rakennettu bunkkeri, jonka sisämitat olivat noin 10x15 metriä. Huone oli heikosti valaistu ja seinän vieret olivat hämäriä. Kirkkaammassa keskustassa näin laitevaunun instrumentteineen ja kytkentätauluineen, mittareineen ja säätimineen ja laitevaunun alatasolla 60 Ah:n akku, joka oli liitetty kytkintauluun,, voimisteluhevosen, raskaan kookkaan kolmijalan, jossa oli ylhäältä kolme yhteenliitettyä vahvaa hirttä, jotka olivat alhaalta kiinnitetty kolmeen parruun, kaikki pituudeltaan noin kolmemetrisiä, pienen pöydän, jolla oli avattu salkku, missä oli kaikenlaisia tarvikkeita, ja tuolin. Huoneen seinät olivat kiveä ja lattia tummaksi pinttynyttä paksun tuntuista massiivipuuta. Mestari seisoi pöydän vieressä. Seinän vieressä oli useita viittaan pukeutuneita poikia, joilla kaikilla oli silmänaamiot. Kaikkiaan laskin poikien määräksi 21.

”Oppilaitoksessamme vallitsee tiukka kuri ja järjestys ja me pidämme huolen, että näin myös on. Opiskelu on täyttä työtä ja siihen on paneuduttava, vaikka mieli tekisi tehdä kaikkea muuta. Kurinalainen opiskelu on tuskaa. Tuskaa, joka on sekä koettelemus että haaste. Te kohtaatte nyt vaikean testin, josta selviytyminen on enemmän kuin haaste. Selviytyminen on antautumista kidutukselle. Teillä on edessänne pitkä tie tuskasta sietämättömään kärsimykseen, jonka kuljettuanne tiedätte, mikä odottaa veljeskunnan pyhän valan rikkojaa.” Mestari oli astunut Jimin eteen ja tarttui äkkiä kädellään tätä munista. ”Tämä koe on kuin kapea portti” hän sanoi ja puristi, jolloin Jim ähkäisi tuskaisesti, ”ja siitä portista teidän on puristauduttava läpi”, hän jyrisi ja puristi lujemmin. ”Siitä tulee koettelemuksenne”, hän karjaisi ja kouraisi todella lujaa, jolloin Jim karjaisi tuskasta ja tempoi köysiään. ”Tuokaa hänet keskelle”, mestari käski ja neljä poikaa irrotti Jimin, vei hänet kolmijalalle ja sitoivat uudestaan samaan jännittyneeseen asentoon, mutta nyt sivuttain meihin.

Mestari palasi pöydän ääreen ja otti laukustaan pullon, jonka hän antoi eräälle pojista. Poika tuli Jimin eteen, kaatoi pullosta jotain voidetta kädelleen ja äkkiä tarttui Jimin kulliin ja hieroi siihen voidetta. Jim hätkähti moista röyhkeyttä ja tempoi köysiään - turhaan. Linimentin voitelun jälkeen Jim alkoi hiljalleen huojutella alavartaloaan. Hetken päästä hänen kullinsa alkoi kasvaa ja jonkun ajan kuluttua kyrpä seisoi täydessä tämmingissä sojottaen kuin oksantynkä puun rungosta. Häpeän puna levisi Jimin kasvoille.

Poika palautti pullon mestarille ja siirtyi takaisin seinustalle. Toinen poika astui esiin ja työnsi laitevaunun Jimin viereen, otti vaunusta voidetuubin ja lyijykynän kokoisen metallisen pyöreäpäisen esineen, jonka toisessa päässä oli sähköjohtoa, ja astui Jimin eteen. Hän päästi johdon vapaaksi ja voiteli metallipuikon, tarttui Jimin kaluun, veti esinahan taakse ja asetti metallipuikon kusireiän suulle ja alkoi ujuttaa puikkoa virtsaputkeen. Jim yritti vetäytyä taaksepäin ja päästä pakoon, mutta siteet estivät tyystin hänen aikeensa. Työnnettyään puikon Jimin kulliin poika painoi johdon kiinnikkeen laitevaunun kytkinpöytään. Seuraavaksi hän otti kaksi nipistintä, joihin liitetyt johdot olivat myös kytketyt samaan kytkintauluun, voiteli nipistimien leuat ja siveli Jimin nänniä, joka jäykistyi, ja kiinnitti nipistimen siihen. Hauenleuka teki kipeää aralla iholla ja Jim huudahti ”Ei, älkää, lopettakaa” tuskaisesti. Huudolla ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavaksi toinen nänni koki saman kohtalon. Jimin vaikeroidessa Mestari käski häntä olevaan hiljaa ja valmistautumaan kärsimykseensä. Vaihdoimme Tomin kanssa pelästyneen katseen ja pohdimme, millainen koettelemus mahtoikaan meitä odottaa.

Roteva poika astui seinustalta Jimin vierelle ja toinen pojista ojensi laitevaunusta hänelle krikettimailan näköisen melan, joka oli sormen paksuinen, puolisen metriä pitkä ja kymmenisen senttiä leveä ja jossa oli noin 30-senttinen tukeva kädensija. Melan toinen puoli näytti metallilta ja kädensijan päästä lähti pitkä johto, joka oli myös kytketty laitevaunuun.

”Annetaan tuon kurjan maistaa ensin nahkaa, sillä hän puhui vastoin kieltoa”, käski mestari ja laitevaunun vierellä seisova poika haki mestarilta metrisen leveän ja puksun nahkavyön. Nyt Jim värähti pelosta, sillä jos tuo tanssisi hänen pakaroillaan, niin se tekisi kipeää. Nuo johto- ja akkusysteemien Jim oletti olevan vain pelotusrekvisiittaa, mutta tuon nahkavyön tarkoitus oli liiankin selvä. Poika ojensi nahkavyön rotevalle pojalle ja antoi tälle melan takaisin. Roteva poika astui hieman Jimin sivulta taakse, heilautti vyön taakse ja antoi kätensä lennähtää eteen. Kova läiskähdys kaikui bunkkerin seinistä vyön läjähtäessä voimalla Jimin pakaroiden poikki. Jimin keskivartalo heilahti kalu sojottaen eteenpäin niin paljon kuin tiukat siteet sallivat ja tuskan kirkaisu pääsi hänen vääristyneiden huuliensa välistä. Uusi isku, uusi läjähdys ja uusi tuskan kirkaisu ja taas uusi ja taas - laskin kaikkiaan kuusitoista iskua eli yhden Jimin jokaista ikävuotta kohden. Niiden lakattua Jimin silmistä vuosi kyyneleitä ja hän nyyhki tuskaisesti, mutta vahingosta viisastuneen puri hammasta eikä sanonut mitään. Tom teki sen hänen puolestaan huutamalla ”Älkää Herran tähden, lopettakaa”, kunnes Mestari käski hänen vaieta ja ottaa oppia Jimistä.

Jim parka. Hän seisoi pää painuksissa ja jännitti punahehkuisten pakaroidensa lihaksia koettaessaan saada helpotusta polttavaan tuskaansa. Se olisin kaikki, mitä hän saattoi tehdä. Hän ei välittänyt hiukkaakaan pakaroiden puristelun tahdissa heilahtelevasta jäykästä kalustaan, sillä polttava kipu oli astunut häpeän edelle. Taivas, ajattelin, tuon punan täytyi polttaa hapon lailla. Tulevaisuuteni ei näyttänyt lainkaan lupaavalta ja aamun sarastus tuntui olevan saavuttamattoman myöhässä.

”Nyt, antakaa hänen tuntea, mitä Voima on”, mestari käski, ja roteva poika sai melan käteensä. Toinen poika palasi laitevaunulle, napsautteli muutamia kytkimiä ja pyöritteli joitain säätimiä ja nyökkäsi rotevalle pojalle. Tämä oikoi hieman johtoa, nosti melaa ja antoi sen läjähtää voimalla Jimin runnelluille pakaroille. ”EEEEÄÄÄÄÄÄÄHHHH”, Jim huusi koko äänensä voimalla ja jokainen hänen treenatun kroppansa lihaksista jännittyi. Pakaroista suorastaan sinkoili sinihehkuisia kipinäitä ja hänen nänniensä ja kalunsa ympärillä leijui sininen hohde. Näky oli kuin Danten helvetin kärsimyksien kuvauksista.

”Lopettakaa”, karjui Tom kauhuissaan ja tempoi siteissään. Hän katsoi kauhuissaan, kuinka siniset salamat leikittelivät Jimin kullilla ja kivespussien juuressa. ”Seis, lopettakaa”, Tom huusi uudelleen. ”Vaikene, kurja”, mestari sähähti ja hänen äänensä sävy sai hiiret juoksemaan pitkin selkääni.

Vielä neljä kertaa mela paukahti vasten Jimin herkistyneitä pakaroita, neljästi Jim huusi tuskansa ilmoille ja neljästi siniset salamat tanssivat hänen kalullaan, pakaroillaan ja nänneillään. Enää hänellä ei ollut mitään harhaluuloja Voiman suhteen. Nyt hän ei jaksanut enää edes kunnolla seistä, vaan hän pikemminkin riippui käsistään. Riippui ja vaikeroi hiljaa. Hän ei jaksanut edes kiristellä kirjavan punaisten pakaroidensa lihaksia. Hän toivoi vain hiljaa itsekseen, että tämä tuskallinen kidutus olisi jo ohitse. Hän ei enää edes havainnut, että hänen kyrpänsä sojotti edelleen kuin parru. Hän vain oli.

Mutta pahin häpäisy oli vielä edessä. Laitevaunun poika irrotti johdot Jimistä ja seinustalta yksi pojista siirtyi Jimin taakse. Näkyi selvästi viitan kohoutumasta, että pojalla oli tanakka stondis. Hän aukaisi viittansa ja sen alta paljastui suorana sojottava salko. Hän otti viittansa taskusta tuubin ja puristi siitä voidetta kalulleen, johon hän sen siveli ja lopuksi veti lisää voidetta terskansa päähän. Seuraavaksi hän astui vielä kaikesta tietämättömän Jimin taakse melkein häneen kiinni ja tarttui hänen kuumottaviin pakaroihinsa ja vetäisi ne erilleen. Jim hätkähti yllätyksestä, mutta ei osannut aavistaa mitään tulevasta ennen kuin tunsi jotain kovaa painautuvan anustaan vasten. Hän yritti paeta eteenpäin ja työntää jäykkää kaluaan edellään, mutta siteet olivat liian tiukat. Jim tunsi, kuin hänen ryppyreikänsä pingottui ja antoi liukkaalle tunkeilijalle periksi. Kivuliaasti vieras parru tunkeutui häneen ja alkoi liukua edestakaisin hänen suolessaan tökkien välillä kipeästi hänen eturauhastaan. Poika työnsi lantionsa kiinni Jimiin ja antoi soironsa soutaa suolen sopukoita ja tarttui toisella kädellään Jimin tappiin ja alkoi pökkimisensä tahdissa runkata Jimiä. Yllätyksekseen Jim tunsi kivunsekaista nautintoa. Aikansa Jimiä naituaan poika kiihdytti tahtiaan ja antoi lopuksi siemenensä suihkuta Jimin suoleen. Kuin nöyryytyksensä sinetiksi Jim tunsi, kuinka hänen kullinsä pää alkoi kihelmöidä ja tulen nousevan palleistaan kohti kyrvän päätä, kunnes runkkaavan käden paljastaman terskan päästä singahti paksu valkoinen suihku. Nautinnon ja raiskauksen häpeä olivat omituinen sekoitus, jota hämmensi vielä äskeisen kidutuksen tuskainen kihelmöinti. Mutta siltikään Jim ei voinut estää huuliensa vetäytyvän onnellisen hymyn virneeseen.

Pari poikaa tuli Jimin viereen ja irrotti hänen siteensä ja taluttivat hänet Mestarin eteen ja kannattelivat häntä. Jim seisoi alasti, nöyryytettynä ja häväistynä mestarin edessä ja kuin pisteenä häpäisylle putosi muutama vaalea pisara hänen anuksestaan tummalle lattialle. ”Tervetuloa veljeskuntaamme. Olet läpäissyt testisi. Mene nyt lepäämään. Olet nyt yksi meistä ja veljeskunta ei ikänä unohda omiaan. Voimme aina turvata toisiimme. Nyt tehtävämme on pitää yllä kuria koulussamme. Viekää hänet lepäämään”. Kaksi poikaa johdatti Jimin jonnekin sivuhuoneeseen verhon taakse ja palasivat sitten paikoilleen.

”Sinä …”, Mestari huusi ja käveli Tomin eteen, ”sinä rikoit vaikenemisen lain. Saat maksaa siitä nyt täyden hinnan sillä Sinuhen sanoin olet saava nyt maljasi täytenä. Viekää hänet hevoselle”.

Neljä poikaa tarttui Tomiin, aukaisivat hänen siteensä ja kiskoivat hänet hevoselle ja taivuttivat hänet sen päälle, sitoivat hänen kätensä ja jalkansa hevosen jalkoihin ja siirtyivät seinustalle. Tom yritti riuhtoa itseään vapaaksi, mutta siteet olivat tiukat ja lujat ja ponnistelut turhia. Siinä Tom retkotti hevosen päällä takamus pystyssä. ”Veljet”, sanoi mestari, ”te kaikki tunnette toverikuririkoksen ja sen seuraamuksen. Nyt tämä sekasikiö saa sen tuta. Hakekaa kurimelanne ja jonoon”, hän käski. Pojat noudattivat käskyä ja hakivat melansa. Ne olivat kaikki samanlaisia kädensijalla varustettuja noin puolimetrisiä, sormen paksuisia ja kymmenisen senttiä leveitä kiillotettua tammea - ainoana erona meloissa oli se, että jokaisessa oli omistajansa nimi kaiverrettuna melan selkämykseen - ja asettuivat Tom-parasta tapavasemmalle jonoon. ”Seitsemän jokaiselta - ja antakaa tuntua”, mestari käski. Luoja, ajattelin, tarkoittaako hän todella lyöntejä, seitsemän kertaa kaksikymmentäyksi on sataneljäkymmentäseitsemän. Herra jestas, eihän sitä kukaan kestä, ei kai, ajattelin, mutta en uskaltanut sanoa mitään. Olin kauhuissani vaiti ja tuijotin kuin lumoutuneena alastonta perse pystyyn hevoselle sidottua Tomia.

Ensimmäinen pojista siirtyi Tomin taakse hänen vasemmalle puolelleen, otti kahdella kädellä kiinni mailastaan, nosti sen oikean olkapäänsä vireen hieman vartaloa oikealle kiertäen ja äkkiä käänsi vartaloaan vasemmalle ja oikaisi kätensä nopeasti vasemmalle heilauttaen. Maila mäjähti voimalla Tomin paljaalle takamukselle. Tom huusi tuskasta mailan iskeytyessä hänen avuttomana pystyssä olevalle takamukselleen pakaroiden hytkähtäessä iskusta hyytelön lailla. Toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja lopuksi seitsemännen kerran läiskähtivät Tomin pakarat ja joka kerralla pakaroiden väri sai uutta syvempää punerrusta ja joka kerran Tom kiljaisi tuskasta.

Yritin painaa silmäni kiinni ja olla näkemättä Tomin kidutusta sekä sulkea korvani hänen tuskan huudoiltaan, mutta se oli mahdotonta. Roikuin avuttomana siteissäni ja katsoin Tomin takamuksen muuttumista kirjavaksi sekä kuuntelin hänen huutojensa muuttumista vaikertavaksi kiljunnaksi aina uusien voimakkaiden iskujen osuessa hänen suojattomaan paljaaseen takamukseensa. Kidutusta jatkui ja jatkui ja aina uusi poika astui antamaan Tomille rangaistuksen. Hänen takamuksensa oli varmasti kuin tulta ja tappuraa ja hänen huutonsa kuin naisen kiljuntaa. Lopulta viimeinen poika antoi viimeisen sivalluksensa ja Tom-paran pakarat olivat kuin puna-valkoinen pakanamaan kartta ja yhtenäinen vaikerrus krohisi hänen kurkustaan. ”Annetaan hänen nauttia jälkipoltosta”, oli Mestarin käsky ja se oli nyt Tomin kohtalona. Maata avuttomana jaloista ja käsistä hevoseen sidottuna kykenemättä mitenkään sammuttamaan persauksensa tulista kirvelyä.

Jonkin minuutin Tom sai levätä, kunnes Mestari totesi, että hän ei ollut vielä antanut itse rangaistustaan ja hän kävi hakemassa koirapiiskan. Tuo taipuisa miltei metrin pituinen noin sormen paksuinen keppi näytti melkoisen häijyltä esineeltä ja saatoin liiankin hyvin kuvitella, millaiselta sen sivallukset tuntuvat paljaalla takamuksella, missä jo nyt jokainen hermopääte suorastaan kiljuu tuskan poltteesta. ”Kolmetoista on oleva lahjani sinulle”, hän sanoi. Terävä suhaus leikkasi ilmaa ja piiska läjähti hirvittävällä voimalla Tomin avoimelle takamukselle saaden pakarat hytkähtämään rajusti ja Tomin suusta kuului tuskan huuto koko hänen keuhkojensa voimalla. Useiden sekuntien tauko, uusi suhaus, uusi läjäys, uusi pakaroiden värähdys ja uusi kiljaisu. Kaikkiaan kolmetoista kertaa toistui tämä Tomin uusi kärsimys. Tomin takamus oli nyt varsinainen näky, punaista, purppuraa, aivan valkoista ja hieman sinertävääkin - noilla pakaroilla ei istuttaisi ainakaan viikkoon. Tom oli saanut kokea kaikkiaan satakuusikymmentä iskua paljaalla perseellään, satakuusikymmentä tuskan täytteistä iskua. Nyt hän sai sulatella kärsimystään ja maata rojottaa hevosella. Sen nahkapinta oli aivan märkä ja nyt huomasin, että Tom hikoili voimakkaasti.

”No niin, nyt osaat kai tehdä juuri sen, mitä käsketään, siten kuin käsketään ja vain sen, mitä käsketään, vai kuinka”, tivasi Mestari Tomilta. ”Kyl.. kyllä Mestari”, Tom sopersi peloissaan vastaukseksi. Hänen ylpeytensä näytti kaikonneen takamuksen kirjoon ja hänestä näytti tulleen kuuliainen orja, joka oli olemassa vain täyttääkseen herransa käskyt.

Kaksi pojista irrottivat Tomin siteet ja auttoivat hänet hevoselta, johdattivat hänet Mestarin eteen ja tukivat häntä, kunnes Tomin jalat kantoivat ja hän saattoi seistä omin voimin Mestarin edessä. Mestari ojensi yhdelle pojista mytyn nahkahihnoja, joiden joukossa näkyi metallin välkettä sekä ainoana selvästi erottuvana yksityiskohtana vaaksan mittainen melko paksu metallinen tekokyrpä yhteen nahkahihnaan kiinnitettyjä. Poika selvitteli nahkavyyhtiä ja silloin minulle valkeni, että kyseessä olivat eräänlaiset hihnahousut. Kolme poikaa ryhtyi pukemaan niitä Tomin ylle. Hänen takanaan oleva aloitti pursottaen voidetta tekokalulle ja tarttui sitten Tomin punaisiin pakaroihin ja veti ne erilleen ja alkoi paikaa kalua Tomin peräaukkoon. Tom hätkähti ensin kirvelevien pakaroidensa kosketusta, sitten kylmän metallin painetta anustaan vasten ja lopulta sulkijalihaksen antaessa periksi ja paksun tekokullin lipuessa hänen suoleensa, mutta hän ei sanonut mitään eikä mitenkään yrittänyt estää tapahtumia. ”Siperia opettaa”, ajattelin ja aprikoin, olisiko aina itsepäinen Tom todellakin tullut edes täksi koettelemuksen yöksi säyseäksi kuin leikattu ja rengastettu härkä.

Kun kalu oli kokonaan Tomin suolessa ojensi poika osan hihnastosta Tomin jalkojen välistä hänen edessään olevalle pojalle, joka veti sen suoraksi, erotti kaksi hihnaa yhdessä toisten poikien kanssa kiinnittivät ne eräänlaiseksi vyöksi. Tomin etupuolella oli pari pientä metalloitua hihnaa ja ne kiinnitettiin Tomin kivespussin juureen ja yli hänen kalunsa varren - eräänlainen kyrpärengas. Lopulta hänen kätensä sidottiin hihnalla ranteista yhteen selän taakse ja kiinnitettiin vyöhön. Tom ei havainnut, mutta minä seurasin, kuinka vyöhön kiinnitettiin muutamia johtoja, jotka johtivat tuohon pahaenteiseen laitevaunun kytkinpöytään.

”Nyt katsomme, kuinka nöyrä olet”, Mestari sanoi. ”Nyt saat tuottaa meille nautintoa suullasi. Seuraavan tunnin tai pari saat tyydyttää meidät suullasi.” Nyt Tomin ilme oli hyvin hämmästynyt, mutta hän ei sanonut mitään. ”Otat meiltä jokaiselta suihin, kunnes spermamme suihkuaa. Nielet sen kaiken, joka pisaran. Hiukkaakaan ei saa valua hukkaan. Tee työsi hyvin tai aloitamme koulutuksesi alusta”. Tom näytti pelästyneeltä, mutta ei protestoinut. ”Mutta ensin mulkku asentoon”, hän jatkoi käskyjään ja yksi pojista otti voidepullon ja hieroi voidetta Tomin kalulle, joka alkoi hetkisen kuluttua kasvaa ja olikin kohta täydessä seisokissa.

”Polvistu eteeni”, Mestari käski terävästi ja vaivalloisesti Tom teki näin. Hänen oli selvästikin vaikeuksia käskyn toteuttamisessa, sillä hän ei voinut auttaa polvistumistaan käsillään ja iso kalu hänen suolessaan ei varmaankaan tuntunut mukavalta. Tomin päästyä polvilleen Mestari avasi viittansa vyönä toimivan köyden, heitti sen pöydälle ja avasi viittansa paljastaen puolijäykän turpean kalunsa ja käski Tomia suorittamaan hyvän ja mehukkaan suihinoton. Pelkkä ajatuskin vieraasta kyrvästä suussa inhotti minua ja niin näytti inhottavan myös Tomiakin, mutta hän liikahti kuitenkin eteenpäin ja näykkäisi Mestarin puolikankeaa lihaksikasta mulkkua huulillaan ja ikäänkuin kokeeksi nuolaisi kielensä kärjellä. Tämä ei tyydyttänyt Mesria, joka käski Tomin aukaisemaan suunsa kunnolla ja suorittamaan kunnon imutuksen. Tehostaakseen sanojaan Mestari tarttui Tomia korvista ja kiskaisi hänen päätään eteenpäin kiinni syliinsä, jolloin hänen mulkkunsa katosi kokonaan Tomin huulien väliin. ”Noin sen pitää olla. Ja nyt anna kielesi pyöriä ja poskiesi imeä ja siemenen lentäessä et päästä hiukkaakaan hukkaan”, Mestari ähki.

Tom yritti tehdä työtä käskettyä ja Mestarin mulkku sai lisää paksuutta ja kokoa eikä Tom pystynyt pitämään koko kyrpää suussaan. Äkkiä Tom alkoi kakoa ja sylkäisi mulkun suustaan. ”Vai niin, jyrisi Mestari, tätä saat katua. Nyt näet, mitä käy aina kun teet tuollaisen tempun”, hän huusi ja nyökkäsi laitevaunun vieressä seisovalle pojalle, joka nopeasti napsautti paria kytkintä ja sitten hän painoi punaista nappia.

”AAAAAAAAA”, Tom karjui koko keuhkojensa voimalla sähkön lävistäessä hänen kalunsa hermot ja tekokalun muuttaessa hänen suolensa kouristelevaksi sähköjohdoksi. Hänen karjuntansa kimposi takaisin bunkkerin kiviseinistä, mutta tiesin, että ulkopuolelle siitä ei kuuluisi pihaustakaan. Tomin koko pitkä laiha keho hytkyi täysin jännittyneenä ja hän taipui lattialla polvillaan miltei kaksinkerroin ja hänen ihonsa kostui hiestä. ”Vielä hyljeksit hyvää kunnon kyrpää”, Mestari kysyi tärisevältä ja kiljuvalta Tomilta. Poika nosti sormeaan napilta ja Tomin tärinä loppui välittömästi ja hän kiskoi henkeä ja huohotti voimakkaasti. ”En koskaan Mestari. Älkää, lopettakaa, olkaa hyvä”, Tom soperteli vastaukseksi. Kuin sanojensa vakuudeksi Tom kurottautui kohti Mestarin alavatsaa ja ryhtyi melkoisiin imuhommiin. Hän tosiaan pani parastaan imien posket lommolla ja liikutellen päätään ja poskien liikeistä päätellen myös hänen kielensä vaelteli innolla Mestarin terskan pinnalla. ”Noin sitä pitää”, Mestari kannusti Tomia hänen suorituksessaan. Itse katsoin kuin noiduttuna tuota Dantemaista tapahtumaa ja ajattelin, että tämä viimeisin rankaisu ei kyllä ollut Tomin vika, sillä minusta Mestari oli tahallaan tönäissyt kulliaan syvälle Tomin kurkkuun ja itse aiheuttanut koko jutun. Mutta tätä havaintoani en taatusti ilmoittaisi muille, sillä olin täysin varma siitä, mitä moisesta seuraisi. Halusin päästä tästä kaikesta mahdollisimman vähällä ja siksi olin päättänyt täysin alistua kaikkeen mitenkään vastustelematta.

”Aah, juuri noin. Nauti valtikastani, sillä minä tiedän, että sinä pidät siitä. Anna minun tuntea kunnioituksesi ja palvo kielelläsi terskani hipiää, hiero huulillasi terskani harjaa, ime ja hiero kyrpääsi”. Mestarin tyytyväiset kasvot miltei loistivat hänen naamionsa läpi. Hänen hengityksensä kiihtyi ja äkkiä hän tarttui taas Tomia korvista ja kiskaisi hänen suunsa vasten syliään ja vapisi. Nyt mestari sai orgasminsa ja aprikoin, mitäköhän Tom tekisi ruiskuavan sperman kanssa, mutta sitten havaitsin että hän noudatti Mestarin käskyä ja nieleskeli minkä ehti. Hetken kuluttua Mestari vetäytyi Tomin suusta ja toden totta, mulkku oli puhdas eikä tuota valkoista sakeaa suolaisen makeaa siemennestettä valunut pisaraakaan Tomin huulilta. Tomin ilme kuvasti inhoa ja uskoin, että tuohon suoritukseensa hänen oli koonnut kaiken rohkeutensa ja nyt hän taisi jo odotella, että tämä olisi ohi.

”Oikein hyvä suoritus, kokelas”, mestari kiitteli Tomia vyöttäessään taas viittaansa, ”Kannatti tosiaan odotella ja säästellä tämä viikko. Mutta näin ovat muutkin veljemme tehneet, tuota seuraavalle veljelle yhtä syvä nautinto ja olekin tuhlaamatta kallisarvoista nektariamme”. ”Älkää Mestari, minähän tein juuri kuten käskitte, otin Teiltä suihin ja tuotin Teille nautintoa. Ei kai enää muita”, Tom aneli polvillaan Mestarin edessä. ”Mitä, yhäkö uppiniskainen. Etkö jo aikaisemmin kuullut, mitä sanoin. Sanoin, että otat meiltä kaikilta suihin. Nyt saat tehdä sen kahdesti. Eikä pisaraakaan saa mennä hukkaan.” ”En minä pysty siihen, hyvä Mestari, älkää”, Tom aneli. Tuohon Mestari sanoi vain päätään pyöritellen ”Ai jai jai, uusi opetus” ja nyökkäsi laitevaunun vieressä seisovalle pojalle, joka painoi taas tuota punaista nappia.

Välittömästi Tomin suu aukeni selälleen ja huuto pulppusi hänen kurkustaan täydellä voimalla. Taas hän hytkyi ja tärisi sähkön iskiessä hänen lihaksiinsa ja hermoihinsa ja taas hänen ihohuokosensa aukenivat ja hänen ihonsa alkoi kiiltää hiestä. Sähkö todella ravisteli hänen jäykkänä sojottavaa kaluaan ja muniaan sekä vihloi hänen perseessään. Nyt nappi pysyi melkoisen pitkään alaspainettuna ja kun poika vihdoin nosti sormensa napilta, Tom kiskoi ilmaa sisäänsä ja uikutti hiljaa. ”En kuullut”, sanoi mestari ja nyökkäsi, jolloin sähkö iski uudestaan Tomiin. Sen täytyi olla helvetillisen tuskallista. Tom ei pystynyt edes kunnolla hengittämään ja noin etukumarassa asennossa jopa hengittäminen oli vaikeata. Miten kummassa hän saattoikin huutaa noin kovaa ja pitkään. Kun nappi taas päästettiin ylös, Tom kiskaisi ilmaa ja heti pyysi vapisevalla äänellä saada ottaa kaikilta suihin ja palvella heitä.

Mestari nyökkäsi jonon ensimmäiselle ja hän aukaisi viittansa ja astui Tomin eteen soiro suorana sojottaen. Tom aukaisi kuuliaisesti suunsa ja imaisi mulkun suuhunsa ja ryhtyi tyydyttämään poikia. Saatuaan orgasminsa poika siirtyi jonon viimeiseksi ja seuraava astui Tomin eteen ja näin jatkui ikuisuuden. Tuijotin yhä kuin kivettyneenä tuota näytelmää epäuskoisena ja pelokkaana. Samalla laskeskelin päässä, että aikaa menisi koko joukon imutushommiin ehkä puolisentoista tai kaksi tunti - ensimmäinen kierros veisi kai vain noin minuutin poikaa kohden, mutta seuraava tuplaten - ja että tuona aikana Tom joutuisi nielemään tuota suolaisen makeahkoa sakeaa valkoista nestettä ainakin yhden täyden juomalasillisen. Toisaalta - jokainen hetki olisi poissa minun koettelemuksistani, sillä aamu lähestyi ja herätys koululla olisi näin arkisin kello kuudelta ja meidän pitäisi tätä ennen olla vuoteissamme.

Kymmenennen pojan jälkeen Tomin inhon tunteet väistyivät ja hän alkoi tuntea milteipä kiitollisuutta saadessaan suorittaa näin sisäänpääsykoettaan, sillä tämä ei tuottanut ainakaan kipua ja itse homma alkoi sujua rutiinilla, joskin kielen ja poskien lihakset joutuivat koville. Mutta Tom selvisi hyvin hommistaan ja suoritti jokaisen pojan kanssa tehtävänsä pojan äänekkääseen ähkäisyyn saakka ja uusi poika astui taas vuorollaan Tomin eteen, ensin kerran ja sitten toistamiseen. Tom imi ja kieputti kieltään ja nieli ja oppi yhä paremmin imutuksen taidon.

Viimein viimeinen poika laukesi Tomin suuhun ja pojat muodostivat rivin seinän vierustalle. Tom katsoi mestariaan odottaen ja milteipä ylpeänä suorituksestaan. Mestari nyökkäsi ja neljä poikaa astui jonosta ja tarttui Tomiin ja raahasivat hänet kolmijalalle, sillä Tomin jalat eivät kantaneet häntä. He irrottivat Tomin kädet, mutta kauaa hänen kätensä eivät saaneet olla vapaita, sillä ne sidottiin heti uudestaan ranteista yhteen hänen eteensä ja nostettiin ylös ja köysi kiristettiin, kunnes Tom joutui nousemaan varpailleen ja seuraavaksi hänen jalkansa levitettiin sitomalla hänet nilkoista alaparruun kuten Jimikin oli aikaisemmin ollut. Nyt havaitsin, että aikaisemmin tehty Tomin kullin voide vaikutti yhä ja hänen keihäänsä oli edelleen tanassa - keihäs sikäli, että Tomin kalu oli ohuehko ja näytti pidemmältä kuin mitä olikaan ja vaikutelmaa lisäsivät vielä isossa pussissa alhaalla roikkuvat kivekset. Tom ei itse havainnut, että laitevaunun johdot olivat irrotetut. Tom näytti hyvin pelästyneeltä ja itsekin aprikoin, mitä kauheaa voisi vielä olla edessä. Oma olonikin alkoi olla tuskaista, sillä olin roikkunut jännittyneenä jo useita tunteja.

”Nyt on loppukokeesi aika, kokelas. Tähän saakka sinä olet saanut tyydyttää meitä. Seuraavaksi me teemme sinulle saman. Heti kun kullisi heittää spermasuihkun ilmoille, olet veljeskuntamme jäsen. Mutta koska ole ollut niin uppiniskainen, ei tuo tule olemaan helppoa. Sinua kiihdytetään, mutta samalla huipulle kipuaminen tehdään vaikeaksi. Alkakaa.”

Yksi poika siirtyi Tomin eteen ja pöydälle karkean työrukkasen, vaseliiniputkilon ja pullon kaasutinspriitä, levitti vaseliinia rukkasen karhealle kämmennahalle ja kääntyi mestariin päin, kaksi poikaa haki ratsupiiskan ja siirtyvät Tomin sivuille ja jäivät siihen.

Mestari nyökkäsi ja Tomin edessä ollut poika veti rukkasen käteensä, polvistui hänen eteensä ja imaisi hänen jäykkänä sojottavan kalunsa suuhunsa tuottaen Tomille samaa palvelua kuin mitä hän aikaisemmin oli tehnyt toisille.

Ensihämmästyksestä toinnuttuaan suihinotto alkoi tuntua Tomin jäykässä kalussa nautinnolliselta, erityisesti karheahkon kielen lipsutus paksun ja turpean terskan hienolla iholla. Tämä alkoi tuntua Tomin mielestä miltei liiankin hyvältä ja hän oli jo unohtanut seremonian muun rekvisiitan, kunnes poika äkkiä lopetti kullin lutkutuksen ja tarttui Tomin jäykkään ja nyt paljaaseen terskaan hansikoidulla kädellään. Nahan karkea pinta sykäytti terskan hentoja hermopäivä, vaikka vaseliinikerros ottikin suuren osan karkeudesta itseensä. Se korsi ja sai terskan aristamaan, sillä nahan karheus tuntui hienolta hiekkapaperilta rasvasta huolimatta, mutta silti se kiihdytti ja Tom oli varma, että minuutissa häneltä ruiskahtaisi. Nyt poika lorautti hieman spriitä Tomin rasvasta kiiltävälle terskalle. Alkuun hän tunsi vain nesteen viileyden, sitten sen aiheuttaman lämmön tunteen ja hetken päästä sprii oli syönyt vaseliinia ja hansikas tuntui nyt raastinraudalta ja sprii poltti paljaalla limakalvolla kuin puhalluslampun liekki. Tom ähki tuskaisesti, mutta Siperia oli opettanut hänelle vaikenemisen merkityksen. Nyt Tom tiesi, miltä makkarasta täytyy tuntua grillissä tai hiottavalta puulta. Tuska löi hänen ylitseen ja hän tunsi ainoastaan poltteen ja kirvelyn kalullaan. Hän ei enää tuntenut poltetta takamuksillaan eikä paksu tekokalu enää tuntunut möykkynä suolessa eikä pingottunut peräreikäkään vaivannut. Mutta kaikesta huolimatta Tom tunsi kiihtymyksensä yhä kasvavan. Hän tunsi myös runkkaamisesta tutun kihelmöinnin kullinsa päässä ja kivesten kiristymisen sekä pussin supistumisen - kaikki varmoja merkkejä lähestyvästä orgasmista. Kivesten kohoamisen havaitsi myös Tomia runkannut poika, joka nyökkäsi Tomin sivuilla olleille pojille.

Kuului terävä suhaus, jota seurasi melko kova läjäys kahden ohuen ja notkean ratsupiiskan iskeytyessä samanaikaisesti Tomin pakaroille jättäen hänen perseensä poskille kaksi kirkkaan punaista kirvelevää juovaa ja saaden pakaroiden unohtuneen paltteen palaamaan. Tom ähkäisi kivusta ja hänen tempoillessaan siteissä myös hänen kivespussinsa heilahtivat - nyt taas melko vapaina, sillä tuloillaan ollut orgasmi oli paennut loitommalle.

Runkkaava poika lisäsi vaseliinia hansikkaalle ja jatkoi hansikkaan vetelyä edestapaisin pitkin Tomin kullia. Taas Tom tunsi kiihtymyksensä lisääntyvän ja taas hän joutui kokemaan spriin poltteen ja taas ratsupiiskat pureutuivat hänen takapuolensa poskien herkistyneelle hipiälle ja taas lupaavasti nousseet kivekset laskeutuivat. Tosin osa kiihkosta jäi jäljelle ja Tom tunsi kivestensä olevan kuin lyijykuulia painoltaan. Tunnetta ei heikentänyt, vaikka ratsupiiskat läimähtivät nyt kaksi paria.

Kolmannen kerran käsine sai uuden vaseliinikerroksen ja taas Tomin tykyttävä pingottunut kyrpä sai uutta runkkausta. Taas kivekset lähtivät kohoamaan kohti hänen nivustaipeitaan hissin lailla, mutta tällä kertaa ei polttavaa spriitä kaadettukaan terskalle. Sen sijaan ratsupiiskat alkoivat tanssia hänen pakaroillaan. Kaikesta huolimatta Tom tunsi, kuinka patoutunut orgasmi oli lähtemässä liikkeelle ja päästämässä nautinnon valloilleen. Viimein hän tunsi putoavansa kuiluun, josta ei olisi enää paluuta ja kyrpä pingottui äärimmilleen ja sojotti yläviistoon ja sitten se tapahtui. Ensin pieni, sitten pari kunnon suihkausta pääsi hänen kullinsa porttien läpi vapauteen ja lennähti lattialle parin metrin päähän nautinnollisesti huutavasta Tomista. Loppunytkähdysten jälkeen Tom jäi voipuneena roikkumaan siteistään. Hän tiesi läpäisseensä kokeen.

”Olet nyt yksi meistä”, Mestari toivotti Tomin tervetulleeksi veljeskuntaan. Pojat irrottivat hänet siteistä ja hihnahousuista ja avustivat hänet verhon taakse. Tomin voimat olivat täysin lopussa ja olin varma, ettei hän pystyisi istumaan ainakaan viikkoon eikä kuseminenkaan taitaisi pariin päivään aivan ongelmatonta olla. Mutta nyt olisi minun vuoroni ja odotin kauhuissani, mitä tuleman pitäisi.

”Sinä et ole paljoa puhunut. Tiedätkö, miten sinun pitää toimia”, mestari kysyi minulta ja vilkaisi samalla huolestuneen näköisenä kelloonsa. ”Mestari”, sanoin, ”minun pitää tehdä se, mitä käsketään, siten kuin minua käsketään, eikä tehdä mitään muuta kuin on käsketty”. Tuon muistin Mestarin heti alussa sanoneen ja se oli ainoa vastaus, minkä oletin heidän haluavan kuulla. Tosin toinenkin vastaus pyöri mielessäni, mutta sitä en ainakaan lausuisi ääneen.

”Hyvä, oikein hyvä. Siloitelkaa hänet, saattakaa osoittamaan asentoa ja sitten päästäkää hänet irti ja johdattakaa hevoselle ja asettakaa sille. Sinua ei kai tarvitse sitoa, mutta jos käyttäytymisesi ei ole osoittamani arvostuksen mukaista, niin jatkamme sinun kohdallasi huomenna ja silloin”, mestari jätti lopun sanomatta, mutta pystyin hyvin mielessäni täydentämään hänen lauseensa. Yksi pojista hake pesuvadin, purkin partavaahdoketta ja kertakäyttöpartakoneen ja asettui eteeni, kasteli häpykarvoitukseni ja ravisti vaahdoketölkkiä ja pursotti vaahtoa jalkaväliini. Sitten hän tarttui kaluuni, veti siitä alaspäin ja ryhtyi ajamaan alavatsani karvoitusta, veti kaluta vasemmalle ja ajoi oikean puolen, veti oikealle ja ajoi vasemman puolen, veti suoraan ulospäin ja ajoi kaluni varren sekä lopuksi venytteli kaluani ylös ja pingotti pussejani ajaen loputkin karvat. En uskaltanut liikahtaakaan, sillä pelkäsin vartaterän lipsahtavan. Toisaalta herkällä iholla terän jatkuva raapinen tuntui melkoisen pahalta ja ajelun tapahtuminen muiden nähden oli hyvin nöyryyttävä kokemus. Sitten yksi pojista tuli eteeni voidepullon kanssa, tarttui kaluuni, veti esinahan taakse ja levitti voidetta sekä terskan että esinahan ”kääntöpuolelle”. Tuo voide alkoi kihelmöidä ja tunsin vereni suorastaan kuohahtavan kalulleni sen alkaessa jäykistyä ja hetken kuluttua se sojotti kuin pinosta törröttävä tukki. Päästyäni siteistä jalkani eivät tahtoneet kantaa, sillä pingottunut riippuminen oli vienyt niistä voiman. Huomasin myös, että ristiselkääni särki melko sietämättömästi. Minut siis johdatettiin hevoselle ja taivutettiin sen päälle. Tartuin hevosen jalkoihin, sillä uskoin sen olevan tarpeen.

”Nyt saat itse kokea, miltä kurinpitovälineemme tuntuvat, jotta osaisit niitä itse oikein käyttää"” Sen sanottuaan Mestari otti melan käteensä ja siirtyi taakseni. Valmistuin kuritukseeni koettamalla pitää pakaralihakseni mahdollisimman rentoina. Kuului kova läimähdys ja tuli iski pakaroihini ja liikahdin iskusta hieman eteenpäin, jolloin jäykkä penikseni liikahti vatsani alla vasten hevosta paljastaen terskan pään kovalle nahalle, mikä tuntui vihlaisuna. Iskun jäljiltä takamukseni oli hetkessä kuin tulessa ja yllättäen tuli toinen isku. Ei hyvältä tuntunut, sillä nyt jo kahden iskun jälkeen tuntui kuin koko takalistoani olisi kirvellyt ja polttanut. Pohdin jo kauhuissani, montako iskua oli vielä odotettavissa ja tarrauduin epätoisesti lujemmin kiinni hevosen jalkoihin. Mestari käveli kuitenkin pois ja laski melan laukkuunsa ja otti sieltä yli puolimetrisen ohuen ja taipuisan rottingin. Se kädessään hän siirtyi jälleen taakseni ja kuului terävä suhaus ja tuntui kuin tulinen lanka olisi iskeytynyt pakaroihini. Sattui monin verroin enemmän kuin äskeinen mela. Toinen isku ja nyt huuto pääsi melkein karkaamaan huuliltani, mutta purin hampaani tiukasti yhteeni. Kyyneleen vierähtäessä silmäkulmastani tunsin hetken pakkomieltä laskea irti hevosesta ja rynnätä pakoon, mutta sitten tahtoni sai jälleen vallan ja päätin koettaa kestää kärsimykseni loppuun.

”Hyvinhän se meni, sinusta taitaa olla ainesta veljeskuntaamme. Mutta siemenesi ei ole vielä vuotanut. Teet sen nyt, istut hevosella kasvosi meihin ja tyydytät itsesi silmiemme edessä.” Nöyrästi nousin hevoselle istumaan kasvot veljeskuntaan jalat sivuilla roikkuen, jolloin jäykkä kaluni loisti posliinina kohti katsojiani ja tartuin kovana tököttävää kaluuni, ummistin silmäni ja kuvittelin olevani yksin ja aloin vedellä kädelläni edestakaisin. Asentoni oli hieman hankala, joten otin vasemmalla kädelläni tukea hevosesta takaani ja samalla jouduin nojautumaan taaksepäin, jolloin sain myös kädelleni paremman liikkumistilan. Muutaman vetelyn jälkeen homma alkoi tuntua tutunomaisen nautinnolliselta ja runkkaustahtini kiihtyi. Nopeammin ja nopeammin käteni liikkui paljastaen terskani pään ja taas vetäen hupun sen päälle, kunnes tuttu kihelmöinti alkoi tuntua kullini päässä ja kivespussini tuntuivat kuroutuvan kasaan. Sitten se vyöryi ylitseni kuin hurrikaani ja spermani ruiskahteli kaaressa lattialle. Avasin silmäni ja tunsin häpeää.

”Tervetuloa veljeskuntaamme.” Samalla alkoi Mestarin kello salkussa piipata sen merkiksi, että seremoniat piti lopettaa. Miksi ihmeessä mestari ei sulkenut sitä ?

Piippaus jatkui ja jatkui, kunnes tajusin, että puhelin soi. Puhelin, niin puhelin, siihen piti vastata, mutta ennen kuin ehdin puhelimelle, oli soittaja jo kyllästynyt odottamaan. Olin nukahtanut löhötuoliini ja uneksinut. Mutta kyrpäni sojotti kuin rautakanki. Oli seissyt kai aika tovin, sillä sen juuressa tuntui pientä pakotusta, jollaista en ole tuntenut sitten nuoruusvuosieni. Ei kai siinä auttanut muu kuin tarttua kyrpään kiinni ja harjoittaa pientä käsiliikettä.