Tänään ykkösen aamutv:n lähetyksessä kertoi Tarmo Kunnas PAHASTA, joka samalla kun se kammottaa ihmistä, se myös kiehtoo.
Sain tämänkertaisesta "aamupläjäytyksestä" enemmän kuin miesmuistiin.
On tärkeää, että myös pahaa, sen lähteitä, analysoidaan. Joskus keskiajalla paha oli suorastaan hyvä, ei siis vastakohta hyvälle, vaan ihan itsessään hyvä.
Ehkä olisi monen syytä tutkailla mielessään ja vaikka ihan kirjan ääressä, miten taide ja tiede kohtasivat pahan satoja vuosia sitten ja miten se nyt ilmenee.
Kunnas rinnasti nykyajan pahaan mm. satanismin (heikonlaisesti tosin), koskapa hän heti samaan hengenvetoon totesi:"Useimmiten satanismin ja metallimusiikin takaa löytyvät kasvot, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen."
Tämä ainakin on totta. Tunnen mm. musiikkimaailmasta miehen, jonka kanssa kerran puhelimme tuosta asiasta. Kysyin häneltä:"miksi teet niin pahan ja kammottavan tuntuisia lauluja?", Hän vastasi:"Juuri tuon kysymyksen tähden. Pelottelen ihmisiä, varsinkin naisia."
Motiivit olivat kohdalleni onnistuneita, mutta silti en pidä häntä pahana miehenä.
Sain tämänkertaisesta "aamupläjäytyksestä" enemmän kuin miesmuistiin.
On tärkeää, että myös pahaa, sen lähteitä, analysoidaan. Joskus keskiajalla paha oli suorastaan hyvä, ei siis vastakohta hyvälle, vaan ihan itsessään hyvä.
Ehkä olisi monen syytä tutkailla mielessään ja vaikka ihan kirjan ääressä, miten taide ja tiede kohtasivat pahan satoja vuosia sitten ja miten se nyt ilmenee.
Kunnas rinnasti nykyajan pahaan mm. satanismin (heikonlaisesti tosin), koskapa hän heti samaan hengenvetoon totesi:"Useimmiten satanismin ja metallimusiikin takaa löytyvät kasvot, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen."
Tämä ainakin on totta. Tunnen mm. musiikkimaailmasta miehen, jonka kanssa kerran puhelimme tuosta asiasta. Kysyin häneltä:"miksi teet niin pahan ja kammottavan tuntuisia lauluja?", Hän vastasi:"Juuri tuon kysymyksen tähden. Pelottelen ihmisiä, varsinkin naisia."
Motiivit olivat kohdalleni onnistuneita, mutta silti en pidä häntä pahana miehenä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Joskus keskiajalla paha oli suorastaan hyvä, ei siis vastakohta hyvälle, vaan ihan itsessään hyvä."
Ei tarvitse mennä nykyhetkeä kauemmas historiaan. Paatunut-sanaa käytetään oikeastaan vain uskontoaiheisissa keskusteluissa sekä vankilakierteessä olevassa, 'paatuneesta rikollisesta'. Humanismi ja väärä poliittinen korrektius ei jätä sijaa termin yleisemmälle ja asianmukaiselle käytölle. 'Meditointi' vuorostaan tarkoitti rukoilevaa mietiskelyä. Myöhemmin sen merkitys kansan suussa muuttui, jolloin siihen liitettiin yhteydenpito henkivaltoihin, spiritismi. Kun nykyisellään meditointi esiintyy konsulttien ja urheiluväen kielenkäytössä, sen väitetään olevan vain jotakin ajatuksien fokusoimista. Joogassa termi liitetään negatiivisten ajatusten karkoittamiseen. Hyvä? Vaikka joogit esittävät, että eihän kyse ole minkäänlaisesta uskonnollisuudesta, niin on syytä huomata kuinka mm. Intiassa eivät paikalliset kristityt sotkeudu yleensä joogaan sen epäkristillisten hengellisten ulottuvuuksien takia.
Entäpä sitten nykyään kovin suosittu, kristillisinä esiintyvienkin kansanterapeuttien käyttämä 'positiivinen itsekkyys'? Pahana siis pidetään ylikävellyksi joutumista ja uhriksi joutumista, johon lääkkeeksi tarjotaan oman puolen pitämistä aina itsekkyyteen asti. Kysynpä vain, että miksi emme saman tien alkaisi tämänlaatuisella hyvyyskäsityksellä harjoittamaan positiivista kusipäisyyttä.
Pahan idea on saada se vaikuttamaan pirun hyvältä.
joka minulle kristittynä on ollut mitä parhain parantava "voima" lihasten ollessa jo kivuliaat. Olisiko niin, että ihmisenä olen niin negatiivinen ajatuksiltani, että jooga saa myös negatiivisuuteni muuttumaan positiiviseksi voimaksi. Näin en ole asiaan koskaan perehtynyt, enkä haluakaan perehtyä. Riittää, kun oppii hellittämään yhä paremmin ja paremmin, antaa syvien lihasten olla levossa, sitten venytyksessä ja jälleen levossa. Suosittelen joogan lempeää otetta, jos mieli on kireänä tai kipuja on siellä ja täällä.
Minulla oli kovin arvosteleva, suorastaan syyttävä asenne joogaan. Niinpä ensimmäinen harjoitus sai aikaan migreenikohtauksen, koska yritin liikaa. Myöhemmin, kun ymmärsin sanan "hellitä", rentoutuminen ja oikea tapa hengittää, on auttanut kaikkiin kipuihini.
Kristitty ystäväni tuomitsi minut, koska olin omistautunut joogalle, vaan ei tuomitse enää, koska kenenkään ei tarvitse paneutua joogan henkiseen puoleen liian syvällisesti.
Otan joogan täysin normaalina, ruumiin ja hengen voimia antavana hoitona.
Jos jooga on jollekin paha, se on minulle hyvä pahassa.
ohjelmassa puhuttiin metallimusiikista?
http://areena.yle.fi/toista?id=1205004
puhuttu metallimusasta, mutta yhdistin sen siihen nuoreen mieheen, jota on väitetty satanistiksi jo vuosia sitten. Anteeksi vain, vanha pää ei erottanut
jutun kulkua, vaikka sillä hetkellä kun Kunnasta kuuntelin, muistin heti erään tapahtuman, joka liittyi asiaan.
Pitänee olla yliviritetyn tarkka, että ei jää kiinni yhtään mistään virheestä. Metallimusiikki on minulle outoa, siksi se myös on kuin pahan esikartanoa. Parempaakin on olemassa.
ja olen ateisti. Ei musiikkimaulla ole mitään tekemistä uskontojen tai maailmankatsomuksen kanssa.
Musiikki on kaikki rajat ylittävä juttu, onneksi. Silti on ihmisen kehitysvaiheessa aikoja, jolloin kaikki "ei ole hyödyksi". Ajattelen tässä nyt suuria massatapahtumia ja nuorisoa ja kaikkea sitä lieveilmiötä, jota niihin kuuluu. Jos ei ole kotoaan saanut minkäänlaista neuvontaa ko. asioissa, ei nuorta voi syyttää, jos hän kulkee vahvimpienkin vaikutusten läpi.
Tänään tuli mieleniintoinen dokumentti syntymättömän lapsen tajunnasta äitinsä kohdussa. Joku koe meni yli ymmärrykseni, mutta sen olen todennut itsekin lapsia odotellessa, että musiikki vaikuttaa sikiökauteen asti. Rauhoittava musiikki ja hyräily rauhoittavat lasta.
ja metallimusiikin takaa löytyvät kasvot, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen."
Niin, jossain kristillisissä paskametallibändeissä,
jotka aiheuttavat aivan uskomattoman voimakasta
myötähäpeän tunnetta...
Jatkat seuraavaa:
"Tämä ainakin on totta. Tunnen mm. musiikkimaailmasta miehen, jonka kanssa kerran puhelimme tuosta asiasta."
Tunnet yhden miehen musiikkimaailmasta,
mikä siiten vahvistaa Kunnaksen teorian? Hurraa,
älykkyys ja logiikka!
Tarmo Kunnas ei taida tietää muusta musiikista
kuin jostain kusen polttamista virsistä,
jos niitä nyt voi edes hyvällä tahdolla
sanoa musiikiksi...
joku nuorempi henkilö varmasti kirjoittaa noin, kuin mitä nyt kirjoitit.
En halunnut kertoa, kenestä "metallimiehestä" oli kyse, koska tämä ei ole julkisuutta etsivä ihminen (kait), silti kaikille ihan varmasti tuttu, sattuu vain olemaan samalta paikkakunnalta lähtöisin kuin itsekin olen.
Eipä soita hengellistä musiikkia missään muodossa, mutta sanoissa voi löytää, jos haluaa, paljon kristillistä "paskaa".
Älä kuule luule mitään, kun et voi olla varma.
Tunnen muitakin musiikkimiehiä, ei jää yhteen, mutta hän, josta mainitsin, on mies, jota on syytetty satanismista, vaikka ei ole sen kanssa missään tekemisissä koskaan ollut.
Kuka sanoikaan: "Lue enemmän, paremmin, tiedät ja luulet vähemmän."
Paha mainitaan 100 kertaa mutta kerran mainitaan että paha on hyvän "sisko". Hoh Hoh milloin te lapset pääsette dualismin pauloista eroon?
Lopuksi vielä loppuhuipennus: Satanisti uskoo kristittyjen jumalaan. No ei vaan saatanan palvojan ja satanistin ero on nyt mennyt prohvessuurilta aivan ohi.
http://areena.yle.fi/toista?id=1205004
Haastattelu alkaa siitä ennen puoliväliä.
"Satanisti uskoo kristittyjen jumalaan."
Ei, helvetti mitä juttuja sillä äijällä...
Tuli mieleen, eikös päinvastoinkin kristitty usko
Saatanaan, ainakin ne helvetillä pelottelee ja
puhuu Saatanasta kokoajan...
Taitaa Kunnas itsekin tietää että paskaa puhuu...
Ota yhteyttä siihen dualistiseen proffaan, niin pääset hieman pidemmälle omissa johtopäätöksissäsi.
>>On tärkeää, että myös pahaa, sen lähteitä, analysoidaan>>
Pahuuden syitä ja ilmenemismuotoja todellakin on syytä tutkiskella. Se edellyttää yleensä myös REHELLISTÄ itsetutkiskelua. Usein on niin, että ihminen, jossa on runsaasti Pimeyttä ja Pahuutta, ei ole kovin halukas sitä itsessään näkemään.
* Itsekeskeisyyden (=egoismin) voidaan sanoa olevan kaiken inhimillisen pahuuden takana (enemmän tai vähemmän). Egoismia on lähes kaikissa ihmisissä, mutta tässä käsittelen ns. epätervettä / korostunutta egoismia, jonka voidaan sanoa olevan mm. viisauden- ja inhimillisyyden puutetta.
* Egoismiin liittyy eräänä keskeisimpänä piirteenä epärehellisyys, joka ilmenee usein älyllisenä epärehellisyytenä. Tästä aiheesta olen useinkin tälläkin palstalla koettanut viritellä keskustelua, mutta yleensä huonoin tuloksin. Älyllisesti epärehelliset ihmiset (esim. monet ateistit) eivät mielellään halua nähdä itsessään egoismia ja pahaa. Sama koskee tietysti monia uskoviakin, jotka ovat rajoittaneet maailmankuvansa ahtaaksi
ja joustamattomaksi (= totuuteen, jonka he jo omasta mielestään kokonaan tuntevat).
Tietämätön ja ymmärtämätön ihminenhän voi olla ateistisessakin uskossaan vilpitön ja rehellinen, samoin kuin uskonnollisessa ja jäykässä fundamentalistisessa uskossa, jolloin asianomaisen kaikki uskomukset eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisessä ovat REHELLISYYS ja AITOUS.
* Pahuuteen liittyyy aina EPÄREHELLISYYS ja VALHEELLISUUS. Monet ihmiset eivät pysty yksinkertaissakaan asioissa olemaan rehellisiä ja mutkattomia.Esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin on ollut vaikea saada selvää ja suoraa vastausta tällä palstalla:
1. Miksi monet ateistit (= positiivisen / vahvan ateismin kannattajat)) sulkevat sielun-, kuolemanjälkeisen elämän- , henkiolentojen- ja jumalolentojen olemassaolon - MAHDOLLISUUDENKIN - pois?
2. Miksi monet ateistit (= negatiivisen / heikon ateismin kannattajat) USKOVAT, että sielua-, kuolemanjälkeistä elämää-, henkiolentoja ja jumalolentoja ei ole olemassa?
Ateistit välttävät yleensä vastaamasta itse asiaan. Sen sijaan he usein sanovat, että eivät usko esimerkiksi joulupukkiin ja saunatonttuihinkaan. Tämä ei kuitenkaan ole vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin, koska sellaista OIKEAA TIETOA ei ole olemassa, joka tukisi sitä näkemystä, että muunmuassa henkiolentoja ja sielua ei ole olemassa.
* AIDOSSA uskonnollisessa uskossa uskotaan siihen MAHDOLLISUUTEEN, että sielu-, kuoleman jälkeinen elämä-, henkiolennot ja jumalolennot ovat todellisuutta - ja jotkut uskovat tietävätkin jotain asioista esimerkiksi kokemusperäisesti (esim. enkelikokemukset ovat yleisiä).
Aidossa uskonnollisuudessa ja -henkisyydessä tärkeimmät arvot ovat rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.
* Pahuutta viime vuosisadalta tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa Hitlerin natsismia, eikä Stalinia ja kommunismia. Molemmissa edellä mainituissa henkilöissä egoistiset piirteet korostuivat voimakkaasti.
* Myöskin suomen sisällissodassa 1918 suurimpiin raakuuksiin syyllistyivät egoistisimmat henkilöt, joilta puuttuivat aidon henkisyyden arvot.
Tämän hetkisten näyttöjen perusteella katson parhaimmaksi pysytellä kannassani joka on realistisin ja monin tavoin punnittu lopputulos.
Vastapuolen argumentti pohjimmiltaan on vääristynyt ja valheellinen.
vähän syyllisyydentuntoiseksi syystä, kun en ole kertonut kokonaan ja rehellisesti satanismin vaikutuksista sen paikkakunnan nuoriin. Pian tiedän enemmän, kunhan hänen gradunsa satanismista on valmis.
Sinulla on hieman poikkeava käsitys ihmisen pahuudesta, kuin mitä Kunnaksella on. (kuullun mukaan) Hän korosti sitä, että ihmisessä on sekä paha, mutta myös hyvä, kumpikin vaikuttavina tekijöinä kaikkeen.
Minusta Eino Leinon "Hymyilevässä Apollossa" tämä pahuus on ihmisen heikkoutta. Idealistina haluaisin tämän mielessäni aina säilyttää. Toinen pahuutta ylläpitävä seikka on avuttomuus nähdä asioita itsensä ulkopuolelle, siis egoismia. Mutta itsekkäinkin ihminen, saadessaan itse kokea hyvän, ei yleensä pysty sitä vastustamaan.
Tässä kohdin on itseään REHELLISENÄ pitävän ihmisen annettava periksi ja myönnettävä, ettei pahuus ole hallitsevana joka hetki, koska ihmisessä asuva hyvä pystyy murtamaan pahuuden.
Mitkä tämän voiman murtamiseen vaikuttavat asiat ovat, siitä voidaan taas keskustella.
Tuota AITOUTTA en ymmärtänyt, tarkoittaisitko sillä kuuliaisuutta omille näkemyksille, vai mitä?
>>kun en ole kertonut kokonaan ja rehellisesti satanismin vaikutuksista sen paikkakunnan nuoriin. Pian tiedän enemmän, kunhan hänen gradunsa satanismista on valmis.
>>Sinulla on hieman poikkeava käsitys ihmisen pahuudesta, kuin mitä Kunnaksella on. (kuullun mukaan) Hän korosti sitä, että ihmisessä on sekä paha, mutta myös hyvä, kumpikin vaikuttavina tekijöinä kaikkeen. Minusta Eino Leinon "Hymyilevässä Apollossa" tämä pahuus on ihmisen heikkoutta>>
Kommentti:
Inhimillistä pahuutta usein vähätellään - ja puolustellaankin - sanomalla esim, että "kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa" - tai kuten edellä toteat Eino Leinon kirjoittamasta "Hymyilevästä Apollosta"; "pahuus on ihmisen heikkoutta". Mielestäni pahuus on pahuutta (= korostunutta egoismia), ei heikkoutta.
Jos pahuudella tarkoitetaan tietynlaisia luonteenpiirteitä ja -ominaisuuksia, kuten itsekeskeisyyttä, älyllistä epärehellisyyttä, ylimielisyyttä, yksisilmäistä oman edun tavoittelua, ahdaskatseisuutta jne, niin ei voida ainakaan sanoa, että kaikissa ihmisissä on sama määrä pahuutta (= egoismia).
Pahuuteen (= pimeyteen) suuntautuneissa ihmisissä korostuvat egoistiset ja itsekeskeiset luonteen piirteet ja -ominaisuudet, kun taas hyvyyteen (= Valoon) suuntautuneissa sellaiset luonteen piirteet ja -ominaisuudet ovat selvästi vähemmän vaikuttavina - tai mahdollisesti eivät lainkaan vaikuttavina.
>>Tässä kohdin on itseään REHELLISENÄ pitävän ihmisen annettava periksi ja myönnettävä, ettei pahuus ole hallitsevana joka hetki, koska ihmisessä asuva hyvä pystyy murtamaan pahuuden>>
Kommentti:
Pahuus ei mielestäni voi olla hallitsevana HYVYYTEEN (= muunmuassa rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen) suuntautuneessa ihmisessä juuri koskaan. Sellainenkin ihminen voi kuitenkin tehdä virheitä ja vääriä valintoja, mutta ne eivät johdu tietoisesta- ja tarkoituksellisesta pahuudesta.
>>Tuota AITOUTTA en ymmärtänyt, tarkoittaisitko sillä kuuliaisuutta omille näkemyksille, vai mitä?>>
Kommentti:
Tarkoitan aitoutta esimerkiksi uskonnollisessa vakaumuksessa. Aidosti uskonnollisen ihmisen moraali ja vakaumus ilmenee hänen teoissaan.Myös ateisti voi olla aito ja uskoa vilpittömästi muunmuassa siihen, että ihmisellä ei ole sielua - tai, että ihmisen elämällä ei ole fyysistä elämää korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä.
vaiko vain pikkuruinen hiiri? Onneksi et tietääkseni ole uskontotieteen proffa?
ymmärtämään jotain, ei kuitenkaan kaikkea.
Pahuudesta vielä. Arvostan sitä,kun joku osaa selittää pahan olemusta tavallasi, itse en siihen kykene. Toisaalta - en haluaisi tuoda esiin mitään konkreettista pahaa, joka on koskettanut ihmisiä, jotka ovat olleet pahuuden kohteena, en ainakaan ateisti palstalla. Miksi? Siksi, koska ateistikaan ei ole täysin mahdoton tapaus.
Edelleen ajattelen pahuuden olevan kokonaan TYHJÄ hyvyydestä ja se ilmenee HEIKKOUTENA erottaa nämä asiat. Siinä on minulle tarpeeksi miettimistä, mitä on ihmisen itsekkyys ja ylpeys. Silti tyhjäkin voi täyttyä, jopa hyvällä, muutenhan ei kristillistä sanomaa tarvittaisi.
Kun ihminen kokee armon omalle kohdalleen,pahan kasvot muuttuvat, niihin voi syttyä NÄKEMISEN VALOA...
Ajattelen Jeesuksen opetuslapsia ja heidän luonteenpiirteitään. Mukaan mahtui Simon kiivailija,pettäjä Juudas ja epäilevä Tuomas.Miten erilaisia he olivatkaan ja kuinka lähellä Jeesusta he saivatkaan elää.
Minulle pahuus ei ole vain egoismia, kun sitä tarkemmin ajattelen. Siinä on suuri osa välinpitämättömyyttä, jonkun itsensä ulkopuolella olevan pimeän vallan alla olemista, luuloa olevansa Jumalan kaltainen, taikuutta, "minuuttani" etsivää palvontaa ja antautumista lähes kokonaisesti em. vietäväksi.
Näistä huolimatta HYVYYS vetää ihmistä puoleensa ja jossakin kohtaa paha ja hyvä kohtaavat, ovat sisäkkäin, mutta, ellei tapahdu Jumalan ihme, ihminen mieluusti valitsee HELPOMMAN tien, joka on pahuus.
Varmaan huomaat, että mieleni ei halua sulkea yhtään ihmistä pois Jumalan HYVYYDESTÄ ja siksi jauhan tätä yhtä ja samaa: paha/hyvä, paha, hyvä, hyvä... sillä on kuitenkin voitto.
Juuri tätä en ymmärtänyt kommentissasi, kaksijakoisuutta hyvän ja pahan olemuksessa. Sanoisinkin, hyvyys on HYVIÄ TEKOJA täynnä, mutta pahuus on niistä kokonaan paitsiossa.
on sellainen sana, johon suhtaudutaan vähän ristiriitaisesti. Agressiivisuuteen liitetään usein tappeleminen ja riiteleminen, ym hajoittava toiminta, mutta myyntityökin voi olla agressiivista, samoin pelaaminen tai oikeuksien puolustaminen.
Agressiivisuushan ei sinällään ole negatiivinen tai positiivinen, vaan jokin olotila tai energia, jota löytyy jokaisesta. Jollain sitä voi tietysti löytyä tavallista enemmän. Sen energian voi käyttää negatiivisiin tarkoituksiin, mutta sen voi aivan hyvin valjastaa myös rakentaviin tarkoituksiin.
Minun mielestäni agressiivisuutensa on hyvä tunnistaa ja opetella hyödyntämään, sen sijaan että se tukahdutettaisiin. Jos esim inhoaa siivoamista, niin apinan raivolla työhön tarttuminen ja loppuun saattaminen on huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa, kuin poku-pollena raataminen. Apinan raivosta kehittyy myös tarmokas ja hilpeä fiilis, mikä on jo sinänsä tavoiteltava olotila. Urheilullisissa peleissä agressiivisuus on myös tarpeen. Termit hyökkäys ja hyökkääjäkin kertovat tarvittavasta asenteesta.
Otin agressiivisuuden esille kerran pedagogisissa opintojen ryhmäkeskusteluissa. Kukaan ei oikein halunnut keskustella asiasta. Jotenkin tuntui siltä, että muut katsoivat, että asia ei koske heitä, tai jotain, jota en tajunnut. Agressiivisuus on kuitenkin tosiasia esim energisten pojankollien kanssa, ja monessa muussakin yhteydessä.
Varsinaisesta pahan kiehtovuudesta en osaa sanoa. Kai siinä on mukana sekin puoli, että sellaisista, joita pelkää, haluaa saada tietoa ihan jo varautumismielessäkin. Esim. kieroutuneen murhaajan hahmo filmissä voi kiinnostaa. Sairaalasarjoissa kiinnostaa se, mitä kamalaa ihmiselle voikaan tapahtua. Eli minulle ne ovat vaaran esittelyä, ja pahimpia kohtia katselen sormien raoista. Jos elokuvissa näkyy verta rapaa ja maksan kappaleita, niin meitsi kyllä panee silmät kiinni ja, jos sitä veren roisketta on ihan hirveästi, niin suutun filmille, ja käyn nukkumaan. Piinaavilla ja ahdistavilla tilanteilla mässäileviä filmejä en katsele lainkaan, koska minun mielestäni ne vaikuttavat haitallisesti katsojan olotilaan.
Hurjan näköisissä heavy-hahmoissa näen kyllä aina huumoria tyyliin: "paha musta enkeli vei pölynimurin, eikä muita enkeleitä ole olemassakaan" Vaatetus ja muu ulkonäkö ja rekvisiitta on ainakin minun silmissäni aiheen luovaa luovaa tulkintaa ja viihtellistä taideilmaisua, eli sitä mummojen pelottelua.
agressiivisena ihmisenä voin yhtyä sanoihisi agressioiden hyvistä ja huonoista puolista.
Viimeiseen kappaleeseesi, joka halvensi mummojen kykyä havaita nykyelämää:
On olemassa pitkittynyttä murrosikää, joka jatkuu hamaan nelikymppisyyteenkin saakka. Tähän väliin mahtuvat suurimmat elämänarvojen löytymiset tai kokonaan löytymättä jättämiset, sekä niiden hyväksyminen tai hyljintä.
Omasta nuoruudestani. 50-lukulaisena minun pitäisi vielä tänäkin päivänä ihailla vain Olavi Virran eriomaista ääntä, mikä todella on totta.
Jos en pysty omimaan mitään MUUTA, alan elää ainaisessa murrosiässä.
Kaikkiin elämämme vuosiin kuuluu uusien asioitten omaksuminen, vanhan sivuun paneminen, myöhemmin niihin palaaminen, aikuisuuteen kasvaminen, vastuun ottaminen ja omien totuuksiensa julkituominen. Sitähän tässäkin koko ajan teemme.
On hyvä tunnistaa agressionsa ja toden totta, sitäkin hyväkseen käyttää, kunhan se ei jätä minua tai sinua ikimurrosikään, josta ei halua kasvaa pois. (tässä en tietenkää tarkoita siivousagressiota, joka myös kamppailee hormooniemme kanssa käsityksin), vaan tarkoitan AVOIMMUUTTA kaikkeen UUTEEN,, ennen kokemattomaan
HYVÄÄN, joka meitä ympäröi.
Se mummo nyt on vaan sanonta, jolla ajattelin lähinnä myyttistä niitynlaidassa rauhaisaa elämää viettävää mökin mummoa, joka kuuntelee kaikessa rauhassa peippoja, kunnes Lordi säikäyttää pahanpäiväisesti, jos ei muulla, niin karmeilla kengillään.(Kuka tahansa voi niitä säikästää, jollei etukäteen varoiteta.)
Mä muuten inhoan ihan hirveesti kaikenlaista siivoamista. Mulla saattaa kulua viikkokin kodin siivoamiseen. Noin 45 neliön yläkerta on pois käytöstä ihan sen takia, ettei huvita siivota. Meilla kävi jossain vaiheessa siivojakin joka toinen viikko, mutta mua alkoi vähän hävettää se, että en viitsi jälkiäni itse siivota. Ei, kun barbaarisella asenteella hommaan kiinni, jos haluaa ottaa itsensä ja homman hanskaan.
Totta puhelet monin tavoin. Eiköhän se ole sitä kasvamista, kun oppii tunnistamaan omat ominaispiirteensä ja ottamaan niistä järkevästi hyödyn irti. Agressiivisuus antaa mun mielestäni ihmiselle voimaa ja rohkeutta, jonka voi käyttää vaikka uuden oppimiseen ja esteiden ylittämiseen, ja sitä kautta se pitää ihmisen virkeänä ja avoimena uusille asioille.
Jos ei osaa käsitellä omaa agressiivisuuttaan, niin se voi aiheuttaa väärin kanavoituna ongelmia ympäristön kanssa ja tukahdutettuna turhautumia ja hallitsemattomia tilanteita. Mä tunnen erään pohjimmiltaan hyvinkin agressiivisen miehen, jonka äiti on muotoillut tekolauhkeaksi ihmiseksi. Hän sietää aivan liikaa vastenmielisiä tilanteita itsekään tajuamatta sitä, ja siitä seuraa kaikenlaista stressioiretta ja viinalla läträämistä. Kännissä sitten ottaa kaikki päähän. Erilaiset usrheilupelit ovat aina olleet tälle ihmiselle se henkireikä, jossa voi purkaa agressiivisuutta.
Tuo agressiivisuus kiinnostaa minua. En tiedä siitä muuta, kuin omat kokemukseni ja havaintoni. Aiheesta olisi mukava lukea jotain asiantuntevampaakin, jossa aihetta käsiteltäisiin ihan neutraalisti ilman arvovarauksia.
et mummoa ojaan työnnä, nousisin sieltä kyllä vielä omin voimin ylös, usko tai älä!
Agressiosta. En ole asiantuntija, mutta tunnustan omaavani sellaisen tavan käyttää agressiota hyväkseni, että sen avulla välttyy masentumasta. Se on siis hyvä voimanlähde, kunhan sen kanavat suuntautuvat niin, että sillä ei haittaa muita ihmisiä, eikä vahingoita itseään. "Liika kiltteys" ei ole voimavara ja äkkiarvaamaton agressionilmaus on pelottavaa.
Alkoholi, huumeet ja muut riippuvuudet lisäävät huonoa agressiota. On meillä ihmisillä paljon itse hankittuja heikkouksia ja syyttää voimme ainoastaan itseämme, jos elämä ei ole elämisen arvoista.
Mun yks hyvä ystävä on 78 vuotias nainen. Hän poikkeaa joka toinen sunnuntai kylään. Ens sunnuntaina hän taas karauttaa kelkalla pihaan. Naisella on kaikenlaisia terveyteen liittyviä vaivoja, mutta virtaa riittää. Mä opiskelen jo hyvissä ajoin vanhuuden olemusta seurustelemalla ikäihmisten kanssa.
Alkoholia kannattaa käyttää harkiten. Vaikka pieninä annoksina alkoholi rentouttaakin, niin isoina määrinä se lisää stressihormonin eritystä, ja turmelee unen tervehdyttäviä ja stressiä poistavia vaikutuksia. Stressin lisääntyessä agressiivissuus saattaa lisääntyä ja itsekritiikki heikentyä. Se äkkiarvaamaton agressiivisuus voi pulpahtaa liian kiltillä pintaan, jos ottaa kaiken vastaan ja yrittää niellä sen viinan avulla. Paha yhdistelmä.
olemme ihan kivoja.