Tietoa ja keskusteltavaa

Milian ei kirj. kirjoitti:

Seuraavassa on pätkä eräästä tekstistä, jonka linkki on lainauksen lopussa. Haluaisin kuulla palstalaisten mielipiteitä lainauksista.

************
Raamatun luomistekniikka sama kuin sumerien teologiassa
Raamatun papillisen luomiskertomuksen mukaan luominen tapahtui sanan voimalla: Jumala sanoi
ja asia tapahtui heti. Ei tämäkään ole mikään raamatullinen uniikki erityispiirre. Sumerien teologian
mukaan luomisvoimana ja luomisvälineenä oli jumalan sana (inim-dingira). Tästä
luomiskäsityksestä tuli uskonnollinen oppi kaikkialla Lähi-idässä suorastaan, ja meille se on
säilynyt Raamatussa. Luoja-jumalan tarvitsi siis vain tehdä suunnitelmansa ja sanoa sana, kuten
luotavan asian nimi niin se tuli tehdyksi saman tien. Todennäköisesti tämä luomistekniikka sai
esikuvan sumerien sosiaaliteokraattisesta yhteiskuntamallistaan, jossa pappisruhtinas ensi ja lopulta
kuningas lugal sai kaiken haluamansa sanomalla vain sanansa. Jos maallinen vallanpitäjä pystyi
siihen, niin tottahan toki jumalatkin pystyvät samaan. Sumerit uskoivat jumalten (dingir = jumala)
toimivan kuten ihmiset toimivat – mikä ajattelu on tuttua myös VT:stä.
Sumerit päättelivät, että koska ihmisten maailmassa maat, kaupungit, rakennukset ja pellot
raunioituvat ja tulevat käyttökelvottomiksi, jos niistä ei huolehdita, niin sen tähden pitää jumalien
olla huolehtimassa ja ylläpitämässä maailmaa ja sen eri ilmiöitä. Tämä oli paras ja ainoa käsitys,
mihin sumerit pystyivät ja sama ideahan jumalan ylläpitävästä roolista esiintyy Raamatussa.
Esitieteelliselle ihmiselle ajatustapa on tietysti helppo tapa ratkaista ongelmat kun maailmasta ei
tiedetä paljoakaan eikä ole keinoja hankkia tietoa.
Sumerien teologia ei löydy mistään systemaattisesta teologisesta kirjakokoelmasta, vaan se on
ennallistettu suuresta joukosta myyttejä, joiden kirjoittajat olivat pappien ajatuksia arkipäivän
esimerkkien avulla ihmisille esitteleviä ja mielikuvituksella leikitteleviä runoilijoita eikä loogisia
ajattelijoita. Kosmologiset toteamukset esiintyvät usein myyttisten ja eeppisten runojen aloituksena.
”Gilgames, Enkidu ja manala” -eepoksen alussa kuvatusta kosmologiasta ilmenee, että
a) taivas ja maa ovat kiinteästi kiinni toisissaan
b) jumalia oli olemassa ennen kuin maa ja taivas erotettiin toisistaan
c) kun taivas oli erotettu maasta, kantoi taivaan jumala An taivaan pois ja ilman jumala Enlil kantoi
maan (verrattavissa Raamatun Genesiksen kertomukseen 1:6-8, jossa Jumala sanoo, että tulkoon
taivaanvahvuus erottamaan vedet vesistä ja Jumala teki taivaanvahvuuden erottaen
taivaanvahvuuden alla olevat vedet taivaanvahvuuden/taivaankannen päällä olevista vesistä).
Taivas ja maa ovat siten alkumeren tuote, kuten on nähtävissä myös Genesiksen papillisesta
luomiskertomuksesta (siinähän alkuvesi, kaaosvesi, peittää kaiken alussa). Aurinko eli Utu nousi
sumerien mukaan aamuisin suuresta vuoresta ja kierrettyään kaukaisten maiden yli aurinko ylitti
aavan meren ja illalla laski manalaan lännen vuoren kautta. Utu oli armahtavainen jumala, jonka
puoleen vaaroihin joutuneet kääntyivät.
4
Raamatun 10 valtavan pitkäikäistä sukupolvea ennen vedenpaisumusta on
sumereilta otettu kertomusmotiivi
VT väittää alkukertomuksissaan ihmisten elämään uskomattoman kauan, monia satoja vuosia, jopa
yli 900 vuotta. VT:ssä näitä superpitkäikäisiä sukupolvia on kymmenen ennen vedenpaisumusta.
Tämä VT:n myyttinen alkuhistoria on vain sovellutus ja lainavaikute sumerien myyttisestä
ihmiskunnan historiasta, jonka mukaan ennen vedenpaisumusta eli kymmenen kuningasta, jotka
hallitsivat yhteensä 120 saria, mikä tarkoittaa 432 000 vuotta. Tämä sumerien traditio on tuhat
vuotta vanhempi kuin VT, joten sumerien kertomusperinne on ehdottomasti alkuperäistä ja
vanhempaa ja Raamatun kirjoittajat ovat lainanneet ja jonkin verran muokanneet sumerien
myyttisiä kertomuksia. Jumalat olivat määränneet nuo kymmenen kuningasta tehtäviinsä ja heistä
viimeinen on sumerien Nooa, eli Ziusudra, vedenpaisumuksen sankari.
Sumerit koettivat vain tehdä muinaisen historian mielenkiintoiseksi tarumaisilla mahdottoman
pitkään hallinneilla kuninkailla ja samaa satuperinnettä he jatkoivat maailman peittäneen
vedenpaisumuksenkin osalta – konservatiivikristityt vain ovat ottaneet nuo mielikuvitukselliset
kertomukset todesta kirjaimellisena historiana ja koettavat epätoivoisesti ”todistaa” ns.
tulvageologiallaan (joka on pseudotiedettä) vedenpaisumuksen historialliseksi.
Raamatun vedenpaisumuskertomus ja sumerien/babylonialaisten
vedenpaisumus
Genesiksessä olevat kaksi keskenäänkin ristiriitaista vedenpaisumuskertomusta ovat kaikkein eniten
babylonialaisten rinnakkaiskertomuksien kaltaisia (Babyloniasta tunnetaan useita
vedenpaisumustarinoita). Babylonialaisten ja VT:n vedenpaisumustarinat ovat vanhimpia (useilla
muillakin kansoilla on tarinoita tuhotulvista). Babylonialaisten kirjoitukset ovat kuitenkin paljon
vanhempia kuin heprealaisten kirjoitukset. Keski-Babylonian pääkaupungista Nippurista on
löytynyt 3. ja 2. esikristillisen vuosituhannen vaihteesta sumerilainen inskription. Gilgamesh ja
Atrahasis-legenda ovat 2. vuosituhannen puolivälistä (ne antoivat kreikkalaiselle Berossokselle
aiheen hänen vedenpaisumustarinaansa).
Eroina VT:n ja babylonialaisten tarinoiden välillä on tietysti yksijumalisuus heprealaisen uskonnon
hengessä, kun taas babylonialaiskertomuksissa koko jumalneuvosto oli toimeenpanemassa
tuhotulvaa. Kuitenkin loppujen lopuksi sumerien kertomuksen ja Gilgamesh-eepoksen mukaan
Enlil on varsinainen tulvan aiheuttaja. Vaikka kristityt ovat koettaneet kaivaa esiin mielestään
”huomattavia” eroja VT:n ja sumero-babylonialaisten vedenpaisumuskertomuksien välillä niin
kuitenkin sumerien ja babylonialaisten vedenpaisumuksen syy ei ole ”jumalten päähänpisto” vaan
aivan kuten VT:n mukaan ihmisten synti. Atrahasis-legenda esittää aivan Genesiksen 6. luvun alkua
muistuttavasti, että lisääntynyt ihmiskunta oli käynyt meluisaksi ja häiritsi Enlilin unta. Enlil koetti
vitsauksilla rauhoittaa ihmiskuntaa mutta se ei tehonnut ja niinpä hän päätti tuhota ihmiskunnan,
joka vain lisääntyi ja kävi aina vaan meluisammaksi. Enlil oli ankara, niin syntisen kuin hurskaan
oli kuoltava. VT:n mukaan (vulkaaninen vuorenjumala) kostonjumala Jahve päätti tuhota
ihmiskunnan rangaistustuomiona syntiselle ihmiskunnalle, jonka luomista hän katui (toisaalla
Raamatussa kuitenkin väitetään, ettei Jumala kadu).
Sekä sumerien vedenpaisumussankari että VT:n sankari Nooa olivat hurskaita samoin kuin
Gilgamesh-eepoksen sankari. Sumero-babylonialaisissa tulvatarinoissa sankari sai tiedon tulvasta
unessa eikä etsikkoaikaa annettu ihmiskunnalle – molemmat yksityiskohdat poikkeavat VT:n
5
kertomuksista ja selittyvät heprealaisten jumalakäsityksistä käsin. Mutta Atrahasis-legendassa
ihmiskuntaa varoitettiin toistuvasti etukäteen tuhotulvasta edeltävillä vitsauksilla, mutta Enlilin
varoituksista ei piitattu.
Arkin kaltaista alusta ei olisi voitu tehdä ja se olisi ollut merikelvoton
Arkin mittasuhteet kerrotaan Gilgamesh-eepoksessa ja VT:ssä tarkasti ja sekä babylonialaisten että
VT:n arkki oli laatikon muotoinen (babylonialaisilla arkki oli noin 4 kertaa isompi kuin
heprealaisilla). Kerroksia on myös enemmän babylonialaisessa arkissa. Minkälaisia laivoja sitten 3.
ja 2. esikristillisen vuosituhannen vaihteessa todellisuudessa rakennettiin? Siitä meillä on
yksityiskohtaiset tiedot, sillä on säilynyt paljon laivanrakennusasiakirjoja tuolta kaudelta ja tuolta
seudulta (telakka-asiakirjoja siis). Noiden telakkadokumenttien mukaan suurimmat laivat tuohon
aikaan olivat noin 14 metriä pitkiä, noin 4-5 metriä leveitä, keula ja perä saattoivat olla 6 metrin
korkeudella. Suurimmat kuutiotilavuudet laivoilla olivat hieman yli 30, eli noin 10,7
rekisteritonnia. Vasta vuoden 500 eaa. vaiheilla tekniikka oli kehittynyt sen verran, että voitiin
rakentaa hieman yli 16 rekisteritonnia vetoisuudeltaan olevia aluksia. On näin ollen peräti
epätodennäköistä, että tuon ajan ihmiset olisivat yhtäkkiä osanneet rakentaa 19 876 rekisteritonnin
vetoisen jättiarkin VT:n mittojen mukaan tai jopa 76 300 rekisteritonnia vetävän arkin
babylonialaisten tarinan mukaan.
Sitä paitsi noissa tuon ajan n. 11 rekisteritonnin aluksissa oli kölit ja kaaripuut ja ne olivat
merikelpoisia, toisin kuin laatikkomainen arkki, jota ei voitu mitenkään ohjata. Nooan arkin ja
babylonialaisten tarinoiden kaltaiset laatikkomaiset kölittömät arkit olisivat hajonneet saman
tien merenkäynnissä. Selvästikään VT:n Jumala kuten sumerienkin jumalat olivat tietämättömiä
laivanrakennuksen realiteeteista. Nämä seikat jo – lukuisten muiden luonnontieteellisten
tosiasioiden kanssa – osoittavat niin Raamatun vedenpaisumuskertomuksen kuin sitä paljon
vanhemmat sumerien ja babylonialaisten kertomukset mielikuvituksen tuotteiksi vailla
todellisuuspohjaa.
Sitä paitsi Raamatun pappiskirjaan sisältyvän vedenpaisumustarinan mukaan tulva kesti vuoden ja
11 päivää kun taas toisen, ristiriitaisen tulvakertomuksen (jahvistinen lähde) vedenpaisumus kesti
vain 61 päivää – kumpi siis on se ”historiallinen” totuus, sillä molemmat eivät voi olla samaan
aikaan tosia? Sumerien kertomuksen mukaan vedenpaisumus kesti 7 päivää ja 7 yötä. VT:n
maininta Araratin vuorista arkin pysähdyspaikkana tulee assyrian kielisestä nimestä Urartu, joka
tarkoittaa koko nykyisen Armenian aluetta (oletus, että kyse olisi Turkissa sijaitsevasta Araratin
kaksihuippuisesta sammuneesta tulivuoresta on nuori traditio, joka sai alkunsa 200-300 –luvuilla
jaa. kun Araratin seudun ihmiset omaksuivat kristinuskon).
Tulvan lopuksi sekä Gilgamesh-eepoksen sankari Utnapistim (”koittaessa seitsemännen päivän”)
että VT:n Nooa laskevat lintuja ulos. Utnapistim laski ulos ensin kyyhkysen, joka palasi kohta ja
sitten pääskysen, joka palasi samoin ja sitten variksen, joka ei palannut. Tämän jälkeen Utnapistim
tuli arkista ulos ja uhrasi jumalille. Nooa laski ulos ensin korpin, ja kun korppi ei palannut takaisin
kyyhkysen ja sitten vielä kaksi kyyhkystä 7 päivän välein.
Lopputulos vertailusta on Armas Salosta lainatakseni, että babylonialaisissa
vedenpaisumuskertomuksissa ja toisaalta Raamatun vedenpaisumuskertomuksissa ”luuranko” on
sama, mutta ”liha ja veri, ennen kaikkea kertomusta elähdyttävä henki on eri” (Salonen, emt. s.
134). Heprealaiset ovat muokanneet babylonialaisten kautta sumereilta kopioimansa
vedenpaisumuskertomuksen oman monoteistisen Jahve-uskontonsa hengen ja moraalikäsityksien
6
mukaiseksi (silti keskenään ristiriitaisiksi kahdesta eri lähteestä peräisin olevaksi tarinaksi samasta
epähistoriallisesta tapahtumasta, joka on puhtaasti myyttinen).
Heprealaiset keksivät teologisena uutuutena ja sovellutuksena lainaamalleen vedenpaisumuskertomukselle
moraalisen sisällön, eli syntisten rankaisemisen ja lisäksi tuhotulvasta tehtiin ankara
moraalinen opetus jälkipolville varoitukseksi. Vedenpaisumuksesta tehtiin Jahven ihmeteko ja myös
voimannäytös, koskapa naapurikansojen jumalillakin oli sellainen esitettävänään (babylonialaisten
jumalat olivat eripuraisia, toisiaan kohtaan kieroilevia, pelkäsivät tuhotulvan vesiä ja riitelivät sekä
valehtelivat lopuksi ja kokoontuvat kärpästen tavoin uhrin luokse).

*****Lainaus loppuu*****

http://www.argumentti.fi/raamattu_sumerit_sumerien_mytologia/Raamattu_sumerit_kosmologia_maailmankuva.pdf

******************

Miten on mahdollista tuollaisten tietojen jälkeen pitää raamatun kertomuksia tosina ja uniikkeina?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä