Miehet syövät naisia enemmän, ruokaan menee paljon rahaa. Naiset saavat korvauksia lastenhoitoon menevistä rahoista, mutta miehille ei korvata mitenkään suurempia ruokakuluja. Ruotsissa toimeentulotuen perusosassa on huomioitu miesten suuremmat ruokakustannukset. On tasa-arvon kannalta kyseenalaista, että näin ei ole Suomessa. Biologiset tosiseikat katsokaas. Kun epätasa-arvoisuudesta on etua naisille, kuten ruokakulujen lisäksi vain miehille pakollinen asevelvollisuus, tottahan miehiä silloin riistetään, eikä kukaan sano mitään.
Miehille enemmän tukiaisia!
köyhimys
6340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tukiaisista on vain haittaa.
http://www.adressit.com/eitukiaisille
Olet hairahtunut pahan kerran, taidat olla sivari. Armeijan voi aina laittaa plussa puolelle, siellä saa safkat, vaatteet ja asunnon. Liikuntaa ja muuta retkeilyä on järjestetty talon puolesta ja kaikki aivan ilmaiseksi. Taitavat vielä antaa pienen päivärahankin. Armeija on niin hieno juttu, että nykyään osa naisistakin tunkee itsensä sinne. Miksi siis valitat? Täytyy ihmetellä.
Jos vielä jäät armeijaan niin leipä on taattu ja sen lisäksi eläkkeelle pääsee varsin nuorena ellei satu joutumaan upseeriksi.
kaikkee sitä saa lukea.
Minusta kyllä vain miehille pakollinen yleinen asevelvollisuus on ehkä merkittävin naisten ja miesten epätasa-arvoisuutta aiheuttava asia maassamme, mutta vähän eri syistä kuin mitä teidän kommenteissanne on.
Taitaa nykyään joku 80% miehistä suorittaa asevelvollisuutensa armeijan aseellisessa palvelussa, niin että saavat siitä jonkun sotilasarvon, loput sitten saavat vapautuksen(joista heistäkin monet suorittavat ainakin osan palvelustaan armeijassa) tai suorittavat palvelunsa siviilipalveluna tai menevät vankilaan.
Tähän tilanteeseen kun pläjästään se tosiasia, että paljolti tästä jo maailmalla yleensä harvinaiseksikin tulleesta rauhankin aikana kaikille miehlle pakollisesta asevelvollisuudestamme johtuen armeija on kulttuurissamme poikkeuksellisen keskeisessä asemassa(eli se on sitä myös rauhankin aikana ja
siviilissä).
Varmasti suurin osa noista 20%:sta jotka eivät suorita asevelvollisuuttaan armeijassa ovat joko syystä tai toisesta luonteeltaan sellaisia että heille mikään sotilasura ei häävisti sovikkaan, tai sitten ovat aseista kieltäytyjiä uskonnollisista/poliittisista syistä, tai sitten vaan ovat sellaisia nuoria joilla ei esim. ole faijaa ollut menestyksekkäästi ylöstekemässä heidän päähänsä armeijan tärkeyttä.
Tällaisessa tilanteessa tai kulttuurissa on ilmeistä, että monet noista 20% vähemmistöönkin kuuluvista miehistä tulevat tämän armeijasysteemimme vuoksi enemmän tai vähemmän syrjityiksi esim. työmarkkinoilla. Tosin monet sivarit voivat myös kokea tulevansa syrjityksi enemmän kuin tulevatkaan, mutta tämä tällainen on heidän kannaltaan yhtä lailla huono juttu.
Naisilla ei meidän kulttuurissa ole mitään tällaista tätä vastaavaakaan juttua. Naiset saavat vapaaehtoisesti hakea armeijaan jos esim. he katsovat siitä olevan itselleen hyötyä tai muuten vaan se heitä huvittaa.
Minun mielestäni ym. tasa-arvosyistäkin miehille yleisestä pakollisesta asevelvollisuudesta rauhan aikana tulisikin jo luopua(epäilen systeemin aiheuttavan ym. syistä myös mittavia epäsuoria kustannuksia)ja siirtyä naisille ja miehille vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja myös enemmän sotilasammattilaisiin. Jos armeija menettäisi niin paljon suosiotaan(mitä en ainakaan ihan äkkiä usko tapahtuvan), että sen olisi vaikea saada riittävästi palvelukseen sopivia vapaaehtoisuuden pohjalta, niin sitten voisi aina määrärahoilla lisätä ammattilaisten määrää tai yleensäkin lisätä rahallisia houkuttimia, ja ainahan viimeisenä keinona tiukan paikan tullen voisi turvautua johonkin drafti-systeemiin.
Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia armeijalla ja ilman. Se mitä he eivät ole on samanlaisia eivät nyt eivätkä tulevaisuudessa, ellei kloonaustekniikka tee tulevista sukupolvista kaksineuvoisia ja sukupuolen edestakaiseen vaihtoon kykeneviä.
Armeija on siinä muodossa jossa sen 60-luvun alussa suoritin varsin hyvä ikäluokan mittari, siellä selviää missä mennään kuten nyt on huomattukin. Nähdään mitä pullamössö ja koneellinen liikkuminen on ikäluokille tehnyt. Se opettaa sosiaalisuutta ja yhteisvastuuta muusta porukasta joka oppi tuntuu muutoin yhteiskunnasta kadonneen. Myöskään ulkoilusta ja metsäreissuista erätaitoineen ei ole kaupunkilaisellekaan haittaa, mikäli niitä vielä opetetaan.
Jos oikea tilanne tulee, josta minä olen selvinnyt pelkällä säikähdyksellä, tarvitaan jokaista kykenevää miestä maata puolustamaan tai muutoin auttamaan asiassa. Eri puolilta maailmaa kantautuvat huonot uutiset voivat joskus vielä jossain muodossa tulla täältä lintukodostakin.
Meillä on esim. vettä moneen maahan nähden runsaasti jos vaan osaamme siitä pitää kiinni, siinä on yksi sodan tai konfliktin syy. Vaikka maajussit ja jotkut muutkin valittavat niin meillä voidaan kasvattaa ravintokasveja runsaammin kuin omatarve edellyttää (viljavuoret, voivuoret, jne) siinä toinen syy maailmassa jossa nyt jo on nälkämellakoita.
Jos rauhan aikana lopetetaan varautuminen tulevaan niin kuka sanoo, että tuleva uhkailija uskoo meitä kun sanomme: "ei ihan vielä mutta ehkä ensivuonna kun olemme saaneet porukan koulutettua ja kalustoa hankittua". Näin ei käynyt ainakaan loppuvuodesta 1939 kun naapuri alkoi höökiä liiveihin. Eikä armeijaa sotilasuran vuoksi ylläpidetä vaan se on henkivakuutus joka on maksettava ellei halua, että "Siperia" opettaa.
naisesta miestä tai päinvastoin, mutta en mitään sellaista esittänytkään.
Maailma, ihmiset , armeija ja sen merkitys kulttuurissamme ja armeijan tarpeetkin ovat muuttuneet kovasti sitten 60-luvun.
Empä tiedä käsittävätkö nämä nykyikäluokat armeijaa mitenkään sosiaalistavana, voi olla ihan päinvastoinkin kun kouluissa yleensäkin näyttää sellainen meininki olevan päällä.
Ei minulla ole suoraa tietoa siitä miten nämä armeijajutut nyt ovat nuorten näkökulmasta, kun ei ole omia lapsiakaan ja omasta armeija-ajastanikin 70-luvulta on jo yli 30v.
Nykyään näyttää siltä että armeijan käyneet suorastaan uhoavat isänmaallisuudellaan ja ehdottelevat mm. tämänkin saitin armeijasivuilla että esim. sivarit tulisi teloittaa maanpettureina, eli vihollisia haetaan heti enemmänkini omasta maasta.
Lisäksi sitä olen aina pitänyt vastenmielisenä että sivareita sorretaan työn haussa. Tämän asian on minulle muutama sivari hyvin uskottavasti kertonutkin ja olen suoraan itsekkin tullut tietämään tästä asiasta esimies asemassakin olevilta. Tässä en pidä sortamisena sellaista jos vaikka esim. poliisiksi vaaditaan vähintään aliupseerikoulutuksen suorittamista, päinvastoin noissa hommissa vaatimukseksi voisi panna vaikka upseerin jämät, mutta jos sotilas/sivari- status alkaa merkitä töissä joissa armeijan koulutuksista ei ole mitään hyötyä on se jo sivarin sortamista ja itse asiassa myös jonkin asteista militarismiakin se on.
Minun ideani tuossa kirjoituksessani olikin, että jos tuon rauhanaikaisen yleisen pakollisen asevelvollisuuden poistaisi ja maanpuolustuksen järjestäisi ehdottamallani tavalla, voisi tällainen järjestely hillitä tuota ihmeellistä armeijauhoa joka kulttuurissamme nyt näyttää esiintyvän. Lisäksi armeijankin tarpeet lisääntyvän tekniikan ja kansainvälistymisenkin myötä menevät siihen suuntaan, että massa- armeijan sijaan kaivataan yhä enemmän kallista tekniikkaa ja kansainväliset standarditkin täyttävää sotilasainesta.
Mitä tulee johonki ns. 'maanpuolustus tahtoon' tai yleensä motivaatioon puolustaa maataan, niin olen varma siitä että sitä löytyy jokaiselta joka kokee että hänen maassaan on hänelle jotain puolustamisen arvoista, ja kääntäen jos ei näin koe syö se myös maansa puolustamisen tahtoa.