Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    olenko ainoa?

    näin alkuun... oli mukavaa huomata että eräältä toiselta sivulta viestini oli poistettu...

    sellaisesta asiasta kirjoittelen, kun molemmat vanhempani sekä isovanhempani ovat kuolleet..olo on jotekin yksinäinen, sillä olen ainoa lapsi.

    isäni kuoli kun olin 5vuotias ja äiti viime kesänä.. muutin uudelle paikkakunnalle ettei "ikävät" muistot olisi jokapäivä seurana.. täällä kuitenkaan en ole vielä ystäviä saanut ja lähimmät ovat n.400km:n päässä...

    masennuksesta pääsin eroon n.3vuotta sitten ja nykyään se näyttää taas merkkejään. äidin kuolema on myös puhkaissut minussa anoreksian..

    olenko ainoa vai onko myös joku kohtalotoveri?

    olisi kiva vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia...
    3837
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Yksinpä olet jäänyt, tai olet jäänyt yksin tavallista aikaisemmin, tuo tilanne usein vasta 50-60 vuotiailla. Et ole varmaan ainut, mutta eihän se tilanettasi muuta. Ikävä ja suru sisäisiä tiloja, muutto antanut kyllä välimatkaa. Miten pääsisit ikävästä iloon, omasta surusta nyt 4 vuotta, nyt voin nauraa ihan hervottomasti ja tulee uusia ystäviä. Lähetän sinulle iloa ja levollisuutta olla sitä olet.

    Äänestä

    Itselläni on vain äiti. Muut ovat mullan alle ehtineet. Olen Sinua vuoden nuorempi. Minulla on kuitenkin Äiti.

    On minulla jossain siskokin, mutten tiedä missä. Ei se halua olla väleissä tai yhteydessä. Joten Äitini on ainoani.

    Äänestä

    Olen etsinyt jo kauan kohtalotoveria koska minunkin tilanteeni on vaikea..Olen saman kokenut kuin sinä.
    Pysy palstalla..

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tyttönen-86 kirjoitti:

    näin alkuun... oli mukavaa huomata että eräältä toiselta sivulta viestini oli poistettu...

    sellaisesta asiasta kirjoittelen, kun molemmat vanhempani sekä isovanhempani ovat kuolleet..olo on jotekin yksinäinen, sillä olen ainoa lapsi.

    isäni kuoli kun olin 5vuotias ja äiti viime kesänä.. muutin uudelle paikkakunnalle ettei "ikävät" muistot olisi jokapäivä seurana.. täällä kuitenkaan en ole vielä ystäviä saanut ja lähimmät ovat n.400km:n päässä...

    masennuksesta pääsin eroon n.3vuotta sitten ja nykyään se näyttää taas merkkejään. äidin kuolema on myös puhkaissut minussa anoreksian..

    olenko ainoa vai onko myös joku kohtalotoveri?

    olisi kiva vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu