http://www.mtv3.fi/helmi/haatfi/artikkeli.shtml/570598?juridiikka-vihkiminen
Päätin liittyä vapaa-ajattelijoihin ja ryhdyin lisäksi maksamaan 5 euroa kuussa eroakirkosta.fi:lle, kun sain selville, ettei valtiolla ole mielenkiintoa kohdella uskonnottomia tasavertaisesti.
Päätin liittyä vapaa-ajattelijoihin ja ryhdyin lisäksi maksamaan 5 euroa kuussa eroakirkosta.fi:lle, kun sain selville, ettei valtiolla ole mielenkiintoa kohdella uskonnottomia tasavertaisesti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kirkostaeroamispalstalla on sama linkki.
Onhan se aivan käsittämätöntä, että joku uskomuksiin perustuva järjestö voi vihkiä laillisesti avioliittoon, mutta ei esimerkiksi takahikiän palloseuran kapteeni.
Tai joku lesbojärjestö voisi lesbojen lapsia kastaa lesbolaisuuteen?
Olisi se kyllä jänskää että vihittäisiin pesäpalloliiton silmien alla mieheksi ja vaimoksi.
sen kummallisempaa, kuin se, että joku jumalharhainen voi vihkiä jonkun avioliittoon.
Lesboja ei kukaan "kasta" yhtään mihinkään.
miehelle ole samanlaista omaa sanaa kuvaamaan, että on sitoutunut elämään yhden kanssa? aviomies? tuokin antaa jo ymmärtää, että moiset käsitteet luotiin kun naiset olivat vain omaisuutta :D
Sitten kun kaveriporukkani pöytälätkäseura rekisteröidään yhdistykseksi, laki toivottavasti jo sallii meidän hakea myös vihkimisoikeutta.
että vihkimisoikeuden pitäisi olla vain maistraatilla. Muun tilpehöörin voi sitten ottaa pappeineen ja loitsuineen siihen päälle, jos siltä tuntuu.
Ilmeisesti esteellisyys voidaan todeta matkustusasiakirjoista valtamerialuksilla.
toimenpide. Eikö tuo riitä? Se on vain rekisteröinti. Siunausta ei tarvita.
Miksi vihkimään oikeutetaan vain ihmisiä, joilla oletettavasti on illuusio jostakin tuonpuoleisesta tai vihkimiseen oikeuttava työpaikka maistraatissa.
Vapaa--ajattelijoien pj? Vai kaikki halukkaat atet? Tasa-arvo ei ulotu joka asiaan. Olispa minullakin vittu, en pihtaisi.
Kysymys on vain periaatteesta. En hyväksy ihmisten eriarvoista kohtelua varsinkaan silloin, kun omaa ideologiaani väheksytään.
Kippari on korkein viranomainen kansainvälisillä vesillä. Kun tapa syntyi, merimatkat olivat usein hyvin pitkiä, joten kapteeni joutui hoitamaan kaikki viranomaisasiat; vihkimiset, kasteet ja hautaukset (joskus samoille ihmisille saman matkan aikana). Nykyään taitaa olla amerikkalaisten risteilijöiden romantiikkaa nämä laivahäät.
Itselleni vihkiminen ei juurikaan merkitse mitään.
Onhan se ihan kiva seremonia ja sillein mutta mitään käytännön hyötyä minä en koko toimituksessa näe.
Minusta avoliitto ja avioliitto ovat saman arvoisia ja aivan yhtä pysyviä ratkaisuja. Mikäli oikeasti rakastaa kumppaniaan niin ei minkäänmuotoinen seremonia ole se mikä parin pitää yhdessä vaan heidän keskeinen luottamus ja turvallisuuden ja rakkauden tunne siihen ei mitään eri seremonioita tarvita.
minunkin mielestäni, että periaatteessa on sama onko suhde virallistettu vai ei. Mutta yhteiskunta on eri mieltä. Laki on kuitenkin sellainen, että vaikkapa kuoleman sattuessa lesken asema on turvatumpi. Muuta merkitystä sillä ei olekaan.
on vihkimisoikeus vaikka emme kuulu kirkkoon. Arvaapa miksi?
Vain Imaamit saavat jatkossa vihkiä avioliittoon.
Tutustukaa Koraaniin.
Vihkiminen ja avioliiton rekisteröinti. Minulle ja miehelleni maistraatti riitti erinomaisesti. Olen ollut kaksissa komeissa häissä, joissa vihkipari oli ensin käynyt maistraatissa, koska uskonnollinen vihkiminen ei yksinään ollut laillinen - babtistihäät ja islamilaishäät.
Kirkko muuten joutui taistelemaan kauan ja hartaasti saadakseen vihkimisoikeuden. Keskiajalla avioliittolupausten vaihtaminen oli laillinen avioliitto, vaikka kukaan ei olisi todistanut sitä. Kun syntyi hankalia oikeusjuttuja - eräässä tapauksessa linnanherralla oli kaksi täysi-ikäistä lasta julkisesti vihitystä vaimostaan, kun hän kuoli ja paikalle putkahti toinen nainen, joka ilmoitti hänen ja miehen nuoruudessa sopineen avioliitosta. Oikeusistuin päätti, että ensimmäinen liitto oli pätevä.
Niinpä muodostui vaatimus todistajista. Sittemmin tulivat kuulutukset, koska kirkko oli se paikka, jonne ihmiset kokoontuivat. Vielä silloinkaan avioliittoa ei tarvinnut solmia kirkossa. Usein alettiin pyytää papin siunausta, ja niin hitaasti muotoutui kirkollinen vihkiminen kaikkine muotoineen. Päätekijä on silti aina ollut asian laillinen puoli; avioliitto on omaisuuskysymys. Sen vuoksi maistraatti on aina mukana jutussa. Valtionkirkko pitää myös väestörekisteriä, sen vuoksi kirkollinen vihkiminen on pätevä, ei siksi, että pappi on asiassa mukana.
koskee vain kirkkoon kuuluvia. Valtion väestörekisterissä sen sijaan on kaikkien ihmisten tiedot.
Mutta myös kirkko ilmoittaa väestörekisteriin. Sen sijaan epävirallisemmat kirkkokunnat eivät välttämättä ilmoita; sen vuoksi maistraattivihkiminen on välttämätön.
Islaminuskoisilla on hankala tai hupaisa tilanne, miten sen ottaa. Uskonnon kannalta miehillä saa olla useampia vaimoja, Suomessa ei. Tästä juontaa juurensa tuntemani tapaus, jossa somalivaimo passitti miehensä takaisin Egyptiin, kun hän sai selville, että miehellä oli siellä toinen vaimo. Ja sitä ennen vaimo pani miehensä eroamaan hänestä imaamin edessä, ja meni sitten Suomessa (täällä) laillisiin naimisiin. Hänen puolestaan entinen mies saa pitää vaikka neljää vaimoa, mutta hän ei ole yksi niistä.
Toki kirkko ilmoitaa väestörekisteriin kirkkoon pakkoliitetyt lapset, sillä Väestörekisteri pitää kaikista suomalaisista kirjanpitoa.
Ei täällä sentään jenkkilän malliin mennä, jossa erikseen pitää rekisteröityä esim. äänioikeutetuksi ja väestölaskenta hoidetaan ovensuukyselyillä.
Tuosta jutustasi tuli mieleen, että ovatko tosiaan kaikki täällä asuvat maahanmuuttajat oikeasti avioliitossa. Onko heillä mitään dokumenttia siitä. Riittääkö luudan yli hyppiminen avioliiton sinetiksi, vai onko heillä muuta vakuutusta kuin jonkun imaamin sana.
Suomeen tultaessa tutkitaan paperit, mutta monesta maasta on vaikea tietoja saada, ja monella pakolaisella ei edes ole kummoisiakaan matkustusasiakirjoja. Lisäksi en tiedä, pitäisiö nauraa vai itkeä, kun meidän viranomaisemme yrittävät selvittää toisen kulttuurin nimiä ja niiden kirjoitusasua.
Joka tapauksessa ne sukulaisuudet, jotka Suomeen tullessa on kirjoihin merkitty, virallisiksi katsotaan. Tiedän yhden perheen, jonka sukulaisuussuhteista en ole vuosin keskustelunkaan jälkeen saanut tolkkua, koska kulttuuriero aiheuttaa, että puhumme ikäänkuin samasta asiasta, mutta kuitenkin toisesta asiasta. Kyseisessä perheessä on kaksi poikaa, jotka ovat perheenäidin poikia, mutta itse asiassa hänen kuolleen sisarensa poikia, mutta koska hän kasvatti ne ja oli naimisissa poikien isän kanssa sisarensa kuoltua, ne ovat hänen poikiaan. Ota siitä sitten selvää. Suomessa pojat kuitenkin ovat hänen, ja niin jatketaan täysin normaalisti.
Samaten se nainen, joka totesi miehellään olevan Egyptissä toisen vaimon, pani imaamin edessä tämän eroamaan hänestä. Suomessa avioliittoa ei ehditty edes rekisteröidä, joten hän oli naimaton nainen ja meni täällä naimisiin täällä asuvan maanmiehensä kanssa, ja nyt he ovat aivan tavallinen perhe.
Ymmärtääkseni Ulkomaalaisvirasto selvittelee vastaavia tapauksia koko ajan, mutta kun paperit on saatu järjelliseen asuun, sen jälkeen eletään Suomen lakien mukaan. (Huom. missään tuntemassani tapauksessa ei ole yritetty huijata tai muuta sellaista, vaan Somalian ja Egyptin lain mukaan on toimittu lähtömaissa; esimerkiksi poikien tapauksessa kyseinen äidin sisar ei ollut innokas naimaan poikien isää, mutta kotikaupungissa oli katsottu, että äidittömien lasten tapaus järjestyy siisteimmin sisarusavioliitolla. Sittemmin poikien isä kuoli pommituksessa, joten he ovat nyt kokonaan tätinsä lapsia. Suomessa olisi kaiketi homma hoidettu adoptiolla; sama asia kuitenkin.)