Olen aina ihmetellyt sapatin palvontaa kirkossamme.
Harva se kerta, kun ei kuule sapatin ylistystä.
sapatti on SUURI.
Raamattu sanoo, jos rikkoo yhtä käskyä kohden on rikkonut koko lain. Ja näin päivän palvonnalla Adventistit tekevät epäjumalan,kohteen,josta uskottelemalla koitetaan voittaa Jumalan mielisuosio!
Älä pidä muita Jumalaia minun rinnallani.
Sapatti on monelle adventistille todellinen ansa ja väärän vanhurskauden lähde.
Jos nimittäin yrität yhtä käskyä noudattamalla saada Jumalan mielisuosion saatikka sapattimerkin silloin yrität kaikkien muidenkin käskyjen kautta automaattisesti.
Näin Jumalaa "auttamalla" olet Juudaksen asemassa. Juudas oli ainoa opetuslapsista, jota Jeesus ei henkilökohtaisesti kutsunut. Raamattu kertoo, että Juudas oli lainopettaja.
Jeesuksen todellinen pelastava seura ja armo kelpaa vain sellaisille, joille laki on tehnyt lain tarkoittaman tehtävän: KUOLEMAN
Lain tehtävä on KUOLETTAA meissä Aadamin lapsissa kuvitelman yhtä vähän sapatilla kuin muillakaan käskyillä tuda mitään hyvää Jumalalle.
" Sillä minun lihassani , turmeltuneessa luonnossani ei ole mitään hyvää" sanoo Paavali.
Mitä sinä sanot ehkä näin: " Ei minunkaan luonnossani ole mitään hyvää, mutta minulle on opetettu, että sapattikäskyllä saa Jumalan merkin, siksi koitan tarkoin noudattaa sapattia..."
Metsässä ollaan jälleen!
"Sillä se joka on kristuksessa on uusi luomus, vanha on kadonnut , uusi on tullut tilalle, tämän on saanut aikaan Herra joka on Henki."
" Niin ei ole mitään kadotustuomiota niille , jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, sillä elämän Hengen laki on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista"
" Tuuli puhaltaa mistä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan , näin on jokaisen laita, joka on Hengestä syntynyt"
Harva se kerta, kun ei kuule sapatin ylistystä.
sapatti on SUURI.
Raamattu sanoo, jos rikkoo yhtä käskyä kohden on rikkonut koko lain. Ja näin päivän palvonnalla Adventistit tekevät epäjumalan,kohteen,josta uskottelemalla koitetaan voittaa Jumalan mielisuosio!
Älä pidä muita Jumalaia minun rinnallani.
Sapatti on monelle adventistille todellinen ansa ja väärän vanhurskauden lähde.
Jos nimittäin yrität yhtä käskyä noudattamalla saada Jumalan mielisuosion saatikka sapattimerkin silloin yrität kaikkien muidenkin käskyjen kautta automaattisesti.
Näin Jumalaa "auttamalla" olet Juudaksen asemassa. Juudas oli ainoa opetuslapsista, jota Jeesus ei henkilökohtaisesti kutsunut. Raamattu kertoo, että Juudas oli lainopettaja.
Jeesuksen todellinen pelastava seura ja armo kelpaa vain sellaisille, joille laki on tehnyt lain tarkoittaman tehtävän: KUOLEMAN
Lain tehtävä on KUOLETTAA meissä Aadamin lapsissa kuvitelman yhtä vähän sapatilla kuin muillakaan käskyillä tuda mitään hyvää Jumalalle.
" Sillä minun lihassani , turmeltuneessa luonnossani ei ole mitään hyvää" sanoo Paavali.
Mitä sinä sanot ehkä näin: " Ei minunkaan luonnossani ole mitään hyvää, mutta minulle on opetettu, että sapattikäskyllä saa Jumalan merkin, siksi koitan tarkoin noudattaa sapattia..."
Metsässä ollaan jälleen!
"Sillä se joka on kristuksessa on uusi luomus, vanha on kadonnut , uusi on tullut tilalle, tämän on saanut aikaan Herra joka on Henki."
" Niin ei ole mitään kadotustuomiota niille , jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, sillä elämän Hengen laki on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista"
" Tuuli puhaltaa mistä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan , näin on jokaisen laita, joka on Hengestä syntynyt"
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sapatti-intoilu on sellaista farisealaista helppouskoa ja erittäin hyvä rehvastelun aihe lailla sillä tämmöinen näyttää sopivan erittäin hyvin muille kuin nimiadventisteille.
1/10 § uskoa =D
ettäs sen tiedät, mielistele sinä ketä haluat!
Uudestisyntynyt luomus ei halveeraa Herransa lakia.
Kukaan ei ole puhunut, että yrittäisi käskyjä noudattamalla ansaita pelastusta.
Luulotauti on iskenyt sinuun, kun ehkä olet sitä itse yrittänyt käskyjä noudattmalla ansaita pelastusta, niin kuvittelet, että muutkin.
Se on sinun harhaa se. Ei kaikki ole niin kuin sinä! Ymmärrä, että Jumalalla on oma tehtävä, joka synnyttää uskon ihmiseen.
liittyy nimenomaan lakiin, ei armoon ja Jeesukseen.
Yö on paljon kivempi. Ei aurinko paista silmiin ja on niin pimeää. Nam nam
Miten voisi palvoa päivää? Entä jos koko päivällä ei olisi arvoa? Kumpi on metsässä?
Mutta ajatusten tuomisiin.
Raamattu sanoo, jos rikkoo yhtä käskyä kohden on rikkonut koko lain.
Näin kirjoitit ja oikein kirjoitit.
Eli jos olet tottelematon vanhemmille, eli ei sydämeltään kunnioita heitä, siinä rikkoutuu laki, eli juuri se, mikä pitää Jumalan lasten tien puhtaana ja on se koko rakkauden järjestelmä silloin rikki, vai mitä?.
Kyse on Jumalan tahdosta, tahdon toteutumisesta, jonka päämääränä on aina tarkoituksellinen rakkaus.
Halutaanko me elää Jumalan mielisuosiossa vai synnissä, on taas uusi kysymys.
Liha on heikko, tätähän se on ja kun liha ei halua taipua Jumalan tahtoon.
Niin mikäs siinä, luvalla nautinnon ovet auki, tätähän maailman ihminenkin aina perää. Tottelemattomuus vanhemmille, tappo, haureus, varkaus, lähimmäisen kohtaan kunniattomuus valheen muodossa, riisto kaikella muodoin lähimmäistä kohtaan. Eli juuri tämän ajan henki ja mistä sanoo Raamattu. Kun laittomuus saa vallan, kylmenee useimpien rakkaus. Tekohengitetäänkö me tällaista mielenlaatua tarkoituksellisesti, vai tarkoittamatta, ymmärtämättä?
Miksi? Ehkäpä Herra sinun Jumalasi ei ole lihan takia ensimmäisellä paikalla, tehdään kuva Jumalasta, joka ei ole niin tarkka Pyhyydestä, tehdään Jumalan kuva ihmismielen mukaiseksi, joka sopii meidän jumalanpalvelukseen ja tätä kuvaa palvotaan.
Tarkastellen tähän Jumalantahdon järjestelmään kuuluu osaltaan myös lepopäivä.
Jos tähän suhtautuu kielteisen lihallisesti, ts..-ei ihmisen hyvyyteen ja elämään kuuluvaksi osaksi, Jumalanpalvelupäiväksi, yhteyspäiväksi, niin perheen kun muunkin suhteen, astuu ”minälihan” arvio suuremmaksi kuin Jumalan tahto ja näin rikotaan koko laki, eli nyt yhdessä kohti, silloin se on rikottu kokonaisuus, mikä on Jumalan puolelta hyväksi osoitettu….
Meidän kansankirkon perustaja Martti Luhterimme on todennut. "Sapatin pyhittämisen käsky on Lutherin mukaan merkki ja todistus ihmisen alkuperäisestä kuolemattomuudesta. Kuolemattomuus ei siten ole sidottu vain paikkaan, vaan myös aikaan. Jumalanpalvelus on kuolemattomuuden lokus, ja sapatti sen kairos.
Luther yhdistää sapatin pyhittämisen eksplisiittisesti kuolemattomuuteen: "Sen tähden, että Jumala antoi sanansa, että hän käski sanan harjoituksen, että hän asetti sapatin pyhittämisen ja kulttinsa, kaiken tämä todistaa (argunt), että tämä elämän jälkeen on elämä ja että ihminen luotiin..... ikuiseen elämään, kuten Jumala, joka asetti ja perusti nämä, on ikuinen. WA 42, 61, 28-32 Genesisvorlesung. Gen 1-17 .. Kaikki, mitä Jumala tahtoi sapattina tehtävän, on evidentti merkki toisesta elämästä tämän jälkeen. Genesisvorlensung. Gen 18-30
Edelleen tähän (sapatin pyhittämiseen) sisältyy myös ihmissuvun kuolemattomuus (immortalitas humain generis) .. Sapatin pyhittämisellä Jumala halusi "paitsi osoittaa ihmisille myös taata (commendare) heille" ikuisen ja kuolemattoman elämän. WA 42,60,23 27-28
Käsky sanan harjoittamiseen, kulttiin eli jumalanpalvelukseen ja sapatin pyhittämiseen "todistaa" ja "osoittaa" kuolemattomuuden ja on evidentti merkki siitä. Samoin kuin sanaan "sisältyy" usko, samoin sapatin pyhittämisen käsky "sisältyy" kuolemattomuus. Kuolemattomuus välittyy ja säilyy siten sapattina eli "pyhänä päivänä". Sapatti on kuolemattomuuden päivä. (39) Seitsemännen päivän "pyhyydestä" sanctum, sacrum) ks. lähemmin WA 42, 60-61 Jatketaan Lutheria.
Sapatin ja kultin merkitys korostuu, kun Luther arvelee ihmisen langenneen juuri sapattina. Sapattina Saatana tuli kateelliseksi sekä ihmisen ruumiillisen elämän "onnellisuudesta" että "ikuisen elämän varmasta toivosta". Juuri onnellisimpana hetkenä Saatan vietteli ihmisen ja näin menetti sekä onnellisuuden että kuolemattomuuden WA 42, 62, 1-22. ks myös WA 42, 60, 28-31 "Nunc miseri istam felicitatem animalis vitae amisimus per peccatum, et dum vivimus, in media morte sumus". jos jotain viitteet kiinnostaa.
Luther jatkaa.
Sapatin asettamiseen sisältyy kuitenkin lupaus: "Koska kirkolle on jätetty asetus sapatista, tämä tarkoittaa, että myös tämä meidän spirituaalinen elämämme Kristuksen kautta saatetaan ennalleen.
Aivan mielenkiintoinen näköala.
Kirjoitit:
"Eli jos olet tottelematon vanhemmille, eli ei sydämeltään kunnioita heitä, siinä rikkoutuu laki, eli juuri se, mikä pitää Jumalan lasten tien puhtaana ja on se koko rakkauden järjestelmä silloin rikki, vai mitä?. "
Kysyisin sinulta kirjoittamasi tekstin perusteella, mitä hyötyä ihmisellä , joka rikkoo esim. kyseistä : Kunnioita isääsi ja äitiäsi käskyä kohtaan jatkuvasti on siitä, jos tälläinen ihminen kuitenkin käy säännöllisesti kirkossa sapattisin ja ajattee näin saavan "sapattimerkin"
Ebntä ne pedofiilitapaukset kirkossamme, rahanahneet, panetteliat , huorintekiät, veronkiertäjät, eriseuraiset, lahkolaiset.jne..
Jos tälläiset ihmiset kuitenkin "pitävät" mielestään sapattia kaymällä kirkon takapenkissä tavan takaa näyttäen kiinnostuneelta .
onko tällaisilla ihmisillä jokin merkki " sapattimerkki"
Pyhän hengen sinetillä on ainoastaan merkitystä.
" Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että Hän on antanut meille Henkeään"
"Siitä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni jos teillä on keskinäinen rakkaus"
Jumala tuomitsee synnin ja synnintekijän, olkoon hän minkä kirkkokunnan jäsen, jäsenyys ei pelasta.
Ei pelasta se, että tieten tarkoitushakuisesti kieltää sapatin ja rikkoo kokonaisuuden, tai muunkaan Jumalan tahdon näköalan.
Jokainen on tuomion alainen.
Mikä on ratkaisu, on tehdä parannus, eli kääntymys.
Jos naapuri uskova tekee huorin, se ei oikeuta sinua puolustukseksi olemaan vanhemmillesi tottelematon, tahi riistää lähimmäiseltäsi jne.
Eli se alkukodin järjestys, alamaisuus Jumalan tahdolle, siinä oli kaikki kohdallaan.
Kaikki toimi, siihen asti, kun tämä muutos tuli, eli alkuasetelma Jumalan tahdon oikealla paikalla olo sydämestä, -se muuttui pois, mikään ei sitten olekaan enää kohdallaan.
Mikä on seuraus, se näkyy ympärillämme koko ajan.
No mikä olisi ratkaisu, olisi se, että asenne paikalleen laittamiselle sydämissämme toteutuisi ja ihminen alistuisi Jumalan tahtoon.
Hän seisoo ovella ja kolkuttaa, sydän siivoutuu kääntymyksessä, kun Jumalan sana saa sen siivota, ja Pyhä Henki astuu asumaan tähän sydämeen.
Mutta tämä vapaaehtoisuus on läsnä, halutaanko me sitä, että se kokonaisuus olisi siinä kohdallaan, -sydämessä. Jos halutaan, niin silloin Jumalan valtakunta on tullut maan päälle niine hedelmineen, mikä kuuliaisuus tuo mukanaan.
Moottori on Pyhä Henki joka ohjaa kaikkeen totuuteen.
Ts. lain rikkominen asettaa sen oikeudenmukaisuuden sydämeltä väärään kohtaan ja näin ollen rikkoutuu harmonia.
Kun Kristus täytti lain, hän käski olla meidän Hänen seuraajiaan, eli elämään tässä Jumalan tahdon kokonaisvaltaisessa varjeluksessa.
Kyse on seuraamisesta ja kuuliaisuudesta.
Aina kun kristitty astuu tästä asetelmasta pois, se päätös tapahtuu sydämessä ja siksi joudumme kuulemaan niin uutisoinneissa kuin muualtakin synnin seurauksen kamalat mitat.
Murhista asti eli kristitty voi jopa murhata, niin puolisonsa kuin rakastajattarenkin vaikka on jonkun kirkon pappi.
Eikä tästä ole kovin kauan aikaa tämän uutisoinnin tapahtumasta Ruotsin kamaralla.
Sydämestä lähtee pahat ajatukset ym.
Kun ja koska päätösvalta on meillä pidetäänkö vai ei kohdallaan Jumalan tahto.
Vastaukseni oli sinulle, sinä puhuit eri asiasta ja tarkoitushakuisesti.
Laki ei saisi rikkoutua, edes sen puolustuksen avulla, että Hän täytti sen.
Lain rikkoutuminen uskovan sydämessä aiheuttaa synnin ja synnin palkka on kuolema.
Ei armo oikeuta synnin tekemiseen ja tätä puolustusta ei kannata syöttää synnin suositukseksi ja lihan pyhittämättömyyden pyrkimykseksi.
Kyllä hinta Golgatalla oli niin käsittämättömän ja mittaamattoman kalliilla hinnalla maksettu, ettei siihen kannattaisi lisätä mitään "armovapauksia" edes sapatin siunauksen kustannuksella, puolin eikä toisin.
kukaan ei pelastu!
Ymmärrän hyvon tekstiäsi Adventistitaustaasi vasten.
Tekstissäni seisoi: "Mikä on ratkaisu, on tehdä parannus, eli kääntymys."
Ilman sitä kukaan ei pelastu, aivan oikein, ymmärsit tekstin ensilukemalla.
Juud. Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
esim. ajan hengestä joka on Raamatun vastainen.
1 Tess,. 4:1. Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. 2. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
3. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
...........
7. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
8. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
Eli Jumalan tahdon punainen lanka on tähänkin piirretty.
Meidän elämämme pyhitys Hänessä. Joka sen hylkää ei hylkää ihmistä vaan Jumalan..
Parannuksen teko vaatii oikeamielistä vaellusta.
Ei sitä, että kiellämme synnin,
vaan tunnustaa synti ja hyljätä se.
Mitä on synti, siinäkin Raamattu antaa selkeän sanan ja jos sitä ei tunnusta oikeaksi kukaan tästä väärästä valinnasta ei tule pelastumaan.
Usko ei ole omaa uskoa jonka ihminen määrittelee vaan se, minkä Jumala määrittelee.
Usko on perustaltaan muuttumaton, se on uutinen Jumalasta, tieto, ja sisältö.
Se on sen totena pitämistä, samanmielisyyttä, mitä Jumala sanoo. Ja tämän pelastavan uskon sisältö on Kristus, jota seurataan ja tehdään Hänen tahtonsa mukaan se on lahja.
Muu usko on turhaa, hiekalle rakennettua uskoa.
Lainaan sinua:
#Juud. Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. #
Juuri tämä Herran Jeesuksen Armon kieltäminen ja halventaminen tapahtuu usein Adv kirkossa laki intoilun myötä. Jeesuksen kirkkaus ei näy eikä kuulu. Sapatti sitävastoin on SUURI merkkeineen!
Laki intoilu nimenomaan on Herran armon riettaudeksi tekemistä. Näin juuri tekivät fariseukset: " Itsensä Belsebulin voimalla hän pahoja henkiä karkoittaa" ja " Ei hän voi olla Jumalan mies,. koska ei pidä sapattikäskyä" ( Joh )
Jeesuksen piti sanoa fariseuksille lujasti: "Kaikki synnit annetaan ihmisille anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei" Jeesuksen rakkaus ja armo syntisiä kohtaan ärsytti kirkon miehiä.
Merkille pantavaa on myös se, että Juudas oli ainut opetuslapsi jota Jeesus ei kutsunut ja Juudas oli lainopettaja.
Jeesus kutsuu luokseen vain syntisiä. Luther sanoi rohkeasti: Sellaisille ihmisille jotka eivät "TAHDO" olla syntisiä, ei evankelumikaan aukea, ekä rauhaa Jeesuksessa voi läytää.
Kauipaan evankeliumin julistusta kirkossamme! Se on valitettavasti korvattu harhaanjohtavalla ilm kija seminaareilla, tupakanvieroituskursseilla ym. Meillä suorastaan hävetään Jeeesuksen veren evankeiumia. Nyt onneksi harjoitellaan Alfa kurssin kanssa, sekin tulee vapaakirkolta.
Toinen lainauksesi
"Usko ei ole omaa uskoa jonka ihminen määrittelee vaan se, minkä Jumala määrittelee.
Usko on perustaltaan muuttumaton, se on uutinen Jumalasta, tieto, ja sisältö.
Se on sen totena pitämistä, samanmielisyyttä, mitä Jumala sanoo. Ja tämän pelastavan uskon sisältö on Kristus, jota seurataan ja tehdään Hänen tahtonsa mukaan se on lahja.
Muu usko on turhaa, hiekalle rakennettua uskoa."
Hyvin heikoksi jäi Jeesuksen kirkkaus ja voima tämän tekstisi perusteella..." Jota seurataan ja tehdään hänen tahtonsa mukaan se on lahja"
Paljon jäi lihaa jäljelle tekstistäsi Luin useaan otteeseen tekstisi ja mielestäni siinä on pinnistelyn ja itseyrittämisen henki vaikka kuitetkin yrität tuoda Jeesustakin esiin.
Jeesus sanoo näin: "Ilman minua te ette voi tehdä mitään"
" Tuuli puhaltaa mistä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan, niin on jokaisen laita,joka on Hengestä syntynyt"
" jos te ette usko minua siksi joka olen , te kuolette synteihinne"
"Tahtoa ihmisellä on , mutta liha on heikko"
Paavali: " Tahto minulla on , mutta voimaa ei"
Ihminen , joka on Kristuksen kirkkauden piirissä, lähellä Jeesusta, huomaa koko ajan olevansa täysin riippuvainen Jeesuksesta. Ja täydellisen riippuvaisuuden Jeesus juuri tahtoo täyttää ja tulla sydämemme temppeliin ASUMAAN.
Kaikki on ARMOA!
Lohdullista on se, että saa joka päivä lukea ISÄ meidän rukouksen, jossa sanotaan: "Anna tänä päivänä meidän velkamme anteeksi, niinkui mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Jeesukseen uskova elää jatkuvassa anteeksiannossa.
Voittoja tulee ja tappioita.
Yksi eläkkeellä ollut veli sanoi hyvin: " Olen joskus huomannut tulevani paremmaksi jossain asiassa, mutta AINA huomanut tulevani huonommaksi jossain toisessa asiassa.
Näin laki pitää medät nöyrällä paikalla.
Ei tee mieli kerskua muusta kuin Jeesuksesta ja hänen Ristinsä voitosta, jota kautta Hän antoi elämän.
"Niin ei ole enää mitään kadotustuomiota niilä , jotka Jeesuksessa kristuksessa ovat, sillä elämän Hengen laki on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista"
"Sitä metidämme tuntevamme hänet, että Hän on antanut meille Henkeään"
Jos itsestäni tai seurakunnastani haluan kerskua, niin HEIKKOUDESTA!
Tuntui hyvältä tuo, että ei vain ylimalkaisesti luettu ja siihen vastattu. Hyvä.
Tuossa ajan virran kulussa ja virtojen pyörteissä seurakunta ja seurakunnat taistelevat aina maallistumisen haasteiden edessä, se on totta.
Mutta vaikka eri seurakunnilla on "ovikylttinimi", se ei aina tarkoita, että kaikki opetus olisi kohdallaan, vaan näissä aikain virtakohdissa ajetaan pohjakosketuksiin eri karikoissa. Etsitään uomaa, syvää vettä.
Mutta ajatellen edelleen asiaa, niin seurakunta koostuu aina myös niistä jäsenistä, jotka haluavat pitää kiinni itse keskustasta -Kristuksesta ja näin ollen tässä nimessä tullaan selviämään ja aina seurakunnissa on jäseniä, jotka ovat jossain välimaastossa, tai jopa kylmennyt, hukannut armonsa.
Katsellaan rinnastukseksi vaikka kansankirkkoamme se taistelee samoissa pyörteissä. Kun kuuntelin piispan, pappien ja vapaa-ajattelijan kannanottoja televisiosta. Herää kysymys, kuinka syvälle pohjakosketuksenkariin kansankirkko käy ja johtaako se millaiseen repeämään jää nähtäväksi. Aiheet jätän tuosta nyt pois.
Eli siellä on joukko, joka pitää kiinni -Kristuksesta ja toinen porukka kumartuu mielipiteitten taakse, mutta kuitenkin mennään eteenpäin.
Tätähän se matkan teko on.
..
tuohon kantaaottava mielipide toinen lainauksesi otsakkeeseen.
(kirjoitukseni)
"Usko ei ole omaa uskoa jonka ihminen määrittelee vaan se, minkä Jumala määrittelee.
Usko on perustaltaan muuttumaton, se on uutinen Jumalasta, tieto, ja sisältö.
Se on sen totena pitämistä, samanmielisyyttä, mitä Jumala sanoo. Ja tämän pelastavan uskon sisältö on Kristus, jota seurataan ja tehdään -Hänen tahtonsa mukaan se on lahja.
Muu usko on turhaa, hiekalle rakennettua uskoa."
(vastauksesi)
(Hyvin heikoksi jäi Jeesuksen kirkkaus ja voima tämän tekstisi perusteella..." Jota seurataan ja tehdään hänen tahtonsa mukaan se on lahja"
Paljon jäi lihaa jäljelle tekstistäsi Luin useaan otteeseen tekstisi ja mielestäni siinä on pinnistelyn ja itseyrittämisen henki vaikka kuitetkin yrität tuoda Jeesustakin esiin).
Niinpä, mutta kommentoin vielä..
Eikö juuri uskon määritelmä tule Jumalalta, mitä usko on ja juuri tässä keskustassa on tuo kulmakivi Kristus. Tätähän koko ajatuksessa toin tai halusin tuoda esille. Muuta uskoa ei voi olla olemassa.
Me emme voi määritellä uskoa sen perusteella mitä ympäröivä maailmanmielinen usko tuo esille.
Vaan Jumala sanoo iankaikkisella sanalla, mitä usko on.
Eli pelastavan uskon sisältö on Kristus ja nyt ollaan niin suuren keskustelun keskipisteessä, että nämä reviirit eivät riitä tyhjentämään jollain lauserakenteella ja jää vastaanottajan mielestä jokin pilkku tai piste uupumaan.
Pyrin vain tiivistämään ajatuksen.
Usko on muuttumaton, se on Jumalan asettama = keskus Kristus minun Lunastajani.
Se on uutinen ja tieto ja sisältö.
Se on sen tiedon totena pitämistä, samanmielisyyttä = Muuta pelastusta minulla ei ole olemassa.
Sen vastaan ottamista ja omistamista henkilökohtaisesti.
Ja se on tie totuus ja elämä = seurataan ja tehdään Hänen tahtonsa mukaan. (olla opetuslapsi, kuuliainen ja kuuliaisuus).
Ja se on lahja. Uskoa ei oteta vaan se saadaan kuullun sanan kautta.
Usko tulee kuulemisesta ja se Jumalan sanan kautta, ja siksi meidän pitää jatkuvasti olla tietoisesti kuulemassa sanaa, ettemme eksyisi, ja siksi puhutaan mm. lepopäivästä ajanvirrassa, Jumalanpalvelus päivä, kuuleminen, johtaa sanan kautta uskoon, sen lisääntymiseen rakentumiseen ym. ym.. Ilman kuulemista Jumalan asettamaa kutsua tulla yhteen, tulee hengellinen kuoleminen.
Tähän astuu sitten tuo opetus, yksin ja vain Jumalan asettama sana.
(jatketaan sitten kirjoitukseesi vuorostaan).
Tuossa tulkitsit rakasta Isä meidän rukousta ja tämän ”anteeksiannon viitan” omistamisesta.
Siinä on hyvin tärkeä läksy jokaiselle, "niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Hyvin ehdollinen ajatus, anteeksianto Jumalan puolelta ja sidos.
Anna tänä päivänä meidän velkamme anteeksi,
ja se anteeksiannon sidos, -kuinka mekin annamme anteeksi.
Eli vakava paikka ja itsetutkistelun paikka, suhtautumisemme anteeksiantamuksella lähimmäiseen on Jumalan suhtautuminen meihin.
Kuinka me (velomme) lähimmäistä, kun olemme saaneet anteeksi mittaamattoman velan Jumalalta, mutta.
-Joku voi mielestämme olla velkaa sen, että hän kumartuu mielipiteemme taakse ja jos sitä ei sovintoa ei saa, koska niin meidän anteeksiantamuksen pidättyvyys veljeyssuhteessa voi olla kiveä.
Kivi, eli se hiomaton kivi,
Kristuksen rakennuksessa hiomista, -sitä se on. Jumala voi joutua hiomaan ja varmasti hioo ja rakennus on aina keskeneräinen, --meidän keskeneräisyyksien vuoksi. Mutta se kulmakivi, Kristus tekee meistä eläviä kiviä ajan saatossa, Hän on tämä kulmakivi.
Mikä on elävä kivi, on käsitelty kivi, tai käsittelyssä oleva kivi. Näin Kristuksen ruumis rakentuu.
Näin ollen, voi sanoa, että eihän meissä ihmisissä ole kerskumista, vaan Hänestä.
Hänessä on meidän tahtominen, tekeminen ja rakentuminen Jumalan mielen mukaiseksi.
Olisiko tuo hiontatyökalu Jumalan kädessä esim. laki?, -Jumalan laki, joka Raamatun sanan mukaan on Jumalan tahto.
Hiomisessa alistuminen ja nöyrtyminen tekemään Hänen tahtonsa johtaa tulemaan sen kuvan kaltaiseksi kuin kuvastimesta heijastaen Kristuksen kuvan kaltaisuutta.
Kuvastin, se ajassa heijastaa hyvin tätä kuvaamme Kristuskuvan kaltaisuutta epämääräisesti, mutta kerran olemme täydellisiä. (Kuvastin oli hiottu kuparista ja sen luoma kuva ei ole niin tarkka).
Mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että emme olisi tässä hiomiskohteina, jonka Jumalan sana suorittaa.
Näin ollen ihminen ei kumarru kumartumaan hiomisvälineisiin vaan Jumalaan Kristuksessa ja antaa Hänen tehdä työtään, mutta ei ylenkatso hiomista siksi, että on tässä kivenä niin kelvoton, ettei sitä voisi hioa.
Muutenhan jäisimme kuolleeksi kiveksi, johon ei Jumalan hoitava työkalu saa puuttua.
Asettuisiko näillä sanoilla nyt (laki) ajatus oikeaan uomaan, eikä tuntuisi että sillä että tässä siitä väärän hengen mukaan intoillaan, vaan Jumala tarvitsee työkalunsa meidän keskeneräisyyden ja vajavuuden hoitamisessa?
Halusin aloituksessani provosoida. Hyvä, että lähdit mukaan keskusteluu. Itse ole 2 polven adventisti. Olin vuosia kirkossa luulouskossa. Uskoin historialliseen Jeesukseen, ja koitin lakia ja erilaisia rajoitteita ja sääntöja noudattamalla olla "mukana" Sapatti oli eritysen tärkeä.
En kuitenkaan ollut kuullut Jeesuksen henkilökohtaista kutsua minulle: " Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen."
Jeesus oli hämärän peitossa minulle, koska silmieni edessä oli peite: LAKI.
Onneksi Jumala teki lain avulla minut niin syntiseksi, että minun oli pakko pysähtyä ja lopettaa kokonaan oma yrittämiseni, ja hakea apua minun mahdollisuuksieni ulkopuolelta.
Laki toi KUOLEMAN. Kun kuolin lain avulla, minulta kuoli kaikki kuvitelmat omsasta "osastani" pelastuksessa.
Silloin näin Jeesuksen kasvot henkilökohtaisesti ja pyhä Henki opetti mitä Jeesus todella on.
Silloin synnyin uudesti ylhäältä, vaikka olin ollut usean vuoden mukana porukoissa, en ollut uudestisyntynyt, koska askaroin omien mahdollisuuksieni ja lain ympärillä
Jokainen kokee Jumalan omalla persoonallisella tavalla, vaikka Jumala on 1 ja 1 on välittäjä ihmisemn ja Jumalan välillä, ihminen Jeesus Kristus.
Kyse on erityisesti siitä, kuka tuntee saaneensa eniten anteeksi.
Kol 1. 28 Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.
Nimenomaan Jeesuksen tuntemisessa, kuka Hän on itse kullekin henkilökohtaisesti, ja mitä Hän voi saada aikaan jaokaisen ihmisen elämässä Pyhän Henkensä kautta: ARMOLAHJOJA.
Raamattu sanoo, että sinapinsiemen kasvaa itse, oma yritys ei auta muuttaaitseään. Oma yritys on kauhistus herralle, vierasta tulta.
Koska Jeeesus on tullut meille vanhurskautukseksi ja pyhitykseksi.
Mutta kaikki, jotka katsovat PEITTÄMÄTTÖMIN kasvoin hänen kasvojaan, muuttuvat sanman kirkkauden kaltaiseksi, tämän saa aikaan HERRA joka on HENKI.
" Tuon ylen kalliin nimen vuoksi olen menettänyt kaiken, ja pidän sen roskana, että minut havaittaisiin olevan Hänessä..."
Jeesus on Herra,joka osti meidät verellään.
Kerro minulle , miten tästä rakkaudesta voi kertoa niin, että joku voi saada uskon sen kuultuaan. Tätä meidän tulee oppia julistamaan, kaikki muu on turhaa, jos keskus puuttu ja ihmisen tulee "mukaan " muualta , kuin lampaiden portista!
Siunausta sinulle
Ja siunattua päivää.
Olet käynyt "normaalin" tien uskoon tuossa todistuksessasi.
Ei seurakuntien nimikyltit tuo muutosta, joku on jopa kirkossa pappina saarnannut ja tullut uskoon myöhemmin. On seurakuntaan niin rakastuttu, että käyty papiksi asti, mutta sisäinen todellinen herätys on tullut jälkikäteen. Ei varmasti vieras kokemus jollekin kirkolliselle, Vaparille, helluntailaiselle jos rehellisiä olemme.
Sen verran pieneltä osin olen tuntevani kenttää Suomen Siionista.
Joku 2 polven helluntailainen käy vuosia ja vuosikymmeniä kirkossaan ja voi usko löytyä vasta sitten mutta hyvä kun löytyy ja käy sanan kuulossa. Sama se on meidän valtion kirkon puolella tai muualla. Niin kuin totesin jossain, että usko tullee kuulemisesta ja jokainen tulee ajallaan uskoon.
Mitä tähän voi todeta, on se, että uskoa ei oteta, vaan se on Jumalan lahja.
Oma maamoseni, nyt vanhuudessa elävä äiti oli kasvanut Laestadius opissa ja perinteessä koko ikänsä, seuratuvat olivat tuttuja.
Osasi Raamatun voi sanoa läpikotaisin, että oli tunnustettu sitten siitä tiedosta vielä vanhuudessakin. Toiko tämä uskon? Ei vielä, ei ollut hänelle vieraita helluntailaisten teltatkaan, käytti hän minuakin siellä, että "parantuisin" sairaudestani.
Mutta uskoa Kristukseen ei tullut silloin eikä vuosien saatossa, vaan kylvöpelto vaati leikkaajan Jumalan ajalla.
Kuka tämä leikkaaja oli, hän kohdallaan se oli adventisti sisar.
Menemättä itse tähän tilanteeseen, mikä herätti äitini enemmittä puheitta, oli kuitenkin elävä usko sisarella itse Kristukseen. Hän oli palava sisar ja Jeesus oli sanoman keskipiste, Lunastajana.
Mutta se muutos mikä äidilleni tuli oli mullistava. Hän todella uudestisyntyi ylhäältä ja näin hänestä tuli onnellinen laulava ihminen. Vielä siellä vanhainkodissa käydessä ovat aina seurat, luetaan Raamattua, veisataan tuttuja virsiä, rukoillaan ja päätetään Isä meidän rukoukseen. Lunastava Kristus sanoma tuli äidin sydämen keskelle Kristuksena ja Vapahtajana.
Eli se ylen kallis Golgatan veren sovitus oli tämän adventtisisaren huulilla.
Hän kertoi uskostaan Jeesukseen.
Kun kysyit, miten Jumalan rakkaudesta kertoa, on siinä, että elää itse sen todeksi.
Kun sydän on Kristuksessa, niin kyllä Jumala aina johtaa ihmisiä, jonne kylvetään ja jossa leikataan. Joku kylvää kotinsa rukousalttarilla. Minua siunaa eräs vuosikymmenten tuttu helluntailaispariskunta, -rakkaat uskovat, jotka kantavat esirukouksin kaikkia ystäviään. Se on heidän tehtävä. Eilen heidät tavattuani, mies sanoi, että me käydään joka päivä teillä. Mikä sanoma ja tuki monen taistelun keskellä, on rinnalla kulkijoita joita tarvitaan, sieltä ja täältä, sekä tuolta.
Tätä on uskovan elämä, olla läsnä niillä leivisköillä mitkä on annettu.
Seurakuntaruumis, se rakentuu jäsenistä, oksastetuista jäsenistä jotka tavalla tai toisella elävät uskoaan todeksi. Tämä todistus voi jollekin naapurille olla kädenapu, ei välttämättä se, että aina suu auki ollaan saarnaamassa. Se voi johtaa vääränmielisesti taitamattomasti tehtynä vikaan. Voi käydä, kuin erään henkilön kohdalla, että liian innokas herätyskristillisyyteen kuuluva veli saarnasi kirkosta eroon sukulaiseni ja hänen tyttärensä ei mennytkään rippikouluun. Se oli surullinen asia.
Nyt tässä miettii, miten paikataan asia.
Todistajan paikka on se, että rukouksen kautta etsitään tehtävä mitä tehdään ja herkällä mielellä. Eli tavallaan odotetaan, että Jumala antaa sen. Mutta oma elämä olkoon sitten se rakkauden tuoksuna ja lamppuna ympärillä olijoille. Jumala avaa ovet ja välttämättä se ei avaudu heti.
Vielä todistamisesta.
Se ei saa olla missään vaiheessa miekkalähetystä, sotimista vaan rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa, - Kristus meissä kirkkauden toivo. Kristus vaikuttaa aina sydämessä, joka haluaa olla avoin häneen päin. Hän odottaa, että elämme vain totta Häntä kohden ja pyritään elämään hänen tahdossa.
Näin voisin tuoda esille todistuksen rohkaisuna, että Jumala johtaa yllätyksiin. Tässä kerran Helsingin lähiliikenteessä matkatessa, niin Herran elovainiolla oli kypsää jo edeltä kylvettyä viljaa 30v. perheellinen mies. Se puolituntinen matka ja äsken aivan tuntematon henkilö silloin jätti elämänsä Herran käsiin. Oli suurenmoista saada rukoilla ristin juurella olevan henkilön puolesta, Jeesus antoi hänelle syntien anteeksiantamuksen tietoisuuden ja suunnan elämään..
Sain ilouutisen häneltä, että kastaisin hänet tässä kohta ja lupauduin.
Ts. Herra johdattaa kaiken kohdalle ja antaa sydämelle kehoituksen kertoa tästä ihanasta pelastuksesta. Eli työ on Jumalan ja siinä saa olla välikappaleena armosta.
Niitä lyhteitä on ihana muistella, kuinka ne on leikattu. Se voi olla vaikka kaupan kassa, muutama sana. Sekin on koettu, ja siitä kunnia Jumalalle, itse siihen ei pysty, mutta näin rohkaisuksi todistamaan, koska Pyhä Henki sen johtaa.
Eli ajatukseesi se, että ihmisiä on hengellisessä toiminnassa mukana, ehkä ei mielestämme käyneenä siitä ”lammasportista sisälle”, niin tärkeä että on kuitenkin mukana. Minä annan Raamatulle ja Jumalan Pyhälle Hengelle Hänen aikansa tehdä työtä, en lähde rajaamaan kenenkään kohdalla ruotujärjestystä.
Pitää vain itse elää usko todeksi ja olla jakamassa rakkauden evankeliumia, koska Jeesus on siinä sanomassa läsnä, eikä näin ollen itse ole koskaan yksin. Hän, ja Hänen henkensä, sekä Sana.
Siitä syntyy uutta ja uusia jäseniä. Siinähän sitä kenttää on ympärillä, lammasportin äärellä mukanaolijat. Tärkeintä vain, että sanoman ydin on omalla kohdalla ainakin kunnossa ja se Raamatun mukainen sanoma mitä usko on Jumalan sanan mukaisesti, siinä käydään.
Mutta nyt työt odottavat… siunausta päivään. eletään uskomassa Häneen. tv. eräs matkalainen.
ei tarkoita, että kiitos sapatille! Kyllä kaikki Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyjä, vaikkakin juuri tätä sapattikäskyä joutuukin täällä eniten puolustamaan, kun ihmiset ovat sen tietoisesti hyllänneet. Mitä pahaa on siinä että pitää pyhänä sen päivän, minkä Jumala on pyhittänyt? Hän on myöskin sen päivän lepopäiväksi siunannut! Iloiten tahdon pitää sen päivän pyhänä!
Kukaan ei saa tuomita sinua sapatin takia, kuten Paavali sanoo, eikä toista sen tähden jos haluaa nimenomaan juhlia kerran viikssa Jeesuksen ylösnousemusta sunnuntaina, kolmannelle kaikkien päivien ollessa samanarvoisia.
Tärkeintä ei ole se mikä näkyy ulospäin vaan se,että Jeesus asuu Pyhän Henkensä kautta uskovan sydämessä: UUSI LUOMUS.
Tähän sanon Aamen.
20:17 Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
Milloin viimeksi himoitsit härkää tai aasia?
Riippuu siitä, onko se aasin edessä härkä lautasella.