Pekka Auvinen. Ymmärrän häntä täysin. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan hänestä.
Olin ennen elämäniloa täynnä ja rakastin elämää.
Ajatukset olivat ennen mikä minusta tulee isona ja kuinka tahtoisin löytää oman naisen jonka kanssa tehdä lapsia. Sitten koin kaiken kiusauksen mitä voi ja ajatukseni muuttuivat, suorastaan kieroutuivat kuolemaan,aseisiin ja kostoon.
Vaikka on lääkitys yms terapiat ja kaikki mistä pitäisi olla apua, en enää pysty ajattelemaan selkeästi. Vaikka kuinka tahtoisin elää pitkän ihmiselämän mutta en enää ikinä kykene rakastamaan tätä maailmaa. Elämänilo suorastaan väännettiin minusta pois. En enää ikinä pysty olemaan sama mies jota olin ennen kiusauksia. Jos en olisi kiusattu, en ymmärtäisi Pekkaa. Kuinka voi olla niin pahaolo että ampuu joitakin?
nyt äärimmäisen kiusattuna ymmärrän täysin miltä Pekasta tuntui. Kuvissakin niin iloinen ja komea poika. Hän ei halunnut tätä. Näen hänen silmistään sen mikä hän oli ja on edelleen: mahtava hyvä jätkä joka ei olisi tehnyt muurahaisellekaan pahaa. Mutta kiusattuna menetti elämänilonsa ja ajatukset vääntyivät elämää vastaan.
ihan kuin automaattisesti!
ennen löysi iloa,hauskuutta ja valoa
niin jäljellä on enää pahuutta, kuolemanajatuksia ja elämänvastaisuutta.
Ja itse vaikka kuinka etsin elämästä nautittavia asioita, asioita joista ennen nautin ja olin iloinen. Nyt olen tunteeton, olo on kuin sielu olisi mädännytetty, jossa on ikuisia arpeja kiusauksesta jotka helpottuisivat vasta kun teen jotain suurta.
Minä näin kiusattuna voin jumalan nimeen todeta että kamalan (koulu)kiusauksen yksi oire joka pikkuhiljaa syntyy on kuinka ajatus muuttuu ja kääntyy elämää vastaan.
Muistan kuinka aina ajattelin että tahdon perustaa perheen ja käydä koulut loppuun ja muutenkin elää vanhaksi ja kuolla noin satavuotiana.
Sitten alkoi kiusaukset ja menetin elämäniloni.
Ja koulutkin jäivät kesken kun kiusattiin niin.
Olin samoissa suunnitelmissa vuosia sitten kuin Pekka, että näytän kiusaajille. Juuri ja juuri jäi tekemättä. Pekka ampui ilmeisesti heitä jotka eivät ole kiusanneet häntä, mutta sen ymmärrän hänen tekstissään, hän vain halusi ampua joitakin ketkä sattuu tielle purkaakseen tuon pahanolon.
Edelleen valtava viha ja kostonhimo on mielessäni.
Kiusauksien takia.
Ymmärrän Pekkaa täysin. Ettekö te ole jo lukeneet "ennen tahdoin elää pitkän ja iloisen elämän"
kunnes kiusaus, masennuksineen vei hänen ajatuksensa kuolemaan ja elämää vastaan.
Olen ainoita harvoja ihmisiä jotka on kokeneet näin pahan kiusauksen ja jotka ymmärtävät Pekkaa.
Jos on kysyttävää tai jotain kysykää.
Lepää Pekka rauhassa. Rakastan sinua.
Olin ennen elämäniloa täynnä ja rakastin elämää.
Ajatukset olivat ennen mikä minusta tulee isona ja kuinka tahtoisin löytää oman naisen jonka kanssa tehdä lapsia. Sitten koin kaiken kiusauksen mitä voi ja ajatukseni muuttuivat, suorastaan kieroutuivat kuolemaan,aseisiin ja kostoon.
Vaikka on lääkitys yms terapiat ja kaikki mistä pitäisi olla apua, en enää pysty ajattelemaan selkeästi. Vaikka kuinka tahtoisin elää pitkän ihmiselämän mutta en enää ikinä kykene rakastamaan tätä maailmaa. Elämänilo suorastaan väännettiin minusta pois. En enää ikinä pysty olemaan sama mies jota olin ennen kiusauksia. Jos en olisi kiusattu, en ymmärtäisi Pekkaa. Kuinka voi olla niin pahaolo että ampuu joitakin?
nyt äärimmäisen kiusattuna ymmärrän täysin miltä Pekasta tuntui. Kuvissakin niin iloinen ja komea poika. Hän ei halunnut tätä. Näen hänen silmistään sen mikä hän oli ja on edelleen: mahtava hyvä jätkä joka ei olisi tehnyt muurahaisellekaan pahaa. Mutta kiusattuna menetti elämänilonsa ja ajatukset vääntyivät elämää vastaan.
ihan kuin automaattisesti!
ennen löysi iloa,hauskuutta ja valoa
niin jäljellä on enää pahuutta, kuolemanajatuksia ja elämänvastaisuutta.
Ja itse vaikka kuinka etsin elämästä nautittavia asioita, asioita joista ennen nautin ja olin iloinen. Nyt olen tunteeton, olo on kuin sielu olisi mädännytetty, jossa on ikuisia arpeja kiusauksesta jotka helpottuisivat vasta kun teen jotain suurta.
Minä näin kiusattuna voin jumalan nimeen todeta että kamalan (koulu)kiusauksen yksi oire joka pikkuhiljaa syntyy on kuinka ajatus muuttuu ja kääntyy elämää vastaan.
Muistan kuinka aina ajattelin että tahdon perustaa perheen ja käydä koulut loppuun ja muutenkin elää vanhaksi ja kuolla noin satavuotiana.
Sitten alkoi kiusaukset ja menetin elämäniloni.
Ja koulutkin jäivät kesken kun kiusattiin niin.
Olin samoissa suunnitelmissa vuosia sitten kuin Pekka, että näytän kiusaajille. Juuri ja juuri jäi tekemättä. Pekka ampui ilmeisesti heitä jotka eivät ole kiusanneet häntä, mutta sen ymmärrän hänen tekstissään, hän vain halusi ampua joitakin ketkä sattuu tielle purkaakseen tuon pahanolon.
Edelleen valtava viha ja kostonhimo on mielessäni.
Kiusauksien takia.
Ymmärrän Pekkaa täysin. Ettekö te ole jo lukeneet "ennen tahdoin elää pitkän ja iloisen elämän"
kunnes kiusaus, masennuksineen vei hänen ajatuksensa kuolemaan ja elämää vastaan.
Olen ainoita harvoja ihmisiä jotka on kokeneet näin pahan kiusauksen ja jotka ymmärtävät Pekkaa.
Jos on kysyttävää tai jotain kysykää.
Lepää Pekka rauhassa. Rakastan sinua.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Auvisen pään sisällä taisi majailla kokonainen legioona hitlereitä ja muita pahiksia, eli Auvinen syventyi liikaa ja samaistui vaivihkaa. Kirjoita itsestäsi kirja, Auvisen suhteen olet väärillä jäljillä. Sillä pojalla oli yhteisiä tekijöitä runsaasti, koulukiusaaminenkin johtui erilaisuudesta.
Auvisen tekoa ei voi ymmärtää kukaan, älä sinäkään yritä.
Auvinen ei saanut haluamaansa ja tarvitsemaansa apua, hänessä ei havaittu akuuttia hoidon tarvetta. Terveyskeskuksessa ymmärtävät sinua varmasti paremmin, kunhan menet kertomaan heti aamulla saman mitä kirjoitit.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet elää mielekästä elämää ja voittaa tämän hetkiset tunteet, mutta tarvitset ulkopuolista apua näkemään valoa huomisessa. Varmasti kaikki kääntyy parhain päin jos annat auttaa itseäsi. Pidetään lippu korkealla.
sieltä Auvisen pään sisältä. Vanha kasku kertoo 2 sammakosta jotka hyppäsivät maito sankoon. Sanko oli korkea ja liukas ja toinen sammakoista alkoi väsyä, kunnes luovutti ja kuoli. Toinen sammakko alkoi polkea maitoa ja se polki, polki ja polki polkemistaan kunnes aamulla maito oli muuttunut voiksi ja sammakko pääsi pois sangosta JATKAMAAN ELÄÄMSÄ. Kumpi näistä sammakoista sinä haluat olla?
Hei on täällä muitakin joita on koulussa kiusattu.!! - minä olen ollut koko ajan sitä mieltä että Pekka teki tuon täysin syin...IHMINEN ON IHMISELLE SUSI kaikki koulut ei välitä kiusaamisesta... kieltävät koko asian...se on niin väärin. Minusta on tullut aika kova tunteinen ihminen en yleensäkkään pidä ihmisistä ..täysiä pas...a kaikki tyyni..pärjään aika vähällä seuralla, en luota kehenkään siksipä mulle on aika vaikea valehdella ja sit on niitä muka ystäviä...paljastuvast aika äkkiä...osaan lukea rivien välistä aika hyvin... minä en hyväksy seuraani sellasia aika äkkiä tulee lähtö!!! VÄHEMMÄLLÄ PÄÄSEE en tarvitse katalia ja kieroja ihmisiä...ja no olen aika ONNELLINEN NYKYÄÄN. Siispä toivon sinulle kuitenkin jätä ne vanhat muistot LUO itsellesi sellainen piiri jossa voit luottaa vaikka vain yksikin ihminen on parempi kun kymmenen huonoa.Onnea elämällesi kuitenkin.
Hei, et varmastikaan ole ainoa jota on koulussa kiusattu. Tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta olet hakotiellä kostosi suhteen, satutat sillä eniten vain itseäsi/läheisiäsi. Etkö voisi vaihtaa koulua/työpaikkaa ja aloittaa jotain uutta harrastetta, tuon vihan ja katkeruuden sijaan? Katkeruudella et voita yhtään mitään, mitä sun mielestä Auvinen voitti? -ei mitään, päinvastoin leimattu friikiksi...
Ota vastuu itsestäsi ja mene terveyskeskukseen juttelee. Etsi elämästäsi ne asiat, josta pidät äläkä menetä toivoa. Aloita elämäsi puhtaalta pöydältä, unohda menneet, kiusaat vain ja ainoastaan itseäsi.
On helppo sanoa, mene terveyskeskukseen juttelee ja lopeta itsesäälissä rypeminen. Omista kouluvuosistani on ikuisuus ja en vieläkään omista yhtään ystävää. Melkein 30 vuotiaana, en ole koskaan seurustellut (olen siis nainen) Olen käynyt ammattilaisilla useamman vuoden, mutta se ei auta. Olen yrittänyt saada ystäviä erilaista harratuksista, netistä ja ties mistä. Ei onnistu. Oma tieni on kuljettu loppuun, en kestä elää enää yksin ilman ketään ihmisiä elämässäni. Enää en tule yksin kotiin.
Olen ERITTÄIN hankaln tien raivannut,nykyinen erityisluokan ope-yläaste- ja ottaa helvetisti päähän moinen paskan jauhaminen.KETÄ MEISTÄ EI OLISI JOSKUS ELÄMEMME AIKANA KIUSATTU/OMASTA MIELESTÄMME VÄÄRIN KOHDELTU/EI YMMÄRRETTY!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Henkisesti sairaat pitää saada ajoissa hoitoon,ettei henestä normaalien mururkkujen kapinoitia ja hazzaa. SE raja menee juri siinä TERVETDEN kohdalla...
Edelliselle voin sanoa, että ilmeisesti sinua ei ainakaan ole systemaattisesti KOULUKIUSATTU vuosikausia, jos et tajua, että yleensä oikeasti kiusattujen elämä on ainakin jonkun aikaa, ellei lopullisesti, pilalla. Et siis tiedä koulukiusaamisesta mitään, etkä näköjään myöskään oikeinkirjoituksesta.
"Henkisesti sairas" on hyvin vaikea kysymys. Kun luin enemmän tekstejä sekä netistä että lehdistä, Jokelan tapauksesta, silmäni aukenivat sille hiljaiselle kärsimykselle, jota ampuja oli sisällään pitänyt. Aihe on vaikea, ja se nostattaa joka tapauksessa tunteita pintaan. Tärkeintä olisi, että näistä syntyisi ymmärrystä, osaamista, ja myötätuntoa - tuomitsematta. Kiusaaminen on kamala asia; se jättää arvet, se todellakin myrkyttää mielen, ja kun luin nimim. "Auvisen kohtalontoverin" tekstiä, pienen pieni ovi aukeni jälleen lisää.
Yhteiskuntaamme leimaa jossain määrin tieteellisen tarkka ajattelutapa, jota sovelletaan myös psykiatriaan; psykiatriahan on lääketieteen haara. Psykologin ja psykiatrin erottaa se, että psykologi on humanistisempi ja (ehkä) enemmän kokemusperäisestä tiedosta ammentanut ammattitaitonsa. Psykiatri tuntee sekä mielen liikkeet että myöskin farmakologian; mielen liikkeitä välittävien molekyylien ja sähköimpulssien toiminnan.
Kouluammuskeluihin liittyen kliiniseltä kannalta haluaisin nostaa esiin psykiatrisen lääkityksen haitoista akathisia: eli levottomuuden. http://fi.wikipedia.org/wiki/Akatisia
Tästä on puhuttu jonkin verran, epäilty että voi olla yksi laukaiseva tekijä väkivaltaisille teoille. Akatisia on
kuin mieli olisi tulessa; keskittyminen on täysin nollissa. Jos normaalisti henkilö voi esimerkiksi lukea
tunnin, pari, niin väärän neuroleptilääkityksen alaisena ei pysty välttämättä keskittymään 20-30 sekuntia kauemmin lukemiseen.
En tiedä aivan tarkasti neurologista pohjaa tälle ilmiölle, mutta se on subjektiivisesti äärimmäisen epämiellyttävä, kuin kemiallinen pakkopaita; mutta sedaatiotakin pahempi. Jos henkilö on voimakkaasti rauhoittavien lääkkeiden alaisena, harva on silloin väkivaltainen. Sen sijaan akatisia voi tuntua suomeksi sanottuna niin v-mäiseltä, että osa potilaista käyttäytyy äärimmäisen aggressiivisesti.
Neuroleptilääkityksen aikana on epämiellyttäviä tunnetiloja ja hyvin fyysisiä oireita. Nämä yhdistelmänä ovat joskus raivostusta nostavia. Potilas huomaa usein kyllä, että omat kognitiiviset taidot ovat kateissa. Tunne voi subjektiivisesti olla se, että "mieltä on sorkittu lääkkeillä."
* http://www.the3report.com/index.php/blog/revealing_the_link_ssris_and_school_shootings1/
* http://www.scribd.com/doc/6507147/PSYCHIATRIES-HAND-IN-SCHOOL-SHOOTINGS-AND-VIOLENCE
SSRIt ovat suhteellisen yleinen masennuslääketyyppi. Ne on keksitty
Listaa näistä lääkkeistä, tuttuja nimiä: cipramil, cipram, seropram, cipralex, prozac, seronil, zoloft,
ja monia muita eri maiden tai kauppa-alueiden mukaan.
SSRI:t ovat ikäänkuin peruskauraa; jos ei oikein muuta keksitä, niin laitetaan kokeeksi tai varmuuden vuoksi SSRI:tä.
SSRI on oman käsitykseni mukaan muodostunut ikäänkuin "mielen ibuprofeeniksi"; sitä määrätään helposti mitä erilaisimpiin oireisiin. Aivoista ei oteta skanneja (MRI / MEG kuvat) jotka maksaisivat aika paljon. Joten lääkitys on hieman kokeilevaa. Tämän vuoksi psyykelääkkeet eivät välttämättä ole kaikille turvallinen vaihtoehto.
Ongelmaksi muodostuu kaksi asiaa: aivot ovat yksilöllisiä, jokaisella on ne noin 10 miljardia synapsia jotka kommunikoivat keskenään verkossa, jonka järjestystä ja rakennetta ei tunneta riittävällä tarkkuudella; toiseksi, serotoniineja on kymmeniä. Siis, ei ole pelkästään yhtä serotoniinia, kuten normi käsitys on, vaan niitäkin on useita. SSRI:t vaikuttavat näihin serotoniineihin (niiden pitoisuustasoihin) eri tavalla.
SNRI-lääkkeet taasen nostavat energiatasoja. Ne eroavat SSRI:stä noradrenaliinin tasoa nostavalla vaikutuksellaan. Noradrenaliini on ikäänkuin vireyttä ja energiaa säätelevä. Se, onko SSRI vai SNRI vähemmän riski väkivallan aiheuttajana, en tiedä. Olen vain maallikko.
Muutamia tärkeitä kysymyksiä;
1. olisiko ampumisia vähemmän, jos ei annettaisi lainkaan sellaista lääkitystä, joka lisää riskiä impulsiiviseen ja/tai väkivaltaiseen käytökseen?
2. jos lääkkeitä ei annettaisi, miten arvotetaan esim. "masennuksen poiston arvo" vs. ampumattomuuden arvo?
3. voidaanko yksilötasolla ennustaa tarkasti impulsiivisuuden nousua, esim. käyttämällä enemmän kalliita mutta tarkempia aivojen rakennekuvauksia?
4. onko rakennekuvaus eettisesti oikein? Kuka saa tietää ja millä perusteella esim. sen, että henkilön X ovat rakenteeltaan viritetty sellaiseksi, että hänellä on vaikkapa 20% suurempi todennäköisyys käyttäytyä väkivaltaisesti; kriminologiasta tappojen ja murhien historia kertonee jotain tietoa tästä
Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin tällaiset synkkiin tekoihin ryhtyneet auviset leimataan itseensä tyytyväisen valtaväestön toimesta yksinkertaisesti ja vastaansanomattomasti "sairaiksi" ja "pahoiksi" ihmisiksi, joihin ei pidä samaistua ja joita ei voi mitenkään ymmärtää. Tällainen kategorisointi vain ylläpitää pahuuden ja sairauden todellisten lähteiden kieltämistä. Ne lähteet ovat meissä itsessämme ja meidän yhteisöissämme; olemme ihan samanlaisia paskiaisia kaikki. Tai no, jotkut voivat ehkä olla vähän tekopyhempiä ja omasta mielestään "parempia ihmisiä" kuin toiset.
Tää alottaja tietää mistä puhuu. Ja on ihan varmaan jo päälle parikymppinen. Oli hänen kiusaamisensa kuinka lyhytkestoista tahansa, on sekin "vähä" ainakin valitettavasti jättänyt jälkensä häneen. Ja vaan sillä on väliä! Ette voi vähätellä tollee, ku ette mitään varsinaisesti hänestä tiedä.
Ajattele mitä ajattlet, mutta yritä edes olla reilu! Älä edes haaveile viattomille tai ainakin sinun elämäsi suhteen sivullisille kostamisesta. Se olisi yhtä iso vääryys kuin kiusaaminen! Jos sinun elämäsi on pilalla, niin mikset vain voi yksinkertaisesti häipyä itseksesi vaan sinun täytyy viedä mukanasi lauma sivullisia, ihmisiä, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään, ihmisiä, jotka kenties olivat onnellisia ja elämänhaluisia. En näe mitään puolustelua sille, että näitä puolustuskyvyttömiä ihmisiä (etenkin tyttöjä) täytyisi ruveta ammuskelemaan puskasta selkään. Kyllä mä siis Pekkaan verrattuna enemmän kunnioitan näitä tyttösiä, jotka vain viinapullon tai lääkepurkin kanssa katoaa metsään ja nukahtaa hankeen. Ne sentään tekevät vahinkoa pääasiassa itselleen eivätkä suurella uholla yritä leikkiä mitään vapaustaistelijoita tai rankaisevia sotureita niin kuin nämä pekat ja matit.
Ole siis hyvä, ja hae apua niin, että yhteiskunta suojelisi ympäristösi viattomia sinulta, jos et itse pysty hallitsemaan kaikkia ajatuksiasi ja mielihalujasi. Vaikket sitä mistään rakkaudesta halua tehdäkään, niin tee edes vain ollaksesi reilu ja rehti suomalainen mies!
olen itsekkin ollut kiusattu todella monta vuotta, oikeastaan syksyllä tulee kymmenes vuosi täyteen..
Kun menin seitsemännelle luokalle niin kuulin tästä jokela ammuskelusta. Osasin vain kuvitella ja hivenen ymmärtää miksi auvinen halusi kostaa, tietenkin on väärin että viattomat kärsisivät. Mutta kuitenkin, aloin jonkin aikaa ihannoida auvista hänen teostaan että hän näytti miltä tuntuu kun kärsii. Suunnittelin itse ihan samaa temppua kouluuni, mutta olisin tehnyt sen vain niille ketä minun elämästäni on tehnyt helvettiä. Toisinaan en kadu sanojani silloin, mutta toisinaan kadun. Tiedän nyt miltä tuntuu menettää joku rakas, enkä halua että monet muut ihmiset kärsisivät takiani, ihmiset jotka eivät ole tehneet minulle mitään (kiusaajien vanhemmat). Toisinaan toivon että tulisi aika kun joku tekisi sen puolestani, ei tarvitsisi kärsiä tästä kiusaamisesta enää..
Jumaliste...sulla on omituinen taju ymmärryksestä...Auvinen teki jotain käsittämätöntä. Viattomien tappaminen on jotain täysin käsittämätöntä, eikä se voi tuottaa mitään tyydytystä kenellekkään. No ehkä koulukiusaajat käyvät viattomien kimppuun, koska he haluavat päteä. Ehkä heillä ei ole lapsuudessa mennyt hyvin...vittu onko mulla menny hä? väkivaltaa, alkoholismia silti oon se jolla on nykyään valtaa ja rahaa. Mutta niillä ei saa onnellisuutta.
Oon mä miettinyt että kosto voisi helpottaa oloani, mutta minulla ei ole ketään ketä syyttää pahaan olooni vaikka olen etsinyt ja tutkinut...
Aloittajalle: Sä oot sairas, niin v*tun sairas. Kostaa VIATTOMILLE IHMISILLE? Nekin kuolleet olivat täysin ulkopuolisia sen saastan kiusaamisessa. Ammu ittes ja kosta sillä vaikka vanhemmilles. Mun YSTÄVÄ kuoli pekan kautta ja toivon että se palaa helvetissä.
Ei kukaan ihminen ole oikeutettu tappamaan toista ihmistä.. Oli hän kiusattu kuinka paljon hyvänsä. Kiusata voi jokainen, hänkin jota kiusataan. Olen itse joutunut kiusauksen kohteeksi lapsuudessa. Koskaan en ajatellut kostaa, vaan ajattelin että kyllä minä vielä näytän. Jollen minä niin elämä näyttää. Olen todellakin hämmästynyt 2 kiusaajaani tuli alkoholistiksi. Yksi joutui rullatuoliin liian rohkean hypyn ansiosta. Yksi tyttö sai hakkaavan miehen. Minä pääsin hyvään avioliittoon eikä minua olla koskaan pahoin pidelty. Meidän ei tarvitse kostaa, luoja pitää sorretuista huolen. Hän joka kostaa tulee itse jälleen kostetuksi. Kostosta tulee kierre joka ei koskaan lopu.
olla hyötyä toisille kiusatuille, jos ajattelevat, että heillekin voi käydä huonosti. Ehkäpä sivullisetkin puuttuvat helpommin. Nykyään kiusaajia ymmärretään ihan liikaa, eivätkä saa rangaistusta mistään, ovat usein jopa opettajan suosikkeja.
Minulle ei käy tippaakaan sääliksi, jos joku kostaa kiusaajilleen, mutta sivullisia ei tietenkään saisi vahingoittaa. Kostaakin voi monella tavalla älykkäästi, aiheuttamatta itselleen hankaluuksia ja itsesääliin ei kenenkään pidä jäädä rypemään, vaan olla kiusaajien yläpuolella.
Minuakin on yritetty kiusattu, mutta en ole antanut kenellekään onnistumisen iloa. Jos joku olisi käynyt fyysisesti käsiksi pienen tönimisen lisäksi, se ei olisi taatusti jäänyt kostamatta.
tarviit apua. Kokeile akupunktiota. Minä kävin maanantaina akupunktiohoidossa pelon takia, ja todellakin - nyt olen kuin toinen ihminen. Noin 5000 kg taakka nostettu pois harteilta. Jos joku olisi etukäteen sanonut, että näin käy en olisi uskonut. Kannattaa todellakin kokeilla. Eihän se ota jossei annakaan. Katse kohti tulevaisuutta :) Ja vielä tuosta kiusaamisesta: ne henkilöt, jotka ovat sinua kiusanneet eivät todennäköisesti tiedä miten paha olo sulla on, eivätkä välitä pätkääkään. Tällä hetkellä olet siinä tilassa, että juot itse myrkkyä ja toivot että kiusaajasi kuolevat. Kovia sanoja, mutta on aika herätä. Hae apua. Toivon, että saat sitä. Älä tuhlaa elämääsi.
Nuoret tytöt ovat vaaravyöhykkessä kaiken maailman jätkien hyväksikäytön/kiusauksen kohteena viinaa,tupakkaa,huumeita helppo homma.Elämänilo raiskattiin pois näin on käynyt monelle nuorelle siitä alkaa loputon alamäki joka johtaa itsensä halveksuntaan suureen häpeään ja lopuksi kuolemaan oman käden kautta.
Mietipä hetki, kuka olisit ilman tuota ajatusta, että sinä olet koulukiusattu uhri. Sinä olisit juuri se, mitä sanot eli elämäniloa täynnä oleva elämää rakastava poika. Ymmärrätkö, että tuolla ajatuksella ja uhrin rooliin heittäytymisellä sinä tuhoat ainutkertaisen elämäsi. Mitä voittaisit, jos jättäisit sen ajatuksen taaksesi? Aika paljon. Et haaveilisi viattomien tappamisesta ja väkivallanteoista, jotka kohdistuvat avuttomiin ihmisiin, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään. Et tarvitse lääkitystä tai terapiaa. Luovu ajatuksesta ja mieti, haluavatko ihmiset mielummin ystävystyä ex-koulukiusatun ahdistuksessaan pyörivän nuoren aikuisen kanssa vai sen elämäniloa täynnä olevan nuoren aikuisen kanssa. Vastaus on aika simppeli, eikö? Sinulle on tehty kamalia asioita ja sellaista ei olisi saanut tapahtua, siitä olen samaa mieltä. Se kuitenkin tapahtui, mutta nyt valinta on sinun. Hyväksytkö sen, että se on tapahtunut vai et? Se joka tapauksessa on tapahtunut. Mitään et hyödy siitä, että kannat tuota loppuelämäsi ajan. Vain sinä itse voit muuttaa ajatuksenkulkuasi. Ja arvaa mitä. Sinun elämäntehtäväsi voi olla auttaa jatkossa muita koulukiusattuja pääsemään elämässä eteenpäin ja luopumaan haaveista tehdä jotain samankaltaista kuin Auvinen teki. Your choice, your life.
Ymmärrän kyllä itse kiusattuna miltä sinusta tai kiusatusta tuntuu. Itse olen ala-asteen lopusta, koko yläasteen ja ammattikoulun kiusattu välillä sain olla rauhassa kiusaajiltani, mutta silloinkin olin syrjitty ja hyljeksitty ihminen koulussani.
Kiusaamiseni alkoi sen takia, koska olen saanut erittäin ankaran kotikasvatuksen, jossa muita ihmisiä ei saa missään tilanteessa mitenkään kyseenalaistaa. Omia mielipiteitä ei kotonani ikinä saanut olla tai tunteita ei saanut näyttää. Isäni sai mielettömän raivokohtauksen aina jos omasi yhdenkään mielipiteen, joka oli vastakkainen hänen mielipiteensä kanssa. Jos asiat eivät onnistuneet, juuri siten kun isäni, halusi hän huusi kurkkusuorana 2-3 vuotta vanhalle lapselle. Minulle lapsena saatanan idioottia, sekä muita haukkumasanoja miten tyhmä ihminen olen. Aikuisena tajusin, että tämä johti siihen miksi minusta tuli helppo kiusattava lukemalla psykologian kirjoja, koska opettelin lapsena välttelystrategian pärjätäkseni isäni kanssa. Pyrin välttelemään kaikkia tilanteita ja piilottelemaan tilanteita, josta voisi syntyä jonkinlainen konflikti, jotta isäni ei vain suuttuisi. Jos joku loukkaa minua, en puolustaudu, koska siitä saattaisi syntyä konflikti tilanne joita inhosin lapsena yli kaiken. Tämä taas on vaikuttanut toimintaani koulussa lapsena, nuorena ja aikuisena. Olen jo yli kolmekymppinen, silti inhoan vieläkin konfliktitilanteita hikipallerot nousevat otsalle jos tiedän, että joudun tilanteeseen, jossa on mahdollisuus johonkin konfliktiin tai riitaan.
Kiusaajani huomasivat, että tuotahan on helppo kiusata, koska se ei uskalla sanoa vastaan ja menee hieman hämilleen kiusaamisesta. Siitä se pikkuhiljaa lähti ja lopulta minua kiusasi melkein koko luokka tavalla tai toisella. Ala-asteella myös opettajat osallistuivat kiusaamiseen mukaan lukien liikunnanopettajani ja luokanvalvojani. Ala-asteella luokanvalvojani osallistui kiusaamiseen siten, että istutti minua usein jälki-istunnossa asioista joita en edes ollut tehnyt, sillä perusteella, että luokan äänekkäämmät oppilaat ja kiusaajani kuorossa huusivat ainakun jotain oli tapahtunut, että se olin minä. En tiedä tajusiko opettaja, että olin syytön ja istutti minua jälki-istunnossa, koska äärimmäisen kilttinä en pistänyt hanttiin minua oli helppo rankaista. Olen istunut jälki istunnossa luokanvalvojani päätöksestä esimerkiksi jonkun tytön kaatamisesta välitunnilla. Asia, jota en ole tehnyt. En tiedä tänäkään päivänä miksi luokanvalvojani toimi tällä tavalla, ehkä hän ei vain pitänyt minusta ja halusi käyttää minuun valtaansa tai ehkä hän oli äärettömän tyhmä tai halusi päästä helpommalla pistämällä minut jälkiistuntoon. Luokan häiriköt taas nauttivat siitä kun saivat minut syyttömänä jälkistuntoon kerta toisensa jälkeen. Liikunnan opettaja myös halveksi minua, koska en ollut mitenkään erityisen taitava joukkuelajeissa ja pallopeleissä siitäkin huolimatta, että joissakin urheilulajeissa olin koulun parhaimpia. Juoksulajeissa pärjäsin aina parhaiten tämä tuntui ärsyttävän liikunnan opettajaani vain enemmän, koska hän oli ilmeisesti muodostanut minusta sellaisen kuvan, että koska en pärjää pallopeleissä minun on oltava kaikissa lajeissa huono.
Ylä-asteella ja ammattikoulussa kiusaaminen muuttui astetta rajummaksi minuun käytiin käsiksi, omaisuuttani sotkettiin, rikottiin, piiloteltiin melkeimpä päivittäin. Opettajat eivät sentään ylä-asteella osallistuneet kiusaamiseen ja yrittivät joskus jopa puuttua kiusaamiseen, mutta eivät voineet kiusaajille ja joukkovoimalle mitään. Lopulta vuosia jatkuneen kiusaamisen jälkeen aloin olla henkisesti niin loppu, että aloin muutua entistä syrjäänvetäytyvämmäksi, aggressiivisemmaksi, ahdistuneemmaksi ja masentuneemmaksi. Tuntikausia istuin kotona peilin edessä ja kuvittelin miten tappaisin kaikki kiusaajani jos vain saisin jostain aseita, välillä kuvittelin tappavani itseni. Kun katsoin peilikuvaani siinä elämänvaiheessani tuntui, siltä kuin se henkilö, joka minua silloin katsoi sieltä peilistä ei enää ollut minä vaan jonkinlainen sadistinen ja raivonvallassa oleva peto joka vain hymyilee minulle peilistä takaisin sadistista hymyä ja haaveilee veriteoista, silti se henkilö kenet näin peilistä olin minä eikä kukaan muu. En kuitenkaan voi tietää miten lähellä kävin veriteon suorittamista tiesin kuitenkin kokemusteni perusteella miten sadistinen paikka maailma on ja miten äärettömän itsekkäitä ihmiset ovat.
Tämän jälkeen elämäni jatkui siten, että aloin harrastamaan judoa ja nyrkkeilyä, sekä nostella painoja kuntoni nousi. Lopulta aloin toimia siten, että hakkasin kiusaajani aina kun he loukkasivat minua tai tekivät jotain omaisuudelleni. Minulle oli ihan sama vaikka vastassa olisi ollut kolmekymmentäkin yhtä vastaan kävin nyrkit pystyssä päälle kuin raivohullu. Muutaman kerran sainkin turpaani, koska eihän kukaan pärjää kolmeakymmentä vastaan yksinään. Lopulta sain olla rauhassa, mutta jatkoin opiskeluani hyljeksyttynä, koska ei kukaan halunnut olla kaverini. En tietenkään voi suositella tätä tapaa kenellekään itselläni oli se etu, että olen hieman keskimääräistä kookkaampi, mutta sydämessäni äärettömän kiltti ja helppo kiusattava.
Nykyään olen jo yli kolmekymppinen silti nämä asiat vainoavat minua vieläkin kuulen isäni huudot lapsuudetani korvissani miten idiootti olen. Kaiken kokemani jälkeen minun on vaikea luottaa ihmisiin. Nykyään minua ei tietenkään enää kukaan pysty kiusaamaan samalla tavalla kuin lapsuudessani jos joku yrittää katkaisen ne ajatukset mitä minulle tulee lapsuuden kokemusteni takia välittömästi ja muodostan tästä henkilöstä päässäni sellaisen mielikuvan, että hän on äärettömänitsekäs yksilö, joka haluaa vain saada sadistista nautintoa voidessaan halventaa minua jollakin tavalla sosiaalisessa tilanteessa jos sallin sen. En pyri kostoon tai antamaan samalla mitalla takaisin, mutta lakkaan vain puhumasta tai yrittämästä saavuttaa minkäänlaista sosiaalista kontaktia tai hakemasta minkäänlaista hyväksyntää tällaisilta henkilöiltä. Välillä viesti menee perille ja nämä henkilöt muuttavat suhtautumistaan minuun ja välillä ei. Sellaista se on se elämä.
Hyvä Auvisen "kohtalo" toveri...
Toivottavasti luet tämän. Toisaalta ymmärrän sinua täysin, tai pystyn samaistumaan kokemuksiisi, mutta toisaalta muutamissa asioissa en. Mutta mitäpä minä tietäisin loppuopeleissä sinun elämästäsi tai ajatuksistasi. Mutta ehkä muutaman neuvon voisin jakaa...
Itse olin 9 vuotta koulukiusattu (87-95), niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Luoja oli suonut minulle saatanan nopeat jalat ja siksi säästyin monesti pahemmilta selkäsaunoilta (eivät edes polkupyörillä saaneet kiinni). Opettajat katselivat vierestä kun mua hakattiin ja potkittiin välitunneilla, eipä tehneet mitään ei, Ehkä niillä oli niin vitun pieni palkka että kiinnostus ei riittänyt. Olin kuitenkin luokan paras ja sain stipendinkin kohteliausuudesta ja hyvästä käytöksestä, ja muut kateellisia ja mm. siksi jouduin heidän nyrkkien tielle. Eli näkisin että itse en ollut se jolla oli ongelmia. Ainoa ongelmani oli ne vierestä katselevat määkivät LAMPAAT, jotka eivät tehneet mitään. (kiusaamista ja uhlkailua olen kokenut myös työelämässä, ja niitä samoja Lampaita sielläkin vieressä määkii).
Jokainen joka on nähnyt koulukiusaamista tai työpaikka kiusaamista asiaan puuttumatta ovat yhtälailla syyllisiä. Mutta ei niitä tai edes kiusaajia lahtaamaan pidä mennä, EHEI!
ÄLÄ TARTU SIIS ASEESEEN!!!!, Ei se auta, uskokaa pois! toisiko se mielihyvän? toisiko se menetetyn lapsuuden ja nuoruuden takaisin? ei se toisi ainakaan itselleni kadotettua lapsuutta ja nuoruutta takaisin. Odotan toki ja uskon että elämässä kohdataan uudestaan...KYLLÄ VAIN!!!
ja ei en tarvitse asetta kostamiseen, sen verran on tullut treenailtua kaikenlaista että olsikin ihan kiva kouluaikojen muistoksi ottaa vaikka "luokkakokouksessa" uusinta matsia koulukiusaajieni kanssa...ja saavat tulla taas 4-10 yhtä vastaan. Osat ovat vaihtuneet =) Nyt osaan puolustautua...ja olen elämässä oppinut että velat täytyy toki maksaa takaisin.
Eli en tiedä kuka sinusta parahin Auvisen kohtalo toveri, on "sairaan" tehnyt? miksi sinä tarvitset lääkkeitä ja terapiaa? Lopeta ne! Oikeesti, lopeta ne! ja ala treenaamaan, "unohda" kosto (tai jätä se niinkuin sinne taka-alalle muhimaan, anteeksi ei pidä antaa, sitä virhettä älä tee).
Sillä siihen uskon ja lupaan että saat aikanasi mahdollisuuden tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin revanssiin. Katos...kaikki aina ajallaan kaikki takaisin maksetaan. Ja parhaimmillaan elämä maksaa niille kiusaajille takaisin. Omista koulukiusaajistani kun ei ole tullut mitään, huumehörhelöitä yms. tyhjäntoimittajia, rikollisia jotka myyvät nappeja lapsille. Todennäköisesti ja toivottavasti heidän laspistaan, jos joku heistä kykenee lisääntymään, tulee koulu kiusattuja.
Terapian ja lääkkeiden sijaan ala treenaamaan (krav Maga, ju-jutsu, vapaa-ottelu, lukkopaini, kickboxing...mikä miellyttää) , sillä minä selvisin...ja nyt elän iloisempaa elämää. Ja toiste ei muuten tule kiusaajat potkimaan :) Jos joku tunnisti niin tervetuloa haastamaan, saa tulla useampikin.
Ja sitten näille yhteiskunnan LAMPAILLE, Teille paskahousuille, jotka luulette tietävänne miltä kiusatuista tuntuu, Te jotka mielellänni Määitte täälläkin palstalla.
sanoisin Teille mitä ystävällisimmin ja kohteliaimmin että MÄÄKIKÄÄPÄ lampaat itsenne VITTUUN täältä...tai ottakaa edes opiksenne. Teidän kaltaistenne mulkkujen takia kiusaamista sallitaan ja siksi niitä ihmisiä kuolee. En syytä Auvista tai edes kiusaajia, vaan Teitä vierestä katsoneita Lampaita, joista ei ole mihinkään. Teidän kuuluisi käydä terapioissanne ja syödä pillereitänne. Kun sitten joku lopulta kärsii niin te olette heti levittelemässä käsiänne tekopyhinä että "miten tällaista voi sattua?" ja itkua tihrustaen rukoilette jumalaa tai mitä lie henkeä apuun.
Ja kuka sitten olikaan se hullu? Suurin osa teistä Lampaista.
Kiusaajalla on syy kiusata (paha olo, huonot kotiolot, kateus, halu olla "kova" jätkä tms.)
Kiusatulla on jokin edellytys tulla kiusatuksi (heikkous, ulkonäkö, paremmuus, puhevika tms.)
Lampaat...hmmm...Te olette vain kyvyttömiä...syötte ruohoa ja määitte ja pelkäätte laumana.
Ette te kiusatut sairaita ole, lopettakaa, ei Teissä vikaa ole veljet ja siskot hyvät!!!!! pitäkää vain huoli ettei Teistä tule Lampaita.
Siinä elämän faktaa nuoremmille
"Ja kuka sitten olikaan se hullu? Suurin osa teistä Lampaista.
Kiusaajalla on syy kiusata (paha olo, huonot kotiolot, kateus, halu olla "kova" jätkä tms.)
Kiusatulla on jokin edellytys tulla kiusatuksi (heikkous, ulkonäkö, paremmuus, puhevika tms.)
Lampaat...hmmm...Te olette vain kyvyttömiä...syötte ruohoa ja määitte ja pelkäätte laumana. "
Itse kiusattuna tiedän, että omasta näkövinkkelistä ihmisyhteisö ja yhteiskunta kasvatti minut aikuiseksi kaikin mahdollisin tavoin nöyryyttäen, pahoinpidellen, syrjien ja osoittaen vuosien ajan, että en ole osa teitä omasta mielestään parempia ihmisiä, jopa nämä lampaat osallistuivat siihen ei ehkä aktiivisesti kiusaten, mutta osoittaen, että en ainakaan ole osa heidän joukkoaan ja minun olisi parempi mennä muualle.
Jokainen tietää miten käy jos koiranpentua kasvatetaan sulkemalla koiranpentu laatikkoon jossa se ei mahdu liikkumaan välillä laatikko avataan ja hakataan pentua orjantappuroilla nauretaan ja iloitaan kun pentu ulvoo tuskasta. Sen jälkeen laatikko suljetaan ja ulkopuolella iloitaan kun pentu yrittää surkeana liikkua laatikossa. Tälläistä minun elämäni kiusattuna oikeastaan oli vuosien ajan.
Jossakin vaiheessa pentu alkaa purra jokaista, joka työntää kätensä laatikkoon, siinä vaiheessa alkaa mieletön määintä ja syyttely siitä miten hullu pennusta on tullut, ketään ei kiinnosta miten pentua on kohdeltu vuosien ajan. Näin minulle kävi kun vuosien jälkeen aloin puolustautua kiusaajiania vastaan, jopa lampaat alkoivat määkiä minulle kaikilla haukkumasanoilla vähintään minua nimiteltiin mielisairaaksi ja hulluksi.
Mielisairas tai hullu en kuitenkaan ole ainakaan kymmenien psykologisten testien ja mielenterveyden alan ammattilaisten tutkimusten ja haatattelujen mukaan olen mielenterveydeltäni normaali ihminen, jolla on elämässään hyvin tramaattisia kokemuksia. Psykologilla jouduin ravaamaan omien kiusaajieni joukkovoiman ja painostuksen ansiosta.
Kiusaajiani kiukutti mielettömästi kun mielenterveyden alan ammattilaiset totesivat minun olen kaikin puolin normaali, jopa keskimääräistä älykkäämpi ja luovempi ihminen. Omat lapsuuden kokemukseni olivat tehneet minusta helpon kiusattavan. Hyvin pienestä alkanut kiusaaminen oli paisunut vuosien varrella valtavaksi kaltoinkohteluksi kymmenillä eritavoilla, jossa kaikki kääntyivät minua vastaan, jopa opettajat osittain. Sen jälkeen kun aloin puolustautua minusta yrittettiin vieläpä tehdä syyllistä koko ongelmaan, koska kiusaaminen ja tapahtumat muuttuivat niin näkyväksi, että sitä ei enää voinut hyssytellä piiloon. Tämä tapahtui sen takia, että jossakin vaiheessa minua vuosia kiusanneet huomasivat, että eivät enää pärjääkään minulle vaan saavat tuloksena mustan silmän jos tuhoavat omaisuuttani tai käyvät minuun käsiksi, koska rupesin harrastamaan aktiivisesti judoa ja nyrkkeilyä, sekä nostelemaan painoja. Tässä vaiheessa minusta yritettiin tehdä syyllistä ihan puhtaalla joukkovoimalla muut valehtelivat, että olin vaikkapa lyönyt kynyllä sitä luokan pahista ja muuta vastaavaa kun pahis oli saanut mustan silmän ja opetuksen.
sinulle "Joku jostain"...
sanoisin ja näkisin että ET ole todellakaan sairas, kiusaajasi kyllä ovat. Kaikilla sinun asemassasi olisi sama kiukku ja vihan tunne. Näkisin että olet siinä kiukun ja vihan ytimessä, olet kokenut paljon mitä olisi voinut jättää väliinkin, se ei kuitenkaan ole ollut sinun vallassasi...nyt vain kysytään pystytkö kääntämään sen kaiken kokemasi paskan vahvuudeksi? miten? sen keksit itsekkin...en ole siinä mikään sinua neuvomaan. Sitä yritän itsekkin joka päivä. Mutta pidä omat kädet ja selusta puhtaana, älä sorru kylvämään samaa paskaa mitä kiusaajasi kylvävät.
Mutta älä myöskään unohda tuota vihan tunnetta ja kiukkua...älä unohda noita tunteita vaikka kuka psykologi sanoisi mitä. Ne tunteet vie sua eteenpäin. Tulee aika jolloin saat oikeutta ja saat maksettua velat takaisin. Mutta se maksu tulee suorittaa niille joille se kuuluu, ei sivullisille... hehe :) sehän saattaisin olla vaikka minä joka sun tielle sattuisin...se ei olisi kivaa se.
Tiedän tuon tilanteen ja että usein ei vain ole pakotietä vaikka kuinka haluaisit juosta ja jaloissa riittäisi voimaa ja silloin on vain otettava oikeus omiin käsiin...elämän faktaa. Lyö tai tule lyödyksi!!!!!
Kun ei kukaan auta eikä ketään kiinnosta, ja valinta on joko oma terveys tai kiusaajien terveys, niin itse en kahdesti miettisi enään kumman valitsen. eli veljet hei!! oikeesti!!! haloo! herätkäää!!!...alistukaa ja eläkää kuten minä kiusattuna monet vuodet, tai taistelkaa vastaan ja lopettakaa se alkuunsa, vaikka vastus olisi ylivoimainen ja tuntuisi että eihän David Goljattia voita. Lyökää takaisin! syy ei ole teidän, vaan heidän joita ei kiinnostanut auttaa.
Jos joku uhkaa sua kadulla aseella, ja tiedät että valittavana on joko oma henki tai sen toisen henki (mahdollisesti täysin tuntematon ihmisen). Niin kuka helevetissä haluais siihen itse kuolla? tottakai valitsen sen toisen. Se ei ole hulluutta vaan ihmisen luonnollinen valinta. Niin valitsee jokainen joka vain itseään jotenkin onnistuu puolustamaan. TÄMÄ ON FAKTAA, jota ei voi kukaan pyörtää. Sen valinnan tekisi jokainen tämän kurjan maan poliisikin. Ei ihminen perusluonnolleen mitään voi. Eri asia on siinä onnistuminen ja lopputulos, mutta ihan jokainen yrittää viimeiseen asti välttää kuoleman.
Sama siis kiusaamisessa, jos sitä ei muut lopeta niin lopeta se itse. Mutta kanna siitä vastuukin sitten...ei sen jälkeen pidä tekojaan katua ja itseään lahdata. Ja toki joku kukkahattu täti tulee kohta niiden kiusaajien päätä silittämään, se on varmaa, koska asumme Suomessa, ja tästä yhteiskunnasta on haluttu holhooja yhteiskunta ja täällä kukkahattu tätejä niitä vain riittää. Turha kuvitella että kiusaajilla olisi oikeuksia. On siis ihan paska puhetta suomen valtion johdoltakin että kiusattujen hätä ketään kiinnostaisi. Vitut...haistakaa nyt vittu! Siitä laitan vaikka oman pääni vadille, ettei ketään heistä kiinnosta, sen verran asiasta tiedän. Ja annas olla kun joku viimeisenä keinonaan lahtaa kiusaajansa, niin kyllä löytyy taas joku pääministeri levittelemään käsiä ja kerää äänestäjien pisteet. Vitun tekopyhät rakit.
Harvassa ovat puolueettomat ihmiset tässä maassa jotka osaavat käsitellä ja ratkoa noita asioita. Silloin joukon voima nousee liikaa totuuden edelle. Ei silloin ketään totuus kiinnosta, kun jostain leivotaan syyllinen. Edes Suomen parhaimamat ammattilaiset niin kutsutut "psykologit" eivät siihen pysty...he astuvat siihen samaan kuoppaan. Totuus hukkuu tässä yhteiskunnassa. Itsekkin olisin huomattavasti heitä parempi ja pätevämpi, sillä itse luen ihmisiä, luen etenkin sitä miten ne onnettomat hädän hetkellä valehtelee kuin pienet siat (tunnetummin kertovat siis hätävalheita), tiedättehän mm. ne onnettomat selitykset poliisille kun ihminen on ajanut ylinopeutta tms. ja jäänyt ratsiaan...joskus se on niin surullista ja toisinaan naurettavaa ja säälittävää. Sanoisivat perkele suoraan ja rehellisesti että tuli nyt ajettua ylinopeutta kun ei kiinnostanut ja ei uskonut poliisin tulevan vastaan, ottaa vain kiltisti Sakko-lappusen...ja kohteliiasti kiitää poliisia siitäkin saadusta opetuksesta. Turha sitä on enää selitellä. Mutta kun tämä yhteiskunta elää selittelyillä kuin italialainen jalkapalloilija. Helevetinmoista teatteria.
Itse en lapsena ikinä tajunnut miksi minua kiusattiin luulin aina, että syy on minussa itsessäni ja annoin kiusaajilleni vielä lisää ammuksia yrittäessäni hakea heidän hyväksyntäänsä. Lopulta hyvin pienistä teoista alkanut kiusaaminen paisui valtavaksi vyyhdeksi, jossa minulle ei ollut enää juuri ketään ystäviä.
Vasta aikuisena tajusin mistä kiusaamiseni johtui ja omassa tapauksessani se johtui liian kovasta kotikasvatuksesta olin hyvin herkkä lapsi. Käsiksi ei kotona ikinä sentään käyty, mutta erittäin voimastahoitenen isäni hallitsi kyllä kaikki mahdolliset henkisenväkivallan välineet. Mitään omia mielipiteitä ei saanut olla ja kaikessa oli sataprosenttisesti oltava isän kanssa samaa mieltä- Kiukuttelu tai minkäänlaista tunteiden näyttämistä ei suvaittu tai helvetti oli irti välittömästi.
Kaikki isäni raivoiminen minua kohtaan lapsena tuntui siltä kuin lekalla olisi lyöty tästä syystä kasvoin hieman hiljaiseksi hissukaksi, joka yrittää viimeiseen asti vältellä konflikteja, jotta ei tulisi riitaa ja hakea muiden hyväksyntää. Koulussa ensimmäiset luokat menivät hyvin, mutta jossakin vaiheessa kiusaajat huomasivat miten helppo uhri heille olen, koska en uskalla puolustautua pieniä loukkauksia vastaan. Siitä kiusaaminen pikkuhiljaa alkoi vuosien varrella pahentua. Kotona asiata ei saanut puhua, koska isäni suhtautui asiaan siten, että pojat on poikia jos tulin kotiin silmä mustana tai penaali rikottuna tms. Asiasta ei voinut puhua, koska isäni olisi raivostunut enkä olisi uskaltanutkaan lapsena sitä tehdä, koska siitä olisi syntynyt konfliktitilanne joita inhosin yli kaiken lapsena. En myöskään lapsena tajunnut, että kiusaaminen on epänormaalia toimintaa, koska enhän ole elänyt kenenkään muun elämää kuin omani minun elämäni oli ollut sellaista suossa tarpomista nyöryytyksen ja kiusaamisen kohteeksi johtumista melkein niin kauan kuin muistin. Muunlaisia hyviä kokemuksia elämästä minulla oli vähän tai ei ollenkaan.
Lopulta kiusaaminen vain paisui ja paisui ja lopulta olin melkein aivan yksin kaikkien muiden joukkovoimaa vastaan. Tässä vaiheessa aloin olla henkisesti niin loppu, että inhosin kouluun menemistä yli kaiken, silti pakko oli mennä. Kotona päivät kuluivat sen suunittelussa miten tapan itseni tai kiusaajani kostona. Illat olin ahdistunut ja itkin välillä vaikka en uskaltanut asiaa näyttää kenellekään, koska en luottanut kehenkään. Olin henkisesti aivan äärirajoilla sen suhteen miten paljon pystyn enää kestämään. Kuten aikaisemmissa viesteissä kuvasin lopulta aloin saada sellaisia tuntemuksia, että en enää tunne itseäni kun katson peiliin tuntui kuin sieltä katsoisi takaisin aivan eri ihminen en osaa edes kuvata kunnolla, mutta ehkä sitä voisi kuvailla sadistiseksi raivostuneeksi pedoksi joka hymyilee sadistista hymyä ja vain suunittelee sitä miten tuhoaa kaikki ja itsensä. Minulla oli epätodellinen olo. Sen verran tietenkin tajusin, että se en ole minä itse, mutta mitä kovemmaksi kiusaaminen kävi ja mitä pitempään jatkui sitä enemän tämä primitiivinen peto, joka asui sisälläni alkoi saada minusta otetta.
Minkäänlaista ulospääsyä kokoajan pahenevasta tilanteesta ei tuntunut olevan enkä tiennyt sellaista mahdollisuutta edes olevan olemassakaan olin aivan yksin koko silloista tuntemaani maailmaa vastaan. Tuntui kuin olisin ollut vuodesta toiseen loukussa helvetissä nimeltä kiusaaminen, nöyryyttäminen, jossa minua läpsittiin, heiteltiin erilaisilla esineillä, lukittiin vessaan laittamalla tavaraa oven eteen kun olin siellä ja naurettiin joukolla ulkopuolella kun yritin päästä ulos. Tavaroitana varasteltiin ja piilotettiin ja naurettiin joukolla kun yritin etsiä tavaroitani. Koulukirjojani ja vihkojani sotkettiin, rikottiin ja kirjoteltiin täyteen haukkumasanoja jos hetkeksikään laskin tavarani johonkin siten, että en nähnyt niitä. Päälleni on myös syljetty, reppuuni piilotettu mätääntynyttä ruokaa, minua on lyöty golfpallolla päähän siten että takaani on vain kävellyt yksi kiusaaja hypännyt ilmaan ja ilmalaskun aikana lyönyt golfpallon päähäni niin kovaa kuin yläasteikäinen pystyy lyömään. Sen jälkeen on joukolla naurettu ja tönitty minua. En varmaankaan muista puoliakaan kaikesta mitä olen joutunut kokemaan elämässäni sen verran monta vuotta kiusaaminen jatkui.
Lopulta innostuin menemään Judon alkeiskursille, joka meni yllättävän hyvin olin ylpeä, koska olin melkein ainoa joka pääsi ensimmäisestä vyökokeesta läpi ensimmäisellä yrittämällä kurssin vetäjä oli hyvin tiukka siitä, että kaikki meni juuri oikein ja hylkäsi melkein kaikki muut. Siitä tuli harrastus jota harrastin monta vuotta. Tämä ei riittänyt minulle vaan rupesin harrastamaan nyrkkeilyä ja painojen nostelua. Myöhemmin välillä muitakin lajeja. Urheilua harrastin kuutena päivänä viikossa jo neljätoista vuotiaana nostin ekan kerran satakiloa penkistä. Mainitsin asiasta koulussa ja kiusaajani ilkkuivat ja nauroivat asialle, koska pitivät sitä mahdottomana. Myöhemmin samana päivänä kiusaajani erehtyivät taas kerran käymään päälleni menetin malttini ja kiusaajat lentelivät ympäri huonetta kuin räsynuket pelästyin melkein itsekin miten helposti kiusaajani lakosivat maahan en ollut tajunnut miten paljon voimani ja taitoni olivat kehittyneet.
Tämä johti siihen, että kiusaajani valehtelivat joukkovoimalla opettajalle minun saaneen jonkun raivokohtauksen luokassa ilman syytä ja terästivät valhetta vielä sillä, että olin muka lyönyt jotain poikaa terävällä kynällä. Ketään ei tuntunut kiinnostavat mitä kaikkea minulle oli vuosien varrella tehty. En tosin osannut lapsuuden ankaran kasvatuksen takia pitää puoliani ja ei se helppoa olisi ollutkaan jos vastassa on joukkovoima ja sen mielipide. Opettaja uskoi tarinan täysin. Tästä alkoi psykologilla pakkoravaaminen parinkymmenen mielenterveyden ammattilaisella käynnin ja kymmenien testien jälkeen tuloksena oli, että olen mielenterveydeltäni normaali poika ja jopa keskimääräistä hieman älykkäämpi ja luovempi. Tämä suututti kiusaajiani lisää. Tässä vaiheessa kiusaamisessani alkoi vaihe, jossa jouduin tappelemaan kaikkia muita vastaan vielä muutamia kertoja, jopa lampaat jotka eivät aktiivisesti osallistuneet kiusaamiseen muuta kuin osoittamalla joka päivä, että ole osa heidän porukkaansa aktivoituivat määkimään kuorossa miten hullu ja mielisairas olen. Ei minusta tämänkään jälkeen suosittua tullut eikä juuri kukaan halunnut olla ystäväni ja muutamia uusia haukkumasanoja kuten härkä tai isäntä lukuun ottamatta sain olla rauhassa eikä omaisuuttanikaan enää sotkettu tai varastettu.
En voi suositella tätä omaa tietäni kenellekään keinona selvitä kiusaamisesta. Se oli hyvin raskas tie, mutta yksi mahdollinen nostaa itsetuntoa ja saada positiivisa kokemuksia elämään ja kehittää itseä. En voi tietenkään tietää mikä näiden kouluampujien tilanne elämässä on ollut, mutta en voi syyttää heitä kokonaan, koska tiedän, että oli vain hyvin pienistä asioista kiinni, että minusta ei tullut heidän kaltaisensa. Sen tiedän, että ihmisillä on hyvät selityksen kaikkeen ja joukkovoimalla on mieletön voima muuttaa totuus toiseksi. Olen varma, että kaikkea ei ikinä saada selville mitä näihin tapahtumiin liittyy, koska kiusaajat ovat sitä sorttia ihmisiä, että eivät ikinä mene myöntämään viranomaisille tai julkisesti, että ovat vaikkapa vuosien ajan rikkoneet Pekka Auvisen omaisuutta tai nälvineet ja hakanneet häntä. Tästä olen täysin varma selllaisia paskahousuja ainakin omat kiusaajani olivat.
Tiedän, että jos olisin jostain saanut tietää kouluampumisista ja joku olisi antanut aseita voisin olla kouluampujien kaltainen, silloin olisivat lampaat määkineet kuorossa miten noin kivan näköisesta pojasta on voinut tulla kouluampuja kun kuvani olisi ollut lehdessä. Minua aikana ei vielä ollut nettiä eikä kouluampumisista hirveästi puhuttu.
saattoi olla kiusattu. Mutta ennen kaikkea hän oli kapinallinen ja perinyt kotoa elämän vastaisuuden. Pentti Linkolan ajatusten toteuttaja, ympäristöstä yritti pitää huolta tappamalla. Mutta meni niin väärään, niin väärään...
Sinulla on mahdollisuuksia ja sinulla on aikaa. Jotenkin tuntuu, että sinä et sittenkään halua olla pahan puolella. Jotenkin tuntuu, että sinulla on sittenkin mahdollisuuksia.
"...perinyt kotoa elämän vastaisuuden"
Eli syytät Auvisen vanhempia??? ja koti kasvatusta??? ja tiedät siitä paljonkin siitä kodista????
Ai saatana, kyllä ne toiset kehtaa, pienet perkeleet! kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi kasvaa.
ja "kapinallinen" ??? mitä vittua?? kuinka moni kettutyttö tai eläinaktivisti on kapinallinen? tulisiko heitäkin varoa???
Ja tapauksen jälkeen niin vitun moni osasi kertoa niin paljon siitä kaverista...melkein kuin sukua julkkikselle. mutta kukaan niistä Lampaista ei osannut kertoa sitä viikkoa aiemmin.
itse en ole silloin uutisia seurannut, koska totuutta niistä ei selviä, se on varmaa. Massa tuomitsee sen oli totuus mitä tahansa. En ole katsellut mitään dokumentteja tms. en ole You tubesta katsellut hänen videoita. En tiedä Auvisesta oikeastaan mitään. en ole mikään häntä puolustamaan tai tuomitsemaankaan.
Elämä on valintoja, ja se oli yhden ihmisen yksi valinta. Se oli estettävissä, mutta ketä kiinnosti???? kertokaa edes yksi ihminen???? Vastaus on että ei ketään sillä muuten tapaus olisi estetty. Syyllistä voi etsiä taas poliisista tms. tahoista, onhan syyllinen löydyttävä, se saatta jopa herättää kuolleet takaisin henkiin kun syylliset on lahdattu.
Kertokaa toki lisää kotikasvatuksesta ja sen vaikutuksesta. itse olen kuritta kasvanut ja minusta tuli hyvä ihminen...no yhteiskunta teki hieman katkeran ja vihaisen. Mutta toinen kaveri, jolla oli yhtenäiset mahdollisuudet elämässään oli uskovaisesta perheestä, ja istuu linnassa myytyään nappeja tms. humehia lapsille. Ehkä se on sitten se koti kasvatus????
Stena -80 kirjoitat niin asiaa.
Kiitos!
suunnaton VIHA ja katkeruus ne minua on pystyssä pitäneet, ja se vihan voima saa minut tänäpäivänäkin puolustamaan kiusattuja ja heikompia, ottamaan kantaa asioihin tännekin kirjoittaen. Koska olen itse kokenut vastaavaa nöyryytystä ja tiedän miltä se tuntuu, niin tiedän myös mistä puhun. Pahimmalta minusta kuitenkin tuntuu tieto siitä, että vielä pahempiakin tapauksia löytyy, ihmisiä jotka ovat vielä enemmän ja pahempaa kokeneet. Ja että täällä palstoilla on vain murto-osa kiusatuista. Ja kuinka moni makaa jo mullan alla. Ja kuinka paljon sitä tapahtuu tälläkin kellon lyömällä, ja varmaa on että aina JOKU tietää, mutta kun se JOKU ei avaa suutaan...(pä-ää-ääh!)
Kiusaamista on yleisesti jatkunut vuosikymmenten ajan, eikä vieläkään asioihin suhtauduta vakavasti. Miksi? Koska ketään ei kiinnosta. Riittää kun on oma selusta kunnossa eikä kiusaajia omassa selkänahassa kiinni. Tuijotetaan vain omaan napaan.
Koulu ampumiset on seurausta vain ja ainoastaan yhdestä asiasta. Välinpitämättömyydestä!!!
Ei ole haluttu, eikä viitsitty, eikä osattu ratkoa ongelmia, vaan on ollut helpompaa haudata ne maton alle...mutta ei ne siellä ikuisesti piilossa pysy. En edes halua tietää miten nuo ihmiset, joiden kuuluisi työnsä puolesta välittää ja puuttua, on toimiinsa valittu. Sen sijaan että ongelma ratkaistaisiin niin kusipäät tyytyvät rajoittamaan aselupia ja muuttamaan lakeja, voi perkele!! Ei ne aseet ketään tapa, ja jos asioista välitettäisiin niin ei olisi sormea vetämässä liipasintakaan, eikä kukaan kuolisi. Ja onko ampuma-ase ainoa millä voi tappaa? päättäjiemme mielestä kyllä.
Paljon on näilläkin palstoilla sielu riepuja, enkä sano tätä nyt halventavasti, sillä itsekkin olen ollut sellainen (ehkä jollain lailla vieläkin). Vihan voimalla noussut kuitenkin asioiden herraksi ja paljon vahvemmaksi.
Nyt ikää 30 ja voin aivan loistavasti, mutta se että itse voin hyvin, ei riitä minulle. Minua kiinnostaa muukin kuin vain oma napa. Se erottaa minut noista määkivistä yhteiskunnan lampaista ja poliittisista päättäjistämme.
Enkä todellakaan ole anteeksi kiusaajilleni antanut, enkä niin tule tekemään. Ei kenenkään pidä sitä virhettä tehdä. Sillä silloin hyväksyy kiusaamisen. Ei niin että kiusaajistani kukaan olisi näinä vuosina uskaltautunut eteenikään pyytelemään anteeksi...vähän myöhäistä se olisikin.
Onhan minullakin tietenkin mustalista ihmisistä (päässäni) jotka minua ovat elämäni aikana päähän potkineet ja minua nöyryyttäneet ja itkemään laittaneet. Jokaiselle kiusatulle suosittelen sellaista. Ja jos joskus mittani täyttyy, niin käynpä ensin maksamassa velkani pois. Todennäköisesti siellä ne kuisaajat elävät normaalia arkista elämäänsä perheineen lastensa kanssa leikkien tms. kunnes tulee vouti ja vaatii tilille 15 vuoden takaisista asioista. Kaikki aina ajallaan kaikki takaisin maksetaan ja tilit tasataan. Julmaa? joo-o, mutta itseppähän tilasivat. Jos ei itse ota oikeutta omiin käsiinsä, niin ei sitä tule minulle kukaan antamaan, ei kukaan tule minulle tuomaan nuoruuttani ja lapsuuttani takaisin muuttaen mustan katkeria muistoja kultaisiksi. En siihen pysty itsekkään. Se on sama kuin istuisin syyttömänä vankeudessa 20 vuotta. kuka antaa menetetyt vuodet takaisin?...Miettikää sitä.
Viestinä nykyisillekkin kiusaajille: Vaikka tänään olet vahvempi, niin tulee varmasti päivä jolloin et ole. Itse toki unohdat kiusatun, mutta kiusattu ei unohda sinua koskaan. Kiusattu muistaa sinua joka ilta rukouksissaan :)
ÄLä enää lässytä samaa paskaa!
Auvisessa oli se vika, että se ampui sattumanvaraisesti ihmisiä. Olisi tappanut ainoastaan ne pahimmat kiusaajat, niin olisin hyväksynyt teon. Kiusaajat tuhoavat valtavat määrät elämiä ennen kuin ne ehtivät edes alkaa, niiden syöpäläisten tuhoaminen olisi palvelus ihmiskunnalle. Mutta syyttömien tappaja on aivan yhtä paha.