Elämän tarkoitus

Kun miettii ihmisen roolia maailmankaikkeudessa, nousee mieleen ajatus pisarasta valtameressä.
Jokainen pisara (ihminen) haluaa aiheuttaa ison aallon, mutta kovin harvassa ovat ne, jotka
saavat aikaan edes pienen liikahduksen vedenpinnassa. Olemme kaikki turhia, mitättömän pieniä ja ainoa, joka meidät tuntuu tekevän itsessämme suureksi, on jokin ulkopuolinen asia, jota voidaan mitata: usko, raha, mitalit jne. Asiat, jotka ovat maailmankaikkeuden, sen toiminnan, ihmisen hyvinvoinnin ja elossasäilymisen kannalta aivan turhia. Jokin meissä saa kamppailemaan tuota turhuutta vastaan ja sulkemaan siltä silmämme, kukin tavallaan, koska tuon ymmärtäminen on sama kuin yrittäisi oivaltaa vain ajattelemalla, miten pitkä matka on maailmankaikkeuden toisesta laidasta toiseen laitaan. Yritämme mieltää tuonkin ajatuksen peilaamalla johonkin todelliseen etäisyyteen (miten pitkä matka on Helsingistä Utsjoelle, montako kertaa tuo matka on Maasta Kuuhun tai Aurinkoon, montako aurinkokuntaa on ja ovatko ne yhtä suuria), kun lopulta tuo koko välimatka on tasan kaksi nanosenttiä jossain kohtaa aivojamme -se matka, joka vaaditaan tämän koko turhan ajatuksen pyörittämiseen.

Mikä on elämäntarkoitus? Usein kysytty ja paljon parjattu puheenaihe. Onko sillä lopulta
merkitystä? Sanoisin, että on, mutta vain yksilölle itselleen. Toisen ihmisen elämäntarkoitus ei paljoa paina minun päässäni, voisi sanoa. Siten myöskään minun elämäntarkoitukseni (tai turhuuteni) ei ole muille merkityksellinen. Pikemmin juuri minun tarkoituksiani (eli turhuuksiani) toiset ihmiset voivat kritisoida ajasta ikuisuuteen. Jos olisin yhtään turhempi, enkä tietäisi missä jalkani sijaitsevat, saattaisin ottaa siitä pahasti nokkiin ja antaa tulla samalla mitalla - koska kuitenkin VAIN MINÄ OLEN OIKEASSA. Jos en jaksaisi yhtään pidemmälle ajatella, näin olisi. Mutta lopulta taitaa olla niin, että olen itselleni oikeassa, koska en voi itseäni juuri tällä hetkellä saada kiinni valheesta - siten kaikki muut ihmiset ovat myös oikeassa, koska tuskin hekään itselleen tietoisesti jatkuvasti valehtelevat.

Siten voidaan ajatella, että koska niin minun elämäni kuin sinun elämäsi on turha, se kuitenkin
täyttyy meillä itsellämme ja kaikilla meidän arvostamillamme turhuuksilla, lopulta juuri noissa
turhuuksissa on helposti meidän elämämme tarkoitus. Niin kauan, kunnes todella oivallamme, että vaikka me olemme tässä itsellemme tärkeimpiä (oman, henkilökohtaisen aurinkokuntamme
keskipisteessä), niin me vaikutamme muiden ihmisten elämään ja he vaikuttavat meidän elämäämme.

Meidän tarkoituksemme ei ole siis meissä, vaan meidän suhteessamme siihen, mikä on meidän
ulkopuolellamme - muut ihmiset. Niin kauan kuin emme oivalla olevamme aurinkoja tai jumalia,
oman elämämme ja napamme keskipisteessä, teemme itsestämme huomaamattamme ja haluamattamme
jumalia. Siksi onkin helppo hyökätä tuomitsevina jumalina sellaista ihmistä vastaan, jossa
näemme itsemme. Kukaan muu ei saa tulla meidän reviirillemme, kukaan muu ei saa olla meille
merkityksellisempi kuin me itse, kukaan muu ei saa kertoa meille, miten turhia me olemme. Me
olemme jumalia! Tähän ajatukseen tai ajatuksettomuuteen, automaattiseen silmien ummistukseen on tietysti helpompi langeta ihmisten, jotka eivät tunne itseään. Ihmiset, jotka on lapsina lannistettu, joiden vanhemmat ovat iskeneet kokoturhuutensa vasten lapsensa kasvoja: olet ei-toivottu lapsi! vihattu! mene pois!

Turha elämä, turha maailma, turhat ajatuksemme ja turhat ihmiset. Miksi niin turhia? Koska emme
toimi oman luontomme mukaan, vaan parhaamme mukaan yritämme eksyttää jopa oman itsemme siltä,
mitä meidän todella pitäisi tehdä. Täytämme kaikella turhuudella sen ajan, joka meillä on
elämässämme. On löydettävä joku syy täyttää tuo hukka-aukko elämässämme, koska muuten Albert
Camus'n sanoin ainoa ihmisen olemassaolon ja elämän kannalta merkittävä kysymys on: miksemme
kaikki tee itsemurhaa. On jopa eri uskonnollisten ajatusmallien kannalta helppo huomata, että
ihminen on mitätön. Eikä ole laisinkaan mahdotonta nähdä syitä, miksi myös uskovaiset voivat päätyä itsemurhaan. Tuo syy ei ole missään muualla kuin ihmisten suhteessa itseensä ja muihin.

Rakasta itseäsi kuin lähimmäistäisi - rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Se voi olla vaikeaa,
varsinkin jos itsellä ei ole minkäänlaista itseisarvoa tai mitään arvoa ylipäätään.
Miten ratkaista olemassaolon ongelma ja syy. Miksi me olemme, emmekä tee itsemurhaa (vrt. Camus)?

Jos jälleen miettii eri filosofioita ja uskontoja, vastaus on: olemme itsekkäitä. Elossapysyminen ja elämästä taisteleminen on itsekkyyttä. Jos löisimme vain hanskat tiskiin pääsisimme kärsimyksestä, eikä kukaan kärsisi meidän jälkeemme. Jos on joku läheinen tehnyt itsemurhan tai rakas on kuollut, jokainen tietää, ettei kuolema ole merkityksetön - se voi muuttaa kaiken.

Ja vaikka me yksilöinä päättäisimme säilyä hengissä, emme ole ratkaisseet sillä paljon meitä
suurempaa ongelmaa. Sen lisäksi, että meidän pitäisi oivaltaa oma jumaluutemme, meidän tulisi
oivaltaa myös saatanuutemme, tuhokykymme ja -voimamme. Me emme ole ikuisia ja ainoa todellinen
meidän elämämme vaikutus näkyy tulevaisuudessa, meidän lapsissamme ja heille jättämässämme
maailmassa/ympäristössä. Mikään Saatana tai Jumala ei meitä pakota heittämään roskia luontoon,
käyttämään öljyä, rakentamaan ydinvoimaa lisää, hakkamaan lapsiamme, juomaan lisää viinaa,
käyttämään koko elämämme turhuuteen - se on kaikki meistä itsestämme kiinni, meidän turhuudestamme ja siitä, miten sen käytämme.

Ihminen on kovin pieni, mutta yksilönä ihminen on itselleen mittaamattoman tärkeä. Tätä tärkeyttä
kaikki ihmiset eivät omalla kohdallaan ymmärrä koskaan (pitkälti kasvatuksensa, opittujen
ajattelutapojensa yms. vuoksi), vaan juovat itsensä hengiltä, heittäytyvät polvilleen "suurten
ihmeiden" edessä tai hajottavat itsensä muulla tavoin henkisesti. Syntymästä alkaa kuolema,
koska emme osaa elää.

Elämän tarkoitus ?
Tämä on monille vaikea kysymys, johon yritetään keksiä monenlaisia vastauksia. Osavastauksia voi löytyä, mutta todellista emme löydä, ellemme tarkastele mistä elämä on tullut.

Jumala on kaiken Luoja. Kun Jumala on ihmiskunnan luonut, Hänellä on ollut selvä tietty tarkoitus. Saattaa olla, että meillä on siitä tietoa vain pieni murto-osa. Hän on kuitenkin ilmoittanut meille riittävästi, jotta pystymme elämään täyspainoisen elämän, jopa kaiken pahuuden keskellä. Valitettavasti monet ovat ylpeydessään ja itsekkyydessään hylännyt tämän ilmoituksen ja keksinyt kaikenlaisia korvikkeita ja omia teorioita.

”Jumala loi ihmisen, että ihminen Jumalaa rakastaen eläisi Jumalan yhteydessä. Yhteys Jumalaan on ihmisen elämän tarkoitus. Tuo yhteys puuttuu nykyään useimmilta ihmisiltä. Siksi niin monet kokevat elämänsä olevan vailla tarkoitusta. Yhteys Jumalaan ei riipu ihmisen omasta suorituskyvystä. Siihen on mahdollisuus jokaisella, vammaisella, sairaalla, vanhalla ja väsyneelläkin.”

Liitän tähän vielä evankeliumin ydinkohdat:
1. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä ja hän rakastaa jokaista ihmistä.
2. Ihmiskunta lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi ikävin seurauksin.
3. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan syntimme.
4. Ottamalla Jeesuksen vastaan sydämeemme löydämme uudelleen yhteyden Jumalaan ja voimme olosuhteista riippumatta löytää elämän tarkoituksen.

Voiko kukaan kieltäytyä tällaisesta lahjasta, jonka Jumala armostaan haluaa lahjoittaa meille jokaiselle ?

Voit lukea enemmän näistä asioista :
http://www.nic.fi/~jlindell

Elämän tarkoitus ?
Tämä on monille vaikea kysymys, johon yritetään keksiä monenlaisia vastauksia. Osavastauksia voi löytyä, mutta todellista emme löydä, ellemme tarkastele, mistä elämä on tullut.

Jumala on kaiken Luoja. Kun Jumala on ihmiskunnan luonut, Hänellä on ollut selvä tietty tarkoitus. Saattaa olla, että meillä on siitä tietoa vain pieni murto-osa. Hän on kuitenkin ilmoittanut meille riittävästi, jotta pystymme elämään täyspainoisen elämän, jopa kaiken pahuuden keskellä. Valitettavasti monet ovat ylpeydessään ja itsekkyydessään hylännyt tämän ilmoituksen ja keksinyt kaikenlaisia korvikkeita ja omia teorioita.

”Jumala loi ihmisen, että ihminen Jumalaa rakastaen eläisi Jumalan yhteydessä. Yhteys Jumalaan on ihmisen elämän tarkoitus. Tuo yhteys puuttuu nykyään useimmilta ihmisiltä. Siksi niin monet kokevat elämänsä olevan vailla tarkoitusta. Yhteys Jumalaan ei riipu ihmisen omasta suorituskyvystä. Siihen on mahdollisuus jokaisella, vammaisella, sairaalla, vanhalla ja väsyneelläkin.”

Liitän tähän vielä evankeliumin ydinkohdat:
1. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä ja hän rakastaa jokaista ihmistä.
2. Ihmiskunta lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi ikävin seurauksin.
3. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan syntimme.
4. Ottamalla Jeesuksen vastaan sydämeemme löydämme uudelleen yhteyden Jumalaan ja voimme olosuhteista riippumatta löytää elämän tarkoituksen.

Voiko kukaan kieltäytyä tällaisesta lahjasta, jonka Jumala armostaan haluaa lahjoittaa meille jokaiselle ?

Voit lukea enemmän näistä asioista :
http://www.nic.fi/~jlindell

jokainen ihminen joutuu itse hakemaan
elämälleen tarkoituksen , tästä ei ole
vapautettu kuin pienen pieni joukko ihmisiä ,
perus ihminen ilmentää ja toteuttaa itseään
vain omien kykyjen ja tietojen mukaan eli
pitäisi vain tehdä parhaansa ihmisenä
olemisessaan , sitten on kokonaan toinen asia
miten ihminen kasvaa henkisesti ja hengellisesti
tai kasvaako ollenkaan , elämän tarkoitus
löytyy usein siitä mitä itse parhaiten osaa ja
mihin kykenee ja sitten on olemassa joukko
ihmisiä joita puhuttelee suuremmat perus-
kysymykset maailmankaikkeudesta ja se onkin jo
niin laaja kysymys johon vastauksia on miltei
niin paljon kuin on ihmisiä elossa täällä
maaapallon päällä , eli hae itse se tarkoitus
tai anna jonkun muun etsiä se sinulle jos et
tiedä mitä elämälläsi tekisit !

iankaikkisuus kiehtoo hyvin monia ihmisiä ,
jopa ateistejakin niin miksei myös muitakin
aatesuuntauksia omaavia ajattelijoita !

Olen ollut tuossa tilanteessa, ettei elämällä tuntunut olevan mitään tarkotusta. Elin elämää kuin viimeistä päivää, en kunnioittanut ketään, rikoin lakia, join ja nautin vapaudesta( joka oli kuviteltua vapautta).
Minä en tarrautunut Jumalaan, vaan Jumala tarttui minun elämääni. Hän antoi minulle uuden elämän, jota voi elää todella vapaana. Kaikki entinen on mennyt ja uusi on tilalle tullut.
Tätä saa aikaan Jeesus Kristus!

Minä en tarrautunut Jumalaan, vaan Jumala tarttui minun elämääni.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.