Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1949-1940. Turtola sortuu väärentämään Viron historiaa saadakseen konstilla millä hyvänsä asiasta kalapaliikkia.
Pekka Lilja toteaa: " Turtolalle ei ole "tärkeintä puhutaanko hyvää vai pahaa" hänen kirjoistaan, "tärkeintä on, että puhutaan". Tällainen myynninedistäminen tuhoaa tieteellisyyden."
Martti Turtola leimasi Viron suurmiehiin lukeutuvan Konstantin Pätsin maansa pettäjäksi tämän elämäkerrassa (2002). Pätsin olisi pitänyt viedä Turtolan mielestä Viro yksin sotaan Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 eikä suostua tukikohtasopimukseen. Kenraali Johan Laidoner, Viron vapaussodan ylipäällikkö, saa hänkin Turtolan kirjassa ankaran tuomion räikein sanakääntein.
Turtolalle ei ole "tärkeintä puhutaanko hyvää vai pahaa" hänen kirjoistaan, "tärkeintä on, että puhutaan". Tällainen myynninedistäminen tuhoaa tieteellisyyden.
Turtola ei etsi totuutta "maanpetturuudesta", sillä totuuden hän ilmoittaa jo kirjan alussa: Päts ja Laidoner halusivat Neuvostoliiton liittolaisiksi jo ennen kohtalokasta syksyä 1939 ja veivät mielihalusta Viron osaksi Neuvostoliittoa. Objektiivisuus joutaa romukoppaan sensaatiohakuisuuden tieltä.
Kirjan kielenkäyttöä leimaa tendenssimäisyys. Laidoner on esimerkiksi "spekulantti, peluri, häikäilemätön", hänelle tuli "itku pitkästä ilosta", hän oli mukana "poikien peleissä" ja niin edelleen.
Ovela ja hämäävä sitaattitekniikka
Turtolan lähdepohja on riittämätön. Hän väittää, että Viron armeija olisi torjunut Neuvostoliiton hyökkäyksen syksyllä 1939. Hän ei silti edes mainitse Urmas Salon 313-sivuista lisensiaattityötä Viron puolustusvoimien valmius sotaan ja vastarinnan mahdollisuudet 1939 (2005, viroksi).
Salon mukaan Viro olisi kärsinyt varman tappion. Turtola ei ole vaivautunut lukemaan edes Saksan ulkoministeriön asiakirjasarjoja, jotka kumoavat hänen väitteensä monin osin, muun muassa Saksan avun selvittämisestä. Hän ottaa dokumenttikokoelmista mukaan vain ne osat, jotka tukevat hänen väitteitään.
Turtolan metodi ei ole tieteellinen vaan propagandistinen. Hän käyttää ovelaa sitaattitekniikkaa. Turtola esittää lähteistä irrallisen sitaatin, mutta jättää huomiotta samasta lähteestä sitaatin kumoavan osan.
Turtolan suuri auktoriteetti on Magnus Ilmjärv, jonka väitöskirjan väitteet Pätsistä Neuvostoliiton agenttina on osoitettu väärennöksiksi. Tätä Turtola ei mainitse. Hän uskoo kaiken, mitä Ilmjärv esittää.
Viron johto pelasi aikaa
Turtolan hypoteesi "pettureiden" liittohalusta Neuvostoliiton kanssa jo vuoden 1939 alussa perustuu Viron suurmiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin käynnille Hella Wuolijoen luona tammikuussa 1939.
Turtola väittää, että Päts olisi lähettänyt verivihollisensa Tõnissonin pyytämään Virolle Neuvostoliiton suojelusta. Väite on Turtolan mielikuvitusta. Päts ja Laidoner torjuivat kesällä 1939 Neuvostoliiton tarjouksen tulla Viroon torjumaan Saksan uhkaa. Hitlerin hyökättyä Puolaan Viro julistautui puolueettomaksi.
Molotovin-Ribbentropin sopimus sinetöi Viron kohtalon. Laidoner sanoi jo vuosia aiemmin, että jos Saksa ja Neuvostoliitto pääsevät sopuun, niin Viro on suurissa vaikeuksissa. Viron johto tutki, oliko sillä mahdollisuutta saada apua, kun Neuvostoliitto vaati siltä sodalla uhaten tukikohtasopimusta syyskuussa 1939. Apua ei saatu mistään.
Turtolan vaatimus on, että Viron olisi pitänyt lähteä sotaan yksin Neuvostoliittoa vastaan. Viron johto halusi pelastaa kansan tuholta ja valitsi ajan peluun. Lukuisat lähteet, joita Turtola ei käytä, osoittavat Pätsin ja Laidonerin odottaneen Saksan hyökkäävän itään, jolloin Viro saattaisi pelastua. Näin tapahtuikin, mutta myöhemmin kuin Päts odotti.
PEKKA LILJA
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/kenraali-johan-laidoner-ja-viron-tasavallan-tuho-1949-1940---martti-turtola(112752).ece
Pekka Lilja toteaa: " Turtolalle ei ole "tärkeintä puhutaanko hyvää vai pahaa" hänen kirjoistaan, "tärkeintä on, että puhutaan". Tällainen myynninedistäminen tuhoaa tieteellisyyden."
Martti Turtola leimasi Viron suurmiehiin lukeutuvan Konstantin Pätsin maansa pettäjäksi tämän elämäkerrassa (2002). Pätsin olisi pitänyt viedä Turtolan mielestä Viro yksin sotaan Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 eikä suostua tukikohtasopimukseen. Kenraali Johan Laidoner, Viron vapaussodan ylipäällikkö, saa hänkin Turtolan kirjassa ankaran tuomion räikein sanakääntein.
Turtolalle ei ole "tärkeintä puhutaanko hyvää vai pahaa" hänen kirjoistaan, "tärkeintä on, että puhutaan". Tällainen myynninedistäminen tuhoaa tieteellisyyden.
Turtola ei etsi totuutta "maanpetturuudesta", sillä totuuden hän ilmoittaa jo kirjan alussa: Päts ja Laidoner halusivat Neuvostoliiton liittolaisiksi jo ennen kohtalokasta syksyä 1939 ja veivät mielihalusta Viron osaksi Neuvostoliittoa. Objektiivisuus joutaa romukoppaan sensaatiohakuisuuden tieltä.
Kirjan kielenkäyttöä leimaa tendenssimäisyys. Laidoner on esimerkiksi "spekulantti, peluri, häikäilemätön", hänelle tuli "itku pitkästä ilosta", hän oli mukana "poikien peleissä" ja niin edelleen.
Ovela ja hämäävä sitaattitekniikka
Turtolan lähdepohja on riittämätön. Hän väittää, että Viron armeija olisi torjunut Neuvostoliiton hyökkäyksen syksyllä 1939. Hän ei silti edes mainitse Urmas Salon 313-sivuista lisensiaattityötä Viron puolustusvoimien valmius sotaan ja vastarinnan mahdollisuudet 1939 (2005, viroksi).
Salon mukaan Viro olisi kärsinyt varman tappion. Turtola ei ole vaivautunut lukemaan edes Saksan ulkoministeriön asiakirjasarjoja, jotka kumoavat hänen väitteensä monin osin, muun muassa Saksan avun selvittämisestä. Hän ottaa dokumenttikokoelmista mukaan vain ne osat, jotka tukevat hänen väitteitään.
Turtolan metodi ei ole tieteellinen vaan propagandistinen. Hän käyttää ovelaa sitaattitekniikkaa. Turtola esittää lähteistä irrallisen sitaatin, mutta jättää huomiotta samasta lähteestä sitaatin kumoavan osan.
Turtolan suuri auktoriteetti on Magnus Ilmjärv, jonka väitöskirjan väitteet Pätsistä Neuvostoliiton agenttina on osoitettu väärennöksiksi. Tätä Turtola ei mainitse. Hän uskoo kaiken, mitä Ilmjärv esittää.
Viron johto pelasi aikaa
Turtolan hypoteesi "pettureiden" liittohalusta Neuvostoliiton kanssa jo vuoden 1939 alussa perustuu Viron suurmiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin käynnille Hella Wuolijoen luona tammikuussa 1939.
Turtola väittää, että Päts olisi lähettänyt verivihollisensa Tõnissonin pyytämään Virolle Neuvostoliiton suojelusta. Väite on Turtolan mielikuvitusta. Päts ja Laidoner torjuivat kesällä 1939 Neuvostoliiton tarjouksen tulla Viroon torjumaan Saksan uhkaa. Hitlerin hyökättyä Puolaan Viro julistautui puolueettomaksi.
Molotovin-Ribbentropin sopimus sinetöi Viron kohtalon. Laidoner sanoi jo vuosia aiemmin, että jos Saksa ja Neuvostoliitto pääsevät sopuun, niin Viro on suurissa vaikeuksissa. Viron johto tutki, oliko sillä mahdollisuutta saada apua, kun Neuvostoliitto vaati siltä sodalla uhaten tukikohtasopimusta syyskuussa 1939. Apua ei saatu mistään.
Turtolan vaatimus on, että Viron olisi pitänyt lähteä sotaan yksin Neuvostoliittoa vastaan. Viron johto halusi pelastaa kansan tuholta ja valitsi ajan peluun. Lukuisat lähteet, joita Turtola ei käytä, osoittavat Pätsin ja Laidonerin odottaneen Saksan hyökkäävän itään, jolloin Viro saattaisi pelastua. Näin tapahtuikin, mutta myöhemmin kuin Päts odotti.
PEKKA LILJA
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/kenraali-johan-laidoner-ja-viron-tasavallan-tuho-1949-1940---martti-turtola(112752).ece
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuntemattomia asioita. Kummastuin kun sunnuntain Hesarin kulttuuripalstalla ent. lotta kertoi sodan ajan Virosta ja Tallinnasta. Meillä vaiettuja asioita.
aineistoa siitä kuinka Magnus Ilmjärv koetaan nykyisessä Virossa. Mielellään tietenkin suomeksi.
niin se sisältää kaksi tietoa, jotka ovat mielenkkintoisia tapahtunutta ajatellen.
1) Viron valtiojohto kävi samankaltaisia keskusteluja Neuvostoliiton kanssa kuin Jartsev yritti käynnistää Suomen suunnalla 1938. 2) Siinä vaiheessa kun kutsu Moskovaan kävi, Viro ei enää yrittänyt hakea apua mistään. Turtola ei siten välttämättä ole väärässä väittäessään, että Päts ja Laidoner päättivät antautua Neuvostoliiton suojelukseen. Sen sijaan väite siitä, että kyseessä oli maanpetturuus on heikoissa kantimissa ja selvästi tarkoitettu haasteeksi virolaisille tutkijoille.
Turtola rinnastaa Suomen ja Viron valinnat hyvin yksioikoisesti toisiinsa. Maat eivät kuitenkaan olleet samanlaisia ja henkinen valmius kriisin tullessa oli erilainen. Virossa, kuten monessa muussakin maassa, Puolan nopea luhistuminen vakuutti monet vastarinnan toivottomuudesta. Suomessa usko oman asian oikeutukseen oli niin vahva, että se kesti myös selvän todisteen materiaalisen ylivoiman merkityksestä. Jos Virossa henki olisi ollut sama kuin Suomessa Päts ja Laidoner eivät olisi kyenneet viemään politiikkaansa läpi siitä huolimatta että Virossa ei ollut enää toimivaa demokratiaa. Siellä oli kuitenkin toimiva kansalaisyhteiskunta.
Seppo Zetterberg lienee paras Viron historian tuntijamme. Melko tuoreessa Viron historiassaan hän suhtautuu Turtolaa ymmärtävämmin Viron johdon päätöksiin. Nämä kaiketi uskoivat voivansa saada jonkinlaisen sisäisen autonomian Neuvostoliitolta. Tietenkään he eivät voineet käsittää, millaisen roistojoukon kanssa olivat tekemisissä.
...." niin se sisältää kaksi tietoa, jotka ovat mielenkkintoisia tapahtunutta ajatellen. ...."
Onkohan nuo mainitsemasi kaksi tietoa juuri niitä Ilmjärven väärennöksiä joita hän on ujuttanut aitoina dokumentteina tutkijoiden (Turtola) käyttöön?
Ilmjärv on voinut tehdä omia johtopäätöksiään mutta tuskin on syytä epäillä ettei Neuvostoliitto olisi ottanut yhteyttä Viron johtoon kaikessa hiljaisuudessa samaan tapaan kuin Suomeenkin. Minimissään virolaisetkin ovat vain kuunnelleet mitä vastapuolella oli sanottavaa. Noiden yhetydenottojen pohjalta Viron johdolle on kuitenkin varmasti selvinnyt että Neuvostoliitto tarjosi omaa "sateenvarjoaan" Viron suojaksi. Aivan kuten Suomellekin.
Suomalaisessa historiankirjoituksessa mainitaan, että Viron lähettiläs olisi pyrkinyt presidentti Kallion puheille sen jälkeen kun Viro sai neuvottelukutsun Moskovaan. Kallio ei ottanut lähettilästä vastaan. Vanhemmissa lähteissä syyksi mainitaan Suomen Pohjoismainen suuntautuminen ja sitä kautta haluttomuus sotkeutua Viron ja Neuvostoliiton väliseen tilanteeseen (Viro ei tuolloin pyrkinyt mukaan Pohjoismaiseen yhteistyöhön toisin kuin nykyään). Uudemmissa taas todetaan, että Kallio ei ottanut Viron lähettilästä vastaan koska sellaista joka ei halunnut auttaa itseään ei voinut auttaa. Tästä voisi päätellä, että meillä ei pitkään aikaan tiedetty mitä Viron lähettiläs halusi Kalliolle kertoa. Aikanaan oletettiin että kyseessä oli avun pyytäminen, nykyisin taas että lähettiläs olisi informoinut Kalliota siitä, että Viro tulee tekemään sopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja siten irrottautuu Suomen ja Viron välisistä välipuheista koskien maiden välistä puolustusyhteistyötä Suomen lahdella. En tiedä onko olemassa mitään asiakirjoja, jotka todistaisivat että a) Viron lähettiläs edes yritti tavata Kallion tai b) kertoisivat minkä viestin lähettiläs halusi Kalliolle välittää.
Virolaisessa katsantokannassa on haluttu antaa kuva, että Viron johdon oli pakko toimia niin kuin se toimi koska edes Suomi ei halunnut auttaa vaan käänsi selkänsä. Turtola hyökkää vahvasti tätä näkemystä vastaan ja väittää että apua ei koskaan edes haettu. Virolaisten on ehkä oman itsensä vuoksi syytä selvittää, sikäli kuin se on mahdollista, mitä heidän valtiojohtonsa todella teki tässä asiassa. Sinällään virolaisten pikkuvelikompleksi muistuttaa kovasti suomalaisten sodan aikaista ja jälkeistä pikkuvelikompleksia suhteessa ruotsalaisiin, joiden suurin kärsimys sota-aikana oli että appelsiinimarmeladin sijasta jouduttiin tyytymään mansikkamarmeladiin;-)
..tuon Turtolan kirjasen piti olla minun käsittääkseni ensisijaisesti poleeminen tällä kertaa , eli keskustelua herättävä. Ei mitään kiveen hakattua ainokaista totuutta - näin ymmärsin hra Turtolan haastattelusta.
Laidoner oli kuitenkin se virolaiskomentaja joka halveksi syvästi tsekkejä heidän antaessaan periksi TAISTELEMATTA saksalaisten edessä.
Samainen Laidoner oli myös se komentaja joka toi myös esille ajatuksen että virolaiset voisivat TAISTELLA jopa venäläisiä vastaan. Hänen aloitteestaan Viron puolustusvoimien suunnitelmat venäläishyökkäyksen varalta uusittiin täysin edeltäjänsä jäljiltä.
"Salon mukaan Viro olisi kärsinyt varman tappion. Turtola ei ole vaivautunut lukemaan edes Saksan ulkoministeriön asiakirjasarjoja, jotka kumoavat hänen väitteensä monin osin, muun muassa Saksan avun selvittämisestä. Hän ottaa dokumenttikokoelmista mukaan vain ne osat, jotka tukevat hänen väitteitään."
--tuo Turtolan väittämä että saksalaisten kantaa ei olisi selvitetty ennakolta on kyllä käsittämätön. Laidonerin kuriiri eversti Maasing nimenomaan kävi selvittämässä Laidonerin käskystä saksalaisten asenteen ennenkuin näissä venäläisille annettiin periksi.
Näyttää kyllä siltä että saksalaiset pettivät virolaiset vielä perusteellisemmin kuin meidät suomalaiset.
Jari Leskinen ja Myllyniemihän ovat vähän näitäkin asioita selvitelleet.