Rakas pappani kuoli vajaa vuosi sitten. Sitä ennen hän sairasti pitkään. Diabetes vei häneltä molemmat jalat ja näön. Mammani hoiti häntä lähes kaksi vuotta kotona, kunnes ei yksinkertaisesti enää jaksanut. Pari kuukautta pappa sinnitteli hoitokeskuksessa, mutta nukkui pois.
Tiedän, että hänellä on nyt parempi olla, mutta miksi silti minuun sattuu niin kovasti? Tunnenkohan syyllisyyttä siitä, etten käynyt tarpeeksi usein katsomassa pappaa ja juttelemassa? En edes tiedä miksen käynyt, ehkä siksi että olin tottunut pappaan iloisena ja eläväisenä. Enää ei ollut korttipelejä, sieniretkiä... Olinko itsekäs? Tai siis olin, en mä tiedä.
En tiiä onko tässä kirjotuksessa mitään järkeä.. Mut ei ole ketään kelle voisin puhua. Meidän perheessä ei oikeen oo koskaan puhuttu tunteista.. Avomiehelleni en vain osaa puhua.. Itken usein itseni uneen, kun tajuan ettei pappa enää ikinä aja pihaan mamma kyydissään. Enää koskaan he eivät tule yhdessä viettämään viikonloppua vanhempieni luo.. En enää koskaan saa mahdollisuutta kertoa kuinka paljon hänestä välitän..
Kiitos kun sain purkaa sydäntäni.. :´)
Tiedän, että hänellä on nyt parempi olla, mutta miksi silti minuun sattuu niin kovasti? Tunnenkohan syyllisyyttä siitä, etten käynyt tarpeeksi usein katsomassa pappaa ja juttelemassa? En edes tiedä miksen käynyt, ehkä siksi että olin tottunut pappaan iloisena ja eläväisenä. Enää ei ollut korttipelejä, sieniretkiä... Olinko itsekäs? Tai siis olin, en mä tiedä.
En tiiä onko tässä kirjotuksessa mitään järkeä.. Mut ei ole ketään kelle voisin puhua. Meidän perheessä ei oikeen oo koskaan puhuttu tunteista.. Avomiehelleni en vain osaa puhua.. Itken usein itseni uneen, kun tajuan ettei pappa enää ikinä aja pihaan mamma kyydissään. Enää koskaan he eivät tule yhdessä viettämään viikonloppua vanhempieni luo.. En enää koskaan saa mahdollisuutta kertoa kuinka paljon hänestä välitän..
Kiitos kun sain purkaa sydäntäni.. :´)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihmisen menetys tuntuu syvällä sydämessä. Sinä suret tärkeän ihmisen menetystä. Se on aivan normaalia. Harmi, että et voi purkautua kenellekään läheiselle. se auttaisi sinua eteenpäin surussasi.
Minun rakas veljeni kuili reilut 4 kuukautta siyyen. Ikävöin häntä valtavasti. Minulla on onni olla kuuntelevan miehen vaimo. Hän jaksaa kuunnella ja hän ymmärtää. Se on auttanut minua paljon omassa tuskassani. Toki minäkin itkeskelen omassa yksinäisyydessäni, kun ikävä painaa sydämen kasaan ja tuska lävistää ruumiin. Se puhdistaa ja auttaa eteenpäin.
Voimia sinulle, kärsinyt ihminen!
Pidä yhteyttä mammaan niin paljon kuin voit. Hänellä on varmasti ilon aiheet vähissä.
Oma äitini sairastui vakavasti syksyllä ja sittemmin kuoli. Isäni oli kuollut jo aiemmin. Sisaruksistani muut eivät valitettavasti käyneet äitiä kovin paljon katsomassa ja hän usein kaipasikin heitä.
Kuoleman kokee jokainen läheinen omalla tavallaan. Toisella, läheiselläkin on monesti mahdoton käsittää toisen surun vahvuutta. Sitä ei saa vähätellä.
Omille lapsilleni oli myös vaikeaa käydä mummoa katsomassa sairaalassa, mutta kyllä äitini sen ymmärsi -toki he monesti tulivat mukaanikin.
Voimia sinulle, ja pidetään läheisistä kiinni.