En oikein ymmärrä, miksi täällä on niin paljon viestejä, siitä että kriisiapu on pelkkää hössötystä.
Jos olisit itse vieraassa maassa, pahasti loukkaantuneena ja ilman tietoa läheisten tai edes omasta tilasta, niin kyllä silloin tulisi ikävä kriisiryhmää.
Kyllä onnettomuuden uhrit tarvitsevat apua vielä pitkään, jotta voivat jatkaa normaalia elämää.
Kriisiapu on tarpeellista
tiitalainen
84
10293
Vastaukset
...
- täysin
turhaa. Itseäni ainakin ottaisi todella pattiin, jos menettäisin omaisen ja joku pappi, poliitikko tai muu vastaava keräisi pisteitä tapahtuman kustannuksella. Yök!
- huh huh
täysin kirjoitti:
turhaa. Itseäni ainakin ottaisi todella pattiin, jos menettäisin omaisen ja joku pappi, poliitikko tai muu vastaava keräisi pisteitä tapahtuman kustannuksella. Yök!
kuulostaa siltä ettet ole elämässäsi joutunut todella suurien tai vaikeitten asioitten eteen. Toivotaan että elämäsi jatkuu yhtä onnellisena :)
- TARVII
Itse olen ollut pahassa auto-onnettomuussa 18-vuotiaana Kreikassa. Onnettomuus tapahtui vielä viimeisenä lomailtana. Onneksi äitini oli mukana, mutta 3. päivänä tuli vasta opas kysymään sairaalaan, mitä on tapahtunut ja missä yövytte. Hotelli heitti matkatavarat aulaan. Saimme kyllä yösijan kreikkalaisilta ystäviltämme. Poliisi kyllä kävi paikalla seuraavana päivänä, mutta kyllä siinä olisi tarvinut jonkinmoista kriisiapua. Itse olin kyllä aivan lievästi sanottuna "huuli pyöreänä", kun en osannut tehdä mitään. Piikki takamukseen vaan joka 4. tunti ja aa-tuuti-lullaa. En päässyt vasta, kun 3. päivä sängystä käymään wc:ssä ja siellä koin järkytyksen. Olen täydellisesti menettänyt kasvonni. Lensin auton tuulilasista konepellille. Ruokaa sairaalassa ei ollut. Paikalliset ystävät toivat sen ja auttoivat, minkä pystyivät. KRIISIAPUA TARVITAAN. Tapahtuma on vieläkin, kun eilinen päivä, vaikka kesäkussa tapahtumasta tulee 30 vuotta ja viimeinen korjausleikkaus on tehty 4 vuotta sitten. Sinne jäi ensirakkaus ja itselle jäi elinikäiset arvet kasvoihin. Ystäviä tietty ollaan vieläkin!! MISSÄ OLI KRIISIAPU.
- Fanni
Kriisiapu on melko uusi asia Suomessa, n. reilu 10 vuotta sitten aloitettiin kriisiavun antoa täällä Suomessa. Silloin kun olit onnettomuudessa ei oikein tiedetty kriisiavusta mitään, mutta onneksi nyt on sitä saatavilla. Olen itse kriisityöntekijä ja kokemuskesta tiedän sen tärkeydestä järkyttävän tapahtuman jälkeen. Kaikkea hyvää sulle! T. Fanni
- AJATTELIN-
Fanni kirjoitti:
Kriisiapu on melko uusi asia Suomessa, n. reilu 10 vuotta sitten aloitettiin kriisiavun antoa täällä Suomessa. Silloin kun olit onnettomuudessa ei oikein tiedetty kriisiavusta mitään, mutta onneksi nyt on sitä saatavilla. Olen itse kriisityöntekijä ja kokemuskesta tiedän sen tärkeydestä järkyttävän tapahtuman jälkeen. Kaikkea hyvää sulle! T. Fanni
Näin olen jälkeenpäin ajatellutkin, että kriisiapu ei ole kovin kauaa toiminut, mutta eipä osannut vanhemmatkaan ohjata mihinkään paikkaan, missä jutteluapua olisi saanut. Asiat kävin itse läpi. Ei vanhemmat osanneet sanoa mitään. Monen vuoden päästä äiti sanoi, että kyllä hän näki, että sinulla on vaikeeta, mutta ei osannut tehdä mitään!!??
- ei mitään apua
AJATTELIN- kirjoitti:
Näin olen jälkeenpäin ajatellutkin, että kriisiapu ei ole kovin kauaa toiminut, mutta eipä osannut vanhemmatkaan ohjata mihinkään paikkaan, missä jutteluapua olisi saanut. Asiat kävin itse läpi. Ei vanhemmat osanneet sanoa mitään. Monen vuoden päästä äiti sanoi, että kyllä hän näki, että sinulla on vaikeeta, mutta ei osannut tehdä mitään!!??
Olsesssani 8 vanhan minulta kuoli äiti 28 vuotiaana, heti omakoti talomme valmistumisen jälkeen. Isän suurin rakkasu , ja faija rupesi ryypäämään tyiden jälkeen, me lapset useimmiten yksin kotona koulun jälkeen yöhän saakka kunnes isä tuli kapakasta kotiin. Samna aamuna kun äidin kulemasta kuulimme, minä lähdin kouluun, ei siitä puhuttu koskaan mitään, vain koulukaveit sanoivat sinä aamuna miki tulit kouluun? En tiennyt itsekään miksi, en osannut surra kait heti. Mutta vieläkin suren! Tuon jälkeen ja tuota ennekin olen menettänyt monta läheistä sukulaista ja ja monta hyvää ystävää, itsemurhien, onnettomuuksien, sairaskohtausten ja murhien kautta.
Koskaan en ole näihin apua saanut. Itse olen ajanut kolarin pahan, sekä pääälleni on ajettu, lisäksi tehty sydänsiirto. Kertaakaan en ole kriisiapua saanut. Nyt mittarissa 39v. Enkä ole erityisen tasapainoinen henkilö. Laskin alleni 16 vuotiiaksi saakka, äidin kulema järkytti koko maailmani niin pahasti kun se kaikki tuska pidettin vain itsellän. Tarkailuluokalle jouduin heti tuo kuolemann jälkeen, en kyennyt keskittymään mihinkään pitkäki aikaa, vieläki ailahtelen kuin laineilla ja tulessa kelluva lehti.
- ...
Ne jotka on sitä mieltä että kriisiapu on pelkkää hössötystä on niin väärässä ku ihminen vaan voi olla. toivon kyllä et ne ketkä on tuota mieltä ei ite saa sitä apua jos joskus ovat samassa tilanteessa. kyllä siinä kriisiapua sitte tarvittais ja pidettäs tarpeellisena...
- ArthurDent42
Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee. Tietty tappio on hyväksyttävä ja siihen on varauduttava.
Kyllä tässä uusavuttomien hyysäämisessä in menty hiukan liian pitkälle.
Joka välissä ollan "kriisiapua" tunkemassa. Kriisiapua kriisiavun antajillekkin on jo annettu. Ei hi**o. Rajansa kaikella.- fnggn
"Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee. Tietty tappio on hyväksyttävä ja siihen on varauduttava."
Joo-o, mutta ihmiset ovat niin kehittyneitä eläimiä, että osaavat auttaa toisia ihmisiä näissä elämän "tietyissä tappioissa". Tuolla sinun periaatteella ei myöskään lääkehoitoa tarvitsisi antaa, sekin olisi turhaa hössötystä, koska joka tapauksessa joskus se ihminen kuolee. Tai sairauksia ei tarvitsisi hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, vaan antaa tautien jyllätä niin kauan kuin luonto on niiden tarkoittanut jylläävän ilman hoitoa.
Kyllä psyykkisiäkin ongelmia, ihan kuin sairauksiakin (paha kriisi, kuten nyt tämä onnettomuus, ovat tosi kovia henkisiä ja fyysisiä iskuja) pitää hoitaa ja auttaa ihmisiä selviämään niistä, niin hyvin kuin voidaan. - EI KAI
EPäilen, että sinulle ei ole tapahtunut mitään vakavaa, joka olisi laittanut Sinut ajattelemaan. Minä kävin melkein kuoleman puolella - 5 tunniin tajuttomuus ja vieraassa kreikkaa kälättävässä maassa - kyllä siinä oli hätä ja hirveä, kun EI MUISTANUT yhtään, mitä on tapahtunut. SELVINPÄIN.
- jukka
jos ihminen ei ole elämässään mitään järkyttävää kokenut niin ei ymmärrä miten tärkeää toisen ihmisen tuki on, jokaisen pitäisi kokea elämässään joku tosi järkyttävä tapaus niin tietäisi mitä elämä on
- on hyödyksi
Apua saa myös olla vastaanottamatta, jos haluaa. Tyrkyttäminen on tietysti väärin, mutta hienotunteinen mahdollisuuden tarjoaminen oikein. Emme ole kaikki samanlaisia. Jos sinua olisi esimerkiksi vainottu ja uhattu oikein olan takaa, omaisiasi kuollut vierestä, tuskin ihan tyynenä ajattelisit, että kaikkea sitä sattuu, ei tämä mitään...
- tarvitaan
Suurienerginen kolaritapahtuma on aina sekä fyysinen että psyykkinen muutos elämässä. Alkaa uusi "ajanlasku" ennen ja jälkeen kolarin.
Itse olin n.10v. sitten rajussa kolarissa ja jäin ilman kriisiapua ja myös vammojen hoito viivästyi pahasti. Tarvitsen edelleen voimakkaita lääkkeitä ja terapiaa. On hyvin tärkeää että kriisiapu tavoittaa uhrin nopeasti ja pätevästi. - on suhteellista
Kattaako matkavakuutus kustannukset? Jos ei, niin sitten ihmettelen, että miksi veromarkoilla rahoitetaan toimintaa. Veikkaanpa, että kotimaassa olevillakin olisi tarvetta niille rahoille.
- Italiassa
Kävelin yksin kadulla Italiassa, kun tunsin yhtäkkiä hirvittävää vatsakipua.Paikallinen ohikulkija talutti minut läheiseen kirkkoon kahden ummikkomunkin luo, jotka hankkivat jostakin pyörätuolin ja veivät minut sillä sairaalaan.Paikalle tuli iso joukko lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa, en ymmärtänyt mitään ja sitten he lähtivät, sängynpäätyyn ilmestyi itkevä ja rukoileva nunna.Olin aivan varma, että nyt sitten kuolen, kun itketäänkin jo.Kukaan läheisistäni ei tiennyt missä olin ja mitä oli tapahtunut, enkä millään saanut henkilökuntaa ymmärtämään, että haluaisin saada yhteyden läheisiini.Se oli ihan epätoivoista.Sitten muistin kuulleeni sanan "gettone", eli puhelinkolikko ja onneksi minulla oli yksi sellainen taskussani, koska en olisi saanut sellaista mistään.Passia, eikä rahaa minulla ei ollut iltakävelyllä mukanani, eikä kukaan ymmärtänyt nimeäni, eikä kukaan ymmärtänyt tuoda edes paperia tai kynää.Sairaalaan piti omaisten tuoda lisäksi wc-paperit ja yöpaidat yms.En tänä päivänä tiedä mikä minua vaivasi, mutta sain jonkinlaisia pistoksia takapuoleeni, jotakin lääkettä ja ilmeisesti suunniteltiin leikkausta.
Ratkaisuni oli se, että heti kun kykenin, karkasin kyseisestä sairaalasta.Lääkäri sai minut kiinni ja raivosi, pisti eteeni paperin, joka piti allekirjoittaa, ilmeisesti, että olen omalla vastuullani poistunut sairaalasta.Olin sairaalassa viikon ja että olivat omaiset etsineet ja soittaneet kaikki sairaalatkin läpi, vaan eipä minua löytynyt, vaikka siihenkin sairaalaan oli soitettu.
Tulkki olisi kyllä kelvannut, olin lisäksi erittäin hädissäni. - etuoikeutetussa
asemassa ovat nämä, jotka sattuvat onnettomuuteen, jossa on useampi henkilö.
Yksittäinen henkilö saattaa joutua kokemaan rajumpiakin tapahtumia, mutta silloin ei ole minkäänlaista apua saatavilla. Saati jatkohoitoja Suomessa.
Yksittäinen ihminen ei saa mitään apua, vaikka olisi kotimaassa jonkun valtavan tragedian kohdatessaan. - minneeeh vaan
Kyllä sen ymmärtää että vieraassa maassa tarvitsee apua kun on ihan yksin vieraassa kulttuurissa, mutta jos vaikka suomessa sattuu joku pikku onnettomuus, kuten jokelan tapaus, niin mihin siinä kriisiapua tarvitsee? miten siinä voi auttaa? toki kuuntelemalla mutta mitä sitten?
- Työtapaturmanuhri
Eipä ole näkynyt eikä kuulunut psykölokeja, eikä muutakaan kriisiapua jouduttuani työtapaturman uhriksi, saatika edes työnantajan pahoittelua
- Catsy_666
Työtapaturmanuhri kirjoitti:
Eipä ole näkynyt eikä kuulunut psykölokeja, eikä muutakaan kriisiapua jouduttuani työtapaturman uhriksi, saatika edes työnantajan pahoittelua
Kotiini murtauduttiin ja minua on pahoinpidelty monet kerrat. Murtomiestä ei saatu kiinni eikä saalista palautettu. Koskaan ei kysytty miltä minusta tuntui joutua jatkuvasti pahoinpidellyksi, itse suruni nielin.
Terveyskeskus tikkasi haavan umpeen. Se tehtiin oikein. - Anonyymi
Menisivät omaan maahan apua hakemaan mamut on joka paikassa apua ulisemassa. Jos pitää valittaa. Niin kotiin saman tien ei teitä tänne haluta
- läpi käynyt
kriisiapu ei ole välttämättä hyödyllistä vaan voi olla rasitteeksi ja nämä psykologit työllistävät sillä vain itseään,muutenkin jonninjoutava ammattikunta.
- mies,,,m
sekä että.. kyllä sitä tuputetaan joka paikaan missä tahtuu kohtuus kaikessa,, menkää sit kun joku pyytää,,
- Procula
Nämä ilmestyvät aina silloin, jos julkisuutta on tarjolla. Ei heitä näy ei kuulu missään, jos pari ihmistä on pulassa. Kyllä tuo koulukunta vain pitää haavoja auki mahdollisimman pitkään ja valittaa resurssien puutetta. Ihmisiä he eivät millään päästä rauhoittumaan ja asettuman arkeensa ja vetävät mukaansa vielä aivan sivullisetkin ikäänkuin kansakunta olisi uhattuna. Tietysti he toimivat saamansa koulutuksen perusteella, mutta näyytäisi siltä, että koulutussisätöä olisi uudistetava tervejärkisempään suuntaan.
- ja osa ihmisiä
ei hyödy lainkaan, vaan kokee kriisiavun vain pitkittävän pahaaoloa ja tapahtumien vatvomista ja osakokee siitä olevan suoraa haittaa.
Kokemusta on kriisikeskuksen istunnoista. Siellä kaksi - kolme työntekijää istui ja päivitteli tapahtumaa ja kyseli tuntemuksia.
Samalla lailla voi auttaa kuka tahansa, joka kuuntelee ja myötäelää. Läheiset jatuttvat auttoivat käytännönasioissa ei se pelkkä lässytys riitä.
Suomessa kriisiapua ei saaneet edes kaikki tsunami uhrit. Puhumattakaan jatkohoitoon pääsemisestä.
- näin...
Kriisiapu on tarpeellista uhrille ja omaisille,mutta kriisiapua on turha antaa ja sitoa voimavaroja ihmisille,jotka eivät ole missään tekemisessä uhrin tms kanssa.Nyt on ollut nähtävissä jo jonkun vuoden,että perustetaan kriisipuhelimia ihmisille,jotka eivät ole missään tekemisessä onnettomuuden tms kanssa.
- tärkeysjärjestykseen
Juu siirretään vaan noita tavallisten avuntarvitsijoiden aikoja psykiatrisella puolella eteenpäin näiden matkailijoiden "kriisin" takia eteenpäin hamaan tulevaisuuteen. Saadaan sitten taas Jokelan tyyliin antaa sitä kriisapua, kun ei olla voitu sitä ajoissa antaa, kun joidenkin muiden on pitänyt päästä "kriisinä" kanssa ohi jonon.
- -Francine-
"Kriisiapua" Suomessa herranvuonna 1996:
Pari viikkoa auto-onnettomuuden jälkeen aloin pikkuhiljaa käydä läpi tapahtunutta ja eräänä yönä avasin keskustelua kuntoutussairaalan yöhoitajan kanssa. Laitosssiivoojasta perushoitajaksi pikakoulutettu yökkö nosti katseensa oleskelutilan tv-ruudusta, katsoi minua tylysti ja tokaisi: ole tyytyväinen, olet sentään elossa, ystäväni pojalta lähti päälaki Hessundin sillalla. Ja katse takaisin Clintin elokuvaan.
Hui! ajattelin. Olen rasite tuolle ihmiselle, minun pitää pitää ajatukset omanani, eikä rasittaa ketään onnettomuudella, minun ongelmanihan se on.
Opin valikoimaan ihmiset joille purin asiaa, ja kokemuksesta voin sanoa, että kriisiapua kyllä tarvitaan, mutta auttajan on lähestyttävä ihmistä todella varoen, koittaen kepillä jäätä. Jos henkilökemiat eivät toimi, apu on pinnallista ja todellinen apu, joka auttaa tulevaisuuteen jää saamatta.
Näen edelleen painajaisia tulipaloista, vaikka ne eivät unessa olekaan onnettomuuspaikalla enkä ole itse niissä läsnä. Usein joku läheiseni on.
Ihmettelen, ettei Malagan onnettomuuden uhrien tulkeiksi hälytetty välittömästi suomen- ja espanjankielen osaavia oppaita ja paikallisia asukkaita. - Manukka
Jotain rajaa tähän osanottoon.Läheiseltä ystävältäni poistettiin rintasyövän vuoksi toinen rinta kokonaan.Sairaalassa puolitoista päivää ja ulos paperinivaska kädessä.Ei kriiapua
silvotun vartalon takia.Yksin asuva kuusikymppinen nainen.Papereiden joukossa oli kuitenkin tieto Kelan järjestämästä kriisiavusta johon lääkärin olisi pitänyt antaa hakulupa todistus.??Apua eivät saa kaikki vaan yhden päivän tilaisuuksia on rajoitetusti,kesäaikana ei ollenkaan.Hän on täysin masentunut ja itkuinen eikä välttättä pysty itse hakeutumaan ilman apua vapaaehtoisten kohtalotovereiden kriisiapua hakemaan.Joten haloo kaikki myötäsurijat.Rinnanpoisto on sekä henkinen,että ulkonäöllinen suru.Ei voi käydä uimassa tai saunomassa muiden kanssa jos ei halua kuulla supattelua ja kestää tuijotusta,itseinhosta puhumattakaan.Olen syvästi pahoillani että meille naisille,jotka ovat tämän joutuneet läpikäymään ei minkäänlaista tukea järjestetä kun lomamatkalaiset tuntuvat olevan kaikkien suojeluksessa. - kun 9 kuollutta....
kyllä nyt kaikki on "auttamassa" ja media kirjoittelemassa, revittelemässä otsikoita kun
on 9 kuollutta ja niin monta loukkaantunutta, mutta
jos olisi 1 kuollut samassa paikassa tai kotimaassa, ei siitä olisi kukaan "korviaan lotkauttanut", ei ainakaan media, mutta niinhän se näkyy olevan että 9:n suru on suurempi kuin vaikka 1:n suru tässä nyky yhteiskunnassa, eikö pitäisi olla oikeudenmukainen näissä asioissa.....- perheessä yksi kuollut
Multa on kuollut lapsi onnettomuudessa ja paikalle tullut lääkäri ilmoitti vain tylysti, että mitään kriisiapua ei sitten ole olemassakaan (5 vuotta tästä aikaa), tokaisi vaan lopuksi, että voihan sitä yrittää mennä sitten vaikka terveyskeskukseen, jos siltä tuntuu.
Siellä omassa terveyskeskuksessamme sattui sitten kuitenkin olemaan ihan kriisiapukoulutuksen saanut hoitaja ja läheisessä kaupungissakin kriisikeskus (joista en siis silloin mitään tiennyt), mutta eipä niistä tosiaankaan erikseen informoitu, saati että olis alettu järjestämään sitä apua.
No, onneksi oli ystäviä, jotka tiesivät enemmän ja saivat lopulta järjestettyä avun paikalle.
Kriisityöntekijä oli närkästynyt, kun lääkäri ei ollut osannut hoitaa tätä asiaa. Apu olis pitänyt saada jo paljon aiemmin.
Eli juuri tästä asiasta on siis ihan omakohtaisiakin kokemuksia ja on ärsyttänyt minuakin tämä kamala show, mikä aina näistä tällaisista tapauksista nousee.
- lkfne
Suomessa vuosittain. Useimmille ei lähetetä psykologia ovelle. Ihme jauhamista yhden liikenneonnettomuuden takia. Toki siinä kuoli enemmän ihmisiä kuin yleensä, mutta ómaisia surettaa lähinnä vain sen oman omaisen kuolema, joten kuolleiden suurempi määrä ei edellytä suurempia yhteiskunnallisia kriisienhallintaoperaatioita omaisia kohtaan kuin kenenkään yksittäisenkään ihmisen tapaturmainen kuolema. Eri asia sitten ne paikallaolijat, jotka ovat järkyttyneitä ympärillään nakemistään uhreista. Tosin kyllä siitä sodankin uhrien aiheuttamasta tuskasta päästiin joten kuten yli, vaikka tuskin kukaan odotti tai sai kriisiapua.
- ymmärrä.
Suomessa kuolee joka päivä runsaat 200 ihmistä. Miksi ei heidän takiaan hössötetä?
- kun on varaa
Länsimaalaisilla menee kuukausitolkulla ennen kuin kykenevät onnettomuuden jälkeen normaaliin elämään, koska heillä on siihen varaa, koska sosiaaliturva on heidän takanaan. Köyhemmissä maissa, joissa esimerkiksi luonnonkatastrofeja tapahtuu, ihmiset jatkavat samantein koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Mitenkähän paljon Indonesiassa tsunamin jälkeen oli kriisiapua ihmisille jotka todellakin menettivät kaiken (yksikään suomalainen ei menettänyt kaikkea vaikka sellaistakin on väitetty)? Monet heistä asuvat edelleen väliaikaisissa hökkeleissä ja avustusjärjestöjen miljoonat ovat edelleen tileillä, koskaan asuntoa ei tulla saamaan kaikille (tällä tahdilla kesti muistaakseni pari sataa vuotta että edes koti saataisiin kaikille...) He elävät elämäänsä eteenpäin koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Länsimaissa ihmiset voivat olla onnettomuuden jälkeen toimintakyvyttömiä (tarkoitan henkisesti) koska ihmiset haluavat elää kuplassa ja pienikin asia järkyttää niin hirvittävästi ettei kyetä mihinkään.
Ennen kuin joku vetää hernepussin kitusiinsa; en sano etteikö onnettomuus olisi järkyttävä ja etteikö ihmiselle saisi antaa mitään apua. Mutta ei loputtomalla hyssyttämisellä ja voivottamisella auteta ihmisiä yhtään.- ihmisten kanssa
Sen neuvon äitini antoi. Sitä olen noudattanut.
Itse olin liikenneonnettomuudessa juuri ennen joulua. Olin tajuton, kun heräsin siihen, että minua autettiin ambulanssiin. Luita oli rikki ja kasvoissa haavoja, paha silmäkulmassa.
Toisessa autossa menehtyi IHMINEN. Minullakin se oli tosi tosi lähellä.
Olen aina kiitollinen, että luokseni tuli puhumaan IHMINEN ja että hänellä oli ammatillista osaamista. Onneksi hän ei ollut laisesi jeesus!
Jos et muuta osaa - ole viisaasti vaiti!
Ei niitä ihmisyys-apuja tulekaan loputtomasti. - Köllikilli
ihmisten kanssa kirjoitti:
Sen neuvon äitini antoi. Sitä olen noudattanut.
Itse olin liikenneonnettomuudessa juuri ennen joulua. Olin tajuton, kun heräsin siihen, että minua autettiin ambulanssiin. Luita oli rikki ja kasvoissa haavoja, paha silmäkulmassa.
Toisessa autossa menehtyi IHMINEN. Minullakin se oli tosi tosi lähellä.
Olen aina kiitollinen, että luokseni tuli puhumaan IHMINEN ja että hänellä oli ammatillista osaamista. Onneksi hän ei ollut laisesi jeesus!
Jos et muuta osaa - ole viisaasti vaiti!
Ei niitä ihmisyys-apuja tulekaan loputtomasti... Enään soittokunta ja armeija lentokentällä vastaanottamassa vainajia. Siihen sTumpin ja Vanamatin huuhaa puheet ym lupaukset ja päälle sotilas saattue kotikylän multiin!! Ja valtio korvaa kulut,ei ole resursseista kii tuumii matti.. ja miettii sanoinkohan oikein etteivät vain erota..laitampa textarin sirkalle että sauna tulille ja kevyttä ylle! Stump siinä sivussa kuiskaa matille.. lähempä epsanjaan hiukan vierailemaan..mut mikä masa ois hyvä syy..
- frk
Köllikilli kirjoitti:
.. Enään soittokunta ja armeija lentokentällä vastaanottamassa vainajia. Siihen sTumpin ja Vanamatin huuhaa puheet ym lupaukset ja päälle sotilas saattue kotikylän multiin!! Ja valtio korvaa kulut,ei ole resursseista kii tuumii matti.. ja miettii sanoinkohan oikein etteivät vain erota..laitampa textarin sirkalle että sauna tulille ja kevyttä ylle! Stump siinä sivussa kuiskaa matille.. lähempä epsanjaan hiukan vierailemaan..mut mikä masa ois hyvä syy..
on se kumma kun ei ihmiset enää osaa surua tai ongelmia käsitellä omassa päässään....kaikkia perkeleen kriisikeskuksia perustetaan kun joku näkee suden tai karhun...voi helvetti sentään mitä pullamössö porukkaa.....mennään virsuttamaan johonkin kriisikeskuksiin ja auttaviin puhelimiin.....ja kaiken maksaa yhteiskunta...pikku vinkki!jos et kestä elämää ja vastoinkäymisiä niin pysy kotona!päästään me muut halvemmalla.
- sanoo ihminen
frk kirjoitti:
on se kumma kun ei ihmiset enää osaa surua tai ongelmia käsitellä omassa päässään....kaikkia perkeleen kriisikeskuksia perustetaan kun joku näkee suden tai karhun...voi helvetti sentään mitä pullamössö porukkaa.....mennään virsuttamaan johonkin kriisikeskuksiin ja auttaviin puhelimiin.....ja kaiken maksaa yhteiskunta...pikku vinkki!jos et kestä elämää ja vastoinkäymisiä niin pysy kotona!päästään me muut halvemmalla.
jota elämä ei ole kohdellut rankimman mukaan (vielä) Se on sitä suomalaisen sisun väärin tulkitsemista.>perk....minä pärjään yksin, enkä apua tarvii keneltäkään< !! Jossain vaiheessa kun ongelmat kasaantuvat liian suureksi, ajetaan sitten autolla rekan eteen tai vedetään silmukka kaulaan. Näin toimii "tosi" suomalainen. Ilmankos itsemurhatilastot ovat synkkiä !!!
- pieniolen
sanoo ihminen kirjoitti:
jota elämä ei ole kohdellut rankimman mukaan (vielä) Se on sitä suomalaisen sisun väärin tulkitsemista.>perk....minä pärjään yksin, enkä apua tarvii keneltäkään< !! Jossain vaiheessa kun ongelmat kasaantuvat liian suureksi, ajetaan sitten autolla rekan eteen tai vedetään silmukka kaulaan. Näin toimii "tosi" suomalainen. Ilmankos itsemurhatilastot ovat synkkiä !!!
miksi ihmisen elämä pitää rakentua niin että on hirveästi paineita ja pitäisi olla erittäin täydellinen? itse haistatan vitun tuollaiselle ajattelulle ja hyvin menee..kaikki eivät kestä nykypäivän haasteita ja ajavat sitä rekkaa päin..tämä on totta ja nykypäivää! älkää pingottako liikaa ja antakaa lapsillenne tilaa eikä vaan yhtä vaihtoehtoa!! vittuun käskijät ja hikipinkot!
- kotipaikkakunnalla
Heidät siirretään kotikuntaan omalle kielialuelle, sukulaisten ja ystävien lähelle. Tietysti yksinäisille sinkkuihmisille, keillä ei ole perhettä, sukua ja ystäviä on hyvä järjestää perään katsoja.
Voi kuulostaa ilkeältä tällaisessa yhteydessä, mutta höpsötyksessä on menty todellakin liian pitkälle.
Lueskelin jo Estonian yhteydessä olleita kriisikokemuksia. Jäi mieleen muutamia ikäviä tarinoita kriisiklikkiytymisestä. Mm. se, että Estonialta hengissä selviytynyt nuoripari ylenkatsottiin pois ringistä, koska heillä säilyi henki. He jättäytyivätkin pois, mutta heille jäi siitä varmasti pahempi mieli kuin itse laivaturmasta. Se pisti miettimään asioita muistakin näkökulmista. Muitakin esimerkkejä löytyy muista onnettomuusyhteyksistä.- on niin...
että turhaa hössötystä, nykyajan ihmiset eivät selviä enää mistään ilman yhteiskunnan ja muiden apua, miettikääpä ihmisiä(oma isäni) jotka joutuivat lapsena sodan vuoksi jättämään kotinsa, vanhemmat kuoli ym. kauheaa, mutta isäni ja hänen sisaruksensa elivät aivan normaalin elämän, ilman mitään kriisiapu höpötyksiä.
Miettikää nuoret joskus mitä esivanhempanne ovat joutuneet kokemaan ja vasta sitten valittakaa, kaikesta.
- kirkkoni olkoon
Minä en ainakaan haluaisi ventovierasta viereeni
höpöttämään että "mä tiedän miltä susta tuntuu".
Koska toisen pään sisälle ei pääse niin kriisiavun
ainut merkittävä apu on itsemurhan estäminen.Siihen
voi ehkä vaikuttaa vaan niin ilossaan kuin surussaan
ihminen on lopultakin yksin.- Tapiiiri
"Tiedän miltä sinusta tuntuu" on äärettömän kliseinen ja typerä lause. Ja jokainen kriisiapu-koulutuksen saanut tietää, että se on vihoviimeinen asia, joka kriisin kokeneelle tulee sanoa. Ei kannata tuomita kriisiapua ennen kuin tietää mitä se tosiasiassa on.
- Oma apu paras apu
Kyllä se liittyy myös kiinteästi tähän uusavuttomuuteen, että kriisiryhmä on saatava paikalle, jos jotakin odottamatonta sattuu.
- yksin siellä missä tapahtui
Jouduin elämässäni usean erittäin vaikean ja vakavan tilanteen eteen lähes yhtäaikaa. Kaikki kaatui kerralla päälle.
Kriisiapu puolueellisessa työyhteisössä oli järkyttävintä asian jälkihoidossa. Se apu, jota itse hain, auttoi hieman, mutta oli sinällään hyvin traumatisoiva kokemus.
Vasta pitkän pitkän ajan jälkeen olen päässyt asiassa sinuiksi ja koen olevani vahvempi ihminen.
Kiitän muutamaa läheistä ihmistä ja ystävää tuesta.- niin se menee
läheiset ja ystävät, ne valmiiksi jo tutut ihmiset ovat paras tuki.
- mutta onneksi..
saa valita haluaako apua..puhumistahan se on.
Suomi on naurettava se lähettää kallonkutistaja pataljoonan ja sit ne roikkuu ihmisissä kii ko mitkäkin.Mutta onneksi saa valita haluaako semmoisia.- väärät tuomarit......
koskaan suomen kansa ei ole rukoillut niinkuin talvisodan aikana.Todellisen hädän hetkellä ei ole mitään kongreettista mihin tarttua kuin jumala ja rukous.
nyky ihminen on vieraantunu jumalasta totaalisesti.
kaikki riettaus ja porno villitsee kansaa.siitä lasku tulee aikanaan maksuun.
tiedotus välineet lietsoo sotaa ja nopeaa toimintaa,natoo natoo.
kukaan euroopasta eii tule auttaan suomea,sotaa ei tarvita venäläinen vain marssii tänne,ja sillä sipuli.
myös eurooppa joutuu sotaan,tää on ennustus. toteen menee. - kaikesta
väärät tuomarit...... kirjoitti:
koskaan suomen kansa ei ole rukoillut niinkuin talvisodan aikana.Todellisen hädän hetkellä ei ole mitään kongreettista mihin tarttua kuin jumala ja rukous.
nyky ihminen on vieraantunu jumalasta totaalisesti.
kaikki riettaus ja porno villitsee kansaa.siitä lasku tulee aikanaan maksuun.
tiedotus välineet lietsoo sotaa ja nopeaa toimintaa,natoo natoo.
kukaan euroopasta eii tule auttaan suomea,sotaa ei tarvita venäläinen vain marssii tänne,ja sillä sipuli.
myös eurooppa joutuu sotaan,tää on ennustus. toteen menee.eläminen on vaikeampaa nyt kun kaikki on helpompaa. siinä syy, ettei osata tarttua toimeen, eikä toimia tilanteissa. ihminen saattaa osata jonkun osa-alueen hyvin (mm.työ, opiskelu), mutta yleisosaaminen on nolla. kädentaidot, ihmissuhteet ja ongelmista selviytyminen ja maalaisjärki ovat tiessään.
kädentaitoja vaativat työt teetetään vierailla, ihmissuhteet menevät jatkuvasti pieleen, avuttomuus ongelmatilanteissa, tai järki on hieman hakusessa.
luoja meitä auttakoon. - pitäisi...
kaikesta kirjoitti:
eläminen on vaikeampaa nyt kun kaikki on helpompaa. siinä syy, ettei osata tarttua toimeen, eikä toimia tilanteissa. ihminen saattaa osata jonkun osa-alueen hyvin (mm.työ, opiskelu), mutta yleisosaaminen on nolla. kädentaidot, ihmissuhteet ja ongelmista selviytyminen ja maalaisjärki ovat tiessään.
kädentaitoja vaativat työt teetetään vierailla, ihmissuhteet menevät jatkuvasti pieleen, avuttomuus ongelmatilanteissa, tai järki on hieman hakusessa.
luoja meitä auttakoon.keskustella vanhojen ihmisten elämästä selviytymisestä, koska heillä on ollut pakostakin taito selvitä kaikenlaisista vaikeuksista, ilman yhteiskunnan apua, ja nimenomaan ilman valittamista kaikesta.
- Apua ?
Viisi spurkua kuoli Espoossa tulipalossa, missä oli kriisiryhmät ja auttajat ?
Ristiriitaista jeesustelua, papit hihhuloi kadonneitten lampaitten perään, leipä alkaa olla kortilla,
pitää tehdä jotain ? hyvän palkan "lisäksi".
Onnettomuudet on yksi oiva keino käyttää hädässä olevia hyäksi.
Media muuten vaan rahastaa hädässä olevilla.
Politiikot tulee ulos kaapeistaan, kerää löysät pois edunssajapaikaa varmistaakseen.
Näin meitä "taviksia" johdatellaan harhaan ?
"Hädässä ystävä tunnetaan" !
Raadollista on tämä näennäisauttaminen.
Omaiset ja ystävät ovat ne jotka kokeevat surun,
he ovat aina tähänkinpäivään asti hoitaneet jakaneet surun yhdessä,
ilman tuntemattomia "ammattiauttajia".
Hautajainen on viimeinen saatto jossa voidaan omaisten toiveiden mukaan saattaa vainaja hautaan.
Rauha kuolleitten omaisille ja myötä elämistä itse kullekin.
Ihmisiä syntyy ja kuolee ,kukin vuorollaan. - kysyn vaan
Ehheh, pelkästään tuttavapiiristä löytyy näitä, joilla on vuosia kestänyt vakava masennus, skitsofreniaa, lähiomainen kuollut tai itse on sairastunut vakavasti. Kriisejä siis löytyy itse kukaiseltakin.
Mutta koitappas kuule hakea apua julkiselta puolelta kriisiin, niin et taatusti sitä saa - tai ehkä saat - nimittäin puolen vuoden päästä. Samaan aikaan kuitenkin valtio tai joku muu julkisrahoitteinen taho lennättelee porukkaa pitkin ja poikin maailmaa. On kyllä uskomatonta touhua, vai keltainen lehdistökö sen matkustelun kustantaa, jotta saa sitten lisää vettä myllyyn ja myyviä lööppejä? Oli miten oli, aika härskiä hommaa.- matkat
maksoi omaisten lennot Espanjaan.Hitunen järkeä ja syvempää ajattelua kuomaseni. KATEUS se on se suomalaisten perisynti. Ei saisi kukaan muukaan saada mitään jos minäkään en saa..!! Minulle vaan kaikki ja heti... OHHOIJAA ja AAMEN !!
- porvarin eetos
matkat kirjoitti:
maksoi omaisten lennot Espanjaan.Hitunen järkeä ja syvempää ajattelua kuomaseni. KATEUS se on se suomalaisten perisynti. Ei saisi kukaan muukaan saada mitään jos minäkään en saa..!! Minulle vaan kaikki ja heti... OHHOIJAA ja AAMEN !!
Jep, jep, mutta maksoiko sen sen kriisiterapian? Pysytäänpä nyt siinä asiassa, eli kriisiavussa, kuomaseni ja pidetään se "kateuskortti" ihan vaan siellä taskussa.
- jo saanut
porvarin eetos kirjoitti:
Jep, jep, mutta maksoiko sen sen kriisiterapian? Pysytäänpä nyt siinä asiassa, eli kriisiavussa, kuomaseni ja pidetään se "kateuskortti" ihan vaan siellä taskussa.
laskun maksettavaksi kriisiavusta?? Nousiko vero%?
Suomessa on varattu erikseen rahaa kriisiavulle, jota voit sinäkin ihan oikeasti joskus tarvita!Yritä nyt edes kuvitella tilannetta omalle kohdallesi. Se miten media "mällää" otsikoilla on ihan eri asia johon en ota kantaa!Elämää pumpulissa toivottaen niiden vaaleanpunaisten lasien läpi katseltuna! - Huu keörs
Kun hyvin toimeentulevat matkustavat ulkomaille ja joutuvan kriisiin, apua on saatavilla. Se on tietysti oikein! Mutta miksi kotimaassa köyhät, hiljaiset ja tämän kilpailuyhteiskunnan nöyryyttämät eivät saa apua? Kuvottaa!
- Tiibet2
Tämä kriisiapu on tätä nykypäivän paapomista. Tässä Espanian tapauksessakin SPR lennätti psykologeja paikalle useita. Myös kirkon järjestämät tilaisuudet ovat naurettavaa ylireagointia.
Lähes joka päivä Suomessa tapahtuu kuolonkolareita, joissa saa surmansa yksi tai useampia henkilöitä. Näiden henkilöiden omaisten kannalta tilanne on yhtä traaginen kuin em. Espaniassa tapahtunut katastrofi.
Mutta jos kuolleita on vain yksi, ei siitä nosteta mitään hälyä eikä kriisiryhmiä ryntäile paikalle.
Tässä tulee näkyviin median aiheuttama julkisuus.
Samanlainen oli tilanne syksyllä Jokelan tapauksessa, kun joka koulussa oli pakko järjestää kriisiapua kaikille oppilaille vaikka nämä eivät millään tavalla olleet läheisiä Jokelassa surmansa saaneille.
Kohtuus kaikessa psykologien hössötyksessäkin!- että vielä
on ihmisiä olemassa Suomessakin (onneksi)joilla on tunteet ja jotka tuntevat myötätuntoa toisia kohtaan sekä tietävät mitä on inhimillisyys!!!!!
Onneksi kaikki ei ole vielä kadonnut nettiavaruuteen!!!! - pilvi:P
että vielä kirjoitti:
on ihmisiä olemassa Suomessakin (onneksi)joilla on tunteet ja jotka tuntevat myötätuntoa toisia kohtaan sekä tietävät mitä on inhimillisyys!!!!!
Onneksi kaikki ei ole vielä kadonnut nettiavaruuteen!!!!Jokelan tapaus järkytti kyllä koko Suomea, ei vain kyseistä koulua.
- mymmmeliii
Jos ihminen on oikeasti kokenut jotain tällaista, toiset eivät voi koskaan antaa liikaa tukea!! En puolusta avun tyrkkyttämistä, mutta en sanoisi erittäin tärkeää kriisiapua "nykypäivän paapomiseksi", ihan kuin se olisi naurettavaa ylireagointia.
TIETENKIN lähipiirin suru on aina yhtä suuri, kuolipa yksi tai useampi ihminen. Tietenkään ei yksittäisille tapauksille voida järjestää "hälyä tai kriisiryhmiä säntäämään paikalle". Mutta onko se mielestäsi väärin että suuremmissa onnettomuuksissa ja laajemmissa tapauksissa niin tehdään?! MIETI VÄHÄN. Ihmisten pitää työstää tapahtunutta eikä vain kohauttaa olkiaan kuin mitkäkin tunteettomat oliot. - myös yksittäisissä tapauksissa
mymmmeliii kirjoitti:
Jos ihminen on oikeasti kokenut jotain tällaista, toiset eivät voi koskaan antaa liikaa tukea!! En puolusta avun tyrkkyttämistä, mutta en sanoisi erittäin tärkeää kriisiapua "nykypäivän paapomiseksi", ihan kuin se olisi naurettavaa ylireagointia.
TIETENKIN lähipiirin suru on aina yhtä suuri, kuolipa yksi tai useampi ihminen. Tietenkään ei yksittäisille tapauksille voida järjestää "hälyä tai kriisiryhmiä säntäämään paikalle". Mutta onko se mielestäsi väärin että suuremmissa onnettomuuksissa ja laajemmissa tapauksissa niin tehdään?! MIETI VÄHÄN. Ihmisten pitää työstää tapahtunutta eikä vain kohauttaa olkiaan kuin mitkäkin tunteettomat oliot.Niin, ei yksittäisissä tapauksissa kukaan mitään tällaista hälyä varmaan kaipaakaan (ja tuskinpa näissä muissakaan itse asianomaiset).
Tärkeintä lienee se, että saa yleensäkin sitä tukea, mutta luulen, että siihen voisi riittää vähän pienempikin häly, ei tällainen kamala show, mikä näistä nykyään tuntuu nousevan.
Kriisiavun saaminen heti alkuun on kuitenkin se tärkein juttu monelle.
Oman kriisiterapeuttini mukaan kyllä myös näissä yksittäisissäkin tapauksissa tosiaan kuuluisi hoitohenkilökunnan osata järjestää kriisiapua paikalle. Ainakin siis tarjoutua järjestämään sitä, kun yleensä ihmisethän nyt eivät siinä tilanteessa ole siihen todellakaan itse kykeneviä ja avun saannista heti onnettomuuden jälkeen on olemassa myös omat aikasuosituksensa (jokin tietty tuntimäärä, en nyt muista mikä).
Ei siis todellakaan niin, että henkilö jätetään yksin sitä apua jostain etsimään.
Sitä siis oikeasti VOIDAAN järjestää paikalle myös näissä yksittäisissä tapauksissa, jos terveydenhoitohenkilökunta vaan osaa asiansa.
Olet ihan oikeassa, että apua tarvitaan, minä en saanut silloin kun minun lapseni kuoli, en edes osannut kysyäkään. Mutta kaikki mitä nyt on saatavissa, niin uskon, että on tarpeen. Pidä huoli itsestäsi !
- Äidin ammattiapu
Äitini on tekee psykologista työtä nuorten parissa. Olin aina pitänyt psykologejen työtä enemmän tai vähemmän merkityksettömänä.
Minut pahoinpideltiin samalla, kun pahoinpitelijä yritti tappaa ystäväni. Ystäväni haavoittui pahoin ja oli hengenvaarassa.
Vanhempani tulivat ensiapupolille heti, kun pystyin soittamaan heille. Äitini otti tilanteen paikalle saavuttuaan asiantunevasti haltuun. Ei mm. kauhistellut kuten isäni. Minulle ei jäänyt mitään pelkotiloja tapahtuneesta. Uskon, että äidin pikaiset toimet auttoivat; osittain myös se, että olin shokissa, enkä muista taponyrityksestä mitään. Tällöin tajusin, että psykologeista ja kriisityöntekijöistä on hyötyä. - julkaistiin
tutkimus, jossa mainittiin välittömästä kriisiavusta olevan jopa haittaa. Tutkimuksessa mainittiin, että asian käsittely ei ole hyväksi, koska ihminen on heti onnettomuuden jälkeen shokkivaiheessa ja pyrkii kieltämään tapahtuman. Tämä on normaalia ihmisen psyykelle. Jos tällöin heti aletaan käsittelemään tapahtunutta se voi tutkimuksen mukaan pidentää toipumista.
- totta totta totta
Ihminen kestää surua, vastoinkäymisiä ja muuta epätoivottavaa KYLLÄ ilman ihmeellisiä kriisiapuja. Mielestäni elämää ei tulla enää normaalina kestämäänkään kun totutaan siirtämään kaikki vastuu itseltä pois viranomaisille.
Yhteiskunnan syytä kaikki ...heh...asenne on jo liikaakin vallalla. Jos olet liikenteessä niin vaaran ja onnettomuuden mahdollsuus on aina. Ihmiskunta ottakoon vastuun kehittämistään asioista.
Todella mielenterveytensä kanssa painivat jätetään hoitamatta ja heti psykologit ja muut ryntäävät onnettomuuspaikalle. En pidä sitä hyvänä, asiat painotuuvat väärin. Nämä kriistyöntekijät hakevat jotain lisäpojoja ja heidän asenne on jotenkin typerä.
Ihminen on sopeutuvainen. Aika hoitaa on hyvä sanonta ja niin totta.
Teknologian kehitys on ihmisen aikaansaamaa, silloin ihmiskunnan on myös kyettävä kestämään sen tuomat huonot asiat.
- Tapiiiri
Tutkimusten mukaan yhdeksän kymmenestä ihmisestä selviää kriisistä ilman kriisiapua, joskin apu noupeuttaa toipumista. Yksi kymmenestä ei selviä yksin, vaan tapahtuma vaikuttaa taustalla hyvin voimakkaasti ja haitallisesti koko loppu elämän. Se aiheuttaa mm. mielenterveydellisiä ongelmia ja alkoholismia.
Eräs ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa viisi vuotta sitten. Kaksi muuta autossa ollutta nuorta selvisivät naarmuilla. Päivä onnettomuuden jälkeen alkoi rippileiri, jolla olin isosena ja jolle myös menehtyneen ystäväni piti osallistua. Voitte kuvitella tunnelman leirillä. Aivan erityisesti mieleeni on jäänyt, kuinka eräs poika itki usean iltahartauden aikana äärettömän lohduttomasti. Vuosi sitten kuulin hänen joutuneen katkolle ja vieroitukseen. Hän oli tuolloin vain 19-vuotias. Rippikouluryhmä oli pieni, vain 10 hlö ja hyvin usein tulee mieleeni, että hän on juuri se yksi kymmenestä, joka oli tuolloin kipeästi tarvinnut apua. Se olisi voinut pelastaa hänet. En tarkoita etteikö tähän tilanteeseen olisi voitu muuten päätyä, mutta hyvin usein ajattelen, mitä jos...
Emme siis saaneet juurikaan kriisiapua. Muistan pappimme tulleen puhumaan minulle yhtenä iltana. Tai oikeastaan minä puhuin ja itkin, hän vain esitti välillä kysymyksiä joiden avullua jatkoin puhettani. Se saattoi olla minun pelastukseni. Olen jälkeenpäin tiedustellut kaupungilta, miksi mitään kriisiapua ei järjestetty, mutta vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Apua ei tullut myöskään seurakunnalta.
Koen kriisityön ehdottoman tärkeänä ehkäisevän mielenterveystyön muotona. Kaikki eivät sitä tarvitse, eikä sitä ole pakko ottaa vastaan, mutta sen mahdollisuus tulisi tarjota. - intiaani
.
-Kriisiapu ja ensiapu ei ole hössötystä(kaikille)..
-Nopea ja tehokas ensiapu ja kriisiapu on EU- ideologian mukaista toimintaa..
-Ensiavun yhteydessä erotetaan jyvät akanoista.
-varakkaiden kuntouttavaan hoitoon santsataan kunnolla..
-köyhät lähetetään kotiin tai huonoon hoitoon.
-em. käytäntö selittänee ketkä pitävät kriisiapua hössötyksenä..
.- noin..
Kyllä se vain useimmalta köyhältä jää saamatta se kriisin ensiapukin, ellei tapahtuma ole mediaseksikäs.
- samaa mieltä
Silloin, kun elämä sujuu, tottakai se voi tuntua turhalta. Mutta tietysti ihmiset ovat erilaisia, toiset murtuvat helpommin ja toiset ovat kovempia. Ja eiköhän ole järkevämpää mennä sen heikomman mukaan. Sitäpaitsi on paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ketään, heitäkin on autettava. Ja varsinkin lapsille apu tuottaa itsensä takaisin ehjempänä aikuisena. Itsekin, vaikka oon tämmönen "raavas" mies, mietin usein mitä kävisi, jos itse joutuisin uhriksi tai kokemaan onnettomuuden, uskon että apu kelpaisi itsellenikin.
- psykologi vaiko ystävä
On järjetöntä miten ihmiset on saatu manipuloitua tuohon kriisihömppään mukaan. Jos jollekin ventovieraalle ihmiselle tapahtuu jotain, niin minkä helkkarin takia muka minun pitäisi olla järkyttynyt siitä? Jos olisinkin, niin sittenhän tarvitsisin ammattiauttajaa jo muussakin elämässä. Jos taas sattuu jotakin pahaa lähimmäiselle, niin sekin on ihan normaalia elämää. Suru ei ole sairaus, se on NORMAALI TUNNE!
- etpä taida olla kokenut
JO ON MIELI PIDE SULLA -ei me sillai ...toisen tapahtumista olla niin järkyttyneitä... MUTTA ANNAPPA OLLA kun omalle esim lapselle sattuu esim auto-onnettomuus..ja se äkillisesti kuolee...nuori elämänhaluinen ihminen...ja sanotko sen jälkeen että joo eihän sille mitään voi???????????-Kuule sillon häviää aika, paikka, päivä ja KAIKKI MAHDOLLINEN TAJU onko yö vai päivä kaikki siis MIELESI on niin tasan tarkkaan JÄRKYTTYNYT että TERVEKKÖ olisit???-
älä kuule kirjoita asioita jos ei ole kokemusta vai olisit ihan normaali ja nukkusit hyvin ja aamulla menisit kouluun/töihin niin että sepä siitä??? -EN USKO.
- ollakkin
Varmaan ihminen joskus voi todella tarvita kriisiapua, mutta sitä ei ole saatavilla tosi tarpeeseen.
Kyllä sitten kun sattuu mediaa kiinnostava onnettomuus näitä julkisuuskipeitä kallonkutistajia pyrii kun perskärpäsiä raadolla!! - nekkutikkari
KRIISIAPUA, jos olisin ulkomailla tai kotimaassa tollaisessa isossa onnettomuudessa, jos olisin uhrina tai omaisena.
Turha vähätellä, voi tulla kenen vaan eteen ykskaks. - Myyhä
Eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Olen vain peloissanni. Ja en osaa ajatella.
- Myyhä
Meitä on moneen junaan, osaa jää Pieksämäen asemalle ja Haukivuoren asemalla soi blues. Näin hommat ei mene, mutta jostain me selvitään. Kuten nytkin. Kriisiapu ei ole hössötystä, jotkut selviävät juuri sen kriisiavun vuoksi ja jotkut eivät tarvitse sitä ollenkaan. Mihin me uskomme, johonkin ...
- ne ihmiset
jotka menettävät omaisensa pienempi mittakaavaisessa onnnettomuudessa tai äkilliseen sairaskohtaukseen? tarjotaanko silloin kriisiapua? läheisen odottamaton menettäminen on aina kauhea paikka, ei siihen vaikuta se miten paljon tapahtumasta uutisoidaan tai montako sinulle tuntematonta menee läheisesi mukana.
- kriisistä
Kyllä kriisiksi voi kutsua kaikki onnettomuuksia jotka tapahtuu ja järkytttää ihmistä.
Onhan sodan jälkeen selvitty, onhan keskitysleiristä selvitty, mytta kuinka moni tietää mitä niiden ihmisten päässä liikkuu jotka kaiken on kokenut? Tänäkin päivänä käy vanhoja ihmisiä psykoloogeilla selvittämässä mm.lapsuudessa kokemiaan järkytyksiä.
Suon kaiken avun heille jotka bussiturmassa menetti läheisen tai oli mukana onnettomuudessa.
Kun ensimmäisen kerran kuulin onnettomuudesta malagassa koin vääryyttä meitä kohtaan jotka on menettänyt omaisen ns."tavallisessa " onnettomuudessa, jos niin voi sanoa.
Takaan että olin yhtä sokissa kun kuka tahansa suuremmassakin onnettomuudessa omaisensa menettänyt.
Olen kokenut kaksi liikenneonnettomuutta josta toisessa menetin oman lapseni.
Ei minulle kukaan apua tarjonnut koska en itse sokilta sitä älynnyt pyytää.
ystäväni sen järjesti ja kaikki jotka olivat osallisena tavalla tai toisella oli mukana yhden kerran. Yksi kerta! Ja velvollisuus yhteiskunnalta oli hoidettu.
Itse en tästä kerrasta kyllä paljonkaan viisastunut , eikä se paljon lohduttanut tai avannut mitään uusia ajatustapoja . Ainoalle lapselleni koin että siitä yhdestäkin kerrasta oli jotain apua. Hänelle kerrottiin miten me vanhemmat voimme nyt jälkeenpäin reagoida asioihin.
Ei sitä kriisin jälkeen heti edes ymmärrä lysyä mitään koska ei edes ymmärrä tapahtumia ja paljon on vielä auki (meillä kuolinsyy ja mitä oikein tapahtui)
Jälkeenpäin kaikki purkautuu ja selviää osittain. Olisi ollut kivaa jos joku olisi selvittänyt edes jotain puolestani.
Mutta minun lapseni kuolema ei ollut sivujen mittainen uutrinen vaan pieni palsta lehdissä. Minun lapseni kuolema oli tilastollinen asia joka pyyhkäistiin pois mahdollisimman pian.
Minun suru oli vaan rasite yhteiskunnalle eikä mitään muuta.
Jos menetät läheisen niin kuin minä oletr ilman apua jollet sitä älyä pyytää.
Ei ole kukaan ottanut yhteyttä jälkeenpäin, mutta olen päättänyt omalla tavallani auttaa muita samassa tilanteessa oleviua omalla tavallani , tulen kertomaan miten meitä kohdeltiin ja olen sen jo tehnytkin.
Lisää on tulossa. Te jotka ette ole kokenut mitään vastaavaa älkää kirjoittako ettei ihminen tarvitse apua. Suokaa kaikki tuki heille jotka oli turmassa malagassa , se ei ole meiltä pois.
Takaan että osa elää painajaisissa vielä pitkään, ehkä lopunelämänsä. Osalle muuttui elämä lopullisesti , osalle jäi lopun elämän tyhjä paikka.
Otan osaa .
- aikoja perutaan Suomessa...
Kriisipsykolgit ovat varmasti joutuneet peruuttamaan jo varattuja aikoka psykolog-istuntoon päästäkseen turistikeikalle ESpanjaan.
Se on väärin,että toiset avun tarvitsijat (kuka mittaa sen,että turistin ahdinko ja kriisi on vakavampi kuin esim kotimassa yksittäiselle henkilölle tapahtunut kriisi??)
Jonoon odottamaan vaan vapautuvia aikoja kuten käytäntö on Suomessa sattuneille onnettomuuksien uhreille.
Missä näiden turistien matkavakuutukset ovat,kun jatkuvasti itketään veronmaksajia apuun matkoilla sattuneisiin tapahtumiin??!!
Ylilyönnit lyövät korkeina myös hallituksen,pressan ja eduskunnan nyykiessä turisteja.Suomessa kuolee päivittäin kymmeniä ihmisiä,mutta niitä ei muista kuin verottaja perintöveroineen!- huoh....
Koko kriisiapu.
Sekin on outoa että kriisiapua tuntuu näitten kriisiavustajien mielestä tarviivan vain ne joíden kriisi on ylittänyt uutiskynnyksen.
Eli jos omaisesi hukkuu Estonialla tarvitset kriisiapua,mutat jos hukkuukin vain pilkkiretkellä et tarvitse...
Ainakin itse mietin et jos vastaavaa itsellesi sattuisi niin viimeinen mitä kaipaisin olisi joku psykologi tai muu sossuämmä siihen viuelä lässyttämässä...
hohhoijaa... - spr:läinen
huoh.... kirjoitti:
Koko kriisiapu.
Sekin on outoa että kriisiapua tuntuu näitten kriisiavustajien mielestä tarviivan vain ne joíden kriisi on ylittänyt uutiskynnyksen.
Eli jos omaisesi hukkuu Estonialla tarvitset kriisiapua,mutat jos hukkuukin vain pilkkiretkellä et tarvitse...
Ainakin itse mietin et jos vastaavaa itsellesi sattuisi niin viimeinen mitä kaipaisin olisi joku psykologi tai muu sossuämmä siihen viuelä lässyttämässä...
hohhoijaa...Kriisiapu kuuluu yhtä lailla kenelle tahansa, isoissa tai pienemmissä onnettomuuksissa. Suurin osa annetusta kriisiavusta ei mitenkään näy mediassa. Moni pärjää omin avuin tai sukulaisten tai kaverien tukemana, mutta joskus tarvitaan ammattiapua. Lääkärien pitäisi osata ohjata ihminen ammattiauttajalle, jos hän tuntuu sellaista tarvitsevan. Suomessa on useita tahoja joilta voi saada apua ja tukea, esimerkiksi SPR:n sivuilta löytyy hyvin tietoa: http://www.redcross.fi/apuajatukea/henkinentuki/fi_FI/index/
- niiii
Olen ollut vieraassa maassa ihan yksin ja hoitamassa omaistani vakavan onnettomuuden seurauksena. Ei tullut ketään tarjoamaan kriisiapua, ei siellä eikä täällä, vaikka täällä siitä tiedettiin. Ei kyllä käynyt mielessäkään että oman kukkaron lisäksi kukaan muu kuin vakuutusyhtiö osallistuisi korvauksiin...
- apu ensin
Eikö riitä asioitten käytännön hoito, siitähän kukin on hädän hetkellä huolissaan. Ei tarvita näitä surun näköiseksi (naamio=kyllä sinulla on asiat huonosti ja minulla on primitiivinen valta sinuun) koulutettuja pitopalveluhenkilöitä. Itse olen 57v. mies. Olen nähnyt 10 vuotiaana miehen hirressä, naarannut hukkunutta kaveria, antanut tekohengitystä toiselle kaverille, joka kuoli. Ja jne... Olen silti kaikinpuolin terve ja raitis ja iloinen. Huvittaa suunnattomasti, kun jotain sattuu, alkaa huomioliivien jako ja keskustelu, onko muodot nyt oikein. En väheksy auttamista sinänsä, mutta terve ymmärrys olisi paikallaan.
- retuperällä
Oletko sattumalta huomannut tai tullut ajatelleeksi, kuinka paljon maassamme on esim. sinkkuja vanhuksia? En tarkoita leskeksi jääneitä, vaan ikisinkku-vanhuksia, heitä, joilla ei ole lapsia, sukulaisia, ikää niin paljon, että ne muutamat ystävätkin ovat kuolleet.
Tiedättekö heidän saamasaan kriisiavusta kun he sairastuvat? Kukaan ei auta, kukaan ei pidä puolia terveydenhuollon valtavaa valtaa vastaan. Tunnen monta esimerkkiä tästä osasta "hyvinvointiamme", siksi tekee katkeraa lukea tästä valtavan mittavasta valtion taholta huolehtimisesta esim. tässä bussiturmassa.
Bussiturmalaiset ovat parempiosaisia, joilla on varaa matkustella ja varaa ottaa matkavakuutukset, heillä riittää omaisia paikanpäälle asti.
Valtio antaa valheellisen kuvan suomalaisen yksilön huolenpidosta ja hoivasta.
Todellisuus on karskia, tänäkin aikana ihmiset ovat yksin sairauksineen, kärsimyksineen ja näkevät jopa nälkää tänään Suomessa.
Yhteiskunnan tukijärjestelmiin on vaikea haukeutua yksin ja sairaana. Kukaan ei tule kotoa etsimään, ei tarjoamaan tukia ja muuta apua.
Tiedätkö, on sairaita vanhuksia, jotka ympäristö toimittaa sairaalaan vain kuulemaan, että teidän paikkanne ei ole täällä.
Se on todellisuus Suomessa, eikä se valheellinen mainosmainen kriisihuolehtiminen tv ja lehtiotsikoissa.
Suomessa ovat asiat tässä mallissa, retuperällä siis. - Anonyymi
Jo on piru kun suoalainen tarvitsee kriisiapua niin ei ole saatavana. Mutta kun mamu tarttee niin heti löytyy. Jo on asiat mallillaan. Viimeksi kun kuopiossa perheen koti paloi niin voi voi kun emme voi auttaa kun mamut on etusijalla. Voi viiiiiiiitttttttuuuuuuuuuuu näitä päättäjiä kyllä ovat viisaita minä vanha mummo pyysin apua punaiselta ristiltä mutta vain mamuille oli apua tarjolla voiviiiiiiittttttuuuuuuuuu sanon taasen
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1239726- 502847
- 1702634
- 222059
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141816- 151637
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151547"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla151505- 111449
- 141336