päiväksi. Miten saan itseni todella sairaaksi, niin etten kykene menemään lakitukseen?
Haluan sairastua
Nimetön
8606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan sanot kaikille, että sinne et mene ja piste.
Miksi nähdä moinen vaiva kun sanomisellakin pärjää?
Mitä kamalaa on lakituksessa? Sehän on hieno juttu!
Sairastan pahaa paniikkihäiriötä, en ole koskaan kyennyt menemään edes yleisöön, joten vieläkö kuulostaa hienolta jutulta? Lisäksi paha esiintymiskammo, joka ei auta asiaa yhtään.
En vain jaksaisi selitellä kaikille miksi en tule. Ja totuushan on se, että todellaki haluaisin mennä, mutta se ei ole niin yksinkertaista kohdallani. Haluaisin olla normaali, nauttia hetkestä, mutta miten?
Pitäiskö nyt kuitenkin tarttua ongelman aiheuttajaan, eikä sen seurauksiin? Saatko lääkitystä p-häiriöön? Ite ehkä vetäisin pöhnät päälle ja niiden voimalla sitten :D Jos et muuta keksi nii...Helpoin tapa mielestäni olisi mennä vessaan ja tehdä "oksennus-ääniä" niin että joku kuulee. Sen jälkeen sanot vaan että järkyttävän huono olo. Ja lukittaudu vessaan tai mene sänkyyn ämpärin kanssa. Lakituksen jälkeen voit vain todeta että "kappas, taisi olla pieni ruokamyrkytys. Nyt oon ok". Mutta yritä saada jtn troppii tohon ongelmaas, se kannattaa...
Siis kännien vetämisessä. En todellakaan aio mennä sinne täysin selvinpäin, mutta en myöskään kaatokännissä. Ongelma on se, että minusta tulee jo parin kaljan jälkeen erittäin kömpelö, vaikka mieli on selvä. Saatan siis säheltää jotain, mikä on juuri se mitä pelkäänkin. Kaatokännissä varmaan kompastuisin, mikä ei välttämättä sillä hetkellä haittaisi, mutta sitä riskiä en ota.
Hei,
Mene yksityiselle psykiatrille kertomaan tämä juttu, että et pysty menemään yleisön eteen. Saat ymmärtävän kuulian, sopivat lääkkeet, eikä elämäsi tämän jälkeen enää romahda esiintymisiin. Niitähän tulee kuitenkin aina silloin tällöin.
Minä tomppeli kestin 50 vuotta vastaavaa invalidisoivaa ongelmaa, vaikka siihen tarvittiin vain sopivat lääkkeet. Eikä oloni niistä ole sen kummemmaksi tullut kuin vain tuo mahdoton jännitys on helpottanut! Arvaa harmittaako nuo hukatut vuodet turhaan jännittäessä ja minä pöllö kun odotin, että se menee itsestään ohi!
Ei mennyt.
Haluaisin todellakin psykiatrille mutta mistä luulet opiskelijan saavan rahat siihen... Toisekseen asun pienessä kaupungissa (en ymmärrä miten tämä edes voi olla kaupunki, niin pieni ja "perämettässä") joten täällä ei ole psykiatreja ihan noin vain saatavilla. Ajokorttia ei ole koska en kykene menemään autokouluun ja linkkaan en mene. Että se siitä.
Kaapista löytyy cipralex ja sepram, en ole aloittanut kumpaakaan koska en usko niiden auttavan. Propraleita myös, niistä on kait jotain apua, mutta ei tarpeeksi. Haluaisin jotkut rauhoittavat lääkkeet jota voi ottaa tarvittaessa. En siis halua jatkuvaa lääkitystä koska tiedän milloin tulee paniikki. Propralit sain että selviäisin kirjoituksista,lääkäri ei halunnut määrätä rauhoittavia koska siinä tilanteessa pitää olla mieli kirkkaana. En siis pyytänyt rauhoittavia,lääkäri itse sanoi että rauhoittavat olisivat parhaat muuten mutta ei kokeissa.
Nyt pitäisi siis vain mennä lääkäriin taas, mutta kun sekin on niin hirveetä...
Ota yhteyttä terveyskeskukseen tai vielä lukiossa ollessasi terkkariin nopsasti. Terkkarin kautta normaalisti pääsee kuraattorille, joka taas ohjaa psykologille, jos näkee sen tarpeelliseksi. Psykiatrit lähinnä määräävät lääkkeitä ja ym. "virallisempaa".