lähes kaikki, tai itse asiassa kaikki, ihmisen toiminta perustuu kulttuurillisesti opittuihin malleihin. puhuttu ja kirjoitettu kieli, pukeutuminen, asumismuoto ja kodin sisustus sekä muu yhteisöllinen toiminta on pitkän ajanjakson myötä mukautunut vastaamaan enemmistön käsityksiä ihmismäisestä elämisestä. asian ymmärtämiseksi voidaan radikaalisti kuvittella ihminen pelkästään vaistojen, viettien ja muiden fysiologisten ominaisuuksien ohjaamaksi eläimeksi, jolloin huomataan sosiokulttuuristen tekijöiden voimakas vaikutus. biologiset ominaisuudet toki vaikuttavat, mutta ne ovat enemmänkin kontekstiluonteisia taustatekijöitä.
nykypäivän huippututkimuksessa osataan näitä kulttuurimeemejä jäljittää ja purkaa osiin. kielentutkijat vaikkapa löytävät helposti nykysuomen sanoille vastaavuuksia menneiden aikakausien puhekielestä. tämän todistinkin jo "ruuvi ja mutteri" -aloituksessani, jossa hain mutteri -sanan kantamuodoksi latinan äitiä tarkoittavan "madre"n.
samoin muu sosiaalinen toiminta voidaan purkaa osiin ja tutkia niiden elementaarisia merkityksiä, jolloin haitallisia ja sopimattomia käytänteitä voitaisiin ainakin periaatteessa kriittisellä suhtautumisella poistella käytöstä. hyvät käytöstavat ovat esimerkiksi sellaisia osin kirjoittamattomia sääntöjä, joiden alkuperäisestä merkityksestä harvalla taviksella on enää mitään tietoa. hyvinä pidettyjen käytöstapojen taustalla saattaa olla pelkkä varokeino, kuten siinä periaatteessa, että naiset ensin, vaikka heikoille jäille. tämä tapa oli ennen todellisuudessakin käytössä, kun tuntemattomille seuduille muuttanut metsästäjäheimo pakotti vähäarvoisempana pidettyjä naisia kulkueen edelle tiedustelijoiksi ja ansojen laukaisijoiksi. myös mainittuun jäiden kantavuuden arviointiin naisia käytettiin yleisesti, etenkin kanta-hämeen ja varsinaissuomen tienoilla.
näille sinänsä hyvää tarkoittavilla kohteliaisuussäännöillä onkin usein varsin brutaalit ja päinvastaiset merkitysalkunsa, joten olisikin syytä tarkastella uudelleen koko käyttäytymisnormistoamme. "hyvien" käytöstapojen elementaariseen purkamiseen tiede tarjoaa käytännöllisen metodin eli huonon käytöksen. huono käytös, siis örveltäminen ja epäkohteliaisuus, on siis itse asiassa tieteellistä totunnaisten tapojen asianmukaisuuden testausta ja johtaa käytännössä aina filosofiseen pohdintaan sosiokulttuuristen käytänteiden hybriksestä. :)
nykypäivän huippututkimuksessa osataan näitä kulttuurimeemejä jäljittää ja purkaa osiin. kielentutkijat vaikkapa löytävät helposti nykysuomen sanoille vastaavuuksia menneiden aikakausien puhekielestä. tämän todistinkin jo "ruuvi ja mutteri" -aloituksessani, jossa hain mutteri -sanan kantamuodoksi latinan äitiä tarkoittavan "madre"n.
samoin muu sosiaalinen toiminta voidaan purkaa osiin ja tutkia niiden elementaarisia merkityksiä, jolloin haitallisia ja sopimattomia käytänteitä voitaisiin ainakin periaatteessa kriittisellä suhtautumisella poistella käytöstä. hyvät käytöstavat ovat esimerkiksi sellaisia osin kirjoittamattomia sääntöjä, joiden alkuperäisestä merkityksestä harvalla taviksella on enää mitään tietoa. hyvinä pidettyjen käytöstapojen taustalla saattaa olla pelkkä varokeino, kuten siinä periaatteessa, että naiset ensin, vaikka heikoille jäille. tämä tapa oli ennen todellisuudessakin käytössä, kun tuntemattomille seuduille muuttanut metsästäjäheimo pakotti vähäarvoisempana pidettyjä naisia kulkueen edelle tiedustelijoiksi ja ansojen laukaisijoiksi. myös mainittuun jäiden kantavuuden arviointiin naisia käytettiin yleisesti, etenkin kanta-hämeen ja varsinaissuomen tienoilla.
näille sinänsä hyvää tarkoittavilla kohteliaisuussäännöillä onkin usein varsin brutaalit ja päinvastaiset merkitysalkunsa, joten olisikin syytä tarkastella uudelleen koko käyttäytymisnormistoamme. "hyvien" käytöstapojen elementaariseen purkamiseen tiede tarjoaa käytännöllisen metodin eli huonon käytöksen. huono käytös, siis örveltäminen ja epäkohteliaisuus, on siis itse asiassa tieteellistä totunnaisten tapojen asianmukaisuuden testausta ja johtaa käytännössä aina filosofiseen pohdintaan sosiokulttuuristen käytänteiden hybriksestä. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on hienoa, että pultti on pultti ja mutteri on mutteri. Käyttökielessäkin se menee juuri niin (paitsi jotkut timpurit kyselee mutteria mutta tarkoittavat pulttia, mistähän moinen sekaannus johtuu). Tilanne muuttuu dramaattisesti kun puhutaan vaikkapa liittimistä. Se mikä työnnetään sisään on uros ja vastakappale naaras - häpytöntä.
ainoastaan langattomassa tiedonsiirrossa voidaan käyttää fyysisesti samankaltaisia liitoselimiä. kiinteässä yhteydessä sen sijaan joudutaan aina turvautumaan fysiologisesti biologista vastinetta muistuttaviin ratkaisuihin toteutettaessa kahden tietoyksikön välinen yhteys, tästä esimerkkinä käyköön vaikkapa usb-tikku, jonka "erektoitunut" liitin joudutaan tunkemaan sitä varten varattuun aukkoon emolevyn yhteydessä.
Naiset sortuvat niin usein yliyrittämiseen, kun koittavat vaikuttaa fiksuilta.
"nainen" ja vastaavasti "mies" ovat kylläkin mitä suurimmassa määrin kulttuurillisesti tuotettuja merkityksellisyyksiä, joiden stereotyyppinen olemassaolo perustuu enemmistön sopimukseen. samoin fiksuutta voi pitää neuvotteluluonteisena arvona, -toiselle älykkyys on asioiden tietämistä, toiselle samaa mieltä olemista ja kolmannelle asioiden kieltämistä olosuhteiden pakosta.
Tätä ajatusta sosiaalisesta konstruktiosta me olemme yrittäneet Hollannissakin saada laajemmin tunnustetuksi. Se, millainen ihminen määritellään lapseksi, on täysin kulttuurin määritelmistä kiinni. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että 7-vuotias tulee jo yksin toimeen ja ei kuole, vaikka vanhemmat eivät siitä huolehtisikaan, niin silti meillä lapsuuden rajaksi on määritelty 16 tai 18 vuotta. Amerikassa jopa 21 vuotta. Useissa kulttuureissa tyttö katsotaan aikuiseksi, kun hänen ensimmäiset kuukautisensa alkavat.
Siksi on täysin kyseenalaista, että lapsuutta ei hyväksytä kulttuuriseksi konstruktioksi ja ei nähdä sitä, että rakkaus kahden ihmisen välillä ei ole kiinni tämän kulttuurisen konstruktion määräämästä ikärajasta. Kaikki on suhteellista, niin sukupuoli kuin lapsuuden ikäraja. Siksi on väärin, että ihmiset pakotetaan kahden sukupuolen kultturisesti määräytyneeseen dikotomiaan mieheksi ja naiseksi, ja rakkaussuhde kahden ihmisen välillä johtaa vankilaan, jos toinen tulkitaan lapseksi lapsuus/aikuisuus dikotomian mukaisesti.
viime aikoina on ollutkin käynnisssä jonkin asteinen pedofiilihysteria ja lapsuuden rajana yleisessä mielessä on pidetty suomalaista suojaikärajaa 16-v. mikä ei taida olla kuitenkaan täysin todellisuutta vastaava eikä yleispätevä raja yksilöllisen kehittymisen vuoksi.
johonkinhan se raja lainsäädännössä on vedettävä, mutta mielestäni noissa rajatapauksien liepeillä liikkuvissa seurustelusuhteissa syyttäjä ja poliisi voisivat käyttää enemmän harkintaa ja ottaa tuon rakastumisaspektin huomioon.
sitä paitsi, ikä on todellakin sosiaalinen konstruktio myös, joten keski-ikäinenkin voi sosiaalisesti olla teini. kuten hyvin tiedämme. :)