Sivusuhde

aina ei käry käy! Kun on selvät säännöt, joista ei livetä eikä lipsuta, eikä näin ollen "sivuraiteen" anneta vallata liikaa tilaa ykköselämältä, niin käryä ei tule.

kun... kirjoitti:

aina ei käry käy! Kun on selvät säännöt, joista ei livetä eikä lipsuta, eikä näin ollen "sivuraiteen" anneta vallata liikaa tilaa ykköselämältä, niin käryä ei tule.

Eihän tulikaan tuhoa taloa, kun se poltetaan tulisijassa. Ei edes savua tule sisälle, kun pellit pitää auki.

kun... kirjoitti:

aina ei käry käy! Kun on selvät säännöt, joista ei livetä eikä lipsuta, eikä näin ollen "sivuraiteen" anneta vallata liikaa tilaa ykköselämältä, niin käryä ei tule.

voi kommentoidakaan!!! Mitä puskajusseja! Onpa ihana ryömiä pusikoissa ja leikkiä kuurupiiloa ettei vaan puoliso yllätä sieltä pensaikosta. Kylläpä antaakin suolaa yhteiseloon ja kotioloihin! Mitä ihmeen aivokuollutta väkeä!!!

Juu se voi toimia myös hienosti. Toinen kaipaa ihmistä lähelleen, mutta silti ei ole valmis sitoutumaan.
Oma sivusuhteeni alkoi sellaisissa olosuhteissa. Vuosien saatossa taas molemmat olemme parisuhteessa ja varattuja.

Toisaalta on siinäkin varmasti riskinsä. Eronneen on oltava vahva persoona ja aika selvillä omista tunteistaan. Olen nähnyt huonomminkin onnistuneita tarinoita, kun eron riitavaihe on pahimmillaan päällä. Eronnut kaataa taakkaansa seksikumppaninsa niskaan.

Ja se on valhetta, ettei sivusuhteissa tunteita ole. On ja saa olla ja täytyykin olla. Ei se muuten kestä. Tunteet pitää vaan pystyä hallitsemaan. Aivan kuin läpeensä uskolliset,jotka täällä huutaa, että tunteet pitää hallita, ei saa pettää! Kunnioitan sellaisenkin ihmisen valintaa, hän olkoot onnellinen omalla elämäntavallaan. Osa meistä ei vaan ajattele niin, sivusuhde on elämän suola ja riittää kun siinä hallitsee tunteensa.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Juu se voi toimia myös hienosti. Toinen kaipaa ihmistä lähelleen, mutta silti ei ole valmis sitoutumaan.
Oma sivusuhteeni alkoi sellaisissa olosuhteissa. Vuosien saatossa taas molemmat olemme parisuhteessa ja varattuja.

Toisaalta on siinäkin varmasti riskinsä. Eronneen on oltava vahva persoona ja aika selvillä omista tunteistaan. Olen nähnyt huonomminkin onnistuneita tarinoita, kun eron riitavaihe on pahimmillaan päällä. Eronnut kaataa taakkaansa seksikumppaninsa niskaan.

Ja se on valhetta, ettei sivusuhteissa tunteita ole. On ja saa olla ja täytyykin olla. Ei se muuten kestä. Tunteet pitää vaan pystyä hallitsemaan. Aivan kuin läpeensä uskolliset,jotka täällä huutaa, että tunteet pitää hallita, ei saa pettää! Kunnioitan sellaisenkin ihmisen valintaa, hän olkoot onnellinen omalla elämäntavallaan. Osa meistä ei vaan ajattele niin, sivusuhde on elämän suola ja riittää kun siinä hallitsee tunteensa.

Lue lisää

Juuri tuota tarkoitin, toinen kaipaa lähelleen ihmistä, mutta ei todellakaan ole valmis sitoutumaan, ei ehkä koskaan. Vahva pitää olla ja tietää mitä tekee. Eroitkut pitää itkeä yksinään, eivät kuulu sille varatulle.
Uskon myös tunteisiin sivusuhteissa. Ei se pelkkää seksiä ole, vaikka nämä moralisoijat niin uskottelevatkin. Niin uskottelin itsellenikin, mutta ei se niin vaan mene. Elämä opettaa. Opettaa myös sen, että ei pidä vaatia tuollaisessa suhteessa toiselta mitään, vain tietynlaista luottamusta. Se on tärkeintä, hallitsee tunteensa ja on oma itsensä.

nainen naisellinen kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin, toinen kaipaa lähelleen ihmistä, mutta ei todellakaan ole valmis sitoutumaan, ei ehkä koskaan. Vahva pitää olla ja tietää mitä tekee. Eroitkut pitää itkeä yksinään, eivät kuulu sille varatulle.
Uskon myös tunteisiin sivusuhteissa. Ei se pelkkää seksiä ole, vaikka nämä moralisoijat niin uskottelevatkin. Niin uskottelin itsellenikin, mutta ei se niin vaan mene. Elämä opettaa. Opettaa myös sen, että ei pidä vaatia tuollaisessa suhteessa toiselta mitään, vain tietynlaista luottamusta. Se on tärkeintä, hallitsee tunteensa ja on oma itsensä.

Lue lisää

Niin mekin luulimme kun suhteemme alkoi viitisen vuotta sitten. Kuvittelimme, että pystymme pitämään suhteen pelkkänä seksinä. Eihän se niin mene. Rakastuimme molemmat ajan kuluessa toisiimme ja sen asian käsittely teettikin töitä. Pystyimme kuitenkin hoitamaan asian järkevästi ja opimme rakastamaan toisiamme niissä rajoissa, mitä olemme suhteellemme asettaneet.

Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. Me ollaan joskus juteltu, että ehkä tämä onkin oikeasti suurempaa rakkautta kuin se avioliittorakkaus. Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu. Onkohan se toinen rakkaus tosiaan suurempaa, kun elät toisen mieliksi? Sitä sietäisi monen meistä miettiä. Rakastaako aidosti kumppaniaan omana itsenään vai rakastaako sitä millaisena hänet haluaa? Jokainen muistaa biisin: Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot...Onko hän se, mitä hän haluaa olla vai se mitä sinä haluat nähdä? Millaista ihmistä rakastat, vai rakastatko omaa mielikuvaasi?

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Niin mekin luulimme kun suhteemme alkoi viitisen vuotta sitten. Kuvittelimme, että pystymme pitämään suhteen pelkkänä seksinä. Eihän se niin mene. Rakastuimme molemmat ajan kuluessa toisiimme ja sen asian käsittely teettikin töitä. Pystyimme kuitenkin hoitamaan asian järkevästi ja opimme rakastamaan toisiamme niissä rajoissa, mitä olemme suhteellemme asettaneet.

Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. Me ollaan joskus juteltu, että ehkä tämä onkin oikeasti suurempaa rakkautta kuin se avioliittorakkaus. Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu. Onkohan se toinen rakkaus tosiaan suurempaa, kun elät toisen mieliksi? Sitä sietäisi monen meistä miettiä. Rakastaako aidosti kumppaniaan omana itsenään vai rakastaako sitä millaisena hänet haluaa? Jokainen muistaa biisin: Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot...Onko hän se, mitä hän haluaa olla vai se mitä sinä haluat nähdä? Millaista ihmistä rakastat, vai rakastatko omaa mielikuvaasi?

Lue lisää

Eipä voi muuta todeta, kuin että puhut minun suullani! Normaaliin elämänkulkuun kuuluu se, että ihminen muuttuu. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa olla toiselle mieliksi, eikä pidäkään. Sekö on rakkautta, että olet joku puunukke, teet mitä toinen tahtoo ja käskee, ilman omaa ajattelua? Ei kiitos minulle enää ikinä. Koskaan ei myös pidä sanoa ei koskaan. Niin sanoin itsekin, koskaan en petä miestäni enkä koskaan sekaannu varattuihin. Elämä opettaa, joskus hyvälläkin tavalla. Se pitää vaan tajuta. Näiden tämän palstan huorittelijoiden, niin ykkösten kuin kakkostenkin, pitäisi katsoa välillä peiliin. Katsooko sieltä elävä ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen? Ymmärrän sen, että pettäminen satuttaa, mutta siinähän on jokaiselle ihmiselle itsetutkiskelun paikka.

nainen naisellinen kirjoitti:

Eipä voi muuta todeta, kuin että puhut minun suullani! Normaaliin elämänkulkuun kuuluu se, että ihminen muuttuu. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa olla toiselle mieliksi, eikä pidäkään. Sekö on rakkautta, että olet joku puunukke, teet mitä toinen tahtoo ja käskee, ilman omaa ajattelua? Ei kiitos minulle enää ikinä. Koskaan ei myös pidä sanoa ei koskaan. Niin sanoin itsekin, koskaan en petä miestäni enkä koskaan sekaannu varattuihin. Elämä opettaa, joskus hyvälläkin tavalla. Se pitää vaan tajuta. Näiden tämän palstan huorittelijoiden, niin ykkösten kuin kakkostenkin, pitäisi katsoa välillä peiliin. Katsooko sieltä elävä ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen? Ymmärrän sen, että pettäminen satuttaa, mutta siinähän on jokaiselle ihmiselle itsetutkiskelun paikka.

Lue lisää

Pettäminen satuttaa siksi, kun ei voi hyväksyä itseään. Sattuu siksi, kun väittää rakastavansa kumppaniaan, vaikkei edes tunne häntä vaan oman mielikuvansa hänestä, eikä halua tutustua rakkaaseensa sellaisena kuin hän on. Sattuu, koska ei voi luottaa omaan asemaansa kumppanin elämässä.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Pettäminen satuttaa siksi, kun ei voi hyväksyä itseään. Sattuu siksi, kun väittää rakastavansa kumppaniaan, vaikkei edes tunne häntä vaan oman mielikuvansa hänestä, eikä halua tutustua rakkaaseensa sellaisena kuin hän on. Sattuu, koska ei voi luottaa omaan asemaansa kumppanin elämässä.

Lue lisää

Tämä on palstan paras ketju pitkästä aikaa! Aikuisten naisten syvällistä pohdiskelua ja tunteiden miettimistä ja esille tuontia! Aitoa, syvällistä keskustelua ! Tässä nähdään oikeiden,aitojen,fiksujen ja rehellisten naisten kommentteja! Tosi hyviä verrattuna tämän palstan huorittelu jne ketjuihin!! Kaikki ihmiset ovat tuntevia eläjiä ja jokainen ihminen on laulun arvoinen tunteineen ja omana itsenään. Hyvin pohdiskeltu eräältä naiselta avioliittoa ja varsinkin sitä rakkautta!

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Niin mekin luulimme kun suhteemme alkoi viitisen vuotta sitten. Kuvittelimme, että pystymme pitämään suhteen pelkkänä seksinä. Eihän se niin mene. Rakastuimme molemmat ajan kuluessa toisiimme ja sen asian käsittely teettikin töitä. Pystyimme kuitenkin hoitamaan asian järkevästi ja opimme rakastamaan toisiamme niissä rajoissa, mitä olemme suhteellemme asettaneet.

Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. Me ollaan joskus juteltu, että ehkä tämä onkin oikeasti suurempaa rakkautta kuin se avioliittorakkaus. Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu. Onkohan se toinen rakkaus tosiaan suurempaa, kun elät toisen mieliksi? Sitä sietäisi monen meistä miettiä. Rakastaako aidosti kumppaniaan omana itsenään vai rakastaako sitä millaisena hänet haluaa? Jokainen muistaa biisin: Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot...Onko hän se, mitä hän haluaa olla vai se mitä sinä haluat nähdä? Millaista ihmistä rakastat, vai rakastatko omaa mielikuvaasi?

Lue lisää

On hienoa, miten ihminen aina löytää surkeastakin elämästä ilon aiheita.

Kirjoitat: "Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. "

On kiva että olet aito edes jossain suhteessasi, vaikka elämäsi valheelle rakennatkin.

Minusta on kivempi kuitenkin olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, jolta minun ei tarvitse salata mitään. Minulle ei riittäisi tuo, että saa salaa olla oma itsensä.

Panacea kirjoitti:

On hienoa, miten ihminen aina löytää surkeastakin elämästä ilon aiheita.

Kirjoitat: "Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. "

On kiva että olet aito edes jossain suhteessasi, vaikka elämäsi valheelle rakennatkin.

Minusta on kivempi kuitenkin olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, jolta minun ei tarvitse salata mitään. Minulle ei riittäisi tuo, että saa salaa olla oma itsensä.

Lue lisää

"Olla salaa oma itsensä" on oxymorooni, eli itsessään ristiriitainen termi.

Vähän kuin "military intelligence"....LOL

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Niin mekin luulimme kun suhteemme alkoi viitisen vuotta sitten. Kuvittelimme, että pystymme pitämään suhteen pelkkänä seksinä. Eihän se niin mene. Rakastuimme molemmat ajan kuluessa toisiimme ja sen asian käsittely teettikin töitä. Pystyimme kuitenkin hoitamaan asian järkevästi ja opimme rakastamaan toisiamme niissä rajoissa, mitä olemme suhteellemme asettaneet.

Sivusuhdekumppanilleen voi olla oma itsensä aidosti, ei tarvitse salata mitään. Todellisuudessa sivusuhdekumppani onkin jotenkin läheisempi kuin se oma kumppani ja hän hyväksyy sinut sellaisena kuin aidosti olet. Sinun ei tarvitse olla sellainen kuin kumppanisi toivoo sinun olevan. Me ollaan joskus juteltu, että ehkä tämä onkin oikeasti suurempaa rakkautta kuin se avioliittorakkaus. Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu. Onkohan se toinen rakkaus tosiaan suurempaa, kun elät toisen mieliksi? Sitä sietäisi monen meistä miettiä. Rakastaako aidosti kumppaniaan omana itsenään vai rakastaako sitä millaisena hänet haluaa? Jokainen muistaa biisin: Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot...Onko hän se, mitä hän haluaa olla vai se mitä sinä haluat nähdä? Millaista ihmistä rakastat, vai rakastatko omaa mielikuvaasi?

Lue lisää

Juuri noi sanat sitä, miten salasuhteessa saa olla jotenkin aidommin oma itsensä ja se on sitä todellisempaa rakkautta saa mut ajattelemaan seuraavaa:

Teillä on kenties molemmilla varatuilla läheisyysongelma. Parisuhde kun on siitä ikävä, että siinä joutuu kohtaamaan niitä omia "huonoja" ja kehittymättömiä puoliaankin, sillä kun toisen oppii tuntemaan, ne tulevat väkisinkin eteen. Ja sehän ei tunnu kivalta. Helpompaa olisi kun niitä ei tarvitsisi kohdata.

Salasuhteen kanssa on helpompi olla "läheisempi" olematta kuitenkaan läheinen. Olette terapeutteja toisillenne, siten että pystytte säilyttämään läheisyyden illuusion keskenänne. Kumpikaan ei halua sitä rikkoa. Siksihän olette suhteeseen ruvenneet, jotta teidän ei tarvitsisi myöntää olevanne todelliseen läheisyyten kykenemättömiä. Vähän kuin hakisi toisen lääkärin lausunnon aiheesta. Tässä tapauksessa lausunto haetaan vain puoskarilta.

Tarve läheisyyteen on kaikilla ja toimintasi on siksi ihan ymmärrettävää. Haluat nähdä todellisena läheisyytenä sen, mihin itse kykenet. Ehkä sinulle helpottavin läheisyys on sellainen, jossa tietyt asiat pidetään kuitenkin etäällä. Kuten oma vajaavuus. Oletko koskaan miettinyt miksi sen myöntäminen puolisolle (samalla itsellesi) tuntuu niin pahalta, että ennemmin pakenet johonkin, jota voit väittää läheisyydeksi?

Ymmärräthän että salasuhteessasi tuo läheisyyden "peili" ei ole todellinen, koska tuo toinenkin osapuoli hoitaa sillä jotakin vajaavuuttaan. Hänelle avautuminen on helpompaa, koska olettehan molemmat hakeneet ongelmaan samanlaista helpotusta (salasuhdetta) ja ymmärrätte siksi toisianne. Olette jotenkin samalla tasolla.

Luuletko sitten, että puolisosi on täydellinen? Hänkin on vajaa, ihan niinkuin sinäkin. Pelkäät vain todellista läheisyyttä hänen kanssaan. Aivan kuten pelkäisit salasuhteesikin kanssa jos siitä todellinen suhde syntyisi.

"Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu."

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pohtia niitä omia heikkoja puoliaan jotka kumppanin kanssa tulee esiin. On vain reilua kumppanin puolelta tuoda tietoisuuteen hänen huomioimiaan käyttäytymismalleja, joita ei ehkä itse tiedosta. Ei se tarkoita etteikö toinen hyväksyisi ja rakastaisi sinua siitä huolimatta. Mieti tätä hetki.

Voi olla että et vain kestä (minkäänlaista) sinuun kohdistuvaa "kritiikkiä" tai neuvontaa, pyyntöä tietyn käyttäytymisen pohdiskeluun. Koet sen heti niin että sinua ei hyväksytä? Siksi koet helpotusta siellä, missä toinen ei omista syistään ikinä esitä sinulle sellaisia (koska ei vain halua itsekään niitä kuulla). Onko se todellista rakkautta vai omien kipupisteiden välttelyä?

Kuulostaa siltä kirjoitti:

Juuri noi sanat sitä, miten salasuhteessa saa olla jotenkin aidommin oma itsensä ja se on sitä todellisempaa rakkautta saa mut ajattelemaan seuraavaa:

Teillä on kenties molemmilla varatuilla läheisyysongelma. Parisuhde kun on siitä ikävä, että siinä joutuu kohtaamaan niitä omia "huonoja" ja kehittymättömiä puoliaankin, sillä kun toisen oppii tuntemaan, ne tulevat väkisinkin eteen. Ja sehän ei tunnu kivalta. Helpompaa olisi kun niitä ei tarvitsisi kohdata.

Salasuhteen kanssa on helpompi olla "läheisempi" olematta kuitenkaan läheinen. Olette terapeutteja toisillenne, siten että pystytte säilyttämään läheisyyden illuusion keskenänne. Kumpikaan ei halua sitä rikkoa. Siksihän olette suhteeseen ruvenneet, jotta teidän ei tarvitsisi myöntää olevanne todelliseen läheisyyten kykenemättömiä. Vähän kuin hakisi toisen lääkärin lausunnon aiheesta. Tässä tapauksessa lausunto haetaan vain puoskarilta.

Tarve läheisyyteen on kaikilla ja toimintasi on siksi ihan ymmärrettävää. Haluat nähdä todellisena läheisyytenä sen, mihin itse kykenet. Ehkä sinulle helpottavin läheisyys on sellainen, jossa tietyt asiat pidetään kuitenkin etäällä. Kuten oma vajaavuus. Oletko koskaan miettinyt miksi sen myöntäminen puolisolle (samalla itsellesi) tuntuu niin pahalta, että ennemmin pakenet johonkin, jota voit väittää läheisyydeksi?

Ymmärräthän että salasuhteessasi tuo läheisyyden "peili" ei ole todellinen, koska tuo toinenkin osapuoli hoitaa sillä jotakin vajaavuuttaan. Hänelle avautuminen on helpompaa, koska olettehan molemmat hakeneet ongelmaan samanlaista helpotusta (salasuhdetta) ja ymmärrätte siksi toisianne. Olette jotenkin samalla tasolla.

Luuletko sitten, että puolisosi on täydellinen? Hänkin on vajaa, ihan niinkuin sinäkin. Pelkäät vain todellista läheisyyttä hänen kanssaan. Aivan kuten pelkäisit salasuhteesikin kanssa jos siitä todellinen suhde syntyisi.

"Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu."

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pohtia niitä omia heikkoja puoliaan jotka kumppanin kanssa tulee esiin. On vain reilua kumppanin puolelta tuoda tietoisuuteen hänen huomioimiaan käyttäytymismalleja, joita ei ehkä itse tiedosta. Ei se tarkoita etteikö toinen hyväksyisi ja rakastaisi sinua siitä huolimatta. Mieti tätä hetki.

Voi olla että et vain kestä (minkäänlaista) sinuun kohdistuvaa "kritiikkiä" tai neuvontaa, pyyntöä tietyn käyttäytymisen pohdiskeluun. Koet sen heti niin että sinua ei hyväksytä? Siksi koet helpotusta siellä, missä toinen ei omista syistään ikinä esitä sinulle sellaisia (koska ei vain halua itsekään niitä kuulla). Onko se todellista rakkautta vai omien kipupisteiden välttelyä?

Lue lisää

Eihän sivusuhteen kirjoittaja mitään AITOA RAKKAUTTA hakenutkaan vaan elämään jotain lämpöä ja läheisyyttä jota ei jostain syystä omassa suhteessa ole. siitä pitkälle on kysymys tällaiessa sivusuhteessa ,olen itsekin sellaiseen ajautunut ja asiat toistaiseksi ainakinOK.Ainoa haitta on oma kunnioitus itseeni se on välillä koetuksella.Kumppaniani en missään tapauksessa haluaisi loukata ja tiedän jos sivusuhde tulisi julki niin näin kävisi.
Silti otan sen riskin koska sivusuhde tuo niin paljon elämääni intoa ja ehdollista rakkautta.

elämänsuolaa kirjoitti:

Eihän sivusuhteen kirjoittaja mitään AITOA RAKKAUTTA hakenutkaan vaan elämään jotain lämpöä ja läheisyyttä jota ei jostain syystä omassa suhteessa ole. siitä pitkälle on kysymys tällaiessa sivusuhteessa ,olen itsekin sellaiseen ajautunut ja asiat toistaiseksi ainakinOK.Ainoa haitta on oma kunnioitus itseeni se on välillä koetuksella.Kumppaniani en missään tapauksessa haluaisi loukata ja tiedän jos sivusuhde tulisi julki niin näin kävisi.
Silti otan sen riskin koska sivusuhde tuo niin paljon elämääni intoa ja ehdollista rakkautta.

Lue lisää

Kyllä ap nimenomaan väittää salasuhteen olevan sitä "aitoa rakkautta". Lue ennen kuin kommentoit, jookos?

Säilyy edes joku tolkku keskustelussa...

Kuulostaa siltä kirjoitti:

Juuri noi sanat sitä, miten salasuhteessa saa olla jotenkin aidommin oma itsensä ja se on sitä todellisempaa rakkautta saa mut ajattelemaan seuraavaa:

Teillä on kenties molemmilla varatuilla läheisyysongelma. Parisuhde kun on siitä ikävä, että siinä joutuu kohtaamaan niitä omia "huonoja" ja kehittymättömiä puoliaankin, sillä kun toisen oppii tuntemaan, ne tulevat väkisinkin eteen. Ja sehän ei tunnu kivalta. Helpompaa olisi kun niitä ei tarvitsisi kohdata.

Salasuhteen kanssa on helpompi olla "läheisempi" olematta kuitenkaan läheinen. Olette terapeutteja toisillenne, siten että pystytte säilyttämään läheisyyden illuusion keskenänne. Kumpikaan ei halua sitä rikkoa. Siksihän olette suhteeseen ruvenneet, jotta teidän ei tarvitsisi myöntää olevanne todelliseen läheisyyten kykenemättömiä. Vähän kuin hakisi toisen lääkärin lausunnon aiheesta. Tässä tapauksessa lausunto haetaan vain puoskarilta.

Tarve läheisyyteen on kaikilla ja toimintasi on siksi ihan ymmärrettävää. Haluat nähdä todellisena läheisyytenä sen, mihin itse kykenet. Ehkä sinulle helpottavin läheisyys on sellainen, jossa tietyt asiat pidetään kuitenkin etäällä. Kuten oma vajaavuus. Oletko koskaan miettinyt miksi sen myöntäminen puolisolle (samalla itsellesi) tuntuu niin pahalta, että ennemmin pakenet johonkin, jota voit väittää läheisyydeksi?

Ymmärräthän että salasuhteessasi tuo läheisyyden "peili" ei ole todellinen, koska tuo toinenkin osapuoli hoitaa sillä jotakin vajaavuuttaan. Hänelle avautuminen on helpompaa, koska olettehan molemmat hakeneet ongelmaan samanlaista helpotusta (salasuhdetta) ja ymmärrätte siksi toisianne. Olette jotenkin samalla tasolla.

Luuletko sitten, että puolisosi on täydellinen? Hänkin on vajaa, ihan niinkuin sinäkin. Pelkäät vain todellista läheisyyttä hänen kanssaan. Aivan kuten pelkäisit salasuhteesikin kanssa jos siitä todellinen suhde syntyisi.

"Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu."

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pohtia niitä omia heikkoja puoliaan jotka kumppanin kanssa tulee esiin. On vain reilua kumppanin puolelta tuoda tietoisuuteen hänen huomioimiaan käyttäytymismalleja, joita ei ehkä itse tiedosta. Ei se tarkoita etteikö toinen hyväksyisi ja rakastaisi sinua siitä huolimatta. Mieti tätä hetki.

Voi olla että et vain kestä (minkäänlaista) sinuun kohdistuvaa "kritiikkiä" tai neuvontaa, pyyntöä tietyn käyttäytymisen pohdiskeluun. Koet sen heti niin että sinua ei hyväksytä? Siksi koet helpotusta siellä, missä toinen ei omista syistään ikinä esitä sinulle sellaisia (koska ei vain halua itsekään niitä kuulla). Onko se todellista rakkautta vai omien kipupisteiden välttelyä?

Lue lisää

Osasitpa ilmaista asian hyvin. Lisää aiheesta mm. Väestöliiton sivuilla artikkeleissa.

Tässä ote Malinen-Kaimolan artikkelista:

Kun ihminen kokee parisuhteensa turvalliseksi, on hän innostunut ja suuntautuu kohti toista. Suhdetta elävöittää kiinnostus, ”sinä olet merkittävä minulle ja olet saatavilla”.

Tuntiessaan itsensä turvattomaksi, ihminen kääntyy toisesta poispäin, ei huomioi ja hylkää tunnetasolla. Näin syntyy kahden yksinäisen ihmisen liitto.

Ihmisten ongelmat syntyvät psykologisista syistä, ne syntyvät suhteista eli silloin, kun ei ole riittävää suhdetta. Jotta suhde voisi mahdollistua ja kestää, siinä on oltava riittävän turvallista. Pitkissä suhteissa turvallisuus on myös seksuaalisen kohtaamisen perusta.

Seksuaalisen vallankumouksen jälkimaininkeina syntyneestä seksualisaatiosta on siirrytty vähitellen korostamaan kokonaisvaltaisen tunnesuhteen merkitystä.

Seksuaaliseen intohimoon ja kiihkoon pohjaava intiimiyden illuusio tulee purkaa. Aikaisemmin ajateltiin, että hyvä seksisuhde, jossa on paljon intohimoa, kiihkoa ja seksiä, on tae sille, että suhde on intiimi. Nyt tiedostetaan, että suhde on intiimi silloin, kun siinä voi olla läsnä ja jakaa sitä, mikä on itselle henkilökohtaisesti totta niin kokemusten kuin tunteidenkin tasolla.

On eri asia uskaltautua omana itsenä seksuaaliseen kokemukseen ja jakaa se kumppanin kanssa kuin vain paeta seksiin omien riittämättömyyden ja hyväksymättömyyden peittämiseksi. Pelko on tunne, joka estää omana itsenä suhteeseen tulon."

lue edes! kirjoitti:

Kyllä ap nimenomaan väittää salasuhteen olevan sitä "aitoa rakkautta". Lue ennen kuin kommentoit, jookos?

Säilyy edes joku tolkku keskustelussa...

Tarkoitin etteivät he varmaankaan aluksi sitä aitona rakkautena pitäneet ...olenko ymmärtänyt väärin.Sori jos sait separin

Kuulostaa siltä kirjoitti:

Juuri noi sanat sitä, miten salasuhteessa saa olla jotenkin aidommin oma itsensä ja se on sitä todellisempaa rakkautta saa mut ajattelemaan seuraavaa:

Teillä on kenties molemmilla varatuilla läheisyysongelma. Parisuhde kun on siitä ikävä, että siinä joutuu kohtaamaan niitä omia "huonoja" ja kehittymättömiä puoliaankin, sillä kun toisen oppii tuntemaan, ne tulevat väkisinkin eteen. Ja sehän ei tunnu kivalta. Helpompaa olisi kun niitä ei tarvitsisi kohdata.

Salasuhteen kanssa on helpompi olla "läheisempi" olematta kuitenkaan läheinen. Olette terapeutteja toisillenne, siten että pystytte säilyttämään läheisyyden illuusion keskenänne. Kumpikaan ei halua sitä rikkoa. Siksihän olette suhteeseen ruvenneet, jotta teidän ei tarvitsisi myöntää olevanne todelliseen läheisyyten kykenemättömiä. Vähän kuin hakisi toisen lääkärin lausunnon aiheesta. Tässä tapauksessa lausunto haetaan vain puoskarilta.

Tarve läheisyyteen on kaikilla ja toimintasi on siksi ihan ymmärrettävää. Haluat nähdä todellisena läheisyytenä sen, mihin itse kykenet. Ehkä sinulle helpottavin läheisyys on sellainen, jossa tietyt asiat pidetään kuitenkin etäällä. Kuten oma vajaavuus. Oletko koskaan miettinyt miksi sen myöntäminen puolisolle (samalla itsellesi) tuntuu niin pahalta, että ennemmin pakenet johonkin, jota voit väittää läheisyydeksi?

Ymmärräthän että salasuhteessasi tuo läheisyyden "peili" ei ole todellinen, koska tuo toinenkin osapuoli hoitaa sillä jotakin vajaavuuttaan. Hänelle avautuminen on helpompaa, koska olettehan molemmat hakeneet ongelmaan samanlaista helpotusta (salasuhdetta) ja ymmärrätte siksi toisianne. Olette jotenkin samalla tasolla.

Luuletko sitten, että puolisosi on täydellinen? Hänkin on vajaa, ihan niinkuin sinäkin. Pelkäät vain todellista läheisyyttä hänen kanssaan. Aivan kuten pelkäisit salasuhteesikin kanssa jos siitä todellinen suhde syntyisi.

"Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu."

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pohtia niitä omia heikkoja puoliaan jotka kumppanin kanssa tulee esiin. On vain reilua kumppanin puolelta tuoda tietoisuuteen hänen huomioimiaan käyttäytymismalleja, joita ei ehkä itse tiedosta. Ei se tarkoita etteikö toinen hyväksyisi ja rakastaisi sinua siitä huolimatta. Mieti tätä hetki.

Voi olla että et vain kestä (minkäänlaista) sinuun kohdistuvaa "kritiikkiä" tai neuvontaa, pyyntöä tietyn käyttäytymisen pohdiskeluun. Koet sen heti niin että sinua ei hyväksytä? Siksi koet helpotusta siellä, missä toinen ei omista syistään ikinä esitä sinulle sellaisia (koska ei vain halua itsekään niitä kuulla). Onko se todellista rakkautta vai omien kipupisteiden välttelyä?

Lue lisää

Siinä olet täysin oikeassa, että me molemmat olemme todella hellyyden ja läheisyydenkipeitä ihmisiä. Se on se suhteemme perusta.

En kertonut puolisoni ja itseni suhteesta mitään. Siksi teit täysin vääriä johtopäätöksiä. Olemme todella läheiset, hän rakastaa minua minuna ja minä häntä hänenä. Tiedän, että hän on välillä pettänyt minua ja hän tietää sivusuhteestani. Uskon todella, että meidän parisuhteessa jutellaan näistäkin asioista paljon enemmän ja syvällisemmin kuin monessa muussa. Me rakastamme tosiamme vikoinemme. Moni ei vaan uskalla kertoa hellyydenkipeydestäänkään kumppanilleen, vaan tyytyy kerran viikossa olantaputukseen.

Eli minulla ei todellakaan itselläni ole salasuhde vaan sivusuhde. Liian monessa parisuhteessa se on salasuhde, koska näistä asioista ei uskalleta puhua. Niin moni kumppani ei rakasta puolisoaan sellaisena persoonana kuin hän itse on, vaan sellaisena kun haluaa puolisonsa olevan.

lue edes! kirjoitti:

Kyllä ap nimenomaan väittää salasuhteen olevan sitä "aitoa rakkautta". Lue ennen kuin kommentoit, jookos?

Säilyy edes joku tolkku keskustelussa...

Kirjoitan sivusuhteesta en salasuhteesta.
Vaikka monesti se on sama asia.
Ja totta hemmetissä minusta on oikeampaa rakkautta se, että rakastaa kumppaniaan sellaisena persoonana kuin hän on, eikä sitä illuusiota minkä on kumppanistaan rakentanut. Olipa sitten sala-sivu-avio- tai avosuhteessa. Jos rakastaa, hyväksyy kumppanin kaikkine karvoine ja tunteine ja haluine. Rakkauteen kuuluu minusta myös se, että hyväksyy kumppanin siis sala-sivu-avio tai avokumppanin tyydyttävän halunsa ja osoittavan tunteensa.

Pysyhän sinäkin asiassa, ennen kuin toisia morkkaat.

Kuulostaa siltä kirjoitti:

Juuri noi sanat sitä, miten salasuhteessa saa olla jotenkin aidommin oma itsensä ja se on sitä todellisempaa rakkautta saa mut ajattelemaan seuraavaa:

Teillä on kenties molemmilla varatuilla läheisyysongelma. Parisuhde kun on siitä ikävä, että siinä joutuu kohtaamaan niitä omia "huonoja" ja kehittymättömiä puoliaankin, sillä kun toisen oppii tuntemaan, ne tulevat väkisinkin eteen. Ja sehän ei tunnu kivalta. Helpompaa olisi kun niitä ei tarvitsisi kohdata.

Salasuhteen kanssa on helpompi olla "läheisempi" olematta kuitenkaan läheinen. Olette terapeutteja toisillenne, siten että pystytte säilyttämään läheisyyden illuusion keskenänne. Kumpikaan ei halua sitä rikkoa. Siksihän olette suhteeseen ruvenneet, jotta teidän ei tarvitsisi myöntää olevanne todelliseen läheisyyten kykenemättömiä. Vähän kuin hakisi toisen lääkärin lausunnon aiheesta. Tässä tapauksessa lausunto haetaan vain puoskarilta.

Tarve läheisyyteen on kaikilla ja toimintasi on siksi ihan ymmärrettävää. Haluat nähdä todellisena läheisyytenä sen, mihin itse kykenet. Ehkä sinulle helpottavin läheisyys on sellainen, jossa tietyt asiat pidetään kuitenkin etäällä. Kuten oma vajaavuus. Oletko koskaan miettinyt miksi sen myöntäminen puolisolle (samalla itsellesi) tuntuu niin pahalta, että ennemmin pakenet johonkin, jota voit väittää läheisyydeksi?

Ymmärräthän että salasuhteessasi tuo läheisyyden "peili" ei ole todellinen, koska tuo toinenkin osapuoli hoitaa sillä jotakin vajaavuuttaan. Hänelle avautuminen on helpompaa, koska olettehan molemmat hakeneet ongelmaan samanlaista helpotusta (salasuhdetta) ja ymmärrätte siksi toisianne. Olette jotenkin samalla tasolla.

Luuletko sitten, että puolisosi on täydellinen? Hänkin on vajaa, ihan niinkuin sinäkin. Pelkäät vain todellista läheisyyttä hänen kanssaan. Aivan kuten pelkäisit salasuhteesikin kanssa jos siitä todellinen suhde syntyisi.

"Olla oma aito itsensä, silti hyväksytty ja rakastettu."

Tuo ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi pohtia niitä omia heikkoja puoliaan jotka kumppanin kanssa tulee esiin. On vain reilua kumppanin puolelta tuoda tietoisuuteen hänen huomioimiaan käyttäytymismalleja, joita ei ehkä itse tiedosta. Ei se tarkoita etteikö toinen hyväksyisi ja rakastaisi sinua siitä huolimatta. Mieti tätä hetki.

Voi olla että et vain kestä (minkäänlaista) sinuun kohdistuvaa "kritiikkiä" tai neuvontaa, pyyntöä tietyn käyttäytymisen pohdiskeluun. Koet sen heti niin että sinua ei hyväksytä? Siksi koet helpotusta siellä, missä toinen ei omista syistään ikinä esitä sinulle sellaisia (koska ei vain halua itsekään niitä kuulla). Onko se todellista rakkautta vai omien kipupisteiden välttelyä?

Lue lisää

Me ihmiset näemme itsemme joskus täysin erilaisina kuin läheiset, ystävät ja tuttavat. Jokaiseen suhteeseen vaikuttaa paljolti 1) millaisia itse kuvittelemme olevamme, 2) millaisia olemme oikeasti ja 3) millaisina esim. kumppani meidät näkee. Tietysti tämä sama litania koskee kaikkien ihmissuhteiden kaikkia osapuolia. Ihmisten vuorovaikutustaidoista riippuu, mitä saa "aikaiseksi" missäkin suhteessa. Ei ole ollenkaan silti selvää, että vakisuhteessa vuorovaikutus pelaa parhaiten. Ei sitten niin ollenkaan. Usein vuorovaikutuksen puute loitontaa ihmisiä ja sen toimivuus lähentää.

kommentteja kirjoitti:

Tämä on palstan paras ketju pitkästä aikaa! Aikuisten naisten syvällistä pohdiskelua ja tunteiden miettimistä ja esille tuontia! Aitoa, syvällistä keskustelua ! Tässä nähdään oikeiden,aitojen,fiksujen ja rehellisten naisten kommentteja! Tosi hyviä verrattuna tämän palstan huorittelu jne ketjuihin!! Kaikki ihmiset ovat tuntevia eläjiä ja jokainen ihminen on laulun arvoinen tunteineen ja omana itsenään. Hyvin pohdiskeltu eräältä naiselta avioliittoa ja varsinkin sitä rakkautta!

Lue lisää

olen lukenut! Näillä ihmisillä on tosiaan ongelmia läheisissä suhteissaan ja on helpompi karata todellisuutta "leikkisuheeseen" kun ratkaista ongelmansa puolisonsa kanssa. Kukaan ei voi henkisesti hyvin tuollaisissa oloissa ja salailuissa. Mitä hyvänsä yrittävätkin toitottaa maailmalle. Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä ja omat tarpeensa. Eivätkä edes älyä hävetä!!

mitä koskaan kirjoitti:

olen lukenut! Näillä ihmisillä on tosiaan ongelmia läheisissä suhteissaan ja on helpompi karata todellisuutta "leikkisuheeseen" kun ratkaista ongelmansa puolisonsa kanssa. Kukaan ei voi henkisesti hyvin tuollaisissa oloissa ja salailuissa. Mitä hyvänsä yrittävätkin toitottaa maailmalle. Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä ja omat tarpeensa. Eivätkä edes älyä hävetä!!

Lue lisää

Olen joskus pari kolme vuotta sitten aloittanut vastaavan keskustelun, ehkpä se sinusta olisi ollut vielä naurettavampi.

Ja hyvä niin, että edes naurat joskus. Responssi mikä responssi.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Kirjoitan sivusuhteesta en salasuhteesta.
Vaikka monesti se on sama asia.
Ja totta hemmetissä minusta on oikeampaa rakkautta se, että rakastaa kumppaniaan sellaisena persoonana kuin hän on, eikä sitä illuusiota minkä on kumppanistaan rakentanut. Olipa sitten sala-sivu-avio- tai avosuhteessa. Jos rakastaa, hyväksyy kumppanin kaikkine karvoine ja tunteine ja haluine. Rakkauteen kuuluu minusta myös se, että hyväksyy kumppanin siis sala-sivu-avio tai avokumppanin tyydyttävän halunsa ja osoittavan tunteensa.

Pysyhän sinäkin asiassa, ennen kuin toisia morkkaat.

Lue lisää

tossun alla, ja pahasti. Ei kai kukaan tuollaista oikeasti hyväksy. Ja minä en ainakaan haluaisi olla tuollainen pirttihirmu kuin sinä vaikutat olevan; panet miehesi hyväksymään paneskelusi toisen kanssa.

mitä koskaan kirjoitti:

olen lukenut! Näillä ihmisillä on tosiaan ongelmia läheisissä suhteissaan ja on helpompi karata todellisuutta "leikkisuheeseen" kun ratkaista ongelmansa puolisonsa kanssa. Kukaan ei voi henkisesti hyvin tuollaisissa oloissa ja salailuissa. Mitä hyvänsä yrittävätkin toitottaa maailmalle. Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä ja omat tarpeensa. Eivätkä edes älyä hävetä!!

Lue lisää

Olet osittain oikeassa. Kukaan ei voi hyvin suhteessa, jossa pitää olla varaventtiili, jonka kanssa paeta hetkeksi todellisuutta.

Eikö silloin kuitenkin pitäisi peilata todellisuutta, eikä vain sitä "leikkisuhdetta"? Miksi elämä on niin hankalaa, että mies tarvitsee jonkun muun, mitä sellaista ei saa vaimolta, jota sivusuhdenainen antaa? Mihin sellaiseen sivuvaimo on tyytyväinen, mistä vaimo narisee ja valittaa? Miksi näin on, miksi kumpaakaan suhdetta ei voi lopettaa?
Mikä mättää ? Mikä pitää kiinni ketäkin?

Jossain kohdin joku kyseli, mitä vielä pitää vaimon saada että heittäisi irti, olisi rehellinen itselleen ja toisille, lähtisi suhteesta, jossa tulevaisuus syö kaikki.

Joku kysyi sitäkin, miksei mies jätä, lähde, ja täällä ollaan satavarmoja, että mies ei lähde jos ei halua. Tässä kohtaa voin vakuuttaa, ettei aina voi laittaa omaa haluaa pääasiaksi. Joskus on tehtävä valintoja. Hetki omaa hyvää elämää kantaa näennäistä avioliittoa niin paljon, että sen kestää.

Välillä mietin tehneeni itselleni karhunpalveluksen paikkaamalla tuhoontuomittua avioliittoa olemassaolollani. Olisiko liitto kaatunut jo, jos se ei olisi saanut apuhappea minulta? Kaatuuko se joskus vai pysyykö kasassa hamaan hautaan? Mistä sitä voi tietää, ennustaminen on todella vaikeaa. Suomikaksnelosella tosin on erinomaisia selvännäkijöitä, mutta kuka näkisi ja kertoisi miten todella tulee käymään.

Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä.. Siinäkin olet oikeassa. Katso vaan ystävällisesti kumpaankin suuntaan,myös vaimo saattaa olla hyvin itsekäs motiiveineen. Vai mitä muuta voi sanoa, jos pitääkseen miehen hankkii itsensä raskaaksi, vaikka puhe oli erota ja lopettaa koko touhu. Ennen avioliittoa.

yhtä naurettavaa ketjua kirjoitti:

Olet osittain oikeassa. Kukaan ei voi hyvin suhteessa, jossa pitää olla varaventtiili, jonka kanssa paeta hetkeksi todellisuutta.

Eikö silloin kuitenkin pitäisi peilata todellisuutta, eikä vain sitä "leikkisuhdetta"? Miksi elämä on niin hankalaa, että mies tarvitsee jonkun muun, mitä sellaista ei saa vaimolta, jota sivusuhdenainen antaa? Mihin sellaiseen sivuvaimo on tyytyväinen, mistä vaimo narisee ja valittaa? Miksi näin on, miksi kumpaakaan suhdetta ei voi lopettaa?
Mikä mättää ? Mikä pitää kiinni ketäkin?

Jossain kohdin joku kyseli, mitä vielä pitää vaimon saada että heittäisi irti, olisi rehellinen itselleen ja toisille, lähtisi suhteesta, jossa tulevaisuus syö kaikki.

Joku kysyi sitäkin, miksei mies jätä, lähde, ja täällä ollaan satavarmoja, että mies ei lähde jos ei halua. Tässä kohtaa voin vakuuttaa, ettei aina voi laittaa omaa haluaa pääasiaksi. Joskus on tehtävä valintoja. Hetki omaa hyvää elämää kantaa näennäistä avioliittoa niin paljon, että sen kestää.

Välillä mietin tehneeni itselleni karhunpalveluksen paikkaamalla tuhoontuomittua avioliittoa olemassaolollani. Olisiko liitto kaatunut jo, jos se ei olisi saanut apuhappea minulta? Kaatuuko se joskus vai pysyykö kasassa hamaan hautaan? Mistä sitä voi tietää, ennustaminen on todella vaikeaa. Suomikaksnelosella tosin on erinomaisia selvännäkijöitä, mutta kuka näkisi ja kertoisi miten todella tulee käymään.

Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä.. Siinäkin olet oikeassa. Katso vaan ystävällisesti kumpaankin suuntaan,myös vaimo saattaa olla hyvin itsekäs motiiveineen. Vai mitä muuta voi sanoa, jos pitääkseen miehen hankkii itsensä raskaaksi, vaikka puhe oli erota ja lopettaa koko touhu. Ennen avioliittoa.

Lue lisää

miehelleen.Lapsen takia ei kuule ole pakko nykyaikana roikkua toisen kanssa niin paljon erotaan.

yhtä naurettavaa ketjua kirjoitti:

Olet osittain oikeassa. Kukaan ei voi hyvin suhteessa, jossa pitää olla varaventtiili, jonka kanssa paeta hetkeksi todellisuutta.

Eikö silloin kuitenkin pitäisi peilata todellisuutta, eikä vain sitä "leikkisuhdetta"? Miksi elämä on niin hankalaa, että mies tarvitsee jonkun muun, mitä sellaista ei saa vaimolta, jota sivusuhdenainen antaa? Mihin sellaiseen sivuvaimo on tyytyväinen, mistä vaimo narisee ja valittaa? Miksi näin on, miksi kumpaakaan suhdetta ei voi lopettaa?
Mikä mättää ? Mikä pitää kiinni ketäkin?

Jossain kohdin joku kyseli, mitä vielä pitää vaimon saada että heittäisi irti, olisi rehellinen itselleen ja toisille, lähtisi suhteesta, jossa tulevaisuus syö kaikki.

Joku kysyi sitäkin, miksei mies jätä, lähde, ja täällä ollaan satavarmoja, että mies ei lähde jos ei halua. Tässä kohtaa voin vakuuttaa, ettei aina voi laittaa omaa haluaa pääasiaksi. Joskus on tehtävä valintoja. Hetki omaa hyvää elämää kantaa näennäistä avioliittoa niin paljon, että sen kestää.

Välillä mietin tehneeni itselleni karhunpalveluksen paikkaamalla tuhoontuomittua avioliittoa olemassaolollani. Olisiko liitto kaatunut jo, jos se ei olisi saanut apuhappea minulta? Kaatuuko se joskus vai pysyykö kasassa hamaan hautaan? Mistä sitä voi tietää, ennustaminen on todella vaikeaa. Suomikaksnelosella tosin on erinomaisia selvännäkijöitä, mutta kuka näkisi ja kertoisi miten todella tulee käymään.

Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä.. Siinäkin olet oikeassa. Katso vaan ystävällisesti kumpaankin suuntaan,myös vaimo saattaa olla hyvin itsekäs motiiveineen. Vai mitä muuta voi sanoa, jos pitääkseen miehen hankkii itsensä raskaaksi, vaikka puhe oli erota ja lopettaa koko touhu. Ennen avioliittoa.

Lue lisää

Tiedän itsekin tapauksen, jossa nainen tuli raskaaksi pari erilleen muuttamisen jälkeen. Mies halusi eroa, nainen ei. Nainen ei ole syytön raskaaksi tuloonsa, mutta miksi eroamassa olevien tai jopa erilleen muuttaneiden ihmisten pitää harrastaa keskenään seksiä. Siitä kun saattaa olla seurauksena ei-toivottu raskaus, jopa ihan oikeasti vahingossa. Jos aikuinen mies ei sitä tiedä, niin aika on jo oppia. Aina ei edes kyse ole tahallisesta raskaaksi hankkiutumisesta.

halunnut eikä kirjoitti:

miehelleen.Lapsen takia ei kuule ole pakko nykyaikana roikkua toisen kanssa niin paljon erotaan.

Nainen pamahti paksuksi, vaikka omien sanojensa mukaan ei "voi tulla raskaaksi". Hänen elämänsuunnitelmaansa ei kuulunut raskaus, ei äidiksi tulo, olihan hän teettänyt vasta edellisen abortin. Tätä hän ei abortoinut, mutta ei puhunutkaan asiasta mitään ennen kuin oli liian myöhäistä; hän vaan päätti itse tehdä lapsen, ja vetää miehen vastuuseen.
VAHINGOSTA kummankin osapuolen silmin oli kyse, kukaan ei lasta välttämättä halunnut, mutta tilanne muuttui.
Voisitko antaa sen verran periksi, ettet sinä tiedä tuon tarinan sisältöä, sen perusteita. Voitko näin ollen uskoa kun sanon, että ainakin tuo tarina jatkui vain ja ainoastaan tuo vahinkoraskauden takia. Raskaus oli niin pitkällä, ettei aborttia voinut enää tehdä, ja nainen oli ominaisuuksiensa vuoksi niin kykenemätön äitiksi, ettei isäksi yllätyksellä joutunut nähnyt muuta vaihtoehtoa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi kuin jatkaa suhdetta.
K ä s i t ä t k ö .. noinkin v o i käydä.

yhtä naurettavaa ketjua kirjoitti:

Nainen pamahti paksuksi, vaikka omien sanojensa mukaan ei "voi tulla raskaaksi". Hänen elämänsuunnitelmaansa ei kuulunut raskaus, ei äidiksi tulo, olihan hän teettänyt vasta edellisen abortin. Tätä hän ei abortoinut, mutta ei puhunutkaan asiasta mitään ennen kuin oli liian myöhäistä; hän vaan päätti itse tehdä lapsen, ja vetää miehen vastuuseen.
VAHINGOSTA kummankin osapuolen silmin oli kyse, kukaan ei lasta välttämättä halunnut, mutta tilanne muuttui.
Voisitko antaa sen verran periksi, ettet sinä tiedä tuon tarinan sisältöä, sen perusteita. Voitko näin ollen uskoa kun sanon, että ainakin tuo tarina jatkui vain ja ainoastaan tuo vahinkoraskauden takia. Raskaus oli niin pitkällä, ettei aborttia voinut enää tehdä, ja nainen oli ominaisuuksiensa vuoksi niin kykenemätön äitiksi, ettei isäksi yllätyksellä joutunut nähnyt muuta vaihtoehtoa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi kuin jatkaa suhdetta.
K ä s i t ä t k ö .. noinkin v o i käydä.

Lue lisää

Eikö siihen lapsen tekemiseen sitä miestä lainkaan tarvittu? Miten lapsi siis sai alkunsa? Miehet ovat yhdessä asiassa altavastaajan asemassa, vahinkolapsen kohtalosta päättämisessä. Naiset ovat kautta aikojen tulleet raskaaksi jopa yhden illan jutuista. Entisaikaan äpärä oli naisen häpeä, nykyään mies joutuu tyytymään naisen päätökseen lapsen suhteen. Vaikka mies ei ikinä edes tapaisi lasta, ruokot hän joutuu maksamaan. Miten puutteessa miehen pitää olla, että harrastaa seksiä melkein entisen naisensa kanssa. Tässä on luultavasti sukupuolten välinen ero. Jos nainen haluaa eron, loppuu myös seksi. Mies harrastaa entisen naisen kanssa seksiä tilaisuuden tullen. Jos mies ei halua isäksi, kannattaa aina hoitaa ehkäisy itse, vaikka miesten ehkäisykeinovalikoima on suppeampi.

Ja höpö, höpö, että nykyään pitäisi mennä naimisiin tai jatkaa liittoa vahinkolapsen takia. Tietysti samassa taloudessa eläen lapsen kanssa eläminen on täysipainoisempaa. Näitä valintoja aikuiset ihmiset joutuvat tekemään, varsinkin lasten ollessa kuvioissa. Vastuullinen valinta aikuiselta mieheltä, jos valitsee lapsen edun oman mielihyvänsä sijaan. Kuinka pitkäikäinen ratkaisu, sen ratkaisee miehen sitoutuminen.

yhtä naurettavaa ketjua kirjoitti:

Nainen pamahti paksuksi, vaikka omien sanojensa mukaan ei "voi tulla raskaaksi". Hänen elämänsuunnitelmaansa ei kuulunut raskaus, ei äidiksi tulo, olihan hän teettänyt vasta edellisen abortin. Tätä hän ei abortoinut, mutta ei puhunutkaan asiasta mitään ennen kuin oli liian myöhäistä; hän vaan päätti itse tehdä lapsen, ja vetää miehen vastuuseen.
VAHINGOSTA kummankin osapuolen silmin oli kyse, kukaan ei lasta välttämättä halunnut, mutta tilanne muuttui.
Voisitko antaa sen verran periksi, ettet sinä tiedä tuon tarinan sisältöä, sen perusteita. Voitko näin ollen uskoa kun sanon, että ainakin tuo tarina jatkui vain ja ainoastaan tuo vahinkoraskauden takia. Raskaus oli niin pitkällä, ettei aborttia voinut enää tehdä, ja nainen oli ominaisuuksiensa vuoksi niin kykenemätön äitiksi, ettei isäksi yllätyksellä joutunut nähnyt muuta vaihtoehtoa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi kuin jatkaa suhdetta.
K ä s i t ä t k ö .. noinkin v o i käydä.

Lue lisää

jo huomattu ja ilmoitettu sosiaalivirastoon.Kyllä sulla on nyt mennyt vellit ja puurot sekaisin. Varmasti lapsi on ollut toivottu, haluttu ja kauan kaivattu. Äiti on varmasti onnensa kukkuloilla lapsesta ja isä roikkuu tietysti muka lapsen takia kuvioissa. Isä haluaa siksi tavata lastaan että näkisi tämän äitiä usein.
Minkä ikäinen lapsi on nyt?

mitä koskaan kirjoitti:

olen lukenut! Näillä ihmisillä on tosiaan ongelmia läheisissä suhteissaan ja on helpompi karata todellisuutta "leikkisuheeseen" kun ratkaista ongelmansa puolisonsa kanssa. Kukaan ei voi henkisesti hyvin tuollaisissa oloissa ja salailuissa. Mitä hyvänsä yrittävätkin toitottaa maailmalle. Itsekkäitä ovat jotka huomioivat vain itsensä ja omat tarpeensa. Eivätkä edes älyä hävetä!!

Lue lisää

unohdetaan tärkeimmät: Vuorovaikutus ja kommunikointi. Tottakai sellainen suhde toimii paremmin, jossa vuorovaikutus on kohdallaan. On aivan turha sanoa, että "ratkaiskaa parisuhteessa ongelmanne": Ei niitä kukaan voi yksin ratkaista. Ellei vuorovaikutus pelaa, kumppanille ei millään saa viestitetyksi omaa tyytymättömyyttään - ja se sitten tuppaa lisääntymään ajan kuluessa. Tyytymättömyys lisää tyytymättömyyttä ja tyytyväisyys tyytyväisyyttä. Näin se vaan menee.

JOS kumppani reagoisi tarpeeksi ajoissa toisen tyytymättömyyteen, suhde saadaan vielä eläväksi. Ellei, niin suhde kuolee. Sitten kun suhde on kuollut, ei pettäjä edes tunne pettävänsä. Ei siinä ole kysymys enää toisen tarpeiden huomioonottamisesta, jos on ottanut toista huomioon ihan kaikessa eikä ole tuntenut saavansa itselleen mitään.

yhtä naurettavaa ketjua kirjoitti:

Nainen pamahti paksuksi, vaikka omien sanojensa mukaan ei "voi tulla raskaaksi". Hänen elämänsuunnitelmaansa ei kuulunut raskaus, ei äidiksi tulo, olihan hän teettänyt vasta edellisen abortin. Tätä hän ei abortoinut, mutta ei puhunutkaan asiasta mitään ennen kuin oli liian myöhäistä; hän vaan päätti itse tehdä lapsen, ja vetää miehen vastuuseen.
VAHINGOSTA kummankin osapuolen silmin oli kyse, kukaan ei lasta välttämättä halunnut, mutta tilanne muuttui.
Voisitko antaa sen verran periksi, ettet sinä tiedä tuon tarinan sisältöä, sen perusteita. Voitko näin ollen uskoa kun sanon, että ainakin tuo tarina jatkui vain ja ainoastaan tuo vahinkoraskauden takia. Raskaus oli niin pitkällä, ettei aborttia voinut enää tehdä, ja nainen oli ominaisuuksiensa vuoksi niin kykenemätön äitiksi, ettei isäksi yllätyksellä joutunut nähnyt muuta vaihtoehtoa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi kuin jatkaa suhdetta.
K ä s i t ä t k ö .. noinkin v o i käydä.

Lue lisää

En siis tosiaan käsitä, että joku mies voi saattaa naisen raskaaksi ilman omaa osuuttaan asiaan. Vastuu "vahinkolapsesta" pitäisi olla molemmilla. En ole eläessäni nähnyt, että miehellä olisi käytännössä isompi vastuu.

Mistä teitä hyväuskoisia hölmöjä löytyy, jotka palvotte jokaista miehen kertomaa versiota asioista ilman pienintäkään omaa ajattelua? Jos mies panee naista, siitä voi tulla raskaaksi. Ja sinun mielestäsi nähtävästi miehen kuuluisi päättää abortista? Koska hänet on huijattu seksiin? Nainen voi tulla vastentahtoisesti raskaaksi, jos hänet raiskataan. Ikinä en ole kuullut, että miehen voisi raiskata. Ehkä tämä tuttavasi (=rakastajasi) on ensimmäinen laatuaan.

neuvolassa olisi kirjoitti:

jo huomattu ja ilmoitettu sosiaalivirastoon.Kyllä sulla on nyt mennyt vellit ja puurot sekaisin. Varmasti lapsi on ollut toivottu, haluttu ja kauan kaivattu. Äiti on varmasti onnensa kukkuloilla lapsesta ja isä roikkuu tietysti muka lapsen takia kuvioissa. Isä haluaa siksi tavata lastaan että näkisi tämän äitiä usein.
Minkä ikäinen lapsi on nyt?

Lue lisää

tehän sen tiedätte, kyllä. Aivan varmasti. Sovitaan tässä kohtaa sitten niin. Koko totuuden. Senkin mistä en tässä kirjoita.

omista teoistaan kirjoitti:

Eikö siihen lapsen tekemiseen sitä miestä lainkaan tarvittu? Miten lapsi siis sai alkunsa? Miehet ovat yhdessä asiassa altavastaajan asemassa, vahinkolapsen kohtalosta päättämisessä. Naiset ovat kautta aikojen tulleet raskaaksi jopa yhden illan jutuista. Entisaikaan äpärä oli naisen häpeä, nykyään mies joutuu tyytymään naisen päätökseen lapsen suhteen. Vaikka mies ei ikinä edes tapaisi lasta, ruokot hän joutuu maksamaan. Miten puutteessa miehen pitää olla, että harrastaa seksiä melkein entisen naisensa kanssa. Tässä on luultavasti sukupuolten välinen ero. Jos nainen haluaa eron, loppuu myös seksi. Mies harrastaa entisen naisen kanssa seksiä tilaisuuden tullen. Jos mies ei halua isäksi, kannattaa aina hoitaa ehkäisy itse, vaikka miesten ehkäisykeinovalikoima on suppeampi.

Ja höpö, höpö, että nykyään pitäisi mennä naimisiin tai jatkaa liittoa vahinkolapsen takia. Tietysti samassa taloudessa eläen lapsen kanssa eläminen on täysipainoisempaa. Näitä valintoja aikuiset ihmiset joutuvat tekemään, varsinkin lasten ollessa kuvioissa. Vastuullinen valinta aikuiselta mieheltä, jos valitsee lapsen edun oman mielihyvänsä sijaan. Kuinka pitkäikäinen ratkaisu, sen ratkaisee miehen sitoutuminen.

Lue lisää

valehtelee ehkäisystä, niin toinen on syytön tapahtumaan, vaikka joutuukin kantamaan silti vastuun.
Yhtä paha on jos nainen valheellisesti jättää pillerit ottamatta, tai valehtelee olevansa maho. Tai mies käyttää puhkaisemiaan kondomeita. Sikoja molemmat, halutaan toiselta lapsi ilman hänen suostumustaan.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Juu se voi toimia myös hienosti. Toinen kaipaa ihmistä lähelleen, mutta silti ei ole valmis sitoutumaan.
Oma sivusuhteeni alkoi sellaisissa olosuhteissa. Vuosien saatossa taas molemmat olemme parisuhteessa ja varattuja.

Toisaalta on siinäkin varmasti riskinsä. Eronneen on oltava vahva persoona ja aika selvillä omista tunteistaan. Olen nähnyt huonomminkin onnistuneita tarinoita, kun eron riitavaihe on pahimmillaan päällä. Eronnut kaataa taakkaansa seksikumppaninsa niskaan.

Ja se on valhetta, ettei sivusuhteissa tunteita ole. On ja saa olla ja täytyykin olla. Ei se muuten kestä. Tunteet pitää vaan pystyä hallitsemaan. Aivan kuin läpeensä uskolliset,jotka täällä huutaa, että tunteet pitää hallita, ei saa pettää! Kunnioitan sellaisenkin ihmisen valintaa, hän olkoot onnellinen omalla elämäntavallaan. Osa meistä ei vaan ajattele niin, sivusuhde on elämän suola ja riittää kun siinä hallitsee tunteensa.

Lue lisää

Sanansa voi valita.
Tekonsa voi harkita.
Tunteet menevät omia polkujaan.

vihdoin tällainenkin kommentti!
Aloittaja on epäilemättä ajatellut asiaa niin paljon ja perusteellisesti, ettei synninpäästöä täälätä hae. Lapsellista tässä on sinun kommenttisi - pysypä sinä siellä Täydellisessä Maailmassasi...

sieltä... kirjoitti:

vihdoin tällainenkin kommentti!
Aloittaja on epäilemättä ajatellut asiaa niin paljon ja perusteellisesti, ettei synninpäästöä täälätä hae. Lapsellista tässä on sinun kommenttisi - pysypä sinä siellä Täydellisessä Maailmassasi...

Lue lisää

omiin jalkoihisi. Missä se "täydellinen maailma" onkaan paremmin olevinaan kuin siinä sivusuhteessa. Lapsellisuuden huipentumaa omassa lasitornissaan.

täydellisyyteen kirjoitti:

omiin jalkoihisi. Missä se "täydellinen maailma" onkaan paremmin olevinaan kuin siinä sivusuhteessa. Lapsellisuuden huipentumaa omassa lasitornissaan.

on niillä, jotka kuvittelevat, ettei mikään mahti maailmassa pääse puraisemaan heidän "ainutkertaista" parisuhdettaan. Kova on se kolaus ja meteli melkoinen, jos se Täydellinen Siippa osoittautuukin inhimilliseksi ihmiseksi...

että annan sulle tutin.

Maailma... kirjoitti:

on niillä, jotka kuvittelevat, ettei mikään mahti maailmassa pääse puraisemaan heidän "ainutkertaista" parisuhdettaan. Kova on se kolaus ja meteli melkoinen, jos se Täydellinen Siippa osoittautuukin inhimilliseksi ihmiseksi...

Lue lisää

..osapuoli kuvittelee tuovansa sen ainutlaatuisen sielujen yhteyden ja muun hyvän tullessaan. Mutta kun useiden ihmisten elämä on pilattu, niin kypsinä tipahtelevia hedelmiä saakin kaapia mätinä maasta. Inhimillinen erehdys tämäkin...

Lopetin sivusuhteen,kun aloin miettiä sen miehen vaimoa. Mies tajusi kyllä viime tapaamisella,että game over. Mulla oli toinen säätö koko ajan ja jatkan sen kanssa,koska se on vapaa,olen hänen kodin nähnyt.

Kukas se sieltä heittikään ensimmäisen kiven ????tietenkin joku täydellisyys

elämänsuolaa kirjoitti:

Kukas se sieltä heittikään ensimmäisen kiven ????tietenkin joku täydellisyys

joka ei vielä ole oppinut kirjoittamaan. Onneksi ajansaatossa useimmille kasvaa ymmärrystä eletyn elämän myötä.

joku, kirjoitti:

joka ei vielä ole oppinut kirjoittamaan. Onneksi ajansaatossa useimmille kasvaa ymmärrystä eletyn elämän myötä.

edes sitten ,pysyt lapsellisena naivian ihmis poloisena , mutta sehän voi olla onnellistakin kun ei ymmärrä ihmisyydestä mitään .

näytä kasvavan kirjoitti:

edes sitten ,pysyt lapsellisena naivian ihmis poloisena , mutta sehän voi olla onnellistakin kun ei ymmärrä ihmisyydestä mitään .

Kyllä te ootte yksiä vitun HUORIA.Yritätte hienoilla kirjotuksilla esittää muuta.HUORA ei muuksi muutu.HUORAT!!!!!

Helvetti kirjoitti:

Kyllä te ootte yksiä vitun HUORIA.Yritätte hienoilla kirjotuksilla esittää muuta.HUORA ei muuksi muutu.HUORAT!!!!!

hoitoon... Tai hommaa ittelles hoito - tosin tollasta katkeraa paskaa kukaan halua hoidella...

Sama osui aiemmin minunkin silmiini. Tuo melko omahyväinen itsensä ylentäminen "voimakkaaksi" sillä perusteella, että kykenee sujuvasti ja tunnontuskitta valehtelemaan,

Lienen kovin huvittava ap:n kaltaisten ihmisten mielestä, kun minusta voimakkuus on kaikkea muuta kuin nurkissa salaa naiskentelua ja siitä valehtelemista.

Voima liittyy minun mielessäni selkärankaan, itsehillintään ja vastuuntuntoon. Kuulun vissiin museoon.

Panacea kirjoitti:

Sama osui aiemmin minunkin silmiini. Tuo melko omahyväinen itsensä ylentäminen "voimakkaaksi" sillä perusteella, että kykenee sujuvasti ja tunnontuskitta valehtelemaan,

Lienen kovin huvittava ap:n kaltaisten ihmisten mielestä, kun minusta voimakkuus on kaikkea muuta kuin nurkissa salaa naiskentelua ja siitä valehtelemista.

Voima liittyy minun mielessäni selkärankaan, itsehillintään ja vastuuntuntoon. Kuulun vissiin museoon.

Lue lisää

niin, olen tuo edellinen, jolle vastasit.
Kyllä tätä ketjua lukiessa tosiaan tuntee itsensä jotenkin museokamaksi, jos tuommoinen touhu on muka nykyään se, millä ihmisen vahvuus mitataan...

vähän tuntuu:) kirjoitti:

niin, olen tuo edellinen, jolle vastasit.
Kyllä tätä ketjua lukiessa tosiaan tuntee itsensä jotenkin museokamaksi, jos tuommoinen touhu on muka nykyään se, millä ihmisen vahvuus mitataan...

Lue lisää

että kunnioitan niidenkin ihmisten tapaa elää, jotka ei halua olla uskottomia. Ja kyllä pettävät ihmiset ovat jotenkin kovempia ja itse kuvasin vahvempia sisäisesti. Mutta ei se välttämättä näy ulospäin, ei kukaan muu kuin puolisoni ja sivukumppani voisi ikinä uskoa, että petän puolisoani.

Minä en ole heikoksi tai huonoksi syyttänyt ihmisiä jotka eivät petä. Kuten olen edellä maininnut, niin kunnioitan uskollistenkin ihmisten tapaa elää. Sinä olet sellainen ja minä tälläinen.

Kysehän alun alkaen onkin siitä, että kumppania pitäisi rakastaa sellaisena kuin hän on. Jos hän kaipaa jotakin enemmän, niin rakastava ihminen hyväksyy rakkaalleen tarpeidensa tyydyttämisen.

Arvosta itseäsi. Kun tiedät, että annat parisuhteelle parhaasi, ei enempää saisi kukaan vaatia. Jos parhaasi ei riitä toiselle, niin etkö rakastaisi kumppaniasi niin paljon, että sallisit hänen olla oma itsensä. Jos et itseäsi halua uhrata enempään seksiin tai hellittelyyn tms, niin eikö ole rakkaudenteko se, että sallii rakkaansa tyydyttää tarpeensa toisaalla.

Ainakin minusta vakisuhteestani on paljonkin merkitystä. Oma kumppanini on mitä ihanin elämänkumppani siihen yhteiseen ihanaan arkeen mitä meillä on. Hän on hyvin erilainen persoona kuin sivusuhdekumppanini.

Ja jos oma kumppani ei voisi hyväksyä sivusuhdetta, niin silloinhan hän ei voi rakastaa ja hyväksyä kumppaniaan sellaisenaan kuin hän on. Siis jos ihminen kaipaa elämältään enemmän kuin mitä se yksi suhde antaa. Rakastaako sellainen kumppani puolisoaan, jos ei hyväksy toisen suurempia tarpeita seksin/hellyyden/läheisyyden/liikunnan/unen tms elämän perusasian suhteen? Miksi sellainen pari on yhdessä? Onko se todella rakkautta?

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Ainakin minusta vakisuhteestani on paljonkin merkitystä. Oma kumppanini on mitä ihanin elämänkumppani siihen yhteiseen ihanaan arkeen mitä meillä on. Hän on hyvin erilainen persoona kuin sivusuhdekumppanini.

Ja jos oma kumppani ei voisi hyväksyä sivusuhdetta, niin silloinhan hän ei voi rakastaa ja hyväksyä kumppaniaan sellaisenaan kuin hän on. Siis jos ihminen kaipaa elämältään enemmän kuin mitä se yksi suhde antaa. Rakastaako sellainen kumppani puolisoaan, jos ei hyväksy toisen suurempia tarpeita seksin/hellyyden/läheisyyden/liikunnan/unen tms elämän perusasian suhteen? Miksi sellainen pari on yhdessä? Onko se todella rakkautta?

Lue lisää

no mikäs siinä, jos molemmat hyväksyvät toisten paljolti eriävätkin tarpeet. Parisuhteessahan on kysymys sopimisesta. Mutta ihmiset sietävät kaikenlaista, jota eivät sitten lopulta siedä kuitenkaan. Yrittävät uskotella itselleen ja toiselle sen olevan rakkautta. Mutta se onkin vain pelkoa muutoksesta, totaalista riippuvuutta parisuhteesta. Joku rakastaa taloaan niin paljon, ettei halua erota puolisostaan, koska talo pitäisi myydä. Hän tekee siis kaikkensa, ettei kumppani lähtisi. Onko se rakkautta? Onko sekään rakkautta, että näkee sivusuhteellaan tuottavan tuskaa vakikumppanilleen, mutta jatkaa vain?

on kakkosten kertomukset ja mielipiteet aina hyväksymisen hakemista, mainostamista tai puolustelua teoilleen ? Petettyjen kertomukset ovat taas mukamas aina juuri sitä miltä heistä tuntuu.
Tämähän on keskustelupalsta, jossa keskustelu syntyy parhaiten eri osapuolten kertoessa tuntemuksistaan.
Itse kakkosena en ainakaan halua puolustella tai selitellä olemassaoloani, sillä en näe siihen syytä. Olen sellaisen ukkomiehen kanssa, joka on tehnyt valinnan haluta avioliiton ulkopuolisen suhteen. Valinnan pettämisestä on tehnyt hän jo ennen kun on tavannut minut, joten hän vastatkoon siitä vaimolleen.

KYLLÄ. Suhteeni omaan kumppaniini on avoin. Miksi ihmeessä me ihmiset olemme niin itsekkäitä, että näemme vain oman vaihtoehtomme parisuhteeseen (oikeastaan ihan mihin vain asiaan) ainoana mahdollisuutena.

Miksi minä maija kun haluan seksiä vain kerran viikossa ja rakastun mattiin miksi minä vaadin aktiivista mattia yhteisen rakkautemme nimissä tyytymään kerta viikkoon, kun hän haluaisi joka tunti, mutta työ ja muiden elämän asioiden vuoksi tyytyisi kerran päivään. Mikä matista tekee huoripukin ja maijasta maan mahtavan, jos molemmat rakastavat arkea ja yhteistä elämää muuten, mutta seksuaaliset tarpeet eivät vaan kohtaa? Millä oikeudella matti haukutaan maan rakoon huora-hellinsä kanssa, kun he yrittävät vain elää mahdollisimman onnellisena oman elämänsä?

Siis harva, todella harva pettävä mies/nainen haluaa eron siitä omasta kumppanistaan. Yleensä he ovat onnellisia tai ainakin riittävän tyytyväisiä elämäänsä siinä perheessä, mutta haluavat enemmän kuin kotoa saavat hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia, seksiä. Kuten olen sataan kertaan todennut, toisille kun riittää se arki ja kerran viikossa olalletaputus. Toiset meistä kaipaa syliä, hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia ja seksiä niin paljon enemmän kuin se oma kumppani.

Eli, miksi täytyy olla edes salasuhteita tai pettämistä, eikö kumppani voisi rakastaa kumppaniaan sellaisenaan omana itsenään kuin hän on, eikä sitä omaa illuusiotaan jota kumppanikseen luulee?

Voimakommenttiisi: ehkäpä tunnetkin minut livenä. Tietäisit, että se näkyy kaikessa toiminnassani. Mutta tarkoitukseni on kertoa oma esimerkkini, oma näkemykseni todellisesta rakkaudesta (enkä ollenkaan väitä, että se on ainoa ja oikea rakkaus). Ja ennen kaikkea herättää keskustelua näistä asioista. Ei suinkaan tarkoitukseni ole suurttani korostaa, pyydän anteeksi jos se sinua loukkaa. Se on vaan totta, että heikompi yksilö ei nyky yhteiskunnassa sivu/salasuhteeseen pysty, koska hän luuhistuisi kokonaan ulkopuolisen paineen puristuksessa: huora, huoripukki. Edelleen kysyn, mikä voima antaa ihmiselle luvan määrätä toisen ihmisen läheisyyden, hellyyden, seksin ja rakkauden tarpeesta?

keskustelun aloittaja kirjoitti:

KYLLÄ. Suhteeni omaan kumppaniini on avoin. Miksi ihmeessä me ihmiset olemme niin itsekkäitä, että näemme vain oman vaihtoehtomme parisuhteeseen (oikeastaan ihan mihin vain asiaan) ainoana mahdollisuutena.

Miksi minä maija kun haluan seksiä vain kerran viikossa ja rakastun mattiin miksi minä vaadin aktiivista mattia yhteisen rakkautemme nimissä tyytymään kerta viikkoon, kun hän haluaisi joka tunti, mutta työ ja muiden elämän asioiden vuoksi tyytyisi kerran päivään. Mikä matista tekee huoripukin ja maijasta maan mahtavan, jos molemmat rakastavat arkea ja yhteistä elämää muuten, mutta seksuaaliset tarpeet eivät vaan kohtaa? Millä oikeudella matti haukutaan maan rakoon huora-hellinsä kanssa, kun he yrittävät vain elää mahdollisimman onnellisena oman elämänsä?

Siis harva, todella harva pettävä mies/nainen haluaa eron siitä omasta kumppanistaan. Yleensä he ovat onnellisia tai ainakin riittävän tyytyväisiä elämäänsä siinä perheessä, mutta haluavat enemmän kuin kotoa saavat hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia, seksiä. Kuten olen sataan kertaan todennut, toisille kun riittää se arki ja kerran viikossa olalletaputus. Toiset meistä kaipaa syliä, hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia ja seksiä niin paljon enemmän kuin se oma kumppani.

Eli, miksi täytyy olla edes salasuhteita tai pettämistä, eikö kumppani voisi rakastaa kumppaniaan sellaisenaan omana itsenään kuin hän on, eikä sitä omaa illuusiotaan jota kumppanikseen luulee?

Voimakommenttiisi: ehkäpä tunnetkin minut livenä. Tietäisit, että se näkyy kaikessa toiminnassani. Mutta tarkoitukseni on kertoa oma esimerkkini, oma näkemykseni todellisesta rakkaudesta (enkä ollenkaan väitä, että se on ainoa ja oikea rakkaus). Ja ennen kaikkea herättää keskustelua näistä asioista. Ei suinkaan tarkoitukseni ole suurttani korostaa, pyydän anteeksi jos se sinua loukkaa. Se on vaan totta, että heikompi yksilö ei nyky yhteiskunnassa sivu/salasuhteeseen pysty, koska hän luuhistuisi kokonaan ulkopuolisen paineen puristuksessa: huora, huoripukki. Edelleen kysyn, mikä voima antaa ihmiselle luvan määrätä toisen ihmisen läheisyyden, hellyyden, seksin ja rakkauden tarpeesta?

Lue lisää

Ootko poliitikko?
Jos et, kannattaisi harkita, ehkä ministeriksi asti!

keskustelun aloittaja kirjoitti:

KYLLÄ. Suhteeni omaan kumppaniini on avoin. Miksi ihmeessä me ihmiset olemme niin itsekkäitä, että näemme vain oman vaihtoehtomme parisuhteeseen (oikeastaan ihan mihin vain asiaan) ainoana mahdollisuutena.

Miksi minä maija kun haluan seksiä vain kerran viikossa ja rakastun mattiin miksi minä vaadin aktiivista mattia yhteisen rakkautemme nimissä tyytymään kerta viikkoon, kun hän haluaisi joka tunti, mutta työ ja muiden elämän asioiden vuoksi tyytyisi kerran päivään. Mikä matista tekee huoripukin ja maijasta maan mahtavan, jos molemmat rakastavat arkea ja yhteistä elämää muuten, mutta seksuaaliset tarpeet eivät vaan kohtaa? Millä oikeudella matti haukutaan maan rakoon huora-hellinsä kanssa, kun he yrittävät vain elää mahdollisimman onnellisena oman elämänsä?

Siis harva, todella harva pettävä mies/nainen haluaa eron siitä omasta kumppanistaan. Yleensä he ovat onnellisia tai ainakin riittävän tyytyväisiä elämäänsä siinä perheessä, mutta haluavat enemmän kuin kotoa saavat hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia, seksiä. Kuten olen sataan kertaan todennut, toisille kun riittää se arki ja kerran viikossa olalletaputus. Toiset meistä kaipaa syliä, hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia ja seksiä niin paljon enemmän kuin se oma kumppani.

Eli, miksi täytyy olla edes salasuhteita tai pettämistä, eikö kumppani voisi rakastaa kumppaniaan sellaisenaan omana itsenään kuin hän on, eikä sitä omaa illuusiotaan jota kumppanikseen luulee?

Voimakommenttiisi: ehkäpä tunnetkin minut livenä. Tietäisit, että se näkyy kaikessa toiminnassani. Mutta tarkoitukseni on kertoa oma esimerkkini, oma näkemykseni todellisesta rakkaudesta (enkä ollenkaan väitä, että se on ainoa ja oikea rakkaus). Ja ennen kaikkea herättää keskustelua näistä asioista. Ei suinkaan tarkoitukseni ole suurttani korostaa, pyydän anteeksi jos se sinua loukkaa. Se on vaan totta, että heikompi yksilö ei nyky yhteiskunnassa sivu/salasuhteeseen pysty, koska hän luuhistuisi kokonaan ulkopuolisen paineen puristuksessa: huora, huoripukki. Edelleen kysyn, mikä voima antaa ihmiselle luvan määrätä toisen ihmisen läheisyyden, hellyyden, seksin ja rakkauden tarpeesta?

Lue lisää

Keskustelussa ihmisten kanssa on hyvä käyttää sanoja niiden vakiintuneissa merkityksissä, jos aidosti haluaa keskustella.

Sinä elät avoimessa suhteessa. Sitä varten on jopa oma keskustelupalsta.

Miksi aloitit ketjun puhumalla sivusuhteista, jolla sanalla tarkoitetaan kumppanilta salattua rinnakkaissuhdetta?

Tämä keskustelu olisi mielestäni ollut merkittävästi mielekkäämpi, jos olisimme alusta asti tienneet, mistä keskustelemme.

Summaten: Sinä elät avoimessa suhteessa, joka sinusta on voimakkaiden ihmisten tapa elää aitoa rakkautta.

Asia selvä. Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Panacea kirjoitti:

Keskustelussa ihmisten kanssa on hyvä käyttää sanoja niiden vakiintuneissa merkityksissä, jos aidosti haluaa keskustella.

Sinä elät avoimessa suhteessa. Sitä varten on jopa oma keskustelupalsta.

Miksi aloitit ketjun puhumalla sivusuhteista, jolla sanalla tarkoitetaan kumppanilta salattua rinnakkaissuhdetta?

Tämä keskustelu olisi mielestäni ollut merkittävästi mielekkäämpi, jos olisimme alusta asti tienneet, mistä keskustelemme.

Summaten: Sinä elät avoimessa suhteessa, joka sinusta on voimakkaiden ihmisten tapa elää aitoa rakkautta.

Asia selvä. Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Lue lisää

Etsitkö vielä giljotiininkin vai riittääkö häpeäpaalu ja riittävä määrä raipaniskuja?

Etkö edelleenkään ymmärrä, että syy salasuhteeseen on aika usein juuri se, ettei pettävän puoliso hyväksy avointa suhdetta? Eikö keskusteluni ole näin ollen oikeutettu myös uskottomuuspalstalle? No jospa muutan esitystapaani: olen toinen nainen ja rakastunut aidosti varattuun mieheen, joka on kanssani salasuhteessa? Eikö nyt ainakin asiani sovi myös tälle palstalle? Ei sillä väliä, mitä minä olen tai miten minä elän, olenhan aika monen mielestä täällä se perheenrikkoja huora.

Niin ystävä kallis, etkö nyt kuitenkin ole tuomiossasi vähän kapeakatseinen.
terv. se toinen nainen

-22- kirjoitti:

Ootko poliitikko?
Jos et, kannattaisi harkita, ehkä ministeriksi asti!

Kiitos oikein hyvä vinkki.
Ehkä mietin urasuunnitelmiani...tai no, ei enää kannata, olen kuitenkin yli 20 vuotta myöhässä. Politiikan teko pitää alkaa viimeistään parikymppisenä, jos sillä saralla meinaa menestyä. Ei riitä pelkät fyysiset/psyykkiset ominaisuudet ja riittävä huumori tekstaillessa :-)

Panacea kirjoitti:

Keskustelussa ihmisten kanssa on hyvä käyttää sanoja niiden vakiintuneissa merkityksissä, jos aidosti haluaa keskustella.

Sinä elät avoimessa suhteessa. Sitä varten on jopa oma keskustelupalsta.

Miksi aloitit ketjun puhumalla sivusuhteista, jolla sanalla tarkoitetaan kumppanilta salattua rinnakkaissuhdetta?

Tämä keskustelu olisi mielestäni ollut merkittävästi mielekkäämpi, jos olisimme alusta asti tienneet, mistä keskustelemme.

Summaten: Sinä elät avoimessa suhteessa, joka sinusta on voimakkaiden ihmisten tapa elää aitoa rakkautta.

Asia selvä. Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Lue lisää

Rouva Tuomarin mielipide tulee myös hyvin selkeästi esille, kun vilkaisee hänen vastauksiaan. Ja vanha sanonta osuu jälleen niin oikeaksi. Ehkäpä kuitenkin ymmärsit, mitä tarkoitin: osui ja upposi ja teki niin pirun kipeää.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Rouva Tuomarin mielipide tulee myös hyvin selkeästi esille, kun vilkaisee hänen vastauksiaan. Ja vanha sanonta osuu jälleen niin oikeaksi. Ehkäpä kuitenkin ymmärsit, mitä tarkoitin: osui ja upposi ja teki niin pirun kipeää.

Lue lisää

Miksi koet, että olen tuomaroinut sinua?

Päinvastoin, on oikein kiva kuulla, että olet löytänyt toisesta miehestä virkistystä väljähtyneeseen suhteeseesi, ja ettei miehelläsi ole mitään järjestelyä vastaan. Teillähän on kaikki niin kuin olla pitää!

Minulla vain ei ole tarvetta keskustella voimesta suhteesta, joten olisin jättänyt koko ketjun väliin osaltani, jos olisin alunperin ymmärtänyt, mikä "sanomasi" on.

Minusta näet avoimesta suhteesta keskustelu on samankaltaista kuin jonkun uuskäännynnäisen uskovaisen kanssa keskustelu. Heistä heidän elämäntapansa on ratkaisu kaikille, ja heidän elämäntapansa tekee heistä myös automaattisesti muita parempia.

Minulla ei ole kokemusta avoimesta suhteesta, joten en voi sanoa siihen juuta enkä jaata. Minulla ei myöskään ole kulahtaneen parisuhteen ongelmaa, joten miksi hakisin "parannusta" kun ei mihinkään satu?

Eikö sinulle riitä se, että sinulle/teillä (kolmella, neljällä, tusinalla?) menee hyvin? Pitäisikö meidän muidenkin elää laillasi, jotta olisit "tyydytetty" elämäntapavalinnassasi?

Se kellä onni on se onnen kätkeköön :)

Panacea kirjoitti:

Miksi koet, että olen tuomaroinut sinua?

Päinvastoin, on oikein kiva kuulla, että olet löytänyt toisesta miehestä virkistystä väljähtyneeseen suhteeseesi, ja ettei miehelläsi ole mitään järjestelyä vastaan. Teillähän on kaikki niin kuin olla pitää!

Minulla vain ei ole tarvetta keskustella voimesta suhteesta, joten olisin jättänyt koko ketjun väliin osaltani, jos olisin alunperin ymmärtänyt, mikä "sanomasi" on.

Minusta näet avoimesta suhteesta keskustelu on samankaltaista kuin jonkun uuskäännynnäisen uskovaisen kanssa keskustelu. Heistä heidän elämäntapansa on ratkaisu kaikille, ja heidän elämäntapansa tekee heistä myös automaattisesti muita parempia.

Minulla ei ole kokemusta avoimesta suhteesta, joten en voi sanoa siihen juuta enkä jaata. Minulla ei myöskään ole kulahtaneen parisuhteen ongelmaa, joten miksi hakisin "parannusta" kun ei mihinkään satu?

Eikö sinulle riitä se, että sinulle/teillä (kolmella, neljällä, tusinalla?) menee hyvin? Pitäisikö meidän muidenkin elää laillasi, jotta olisit "tyydytetty" elämäntapavalinnassasi?

Se kellä onni on se onnen kätkeköön :)

Lue lisää

Viitaten kommenttiisi "sanojen merkityksestä", minä ymmärrän seuraavaa:
1. mielestäsi aloitin keskustelun täysin väärin perustein.
2. mielestäsi olen täysin väärässä paikassa ajatuksineni.
3. viimeinen lauseesi: Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Mielestäni asiani on täyin oikeassa osoitteessa, täysin oikein perustein ja koska olin täysin kanssasi eri mieltä, niin halusin perustella asian niin kuin minä asian näen. Tämähän on keskustelupalsta, jossa keskustellaan uskottomuudesta ja sen syistä?

Ilmeisesti olisit mielummin lukenut ketjun, jonka olisin osoittanut läskille ykköselle. Kertonut, kuinka pihtari ja ällö hän onkaan. Kuinka ihana hänen miehensä onkaan ja kuinka ihanaa meillä kahdella onkaan yhdessä, miten kiihkeetä seksiä ja paljon. Niin näinhän nämä asiat täällä yleensä esitetään.

Itse pyrin aina miettimään syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja ongelmiin, olipa asia mikä hyväänsä. Sydämessäni toivon, että sivusuhdemieheni vaimokin lukisi viestiketjun ja alkaisi ajatella syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja heidän parisuhdeongelmiin. Ja vastaavassa tilassa olevia parisuhteita on paljon paljon, toivottavasti keskustelu herättää saman ajatuksen niissä. Kukin pari etsikööt itselle oman ongelmanratkaisutavan. Jokin ongelmahan parisuhteessa on, jos toinen käy salaa vieraissa, eikö? Minä esitin yhden mallin.

Siinä olen täysin eri mieltä myös kanssasi, ei onnea pidä piilotella, onni lisää onnea.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Viitaten kommenttiisi "sanojen merkityksestä", minä ymmärrän seuraavaa:
1. mielestäsi aloitin keskustelun täysin väärin perustein.
2. mielestäsi olen täysin väärässä paikassa ajatuksineni.
3. viimeinen lauseesi: Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Mielestäni asiani on täyin oikeassa osoitteessa, täysin oikein perustein ja koska olin täysin kanssasi eri mieltä, niin halusin perustella asian niin kuin minä asian näen. Tämähän on keskustelupalsta, jossa keskustellaan uskottomuudesta ja sen syistä?

Ilmeisesti olisit mielummin lukenut ketjun, jonka olisin osoittanut läskille ykköselle. Kertonut, kuinka pihtari ja ällö hän onkaan. Kuinka ihana hänen miehensä onkaan ja kuinka ihanaa meillä kahdella onkaan yhdessä, miten kiihkeetä seksiä ja paljon. Niin näinhän nämä asiat täällä yleensä esitetään.

Itse pyrin aina miettimään syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja ongelmiin, olipa asia mikä hyväänsä. Sydämessäni toivon, että sivusuhdemieheni vaimokin lukisi viestiketjun ja alkaisi ajatella syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja heidän parisuhdeongelmiin. Ja vastaavassa tilassa olevia parisuhteita on paljon paljon, toivottavasti keskustelu herättää saman ajatuksen niissä. Kukin pari etsikööt itselle oman ongelmanratkaisutavan. Jokin ongelmahan parisuhteessa on, jos toinen käy salaa vieraissa, eikö? Minä esitin yhden mallin.

Siinä olen täysin eri mieltä myös kanssasi, ei onnea pidä piilotella, onni lisää onnea.

Lue lisää

vakavia ongelmia hahmottaa todellisuutta?

Kritisoin sinua siitä, että käytit termiä sivusuhde kirjoittaessasi avoimesta suhteesta. Tämä sekaannus vei keskustelun täysin hakoteille.

Pointtisi on ilmeisesti:

Elän avoimessa suhteessa ja olen onnellinen. Olen myös erityisen vahva ihminen.

Ei siinä mitään kritisoitavaa ole. Kirjoita puolestani aiheesta vaikka new age - ja uususkonnot palstoille, mitä se minulle kuuluu.

Välttämättä juttusi eivät tosin ole lainkaan uskottavia, mutta se on kokonaan toinen juttu :D

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Etsitkö vielä giljotiininkin vai riittääkö häpeäpaalu ja riittävä määrä raipaniskuja?

Etkö edelleenkään ymmärrä, että syy salasuhteeseen on aika usein juuri se, ettei pettävän puoliso hyväksy avointa suhdetta? Eikö keskusteluni ole näin ollen oikeutettu myös uskottomuuspalstalle? No jospa muutan esitystapaani: olen toinen nainen ja rakastunut aidosti varattuun mieheen, joka on kanssani salasuhteessa? Eikö nyt ainakin asiani sovi myös tälle palstalle? Ei sillä väliä, mitä minä olen tai miten minä elän, olenhan aika monen mielestä täällä se perheenrikkoja huora.

Niin ystävä kallis, etkö nyt kuitenkin ole tuomiossasi vähän kapeakatseinen.
terv. se toinen nainen

Lue lisää

että tässä puhutaan sivusuhteesta, josta kumppani ei tiedä.
Mutta jos siis kumppanisi tietää, niin ei kai tähän sitten kenelläkään ole sanomista:)

mutta haluaisin nyt vielä kuulla, että mitä mieltä miehesi tosiaan on tuosta sivusuhteestasi?? sanooko hän "ai, sinä käyt siellä rakastelemassa toisen kanssa....no ei se mitään. ihan kiva juttu.":D

minulle vain on utopiaa, että puoliso voisi tuollaista hyväksyä (ellei sitten hänellä itselläänkin ole toinen suhde)
ja jos noin on, niin sitten voisikin jo kysyä, että miksi ette eroa??
eikö tämä toinen mies tule esim.mustasukkaiseksi, kun koet tarvetta olla avioliitossa miehesi kanssa, vaikka muka rakastat enemmän tätä toista.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

KYLLÄ. Suhteeni omaan kumppaniini on avoin. Miksi ihmeessä me ihmiset olemme niin itsekkäitä, että näemme vain oman vaihtoehtomme parisuhteeseen (oikeastaan ihan mihin vain asiaan) ainoana mahdollisuutena.

Miksi minä maija kun haluan seksiä vain kerran viikossa ja rakastun mattiin miksi minä vaadin aktiivista mattia yhteisen rakkautemme nimissä tyytymään kerta viikkoon, kun hän haluaisi joka tunti, mutta työ ja muiden elämän asioiden vuoksi tyytyisi kerran päivään. Mikä matista tekee huoripukin ja maijasta maan mahtavan, jos molemmat rakastavat arkea ja yhteistä elämää muuten, mutta seksuaaliset tarpeet eivät vaan kohtaa? Millä oikeudella matti haukutaan maan rakoon huora-hellinsä kanssa, kun he yrittävät vain elää mahdollisimman onnellisena oman elämänsä?

Siis harva, todella harva pettävä mies/nainen haluaa eron siitä omasta kumppanistaan. Yleensä he ovat onnellisia tai ainakin riittävän tyytyväisiä elämäänsä siinä perheessä, mutta haluavat enemmän kuin kotoa saavat hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia, seksiä. Kuten olen sataan kertaan todennut, toisille kun riittää se arki ja kerran viikossa olalletaputus. Toiset meistä kaipaa syliä, hellyyttä, läheisyyttä, rakkaudenosoituksia ja seksiä niin paljon enemmän kuin se oma kumppani.

Eli, miksi täytyy olla edes salasuhteita tai pettämistä, eikö kumppani voisi rakastaa kumppaniaan sellaisenaan omana itsenään kuin hän on, eikä sitä omaa illuusiotaan jota kumppanikseen luulee?

Voimakommenttiisi: ehkäpä tunnetkin minut livenä. Tietäisit, että se näkyy kaikessa toiminnassani. Mutta tarkoitukseni on kertoa oma esimerkkini, oma näkemykseni todellisesta rakkaudesta (enkä ollenkaan väitä, että se on ainoa ja oikea rakkaus). Ja ennen kaikkea herättää keskustelua näistä asioista. Ei suinkaan tarkoitukseni ole suurttani korostaa, pyydän anteeksi jos se sinua loukkaa. Se on vaan totta, että heikompi yksilö ei nyky yhteiskunnassa sivu/salasuhteeseen pysty, koska hän luuhistuisi kokonaan ulkopuolisen paineen puristuksessa: huora, huoripukki. Edelleen kysyn, mikä voima antaa ihmiselle luvan määrätä toisen ihmisen läheisyyden, hellyyden, seksin ja rakkauden tarpeesta?

Lue lisää

sanoa sinua huoraksi ,myös raamattu.

taju antaa luvan kirjoitti:

sanoa sinua huoraksi ,myös raamattu.

Tarkennas, miten raamattu antaa oikeuden huoritella muita?

taju antaa luvan kirjoitti:

sanoa sinua huoraksi ,myös raamattu.

Koulussa jäi päällimmäisenä mieleen yksi asia: Toisten ihmisten nimittely on rumaa, sillä alentaa vain itsensä. Terävästi sanottu, uskonnon opettajalta, vielä....

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Viitaten kommenttiisi "sanojen merkityksestä", minä ymmärrän seuraavaa:
1. mielestäsi aloitin keskustelun täysin väärin perustein.
2. mielestäsi olen täysin väärässä paikassa ajatuksineni.
3. viimeinen lauseesi: Onko tässä vielä jotain, mistä haluaisit keskustella?

Mielestäni asiani on täyin oikeassa osoitteessa, täysin oikein perustein ja koska olin täysin kanssasi eri mieltä, niin halusin perustella asian niin kuin minä asian näen. Tämähän on keskustelupalsta, jossa keskustellaan uskottomuudesta ja sen syistä?

Ilmeisesti olisit mielummin lukenut ketjun, jonka olisin osoittanut läskille ykköselle. Kertonut, kuinka pihtari ja ällö hän onkaan. Kuinka ihana hänen miehensä onkaan ja kuinka ihanaa meillä kahdella onkaan yhdessä, miten kiihkeetä seksiä ja paljon. Niin näinhän nämä asiat täällä yleensä esitetään.

Itse pyrin aina miettimään syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja ongelmiin, olipa asia mikä hyväänsä. Sydämessäni toivon, että sivusuhdemieheni vaimokin lukisi viestiketjun ja alkaisi ajatella syitä ja mahdollisia ratkaisumalleja heidän parisuhdeongelmiin. Ja vastaavassa tilassa olevia parisuhteita on paljon paljon, toivottavasti keskustelu herättää saman ajatuksen niissä. Kukin pari etsikööt itselle oman ongelmanratkaisutavan. Jokin ongelmahan parisuhteessa on, jos toinen käy salaa vieraissa, eikö? Minä esitin yhden mallin.

Siinä olen täysin eri mieltä myös kanssasi, ei onnea pidä piilotella, onni lisää onnea.

Lue lisää

salasuhteessa olevien tulisi kunniottaa toistensa puolisoita ,niin ,että ei mentäs toisen kotiin ,eikä minnekkään ,missä tämä toinen on puolisonsa tai muun perheensä kanssa.
Mistäs ,muuten tiedät ,että suhde on salainen ,jospa vaimo tietääkin ja olet pian lööpeissä.

Mielestäni sivusuhteessa tai salasuhteessa on avoimesta suhteesta puuttuva henkilö eli petetty puoliso. On jokaisen oma asia, elääkö parisuhteessa vai avoimessa suhteessa. Sen sijaan elämän ehkä tärkeimmän henkilön pettäminen on kai ihan yleisen oikeustajun ja moraalin vastaista.

Esimerkiksi oma ex-mieheni olisi toiminut mielestäni ihan oikein, jos olisi kertonut minulle tavanneensa naisen, jonka kanssa on harrastanut seksiä. Hänen olisi pitänyt antaa minulle vaihtoehdot (ihannetapauksessa jopa ennen ensimmäistä seksin harrastamista). Voimme elää avoimessa suhteessa tai erota, jos en yhteiselämäämme muita halua. Todennäköisesti olisin miettinyt asiaa ja ottanut eron. Vaikka yhteiselämässämme oli paljon hyviä puolia, oman arvomaailmani mukaan haluan parisuhteen olevan parisuhde. Enkä halua esimerkiksi lapsilleni osoittaa hyväksyväni moniavioisuutta.

Jos taas olisimme eläneet avoimessa suhteessa, mieheni ei olisi mielestäni pettänyt minua lainkaan. Uskottomuuteen ja pettämiseen liittyy aina petetty, avoimessa suhteessa petettyä ei ole. Avoimessa suhteessa molemmat elävät samoilla pelisäännöillä. Salasuhteessa taas toinen päättää myös petetyn puolesta uusista pelisäännöistä.

kunniotus kirjoitti:

salasuhteessa olevien tulisi kunniottaa toistensa puolisoita ,niin ,että ei mentäs toisen kotiin ,eikä minnekkään ,missä tämä toinen on puolisonsa tai muun perheensä kanssa.
Mistäs ,muuten tiedät ,että suhde on salainen ,jospa vaimo tietääkin ja olet pian lööpeissä.

Lue lisää

kenenkään toisen asioista. Miehen sanojen mukaan on "sanaton sopimus", että vaimonsa hyväksyy uskottomuuen, mitä se sitten heidän suhteessaan tarkoittaakaan.
Juu, siinä olen samaa mieltä kanssasi, etten ikinä mene hänen kotiinsa, en edes hakemaan vaikka on joskus pyytänyt, enkä mökilleen tms.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Etsitkö vielä giljotiininkin vai riittääkö häpeäpaalu ja riittävä määrä raipaniskuja?

Etkö edelleenkään ymmärrä, että syy salasuhteeseen on aika usein juuri se, ettei pettävän puoliso hyväksy avointa suhdetta? Eikö keskusteluni ole näin ollen oikeutettu myös uskottomuuspalstalle? No jospa muutan esitystapaani: olen toinen nainen ja rakastunut aidosti varattuun mieheen, joka on kanssani salasuhteessa? Eikö nyt ainakin asiani sovi myös tälle palstalle? Ei sillä väliä, mitä minä olen tai miten minä elän, olenhan aika monen mielestä täällä se perheenrikkoja huora.

Niin ystävä kallis, etkö nyt kuitenkin ole tuomiossasi vähän kapeakatseinen.
terv. se toinen nainen

Lue lisää

rupeappas katselemaa ihan vapaita miehii!!!

ja mieti tekojasi kirjoitti:

rupeappas katselemaa ihan vapaita miehii!!!

Minullahan on jo kaksinkin kapplein omia miehiä: oma ja omempi mies :D

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Minullahan on jo kaksinkin kapplein omia miehiä: oma ja omempi mies :D

Eihän sinulla mitään "omia" miehiä pitänyt olla, etkä edes usko moiseen soopaan. Älä nyt hylkää meitä, jotka uskomme evankeliumisi vapaasta rakkaudesta!

Sinun miehesihän ovat vapaita hakemaan seksiä muualta vaimitensenytmenikään:

"Ja jos oma kumppani ei voisi hyväksyä sivusuhdetta, niin silloinhan hän ei voi rakastaa ja hyväksyä kumppaniaan sellaisenaan kuin hän on. Siis jos ihminen kaipaa elämältään enemmän kuin mitä se yksi suhde antaa. Rakastaako sellainen kumppani puolisoaan, jos ei hyväksy toisen suurempia tarpeita seksin/hellyyden/läheisyyden/liikunnan/unen tms elämän perusasian suhteen? Miksi sellainen pari on yhdessä? Onko se todella rakkautta?"

Muahahhhaaaaaaaa

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Minullahan on jo kaksinkin kapplein omia miehiä: oma ja omempi mies :D

mennyt itsekin jo sekasi kuinka ne asiat oikein ovatkaan ,sitä se teettää , pää sekoaa lopullisesti kun seksin kanssa sekoilee ,tulee vielä se kuuluisa Alzhaimer kaupanpäälle,heh heh.

Nainen nelikymppinen kirjoitti:

Mielestäni sivusuhteessa tai salasuhteessa on avoimesta suhteesta puuttuva henkilö eli petetty puoliso. On jokaisen oma asia, elääkö parisuhteessa vai avoimessa suhteessa. Sen sijaan elämän ehkä tärkeimmän henkilön pettäminen on kai ihan yleisen oikeustajun ja moraalin vastaista.

Esimerkiksi oma ex-mieheni olisi toiminut mielestäni ihan oikein, jos olisi kertonut minulle tavanneensa naisen, jonka kanssa on harrastanut seksiä. Hänen olisi pitänyt antaa minulle vaihtoehdot (ihannetapauksessa jopa ennen ensimmäistä seksin harrastamista). Voimme elää avoimessa suhteessa tai erota, jos en yhteiselämäämme muita halua. Todennäköisesti olisin miettinyt asiaa ja ottanut eron. Vaikka yhteiselämässämme oli paljon hyviä puolia, oman arvomaailmani mukaan haluan parisuhteen olevan parisuhde. Enkä halua esimerkiksi lapsilleni osoittaa hyväksyväni moniavioisuutta.

Jos taas olisimme eläneet avoimessa suhteessa, mieheni ei olisi mielestäni pettänyt minua lainkaan. Uskottomuuteen ja pettämiseen liittyy aina petetty, avoimessa suhteessa petettyä ei ole. Avoimessa suhteessa molemmat elävät samoilla pelisäännöillä. Salasuhteessa taas toinen päättää myös petetyn puolesta uusista pelisäännöistä.

Lue lisää

tässä ajattelin, että taitaa olla tuon aloittajan puoliso pahasti tossun alla! vaikuttaa siltä, että nainen on vain päättänyt myös miehensä puolesta, että hänen suhteensa toiseen mieheen on ok, ja jopa melkein kiva juttu:D
haluaisin kuulla kyllä sen puolison todellisen mielipiteen, onko näin.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

kenenkään toisen asioista. Miehen sanojen mukaan on "sanaton sopimus", että vaimonsa hyväksyy uskottomuuen, mitä se sitten heidän suhteessaan tarkoittaakaan.
Juu, siinä olen samaa mieltä kanssasi, etten ikinä mene hänen kotiinsa, en edes hakemaan vaikka on joskus pyytänyt, enkä mökilleen tms.

Lue lisää

Valehtelet!

rofl kirjoitti:

Eihän sinulla mitään "omia" miehiä pitänyt olla, etkä edes usko moiseen soopaan. Älä nyt hylkää meitä, jotka uskomme evankeliumisi vapaasta rakkaudesta!

Sinun miehesihän ovat vapaita hakemaan seksiä muualta vaimitensenytmenikään:

"Ja jos oma kumppani ei voisi hyväksyä sivusuhdetta, niin silloinhan hän ei voi rakastaa ja hyväksyä kumppaniaan sellaisenaan kuin hän on. Siis jos ihminen kaipaa elämältään enemmän kuin mitä se yksi suhde antaa. Rakastaako sellainen kumppani puolisoaan, jos ei hyväksy toisen suurempia tarpeita seksin/hellyyden/läheisyyden/liikunnan/unen tms elämän perusasian suhteen? Miksi sellainen pari on yhdessä? Onko se todella rakkautta?"

Muahahhhaaaaaaaa

Lue lisää

Pirjo oot, toivottavasti luoja rankaisee.

"Heillä on sananton sopimus", mitä se sitten tarkoitaakin heidän suhteessaan. Alkuun tunsin syyllisyyttä, en enää vuosiin.

keskustelun aloittaja kirjoitti:

"Heillä on sananton sopimus", mitä se sitten tarkoitaakin heidän suhteessaan. Alkuun tunsin syyllisyyttä, en enää vuosiin.

lukenut, nin väkisinkin tulee sellainen olo että aloittaja on aika tunnekylmä ja itsekeskeinen ihminen, mutta sehän ei minulle kuulu, olkoon.

Sen sijaan ihmettelen miesparkaa, minkälainen hän oikein on vaiko onko hänelläkin oma suhteensa jossain muualla.

Maalaisjärjellä kun ajattelee, niin älyttömältä tuntuu koko touhu.

Ei ole aina munasta kiinni, jos naista ei kiinnosta. Se ei aina ole miehen syy.

Jäkäjäkä, sit sun tätä! Milloin syytetään siitä, ettei tee kotitöitä, tai ei ole romanttinen, tai mies ajattelee vain itseään. Tai ei ole lasten kanssa, tai on liian kiltti tai liian tuhma.

Mä tein kaikkeni. Tein yli puolet kotitöistä, toin aamiaisen vuoteeseen, ostin kukkia ja koruja, hieroin hartioita mennessä ja jalkoja palatessa. Mä olin aina lasten kanssa, vaimo ei koskaan. Tein ruoat ja kirjoitin serenadit. Mutta hän vain kyllästyi ja halusi jotain toista, ja häntä ei enää kiinnostanut olla minun kanssa.

Jos mies haluaa toista se on miehen syy ja häneltä puuttuu munaa ja selkäranka, jos nainen haluaa toista, sekin on miehen syy ja taaskin häneltä puuttuu munaa ja selkäranka, tai ainakin hän on tehnyt jotain väärin.

(Mäkään en ole sivusuhteen kannalla btw)

Vai olisikohan se yksi osa aivoista surkastunut.

Kannata näkemystä sen jälkeen, kun olet aivan varma ettei naisen välinpitämättömyys johdu sinusta ja sun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Jos naisesi sanoo suoraan ettet enään kiinnosta niin eroa se on paljon reilumpaa.
Moni mies pysyy parisuhteessa aivan epärehellisesti sanoen et kaikki on naisen syytä ja sillä saa myötätunnon puolelleen. Yksinkertaiset voi mennä tähän ansaan, mutta eiköhän totuus ole toinen. Jos et pysty selvittämään välejäsi oman puolisosi kanssa, niin siirrät saman paskan seuraavaan suhteeseen. Sitten taas ihmetellään ku naiset on sitä ja tätä.
Hyvä neuvo katso peiliin.

Anonyymi kirjoitti:

Kannata näkemystä sen jälkeen, kun olet aivan varma ettei naisen välinpitämättömyys johdu sinusta ja sun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Jos naisesi sanoo suoraan ettet enään kiinnosta niin eroa se on paljon reilumpaa.
Moni mies pysyy parisuhteessa aivan epärehellisesti sanoen et kaikki on naisen syytä ja sillä saa myötätunnon puolelleen. Yksinkertaiset voi mennä tähän ansaan, mutta eiköhän totuus ole toinen. Jos et pysty selvittämään välejäsi oman puolisosi kanssa, niin siirrät saman paskan seuraavaan suhteeseen. Sitten taas ihmetellään ku naiset on sitä ja tätä.
Hyvä neuvo katso peiliin.

Lue lisää

Hauskaa kun tiedät meidän elämän noin tarkkaan. On asioita, joita en tuo julkisuuteen. Kuten kerroin, olemme keskustelleet asiasta monta kertaa ja syykin, miksi hän ei halua, on tiedossa, mutta ei kuulu muille. Arvostan häntä edelleen niin paljon, etten hänen asioitaan levittele. Avioerostakin on keskusteltu jonkun verran, mutta sekin on meidän asia, ei yleinen. Ja siitäkin meillä on selvä yhteinen näkemys. Mutta se mitä avioliitostamme puuttuu, ei varsinaisesti ole meidän kummankaan syy. Syy on muualla ja näiden 10 vuoden harjoitusten valossa korjaamaton. Siksi minulla on vaikeuksia luoda toista suhdetta, koska toisaalta tunneside vaimooni estää sen, toisaalta hellyyden kaipuu vaatii toista suhdetta. Elä siinä sitten.