En tiedä mitä tehdä.
Serkullani ( 21v mies)oli todettu aivokasvain ja kivut olivat suuret. Serkkuni oksenteli usein ja sai epileptisiä kohtauksia. Häntä olisi voitu auttaa, mutta hän masentui ennen hoitoja ja nukkui oman käden kautta viimeyönä ikuiseen uneen.
Viimeisiksi sanoiksi sain "En jaksa tätä kipua ja tuskaa enää päivääkään."
Itserakasta sanoa, mutta en tiedä mitä tehdä.
Koko maailmani kääntyi päälaelleen, olimme koko ikämme parhaita kavereita.
Suru on kova, ikävä vielä kovempi.
Minulle on aina opetettu että miehenä en saa näyttää tunteitani, mutta nyt minun oli pakko murtua. Tulevaisuus näyttää harmaalta myös minun silmissäni.
Serkullani ( 21v mies)oli todettu aivokasvain ja kivut olivat suuret. Serkkuni oksenteli usein ja sai epileptisiä kohtauksia. Häntä olisi voitu auttaa, mutta hän masentui ennen hoitoja ja nukkui oman käden kautta viimeyönä ikuiseen uneen.
Viimeisiksi sanoiksi sain "En jaksa tätä kipua ja tuskaa enää päivääkään."
Itserakasta sanoa, mutta en tiedä mitä tehdä.
Koko maailmani kääntyi päälaelleen, olimme koko ikämme parhaita kavereita.
Suru on kova, ikävä vielä kovempi.
Minulle on aina opetettu että miehenä en saa näyttää tunteitani, mutta nyt minun oli pakko murtua. Tulevaisuus näyttää harmaalta myös minun silmissäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oliko epileptisiin kohtauksiin lääkettä? Entä kipuihin? Kipupoliklinikoita on nykyään!! Ja pahoinvointiin? Lisäksi olisi voinut olla henkistä tukea hänellä paljon. Ei nuori ihminen tuollaista kestä kivussa ja yksin.
Suomessa ei hoideta näköjään asianmukaista apua ajoissa. Tässä se taas nähdään. Kivunhoitokin on erittäin oleellista. Suututtaa oikein kun lapsille ja nuorille sekä aikuisille ei ole tarjolla ajoissa apua. Miksei lähiomaiset sitten huolehtineet, ei tietoa vai? Huono selitys heiltä.
Hän on nyt taivaassa, ei enää sitten ole hätää hänellä.
Jaksamista. Suru on surtava, mutta aurinko vielä paistaa sinulle. Et voi kantaa taakkoja.
Kaikki kyllä yritettiin, sukua ei paljon jäljellä.
Itse yritin auttaa viimeiseen asti häntä hoitoon mutta vastaus oli jyrkkä ei ja perustelu että hän päättää itse. Pimitti viimeiseen asti koko uutista kasvaimesta.
No sä yritit parhaasi, ja ei siinä muuta voinut.
Äkkinäinen ratkaisu häneltä, mutta aika auttaa ajatuksia kasaan. Joskus käy niin ettei voi pelastaa ihmisiä, vaikka niin kovasti haluaisi suojella ja hoitaa asiat kuntoon yhdessä. Mutta hän on nyt turvassa taivaassa kotona. Me ollaan vielä matkalla maailmassa oppimassa kaiketi. Poismennyt on kuitenkin sydämessämme ja mielessämme aina mukana. Askeleen päässä toisella puolella lähellä.
Syvä masennus hänellä? Oliko hän epätoivoinen asioista? Otti liian raskaasti?
on oikeus suruun ja murtumiseen. Älä välitä mitä muut ajattelevat. Kaikki näyttää nyt harmaalta, mutta jonain päivänä....ehkä jostain tulee taas valoa..uskot itse mihin uskot; mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. En koskaan kerro omia näkemyksiä ko. asiasta koska minulla ei siihen oikeutta.
Otan osaa suureen suruusi.Serkkusi tuska fyysisesti oli varmasti kestämätöntä.Minullakin on ollut aivokasvain ja kun oksentaa kaksinkerroin,ei auta.Minun aivokasvaimeni vain oli varmasti pienempi kuin serkkusi ja heti kun se todettiin, sain hoitoa.Samalla kerralla kun lääkärit katsoivat aivokuvat, kerrottiin siitä ja annettiin lääkepurkki käteen, sitten vain shokissa ulos.Serkkusi on ollut täydellisessä shokkitilassa, eikä missään tapauksessa ole kyennyt ajattelemaan kivulta mitään, on fyysistä tuskaa, joka tappaa,ymmärrän serkkusi ratkaisun, sen teki aivokasvain ja sen tähden muuttuneet aivot, ei entinen terve serkkusi.