adventisteista? Näyttää siltä ulkopuolisen silmin, että sinulla on aika paha olo? Vai kuis on?
Onko Ekille tullut pakkomielle
sapatista ja
6112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Adventisteja tunnen sen verran, että voin sanoa heidän olevan uskonsa mukaisen pakkomielteen vallassa oman oikeassaolemisensa ehdottomuuden suhteen. Adventtikirkon oppi on siten rakennettu, ettei se jätä uskonsa ja oppinsa tosissaan ottavalle paljonkaan sitä vapautta, josta mm. Paavali sanoo: "Vapauteen Kristus vapautti teidät; älkää salliko sitoa itseänne enää orjuuden ikeeseen".
Vanhasta juutalaisuudesta 1800-luvun USA:n herätysliikkeiden ymmärryksen mukaan kopsatuista raamatunlauselmista ja niiden tulkinnoista on tehty kooste, joka on yhtä kaukana muinais-Israelin uskonnosta kuin nnykypäivästäkin.
mutta väärään vapauteen luotat ja kehoitat viellä Ekiäkin, olet orjuuden ikeen alla etkä poloinen edes sitä huomaa, luulet orjuutta vapaudeksi.
Ei Jumalan käskyjen tahallinen rikkominen ole vapautta, vaikka se meidän suuri vastustajamme kutsuukin sitä vapaudeksi,se on syntiä ja synti ei ole koskaan vapautta.
Vapautta on Jumalan käskyjen kunnioittaminen,pysyminen Kristuksessa.
ole mitään "mää saan uskoa mitä lystään" pelleilyä.
Pohdipa asiaa vielä kerran, niin saatat huomataa, että unohdit yhden puolen asiasta. Paavali tässä korostaa vapautta syyyttävästä omastatunnosta.
"Se on se vapaus, johon Kristus vapautti meidät, ei mistään inhimillisestä orjuudesta eikä hirmuvaltiaitten vallasta, vaan Jumalan iankaikkiseta vihasta. Missä? Omassatunnossa. Siihen vapautemme päättyy, menemättä enää edemmä;.... Siksipä tätä vapautta ei annetakaan meille lain nojalla, eikä oman vanhurskautemme nojalla, vaan lahjaksi Kristuksen tähden" (Lue Martti Lutherin Pyhän Paavalin GALATALAISKIRJEEN SELITYS Gal. 5:1 kohdalta). Laki on ja pysyy. Me olemme syntisiä Jumalan edessä ja vailla mitään toivoa, jos Kristus ei olisi apunamme. Laki syyttä rikkojaa, mutta Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikista meidän synneistämme. Näin saamme rauhan sydämeemme ja olemme Kristuksessa armahdettuja Jumalan edessä. Joka päivä rikomme laikia vastaan. Joka päivä saamme kääntyä Kristuksen puoleen tunnustamaan ssyntimme ja pyytämään anteeksiantamusta. Jos ei olisi lakia, ei olisi syntiäkään. Jos ei olisi lakia, niin syyttävä omatunto ei ajaisi meitä Kristuksen tykö. Isä meidän -rukous kehoittaa meitä pyytämään joka päivä leipää ja tunnustamaan syntimme ja pyytämään niitä anteeksi. Näin itse Jeesus opetti meitä rukoilemaan.
tahalliseen vääryyden tekoon ja Luojamme halventamiseen, rikkomalla tahallisesti Hänen käskynsä ja vaihtamalla Hänen pyhittämänsä päivän. Tällaista vapautta ei Paavali tarkoittanut.
Vaikka olemmekin vapaat, niin sydämestämme haluamme tehdä Taivaallisen Isämme tahdon, jos kerran uskon muuttava voima asuu meissä.
Nyt vaan teemme sen ilolla omasta tahdostamme, kun olemme saaneet rakkauden Jumalaan sisimpäämme, se on vapautta rakkaudessa tehdä sitä mitä haluaa. Ja riemulla teen sitä, mikä on oikein.
Kun sinusta joskus tulee evankelista, toivottavasti
olet siinä yhtä innokas puhumaan Herran hyväksi,
kuin mitä nyt puhut sapattiherrojen pussiin.
Gal. 4:17
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.
1. Kor. 9:23
Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
Nykyisellään lienet vielä seurakunnan vainooja,
mitä intoon tulee. On se kumma, että teille
sapattikärpäsen puremille ei riitä - ei anna
rauhaa - sapatti, vaan teissä paljastuu pakkomielle todeta pedon kumartajiksi ne, jotka
lepäävät muuna viikonpäivänä.
Fil 3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
Filippiläisk. 3. luvusta
5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Ellen . . .
Mitä Ekiin tulee, niin HÄNELLÄ näyttää olevan
sama pakkomielle kuin Paavalilla uskoon tultuaan:
1. Kor. 9:16
Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!