Onko hyvä käydä ennen plastiikkakirurgille menoa esim. psykologin kanssa juttelemassa esim. siitä miten muut ihmiset suhtautuvat kohennettuun vartaloon sekä plastiikkakirurgiaan johtaneista syistä?
Saako keholleen tehdä ihan mitä huvittaa? Eikö se ota kipeetä ja tunnu joka paikassa inhottavalta? Mietin juuri sitä, kun siellä on niin kylmäkin ja monet toimenpiteet sattuvat, niin tekijään kuin itseenkin.
Muita perusteluita on, että mitä plastiikalla oikein tekee, paitsi työllistää? Sitäkään en kiellä etteikö plastiikalla voisi olla ihan elinolojakin kohentavia vaikutuksia, kunhan ei mene liian pitkälle. Sitä vain ei saa päättää useinkaan itse muutenkaan miltä näyttää tai miltä tuntuu tms. Entä tulisiko kaikkien ihmisten ns. harjoittaa plastiikkaa jollakin tasolla ja jollakin taholla ja milloin menee överiksi?
Saako keholleen tehdä ihan mitä huvittaa? Eikö se ota kipeetä ja tunnu joka paikassa inhottavalta? Mietin juuri sitä, kun siellä on niin kylmäkin ja monet toimenpiteet sattuvat, niin tekijään kuin itseenkin.
Muita perusteluita on, että mitä plastiikalla oikein tekee, paitsi työllistää? Sitäkään en kiellä etteikö plastiikalla voisi olla ihan elinolojakin kohentavia vaikutuksia, kunhan ei mene liian pitkälle. Sitä vain ei saa päättää useinkaan itse muutenkaan miltä näyttää tai miltä tuntuu tms. Entä tulisiko kaikkien ihmisten ns. harjoittaa plastiikkaa jollakin tasolla ja jollakin taholla ja milloin menee överiksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
rintojen pienennyksen. Jään tässä kohdassa miettimään kuinka riskialttiita ovat nämä KELA;n leikkaukset. Monet silikonien hankkineista päätyvät kuulemma itsemurhaan, mikä ihmetyttää mua suuresti, koska voi kai niitäkin pienentää. Tosin yksityisellä puolella siihen voi hakata kaikki rahansa ja olla sen jälkeen köyhä työtön.
Toisaalta hyvä lääkäri voi tässä asiassa auttaa asiaa ja olla avuksi, ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. Esim. tukemalla jotenkin henk.koht., mikäli Hänen etiikkansa sallii. Lääkärissähän ei ole ikinä mukava käydä, joten ihmetyttää tällainen mijoonabisnekseksi paisunut asia sekä keskustelut puolesta ja vastaan.
Itse haluaisin tällä hetkellä hioa arpikudosta ja mahdollisesti pienennyttää rintojani, en kyllä tiedä miksi ja sosiaaliset olosuhteeni eivät tämän kaltaisia leikkauksia tällä hetkellä myötäile. Mitä heikommat sosiaaliset olosuhteet sitä enemmän kipuja itsellä ja muilla. Tässä taas jää miettimään millaisia ovat hyvät sosiaaliset olosuhteet... Joillekinhan näistä kivuista ihan maksetaan.
Mummoni olisi myös halunnut tällaiseen leikkaukseen hänen kuppikokonsa oli E tai F.
Eikö Kela korvaa myös rintojen suurennuksen jos ne on esim. hormonihäiriön tai onnettomuuden vuoksi jääneet kasvamatta tai vaurioituneet. Jos ne tyystin jäävät jonkin sairauden ym. vuoksi kasvamatta, eikö kyseessä ole kuitenkin periaatteessa ihan epämuodostuma?
korjata ja paljonhan voi tehdä itse... Myös epämuodostumia voi itse varmaankin hoidella, jos on osaamista? Vai kuinka? Onko tämä kuitenkaan eettinen valinta? Tässä tulee kysymykseen tieteen eettisyys sekä se, mitä kannattaa ja mitä saa tutkia, asiat jotka on pakko hoitaa ja asiat jotka on pakko jättää hoitamatta. Tämä on myös yksilökeskeistä.
taas... Ja sekin oli sielu, joka siinä ruumiissa asui eikä mieli. Kun olemassa on kuitenkin tiede, joka kehittyy evoluution mukana... Ja luojan kiitos se on siellä.
Mun mielestä plastiikkakirurgialla voi olla myös positiivisia vaikutuksia esim. hormoniarvoihin sekä apua moniin hormonaalisiin häiriöihin.
Kysymykseesi luoko plastiikkakirurgia ulkonäköpaineita en voi vastata myöskään myöntävästi.
On kiva näyttää hyvältä, tulla kuulluksi, käyttää vaatteita jotka istuvat eikä olla ryysyrannan jooseppina liikenteessä. Kuitenkin tässä on muistettava myös se, että suuri rintaisella on oikeus tehdä töitä siinä missä pieni rintaisellakin. Plastiikka ei saa olla elinehto ja siten minkäänlaisia ulkonäköpaineita ei tulisi luoda lapselle tai nuorelle.
Voi vaikuttaa ympäristöön sekä negatiivisesti että positiiviseksi. Spartalainen sanontahan kuitenkin kuuluu; Terve mieli asuu terveessä ruumiissa ja on ihan yleisesti tiedossa ja käytössä.
Luottamus lääkäriin on ensisijaisen tärkeää ja lääkäriinhän voi aina luottaa. Ketään ei saisi syyllistää, koska ihmiset ovat erilaisia eivät eriarvoisia. Paljonhan voi tehdä itse, jolloin lääkäriin ei tarvitse mennä, mutta se ei oikeita olemaan menemättä lääkäriin, jos käsillä on todellinen hätä tai sairaus.
Entä voiko ulkonäkö olla sairaus tai sairauden asteella? Kyllä voi olla esim. luotujen ulkonäköpaineiden vuoksi. Miksi haluta pilata kyseisen ihmisryhmän maine, hehän tekevät vain työtään? Joskus näkee kauhukuvia niistä ihmisistä jotka ovat lähteneet plastiikkakirurgian pyörteisiin, tätä suhtautumistapaa en ymmärrä oikeastaan ollenkaan. Kuitenkin toimenpiteistä on maksettu jne... Kai kysymys on siitä, että psykiatrian puolelta halutaan käsitellä asiaa näin päin, ikään kuin väärin päin. Tulee mieleen, että he ainakin arvostavat kehoaan ja hoitoaan, eivät niinkään holtitonta tuhlailua. Miksei näitäkin voisi tietysti yhdistää? Kaiken ei kuitenkaan tarvitse itsellä osaaminen eikä aika riittää...
itse astmaa enkä voi sietää kasvoillani mitään. Voisiko esim. plastiikka olla tähänkin apuna?
omasta mielestä paremmin kuppikoko B- kuin C? Rintojen menettäminen kokonaisuudessaan on aivan järkyttävä. Tuntuisiko sinusta, että olisit menettänyt palan itsestäsi? Tuntuisiko se sinusta hyvältä ja miksi?
Minusta tuntuisi varmnaan pahalta. Ennakosta en tiedä, se olisi asiaa...
on tosi iso asia ja varmasti monelle murrosikäiselle ajankohtainen asia urheilun takia. Lisäksi se on erogeeninen alue, jossa tuntuu hyvältä ja pahalta.
Tämä viestiketju on ainakin ihan päätöntä höpinää. En menis ainakaan aloittajan mielenterveydestä takuuseen.
Joo oli kyllä miunkin mielestä vähän outoa höpinää.
Kävin psykiatrilla, mutta muutaman kerran jälkeen hän totesi että plastiikkakirurgi on oikea osoite. Voihan sitä vuodet kuluttaa kallonkutistajan sohvalla ja yrittää oppia hyväksymään omat rinnat. Kukin tavallaan
olisi kiva mahtua kokoon 36, se vaatisi rintojen pienennyksen. vatsanahan kiristyksen, ehkä hieman nenää vois ottaa samalla.
Olenko ehkä liian turhamainen normaaliin avioliittoon? Mä arvostan ylikaiken lapsia, miestä ja vaatteita. Niiden silmissä on vain hyvä näyttää hyvältä...
Mitä tehdä?
Vaarannatte itsenne, lapsenne ja miehenne. Sen takia, ettet voi ottaa ns. eläkettä ja omaa lomaa.... Ja tehdä asioita kunnolla niin kuin niitä pitäisi ja tehdä ja kuten on opetettu.
Mikä ihme toi mennään jo ajatus on?
kauheasti Höpsiäisen puolesta, hän on kyllä eri rohkea....
naisellinen tähän paikkaan? Pyritkö siksi tuomaan NAISELLISUUTTASI esiin tietyissä paikoissa esim. rintojen pienennyksen jälkeen esim. suuressa naisryhmässsä, et niinkään kotona miehesi tai lastesi kanssa. Pieni pala naiseutta on taas tuolla ulkona...
somaattisia kipuja lainkaan joka näihin leikkauksiin haluat? Entä sitä psykosomaattisuutta?