Jews and reality

Juutalaiset ovat aina olleet esillä historiassa hyvässä ja pahassa. Heihin ei voi suhtautua - kaikesta päätellen - neutraalisti. Juutalaiset ovat joko uhreja tai tuhoajia. Tälläkin hetkellä voidaan puhua antisemitistisestä asenteesta yleisesti maailmalla ja valtamedioissa. Juutalaisuus on saanut viimevuosina myötätuntoa Hollywoodin kautta. Holocoust on jossain määrin muotia. Mutta poliittisesti Israel on yksin - jos Amerikka ei sitä tue.

Jos ajatellaan tilannetta Lähi-idässä nyt, ei siihen ole olemassa nopeaa ja helppoa ratkaisua. Jos sovellamme saman tilanteen mihin tahansa länsimaahan, vaikkapa Suomeen on kai rehellisyyden nimissä tunnustettava, että jos meillä olisi ne kokemukset jotka ovat Juutalaisilla kautta historian ja etenkin viime maailmansodan ajalta. Me emme toimisi juurikaan erilailla. Reaalipolitiikka sanelee hyvin paljon toiminnan suunnan. Kovat asenteet ovat seurausta koetuista asioista, molemmin puolin.
Miten Suomalaiset reagoisivat vaikkapa 20 nuoren surmaan diskossa? Koulubussin räjäytykseen?
Asenteet ovat kovat kun ollaan jatkuvassa sodassa.

Palestiinalaisilla on hätää ja heidänkin tilanteessaan ei ole paljon muuta tehtävissä kuin mitä he tekevät, vastustaja on vain liian vahva. Miten muuten nuoret miehet voivat toimia jos heitä ammutaan ja kotinsa tuhotaa?

Viha voittaa kuoleman pelon, siksi kovin ottein ei terrorismia voi kitkeä.