Jotkut väittävät, ateismi perustuu järkeen, mutta jos ateistit todella arvostaisivat järkeä, niin he olisivat älyllisesti rehellisempiä. Monet - etenkin jyrkemmän linjan - ateistit ovat fundamentalistisen ahdasmielisiä suhteessaan todellisuuteen (fundamentalismilla tarkoitetaan mm. jäykkää ja ehdotonta suhtaumista omaan "totuuteen", omaan uskomukseen, omaan maailmankatsomukseen tms).
On olemassa monia vakiintuneita, mutta hyvin kummallaisia uskomuksia, joita jotkut ihmiset eivät koskaan tule kyseenlaistaneeksi. Esimerkki tieteellisestä, mutta hyvin kummallisesta uskomuksesta: KAIKKI olemassaoleva aine ja tila ovat joskus olleet puristuneena äärimmäisen tiheäksi ja noin tennispallon kokoiseksi kappaleeksi. Esimerkki uskonnollisesta, mutta hyvin kummallisesta uskomuksesta: maailma luotiin 6000 vuotta sitten ja miljoonien vuosien ikäisistä fosiililöydöksistä huolimatta monet uskovat pitävät tätä tietoa totuutena.
Miksi valheellisuus ja älyllinen epärehellisyys on ihmisten keskuudessa nykyään niin yleistä? Omista uskomuksista ja käsityksistä halutaan pitää kiinni, vaikka ne joskus olisivat kuinka kummallisia tahansa.
Ateistinen maailmankatsomus ei perustu objektiivisuuteen ja älylliseen rehellisyyteen kieltäessään muunmuassa sielun ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin. Maailmankaikkeus on mittasuhteiltaan lähes ääretön ja ihmiskunnan tietämys suuresta kokonaisuudesta on edelleen hyvin rajallinen. Maailmankaikkeus on kooltaan ihmisen käsityskykyä koetteleva, ja se on sitä todennäköisesti monilta muiltakin osin - ollen varmasti hyvinkin monimutkainen ja monimuotoinen kokonaisuus.
Tosiasioiden ja mm oman tietämättömyyden tunnustaminen vaatii ihmiseltä ennenkaikkea nöyryyttä ja rehellisyyttä. Tietynlainen uskonnollisuus on siten luonteenomaista kaikille oikeamielisille ja rehellisille ihmisille. Sellainen ihminen ihminen uskoo siihen mahdollisuuteen, että häntä itseään huomattavastikin suurempia olentoja ja voimia on olemassa. Sielun ja fyysisen kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon uskominenkin perustuu myös rehellisyyteen, koska mikäli ei tiedä jotain asiaa, niin miksi kieltää sellasen asian olemassaolon mahdollisuus? Ihmiselämällä on korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä vain, jos ihmisessä on jokin karkean aineellisuuden yläpuolella oleva entiteetti, jolla on jatkuvuutta kuoleman jälkeenkin. Miksi kieltää elämän korkeampi tarkoitus ja merkitys, jos ei tiedä onko elämällä korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä?
Uskonnollisuuden ja uskovien negatiivisia piirteitä kritisoidessan monet ateistit unohtavat, että aidossa uskonnollisuudessa tärkeimpiä arvoja ovat rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Aidossa uskoon tulemisessa asianomainen henkilö alkaa vilpittömästi ja rehellisesti tutkiskella itseään ja omaa pahuuttaan (epärehellisyyttään yms). Sellaista tutkiskelua sanotaan myös synnintunnoksi. Voisiko olla niin, että fundamentalisitisen ja ahdasmielisen asenteen omaavat jyrkän linjan ateistit ovat haluttomia rehelliseen itsetutkiskeluun, koska he eivät halua kohdata - tai eivät kykenekään kohtaamaan - totuutta omasta itsestään (epärehellisyydestään yms)? Paha - tai ainakin pahuuden tiellä oleva - ihminen ei halua katsoa omaa pahuuttaan, mutta synnintuntoon tullut ja hyvyyden tiellä oleva ihminen kykenee siihen aiemmasta epärehellisyydestään huolimatta.
On olemassa monia vakiintuneita, mutta hyvin kummallaisia uskomuksia, joita jotkut ihmiset eivät koskaan tule kyseenlaistaneeksi. Esimerkki tieteellisestä, mutta hyvin kummallisesta uskomuksesta: KAIKKI olemassaoleva aine ja tila ovat joskus olleet puristuneena äärimmäisen tiheäksi ja noin tennispallon kokoiseksi kappaleeksi. Esimerkki uskonnollisesta, mutta hyvin kummallisesta uskomuksesta: maailma luotiin 6000 vuotta sitten ja miljoonien vuosien ikäisistä fosiililöydöksistä huolimatta monet uskovat pitävät tätä tietoa totuutena.
Miksi valheellisuus ja älyllinen epärehellisyys on ihmisten keskuudessa nykyään niin yleistä? Omista uskomuksista ja käsityksistä halutaan pitää kiinni, vaikka ne joskus olisivat kuinka kummallisia tahansa.
Ateistinen maailmankatsomus ei perustu objektiivisuuteen ja älylliseen rehellisyyteen kieltäessään muunmuassa sielun ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin. Maailmankaikkeus on mittasuhteiltaan lähes ääretön ja ihmiskunnan tietämys suuresta kokonaisuudesta on edelleen hyvin rajallinen. Maailmankaikkeus on kooltaan ihmisen käsityskykyä koetteleva, ja se on sitä todennäköisesti monilta muiltakin osin - ollen varmasti hyvinkin monimutkainen ja monimuotoinen kokonaisuus.
Tosiasioiden ja mm oman tietämättömyyden tunnustaminen vaatii ihmiseltä ennenkaikkea nöyryyttä ja rehellisyyttä. Tietynlainen uskonnollisuus on siten luonteenomaista kaikille oikeamielisille ja rehellisille ihmisille. Sellainen ihminen ihminen uskoo siihen mahdollisuuteen, että häntä itseään huomattavastikin suurempia olentoja ja voimia on olemassa. Sielun ja fyysisen kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon uskominenkin perustuu myös rehellisyyteen, koska mikäli ei tiedä jotain asiaa, niin miksi kieltää sellasen asian olemassaolon mahdollisuus? Ihmiselämällä on korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä vain, jos ihmisessä on jokin karkean aineellisuuden yläpuolella oleva entiteetti, jolla on jatkuvuutta kuoleman jälkeenkin. Miksi kieltää elämän korkeampi tarkoitus ja merkitys, jos ei tiedä onko elämällä korkeampaa tarkoitusta ja merkitystä?
Uskonnollisuuden ja uskovien negatiivisia piirteitä kritisoidessan monet ateistit unohtavat, että aidossa uskonnollisuudessa tärkeimpiä arvoja ovat rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Aidossa uskoon tulemisessa asianomainen henkilö alkaa vilpittömästi ja rehellisesti tutkiskella itseään ja omaa pahuuttaan (epärehellisyyttään yms). Sellaista tutkiskelua sanotaan myös synnintunnoksi. Voisiko olla niin, että fundamentalisitisen ja ahdasmielisen asenteen omaavat jyrkän linjan ateistit ovat haluttomia rehelliseen itsetutkiskeluun, koska he eivät halua kohdata - tai eivät kykenekään kohtaamaan - totuutta omasta itsestään (epärehellisyydestään yms)? Paha - tai ainakin pahuuden tiellä oleva - ihminen ei halua katsoa omaa pahuuttaan, mutta synnintuntoon tullut ja hyvyyden tiellä oleva ihminen kykenee siihen aiemmasta epärehellisyydestään huolimatta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmisen käsityskyky voi olla rajallinen jne, mutta mielestäni on silti tyhmää sivuuttaa kaikki todisteet esimerkiksi evoluutiosta vain siksi, että raamattu tai jokin muu aikoja sitten kirjoitettu kirja sanoo toisin. Tuona aikana kun ihmisillä ei ollu mitään mahdollisuutta käsittää kosmisia mittasuhteita ja hahmottaa todellisuutta samalla tavalla kuin nykyään.
Ateismi - ainakin itselleni - tarkoittaa jumalan olemassaolon pitämistä epätodennäköisenä. Uskovainenhan pitää sitä todennäköisenä (tai jopa tietää näin olevan). Ateisti vain katsoo ympärilleen objektiivisesti ja silmiään sulkematta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Voit vaikka tutkia että vesi näyttää valuvan hanasta alaspäin ja päätellä, että niin se tekee kiinassakin, koska maan vetovoima sitä vetää. Tai voit tutkia fossiileja ja miettiä mistä ne ovat peräisin.
Yksi hyvä johdatus ateismiin on Richard Dawkinsin The God Delusion, suomeksi Jumalharha, joka kannattaa lukea kannesta kanteen vaikka Dawkinsin tyyli saattaa välillä tuntua hyökkäävältä :) Sieltä löytyy mm. vastauksia kysymykseesi mieheltä, joka tietää mistä puhuu.
Evoluutio on täällä jo "käsitelty", siis siihen ei kannata palata.
Se, että väität ihmisten "tuona aikana" olleen tyhmempiä kuin nykyään, on aika rohkea väite, eikä mielestäni edes totta.
#Ateismi-ainakin itselleni- tarkoittaa jumalan olemassaolon pitämistä epätodennäköisenä.#
##Ateisti vain katsoo ympärilleen objektiivisesti ja silmiään sulkematta.Siinä ei ole mitään ihmettelemistä.##
Salli minun nauraa.
##voit vaikka tutkia, että vesi näyttää valuvan hanasta alaspain, ja päätellä, että niin se tekee Kiinassakin, koska maan vetovoima sitä vetää.##
Niinkö yksinkertaisella tasolla vielä olet? Ja vielä ne fossiilitkin.
Nyt menee tekstisi niin turhaksi, että menen maate. So long!
"Se, että väität ihmisten "tuona aikana" olleen tyhmempiä kuin nykyään, on aika rohkea väite, eikä mielestäni edes totta."
Ennen vanhaan tavallisen talonpojan ainut koulutus oli raamattu. Oppineempaa lahkoa taas kirkko vaimensi, ettei kukaan voisi väittää kirkon erehtyvyyttä.
"Oppineisuuttako" Sinä "viisaudeksi" sanot?
Kyllä on kevyissä kantimissa Sinun "viisautesi". Jumala ei ihmisen "viisautta" noteeraa varsinkin, jos se ei ole Jumalan tahdossa.
Ateisti ei usko jumalaan tai jumaliin
Agnostikko epäilee jumalan tai jumalten olemassa oloon
No mitä tehtiin kopernikukselle joka keksi, että aurinko kiertää maata? Vaimennettiin, koska kirkko oli muuta mieltä. Taas tänäpäivänä kukaan ei voi enään väitää tuota kopernikuksen teoriaa vastaan.
”Jotkut väittävät, ateismi perustuu järkeen”
Järki on mielipiteitä muodostettaessa varsin huono työkalu, koska se toimii pääsääntöisesti tunteiden voimalla. Järki on tunteiden veli. Veljistä kolmantena tulee valhe, joka rakastaa ihmisen järkeilyä.
Saatatan käyttää kaikkia kolmea: järkeä tunteita, ja valhetta ihmisen elämän ryöstämiseen. Järkeilyn avulla Saatana täyttää ihmisen mielen turhilla asioilla, niin että höyry nousee korvista.
Puhun kokemuksesta.
Jos mielemme on täynnä jonninjoutavia asioita, on hedelmä sen mukaista. Lopputuloksena saattaa olla eletty elämä, jossa kaikki olikin valhetta. On vaarallista täyttää mielensä väärillä asioilla, koska ne synnyttävät uskoa. Usko valheeseen on pahinta, mitä voimme itsellemme tehdä. Varokaa!
Elämästä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni.
Ei ole saman tekevää, mitä ajattelemme tai mitä teemme tai mitä meistä tulee. Meidän tulee elää Jumalan suunnitelman mukaan tai muuten olemme kirouksen alla. Vaikka elämäsi olisi mielestäsi kuinka järkevää tahansa, niin Jumala ei suostu siunaamaan sitä, jos se ei ole hänen tahtonsa mukaista.