En tahtoisi olla piispojemme housuissa heidän kerran astuessaan Pyhän Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen. Heilläkin on siinä vaiheessa nykyistä vähemmän intoa väännellä Raamatun sanoja mieleisikseen. Sitä vielä mietin, olenko itsekin osallinen piispojen linjaan kuuluessani kirkkoon. Joko nyt on aika hypätä laivasta kun sen määränpäästä ei ole epäilystäkään sitä Jumalan Sanalla tutkittaessa?
"4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."
Ev.Lut. kirkolla on ollut aikaa tehdä parannusta, mutta se on valinnut paatumuksen.
"4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."
Ev.Lut. kirkolla on ollut aikaa tehdä parannusta, mutta se on valinnut paatumuksen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Piispojen kirkko on mielestäni edustamassa myöskin Laodikean = "kansanvalta" seurakuntaa! Jumalaton kansahan saa määrätä sen opista, se myötäilee kansan syntejä! Omasta mielestään kirkko on rikas, täynnä hyviä palveluita ja vilkasta toimintaa kaikenikäisille. Se ei ole kylmä eikä se ole palava. Se on oksettava omahyväisyydessään.
Olen harkinnut eroa kirkosta, se ei kuitenkaan ole helppoa kun on syntynyt sen "helmassa" ja se on ollut Jumalan läsnäolon paikka ja merkki. Nyt sen luopumus on tapahtunut, ja Kristus on sen ulkopuolella, ovella kolkuttelemassa.
Kuuluuko meille pian uloskutsu, "lähtekää ulos siitä te minun kansani ettette tulisi hänen synteihinsä osalliseksi..?"
Surullista on lähteä kirkon helmasta, mutta sisäinen pakko ohjaa siihen suuntaan, koska en tahdo että minun nimissäni harjoitetaan tämän päivän kirkon touhuja. Synnin suosiminen on in, mutta uskollisuus Raamatulle on out. Todella murheellista.
Jostain syystä tänä aikana uskovat ihmiset, jokainen omalla tahollaan kokevat kirkkoon kuulumisen yhä vaikeammaksi. Mikä sen vaikuttaa ellei Jumalan Henki. Eroa kirkosta kampanjat ja muut vain yllyttäisivät uskovia pysymään entistä tiukemmin kirkossa mutta ei. Kirkon luopumuksen syvyys on kirkastunut uskoville nyt tänä aikana voimakkaammin kuin koskaan ennen.
syistä, voisit ristiä kätesi ja pyytää johtajillemme viisautta, taitoa ja rakkautta. Meidän on pakko ajatella myös niin, että koska jokainen kristitty on omalla paikallaan eläessään kirkon edustaja ja myös piispoille uskonveli tai-sisar, meillä ei ole lupa paeta vaikeuksia, viimeiseksi lähtee laivasta sen kapteeni.
Siunatkaa, älkääkä kirotko.
Vuosikymmenten rukoustyö ei ole auttanut ja mätä on päästetty jo perusrakenteisiin. Piispojen pitäisi tulla kertaheitolla uskoon että kurssi vielä korjaantuisi mutta se on jo toivoton kuvitelma, paatumus on syvää. Kirkko käyttää jäseniltä keräämänsä rahat totuutta etsivien sielujen ohjaamiseksi kadotukseen. Se on hirveä asia!
Kirkko tulee säilymään maailman loppuun asti, eivätkä helvetin portit sitä voita, vaikka hävityksen kauhistus istuu sen pyhimmistä pyhimmistä.
Jos joku katsoo olevansa rotta ja luulee kirkkoa laivaksi, luikkikoon siitä vaan.
Todelliset kristityt valvovat rukouksessa ahdistustenkin keskellä.
Jeesuksen omien kirkko säilyy. Maalliset rakennelmat ja instituutiot tuhoutuvat. Kukaan ei tarvitse kirkkoa uskoakseen Jeesukseen. Kirkko on ilmoittanut ettei se tarvitse Jeesukseen uskovia. Eihän siinä jää mitään epäselvää.
Ei kirkko niin ole ilmoittanut.
Missä on Jumalan sana, sakramentit, missä huudetaan avuksi Jumalan nimeä, missä hätääntyneille julistetaan evankeliumin sanaan turvaksi ja lohdutukseksi - siellä on uskovia ja kirkko. Kaikki tämä toteutuu vieläkin.
Yhä useammilla paikkakunnilla tuo mistä kirjoitat, tapahtuu ev.lut. kirkon ulkopuolella. Evankeliumin julistajat ovat yhä useammin muita kuin kirkon työntekijöitä tai edes kirkkoon kuuluvia. Uskovat murtavat leipää yhdessä yhä useammin muualla kuin kirkon tiloissa. Ihmisiä kastetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kirkon ulkopuolella kodeissa ja kastajat kuuluvat Jeesuksen omien seurakuntaan mutta eivät ev.lut. kirkkoon. Herraa etsivä kyselee tietä yhä useammin vanhoilta Jeesuksen omilta kuin leipäpapeilta. Papit kertoisivatkin heille etteivät he tarvitse mitään pelastusta tai syntien anteeksiantamista kun vaan kuuluvat kirkkoon ja yrittävät elää hyvin niin se riittää.
Jossain tuo voi toteutua kirkon sisälläkin mutta kokoajan harvemmissa paikoissa. Ev.lut kirkon kanta Jeesukseen uskovia kohtaan on tunnettu ja se toteutuu yhä useammalla paikkakunnalla. Seurakunnan tilaisuuksiin ei saa yhä useammassa paikassa kutsua uskovia evankelistoja. Kirkon lohdutus hätääntyneelle on yhä useammassa paikalisseurakunnassa se, ettei ole kadotusta eikä pelastusta. Jos Luther tulisi saarnaamaan Suomen Evankeliluterilaisessa kirkossa, hän joutuisi kurinpitotoimien kohteeksi. Kirkko ei ole hylännyt vain Lutheria, vaan Jeesuksen, Jumalan. Sitä ei voi muuttaa kun ei ole uskovia piispoja, eikä niitä tule jos piispat voivat siihen mitenkään vaikuttaa. Piispat pitävät huolen siitä ettei ole kauan uskovia pappejakaan ja jo nyt ne alkaa olla harvinaisia.
ettei koskaan joudu astumaan minkään kaikkivaltiaan kasvojen eteen. Sitä paitsi raamattu on alunperinkin mielikuvituksen tuotetta, eikä lisävääntelystä pilaannu.
Sepä se. Tolleen ne piispat tietävät. Mutta erehtyvät.