leski-vanhemman uusi kumppani

Oletko itse leski?
Oletko kokenut itse suurta läheisyydenkaipuuta?
Tiedätkö mitä aloittajan isän päässä liikkuu?
Oletko mies?

Itselläni oli vastaava tilanne, vaimoni kuoli ja reilun 2 kuukauden päästä tapasin uuden kumppanin (leski hänkin).
Kerroin asiasta heti lapsilleni (poikia kaikki).
Kävin tämän uuden kanssa läpi minun ja myös hänen surutyötä.
Itselläni tuli pakottava tarve toisen ihmisen läheisyyteen, en siitä huolimatta unohtanut edesmennyttä vaimoani, käyn edelleen haudalla, kuvat ovat edelleen vitriinissä nähtävillä, ei häntä ole kätketty tai unohdettu.
Tulemme kaikki hyvin keskenään toimeen ja lisäksi sain itselleni tyttären joka ei ehtinyt nähdä koskaan isäänsä.

Koin omantunnon tuskia siitä olinko aloittanut seurustelun liian aikaisin mutta esim. vaimoni sisko hyväksyi seurusteluni heti alusta jolle kerroin jo viikon sisällä asian.
Nyt neljä vuotta myöhemmin mietin missä olisin ilman tuota tapahtumaa, oliko se minun keino selviytyä?
Lapsenikin huomasivat että elämä jatkuu ja elämästä voi nauttia.

Kritisoitsijakin löytyi ex anoppini, hänkin jäi leskeksi reilu 2 vuotta myöhemmin, eipä mennyt aikaakaan kun seurusteli, salaa tosin eikä kertonut lapsilleen.

Koskaan ei tiedä miten toimii ennenkuin asia sattuu kohdalleen.

AI IHAN SE SURU NIIKU LÄHTIS ...UUDEN OTTAMALLA??
HERRA ISÄ MITÄ SELITYKSIÄ... no voihan sitä ottaa..miten helevatissa sureva ottaa siihen uuden vaikka akan ihan siitä vaan?? ...kuule sillon RAKKAUS ihan itä lännestä sillon sellaset miehet on sanonko mistä..no just toinen nainenhan sen järjissään pitää ihan just...oot täysin en sano mistä normaalii tuo ei oo ei kunnioiteta edes kuollutta sano minun sanoneen ...hyvää ei tiedä tuo kellekkään..no jos sulla on tollaset kokemukset niin tapaile ketä just huvittaa..mutta NORMAALI IHMINEN SUREE ENSIN KUOLLEEN JA sit ruvetaan lässyttään toisesta ..muka uudesta ..kyllä jos mun isä tekisi tollasta - sais lähteä ja sillä siisti!

jo on sulla otsaa kirjoitti:

AI IHAN SE SURU NIIKU LÄHTIS ...UUDEN OTTAMALLA??
HERRA ISÄ MITÄ SELITYKSIÄ... no voihan sitä ottaa..miten helevatissa sureva ottaa siihen uuden vaikka akan ihan siitä vaan?? ...kuule sillon RAKKAUS ihan itä lännestä sillon sellaset miehet on sanonko mistä..no just toinen nainenhan sen järjissään pitää ihan just...oot täysin en sano mistä normaalii tuo ei oo ei kunnioiteta edes kuollutta sano minun sanoneen ...hyvää ei tiedä tuo kellekkään..no jos sulla on tollaset kokemukset niin tapaile ketä just huvittaa..mutta NORMAALI IHMINEN SUREE ENSIN KUOLLEEN JA sit ruvetaan lässyttään toisesta ..muka uudesta ..kyllä jos mun isä tekisi tollasta - sais lähteä ja sillä siisti!

Lue lisää

Hei, ymmärtäkää nyt se, että on erilaisia ihmisiä. Kukin suree tyylillään. Ja eikös siinä avioliittolupauksessakin sanota, että; >>Kunnes kuolema teidät erottaa

-leski vm. -96- kirjoitti:

Hei, ymmärtäkää nyt se, että on erilaisia ihmisiä. Kukin suree tyylillään. Ja eikös siinä avioliittolupauksessakin sanota, että; >>Kunnes kuolema teidät erottaa

No joo mutta onko se suremista??? voiko heti siis ihan heti ottaa uuden siihen että samon tein onko se kunniallista?- joo kunnes kuolema erottaa niin mutta antaa aika oudon kuvan että eipä kauaa surrut ihmisen pitää surra...ei toinen korvaa toista ei millään..jos on välittänyt saatikka tuo sen kotiin nyky maalima on täys läpimätä sen sanon suoraan vain jotkut ihan harvat tekee noin ja sittenkin tulee mieleen rakastiko se sitä ollenkaan kukaan minun lähipiiristä ei varmaan noin about vuoteen ole alkanut riiaamaan päin vastoin joskus tekis mieli sanoa jollekkin että ala ettiä joku uusi kaveri äläkä koko ikääsi sure.
Eihän ne lapset päätäkkään miksi päättäis mutta VÄÄRIN se on lapsia kohtaan tuollainen sikailu sillä sikailuksi minä tuon luokittelen en muuksi..sinä kun puolustat taitaa olla oma lehmä ojassa...mutta jos olet noin tunteeton omille lapsillesi valitan lastesi kohtaloo kun et kunnioita pois mennyttä annat väärän kuvan ja sillä siisti.Tää on vaan mun mieli pide ja minä en noin tekisi ikinä että se siitä.!-aamen!

-leski vm. -96- kirjoitti:

Hei, ymmärtäkää nyt se, että on erilaisia ihmisiä. Kukin suree tyylillään. Ja eikös siinä avioliittolupauksessakin sanota, että; >>Kunnes kuolema teidät erottaa

onko ne mihet uusavuttomia? että ihan sama kuka huushollaa kunhan on joku -tunteetonta.Empä menis sellaseen kotiin emännäksi.-en edes lasten takia, sillä tunteethan ne lapsillakin on.

???#### ????? kirjoitti:

No joo mutta onko se suremista??? voiko heti siis ihan heti ottaa uuden siihen että samon tein onko se kunniallista?- joo kunnes kuolema erottaa niin mutta antaa aika oudon kuvan että eipä kauaa surrut ihmisen pitää surra...ei toinen korvaa toista ei millään..jos on välittänyt saatikka tuo sen kotiin nyky maalima on täys läpimätä sen sanon suoraan vain jotkut ihan harvat tekee noin ja sittenkin tulee mieleen rakastiko se sitä ollenkaan kukaan minun lähipiiristä ei varmaan noin about vuoteen ole alkanut riiaamaan päin vastoin joskus tekis mieli sanoa jollekkin että ala ettiä joku uusi kaveri äläkä koko ikääsi sure.
Eihän ne lapset päätäkkään miksi päättäis mutta VÄÄRIN se on lapsia kohtaan tuollainen sikailu sillä sikailuksi minä tuon luokittelen en muuksi..sinä kun puolustat taitaa olla oma lehmä ojassa...mutta jos olet noin tunteeton omille lapsillesi valitan lastesi kohtaloo kun et kunnioita pois mennyttä annat väärän kuvan ja sillä siisti.Tää on vaan mun mieli pide ja minä en noin tekisi ikinä että se siitä.!-aamen!

Lue lisää

Hei haloo, mikä "tuomionenkeli" sinä olet? Missä sanotaan se aika ja tapa, miten jonkun ihmisen on surtava. Ja mihin on kirjoitettu se kunniallisuuskäsite oikeasta ajasta ja tavasta surra ja elää.

Ja sillä, että isä ottaa itselleen uuden kumppanin edellisen kuoltua. Miten hän sillä loukkaa lapsiaan? Pikemminkin tuo kirjoittelu siitä, että tuomitset isän "sikailevaksi" on todella halventavaa. Isä tekee oman surutyönsä tavallaan ja kunnioittakaa sitä.

-leski vm. -96- kirjoitti:

Hei, ymmärtäkää nyt se, että on erilaisia ihmisiä. Kukin suree tyylillään. Ja eikös siinä avioliittolupauksessakin sanota, että; >>Kunnes kuolema teidät erottaa

Mikä on surun oikea pituus? "Itse surin hieman yli kaksi vuotta"(Älkää ottako edellistä ihan vakavasti) Surin vaimon kuolemaa jo hänen eläessään. Tei surutyötä koko hänen sairastamisen ajan, Tämä oli mahdollista,koska itse osasin tulkita diagnoosin siten, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvitä sairastamastaan syövästä, vaikkakaan tätä ei onkologi koskaan sanonut suoraan. Tiesin, että näin käy. Tiesin, että tulen olemaan leski, jos oma henki ei jostain äkillisestä syystä lähde ennen sitä. Kun kuoleman hetki koitti tunsin, että asia on valmis. Mitä siinä enää on tehtävissä. Mistä löytyy se väkinäinen tekopyhä suru, kun ihminen jolta vietiin ihmisarvo sairauden myötä, on pois? Itse käsittelin kuolema-asian jo tuon järkyttävän ihmisarvoa alentavan sairauden aikana.

pituus? kirjoitti:

Mikä on surun oikea pituus? "Itse surin hieman yli kaksi vuotta"(Älkää ottako edellistä ihan vakavasti) Surin vaimon kuolemaa jo hänen eläessään. Tei surutyötä koko hänen sairastamisen ajan, Tämä oli mahdollista,koska itse osasin tulkita diagnoosin siten, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvitä sairastamastaan syövästä, vaikkakaan tätä ei onkologi koskaan sanonut suoraan. Tiesin, että näin käy. Tiesin, että tulen olemaan leski, jos oma henki ei jostain äkillisestä syystä lähde ennen sitä. Kun kuoleman hetki koitti tunsin, että asia on valmis. Mitä siinä enää on tehtävissä. Mistä löytyy se väkinäinen tekopyhä suru, kun ihminen jolta vietiin ihmisarvo sairauden myötä, on pois? Itse käsittelin kuolema-asian jo tuon järkyttävän ihmisarvoa alentavan sairauden aikana.

Lue lisää

Näinhän se on. Itse asiassa, varmasti jokainen, läheisensä näin menettänyt. Työstää jo "luopumisprosessia", siinä sairauden loppuvaiheessa, kun toivoa ei enää ole. Ensin on kestettävä tunnit, sitten päivät, kuukaudet ja vuodet.

Aluksi omalla kohdalla kapinoin voimakkaasti sitä, kun elämä jatkui normaalina ympärilläni. Ja itsestä tuntui, että olin ikään kuin pudonnut siitä "kyydistä". Palautuminen, eli surun ja luopumisen käsittely vei minulta noin puolitoista vuotta.

pituus? kirjoitti:

Mikä on surun oikea pituus? "Itse surin hieman yli kaksi vuotta"(Älkää ottako edellistä ihan vakavasti) Surin vaimon kuolemaa jo hänen eläessään. Tei surutyötä koko hänen sairastamisen ajan, Tämä oli mahdollista,koska itse osasin tulkita diagnoosin siten, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvitä sairastamastaan syövästä, vaikkakaan tätä ei onkologi koskaan sanonut suoraan. Tiesin, että näin käy. Tiesin, että tulen olemaan leski, jos oma henki ei jostain äkillisestä syystä lähde ennen sitä. Kun kuoleman hetki koitti tunsin, että asia on valmis. Mitä siinä enää on tehtävissä. Mistä löytyy se väkinäinen tekopyhä suru, kun ihminen jolta vietiin ihmisarvo sairauden myötä, on pois? Itse käsittelin kuolema-asian jo tuon järkyttävän ihmisarvoa alentavan sairauden aikana.

Lue lisää

todella surusi jo puolisosi sairastaessa? Jotenkin viestisi voisi tulkita että et. Noh, suruhan on laaja käsite ja miten kukakin sen haluaa käsittää.
Mieheni kuoli myös syöpään, ja kyllähän siinä ehtii sairauden aikana surutyötäkin tekemään.
Uusi "kaveri" ei kiinnosta, ainakaan vielä kun leskeyttä takana vajaa kaksi vuotta.
Mistähän muuten johtuu että nimenomaan miehet löytävät/hakevat sen uuden kumppanin ihan säädyttömän ;) lyhyessä ajassa...?

-leski vm. -96- kirjoitti:

Hei haloo, mikä "tuomionenkeli" sinä olet? Missä sanotaan se aika ja tapa, miten jonkun ihmisen on surtava. Ja mihin on kirjoitettu se kunniallisuuskäsite oikeasta ajasta ja tavasta surra ja elää.

Ja sillä, että isä ottaa itselleen uuden kumppanin edellisen kuoltua. Miten hän sillä loukkaa lapsiaan? Pikemminkin tuo kirjoittelu siitä, että tuomitset isän "sikailevaksi" on todella halventavaa. Isä tekee oman surutyönsä tavallaan ja kunnioittakaa sitä.

Lue lisää

En todellakaan OLE MIKÄÄN TUOMIONENKELI me täällä saadaan olla jokainen ihan omaa mieltä näistä asioista. _sen voi jokainen miettiä sen ajan ja tavan mutta NYKYÄÄN KUN SUVAITAAN KAIKKI ASIAT ei varmasti monellakaan tavallisella ihmisellä ole heti uusi kainalossa.TEHKÖÖT tavallaan mutta (tollanen ei ole SURUTYÖTÄ ei varmasti ole.-LAPSILLA on tunteet..antais edes niitten surra.. voisi uuden muualle viedä ja tapailisi sitä muualla kun kotonaan.yäk! Mutta kuten totean sellaset puolustaa jotka tekee juuri tuommoista itse.Minä pistäsin kotiväkeeni välit poikki..IHAN VARMASTI se loppus siihen.

sentään kirjoitti:

En todellakaan OLE MIKÄÄN TUOMIONENKELI me täällä saadaan olla jokainen ihan omaa mieltä näistä asioista. _sen voi jokainen miettiä sen ajan ja tavan mutta NYKYÄÄN KUN SUVAITAAN KAIKKI ASIAT ei varmasti monellakaan tavallisella ihmisellä ole heti uusi kainalossa.TEHKÖÖT tavallaan mutta (tollanen ei ole SURUTYÖTÄ ei varmasti ole.-LAPSILLA on tunteet..antais edes niitten surra.. voisi uuden muualle viedä ja tapailisi sitä muualla kun kotonaan.yäk! Mutta kuten totean sellaset puolustaa jotka tekee juuri tuommoista itse.Minä pistäsin kotiväkeeni välit poikki..IHAN VARMASTI se loppus siihen.

Lue lisää

Olen leskenä ollut jo jommosenkin monta vuotta. Eikä ole "sijaislämmittäjiä" toistaiseksi näkynyt. Vaikka niin epäilitkin :)

Mutta kuolema ja miksi ei myös leskeyskin. On opettanut elämässä monia asioita. Kuten sen, että kerran me vain täällä ollaan. Ja toiseksi, että ei pidä antaa "pipon kiristää" joka lähtöön.

Sanoit, että jokaisella meillä on >oma mieli näistä asioista

pituus? kirjoitti:

Mikä on surun oikea pituus? "Itse surin hieman yli kaksi vuotta"(Älkää ottako edellistä ihan vakavasti) Surin vaimon kuolemaa jo hänen eläessään. Tei surutyötä koko hänen sairastamisen ajan, Tämä oli mahdollista,koska itse osasin tulkita diagnoosin siten, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvitä sairastamastaan syövästä, vaikkakaan tätä ei onkologi koskaan sanonut suoraan. Tiesin, että näin käy. Tiesin, että tulen olemaan leski, jos oma henki ei jostain äkillisestä syystä lähde ennen sitä. Kun kuoleman hetki koitti tunsin, että asia on valmis. Mitä siinä enää on tehtävissä. Mistä löytyy se väkinäinen tekopyhä suru, kun ihminen jolta vietiin ihmisarvo sairauden myötä, on pois? Itse käsittelin kuolema-asian jo tuon järkyttävän ihmisarvoa alentavan sairauden aikana.

Lue lisää

Mikä on surun oikea pituus? Tuleeko suru jotenkin joskus valmiiksi ja on kokonaan käsitelty? Ja mistä sen ulkopuoliset näkee? Mistä sen edes itse tietää?

Mun mies kuoli yllättäen. Ei ollut pitkää sairautta, jonka aikana olisi ehtinyt miettiä asioita. Oli vaan onnettomuus ja kaksi päivää teholla. Eikä tosiaan tullut niiden päivien aikana mieleen, että hän voisi kuolla. Kuolla nyt kesken kaiken, kun lapsetkin on pieniä?

Olin sairaslomalla kaksi viikkoa ja menin töihin. Heti oli joku sanomassa, että kylläpä äkkiä miehensä unohti. Kävin ulkona ystävien kanssa 4kk mieheni kuolemasta ja taas olin liikkeellä liian aikaisin ja unohtanut mieheni. Kävin elokuvissa miehen kanssa ja jopas vain seurustelin. Liian aikaisin tietysti. Kävin miehen kanssa viikonlopun ruokaostoksilla ja jopas olin ottanut uuden miehen meille asumaan. Liian äkkiä tietenkin. Ja kaikkea tuota.

Toisaalta puolitutut katsoo asiakseen kertoa mulle kuinka mäkin vielä löydän jonkun, kun olen niin nuorikin (30v). Jonkun löytäminen tuntuu olevan tärkeää, mutta jos hiukankin vaikuttaa, että kuvioissa voisi olla joku, niin liian aikaisinhan se on tapahtunut.

En seurustele, enkä ole seurustellut mieheni kuoleman jälkeen. Eikä ole ollut edes yhdenillan juttuja ;) Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka löytävät "lohduttajan" piankin. Olisihan se ihanaa olla toiselle tärkeä, voida jakaa asiat jonkun kanssa, olla lähellä.

leskenä 14kk kirjoitti:

Mikä on surun oikea pituus? Tuleeko suru jotenkin joskus valmiiksi ja on kokonaan käsitelty? Ja mistä sen ulkopuoliset näkee? Mistä sen edes itse tietää?

Mun mies kuoli yllättäen. Ei ollut pitkää sairautta, jonka aikana olisi ehtinyt miettiä asioita. Oli vaan onnettomuus ja kaksi päivää teholla. Eikä tosiaan tullut niiden päivien aikana mieleen, että hän voisi kuolla. Kuolla nyt kesken kaiken, kun lapsetkin on pieniä?

Olin sairaslomalla kaksi viikkoa ja menin töihin. Heti oli joku sanomassa, että kylläpä äkkiä miehensä unohti. Kävin ulkona ystävien kanssa 4kk mieheni kuolemasta ja taas olin liikkeellä liian aikaisin ja unohtanut mieheni. Kävin elokuvissa miehen kanssa ja jopas vain seurustelin. Liian aikaisin tietysti. Kävin miehen kanssa viikonlopun ruokaostoksilla ja jopas olin ottanut uuden miehen meille asumaan. Liian äkkiä tietenkin. Ja kaikkea tuota.

Toisaalta puolitutut katsoo asiakseen kertoa mulle kuinka mäkin vielä löydän jonkun, kun olen niin nuorikin (30v). Jonkun löytäminen tuntuu olevan tärkeää, mutta jos hiukankin vaikuttaa, että kuvioissa voisi olla joku, niin liian aikaisinhan se on tapahtunut.

En seurustele, enkä ole seurustellut mieheni kuoleman jälkeen. Eikä ole ollut edes yhdenillan juttuja ;) Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka löytävät "lohduttajan" piankin. Olisihan se ihanaa olla toiselle tärkeä, voida jakaa asiat jonkun kanssa, olla lähellä.

Lue lisää

Ei ole mitään määrättyä aikaa, mikä pitäisi surra, poismennyttä puolisoa. Suruhan on sitä, kun olemme joutuneet luopumaan jostain sellaisesta, mitä emme olisi halunneet vielä menettää.

Helppo on vierestä katsojan sanoa, miten olisi toimittava. Mutta kaikki on niin yksilöllistä. Se mikä sopii toiselle. Ei välttämättä sovi toiselle. Suru on todella koettava itse. Ennen kun sen voi ymmärtää.

Minusta surutyö alkoi olla silloin loppusuoralla. Kun tapahtuneet asiat eivät täytä enää koko päivää. Yhtenä päivänä vain huomaa, että tänään en ole enää *vellonut* tässä elämäni synkimmässä asiassa, aamusta iltaan. Vaan päivääni on jo mahtunut muutakin.

Omalla kohdalla koin sen, että lapset olivat ne, jotka pitivät minut kiinni elämässä :)

-leski vm. -96- kirjoitti:

Olen leskenä ollut jo jommosenkin monta vuotta. Eikä ole "sijaislämmittäjiä" toistaiseksi näkynyt. Vaikka niin epäilitkin :)

Mutta kuolema ja miksi ei myös leskeyskin. On opettanut elämässä monia asioita. Kuten sen, että kerran me vain täällä ollaan. Ja toiseksi, että ei pidä antaa "pipon kiristää" joka lähtöön.

Sanoit, että jokaisella meillä on >oma mieli näistä asioista

Lue lisää

EN -EI JA VIELÄ KERRAN EI.

leski myös kirjoitti:

todella surusi jo puolisosi sairastaessa? Jotenkin viestisi voisi tulkita että et. Noh, suruhan on laaja käsite ja miten kukakin sen haluaa käsittää.
Mieheni kuoli myös syöpään, ja kyllähän siinä ehtii sairauden aikana surutyötäkin tekemään.
Uusi "kaveri" ei kiinnosta, ainakaan vielä kun leskeyttä takana vajaa kaksi vuotta.
Mistähän muuten johtuu että nimenomaan miehet löytävät/hakevat sen uuden kumppanin ihan säädyttömän ;) lyhyessä ajassa...?

Lue lisää

Vaikka kuinka yrittää järkevästi varautua toisen poismenoon vaikean sairauden aikana, ei siihen oikeaan suruun pysty kuitenkaan varautumaan. Se alkaa paniikilla, muuttuu tyhjyydeksi ja siitä pikku hiljaa muuksi suruksi. Toinen ihminen vierellä tuntuisi hyvältä, mutta toisaalta jokin sisällä jarruttaa.

Hei!

Olet ihan oikealla tiellä. Muiden ajatukset ja kokemukset auttaa omassa tuskassa ja selkiyttääkin sekamelskaisia ajatuksia. Uskon että meillä jokaisella se ensimmäinen tuttavuus ei ole seurustelua siinä mielessä jona halutaan ymmärtää. Se uusi tuttavuus on tavallaan tukihenkilö. Sitä on niin rikki ja hajalla että pelkää hukkuvansa on pakko tarttua johonkin ei unohtaakseen tai hylätäkseen lapsia. Päin vastoin. Tätä ei voi etes selittää. ei ole oikeita sanoja. Siitä kyllä toipuu, mutta aikaa se vie. Olet saanut hienoja kommenteja ja niille toisille yksin jääneille terveisiä paljon ja voimia. Olen joskus kaivannut keskustelu muiden leskien kanssa ja siksi ihan mielenkiinnolla luin teidän kommetteja. Ja sinulle aryn paljon voimia ja anna ajan kulua ei sinun tarvitse miellyttää ketään tai mitään. Ole oma itsesi.

kanssa ja voin sanoa että meidän seurustelemme ei yhtään vähennä sitä surua jota hän tuntee, ei suru ja rakkaus mihinkään katoa vaikka uusi nainen tulee mukaan kuvioihin. Se saattaa olla isäsi selviytymiskeino pysyä elämässä kiinni. Tämä nykyinen mieheni puhuu minulle paljon vaimostaan ja surustaan, hän ei halua näistä asioista lapsilleen puhua (ovat teini-ikäisiä). Välillä tilanne on aika rankka minullekin - uudelle naiselle - mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan auttaa häntä ja lapsia eteenpäin. välillä ahdistaa ja haluaisin pois koko suhteesta, jossa saan koko ajan arvailla omaa paikkaani ja olla ikuisen vertailun alaisena.

leskimiehen kirjoitti:

kanssa ja voin sanoa että meidän seurustelemme ei yhtään vähennä sitä surua jota hän tuntee, ei suru ja rakkaus mihinkään katoa vaikka uusi nainen tulee mukaan kuvioihin. Se saattaa olla isäsi selviytymiskeino pysyä elämässä kiinni. Tämä nykyinen mieheni puhuu minulle paljon vaimostaan ja surustaan, hän ei halua näistä asioista lapsilleen puhua (ovat teini-ikäisiä). Välillä tilanne on aika rankka minullekin - uudelle naiselle - mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan auttaa häntä ja lapsia eteenpäin. välillä ahdistaa ja haluaisin pois koko suhteesta, jossa saan koko ajan arvailla omaa paikkaani ja olla ikuisen vertailun alaisena.

Lue lisää

Hei!
Minulla on myös suhde leskimiehen kanssa, mitenkään virallisesti ei seurustella, mutta tiiviisti on pidetty yhteyttä ja tapailtu vuoden verran. Tutustuttiin työn merkeissä 3kk vaimon poismenon jälkeen ja n. puoli vuotta vaimon kuolemasta leski kertoi, että on tullut tunteita minua kohtaan, vaikka itsekkin oli epäillyt, ettei koskaan tule ketään muuta ihmistä vaimon jälkeen. Tässä sitä surutyötä ollaan tehty vähän niinkuin yhdessä ja minusta se on hyvä asia, että olen mukana siinä, oppii tuntemaan toista ja luulisin että lujittaa meidän mahdollista yhteiselämää. Puhuuhan hän aika suoraan asioita, ikäväänsä ja kauniita sanoja vaimostaan, välillä minusta tuntuu pahaltakin, mutta ymmärrän häntä. Meillä molemmilla on kouluikäiset lapset, ja minulla ero pitkästä suhteesta takana. Hitaasti ja varmasti mennään asioissa eteenpäin...

Syytät muita itsekkäiksi mutta et itse hyväksy muuta kuin oman mielipiteen.
Mielestäsi olisi parempi jos leskeksi jäänyt alkaisi ryyppäämään.
Mielestäsi olisi parempi että näytetään lapsille että suru ottaa vallan eikä elämä jatku.
Tässä ketjussa olet se joka on vaatinut että pitää toimia niinkuin sinä sanot etkä hyväksy muunlaista toimintaa.
Puhut suruajasta, voisitko kertoa mistä löytyy määritelmä suruajasta ja sen pituudesta.
Kaikesta huomaa että olet pilalle hemmoteltu kakara jolle ei ole koskaan asetettu rajoja.
Olisitko hyvä ja lopettaisit kirjoittelun kun et ymmärrä elämän tosiasioista mitään.
Palaa uudestaan 30 vuoden päästä, silloin olet toivonmukaan henkisesti kypsä.

ku siihen, että asioissa on monta puolta, eikä lesken uusi suhde ole mustavalkoisesti oikein/väärin.

Sinusta leski toteuttaa itsekkäitä halujaan alkamalla uuteen suhteeseen, ku oikein olisi toteuttaa lasten, sukulaisten, naapureiden tai muiden itsekkäitä haluja lesken ikuisesta suruajasta. Sulla on oikeus mielipiteeseesi, ihan vapaasti vaan. Edellinen kommentoija toivotti sinut tervetulleeksi keskusteluun uudelleen n. 30v päästä, jolloin olet toivottavasti henkisesti kasvanut. Henk.koht. en usko, että aika auttaa sinun henkiseen kasvuusi. Omakohtaiset kokemukset ehkä auttaisivat, mutta niitä en toivo kenellekään.

Jäin yksin reilu vuosi sitten. Tai en yksin, vaan parin lapsen kanssa... Uutta miestä ei kuvioissa ole, mutta ymmärrän hyvin, miksi joku toinen alkaa uuteen suhteeseen. Yksinäisyys on raastavaa. Toisen ihmisen läheisyys ja tunne, että on toiselle tärkeä, olisivat aika ihania. Enkä tarkoita uutta petikaveria. Niitä nyt löytää jokainen, jos haluaa. Tarkoitan ihmistä, jonka kanssa voisi todella elää yhdessä. Rakastan miestäni, enkä ole häntä unohtanut. Ei uusi suhde tarkoita unohtamista. Ja se on uudenkin (jos sellainen joskus kuvioihin ilmestyy) hyväksyttävä. Jos ei hyväksy, niin on väärä mies meidän perheeseen. Valokuvia en ala piilottelemaan, eikä 15v suhteesta tai lasten isästä voi olla puhumatta.

Katso peiliin kirjoitti:

Syytät muita itsekkäiksi mutta et itse hyväksy muuta kuin oman mielipiteen.
Mielestäsi olisi parempi jos leskeksi jäänyt alkaisi ryyppäämään.
Mielestäsi olisi parempi että näytetään lapsille että suru ottaa vallan eikä elämä jatku.
Tässä ketjussa olet se joka on vaatinut että pitää toimia niinkuin sinä sanot etkä hyväksy muunlaista toimintaa.
Puhut suruajasta, voisitko kertoa mistä löytyy määritelmä suruajasta ja sen pituudesta.
Kaikesta huomaa että olet pilalle hemmoteltu kakara jolle ei ole koskaan asetettu rajoja.
Olisitko hyvä ja lopettaisit kirjoittelun kun et ymmärrä elämän tosiasioista mitään.
Palaa uudestaan 30 vuoden päästä, silloin olet toivonmukaan henkisesti kypsä.

Lue lisää

No se jumalauta on minun mieli pide ja sillä siisti...en koskaan ikinä ottasi heti jos ukkoni kuolis -SIIS AJATUSKIN OLISI IHAN "SAIRAS"..ei TIETENKÄÄN!!! - NOI ihme juomiset tulee sulta meikä ei ole MOISTA EDES VÄITTÄNYT!!! -enkä mistään varmasti väittänyt mitään juomisesta. TOIMI TOKKIINSA IHAN MITEN HALUAT ..VOI TOKKIINSA mutta sillon sanon että et ole rakastanut miestäsi KUKAAN NORMAALI ei heti uutta ota -kyllä tutkippa historiaa jonkin aikaa taaksepäin VARMASTI LESKEN PITI PITÄÄ VIRALLINEN SURUAIKA ...TUTKI.. SIIHEN AIKAAN NAISET EIVÄT OLLEETKAA NIIN KEVYTKENK,,,,Ä

No tässä iässä ei voi puhua enää ihan kakarasta olen jo toisissa naimisissa.Mulla on ihan samanlainen oikeus kirjoitella mielipiteitäni kun sinunkin jos et kestä lukea niitä ÄLÄ LUE - sinun diakointisi taas on yhden tekevää...vai käsitänkö sinut näin ETTÄ SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA !!!

minä ole sellanen.. kirjoitti:

No se jumalauta on minun mieli pide ja sillä siisti...en koskaan ikinä ottasi heti jos ukkoni kuolis -SIIS AJATUSKIN OLISI IHAN "SAIRAS"..ei TIETENKÄÄN!!! - NOI ihme juomiset tulee sulta meikä ei ole MOISTA EDES VÄITTÄNYT!!! -enkä mistään varmasti väittänyt mitään juomisesta. TOIMI TOKKIINSA IHAN MITEN HALUAT ..VOI TOKKIINSA mutta sillon sanon että et ole rakastanut miestäsi KUKAAN NORMAALI ei heti uutta ota -kyllä tutkippa historiaa jonkin aikaa taaksepäin VARMASTI LESKEN PITI PITÄÄ VIRALLINEN SURUAIKA ...TUTKI.. SIIHEN AIKAAN NAISET EIVÄT OLLEETKAA NIIN KEVYTKENK,,,,Ä

No tässä iässä ei voi puhua enää ihan kakarasta olen jo toisissa naimisissa.Mulla on ihan samanlainen oikeus kirjoitella mielipiteitäni kun sinunkin jos et kestä lukea niitä ÄLÄ LUE - sinun diakointisi taas on yhden tekevää...vai käsitänkö sinut näin ETTÄ SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA !!!

Lue lisää

Sinähän surit avioeroa pitkään?
Et käynyt ravintoloissa?
Näytit kaikille että olet surun murtama?
Kai ainakin pari vuotta olit ennenkuin aloit uudelleen seurustella?
Vai oliko sulla jo uusi heti kierrossa?

"tutkippa historiaa jonkin aikaa taaksepäin VARMASTI LESKEN PITI PITÄÄ VIRALLINEN SURUAIKA"

Minä olen tutkinut ja podin huonoa omaatuntoa, kusyin edesmenneen vaimoni sisaren mielipidettä seurustelusta ja hän kehoitti jatkamaan, koko lähipiiri lapsia myöten hyväksy seurustelun.
Liitän tähän mukaan Oulun seurakunnan keskustelupalstalta Kysymyksen:
Onko suruaikaa?

Onko Suomessa olemassa virallinen suruaika omaisen kuoleman jälkeen? Minkä aikaa, jos on?

Vastaus:
Luterilaisilla ei nykyään ole mitään selkeää käytäntöä tai ohjetta suruajan suhteen. Ortodokseilla on 40 päivän suruaika, jonka päättyessä toimitetaan rukouspalvelus.

Haluat ottaa käyttöön ikivanhat määritelmät suruajasta.
Eikö pitäisi ottaa käyttöön myös ikivanhat säännöt eroamisesta?

Meinaat että suruaika päättyy uuden kumppanin alkamiseen.
Itse surin toista vuotta seurustelun alun jälkeen yhdessä uuden kumppanin kanssa (hän myöskin leski).
Edelleen 4 vuotta myöhemmin vietän edesmenneen vaimoni synymäpäiviä lasten kanssa yms., en minä ole unohtanut.
Ps. minun suruaika ylitti reilusti tuon ortodoksien 40 päivää.

Tieto. kirjoitti:

Sinähän surit avioeroa pitkään?
Et käynyt ravintoloissa?
Näytit kaikille että olet surun murtama?
Kai ainakin pari vuotta olit ennenkuin aloit uudelleen seurustella?
Vai oliko sulla jo uusi heti kierrossa?

"tutkippa historiaa jonkin aikaa taaksepäin VARMASTI LESKEN PITI PITÄÄ VIRALLINEN SURUAIKA"

Minä olen tutkinut ja podin huonoa omaatuntoa, kusyin edesmenneen vaimoni sisaren mielipidettä seurustelusta ja hän kehoitti jatkamaan, koko lähipiiri lapsia myöten hyväksy seurustelun.
Liitän tähän mukaan Oulun seurakunnan keskustelupalstalta Kysymyksen:
Onko suruaikaa?

Onko Suomessa olemassa virallinen suruaika omaisen kuoleman jälkeen? Minkä aikaa, jos on?

Vastaus:
Luterilaisilla ei nykyään ole mitään selkeää käytäntöä tai ohjetta suruajan suhteen. Ortodokseilla on 40 päivän suruaika, jonka päättyessä toimitetaan rukouspalvelus.

Haluat ottaa käyttöön ikivanhat määritelmät suruajasta.
Eikö pitäisi ottaa käyttöön myös ikivanhat säännöt eroamisesta?

Meinaat että suruaika päättyy uuden kumppanin alkamiseen.
Itse surin toista vuotta seurustelun alun jälkeen yhdessä uuden kumppanin kanssa (hän myöskin leski).
Edelleen 4 vuotta myöhemmin vietän edesmenneen vaimoni synymäpäiviä lasten kanssa yms., en minä ole unohtanut.
Ps. minun suruaika ylitti reilusti tuon ortodoksien 40 päivää.

Lue lisää

No moraalittomilta kanssa ihmisiltähän saanet balsamia haavoillesi ja kannattaa kysyäkkin noilta kirkollisilta ja kirkossaolevilta JUSTIINSA niillähän ei ole EI MINKÄÄNLAISTA MORAALIA missään asiassa sen tiedän ja niihin en kuulu.
- ja en hutsuihin -en kapakassa kävijöihin en milloinkaan-en pidä vieraita ns. varalta enkä muulloinkaan siis -en petä miestäni..ja olen niin ihanan olleninen vieläkin jo 20- vuotta tätä ja vielä SIIS VIELÄ tulee lahjoja ja kukkia ns. hääpäivänä ja silleen OLEN AIKA ONNISTUNUT VAIMO -LASTENI ÄITI JA MIEHELLENI VAIMO!- ja jos saakeli se kuolis niin ei tulisi mieleenikään ottaa UUSI -herrajumala sentään miten kukaan voisi korvata sen mulle ei mitenkään TAJUTKAA sellanenkin asia RAKKAUSLIITTOJA ...joo menisin ihan varmaan noilta ordotokseilta kysymään niillä ei kirkko määrittele minkäänlaisia elämän tapoja saa sikailla miten paljon haluaa kunhan pysytte seurakunnassa se siitä ota hyvä ihminen paremmista lähteistä historian puolelta käsityksiä suruaika äläkä pellossa elävilta ihmisiltä. Sääliksi käyt!
Surisin varmasti ihan hirveesti lopun elämäni. MUTTA tasan tarkkaan en kapakoissa -heti etsien että olisko sillä jotain annettavaa ja silleen

rakkaus on ikuinen kirjoitti:

No moraalittomilta kanssa ihmisiltähän saanet balsamia haavoillesi ja kannattaa kysyäkkin noilta kirkollisilta ja kirkossaolevilta JUSTIINSA niillähän ei ole EI MINKÄÄNLAISTA MORAALIA missään asiassa sen tiedän ja niihin en kuulu.
- ja en hutsuihin -en kapakassa kävijöihin en milloinkaan-en pidä vieraita ns. varalta enkä muulloinkaan siis -en petä miestäni..ja olen niin ihanan olleninen vieläkin jo 20- vuotta tätä ja vielä SIIS VIELÄ tulee lahjoja ja kukkia ns. hääpäivänä ja silleen OLEN AIKA ONNISTUNUT VAIMO -LASTENI ÄITI JA MIEHELLENI VAIMO!- ja jos saakeli se kuolis niin ei tulisi mieleenikään ottaa UUSI -herrajumala sentään miten kukaan voisi korvata sen mulle ei mitenkään TAJUTKAA sellanenkin asia RAKKAUSLIITTOJA ...joo menisin ihan varmaan noilta ordotokseilta kysymään niillä ei kirkko määrittele minkäänlaisia elämän tapoja saa sikailla miten paljon haluaa kunhan pysytte seurakunnassa se siitä ota hyvä ihminen paremmista lähteistä historian puolelta käsityksiä suruaika äläkä pellossa elävilta ihmisiltä. Sääliksi käyt!
Surisin varmasti ihan hirveesti lopun elämäni. MUTTA tasan tarkkaan en kapakoissa -heti etsien että olisko sillä jotain annettavaa ja silleen

Lue lisää

... ja kysyn.

Mikäs se sun ensimmäinen liittos sitten oli? Eikö siinä rakkaus riittänyt vai mikä tuli? Vaihdoitko vaan parempaan?

Sulla on siis itselläs kuitenkin oikeus uuteen onneen vai eikö ensimmäisessä liitossa ollut kysymys rakkaudesta, kun kuitenkin uuden otit? Vai oliko liittojen välissä pitkäkin suruaika?

rakkaus on ikuinen kirjoitti:

No moraalittomilta kanssa ihmisiltähän saanet balsamia haavoillesi ja kannattaa kysyäkkin noilta kirkollisilta ja kirkossaolevilta JUSTIINSA niillähän ei ole EI MINKÄÄNLAISTA MORAALIA missään asiassa sen tiedän ja niihin en kuulu.
- ja en hutsuihin -en kapakassa kävijöihin en milloinkaan-en pidä vieraita ns. varalta enkä muulloinkaan siis -en petä miestäni..ja olen niin ihanan olleninen vieläkin jo 20- vuotta tätä ja vielä SIIS VIELÄ tulee lahjoja ja kukkia ns. hääpäivänä ja silleen OLEN AIKA ONNISTUNUT VAIMO -LASTENI ÄITI JA MIEHELLENI VAIMO!- ja jos saakeli se kuolis niin ei tulisi mieleenikään ottaa UUSI -herrajumala sentään miten kukaan voisi korvata sen mulle ei mitenkään TAJUTKAA sellanenkin asia RAKKAUSLIITTOJA ...joo menisin ihan varmaan noilta ordotokseilta kysymään niillä ei kirkko määrittele minkäänlaisia elämän tapoja saa sikailla miten paljon haluaa kunhan pysytte seurakunnassa se siitä ota hyvä ihminen paremmista lähteistä historian puolelta käsityksiä suruaika äläkä pellossa elävilta ihmisiltä. Sääliksi käyt!
Surisin varmasti ihan hirveesti lopun elämäni. MUTTA tasan tarkkaan en kapakoissa -heti etsien että olisko sillä jotain annettavaa ja silleen

Lue lisää

... toisten tuntemaa rakkautta. Tiedän miten syvästi mieheni rakasti vaimoaan ja suree häntä, eikä meidän seurustelumme sitä rakkautta muuta miksikään, eikä pidäkään. Mutta se ei estä häntä myös rakastamasta minua, koska olen täällä ja nyt ja me rakennamme kuitenkin yhteistä tulevaisuutta. Meidän rakkautemme on tietenkin erilaista, emme ole 20 vuotiaita vaan aikuisia ihmisiä ja rakkautemme perustuu ystävyydelle ja läheisyydelle. Siinä ei ole mitään väärää!

Näkemyksesi on kovin musta-valkoisia, et hyväksy muiden kohdalla mitään joka poikkeaisi omasta näkökannastasi. Edellisen vastaajan tavoin tulee väkisinkin ajatus että jos mielestäsi on olemassa vaan yksi oikea RAKKAUS-liitto, oliko se sinun ensimmäinen vai toinen liittosi...?

rakkaus on ikuinen kirjoitti:

No moraalittomilta kanssa ihmisiltähän saanet balsamia haavoillesi ja kannattaa kysyäkkin noilta kirkollisilta ja kirkossaolevilta JUSTIINSA niillähän ei ole EI MINKÄÄNLAISTA MORAALIA missään asiassa sen tiedän ja niihin en kuulu.
- ja en hutsuihin -en kapakassa kävijöihin en milloinkaan-en pidä vieraita ns. varalta enkä muulloinkaan siis -en petä miestäni..ja olen niin ihanan olleninen vieläkin jo 20- vuotta tätä ja vielä SIIS VIELÄ tulee lahjoja ja kukkia ns. hääpäivänä ja silleen OLEN AIKA ONNISTUNUT VAIMO -LASTENI ÄITI JA MIEHELLENI VAIMO!- ja jos saakeli se kuolis niin ei tulisi mieleenikään ottaa UUSI -herrajumala sentään miten kukaan voisi korvata sen mulle ei mitenkään TAJUTKAA sellanenkin asia RAKKAUSLIITTOJA ...joo menisin ihan varmaan noilta ordotokseilta kysymään niillä ei kirkko määrittele minkäänlaisia elämän tapoja saa sikailla miten paljon haluaa kunhan pysytte seurakunnassa se siitä ota hyvä ihminen paremmista lähteistä historian puolelta käsityksiä suruaika äläkä pellossa elävilta ihmisiltä. Sääliksi käyt!
Surisin varmasti ihan hirveesti lopun elämäni. MUTTA tasan tarkkaan en kapakoissa -heti etsien että olisko sillä jotain annettavaa ja silleen

Lue lisää

Meinaat että suruaika pitäisi määritellä jostakin historian kätköistä?
Eikö avioeroajat pitäisi sitten kivittää hengiltä, eihän niitä saisi vihkiä uudelleen, nehän ovat hylkiöiä.
Otat näemmän historiasta vain itselle sopivia kohtia.

sekaannun... kirjoitti:

... ja kysyn.

Mikäs se sun ensimmäinen liittos sitten oli? Eikö siinä rakkaus riittänyt vai mikä tuli? Vaihdoitko vaan parempaan?

Sulla on siis itselläs kuitenkin oikeus uuteen onneen vai eikö ensimmäisessä liitossa ollut kysymys rakkaudesta, kun kuitenkin uuden otit? Vai oliko liittojen välissä pitkäkin suruaika?

Lue lisää

Saahan sitä kysyä ja keskustella...NYTHÄN on kyse SURUAJASTA ei siitä etteikö kukaan leski saisi uudelleen alkaan seurustella..tai uutta rakkautta löytää , jotkut älähtää kun se uusi on ihan samoin tein kainalossa..(hyvä ettei näemmä jo sen kuolleen aikaan) ja siitä mikä on sopiva suruaika.
_MIETIN vastaanko sinulle siitä ensimmäisen liittoni loppumisesta koska hän ei ole kuollut en siis ole leski ollut milloinkaan .-ja SYYT miksi aikoinaan erosin on kyllä sinullekkin varmaan sellasta luettavaa että et tasan tarkkaan ihmettele..miksi !

lesken kanssa seurusteleva kirjoitti:

... toisten tuntemaa rakkautta. Tiedän miten syvästi mieheni rakasti vaimoaan ja suree häntä, eikä meidän seurustelumme sitä rakkautta muuta miksikään, eikä pidäkään. Mutta se ei estä häntä myös rakastamasta minua, koska olen täällä ja nyt ja me rakennamme kuitenkin yhteistä tulevaisuutta. Meidän rakkautemme on tietenkin erilaista, emme ole 20 vuotiaita vaan aikuisia ihmisiä ja rakkautemme perustuu ystävyydelle ja läheisyydelle. Siinä ei ole mitään väärää!

Näkemyksesi on kovin musta-valkoisia, et hyväksy muiden kohdalla mitään joka poikkeaisi omasta näkökannastasi. Edellisen vastaajan tavoin tulee väkisinkin ajatus että jos mielestäsi on olemassa vaan yksi oikea RAKKAUS-liitto, oliko se sinun ensimmäinen vai toinen liittosi...?

Lue lisää

SIIS vielä kerran jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin...niin sulla kun mulla.
Minusta näkemykseni ei ole yhtään musta- valkoisia jos kannatan suruaikaa, en näe siinä mitään ihmeellistä.-LESKEN SURUAIKA ..avioero ja voimassaoleva liitto on näkemyksien mukaan 3 eri asiaa joten, en tunne tarvetta keskustella niistä kanssasi.

Historiaa kirjoitti:

Meinaat että suruaika pitäisi määritellä jostakin historian kätköistä?
Eikö avioeroajat pitäisi sitten kivittää hengiltä, eihän niitä saisi vihkiä uudelleen, nehän ovat hylkiöiä.
Otat näemmän historiasta vain itselle sopivia kohtia.

Lue lisää

Kuinka te viitsitte edes vertailla avioeroa ja puolison kuolemaa??? Kaksi TÄYSIN eri asiaa. Eivät missään muodossa vertailukelpoisia!

Historiaa kirjoitti:

Meinaat että suruaika pitäisi määritellä jostakin historian kätköistä?
Eikö avioeroajat pitäisi sitten kivittää hengiltä, eihän niitä saisi vihkiä uudelleen, nehän ovat hylkiöiä.
Otat näemmän historiasta vain itselle sopivia kohtia.

Lue lisää

Sieltähän voisi ottaa mallia, minkälaista oli ennen ne normit.
Nythän on kyse lesken suruajasta ja siitä onko sopivaa ottaa se uusi siihen justiinsa ettei omat lapset saa surra edes kuollutta vanhempaansa..kun isi on kulettamassa uutta...pysyppä siis asiassa.
Sinähän voit kivitellä ketä haluat ei taitais kivet riittää eikä aika jos kaikkia eronneita alat tappamaan.-HISTORIA ON AINA KIEHTONUT minua, onhan ennen pidetty ns. kuria toisin kun nyt.

lesken kanssa seurusteleva kirjoitti:

... toisten tuntemaa rakkautta. Tiedän miten syvästi mieheni rakasti vaimoaan ja suree häntä, eikä meidän seurustelumme sitä rakkautta muuta miksikään, eikä pidäkään. Mutta se ei estä häntä myös rakastamasta minua, koska olen täällä ja nyt ja me rakennamme kuitenkin yhteistä tulevaisuutta. Meidän rakkautemme on tietenkin erilaista, emme ole 20 vuotiaita vaan aikuisia ihmisiä ja rakkautemme perustuu ystävyydelle ja läheisyydelle. Siinä ei ole mitään väärää!

Näkemyksesi on kovin musta-valkoisia, et hyväksy muiden kohdalla mitään joka poikkeaisi omasta näkökannastasi. Edellisen vastaajan tavoin tulee väkisinkin ajatus että jos mielestäsi on olemassa vaan yksi oikea RAKKAUS-liitto, oliko se sinun ensimmäinen vai toinen liittosi...?

Lue lisää

Onko teidän liitto sellasta että kynttilän valossa katsotte toisianne silmiin..nähden toisienne rypyt nyyhkien yhdessä miehesi ensimmäistä kuollutta vaimoa? ei kuullostasi kovin romanttiselle, meikä laittais leski ukot vielä kotiinsa itkemään, jos sellanen tulis tarjolle.en vois kuvitellakkaan olevani miehen kanssa joka surisi jotain edesmennyttä vielä...rajansa kaikella.

onko teidän.. kirjoitti:

Onko teidän liitto sellasta että kynttilän valossa katsotte toisianne silmiin..nähden toisienne rypyt nyyhkien yhdessä miehesi ensimmäistä kuollutta vaimoa? ei kuullostasi kovin romanttiselle, meikä laittais leski ukot vielä kotiinsa itkemään, jos sellanen tulis tarjolle.en vois kuvitellakkaan olevani miehen kanssa joka surisi jotain edesmennyttä vielä...rajansa kaikella.

Lue lisää

Nää on just näitä fiksuja juttuja, mitä kuulee ajattelemattoilta ihmisiltä. Tai en tiedä, ajettelemattomia, ilkeitä, mitä lie.. Hyvin onistutte ainakin kääntämään veistä haavassa Ihan kun kukaan olisi itse leskeyttä valinnut tai haluaisi siinä tilanteessa olla. Faktaa on, että suru seuraa läpi elämän, mutta olisi kiva, elää edes toivossa, että uudestaan voisi rakastua.. Aika näyttää, miten käy.
Kyllähän ymmärrän senkin pointin, että et halua seurustella jonkun kanssa, joka suree edelleen edesmennyttä puolisoaan, mutta leskeys ei ole ihan sama kuin mikä tahansa normaali erotilanne. Tässähän se sitten mitataan, että onko se tuleva uusi rakkaus minkään arvoinen, ymmärtääkö tilanteesi vai ei. Sinä tunnut hyvinkin tunneköyhältä anteeksi nyt vain ja sinua tuskin kukaan leski edes "kelpuuttaisi".

tässähän ei olekkaan.. kirjoitti:

Saahan sitä kysyä ja keskustella...NYTHÄN on kyse SURUAJASTA ei siitä etteikö kukaan leski saisi uudelleen alkaan seurustella..tai uutta rakkautta löytää , jotkut älähtää kun se uusi on ihan samoin tein kainalossa..(hyvä ettei näemmä jo sen kuolleen aikaan) ja siitä mikä on sopiva suruaika.
_MIETIN vastaanko sinulle siitä ensimmäisen liittoni loppumisesta koska hän ei ole kuollut en siis ole leski ollut milloinkaan .-ja SYYT miksi aikoinaan erosin on kyllä sinullekkin varmaan sellasta luettavaa että et tasan tarkkaan ihmettele..miksi !

Lue lisää

Ei mua oikeastaan sun eron syyt kiinnosta, eikä ne mulle kuulu. Mulle vaan syntyi käsitys, että susta rakkausliitto voi olla vain kerran elämässä ja siksi ihmettelin että mikä se sun ensimmäinen liitto oli, jos tämä toinen on se "rakkausliitto".

Mutta ymmärsinkin ilmeisesti väärin. Hienoahan se on, että ihminen löytää uuden onnen, oli yksinjäämisen syy mikä tahansa. Sitä kyllä hieman ihmettelen, että kuinka eronneen olisi sopivaa ottaa uusi puoliso yhtään sen nopeammin, kuin lesken. Kaipa niillä lapsilla jotain tunteita siinä erossakin on, vaikka molemmat vanhemmat jäävätkin eloon. Tavallisimmin kuitenkin toinen muuttaa pois perheen yhteisestä kodista ja lasten kannalta katsottuna koti hajoaa.

kuulee kirjoitti:

Nää on just näitä fiksuja juttuja, mitä kuulee ajattelemattoilta ihmisiltä. Tai en tiedä, ajettelemattomia, ilkeitä, mitä lie.. Hyvin onistutte ainakin kääntämään veistä haavassa Ihan kun kukaan olisi itse leskeyttä valinnut tai haluaisi siinä tilanteessa olla. Faktaa on, että suru seuraa läpi elämän, mutta olisi kiva, elää edes toivossa, että uudestaan voisi rakastua.. Aika näyttää, miten käy.
Kyllähän ymmärrän senkin pointin, että et halua seurustella jonkun kanssa, joka suree edelleen edesmennyttä puolisoaan, mutta leskeys ei ole ihan sama kuin mikä tahansa normaali erotilanne. Tässähän se sitten mitataan, että onko se tuleva uusi rakkaus minkään arvoinen, ymmärtääkö tilanteesi vai ei. Sinä tunnut hyvinkin tunneköyhältä anteeksi nyt vain ja sinua tuskin kukaan leski edes "kelpuuttaisi".

Lue lisää

ennen uutta suhdetta musta jotain järkeäkin. Ei uutta miestä/naista pidä (mun mielestä) ottaa laastariksi, tukihenkilöksi tai terapeutiksi. Mun mielestä pitää saada ensin oma pää, sydän ja elämä sellaiseen järjestykseen, että on toiselle jotain annettavaakin. Ettei ole vaan ottavana osapuolena surunsa kanssa.

Mutta eihän se suru kai koskaan katoa kokonaan, mutta kaipa se joskus lakkaa täyttämästä koko pään ja sydämen. Ehkä sen jälkeen on paremmin tilaa uudellekin ihmissuhteelle.

suremisessa kirjoitti:

ennen uutta suhdetta musta jotain järkeäkin. Ei uutta miestä/naista pidä (mun mielestä) ottaa laastariksi, tukihenkilöksi tai terapeutiksi. Mun mielestä pitää saada ensin oma pää, sydän ja elämä sellaiseen järjestykseen, että on toiselle jotain annettavaakin. Ettei ole vaan ottavana osapuolena surunsa kanssa.

Mutta eihän se suru kai koskaan katoa kokonaan, mutta kaipa se joskus lakkaa täyttämästä koko pään ja sydämen. Ehkä sen jälkeen on paremmin tilaa uudellekin ihmissuhteelle.

Lue lisää

leskeys ei suinkaan täytä koko elämäämme - tietenkään. Emmekä siis istu kynttilänvalossa puhumassa vaimosta. Istumme kyllä kynttilänvalossa, olemme onnellisia siitä että meillä on toisemme, meillä on hyvä olla yhdessä ja katsomme tulevaisuuteen. Halusin vaan valaista vähän aloittajalle sitä että ei se suru ja rakkaus edesmenneeseen mihinkään katoa vaikka aloittaisikin uuden suhteen nopeastikin - niinkun myös meidän tapauksessa, ei sitä mitenkään suunniteltu tai haettu. Mutta koska kuitenkin tunsimme että tästä voi tulla jotain, emme halunneet antaa sen mennä ohi ja jäädä sitä miettimään että mitä olisi voinut olla... Ja tänään tiedämme että teimme oikein vaikka alussa olimmekin erittäin epävarmoja. Miehen suku ei asiaa ole ihan hyväksynyt, sen sijaan hänen lapsensa ovat.

seurusteleva kirjoitti:

leskeys ei suinkaan täytä koko elämäämme - tietenkään. Emmekä siis istu kynttilänvalossa puhumassa vaimosta. Istumme kyllä kynttilänvalossa, olemme onnellisia siitä että meillä on toisemme, meillä on hyvä olla yhdessä ja katsomme tulevaisuuteen. Halusin vaan valaista vähän aloittajalle sitä että ei se suru ja rakkaus edesmenneeseen mihinkään katoa vaikka aloittaisikin uuden suhteen nopeastikin - niinkun myös meidän tapauksessa, ei sitä mitenkään suunniteltu tai haettu. Mutta koska kuitenkin tunsimme että tästä voi tulla jotain, emme halunneet antaa sen mennä ohi ja jäädä sitä miettimään että mitä olisi voinut olla... Ja tänään tiedämme että teimme oikein vaikka alussa olimmekin erittäin epävarmoja. Miehen suku ei asiaa ole ihan hyväksynyt, sen sijaan hänen lapsensa ovat.

Lue lisää

Uskallusta, että on rehellinen itselleen ja toiselle.

En tarkoittanut, että on olemassa joku tietty aika, jonka kuluttua suru on siinä vaiheessa, että on sopivaa alkaa suhteeseen. Ei siinä ole oikeaa eikä väärää... Mä olen ollut 14kk yksin. Ei ole olo, että olisin valmis uuteen suhteeseen, mutta toisaalta... eipä ole osunut sopivaa ehdokasta kohdallekaan. Kuka tietää mitä olisi tapahtunut, jos asiat olis menny toisin?

On ihan oikein, ettei anna jonkun hyvälle tuntuvan mennä ohi siksi, ettei se ole ympäristön mielestä sopivaa. Lapsille pitää olla rehellinen, eikä ketään pidä tarkoituksella loukata, mutta muuten kukin tehkööt niinkuin hyvälle ja oikealle tuntuu.

"####" kirjoitti:

Sieltähän voisi ottaa mallia, minkälaista oli ennen ne normit.
Nythän on kyse lesken suruajasta ja siitä onko sopivaa ottaa se uusi siihen justiinsa ettei omat lapset saa surra edes kuollutta vanhempaansa..kun isi on kulettamassa uutta...pysyppä siis asiassa.
Sinähän voit kivitellä ketä haluat ei taitais kivet riittää eikä aika jos kaikkia eronneita alat tappamaan.-HISTORIA ON AINA KIEHTONUT minua, onhan ennen pidetty ns. kuria toisin kun nyt.

Lue lisää

Että haluat käsiteltävän kuolemanjälkeistä suruaikaa jonkun historiallisen määritteen mukaan.
Eikö silloin kuuluisi määritellä muitakin asioita samalta aikakaudelta?
Oliko kauan sitten hyväksyttyä erota?
Tiedän kyllä mitä ajat takaa.
Valitettavasti nykyään eletään tämänhetkisessä yhteiskunnassa tämänhetkisien moraalisen oikeustajun kanssa, ei yhtä asiaa voi käsitellä sata vuotta vanhalla moraalikäsitteellä ja toista tämänhetkisen käsitteen mukaan.
Voisitko määritellä miltä vuosisadalta otetaan moraalinormit käyttöön niin minä kerron sitten miten pitäisi suhtautua avioeroon.
Ai niin ethän sinä hyväksy että näistä puhutaan samaan aikaan.
Moraalisoit toisten tekemisiä mutta et hyväksy kritiikkiä omista tekemisistä.
Tosiasia on että se joka on kokenut läheisen kuoleman voi arvostella vastaavassa tilanteessa olevaa, muitten kohdalla se on pelkkää hurskastelua.

???*** kirjoitti:

SIIS vielä kerran jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin...niin sulla kun mulla.
Minusta näkemykseni ei ole yhtään musta- valkoisia jos kannatan suruaikaa, en näe siinä mitään ihmeellistä.-LESKEN SURUAIKA ..avioero ja voimassaoleva liitto on näkemyksien mukaan 3 eri asiaa joten, en tunne tarvetta keskustella niistä kanssasi.

Lue lisää

mielipiteesi siitä mikä on se tarkka suruaika - monta viikkoa, kuukautta tai vuotta olisi nyt korrektia. Eihän tarkoitus ole loukata ketään...

Kivityksellä sitä kirjoitti:

Että haluat käsiteltävän kuolemanjälkeistä suruaikaa jonkun historiallisen määritteen mukaan.
Eikö silloin kuuluisi määritellä muitakin asioita samalta aikakaudelta?
Oliko kauan sitten hyväksyttyä erota?
Tiedän kyllä mitä ajat takaa.
Valitettavasti nykyään eletään tämänhetkisessä yhteiskunnassa tämänhetkisien moraalisen oikeustajun kanssa, ei yhtä asiaa voi käsitellä sata vuotta vanhalla moraalikäsitteellä ja toista tämänhetkisen käsitteen mukaan.
Voisitko määritellä miltä vuosisadalta otetaan moraalinormit käyttöön niin minä kerron sitten miten pitäisi suhtautua avioeroon.
Ai niin ethän sinä hyväksy että näistä puhutaan samaan aikaan.
Moraalisoit toisten tekemisiä mutta et hyväksy kritiikkiä omista tekemisistä.
Tosiasia on että se joka on kokenut läheisen kuoleman voi arvostella vastaavassa tilanteessa olevaa, muitten kohdalla se on pelkkää hurskastelua.

Lue lisää

Paitsi, että hurskastelua se arvostelu on ns. saman kokeneeltakin. Jokainen kuolema, suru ja niiden käsittely ovat erilaisia. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kukaan voi toiselle sanoa mikä siinä on oikein tai väärin.

kuulee kirjoitti:

Nää on just näitä fiksuja juttuja, mitä kuulee ajattelemattoilta ihmisiltä. Tai en tiedä, ajettelemattomia, ilkeitä, mitä lie.. Hyvin onistutte ainakin kääntämään veistä haavassa Ihan kun kukaan olisi itse leskeyttä valinnut tai haluaisi siinä tilanteessa olla. Faktaa on, että suru seuraa läpi elämän, mutta olisi kiva, elää edes toivossa, että uudestaan voisi rakastua.. Aika näyttää, miten käy.
Kyllähän ymmärrän senkin pointin, että et halua seurustella jonkun kanssa, joka suree edelleen edesmennyttä puolisoaan, mutta leskeys ei ole ihan sama kuin mikä tahansa normaali erotilanne. Tässähän se sitten mitataan, että onko se tuleva uusi rakkaus minkään arvoinen, ymmärtääkö tilanteesi vai ei. Sinä tunnut hyvinkin tunneköyhältä anteeksi nyt vain ja sinua tuskin kukaan leski edes "kelpuuttaisi".

Lue lisää

-Siis en minä ole ajattelematon ,ilkeä tmv. MUTTA mitä siitä tulis jos uusi kumppanini surisi vielä edesmennyttä puolisoaan?? tottakai voi uudelleen Rakastuakkin enhän minä muuta väitäkkään MUTTA en minä tunkis luitani mihinkään surutaloon "ns. heti toisen tilalle" ne suru on ensin surtava ja kun se pahin olisi mennyt...tavallinen erohan voi olla myös täysi helpotus siis(suruton) jos esim. toinen on henkisesti sairas..ja tuskin siinä heti rynnätään uutta ukkoa etsiskelemään..-tunneköyhä voin mielestäsi olla mutta suomalaiset näkyy olevan sellasta kansaa ettei täällä saa olla omaa mieltä ihan kaikki käytös pitäis hyväksyä..mutta mielestäni on jokatapauksessa väärin että sitä uutta aletaan jahata heti (sillon ei ole rakastanut ja sillä siisti)-sinä tuskin sitä tiedät kuka minut kelpuuttasi ...mutta leskeä en ottasi.-en missään tapauksessa -(tai ainakin pitäis olla todella aikaa olla siitä tapahtumasta)

keksittykään kirjoitti:

-Siis en minä ole ajattelematon ,ilkeä tmv. MUTTA mitä siitä tulis jos uusi kumppanini surisi vielä edesmennyttä puolisoaan?? tottakai voi uudelleen Rakastuakkin enhän minä muuta väitäkkään MUTTA en minä tunkis luitani mihinkään surutaloon "ns. heti toisen tilalle" ne suru on ensin surtava ja kun se pahin olisi mennyt...tavallinen erohan voi olla myös täysi helpotus siis(suruton) jos esim. toinen on henkisesti sairas..ja tuskin siinä heti rynnätään uutta ukkoa etsiskelemään..-tunneköyhä voin mielestäsi olla mutta suomalaiset näkyy olevan sellasta kansaa ettei täällä saa olla omaa mieltä ihan kaikki käytös pitäis hyväksyä..mutta mielestäni on jokatapauksessa väärin että sitä uutta aletaan jahata heti (sillon ei ole rakastanut ja sillä siisti)-sinä tuskin sitä tiedät kuka minut kelpuuttasi ...mutta leskeä en ottasi.-en missään tapauksessa -(tai ainakin pitäis olla todella aikaa olla siitä tapahtumasta)

Lue lisää

jossitellaan, niin yhtälailla leskeytyminen voi olla helpotus, kuin erokin...

Voihan se kuollutkin olla henkisesti sairas. Ei kaikki jää leskeksi onnellisesta liitosta.

keksittykään kirjoitti:

-Siis en minä ole ajattelematon ,ilkeä tmv. MUTTA mitä siitä tulis jos uusi kumppanini surisi vielä edesmennyttä puolisoaan?? tottakai voi uudelleen Rakastuakkin enhän minä muuta väitäkkään MUTTA en minä tunkis luitani mihinkään surutaloon "ns. heti toisen tilalle" ne suru on ensin surtava ja kun se pahin olisi mennyt...tavallinen erohan voi olla myös täysi helpotus siis(suruton) jos esim. toinen on henkisesti sairas..ja tuskin siinä heti rynnätään uutta ukkoa etsiskelemään..-tunneköyhä voin mielestäsi olla mutta suomalaiset näkyy olevan sellasta kansaa ettei täällä saa olla omaa mieltä ihan kaikki käytös pitäis hyväksyä..mutta mielestäni on jokatapauksessa väärin että sitä uutta aletaan jahata heti (sillon ei ole rakastanut ja sillä siisti)-sinä tuskin sitä tiedät kuka minut kelpuuttasi ...mutta leskeä en ottasi.-en missään tapauksessa -(tai ainakin pitäis olla todella aikaa olla siitä tapahtumasta)

Lue lisää

Uusi kumppanini oli myös leski.
Hän ymmärsi 100% mitä olin kokenut.
Hänellä oli myös surutyö kesken (osittain oli siirtänyt sen taka alalle).
Autoimme toisiamme surun työstämisessä.
Kävimme toistemme edesmenneitten puolisoiden haudoilla yhdessä.
Emme seurustelleet salaa vaan alusta lähtien oltiin muille avoimia.

Mikä tässä oli väärää?
Et muuten vielä ole koko ketjun aikana määritellyt meille suruajan pituutta vaikka vaadit leskien sitä noudattavan.
Voisitko viisaana määritellä sen meille?

Tapauksessa kirjoitti:

Uusi kumppanini oli myös leski.
Hän ymmärsi 100% mitä olin kokenut.
Hänellä oli myös surutyö kesken (osittain oli siirtänyt sen taka alalle).
Autoimme toisiamme surun työstämisessä.
Kävimme toistemme edesmenneitten puolisoiden haudoilla yhdessä.
Emme seurustelleet salaa vaan alusta lähtien oltiin muille avoimia.

Mikä tässä oli väärää?
Et muuten vielä ole koko ketjun aikana määritellyt meille suruajan pituutta vaikka vaadit leskien sitä noudattavan.
Voisitko viisaana määritellä sen meille?

Lue lisää

No ei kait hyvä isä nähköön mitään väärää ole ollut, no ilmeisesti olen kirjoitellut liian suppeasti näkemyksiäni koska en minä mikään tuomari ole tai silleen...itsellä osui tässä viikonloppuna tosi elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne.. ..kaitpa sitä jokainen leski voi itse suruajan määritellä (koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)siis samoin tein ja jos lapsia sellanen ahdistaa ettei voi äitiään surra on se aika paha...MUTTA sekin asia pitäis näköjään ottaa huomioon että voi olla lapsettomia leskiä tai niitä joilla on jo aikuiset lapset..

syistä kirjoitti:

jossitellaan, niin yhtälailla leskeytyminen voi olla helpotus, kuin erokin...

Voihan se kuollutkin olla henkisesti sairas. Ei kaikki jää leskeksi onnellisesta liitosta.

Lue lisää

-no siinäpä hyvä näkökanta...mulle mietittäväksi
-niin eihän...kaikki liitot varmaankaan ole ..
--no joo-o VOIHAN olla että se vainaja olisi esim. henkisesti sairas..VOISIN VAAN NOSTAA hattua joka loppuun asti on jaksanut...siitäkin huolimatta..varmaan onkin uuden onnen ansainnut ..

et viitsis jankata kirjoitti:

No ei kait hyvä isä nähköön mitään väärää ole ollut, no ilmeisesti olen kirjoitellut liian suppeasti näkemyksiäni koska en minä mikään tuomari ole tai silleen...itsellä osui tässä viikonloppuna tosi elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne.. ..kaitpa sitä jokainen leski voi itse suruajan määritellä (koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)siis samoin tein ja jos lapsia sellanen ahdistaa ettei voi äitiään surra on se aika paha...MUTTA sekin asia pitäis näköjään ottaa huomioon että voi olla lapsettomia leskiä tai niitä joilla on jo aikuiset lapset..

Lue lisää

"elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne."

Pitääkö lesken ajatella mitä muut ajattelevat ja toimia sen mukaan, ehei.

Se joka surun on kohdannut saa toimia itsekkäästi ja ajatella omaa ja lastensa etua ajattelematta muita.

Koko ketjun ajan olet tuominnut muita mutta nyt käännät takkisi.

Ja tuo "(koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)".
Mikä on heti uuden ottaminen? Eihän 2 kk ole heti.
Viikko voisi olla heti, tai samana päivänä.

Tiedän tapauksen jossa leski ei käynyt hautajaisten jälkeen puolisonsa haudalla, ryyppäs ja rillutteli. Oliko moraalisesti parempi teko kuin parin kuukauden päästä aloittaa seurustelu.

Alkuperäisen kirjoittajan ongelmana oli ettei hän ollut vielä hyväksynyt äitinsä kuolemaa, ei ollut kyennyt käymään haudalla. Tähän ongelmaan moni antoi hyviä neuvoja.

Sinä takerruit ainostaan yhteen asiaan ja teit siitä kaiken pahan alun. Pyydän lue vielä kaikki kirjoitukset tässä ketjussa oikein ajatuksen kanssa ja yritä asettua muiden asemaan niin näet asiat selvemmin.

Vain kirjoitti:

"elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne."

Pitääkö lesken ajatella mitä muut ajattelevat ja toimia sen mukaan, ehei.

Se joka surun on kohdannut saa toimia itsekkäästi ja ajatella omaa ja lastensa etua ajattelematta muita.

Koko ketjun ajan olet tuominnut muita mutta nyt käännät takkisi.

Ja tuo "(koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)".
Mikä on heti uuden ottaminen? Eihän 2 kk ole heti.
Viikko voisi olla heti, tai samana päivänä.

Tiedän tapauksen jossa leski ei käynyt hautajaisten jälkeen puolisonsa haudalla, ryyppäs ja rillutteli. Oliko moraalisesti parempi teko kuin parin kuukauden päästä aloittaa seurustelu.

Alkuperäisen kirjoittajan ongelmana oli ettei hän ollut vielä hyväksynyt äitinsä kuolemaa, ei ollut kyennyt käymään haudalla. Tähän ongelmaan moni antoi hyviä neuvoja.

Sinä takerruit ainostaan yhteen asiaan ja teit siitä kaiken pahan alun. Pyydän lue vielä kaikki kirjoitukset tässä ketjussa oikein ajatuksen kanssa ja yritä asettua muiden asemaan niin näet asiat selvemmin.

Lue lisää

vai ei 2kk ole HETI no onko sitä surutyötäkään saatu sillon vielä alulle?-en usko.Takkiani en käännä nyt enkä millonkaan enkä muuta mielipiteitäni yhden lesken takia.

Vain kirjoitti:

"elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne."

Pitääkö lesken ajatella mitä muut ajattelevat ja toimia sen mukaan, ehei.

Se joka surun on kohdannut saa toimia itsekkäästi ja ajatella omaa ja lastensa etua ajattelematta muita.

Koko ketjun ajan olet tuominnut muita mutta nyt käännät takkisi.

Ja tuo "(koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)".
Mikä on heti uuden ottaminen? Eihän 2 kk ole heti.
Viikko voisi olla heti, tai samana päivänä.

Tiedän tapauksen jossa leski ei käynyt hautajaisten jälkeen puolisonsa haudalla, ryyppäs ja rillutteli. Oliko moraalisesti parempi teko kuin parin kuukauden päästä aloittaa seurustelu.

Alkuperäisen kirjoittajan ongelmana oli ettei hän ollut vielä hyväksynyt äitinsä kuolemaa, ei ollut kyennyt käymään haudalla. Tähän ongelmaan moni antoi hyviä neuvoja.

Sinä takerruit ainostaan yhteen asiaan ja teit siitä kaiken pahan alun. Pyydän lue vielä kaikki kirjoitukset tässä ketjussa oikein ajatuksen kanssa ja yritä asettua muiden asemaan niin näet asiat selvemmin.

Lue lisää

Jos pikkukylässä täällä suomessa ei ajatella tekojensa seurauksia..eli vaikka "suru työ" ja siihen uutta laahataan MENEE MAINE ihan varmasti.

tarttis sun tietää kirjoitti:

Jos pikkukylässä täällä suomessa ei ajatella tekojensa seurauksia..eli vaikka "suru työ" ja siihen uutta laahataan MENEE MAINE ihan varmasti.

se aina on.

Aina löytyy joku kaikkitietävä ja mielellään mielipiteensä suureen ääneen kertova lähimmäinen, jonka mielestä uusi on kuvioissa liian nopeasti - ties vaikka olis ollu jo puolison eläessä - vaikka leskeksi jäämisestä olisi kulunut vuosi, kaksi tai kuusi.

äkkiähän kirjoitti:

se aina on.

Aina löytyy joku kaikkitietävä ja mielellään mielipiteensä suureen ääneen kertova lähimmäinen, jonka mielestä uusi on kuvioissa liian nopeasti - ties vaikka olis ollu jo puolison eläessä - vaikka leskeksi jäämisestä olisi kulunut vuosi, kaksi tai kuusi.

Lue lisää

Mutta kyllä jonkin ajan päästä ALETAAN kyselemään ettetkö uutta meinaa..(jos alkaa vuosia yksin olla)
Tuskin ihan alussa kyllä ihmiset nyt surutyön ymmärtää..sehän on normaalia

Vain kirjoitti:

"elämää miehen kirjoitus leskeksi jäätyään oli ainakin sen vuoden ihan ihmisten takia ollut yksin jne..jne."

Pitääkö lesken ajatella mitä muut ajattelevat ja toimia sen mukaan, ehei.

Se joka surun on kohdannut saa toimia itsekkäästi ja ajatella omaa ja lastensa etua ajattelematta muita.

Koko ketjun ajan olet tuominnut muita mutta nyt käännät takkisi.

Ja tuo "(koko ajanhan on ollut kyse HETI ottamisesta)".
Mikä on heti uuden ottaminen? Eihän 2 kk ole heti.
Viikko voisi olla heti, tai samana päivänä.

Tiedän tapauksen jossa leski ei käynyt hautajaisten jälkeen puolisonsa haudalla, ryyppäs ja rillutteli. Oliko moraalisesti parempi teko kuin parin kuukauden päästä aloittaa seurustelu.

Alkuperäisen kirjoittajan ongelmana oli ettei hän ollut vielä hyväksynyt äitinsä kuolemaa, ei ollut kyennyt käymään haudalla. Tähän ongelmaan moni antoi hyviä neuvoja.

Sinä takerruit ainostaan yhteen asiaan ja teit siitä kaiken pahan alun. Pyydän lue vielä kaikki kirjoitukset tässä ketjussa oikein ajatuksen kanssa ja yritä asettua muiden asemaan niin näet asiat selvemmin.

Lue lisää

Kyllähän aloittajan päällimmäinen "ongelma" oli nimenomaan isän nopeasti löytämä uusi suhde, mitä hän ei voi hyväksyä.
Mutta ilmeisesti on vaikea hyväksyä myös äidin kuolemaa. Yllättävän monenkin on vaikea käydä läheisen haudalla. -Toiset eivät vaan yksinkertaisesti siihen pysty, muutakuin ajan kanssa.

että tulkinta kysymys... kirjoitti:

Kyllähän aloittajan päällimmäinen "ongelma" oli nimenomaan isän nopeasti löytämä uusi suhde, mitä hän ei voi hyväksyä.
Mutta ilmeisesti on vaikea hyväksyä myös äidin kuolemaa. Yllättävän monenkin on vaikea käydä läheisen haudalla. -Toiset eivät vaan yksinkertaisesti siihen pysty, muutakuin ajan kanssa.

Lue lisää

käyminen ole mikään mittari! Ei se tee ihmisestä yhtään parempaa tai huonompaa, eikä mittaa surun tai kaipauksen määrää.

Jokainen menee sinne (jos menee) kun se oikealle tuntuu.

että tulkinta kysymys... kirjoitti:

Kyllähän aloittajan päällimmäinen "ongelma" oli nimenomaan isän nopeasti löytämä uusi suhde, mitä hän ei voi hyväksyä.
Mutta ilmeisesti on vaikea hyväksyä myös äidin kuolemaa. Yllättävän monenkin on vaikea käydä läheisen haudalla. -Toiset eivät vaan yksinkertaisesti siihen pysty, muutakuin ajan kanssa.

Lue lisää

NO NIIN OLI..-ANTAIS LAPSENSA SURRA RAUHASSA EIKÄ kulettaisi KOTIIN..ihan tunteetonta touhua.

Kivityksellä sitä kirjoitti:

Että haluat käsiteltävän kuolemanjälkeistä suruaikaa jonkun historiallisen määritteen mukaan.
Eikö silloin kuuluisi määritellä muitakin asioita samalta aikakaudelta?
Oliko kauan sitten hyväksyttyä erota?
Tiedän kyllä mitä ajat takaa.
Valitettavasti nykyään eletään tämänhetkisessä yhteiskunnassa tämänhetkisien moraalisen oikeustajun kanssa, ei yhtä asiaa voi käsitellä sata vuotta vanhalla moraalikäsitteellä ja toista tämänhetkisen käsitteen mukaan.
Voisitko määritellä miltä vuosisadalta otetaan moraalinormit käyttöön niin minä kerron sitten miten pitäisi suhtautua avioeroon.
Ai niin ethän sinä hyväksy että näistä puhutaan samaan aikaan.
Moraalisoit toisten tekemisiä mutta et hyväksy kritiikkiä omista tekemisistä.
Tosiasia on että se joka on kokenut läheisen kuoleman voi arvostella vastaavassa tilanteessa olevaa, muitten kohdalla se on pelkkää hurskastelua.

Lue lisää

Raamatun mukaan siis siitä lähtien kun se on kirjoitettu on AVIOERO hyväksyttävää AVIORIKOKSEN perusteella...siis niin pitkälle voidaan mennä.
-No tämänhetkisen elämäntapojen perusteella tämä yhteiskunta elää kun siat pellossa.-eli mennään vaan vaikka tuhansia vuosia taaksepäin et pysty kumoamaan mun väitettä.- Ei siitä ole kysymys puhutaanko erosta vai leskeydestä yhtäaikaa mutten näe niillä juuri mitään yhteistä kun toinen osapuoli on jäänyt yksin.Minun monella tosi läheisellä on tuo ko. leskeys ollut tarjottimella ja en ole kenenkään nähnyt suruunsa jahtaavan UUTTA päin vastoin (olen nähnyt heillä valtavan surun tuskan ja ikävän ) ENKÄ KUULE HURSKASTELE!

kivi jos voit kirjoitti:

Raamatun mukaan siis siitä lähtien kun se on kirjoitettu on AVIOERO hyväksyttävää AVIORIKOKSEN perusteella...siis niin pitkälle voidaan mennä.
-No tämänhetkisen elämäntapojen perusteella tämä yhteiskunta elää kun siat pellossa.-eli mennään vaan vaikka tuhansia vuosia taaksepäin et pysty kumoamaan mun väitettä.- Ei siitä ole kysymys puhutaanko erosta vai leskeydestä yhtäaikaa mutten näe niillä juuri mitään yhteistä kun toinen osapuoli on jäänyt yksin.Minun monella tosi läheisellä on tuo ko. leskeys ollut tarjottimella ja en ole kenenkään nähnyt suruunsa jahtaavan UUTTA päin vastoin (olen nähnyt heillä valtavan surun tuskan ja ikävän ) ENKÄ KUULE HURSKASTELE!

Lue lisää

Vetoat historiaan avioeroasioissa, mitenkä sitten kuoleman asioissa? Tutkitkos historiaa?
Jos historiaa aletaan katsomaan niin totuus on miesten kohdalla ja miksei naisten kohdallakin se että aikojen alussa elettiin maatalousyhteiskunnassa ja jos toinen (ihan sama kumpi) kuoli niin tila oli elinkelvoton, tarvittiin mahdollisimman pian korvaava työvoima tilalle.
Ei mies voinut jättää peltohommia tai metsäsavottoja kesken ja alkaa hoitamaan lapsia ja taloutta, sama juttu naisilla ei nainen voinut jättää lapsia ja taloutta hoitamatta ja lähteä pelto ja savottahommiin.
Taisipa olla niin että tapauksesta riippuen aika pian oli löydettävä joku tilalle.

Nuo sinun vetoamiset raamattuun yms. että avioero olisi hyväksyttävämpää kuin uuden ottaminen kuoleman jälkeen ontuu ja pahasti.
Tuossa aiemmin et hyväksynyt mitään, et edes seurakunnan sivuilta kopioimaani tekstiä suruajasta ja sen pituudesta. Eiköhän sovita sitten niin että unohdetaan ne uskon asiat ja keskustellaan nykypäivän tilanteesta.

Nykyään erotaan ihan mielijohteesta, katsotaan että tuollapa on paremman näköinen ja sitten mennään.

Avioero on vapaaehtoista ja siihen pitäisi pikemminkin laittaa ehdot (pakollinen selipaatti) mielummin kuin leskeyteen johon ei kysytä mielipidettä.

Itse en ole eronnut kuin kerran ja sekin meni niinkuin sanotaan, kunnes kuolema teidät erottaa.

Minun tapauksen pahin arvostelija oli kerran eronnut nais ihminen. Hänelle tuli minun tilanne vastaan pari vuotta myöhemmin ja hän toimi eri lailla. Ei käynyt haudalla hautajaisten jälkeen, ryyppäsi usean kerran viikossa (kuolinpesän tiliottteista tarkastettu), alkoi salaa seurutella pian.

Siinä huomattiin että kun elämäntilanne muuttui niin mielipidekkin muuttui. Tosin hän alkoi heti viettää ryyppyelämää ja unohti vainajan toisin kuin minä.

Toinen asia on se että kun kirjoitin aikoinaan nuoret lesket plokissa omasta seurustelusta niin yhtään ainutta negatiivista palautetta en saanut, mistä se johtui? Voin vastata siihen, siellä on vain saman elämänkokemuksen kokeneita.

Kirjoittamatta kirjoitti:

Vetoat historiaan avioeroasioissa, mitenkä sitten kuoleman asioissa? Tutkitkos historiaa?
Jos historiaa aletaan katsomaan niin totuus on miesten kohdalla ja miksei naisten kohdallakin se että aikojen alussa elettiin maatalousyhteiskunnassa ja jos toinen (ihan sama kumpi) kuoli niin tila oli elinkelvoton, tarvittiin mahdollisimman pian korvaava työvoima tilalle.
Ei mies voinut jättää peltohommia tai metsäsavottoja kesken ja alkaa hoitamaan lapsia ja taloutta, sama juttu naisilla ei nainen voinut jättää lapsia ja taloutta hoitamatta ja lähteä pelto ja savottahommiin.
Taisipa olla niin että tapauksesta riippuen aika pian oli löydettävä joku tilalle.

Nuo sinun vetoamiset raamattuun yms. että avioero olisi hyväksyttävämpää kuin uuden ottaminen kuoleman jälkeen ontuu ja pahasti.
Tuossa aiemmin et hyväksynyt mitään, et edes seurakunnan sivuilta kopioimaani tekstiä suruajasta ja sen pituudesta. Eiköhän sovita sitten niin että unohdetaan ne uskon asiat ja keskustellaan nykypäivän tilanteesta.

Nykyään erotaan ihan mielijohteesta, katsotaan että tuollapa on paremman näköinen ja sitten mennään.

Avioero on vapaaehtoista ja siihen pitäisi pikemminkin laittaa ehdot (pakollinen selipaatti) mielummin kuin leskeyteen johon ei kysytä mielipidettä.

Itse en ole eronnut kuin kerran ja sekin meni niinkuin sanotaan, kunnes kuolema teidät erottaa.

Minun tapauksen pahin arvostelija oli kerran eronnut nais ihminen. Hänelle tuli minun tilanne vastaan pari vuotta myöhemmin ja hän toimi eri lailla. Ei käynyt haudalla hautajaisten jälkeen, ryyppäsi usean kerran viikossa (kuolinpesän tiliottteista tarkastettu), alkoi salaa seurutella pian.

Siinä huomattiin että kun elämäntilanne muuttui niin mielipidekkin muuttui. Tosin hän alkoi heti viettää ryyppyelämää ja unohti vainajan toisin kuin minä.

Toinen asia on se että kun kirjoitin aikoinaan nuoret lesket plokissa omasta seurustelusta niin yhtään ainutta negatiivista palautetta en saanut, mistä se johtui? Voin vastata siihen, siellä on vain saman elämänkokemuksen kokeneita.

Lue lisää

Missä kohtaa on kirjottamasi juttu sieltä seurakunnan suruajasta ja sen pituudesta....tarkastan asian mitä olen sinne kirjoittanut kun en edes muista tollaaseen vastanneenikaan.

Kirjoittamatta kirjoitti:

Vetoat historiaan avioeroasioissa, mitenkä sitten kuoleman asioissa? Tutkitkos historiaa?
Jos historiaa aletaan katsomaan niin totuus on miesten kohdalla ja miksei naisten kohdallakin se että aikojen alussa elettiin maatalousyhteiskunnassa ja jos toinen (ihan sama kumpi) kuoli niin tila oli elinkelvoton, tarvittiin mahdollisimman pian korvaava työvoima tilalle.
Ei mies voinut jättää peltohommia tai metsäsavottoja kesken ja alkaa hoitamaan lapsia ja taloutta, sama juttu naisilla ei nainen voinut jättää lapsia ja taloutta hoitamatta ja lähteä pelto ja savottahommiin.
Taisipa olla niin että tapauksesta riippuen aika pian oli löydettävä joku tilalle.

Nuo sinun vetoamiset raamattuun yms. että avioero olisi hyväksyttävämpää kuin uuden ottaminen kuoleman jälkeen ontuu ja pahasti.
Tuossa aiemmin et hyväksynyt mitään, et edes seurakunnan sivuilta kopioimaani tekstiä suruajasta ja sen pituudesta. Eiköhän sovita sitten niin että unohdetaan ne uskon asiat ja keskustellaan nykypäivän tilanteesta.

Nykyään erotaan ihan mielijohteesta, katsotaan että tuollapa on paremman näköinen ja sitten mennään.

Avioero on vapaaehtoista ja siihen pitäisi pikemminkin laittaa ehdot (pakollinen selipaatti) mielummin kuin leskeyteen johon ei kysytä mielipidettä.

Itse en ole eronnut kuin kerran ja sekin meni niinkuin sanotaan, kunnes kuolema teidät erottaa.

Minun tapauksen pahin arvostelija oli kerran eronnut nais ihminen. Hänelle tuli minun tilanne vastaan pari vuotta myöhemmin ja hän toimi eri lailla. Ei käynyt haudalla hautajaisten jälkeen, ryyppäsi usean kerran viikossa (kuolinpesän tiliottteista tarkastettu), alkoi salaa seurutella pian.

Siinä huomattiin että kun elämäntilanne muuttui niin mielipidekkin muuttui. Tosin hän alkoi heti viettää ryyppyelämää ja unohti vainajan toisin kuin minä.

Toinen asia on se että kun kirjoitin aikoinaan nuoret lesket plokissa omasta seurustelusta niin yhtään ainutta negatiivista palautetta en saanut, mistä se johtui? Voin vastata siihen, siellä on vain saman elämänkokemuksen kokeneita.

Lue lisää

Aviorikoksesta jo Raamatun alussa, jopa menetti henkensä.Niin tuomitsevaa sellanen oli .Että jos näitä tavalliselta maallikolta kysytään..ei ne tiedä sellasesta hökkäsen pöläystä..eli sinäkään et ilmeisesti tiedä siitä kirjasta mitään!! - haluan kysyä MISSÄ KOHTAA OLEN KIRJOITTANUT ETTÄ LESKI EI SAISI UUTTA OTTAA??? en ole tietääkseni ainakaan minä sellasta kirjoittanut kuten edelleen olen ollut vain sitä mieltä että SURUAIKA pitää olla jo kunnioituksesta vainajaa kohtaan!
Minä en ota jokaisen avioeroja mietintääni ihan sama mistä syystä eroavat eiköhän se ole niitten jokaisen oma ongelma.
MITÄ IHMETTÄ sotket jotain selipaattia näihin juttuihin??? SIITÄKÖ SINUN SURUNVIETTO on ollutkin kiinni???????????????????
Luen rivienvälistä että jos ja kun olet joutunut ARVOSTELUN kohteeksi leskeyteesi nähden...mikä on todella varmasti aika harvinaista olet siksi noin hyökkäävä ja intät ettei suruaikaa tarvi olla ja kysynkin KAUANKO vietit?(vai vietitkö ollenkaan) ja jos et niin MIKSI oliko miehessäsi jokin vika vai etkö rakastanut miestäsi vai miksi ja jos asiasta tuntee tarvetta kirjoitella jossakin saaden muiden mielipiteitä? miksi eikö se riitä kun itse sen päättää, mitä välii muiden mielipiteillä on jos tietää tehneensä oikein??? Sama kait se on mitä tavallinen pulliainen moraalikäsitteineen sanoo kun nykyaikana ne on aivan HUKASSA ...

Kirjoittamatta kirjoitti:

Vetoat historiaan avioeroasioissa, mitenkä sitten kuoleman asioissa? Tutkitkos historiaa?
Jos historiaa aletaan katsomaan niin totuus on miesten kohdalla ja miksei naisten kohdallakin se että aikojen alussa elettiin maatalousyhteiskunnassa ja jos toinen (ihan sama kumpi) kuoli niin tila oli elinkelvoton, tarvittiin mahdollisimman pian korvaava työvoima tilalle.
Ei mies voinut jättää peltohommia tai metsäsavottoja kesken ja alkaa hoitamaan lapsia ja taloutta, sama juttu naisilla ei nainen voinut jättää lapsia ja taloutta hoitamatta ja lähteä pelto ja savottahommiin.
Taisipa olla niin että tapauksesta riippuen aika pian oli löydettävä joku tilalle.

Nuo sinun vetoamiset raamattuun yms. että avioero olisi hyväksyttävämpää kuin uuden ottaminen kuoleman jälkeen ontuu ja pahasti.
Tuossa aiemmin et hyväksynyt mitään, et edes seurakunnan sivuilta kopioimaani tekstiä suruajasta ja sen pituudesta. Eiköhän sovita sitten niin että unohdetaan ne uskon asiat ja keskustellaan nykypäivän tilanteesta.

Nykyään erotaan ihan mielijohteesta, katsotaan että tuollapa on paremman näköinen ja sitten mennään.

Avioero on vapaaehtoista ja siihen pitäisi pikemminkin laittaa ehdot (pakollinen selipaatti) mielummin kuin leskeyteen johon ei kysytä mielipidettä.

Itse en ole eronnut kuin kerran ja sekin meni niinkuin sanotaan, kunnes kuolema teidät erottaa.

Minun tapauksen pahin arvostelija oli kerran eronnut nais ihminen. Hänelle tuli minun tilanne vastaan pari vuotta myöhemmin ja hän toimi eri lailla. Ei käynyt haudalla hautajaisten jälkeen, ryyppäsi usean kerran viikossa (kuolinpesän tiliottteista tarkastettu), alkoi salaa seurutella pian.

Siinä huomattiin että kun elämäntilanne muuttui niin mielipidekkin muuttui. Tosin hän alkoi heti viettää ryyppyelämää ja unohti vainajan toisin kuin minä.

Toinen asia on se että kun kirjoitin aikoinaan nuoret lesket plokissa omasta seurustelusta niin yhtään ainutta negatiivista palautetta en saanut, mistä se johtui? Voin vastata siihen, siellä on vain saman elämänkokemuksen kokeneita.

Lue lisää

No kivesi meni ohi että viuhahti...
AVIOERO on sillon hyväksyttävä ja toinen on sillon siitä liitosta vapaa.(ennen aikoinaan se tekijä menetti jopa henkensä)niin vakavasta asiasta on kyse.Mutta hyvä ihminen MINÄ EN MISSÄÄN VAIHEESSA OLE KIRJOITTANUT ETTEI LESKI SAA UUTTA ELÄMÄN KUMPPANIA OTTAA SIIS.. EN MISSÄÄN SELLASTA OO KIRJOITTANUT!Edelleen on ollu kyse suruajasta...että kyllä se mielestäni jo vainajan kunnioituksen vuoksi pitää pitää...
Siis tuo selipaatti juttu sitten -SIITÄKÖ TÄSSÄ ONKIN LOPPUJEN LOPUKSI ON OLLUT KYSE? -saanen kysyä -miten pitkän suruajan sinä pidit?-ja MIKSI JOUDUIT ARVOSTELUN KOHTEEKSI?- jos tiedät toimineesi oikein miksi kirjoittelet asiasta...ihmisten mielipiteitä kalastellen?
-ja se että tuo nainenhan on voinut surra niin paljon että etsi lohdutusta alkoholista???-ja se että mitenpaljon haudalla käy ,mistä sitä toisen käymiset niin tarkkaan tietää? -en toisten avioeroista edes välitä kiinnostua ...sillä jo ensimmäinen vastoikäyminen kun tulee he eroavat mutta omapahan on elämänsä.

kirjoitappa paikka... kirjoitti:

Missä kohtaa on kirjottamasi juttu sieltä seurakunnan suruajasta ja sen pituudesta....tarkastan asian mitä olen sinne kirjoittanut kun en edes muista tollaaseen vastanneenikaan.

Lue lisää

http://www.oulunseurakunnat.fi/lisakysymykset
Selaa jonkin matkaa alaspäin.
Kyllä vastasit ja haistattelit kaikki uskovaiset moraalittomiksi.

Muistin virkistämiseksi, kirjoitin smasta aiheesta
Mielenkiintoinen
Kirjoittanut: Tieto. 7.5.2008 klo 13.14 Tarkista mitä kirjoitin ja myös mitä vastasit
joopa-joo
Kirjoittanut: rakkaus on ikuinen 7.5.2008 klo 23.29

kun asioita tie... kirjoitti:

No kivesi meni ohi että viuhahti...
AVIOERO on sillon hyväksyttävä ja toinen on sillon siitä liitosta vapaa.(ennen aikoinaan se tekijä menetti jopa henkensä)niin vakavasta asiasta on kyse.Mutta hyvä ihminen MINÄ EN MISSÄÄN VAIHEESSA OLE KIRJOITTANUT ETTEI LESKI SAA UUTTA ELÄMÄN KUMPPANIA OTTAA SIIS.. EN MISSÄÄN SELLASTA OO KIRJOITTANUT!Edelleen on ollu kyse suruajasta...että kyllä se mielestäni jo vainajan kunnioituksen vuoksi pitää pitää...
Siis tuo selipaatti juttu sitten -SIITÄKÖ TÄSSÄ ONKIN LOPPUJEN LOPUKSI ON OLLUT KYSE? -saanen kysyä -miten pitkän suruajan sinä pidit?-ja MIKSI JOUDUIT ARVOSTELUN KOHTEEKSI?- jos tiedät toimineesi oikein miksi kirjoittelet asiasta...ihmisten mielipiteitä kalastellen?
-ja se että tuo nainenhan on voinut surra niin paljon että etsi lohdutusta alkoholista???-ja se että mitenpaljon haudalla käy ,mistä sitä toisen käymiset niin tarkkaan tietää? -en toisten avioeroista edes välitä kiinnostua ...sillä jo ensimmäinen vastoikäyminen kun tulee he eroavat mutta omapahan on elämänsä.

Lue lisää

Näissä keskusteluissa tullan asetelmaan jossa moralisoidaan leskeä ja annetaan sädekehä eronneille.

Leskillä on kyse selviämisestä, taloudellisesti, henkisesti, yms. syistä.
Ne jotka ovat kohdannet leskeyden kehoittavat tekemään mitä vain että selviää.

Toiset alkavat ryypätä, toiset vetäytyvät itseensä ja sulkevat ympäristön ulkopuolelle, toiset turvautuvat lääkkeisiin, toiset pyyhkivät tapahtumat mielestä ja jatkavat niinkuin ei olisi mitään tapahtunut, toiset turvautuvat toiseen henkilöön.
Näitä kaikkia tapahtuu, toisista ei seuraa mitään hyvää (henkisiä vammoja,riippuvuutta yms.) toiset taasen auttavat jaloilleen ja elämän uuteen alkuun.
Puhuttiin vainajan kunnioittamisesta, millä se määritellään?
Ei haudalla käynnillä (kävi keskusteluista ilmi).
Pitääkö käydä kirkossa joka viikko vuoden ajan?
Pitääkö tehdä kotia pyhättö?
Kulkea suruvaatteissa?
Mikä on oikea tapa?

Itselläni tuli parin kuukauden päästä pakottava tarve läheisyyteen. Olisiko ollut paras vaihtoehto naapurin rouva vai saman kokenut henkilö?

Käytiin uuden kumppanin kanssa vaimoni haudalla heti parin viikon sisällä kun alettiin seurustella ja itkettiin kumpikin. Käytiin myös kumppanini miehen haudalla ja sama juttu itku tuli.
Pari vuotta työstettiin surua.
Nyt neljä vuotta myöhemmin käymme yhdessä edelleen puolisoidemme haudoilla.

Missä kohtaa en kunnioittanut vaimovainajaa?

Annoin lapsilleni singnallin ettei saa jäädä suruun rypemään vaan elämä jatkuu.

Uuden kumppanini nuorimmat lapset pyytävät minua alkamaan heidän isäkseen, nuorin oli 5 kk isänsä kuollessa.

Pyydän arvostelijat, osoittakaa mulle missä tein väärin ja perustelkaa se.
Omasta mielestä kunnoitan vainajaa, on hänen lapsuuden kodista säilytysarkku johon olen kerännyt henk.koht. tavaroita, papereita yms. lapsille muistoksi. Valokuvia löytyy vitriinistä. Lapsille puhun äidistään.
Asun pienellä paikkakunnalla ja kaikki ovat hyväksyneet uuden seurustelun, en piilotellut asiaa.
Nyt jälkeenpäin miettien se oli minun keino selvitä.
Niin ja lisäksi se ettemme asu vieläkään yhdessä vaan ajattelemme lastemme etua (pitkä välimatka), haaveena olisi joskus päässä asumaan yhdessä.

Tuosta linkistä kirjoitti:

http://www.oulunseurakunnat.fi/lisakysymykset
Selaa jonkin matkaa alaspäin.
Kyllä vastasit ja haistattelit kaikki uskovaiset moraalittomiksi.

Muistin virkistämiseksi, kirjoitin smasta aiheesta
Mielenkiintoinen
Kirjoittanut: Tieto. 7.5.2008 klo 13.14 Tarkista mitä kirjoitin ja myös mitä vastasit
joopa-joo
Kirjoittanut: rakkaus on ikuinen 7.5.2008 klo 23.29

Lue lisää

No jopa löytyi ja löytyi tuo kirjoituksesikin (en kyllä ollu lukenu linkkiäsi ) mutta itse kirjoitit tosta 40 jne jne .. jaa-a 40-päivää on teidän ns. SURUAIKA -selvä...mutta onko sitä 40 päivässä edes alkanu surutyö? On se mielestäni liian lyhyt aika...JA SE ON MINUN MIELIPIDE kirkkokansa saa olla mitä mieltä tahansa...kirkkohan on muutenkin ihan sairas .. (siellä ei ole minkäänlaista normia eikä moraalia yleensäkkään).Olen eronnut siitä yhteisöstä ja se onkin jo toinen juttu se ... MUTTA ENHÄN MÄ YKSISTÄÄN leskiä tarkoita enkä ole sittenkään kirjoitellut ettei leski saisi ottaa uutta ...niin että...mistä tässä niinku jankataan? -minulle on tullu selväksi ettette sure eikä tarvitse näköjään.. niin ok se on teidän yhteisönne asia...ei kosketa meikälaista millään tavoin mutta sittenkin tuttuni jotka kuitenkin ovat leskiä EN OLE IKINÄ NÄHNYT -muuta kun tosi pitkän suruajan ja itkun ja oikeestaan tyhjän yksinäisyydenkin että ...niille nostan hattua!

Ydin. kirjoitti:

Näissä keskusteluissa tullan asetelmaan jossa moralisoidaan leskeä ja annetaan sädekehä eronneille.

Leskillä on kyse selviämisestä, taloudellisesti, henkisesti, yms. syistä.
Ne jotka ovat kohdannet leskeyden kehoittavat tekemään mitä vain että selviää.

Toiset alkavat ryypätä, toiset vetäytyvät itseensä ja sulkevat ympäristön ulkopuolelle, toiset turvautuvat lääkkeisiin, toiset pyyhkivät tapahtumat mielestä ja jatkavat niinkuin ei olisi mitään tapahtunut, toiset turvautuvat toiseen henkilöön.
Näitä kaikkia tapahtuu, toisista ei seuraa mitään hyvää (henkisiä vammoja,riippuvuutta yms.) toiset taasen auttavat jaloilleen ja elämän uuteen alkuun.
Puhuttiin vainajan kunnioittamisesta, millä se määritellään?
Ei haudalla käynnillä (kävi keskusteluista ilmi).
Pitääkö käydä kirkossa joka viikko vuoden ajan?
Pitääkö tehdä kotia pyhättö?
Kulkea suruvaatteissa?
Mikä on oikea tapa?

Itselläni tuli parin kuukauden päästä pakottava tarve läheisyyteen. Olisiko ollut paras vaihtoehto naapurin rouva vai saman kokenut henkilö?

Käytiin uuden kumppanin kanssa vaimoni haudalla heti parin viikon sisällä kun alettiin seurustella ja itkettiin kumpikin. Käytiin myös kumppanini miehen haudalla ja sama juttu itku tuli.
Pari vuotta työstettiin surua.
Nyt neljä vuotta myöhemmin käymme yhdessä edelleen puolisoidemme haudoilla.

Missä kohtaa en kunnioittanut vaimovainajaa?

Annoin lapsilleni singnallin ettei saa jäädä suruun rypemään vaan elämä jatkuu.

Uuden kumppanini nuorimmat lapset pyytävät minua alkamaan heidän isäkseen, nuorin oli 5 kk isänsä kuollessa.

Pyydän arvostelijat, osoittakaa mulle missä tein väärin ja perustelkaa se.
Omasta mielestä kunnoitan vainajaa, on hänen lapsuuden kodista säilytysarkku johon olen kerännyt henk.koht. tavaroita, papereita yms. lapsille muistoksi. Valokuvia löytyy vitriinistä. Lapsille puhun äidistään.
Asun pienellä paikkakunnalla ja kaikki ovat hyväksyneet uuden seurustelun, en piilotellut asiaa.
Nyt jälkeenpäin miettien se oli minun keino selvitä.
Niin ja lisäksi se ettemme asu vieläkään yhdessä vaan ajattelemme lastemme etua (pitkä välimatka), haaveena olisi joskus päässä asumaan yhdessä.

Lue lisää

Hei ei sen kummemmin MORALISOIDA leskiä sen kun eronneitakaan...JOKAINENHAN VOI SURRA vaikka päätänsä seinään hakkaamalla jos se helpottaa
koska kyse on ollut suruajasta siitä että jotkut ei sitä vietä ja jotkut sitä viettää....NORMAALISTI luonnollisesta kiintymyksestä ihminen viettää ja suree mutta joukossa on niitäkin joilla ei sitä ole!
Kaitpa itse tiedät miten toimit...ja tiedät toimitko oikein vai väärin...kaitpa kaikilla on jonkinlainen omatunto.

koska kirjoitti:

Hei ei sen kummemmin MORALISOIDA leskiä sen kun eronneitakaan...JOKAINENHAN VOI SURRA vaikka päätänsä seinään hakkaamalla jos se helpottaa
koska kyse on ollut suruajasta siitä että jotkut ei sitä vietä ja jotkut sitä viettää....NORMAALISTI luonnollisesta kiintymyksestä ihminen viettää ja suree mutta joukossa on niitäkin joilla ei sitä ole!
Kaitpa itse tiedät miten toimit...ja tiedät toimitko oikein vai väärin...kaitpa kaikilla on jonkinlainen omatunto.

Lue lisää

Yhdistät suremisen ja seurustelun.
Ihminen voi surra vaikka olisi uudessa suhteessa.
Minun suruaika kesti 2 vuotta, sen jälkeen pystyin käymään haudalla ettei silmät kostuneet, pystyin puhumaan kuolemaan johtaneista asioista vaikka aloitin seuruustelun 2 kuukauden päästä minulla oli 2 vuoden suruaika.

Kyseessä on vanhasta irti päästämisestä ja uuden sivun kääntämisestä, vanhaan sivuun pitää aina välillä palata alussa tiuhemmin myöhemmin harvemmin. Tätä on surutyö.

Surutyössä tulee vastaan niin ikävä, syyttely, syylisyystunteet, viha yms. kun nämä vaiheet on käyty läpi niin suru on työstetty.
Jotkut työstävät asiat nopeammin jotkut hitaammin.
Jotkut tarvitsevat työstämiseen kaverin niinkuin minä.

Tässäkin ketjussa huomattiin että ne jotka olivat leskiä puoltavat minun käsitystä ja ne joilla ei ole kokemusta leskeydestä eivät hyväksy.

loppupelissä kyse on siitä selviytyykö puolison kuolemasta selväpäisenä ja kuinka isot arvet se jättää itseen ja lapsiin.

Omalta kohdalta voin sanoa että selvisin hyvin pienillä vammoilla niin myös lapset, ovat ulospäin suuntautuvia tulevat muiden kanssa toimeen luottavat ihmisiin, menestyvät hyvin koulussa, vanhin on kyennyt luoman vakituisen suhteen.
Olisiko tilanne tämä jos olisin tehnyt toisin, en tiedä, tuskin parempi.
Tietenkin olin itsekäs kun en muiden mieliksi pitänyt pitkää suruaikaa ja synkistellyt että muut olisivat saaneet säälitellä, ajattelin kuitenkin itseä ja lapsia.

kerran. kirjoitti:

Yhdistät suremisen ja seurustelun.
Ihminen voi surra vaikka olisi uudessa suhteessa.
Minun suruaika kesti 2 vuotta, sen jälkeen pystyin käymään haudalla ettei silmät kostuneet, pystyin puhumaan kuolemaan johtaneista asioista vaikka aloitin seuruustelun 2 kuukauden päästä minulla oli 2 vuoden suruaika.

Kyseessä on vanhasta irti päästämisestä ja uuden sivun kääntämisestä, vanhaan sivuun pitää aina välillä palata alussa tiuhemmin myöhemmin harvemmin. Tätä on surutyö.

Surutyössä tulee vastaan niin ikävä, syyttely, syylisyystunteet, viha yms. kun nämä vaiheet on käyty läpi niin suru on työstetty.
Jotkut työstävät asiat nopeammin jotkut hitaammin.
Jotkut tarvitsevat työstämiseen kaverin niinkuin minä.

Tässäkin ketjussa huomattiin että ne jotka olivat leskiä puoltavat minun käsitystä ja ne joilla ei ole kokemusta leskeydestä eivät hyväksy.

loppupelissä kyse on siitä selviytyykö puolison kuolemasta selväpäisenä ja kuinka isot arvet se jättää itseen ja lapsiin.

Omalta kohdalta voin sanoa että selvisin hyvin pienillä vammoilla niin myös lapset, ovat ulospäin suuntautuvia tulevat muiden kanssa toimeen luottavat ihmisiin, menestyvät hyvin koulussa, vanhin on kyennyt luoman vakituisen suhteen.
Olisiko tilanne tämä jos olisin tehnyt toisin, en tiedä, tuskin parempi.
Tietenkin olin itsekäs kun en muiden mieliksi pitänyt pitkää suruaikaa ja synkistellyt että muut olisivat saaneet säälitellä, ajattelin kuitenkin itseä ja lapsia.

Lue lisää

A-ha no minulla ei visiin ole moisesta ennestään minkäänlaista KOKEMUSTA..mutta kertahan se on ensimmäinenkin...LESKIHÄN se on yksinhuoltajakin ( tavallaan ) !!!! -mutta mikset vastaa kysymyksiini MINKÄLAINEN PUOLISO SULLA yleensä oli?-se nääs voisi vaikuttaa siihen ymmärrykseen miksi joku ei sure tai silleen...rupea suremaan tai vaikka suris niin miten voi heti alkaa uuden kanssa seurustelemaan...tavallaan avartaisi näkemyksen siitä koska EIHÄN ME KUKAAN OLLA TÄYDELLISIÄ eikä synnittömiä tai muutakaan vastaavaa ja kaikki liitot ovat jotkut tehty pakosta? ja jotkut rakkaudesta mutta jos ns. itsekkääksi itsekkin sanot itseäsi niin sen haluaisin ihan vilpittömästi kysyä..moiseen syytä...??? VAIKKA TOTEAN ETTEI JOKAISEN ELÄMÄÄ OLE TEHTY TUHLATTAVAKSI...mutta kuitenkin -no jos et ihmisistä välitä tai mielipiteistä...miksi niin kiivaasti jaksat inttää kanssani?

minä vaan kirjoitti:

A-ha no minulla ei visiin ole moisesta ennestään minkäänlaista KOKEMUSTA..mutta kertahan se on ensimmäinenkin...LESKIHÄN se on yksinhuoltajakin ( tavallaan ) !!!! -mutta mikset vastaa kysymyksiini MINKÄLAINEN PUOLISO SULLA yleensä oli?-se nääs voisi vaikuttaa siihen ymmärrykseen miksi joku ei sure tai silleen...rupea suremaan tai vaikka suris niin miten voi heti alkaa uuden kanssa seurustelemaan...tavallaan avartaisi näkemyksen siitä koska EIHÄN ME KUKAAN OLLA TÄYDELLISIÄ eikä synnittömiä tai muutakaan vastaavaa ja kaikki liitot ovat jotkut tehty pakosta? ja jotkut rakkaudesta mutta jos ns. itsekkääksi itsekkin sanot itseäsi niin sen haluaisin ihan vilpittömästi kysyä..moiseen syytä...??? VAIKKA TOTEAN ETTEI JOKAISEN ELÄMÄÄ OLE TEHTY TUHLATTAVAKSI...mutta kuitenkin -no jos et ihmisistä välitä tai mielipiteistä...miksi niin kiivaasti jaksat inttää kanssani?

Lue lisää

"LESKIHÄN se on yksinhuoltajakin ( tavallaan )"
No miksei yksinhuoltajalla ole hyväksyttyä suruaikaa?

Olen lukenut jostakin että jos oli hyvä parisuhde niin on helpompi lähteä uuteen luottavaisin mielin eikä pelkää sitoutua uudelleen.
Edellisessä viestissä toin asian esille että sureminen ja seurustelu on 2 eri asiaa, itse surin 2 vuotta ennenkuin pystyin sanomaan että olin jokseenkin sujut surun kanssa. myöskään uusi kumppanini ei ilmeisesti ollut käsitellyt suruaan ennenkuin minun kanssa.

"itsekkääksi itsekkin sanot itseäsi niin sen haluaisin ihan vilpittömästi kysyä..moiseen syytä...??? "
Oli kaksi vaihtoehtoa jatkaa elämää tai ajatella muiden mahdollisia mielipiteitä ja elellä yksin mahdollisimman pitkään. Valitsin ensinmäisen vaihtoehdon ja jälkeenpäin ajateltuna tein oikein.
Myönsin että olin itsekäs kun ajattelin omaa ja lasteni etua enkä ajatellut että jotkut ahdasmieliset voisivat pahoittaa mielensä.
Jos vaakakupissa on nämä kaksi asiaa kumman sinä valitset?

"no jos et ihmisistä välitä tai mielipiteistä...miksi niin kiivaasti jaksat inttää kanssani?"
Huomasin heti alussa että lauoitomia jyrkkiä mielipiteitä etkä sallinut mitään vastaväitteitä.
Mielipiteesi poukkoilevat, välillä et hyväksy leskeyden ja eroamisen samankaltaisuutta mutta taasen toisella kerralla puhut niinkuin ne olisivat lähes sama asia (kuten äsken)
Viittaat historiallisiin asioihin ja kun otan sieltä esille esimerkkejä alat haistattelemaan.
Herjaat kirkkoa (en itse ole uskovainen) ja heidän nykyaikaisia tulkintoja.
Et hyväksy sitä että ihmiset ovat erinlaisia ja tilanteet ovat erinlaisia vaan vaadit että kaikkien pitäisi toimia tietyn kaavan mukaan, nostat itsesi erilleen muiden yläpuolelle.

Se miksi käyn tässä keskustelua sinun kanssa on se että kärsin itse omantunnon kanssa kun tuli tarve läheisyyteen, yhtenä päivänä otin vihkisormuksen pois ja toisena laitoin sen takaisin, etsin tietoa netistä onko soveliasta alkaa katsoa muita sillä silmällä.
Ehkä asian laukaisi eräs sukulaisnainen joka kehoitti minua lähtemään ulos tuulettumaan.

Se että lapset ja jopa vaimovainajan sisko oli hyvillään seurustelun aloittamisesta antoi vahvistuksen ratkaisulleni että olin tehnyt oikein.
Tiesin että juoruämmät juoruavat joka tapauksessa teempä niin tai näin.

Ehkä ja toivon niin, minun mielipiteeni auttavat jotakin vastaavassa tilanteessa tekemään oman ratkaisunsa eikä jää painimaan omantunnon ja muiden mielipiteen ja läheisyydenkaipuun ja oman mielenterveyden välillä.
Mielestäni tästä asiasta pitää keskustella enemmän jotta vastaavassa tilanteessa olevat uskaltavat astua nykyaikaan eivätkä esim. muiden mielipiteiden takia seurustele salassa (näitäkin tapauksia on).

minä vaan kirjoitti:

A-ha no minulla ei visiin ole moisesta ennestään minkäänlaista KOKEMUSTA..mutta kertahan se on ensimmäinenkin...LESKIHÄN se on yksinhuoltajakin ( tavallaan ) !!!! -mutta mikset vastaa kysymyksiini MINKÄLAINEN PUOLISO SULLA yleensä oli?-se nääs voisi vaikuttaa siihen ymmärrykseen miksi joku ei sure tai silleen...rupea suremaan tai vaikka suris niin miten voi heti alkaa uuden kanssa seurustelemaan...tavallaan avartaisi näkemyksen siitä koska EIHÄN ME KUKAAN OLLA TÄYDELLISIÄ eikä synnittömiä tai muutakaan vastaavaa ja kaikki liitot ovat jotkut tehty pakosta? ja jotkut rakkaudesta mutta jos ns. itsekkääksi itsekkin sanot itseäsi niin sen haluaisin ihan vilpittömästi kysyä..moiseen syytä...??? VAIKKA TOTEAN ETTEI JOKAISEN ELÄMÄÄ OLE TEHTY TUHLATTAVAKSI...mutta kuitenkin -no jos et ihmisistä välitä tai mielipiteistä...miksi niin kiivaasti jaksat inttää kanssani?

Lue lisää

Leski saattaa olla tai olla olematta yksinhuoltaja. Leski on henkilö, jonka puolisi on kuollut.

Yksinhuoltajuus ei tee leskeksi. Ei mitenkään. Yksinhuoltaja, jonka puoliso ei ole kuollut, on joko eronnut tai ei ole koskaan liitossa ollutkaan. Eronnut/alunperinkin sitoutumaton henkilö ei ole leski. Eikä melkein leski. Ei tavallaan, ei mitenkään.

------------------- kirjoitti:

Leski saattaa olla tai olla olematta yksinhuoltaja. Leski on henkilö, jonka puolisi on kuollut.

Yksinhuoltajuus ei tee leskeksi. Ei mitenkään. Yksinhuoltaja, jonka puoliso ei ole kuollut, on joko eronnut tai ei ole koskaan liitossa ollutkaan. Eronnut/alunperinkin sitoutumaton henkilö ei ole leski. Eikä melkein leski. Ei tavallaan, ei mitenkään.

Lue lisää

voi että osaat olla ..NO IHAN SMALLA TAVALLA SE YKSIN ELÄÄ ESIM. LASTENSA KANSSA HOITAEN KAIKKI ASIAT KOTONA NIIN KUN LESKETKIN...ja monet ei saa ruokkoja mutta LESKET SAA ELÄKKEEN avukseen kuitenkin että sen verran helpompaa ? / liekkö helpompaa nään sen eron.
No mitäkähän sanot kun aikoinaan eräs helluntailainen ei omasta mielestään voinu ottaa uutta ukkoo -KUN OLI ELÄVÄN MIEHEN LESKI????eli asuivat erossa.

Tätä kirjoitti:

"LESKIHÄN se on yksinhuoltajakin ( tavallaan )"
No miksei yksinhuoltajalla ole hyväksyttyä suruaikaa?

Olen lukenut jostakin että jos oli hyvä parisuhde niin on helpompi lähteä uuteen luottavaisin mielin eikä pelkää sitoutua uudelleen.
Edellisessä viestissä toin asian esille että sureminen ja seurustelu on 2 eri asiaa, itse surin 2 vuotta ennenkuin pystyin sanomaan että olin jokseenkin sujut surun kanssa. myöskään uusi kumppanini ei ilmeisesti ollut käsitellyt suruaan ennenkuin minun kanssa.

"itsekkääksi itsekkin sanot itseäsi niin sen haluaisin ihan vilpittömästi kysyä..moiseen syytä...??? "
Oli kaksi vaihtoehtoa jatkaa elämää tai ajatella muiden mahdollisia mielipiteitä ja elellä yksin mahdollisimman pitkään. Valitsin ensinmäisen vaihtoehdon ja jälkeenpäin ajateltuna tein oikein.
Myönsin että olin itsekäs kun ajattelin omaa ja lasteni etua enkä ajatellut että jotkut ahdasmieliset voisivat pahoittaa mielensä.
Jos vaakakupissa on nämä kaksi asiaa kumman sinä valitset?

"no jos et ihmisistä välitä tai mielipiteistä...miksi niin kiivaasti jaksat inttää kanssani?"
Huomasin heti alussa että lauoitomia jyrkkiä mielipiteitä etkä sallinut mitään vastaväitteitä.
Mielipiteesi poukkoilevat, välillä et hyväksy leskeyden ja eroamisen samankaltaisuutta mutta taasen toisella kerralla puhut niinkuin ne olisivat lähes sama asia (kuten äsken)
Viittaat historiallisiin asioihin ja kun otan sieltä esille esimerkkejä alat haistattelemaan.
Herjaat kirkkoa (en itse ole uskovainen) ja heidän nykyaikaisia tulkintoja.
Et hyväksy sitä että ihmiset ovat erinlaisia ja tilanteet ovat erinlaisia vaan vaadit että kaikkien pitäisi toimia tietyn kaavan mukaan, nostat itsesi erilleen muiden yläpuolelle.

Se miksi käyn tässä keskustelua sinun kanssa on se että kärsin itse omantunnon kanssa kun tuli tarve läheisyyteen, yhtenä päivänä otin vihkisormuksen pois ja toisena laitoin sen takaisin, etsin tietoa netistä onko soveliasta alkaa katsoa muita sillä silmällä.
Ehkä asian laukaisi eräs sukulaisnainen joka kehoitti minua lähtemään ulos tuulettumaan.

Se että lapset ja jopa vaimovainajan sisko oli hyvillään seurustelun aloittamisesta antoi vahvistuksen ratkaisulleni että olin tehnyt oikein.
Tiesin että juoruämmät juoruavat joka tapauksessa teempä niin tai näin.

Ehkä ja toivon niin, minun mielipiteeni auttavat jotakin vastaavassa tilanteessa tekemään oman ratkaisunsa eikä jää painimaan omantunnon ja muiden mielipiteen ja läheisyydenkaipuun ja oman mielenterveyden välillä.
Mielestäni tästä asiasta pitää keskustella enemmän jotta vastaavassa tilanteessa olevat uskaltavat astua nykyaikaan eivätkä esim. muiden mielipiteiden takia seurustele salassa (näitäkin tapauksia on).

Lue lisää

Suurin osa tuntemista eronneista ei tasan tarkkaan ole hinkuamassa uutta toiset suree eroaan oham oikeesti ja toiset ovat KURKKUAAN TÄYNNÄ koko mies sukupolvea että kyllä muuten surevat..
No saahan täällä laukoa mielipiteitään ihan vapaasti mutta nehän ovatkin minun mielipiteitä mitä järkee täällä olisi kirjoitella jos kaikki olisivat samaa mieltä?No hyvä isä nähköön ne ovat eri asioita mutta kyllä siinä samankaltaisia ne eläjät on kun ne ovat loppujen lopuksi YKSIN onko se papin aamen sanottu vai ei.. ja kirkko kun sallii kaiken ihan kaiken jäsentensä tekemät niin sillon voi jokainen miettiä haluuko siihen kuulua vai ei.Ei tartte minun kaavojan mukaan kenenkään toki elää...se riittää kun itse elän...ja niinpä toki teenkin -minä en nosta itseäni kenenkään yläpuolelle jos ihmettelen joidenkin asennetta elämään...PÄRJÄÄN normaali elämässä aika kaikenlaisten ihmisten kanssa...niin siitäpä tekikin mieleni kysyä MISTÄ niin varmaksi tiedät ne ihmisten mielipiteet???JOS VAIN NE EI SINULLE SUORAAN SANONEET...PUHUIVAT VAAN KESKENÄÄN??
Itse olen joskus kuullut..ihan jostain tuntemattomasta kun puhutaan ..niin sillon on korviini juttuja että - no eipä kauaa surrut... mutta kuten sanoin itse en henkilöä tuntenut ja ne meni sit mielenkiinnon vuoksi ohi ne jutut mutta niin että ei ne välttämättä eteen tule sanomaan mitä mieltä ovat mutta en halua sinua toki asialla kiusatakkaan tulipahan vaan mieleen...kun jokainenhan itse sen päättää loppujen lopuksi MITEN ELÄÄ mutta jos haluaa elää ettei tosiaan muista välitä niin sillon ei pidä joka juttua ottaa neniinsä ...tai voihan sitä vaikka huumorilla asian hutasta vaikka kuinka sattuis..sieluun ...

------------------- kirjoitti:

Leski saattaa olla tai olla olematta yksinhuoltaja. Leski on henkilö, jonka puolisi on kuollut.

Yksinhuoltajuus ei tee leskeksi. Ei mitenkään. Yksinhuoltaja, jonka puoliso ei ole kuollut, on joko eronnut tai ei ole koskaan liitossa ollutkaan. Eronnut/alunperinkin sitoutumaton henkilö ei ole leski. Eikä melkein leski. Ei tavallaan, ei mitenkään.

Lue lisää

Jos tuo leskeys on noin pyhä asia,niin kaiken järjen mukaan leski suree myös kuollutta puolisoaan.
Jos ei ole ollut ikinä avioliitossa tai on eronnut ei siis ole leski niin sillon ei ole surettavana vainajaakaan. Eikä ole suruajan kanssa ongelmiakaan koska surua ei ole.Näinhän tämä on nähtävä.

monesti kirjoitti:

voi että osaat olla ..NO IHAN SMALLA TAVALLA SE YKSIN ELÄÄ ESIM. LASTENSA KANSSA HOITAEN KAIKKI ASIAT KOTONA NIIN KUN LESKETKIN...ja monet ei saa ruokkoja mutta LESKET SAA ELÄKKEEN avukseen kuitenkin että sen verran helpompaa ? / liekkö helpompaa nään sen eron.
No mitäkähän sanot kun aikoinaan eräs helluntailainen ei omasta mielestään voinu ottaa uutta ukkoo -KUN OLI ELÄVÄN MIEHEN LESKI????eli asuivat erossa.

Lue lisää

Vai että elämä helpompaa kun saa leskeneläkettä... Salli mun nauraa! Kelan leskeneläke jää verojen jälkeen reilusti alle sataseen kuussa meikäläisen tapauksessa. Just meneillään tarkistus olenko oikeutettu lisäosaan, eli tulis kokonaista viiskymppiä lisää perusosaan. Olenpa melko varma että jos olisin "vain" eronnut saisin elatusmaksuina huomattavasti enemmän kahdesta alaikäisestä lapsestani. Ainiin, lapsethan saavat MYÖS eläkettä, mihinkähän tässä vielä joutuu näiden HURJIEN tulojen kanssa.

monesti kirjoitti:

voi että osaat olla ..NO IHAN SMALLA TAVALLA SE YKSIN ELÄÄ ESIM. LASTENSA KANSSA HOITAEN KAIKKI ASIAT KOTONA NIIN KUN LESKETKIN...ja monet ei saa ruokkoja mutta LESKET SAA ELÄKKEEN avukseen kuitenkin että sen verran helpompaa ? / liekkö helpompaa nään sen eron.
No mitäkähän sanot kun aikoinaan eräs helluntailainen ei omasta mielestään voinu ottaa uutta ukkoo -KUN OLI ELÄVÄN MIEHEN LESKI????eli asuivat erossa.

Lue lisää

lapsia sellaisen paskakasan kanssa, joka ei lasten hoitoon osallistu eron jälkeen????

Ei kukaan pakota tekemään lapsia ÄÄLIÖn kanssa. Olis valinnut viisaammin. Lapsensa hylkäävä mies (tai nainen) on ÄÄLIÖ ja sellainen hän on luultavasti AINA OLLUT ÄÄLIÖ. Pakkohan sen on olla ollut. Eihän kukaan järkevä vanhempi hylkää lapsiaan, vaikkei toisen vanhemman kanssa enää pystyiskään elämään. Ja jos kuvioissa on sekä isä, että äiti, on leskeydestä puhuminen naurettavaa!

Kuoleman hetkeä ei kukaan tiedä. Ei siis voi jättää tekemättä lapsia ihmisen kanssa, joka kuolee kesken kaiken. Järkevän ihmisen saa silti valita.

sitten kirjoitti:

Jos tuo leskeys on noin pyhä asia,niin kaiken järjen mukaan leski suree myös kuollutta puolisoaan.
Jos ei ole ollut ikinä avioliitossa tai on eronnut ei siis ole leski niin sillon ei ole surettavana vainajaakaan. Eikä ole suruajan kanssa ongelmiakaan koska surua ei ole.Näinhän tämä on nähtävä.

Lue lisää

voisi surra. Sanoin vaan, ettei eronnut ole leski, eikä melkein leski. Ero voi varmaan olla vaikeaa ja järkytys, en tiedä. En ole eronut. Olen leski. Ero voi kai myös olla helpotus. Kaipa puolison kuolemakin, esim. pitkän sairauden vuoksi, voi olla sitä. En tiedä. En ole kokenut sitäkään. Mun mies kuoli yllättäen onnettomuudessa. Se oli järkytys. On yhä.

Mun elämääni ei ole toistaiseksi mahtunut uutta miestä. Eikä mahdu. Ei nyt. Ehkä joskus. En tiedä. Mutten ole eronnut, eikä eronnut ole leski. Eronnut saa lapsensa lasten toiselle vanhemmalle sovittuina aikoina. Eronneella on lasten toinen vanhempi, jonka kanssa keskustella lasten asioista ja jakaa vaikeat asiat.

Leski on yksin. Ainakin, jollei löydä uutta ihmistä jakamaan elämää kanssaan. Toiset löytää nopeasti, toiset ei koskaan. Kukin tavallaan. Mä elän mun tavalla, toiset omallaan.

Joku kirjoitti tuolla rahasta. Tuskin leskeydellä sinänsä rahastaa, mutta toki saamme eläkkeet. Vähemmän se tietysti on kuin miehen palkka oli, joten ei tässä elintaso noussut, jos nyt laskenutkaan. Mut me nyt saadaankin eläkettä työtulojen perusteella, eikä sitä Kelan pikkuruista summaa. Eikä toki eletty pelkästään miehen ansioilla ennenkään ja mä luonnollisestikin saan yhä palkkani kuten ennenkin. Siksihän töissä käydään.

Ei mitä suuremmalla varmuudella ole itse kokenut
leskeyttä ja mitä tuntemuksia se herättää. Sitä ei tiedä ennen kuin tulee omalle kohdalle, sen voin sanoa. Olen sitä mieltä että silloin on uuden suhteen tuoma "selviytymiskeino" täysin sallittua.

leski fru kirjoitti:

Kuinka te viitsitte edes vertailla avioeroa ja puolison kuolemaa??? Kaksi TÄYSIN eri asiaa. Eivät missään muodossa vertailukelpoisia!

On se sama rankkaa, jos toinen jättää toisen. Tuntee samanlaista surua ja yksinäisyyttä. Ei niistä leskistä mitään pyhimyksiä tulee, kun puoliso kuole.