Pikkuasiasta suuri nolotilanne!

Oltiin yks kaunis päivä poikakaverin kanssa Jyskissä ostamassa sellaista pöytää. No myyjä lähti hakemaan varastosta sitä pöytää ja me jäätiin siihen lähelle kassaa odottelemaan. Kassalla kävi kova vilske. No mä siinä sitte odotellessa kiinnostuin haistelemaan sellaisia tuoksukynttilöitä aikani kuluksi ja jossain vaiheessa sivusilmällä huomasin, että poikakaveri häippäs sinne kassalle maksamaan jo sitä pöytää. Mä haistelin kynttilät loppuun ja rupesin kuuntelemaan, että mitä se myyjä jotain tyynyä esittelee mun poikakaverilleni ja kovasti siitä jotakin selittää. No mä laahustin siihen viereen tietty uteliaana kuuntelemaan, myyjä vilkas mua vähän oudosti ja melkein nojauduin poikakaveriini laittaen toisen kyynärpääni siihen pöydälle, kunnes... hups!!! Katsoin siihen viereeni... Eihän se mun poikakaverini ollutkaan, vaan joku ihan vieras mies, joka hänkin katsoi mua hieman kysyen. Mä lehahdin varmaan täysin punaiseksi ja sillä sekunnilla en muuta keksinyt, kuin rynnätä äkkiä piiloon sinne jonnekin kaupan hyllyjen väliin. Sitten mä aloin miettimään, että missä mun poikakaveri mahtaa olla, kun en kerenny katella, oliko se siinä kassalla sit ollenkaan. Mun oli pakko soittaa sille. "Tuuut", ja kuulin kun sen kännykkä alkoi soimaan jossain siellä kaupassa. Keskeytin soiton ja ajattelin, että kai se tuolla kassalla sitte on ja hiippailin sinnepäin kurkkaamaan. Eihän sitä näkyny missään, mutta se sama mies, jonka vieressä olin nojaillu, oli kyllä edelleenkin siellä kassalla. Mulle alkoi pikkuhiljaa tulla jo pieniä pakokauhun oireita, kun rupesin miettimään miten pääsen sieltä kaupasta ulos, poismeno kun oli just siinä kassan vieressä ja nolotti vieläkin. No, pakko oli soittaa poikakaverille vielä kerran ja kun se vastas, kuiskasin melkein jo hermostuneena, että missä helvetissä hän mahtaa olla. No, siellähän hän oli pihalla kuulemma lastaamassa pöydän osia autoon ja ihmetteli kovasti, missä mä olen. Eipä auttanut muu kuin tsempata ja pikatahtiin hiippailla sieltä kaupasta ulos maahan katellen. Äkästä olin sitte poikakaverilleni, että miks tämä oli kadonnu siellä kaupassa, mutta hänpä oli ollu siinä kassalla sen toisen miehen takana koko ajan ja ihmetelly minne mä olin yht'äkkiä hirveetä haipakkaa siitä kassalta lähteny.

Että tällaista. Eihän tuosta noin suurta tilannetta olis tullutkaan, jos mä itse olisin ottanut tilanteen vähän rauhallisemmin ja kävellyt vaikka silloin alussa sieltä kassalta samantien ulos, enkä olis suotta lähteny hyllyjen väliin piileskelemään. Mutta vastaaviahan mulle sattuu jatkuvasti...