Täydellisen turhaa keskustelua. Venäjällä ei ole mitään haluja luovuttaa alueitaan pois, vaikka miten vääryydellä ne ovat aikanaan hankkineetkin.
Suomella ehkä olisi ollut mahdollisuus rjojen korjauksiin 1990-luvun alkuvuosina, jos olisimme niitä silloin lähteneet aktiivisesti ja yksimielisesti ajamaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Eikä kansa ollut silloinkaan asian takana edes enemmistönä, puhumattakaan yksimielisesti.
Toinen asia on, olisiko tuosta ollut meille hyötyä, vai olisimmeko tällä hetkellä pahoissa ongelmissa suuren venäläisen vähemmistömme kanssa. Tämä joukko todennäköisesti vaatisi samoja oikeuksia kuin maan ruotsinkielinen väestö ja mahdollisesti myös samanlaista autonomiaa liitetylle Karjalle kuin Ahvenanmaalla on. Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa venäläistä vähemmistöä kohtaan käsiteltäisiin EU:n piirissä todennäköisesti hyvin tarkkaan. Venäjä pyrkisi pitämään tätä asiaa luultavimmin mahdollisimman näkyvästi esillä. Välimme Venäjään olisivat nykyistä heikommat, mutta toisaalta asemamme Euroopassakin olisi heikompi.
Tietenkin, jossain tulevassa historian tilanteessa meille saattaa uudelleen avautua mahdollisuus saada Karjalaa takaisin. Silloinkin, kuten viimeksi, meidän on kyettävä rauhallisesti harkitsemaan asian hyötyjä ja haittoja.
Suomella ehkä olisi ollut mahdollisuus rjojen korjauksiin 1990-luvun alkuvuosina, jos olisimme niitä silloin lähteneet aktiivisesti ja yksimielisesti ajamaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Eikä kansa ollut silloinkaan asian takana edes enemmistönä, puhumattakaan yksimielisesti.
Toinen asia on, olisiko tuosta ollut meille hyötyä, vai olisimmeko tällä hetkellä pahoissa ongelmissa suuren venäläisen vähemmistömme kanssa. Tämä joukko todennäköisesti vaatisi samoja oikeuksia kuin maan ruotsinkielinen väestö ja mahdollisesti myös samanlaista autonomiaa liitetylle Karjalle kuin Ahvenanmaalla on. Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa venäläistä vähemmistöä kohtaan käsiteltäisiin EU:n piirissä todennäköisesti hyvin tarkkaan. Venäjä pyrkisi pitämään tätä asiaa luultavimmin mahdollisimman näkyvästi esillä. Välimme Venäjään olisivat nykyistä heikommat, mutta toisaalta asemamme Euroopassakin olisi heikompi.
Tietenkin, jossain tulevassa historian tilanteessa meille saattaa uudelleen avautua mahdollisuus saada Karjalaa takaisin. Silloinkin, kuten viimeksi, meidän on kyettävä rauhallisesti harkitsemaan asian hyötyjä ja haittoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Täydellisen turhaa keskustelua."
- Siinähän se olikin koko Karjalan asia paketissa, ja vain muutamalla rivillä - ja kuin hallituksen virallisena tiedonantona!?
Keskustelu Karjalasta ja sen asemasta juuri nyt, muuntuvassa Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa, on kuitenkin karjalaisille itselleen hiton paljon tärkeämpää kuin ”ihmisoikeuskiihkoilijoiden” höpöttely Kosovon tai Abhasian asemasta – puhumattakaan joistain meille suomalaisille kaukaisista ja kummallisista Krimin tattareista, Balkanin ashkaaleista tai egyptiläisistä.
Jos joku äärimmäisen takapajuinen vuoristoseutu kuten Kosovo irtaantuu erilliseksi muslimivaltioksi Serbiasta oltuaan sen yhteydessä satoja vuosia, miksi emme voisi ajatella, että Karjalakin muodostaisi, jos ei nyt itsenäistä valtiota, niin kuitenkin jonkinlaisen itsehallinnollisen alueen - joskus vielä!
Taloudelliset ja geopoliittiset edellytykset Karjalalla ovat kymmenen kertaa paremmat kuin Kosovolla tai yhdelläkään noista em. epämääräisestä etnisestä ryhmästä. Ja Euroopan rajojen murtuessa sekä rajojen Venäjän kanssa vähitellen, toivottavasti, madaltuessa Karjalakin ja karjalaisuus nousee aivan uuteen potenssiin...
Varmasti Karjalasta keskustelu on ainakin osalle karjalaisista tärkeämpää kuin Abhasiat, Kosovot jne., siksi en näistä keskustellutkaan, vaan Karjalasta.
Olen kanssasi samaa mieltä, että Karjalalla olisi huomattavasti paremmat mahdollisuudet kehittyä Suomeen kuuluessaan kuin esimerkiksi Kosovolla itsenäisenä. Olen jopa sitä mieltä, että Karjalassa asuville ihmisille olisi valtava onnenpotku päästä osaksi Suomea.
Todennäköisesti myös pelkkä Venäjään kuuluvana autonomisena alueena Karjalalla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittyä. Mikäs näitä ajatellessa. Ikävää vain, ettei todellisuus juuri liippaa näitä ajatuksia.
Karjalan ja Suomen etu ei välttämättä ole yhtenevä. Silloin meidän on valittava kumman etua ajamme, Suomen vai Karjalan. Karjalan ja Venäjän etu läheskään aina ole sama, kuten ei tälläkään hetkellä. Todellinen maailma määräytyy Karjalan osalta juuri nyt, ei Karjalan, ei edes Suomen, vaan Venäjän aivan itse määrittelemänsä etunsa mukaisesti. Siinä ei paljoa auta, vaikka sinä tai minä miten todistelisimme jotain muuta.
Tulevassa haaveiden maailmassa, jossa rajat ovat madaltuneet jo lähes huomaamattomiksi myös EU:n ja Venäjän välillä, kaikki on varmasti täysin toisin. Tuota maailmaa ei vain ole näköpiirissä. Sääli.
etu, näin TV- ohjelman karjalasta, (TV-Finland) oli pitkä. Pääosassa mies ja poika, 40 mies poika 10v, ehkä. Siellä oli elämä, josta moni meistä on kateellinen. Suomalaiset kai heitä auttavat, mutta eivät ole nähneet koko asian sydäntä. On monia miljoojia ihmisiä, jotka haluaisivat elää viikon tai kuukausia, kuin he.
Kuika pitää tehdä? Pitää säilyttää "karjala" ja suomen puolelta ohjata tämä "matkailu" kesäisin, olisi paras.
Maailma muuttuu niin vaan hirveää vauhtia, etteivät asiantuntijatkaan, ammatillisesti maailmanpolitiikkaa seuraavat, pysy aina vauhdissa mukana.
Ja eivät ne valtavalla propagandalla pystytetyt homogeeniset kansallisvaltiotkaan välttämättä ikuisia ole: terrotoriaalinen valtiokäsite alkoi vakiintua Euroopassa vasta joskus 1600-luvulla; kansallisvaltiot Italia ja Saksa syntyivät vasta 1900-luvun toisella puoliskolla; Suomesta ja Norjasta tuli todellisia kansallisvaltioita niinkin myöhään kuin 1920-luvulla.
Karjalan ja karjalaisuudenkin tuho ja hävitys alkoi toden teolla vasta 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen ja varsinkin sitten Ruptuurisodan 1955-58 myötä. Suurinta pakolaisuus Suomesta ja Karjalasta oli ollut vuosina 1640-60
Saksalaisyntyinen Ruotsin kuningas Carl X Gustaf kävi itse omaa ryöstö- ja saalistussotaansa Puolaa, Tanskaa ja jopa Hollantia vastaan.
http://student.educ.umu.se/~d0010-25/bilder/karl10gustavstor.gif
Suomessa olevat Ruotsin joukot kävivät toista ryöstö- ja saalistussotaa Karjalassa. Ja kuten Peter Englundkin todistelee ”Karl X Gustav .. var ett destruktivt snille, som inte bara brände, stal och förödde utan med stor framsynthet lade beslag på alla tänkbara inkomstkällor, tullar, gruvor och dylikt i erövrade områden.”
http://www.peterenglund.com/ommig_intervju2.htm
Kymmeniä tuhansia karjalaisia joutui noita vainoja pakenemaan Venäjälle. Kun koko Itämaan asukasluku tuolloin oli ollut alle 300.000, voidaan sanoa, että Ruotsin käymät sodat johtivat suhteellisesti suurempiin väestötappioihin kuin sittemmin Neuvostoliiton ja Stalinin aloittamat sodat.
Arvioiden mukaan Karjalasta Ruotsin vainoja pakeni Venäjänmaalle vähintään 25-30.000 henkilöä. Suurin osa pakeni Tverin alueelle, joka oli vuosien 1580-1620 Venäjän sisäisen sekasorron vuosina tyhjentynyt sotien, nälän ja kulkutautien takia.
Vuoden 1834 ’väestönarvion’ mukaan Tverin alueella asui 83.304 karjalaista, ja vuonna 1926 karjalaisten asukasmäärä nousi suurimmilleen 140. 567 henkilöön. Karjalaisten ja muidem itämerensuomalaisten kansojen ”Suuri joukkopako” 1600-luvulla oli johtunut kolmesta syystä:
- Ensimmäinen syy oli – uskonvaino;
- Toinen syy oli – oma kieli ja kansantavat; ja
- Kolmas syy oli – Ruotsin raskas ryöstöverotus.
Karjalaisten pakolaisuus em. uskonnollisista, kansallisista ja taloudellisista syistä maastaan oli saanut joukkopaon luonteen jo Stolbovan rauhan 1617 jälkeen, kun Ruotsi miehitti Käkisalmen läänin, so. Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen sekä Vatjanmaan. Suomenlahden eteläpuoliset itämerensuomalaisista tyhjentyneet alueet saivat Ruotsin hallitsijoilta nimekseen Ingermanland (Inkerinmaa).
Visiomme Karjalasta!
http://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk129/karjala_karttasivu.shtml
Tverin ja Valdain karjalaisille saatava ensin paluumuutto-oikeus heiltä ryöstetyille kotiseuduilleen - ja menetykset pyrittävä korvaamaan.