"Ollako vai eikö olla?"

Siis Naton jäsen vai ei. Kirjoittelin historian saitille asiasta esityksen, johon laitan linkin tänne.

Sanon siellä esitykseni esittelyssä tämän, joka varmasti pätee täälläkin: Yritän palauttaa mieliin noita historiallisessa katsannossa lähimenneisyytemme tapahtumia. Vaikka keskityn vain tuolloisiin poliittisiin tapahtumiin, en käsittele lainkaan sotatapahtumia, ja vaikka siinäkin tuon esille mielestäni vain ihan oleellisinta, esityksestäni silti tulee varmaan niin pitkä, että täytyy tuntea kiinnostusta asiaan sen, joka jaksaa tämän lukea voidakseen esittää kenties perusteltuja vastaväitteitään. Niitä tavanomaisia väitteitä tietysti voi heitellä lukematta riviäkään.

Aloitan siellä esitykseni näin:

>> Kyllä varmaan on niin kuin Paasikivi sanoi, että ”me suomalaiset olemme poliittisesti harvinaisen tyhmä kansa”. Tähän vastentahtoiseen myönnytykseen päätyy, kun näkee, miten meillä vastustetaan Nato-jäsenyyttä: mitään ei opittu talvisodasta, johon jouduimme, kun emme päässeet silloin sentään pyrkimiimme sotilasliittoihin, ja jatkosotahan on nimensä mukaisesti vain jatkoa talvisodalle, jonka rauhanehdoissa kylvettiin sen siemen.> Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, oltiin varmoja, että toista ei enää tulisi, ei ainakaan sataan vuoteen. USA, joka oli joutunut liittymään sotaan (Saksan vastaisen liittoutuman vetoomuksista, sillä ensiksi se oli julistautunut puolueettomaksi), palasi mantereelleen ja vetäytyi isolatismiinsa eli eristäytymis- ja puuttumattomuuspolitiikkaansa. Niinpä Euroopassa pääsivät valloilleen sellaiset voimat kuin kommunismi, fasismi ja oikeastaan noiden molempien sukulainen kansallissosialismi. Tiedät, mikä oli sen tulos: edellistäkin tuhoisampi maailmansota vain hieman runsaat 20 vuotta edellisen päättymisestä.

Nyt länsi oppi jotain. Perustettiin Nato, johon sidottiin mukaan myös USA, sen suurimmaksi voimatekijäksi. Olemme saaneet elää historiallisen pitkän rauhan kauden Euroopassa, yli 60 vuotta rauhaa. Esim. Saksan ja Ranskan välillä vastaavaa ajanjaksoa ei taida löytyä niiden historiasta. Mikä on tuon historiallisen pitkän rauhan tehnyt mahdolliseksi? Helppo vastata: Nato. Vain Nato. > Olemmeko me suomalaiset todellakin poikkeuksellisen hidasoppinen kansa? Vai lyhytmuistinen vain? Mielestäni meillä oli 70-60-vuotta sitten erinomainen opettaja; miksi emme oppineet? Ovatko jatkokurssiemme opettajat olleet niin huonoja, että ovat saaneet meidät unohtamaan tuon opetuksen? Tarkoitan tietenkin poliitikkojamme, viimeaikaisia ja nykyisiä johtajiamme. Olen varma, että jos meitä olisivat viime vuosikymmeninä johtaneet ihailemani Tanner, Ryti tai Paasikivi ja jopa monista syistä kritisoimani Kekkonen, olisimme jo Naton jäseniä ja siis turvassa. Nyt kun olisi mahdollista se, mikä heille ei mahdollista ollut. Nykyjohtajamme eivät näy ymmärtävän sitä.