Oon ollu tosi pitkään terveenä, ainakaan vuoteen ei ole ollut flunssia tai vatsatauteja. Sama homma jatkui veljen kuoleman jälkeen, mutta nyt on sitten kuukauden sisällä ollut 5 pv flunssa, 5 pv vatsatauti, ja nyt taas tosi raju flunssa keuhko-oireineen (5 päivä menossa).
Tuntuu että tässä nyt vähän niinkun jonossa pettää terveydet, ensin meni henkinen puoli ihan romuksi kun veli kuoli, ja nyt alkaa pettää fysiikka. Miten muilla surevilla, onko teillä kroppa kestänyt mitä vaan, vai onko samansuuntaista toimintaa kuin mulla?
Itse jotenkin ajattelin, että surun aiheuttama stressaava tilanne pistäis kropan jotenkin ääritilaan eikä varmasti saisi mitään pöpöjä. Nähtävästi ainakin mun osalla tilanne onkin ihan päin vastainen, ja imen viruksia kuin sieni. Ei vaan jotenkin millään nyt jaksaisi tätä jatkuvaa sairastelua!
Tuntuu että tässä nyt vähän niinkun jonossa pettää terveydet, ensin meni henkinen puoli ihan romuksi kun veli kuoli, ja nyt alkaa pettää fysiikka. Miten muilla surevilla, onko teillä kroppa kestänyt mitä vaan, vai onko samansuuntaista toimintaa kuin mulla?
Itse jotenkin ajattelin, että surun aiheuttama stressaava tilanne pistäis kropan jotenkin ääritilaan eikä varmasti saisi mitään pöpöjä. Nähtävästi ainakin mun osalla tilanne onkin ihan päin vastainen, ja imen viruksia kuin sieni. Ei vaan jotenkin millään nyt jaksaisi tätä jatkuvaa sairastelua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nimittäin mulla kanssa tuli tuossa kolme viikkoa sitten aivan älytön lenssu, tai influenssaksi se lääkäri sen luokitteli. Ja kaikenmaailman nokanfalskaamiset ei mee millään ohi.
Olin siis tosi kipeenä, ja se kestikin toista viikkoa!
Pikkusällimme sai sen myös, ja jälkitautina tulehduksen pohjelihaksiin. Lihasentsyymiarvot nousi huimiin lukuihin, eikä raasu pystynyt edes kävelemään.
Käytiin 5 kertaa labrassa kun sitä arvoa seurattii, ja nesteitä juotettiin 3 litraa päivässä. Jos ei ois ekan labran jälkeen alkanu laskea, oltaisiin jouduttu sairaalaan. Ja kun arvot oli lähteny laskuun, totesti lastenlääkäri että nyt uskaltaa sanoa mulle että ei ollutkaan mikään ihan pikkujuttu, vaan aika vaarallinen tila...
Nyt poika jo luojan kiitos kunnossa. Mutta tuossa kun öitä valvoskelin ja murehdin poikaa, niin tulipa mieleen, että mikä hitto siinä on kun elämä menee päin persettä, niin sitte menee kaikki, ja urakalla!?!
Mutta siis kuiteski, olen niin onnellinen että pikkusällimme tuli terveeksi.
ainakin koko kroppa käy tuhatta ja sataa, sydän jyskää,koko keho on kuin pyörre myrsky, en paikallaan tahdo pysyä se kun kehottaa liikkumaan koko ajan. Kova flunssa iski viikko sitten, pää on vähä väliä jyskyttävän kipeä,olen lääkkeet saanut pää kipuun.Ne auttaa hetken,kaipa tämä olotila johtuu siitä kun on kokenut kovia asioita. Eihän tämä ikuisuuksia kestä mutta kovillehan se ottaa,paljon yrittää rentoutua.En tiedä,suren niin paljon,mulla on niin ikävä että sanat eivät riitä sitä kertomaan.
olen ihme kyllä ollut tosi terveenä. Fyysisesti ainakin. Kunto meni kyllä alaspäin, pienikin fyysinen ponnistelu sai sydämen tykyttämään.
Pöpöt ovat kuitenkin pysyneet kaukana vaikka töissäkin on liikkeellä ollut jos jonkinlaista.