lähtökohdista ja kokemusteni mukaan vika on minussa, sillä toistuuhan se muuallakin.
En heti ymmärtänyt, mutta en voisi ajatella kielteisesti siinä mielessä kuin ... en, en. En siten, mutta minulla on toiset epäilykset ja toiset surut.
Ja noiden epäilysten ja surujen lisäksi tajuan, että jokin ajatteluani ohjaavassa, siis tarpeiden tiedostajassa hämmentää ( = kun ahdistuneena tarvitsen vapautusta ja joudun vastatusten vihamiesteni puolestapuhujan kanssa, jolle puhun vilpittömästi, niin tämä puolestapuhuja joutuu näkemään itsensä epäedullisessa valossa, vaikka onkin valtasemassa minuun nähden. Mutta ehkä olen käsittänyt jotain väärin? ).
Vaikka olin uskonut että vilpittömyyteni on voimaa ja sen voima on siinä että en petä, niin huomaan että se ei riitä.
Vai torjunkohan totuuden jotta en tiedostaisi?
En heti ymmärtänyt, mutta en voisi ajatella kielteisesti siinä mielessä kuin ... en, en. En siten, mutta minulla on toiset epäilykset ja toiset surut.
Ja noiden epäilysten ja surujen lisäksi tajuan, että jokin ajatteluani ohjaavassa, siis tarpeiden tiedostajassa hämmentää ( = kun ahdistuneena tarvitsen vapautusta ja joudun vastatusten vihamiesteni puolestapuhujan kanssa, jolle puhun vilpittömästi, niin tämä puolestapuhuja joutuu näkemään itsensä epäedullisessa valossa, vaikka onkin valtasemassa minuun nähden. Mutta ehkä olen käsittänyt jotain väärin? ).
Vaikka olin uskonut että vilpittömyyteni on voimaa ja sen voima on siinä että en petä, niin huomaan että se ei riitä.
Vai torjunkohan totuuden jotta en tiedostaisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on parempi ,että et koita ymmärtää tai hakia totuutta, mie takaan,
että se tekee kipiää
jos huomaat olleesi väärässä =/
T
Jotenkin vaisto kertoi että saattaa näin käydä. En uskonut todeksi sitä siltikään. Odotus oli väistämätön...jäljellä nyt vaan mielipaha ja mietin mikä meni väärin.
Mie en luottais vaistoon tommosessa asiassa.
Kaikki varmaan meni väärin,
kaikki se mikä voi mennä väärin.
Jos mie oisin nää,
niin mie ottaisin härkää sarvista
ja koittaisin vielä kerran.