vuodenaika vaihtuu. Yllättäen suru iskee täysillä. Rakas äitini kuoli juuri talven kynnyksellä.
Raskas hirveä talvi on takana. Kevät on tullut, ja sen myötä uusi suru. Suri siitä ettei äiti saa elää tätä kevättä, nauttia leppeästä tuulesta ja iloita kaikenlaisten yrttiensä kasvattamisesta, luonnosta mitä hän niin kovasti rakasti.
Raskas hirveä talvi on takana. Kevät on tullut, ja sen myötä uusi suru. Suri siitä ettei äiti saa elää tätä kevättä, nauttia leppeästä tuulesta ja iloita kaikenlaisten yrttiensä kasvattamisesta, luonnosta mitä hän niin kovasti rakasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla samanlaista. Jotenkin suru iski taas kovempna, vaikka valon olisi suullut auttavan. Minä, miheni ja pikkuveli suremme poikaa, veljeä .. Hän kuoli ennen joulua,kaikki on niin vaikeaa.Menetys tuntuu niin kohtuuttomalata. Voimia sinulle
Edellisen viestini kirjoitusvirheistä päätellen en pysty enää kirjoittamaankaan. No, uusi kone on outo vielä.Silmät kyynelissä myös.
kiitos sinulle
ja jaksamista teillekin. Uskotaan että aika parantaa haavoja. Annetaan auringon helliä, ollaan vaan sen lämmössä. Ja yritetään kulkeä luonnossa paljon.
Minunkin äitini kuoli juuri ennen talvea, marraskuussa. Elämäni pahin talvi takana, sumussa eläen on mennyt. Luulin olevani jo jotenkin paremmalla puolella surussani, kunnes kevät iski sen uudelleen pintaan. Kuvittelin äidin puutarhassaan, nauttivan keväästä ja lähestyvästä kesästä. Tuoko jokainen uusi vuodenaika surun taas pintaan? Joulu on varmaan paha paikka.
Vaikka äiti on ollut poissa kohta 1/2 vuotta, ajattelen häntä joka päivä. Usein tulee epätodellinen olo, "eihän äiti voi olla poissa".
Pakko vaan jatkaa tarpomista eteenpäin vaikka joskus tekisi mieli luovuttaa. Ehkä se aika sitten on armollinen, kuten sanotaan. Nyt en osaa ajatella niin. En vielä.
Aivan samanlaiset tuntemukset täälläkin.Veljeni kuoli talvella ja minua ahdistaa koko tämä kevät ja tuleva kesä miten siitä selviää,ei jaksa nauttia mistään ja auringon paiste vaan pahentaa oloa.Olen niin turtunut ja väsynyt kaikkeen eikä sitä halua vieläkään uskoa todeksi että rakas ihminen on poissa.Odotan vaan että aurinko menisi edes pilveen tai sataisi vettä.Tekisi mieli vaan nukkua ja nukkua ja olla neljän seinän sisällä mutta pakko se on yrittää jotenkin vaan eteenpäin mennä, onhan sen elämän jatkuttava mutta vaikealta se tuntuu.
kiitos teille vastauksista ja myötäelämisestänne
kyllä aika parantaa... eletään miten jaksetaan, ajattelematta liikaa muuta kuin tätä nykyhetkeä. Pieniä iloja, mitä luonto lahjoittaa. Lintujen laulua, auringon lämpöä. Keskitytään vain siihen mitä nyt on juuri tässä, käsillä. Kesä antaa voimia, meille jokaiselle
Yritä jaksaa surusi kanssa, päivä kerrallaan. Ajattele äitisi kättenjälkiä, tämänkin kevään kukkasissa. Vaikka menetit läheisen. Mutta onneksi jäi sentään kaikki kauniit kultaiset muistot. Niitä ei kukaan voi meiltä pois ottaa.
jatkaa yrittien kasvatusta, äitisi tavallaan elää vaikka ei olekkaan fyysisesti läsnä.
Äitisi rakasti luontoa. Voit itsekkin nauttia luonnosta, syksyn antimista. Toimia luonnon hyväksi ja auttaa esimerkiksi kaltoin kohdeltuja eläimiä paikallisessa ESY:sä.
vaikkei äitisi olekkaan enää fyysisesti läsnä hän tavallaan elää niin kauan kuin sinä muistelet häntä. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kantaa läpi elämän.