Mutta mikä estää mikroevoluution avulla tapahtuneiden hyödyllisten muutosten kasaantumisen? Miksi eristyksiin joutunut, toisenlaisen valintapaineen kohdanneen kannan yksilöiden lajityypilliset ominaisuudet muuttuvat nopeasti? Lajityypilöliset ominaisuudet eli esimerkiksi poikastuotanto, ruokavalio, saalistus, reviirikäyttäytyminen, vuorokausirytmi yms. muuttuvat erisuuntaan kuin paikolleen jäänneellä kannalla?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aiheesta yritettiin keskustella juuri hiljattain:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000034736602
Ei kai sitä mikään estäkään, muttei se kuulemma uusia lajeja voi silti tuottaa.
Keskustelusta tekee vaikeaa se, ettei biologisessa mielessä "laji" ole sama asia kuin kreationistejen "laji".
Jos osa populaatiosta erkanee uusiin olosuhteisiin ja kehittyy siellä siten, ettei pysty lisääntymään enää alkuperäisen populaation yksilöiden kanssa, kyseessä EI ole uusi laji kreationistisen näkökulman mukaan.
Ei vielä ole selvinnyt lukuisista kyseilyistä huolimatta, että mitä kreationisti tarkoittaa sanoessaan "laji". Kaikki hiiret ovat esimerkiksi samaa lajia, koska ne ovat kaikki hiiriä. Uuden lajin kehittyminen vaatisi kuulemma kokonaan uuden elimen kehittymisen tai jotain? Ota noista selvää..
Vanellus kirjoitti:
"Keskustelusta tekee vaikeaa se, ettei biologisessa mielessä "laji" ole sama asia kuin kreationistejen "laji"."
Ja koska se laji biologisessa mielessä (niinkuin evoluutitoeoriassa laji-käsitettä käytetään) on luonnossa juuri tuollainen liukuvarajainen, niin kreationistit vielä sitten urputtavat jotain lajihkäsitteen epämääräisyydestä.
Itseasiassa (biologinen) määritelmä lajille on selkeä, mutta koska se ilmiö määritelmän takana ei olekaan niin selkeä, niin se aiheuttaa kreationisteille tuon hankaluuden.
He eivät voi hyväksyä biologista lajimääritelmää tosiasioita kuvaavaksi määritelmäksi, koska he joutuisivat myös hyväksymään sen luonnosta havaittavan ilmiön, missä lajirajat ovat hämäriä. Liukuvat lajirajat pelaavat evoluutioteorian pussiin, sen sijaan he joutuvat tempaisemaan hatusta vaikka ns. baraminologian, jossa mikroevoluutio selittää muuntelun lajirajojen sisällä mutta kukin "laji" olisi luotu erillisiksi.
Tietenkään heidän logiikkaansa tai ajatteluaan ei häiritse se, että tuolle mainitulle baraminologialle ei löydy mitään perusteita (muualta kuin Raamatusta) eikä se silloin perustu mihinkään luonnosta havaittavissa oleviin seikkoihin. Eli sille on vielä vähemmän tukea kuin evoluutioteorialle.
Olen minäkin moneen kertaan yrittänyt saada vastausta tuohon kysymykseen, missä se raja on ja mikä on se mekanismi, mikä tuon kumuloitumisen rajoittaa. S.u.p. yritti tuohon kaivaa vastausta, mutta sekin oli vain tuota "on havaittu muutoksia vain lajirajojen sisällä" - tyylistä todistelua, joka ei tietenkään likuvarajaisen lajikehityksen puitteissa ole mikään vastaus.