Tanskasta autot edullisimmin (verotta).

Verottomien hintojen hajontaa eri automalleissa eri ajankohtina.
Mallisarja 1.5.2002 1.11.2002 1.5.2003 Muutos vuodessa % yks
Opel Corsa 18,1 13,3 16,8 -1,3
Ford Fiesta 25,8 19,7 *) *)
Renault Clio 19,5 13,8 14,0 -5,5
Peugeot 106 24,4 26,8 29,8 5,4
VW Polo 22,6 18,0 17,8 -4,8
VW Golf 30,5 32,2 29,3 -1,2
Opel Astra 21,4 25,6 16,2 -5,2
Ford Fpcus 24,4 26,6 24,4 0,0
Renault Mégane 26,5 11,5 19,7 -6,8
Peugeot 307 27,2 23,1 18,3 -8,9
BMW 318i 11,2 10,4 15,8 4,6
Audi A4 11,9 13,2 10,4 -1,5
Ford Mondeo 21,5 22,6 22,6 1,1
Opel Vectra 28,0 22,7 14,4 -13,6
VW Passat 27,3 26,9 36,4 9,1
- osoittaa eron kaventuneen
Tiedot: EU 1.5.2003 hinnat osoittaa eron kasvaneen.
Tanska EU:n halvin, Kreikka kakkonen ja Suomi edullinen.
Tanskassa uusien autojen verottomat hinnat ovat koko EU:n halvimmat: 7 prosenttia Kreikan hintoja halvemmat. Kreikka puolestaan on euroa käyttävistä halvin maa. Siellä kolmannes kaikista malleista myydään euroalueen halvimpaan hintaan. Myös Suomi on suhteellisen erdullinen tehdashintojen maa, vaikkakaan EU:n tutkimaista 90 mallisarjasta vain kaksi on verottomilta hinnoiltaan EU:n edullisimpia. Nämä mallisarjat ovat VW Golf ja BMW 318i.
Valmistajien hinnoittelupolitiikka.
Koko euroalueella PSA-konserni (Peugeot, Citroën) ja Volkswagen-konserni (VW, Audi Seat ja Skoda) ovat ne valmistajat, joiden autoissa hintaerot ovat eri EU-maiden välillä suurimmat. Toisaalta eräät autonvalmistajat, kuten BMW ja DaimlerChrysler ( Mercedes, Chrysler, Smart), General Motors (Opel-Vauxhall ja Saab) sekä vähäisemmässä määrin Renault rajoittavat hintaeronsa euroalueella enintään 20 prosenttiin.
Tutkimusmenetelmä.
Tutkimuksessa sovellettiin samaa menetelmää kuin aiemminkin: 18 eurooppalaista ja 8 japanilaista valmistajaa ilmoitti komissiolle eniten myymiensä mallien ov-hinnat 1. toukokuuta 2003.
Hintaeroja laskettaessa viitearvona on sen eurovaluuttaa käyttävän maan hinta, jossa kyseinen malli on halvin. Hinnat on mukautettu autojen vakiovarustelussa esiintyvien erojen mukaan, ja ne ilmoitetaan verottomina ja verollisina euroissa sekä tarvittaessa kansallisessa valuutassa . Raporttiin sisältyy myös tärkeimpien lisävarusteiden ja oikeanpuoleisen ohjauksen hinnat. Mallien vakio- ja lisävarusteissa on vaihtelua eri maiden markkinoilla.
On huomattava, että todelliset vähittäishinnat saattavat poiketa hinnastoissa esitetyistä ov-hinnoista, koska jälleenmyyjät voivat myydä auitojaan alle listahintojen sekä tarjota asiakkaille muita rahanarvoisia etuja markkina-alueesta ja kilpailutilanteesta riippuen.
Eräissä maissa - esimerkiksi Saksassa - on autokaupan piirissä ihmetelty sitä, että EU kiinnittää huomionsa ensisijaisesti verottomiin hintoihin. Sitä ei näytä samassa mitassa kiinnostavan se, mitä eri maiden kuluttajat todellisuudessa autoistaan joutuvat maksamaan. Tanskalaiset maksavat autoistaan kovimman hinnan (indeksi noin 180, kun EU:n keskiarvo on 100) ja suomalaiset autoveron alentamisesta huolimatta EU:n toiseksi kovimman hinnan (indeksi noin 130). Näiden kahden koko Euroopan kärkimaan väliin sijoittuu Norja, joka ei ole EU:n jäsenvaltio.
Suomalaisten tukala asema uusien autojen ostajana tulisi vieläkin konkreettisemmin esiin, jos eri maiden kansalaisten käytettävissä olevien tulojen erot otettaisiin vertailuissa huomioon.
Parhaillaan valtiovalta esittää viinan verotuksen alentamista ensi vuonna. Kun se toteutetaan, valtion verotulojen kertymä alenee ja alkoholin käytön lisääntymisen haittakustannukset nousevat. On vaikea uskoa, että autoveroa oltaisiin alentamassa, vaikka edellinen eduskunta niin lupaili tekevänsä.