Minun isäni kuoli 4 vuotta sittenkun oli menossa kuudennelle luokalle. Äitini asui silloin muualla, koska he olivat eronneet kun olin veljenikanssa n. ensimmäisellä tai toisella luokalla. En tuntenut pienenä äitiä niin tuttavalliseksi , koska asuimmen isän kanssa ja äiti asui yhdessä vaiheessa ulkomaillakin vähän aikaa ja oli useasti poissa, koska oli lentoemäntä. Sitten kun isäni kuoli niin äiti muutti "meille" asumaan veljeni kanssa ja alkoi uudenlainen elämä.Mutta mulla on vaan niin pahaolo vieläkin. Ei ole yhtään iltaa, eikä aamua, etten isääni ajattelisi. Tunnen itseni suhtkoht iloiseksi kaverideni seurassa, mutta silloin tulee päivittäin sellainen tyhjä ja surullinen olo, en enää ole ees niin puhelias, jumitan vaan.
Musta on myös tullut niin kylmä ihminen. Pahin asia mun elämässä on jo tapahtunut, joten jotkut muut asiat vaan tuntuu nii mitättömiltä ja en enään, en tieä oon vaan kylmä ja jumiutunut.
Olisi varmaan pitänyt isän kuoleman jälkeen psykologille tai jotain, koska ei sen ikäiseä, olin silloin 11 vuotta, voi kukaan ystävä tietää miltä tuntuu menettää oma isä, jonka kanssa on asunut koko ikänsä kuolee. Yhtäkkiä kaikki mihin on turvautunut viedään pois. Yhdessä hetkessä.
En ole kuin yhden kerran ystävän edessä itkenyt, en edes voi oman äidin tai veljen edessä. Kuin puolivuotta sitten ystävälleni avauduin hieman näistätunteista tuntu kuin muuri olisi hajonnut. Sen illan jälkeen aloin itkeä yleisesti yhä useammin ( yksin siis itkin jo useasti pitkän aikaa) esim. leffan loputtua, mutta se jo oli merkki, ettäosasin tuodan oikeita tunteitani paremmin esiin.
Kaikki on muuten ihan hyvin viellä. Kouluu sujuu hyvin ja en ole itsaria vakavasti ajatellut tai muuta sellaista. Mutta KOKOAJAN ja JOKAPÄIVÄ on niin masentunut ja surullinen olo isän takia. MUlla siis on ihan ystäviä ja harrasta niiden kanssa kaikkea ja en ole sulkeutunut kotiin. Nyt lukio alkoi ja tutustuu uusiin ihmisiin ja en haluaisi sanoa mitään perheestäni, en mitään.
On nii sekainen. En edes enään voi avautua ihmisille , koska se kenelle avauduin ( hän tiesi aikaisemmin, että isäni on kuollut ja painosti aina kertomaan mitä tapahtui ja onko mulla huonomieli ja jne. En olisi varmaan kertonut että jokapäivä itkettää, sanoin että kaikki on ok, mutta hän luki kaikki päiväkirjastani) antoi myöhemmin minulle sellaisen kuvan, että isäni kuolema on pieni juttu ja hänen masennuksensa paljo pahempi . Mulle tuli niin paha olo siitä, joku sanoo että mun tunteet ja se kuolema oli pikku juttu. Ehkä hän ei vain tiedä miltä musta oikeesti tuntuu, mutta en voikenellekkään sanoa. Ei edesäitin kuoleman jälkeen osannut laittaa meitä mihinkää psykologille tai puhua meidän kanssa asiasta paljoa, olihan kuolema kummiskin hänellekin suuri muutos ja uusi kauhea asia elämässä.
Kaiken lisäksi äidin mies ystävä, mistä sain vasta isän kuoleman jälkeen tietää käytii minua hyväkseen. Vain kerran ( ei tosin ihan raiskannut, mutta..) mutta hän oli aina vihjaileva ja niin imelän ja iljettävä....Onneksi hän ei enään asu suomessa.Äiti kysyi vielä sinä iltana kun miesystävä "käytti hyväkseen" minua, että tapahtuiko mitään ( olin nimittäin vetänyt perskännit ja äiti vei minut kanssaan yöksi sinne miesystävälleen) miesystävän ja minun välillä, että tekiköhän minulle pahaa niin sanoin vain, että ei, en kehannut sanoa, hävetti niinpaljon.
Mulla on niin likanen olo siitä ja ällöttää. Mä voin vielä mielessäni nähä sen rumat kasvot! Mulla oli silloin kunse tapahtu n. 2 vuotta sitten niin turvaton olo. Silloin ei edes oltu isän veljiin niin hyvissä yhteyksissä.
Ja nyt vielä rakas pappa, isäni isä kuole puolivuotta sitten. Olimme läheisiä ja siinä ihmisessä oli kaiikki mikä isäsätä muistutti. Nyt eiole mitään!! toki rakasta äitiäni, mutta on niin surullinen, masentunut, likainen, sekainen , h'ämmentynyt, kummalinen outo olo..
Pahoja tunteita on vaan liikaaa. En halua unohtaa isää, mutta minulla on suuri aukko mielessäni viidennen luokan tapahtumista.Kaikki vaan tuntuu pyyhkiytyvän pois mielestä. Olisin halunnut sanoa niin monta asiaa vielä isälle, pyytää niin monesta asiasta anteeksi.
Kaikki ei ole kunnossa ja jos lapsi kuolee ennen vanhempia, eikä näe lastensa kasvavan...
Kaiken lisäksi ole muutaman kerran saanut paniikkihäiriökohtauksen. Luulen sen johtuvan patoutuneista tunteista. Nyt ei ole pitkään aikaan kohtausta tullut,mutta silloin kun se tuli luulin kuolevani. Naurattaa varmaan sellaisia, jotka eivät koskaan ole saanut kohtausta. En viikkoon kohtauksen jälkeen voinut paljoa
tehdä,koska pelkäsin sen kokoajan tulevan uudestaa.Mua muutenkin pelottaa ..
Nyt siis haluaisin tietää, ettäonko normaalia vielä 4 vuoden jälkeen, ettäon niin surullinen olo?onkojollain kokemuksia...ja haluaisin tietää, että voiko näitä patoutuneista tunteista tulla ongelma vanhempana? Mitä voisin tehdä, en psykologille halua mennä. Se vaan pitäisi tätä normaalina kuoleman jälkee, en halua edes puhua...
Kertokaa vaikka kokemuksia, onko samanlaisia tuntemuksia..
kuolema
2
701
Vastaukset
- Anita
Minun isäni kuoli, kun olin 6-vuotias. Siitä lähtien itkin salaa kaikilta, 12-vuotiaana ensimmäisen kerran uskouduin kaverilleni ja vielä 17-vuotiaana surin pohjattomasti. Sitten olo alkoi hiljalleen helpottaa, mutta ikinä asiasta ei pääse kokonaan yli.
Kun kysyt, onko normaalia, niin sanon, että mielestäni on. Neljä vuotta elämän sen hetken tärkeimmän henkilön menettämisessä on kova pala kenelle tahansa. Mutta minusta lapselle se on vielä rajumpaa kuin aikuiselle, varsinkin sinulle, kun jouduit sopeutumaan kokonaan toisenlaiseen elämään.
Luulen lisäksi, että lapsena ja nuorena ei osaa käsitellä asioita samoin kuin aikuisena, siksi samaa asiaa joutuu käsittelemään kehittyessään aina uudelleen ja uudelleen.
Kaverisi on varmaan hyvin vaikea suhtautua suruusi ja hän haluaa tuoda oman elämäntuskansa esiin. On kuitenkin varmaa, että olet joutunut kokemaan hyvin traumaattisen kokemuksen.
Kokemattoman on hyvin vaikea suhtautua läheisen kuoleman tuottamaan suruun, varsinkin siihen, että se kestää ja kestää eikä tunnu helpottavan. Itse olen ollut melko vähäpuheinen isästäni, mutta olen kuullut useamman omaisen loukkaantuneen sydänjuuriaan myöten toisten kommenteista, joissa heitä kehoitetaan vähitellen näkemään elämä edessään ja unohtamaan hiljalleen kuollut. Mutta ei siihen pysty, niin kauan kuin surettaa, niin kauan surettaa. Siksi kannattaa katsoa tarkkaan, kenelle voi asiasta useamman kerran puhua. Valitettavasti.
Onni onnettomuudessa, että hyväksikäyttäjäsi ei tehnyt sitä kuin kerran. Tuollaisesta minulla ei valitettavasti ole kokemusta, joten en osaa sanoa mitään.
Kirjoitat tilanteestasi selkeästi ja ymmärrät itseäsi. Voisit ehkä kirjoittaa päiväkirjaa, jossa keskityt juuri näihin ikäviin kokemuksiisi. Silloin voit purkaa tunteesi aina, kun tunnet siihen tarvetta. Ja itke, kun itkettää. Isän kuolema on surullista. - omainen / MTH
SOS-Keskus / Suomen mielenterveysseura
Maistraatinportti 4 A
00240 Helsinki
09-61551 739
Sieltä saat apua oli kysymyksessä läheisesi itsemurhan tai äkillisen kuoleman johdosta jatkuva suru / trauma.
Älä jää yksin pohtimaan tunteitasi, puhu ,haea vertaistukea (eli ryhmä jossa saman kokeneita nuoria aikuisia) Ei surulle ole mitään aika määrettä kauanko se kestää / saa kestää surutyö on yksilöllinen prosessi!!
Halaus sinulle ja kaikille jotka surunsa kanssa elävät !!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6568023Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672306Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332228- 1471803
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281302Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131186Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65855Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59841Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7769