eripura uskontoko?

Ihmisellä on voimakas tahto.

Autonvaihdossa tsekkaillaan ja tuumitellaan. Ehkäpä nukutaan yön yli. Koeajetaan, tehdään parit laskelmat. Siirtäiskö tuonnemmaks vai vieläköhän tuolla entisellä menis talven yli...

Ehkei aina niinkään ole kyse omasta oikeassaolemisesta uskonasioissa (meillä tieto vajavaista), monella herää halu puolustaa (ei puolustautua) sitä, mitä Raamatussa sanotaan. Uskallan väittää, että on aiheellista tarttua tiettyihin asioihin. Ja Pyhä Henki, uskovan Puolustaja, joskus siihen kehottaakin.

Yksi, johon voisin tarttua enemmänkin, on tämä 'yhteishyväkristillisyys' so. jokin instituutio sanelee 'pelastuksen ehdot', mikä mielestäni tuudittaa sokeaan uskoon!

Jokainen, joka on tullut uskoon, rakastuu pikkuhiljaa Raamattuun Jumalan Sanana. Se ei ole jotakin velvollisuudentuntoista aamuvartiota polvet kipeinä, vaan yksikin jae (irrottamatta sitä asiayhteydestä) loistaa kirkkaana, kuin muistuttaen siitä, että meidän Jumalamme ON!

Siksi meillä on paljon hengellisiä puolueita&ryhmittymiä, koska lähdetään 'ihmisvetoisesti' rajaamaan oikeutta uskoa! Jeesus havaitsi tämän ollessaan maan päällä, ja joskus tulisestikin kiivastui sen ajan kirjanoppineille tyyliin 'te kyykäärmeitten sikiöt'. Myrkytämmekö toisemme uskonasioilla vai saako Jeesus kylvää kauttamme uskon siemenen?

On todella ikäviä, jos olet saanut tällaisia kokemuksia nk. kristittyjen taholta. Tämä voi johtua monista seikoista. On muistettava, etteivät kaikki kristityn nimellä kulkevia ole uudestisyntyneitä uskovaisia. Monille kristityille kristinusko saattaa olla pelkkä uskonto, jonka puolesta sitten kiivaillaan ja vaaditaan tiettyjen asioiden ja perinteiden orjallista noudattamista. Eletään lain alla eikä armon alla. Jeesuskin torui ankarin sanoin fariseuksia, jotka kiivaili lain ja ihmissääntöjen puolesta ymmärtämättä niiden todellista sisältöä ja tarkoitusta.

Myös uudestisyntyneet uskovaiset saattavat liiallisessa innossaan ilman asiallista opetusta ajattelematta langeta tähän niin kauan, kunnes hengen hedelmä alkaa vähitellen kypsyä. ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Mutta hyvä hedelmä vaatii usein aikaa, ennen kuin kypsyy nautittavaksi. Jotkut olettavat, että uskovaisen hedelmä kypsyy hetkessä. Niin valitettavasti ei aina käy.
Ei huomioida riittävästi ihmisten erilaisuutta. Jokainen tuijottaa ”omaa napaansa”. Toisaalta uskovien keskuudessa on oltava tiettyjä sääntöjä ja kristillisiä opinkappaleita, siitä ei pääse mitenkä, mutta niiden suhteen tulee noudattaa niitä periaatteita, jotka nousevat evankeliumin pohjalta.
Lähdemme siitä, että ”Jeesus on totuus” ja Raamattu on luotettava. Siitä aito uskovainen ei voi tinkiä. Ei voi yksipuolisesti poimia vain joitakin itseään miellyttäviä kohtia ja jättää toisia ydinasioita huomaamatta.
Suvaitsevaisuus ei suinkaan merkitse, että meidän tulee hyväksyä kaikki, mitä muut esittävät. Saamme toki voimakkaastikin tuoda esille omia näkemyksiä, mutta tulisi tapahtua rakkaudellisesti, siinä olet oikeassa.. Mutta tietääkö se toinen todelliset motiivimme, vai ottaako hän ne kuitenkin hyökkäyksenä, kuten olen erittäin usein havainnut keskustelupalstoilla ? Emme voi, emmekä saa olla niin ”suvaitsevia”, että jätämme evankeliumin tärkeimmät asiat sanomatta, jotta emme ketään loukkaisi.
Elävä kristillinen usko ja elämä ei perustu ensisijaisesti siihen, mitä teemme tai miten käyttäydymme.
Evankeliumin tärkein sanoma on kuitenkin ihmisen pelastus Jeesuksen sovitustyön kautta. Tämä on Jumalan lahja, jonka saamme armosta ilman omia ansioitamme vastaanottaa. Lue lisää tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm

Kuule mulla tuli mieleen, että siinä sitä rakkautta tarviikin kun eri pura uskovia kattelee.
Viellä enemmän tarvii rakkautta noita ateistien sivujen kirjoittajia kohtaan, kun noita ateistijen sivuja vilkaisee. Tuntuu tosi pahalta kun ihmisten ilkeys eroittaa ihmiset toisistaan.
Toisaalta mä oon tajunnu, että kukkulat jotka on välissä, eivät ole ylivoimaisia silloin kun Pyhä Henki alkaa auttamaan. Vaikka toisaalta joskus on viisasta luovuttaa.