Olen joutunut itse tilanteeseen,jossa nuori ihminen päätti elämänsä ohjaamani ison ajoneuvon eteen/alle.Voin kertoa ettei ollut mitenkään mukava tunne tajuta mitä tapahtuu,ja että mitään et pysty tekemään sen enempää törmäämisen välttämiseksi kuin uhria auttaakseni onnettomuuden jälkeen.Vaikka kysessä oli selkeä itsemurha,yritin kaikkeni tämän nuoren ihmisen auttamiseksi,turhaan....Olen itsekkin nuori,vasta 23.vuotias ja ihmettelen suuresti mikä ajaa ihmiset näihin tekoihin,ja vielä enemmän ihmettelen miksi se pitää tehdä toisen kustannuksella.Henkilökohtaisesti en usko että koskaan pääsen tapahtuman yli täysin.Nyt alle vuosi tapahtuman jälkeen näen lähes joka yö painajaista tästä tapahtumasta,ja tämän ihmisen katseesta jonka hän suuntasi suoraan silmiini ennenkuin jäi alle.En voinut jäädä paikalleni miettimään,vaan nousin ratin taakse jo seuraavana päivänä,elämän oli jatkuttava.Miettikää toisenkin kerran ennenkuin teette hätiköityjä päätöksiä elämänne suhteen,ja jos päätätte lopettaa elämänne niin ampukaa vaikka itsenne.Ei ole mitään syytä pilata täysin syyttömän elämää omien huoliensa takia...
Itsemurhat
51
10051
Vastaukset
- Make
suomessa kun ei saa lääkäriltä nukutus myrkky piikiä jos haluaa kuolla, niin vaihto ehdoiks jää melkein toi rekan alle meno...asettakaan ei saa liian helposti.
- adgadga
kyllä itseltään saa hengen pois jos vain haluaa. Serkkuni tappoi itsensä humalassa hirtäytymällä pyykkinaruun joka oli sidottu puunoksaan. Kyllä se henki lähtee jos vain haluaa.
Itsekin olen sitä mieltä että jos itsensä aikoo tappaa niin ei siihen kuolemiseen muita pidä sotkea. Niinkuin ketjun aloittajalle oli käynyt.
- Sisko
paljon suurempaakin joukkoa kuin omaiset,ystävät ja työtoverit! Olen todella pahoillani, mitä olet joutunut kokemaan.
Hyvä, että toit tämmöisenkin puolen asiassa esiin.
Olen pähkäillyt itsemurha-asiaa puolelta ja toiselta ja näyttää siltä, että usein halu itsemurhaan sisältää äärimmäistä epätoivoa, äärimmäistä häpeää, itsekkyyttä ja koston halua (jääkää muut kärsimään, kun ette minua auttaneet!). Ei siis kovin mustavalkoinen asia. Itsemurhan tehnyt ei ole pelkästään ressukka, jolla meni huonosti.
Toivon, että toivut kokemastasi pahasta ja hyvä, että lähdit heti vain uudestaan liikkeelle.- JustALittleGirl-88-
itse en ikinä voisi edes harkita itsemurhaa!
parhaan ystäväni isä teki itsemurhan hirttämällä itsensä tasan vuosi sitten, koska hän oli alkoholisti ja hänellä oli kauheat selkäkivut! mutta itsemurha ei ole ratkaisu!sillä saa lähimmäiset kärsimään. ystävänikin syytti pitkään itseään tapahtuman takia.ja oma veljenikin on harkinnut itsemurhaa, hän oli kävellyt hyppytornin portaita ylös aikoakseen hypätä alas mutta onneksi hän ei ollut pystynyt siihen ja oli kääntynyt puolessavälissä takaisin!hän on vieläkin masentunut mutta minulle hän näyttelee elämäniloista ihmistä! - Sisko
korjaisin kuitenkin sanalla itsekeskeisyys.
Esim. oma tuska ja murhe saa suuremman vallan kuin ajatus, että jäljelle jääneet pienet lapset jäävät vaille isää tai äitiä ja joutuvat lopun elämänsä sulattelemaan vanhemman itsemurhaa. Tämä yksi esimerkki, jonka olen läheltä nähnyt.
Itsemurhan tehneen lähiomaisena ja vuosien masennusta kokeneena en mitenkään pysty itsemurhaa hyväksymään (tekoa), mutta ihmistä en tuomitse, ei ole minun asiani. - itsariyriyksia
Kylläpä särähti korvaan. Suurempaa itsekkyyttä osoittaa mielestäni lähiomaiset, jotka haluavat pitää masentuneet itsarikandidaatin kärsimässä, vain sen takia, ettei itsestä tuntuis toisen pois meno pahalta. Itse en näe itsemurhassa enää kostonhimoa. Se on mielestäni virheellinen käsitys ja taas yksi tapa parantaa omia fiboja, jos sittenkin olis ollu jotain tehtävissä tai ois voinu auttaa... yleensä voi.
mustavalkoinen asia ei todellakaan ole, mutta yleinen ja elämä jatkuu, vaikka yksi on poissa. Ei niitä kannata jäädä muistelemaan. Onhan noita kavereita elossakin. Parempi huolehtia niistä, kun kuollutta on turha ravistella.
Olen pahoillani alkup. kirjoittajan kokemuksista. Itse olin ensimmäisenä paikalla frendini tehtyä saman. Yritin ajaa häntä kiinni jotta peruis aikeensa, mutta hänen autonsa oli nopeampi. Hän katsoi minua ja uskon nyökänneeni takaisin hänen nyökkäisyyn. Sytytin röökin ja vasta sitten kutsuin ambulanssin. Kunnioitin hänen tahtoaan kuolla.
Ei ole vaivannut juuri mieltä. Enemmän vaivannut frendi joka hyppäsi, kun kuulemma vitutti. puoli vuotta sairaalassa, tehtiin naama uusiksi yms. Kotiutuspäivänä ampui itsensä. Tätä olen muistellut enemmän. - sisko 81
itsariyriyksia kirjoitti:
Kylläpä särähti korvaan. Suurempaa itsekkyyttä osoittaa mielestäni lähiomaiset, jotka haluavat pitää masentuneet itsarikandidaatin kärsimässä, vain sen takia, ettei itsestä tuntuis toisen pois meno pahalta. Itse en näe itsemurhassa enää kostonhimoa. Se on mielestäni virheellinen käsitys ja taas yksi tapa parantaa omia fiboja, jos sittenkin olis ollu jotain tehtävissä tai ois voinu auttaa... yleensä voi.
mustavalkoinen asia ei todellakaan ole, mutta yleinen ja elämä jatkuu, vaikka yksi on poissa. Ei niitä kannata jäädä muistelemaan. Onhan noita kavereita elossakin. Parempi huolehtia niistä, kun kuollutta on turha ravistella.
Olen pahoillani alkup. kirjoittajan kokemuksista. Itse olin ensimmäisenä paikalla frendini tehtyä saman. Yritin ajaa häntä kiinni jotta peruis aikeensa, mutta hänen autonsa oli nopeampi. Hän katsoi minua ja uskon nyökänneeni takaisin hänen nyökkäisyyn. Sytytin röökin ja vasta sitten kutsuin ambulanssin. Kunnioitin hänen tahtoaan kuolla.
Ei ole vaivannut juuri mieltä. Enemmän vaivannut frendi joka hyppäsi, kun kuulemma vitutti. puoli vuotta sairaalassa, tehtiin naama uusiksi yms. Kotiutuspäivänä ampui itsensä. Tätä olen muistellut enemmän.Edesmennyt siskoni kirjoitti kirjeessään , että tekoni on hyvin itsekäs, rakastan teitä kaikkia ja ei minua kukaan pystynyt auttamaan, eikä kukaan voi toisen ajatuksia lukea jne. Minunkin mielestäni teko on itsekäs, itsemurhan tehneiden omaiset ovat sen uhreja, vaikkei edesmennyt sitä olisi halunnutkaan. Silti kunnioitan hänen omaa päätöstä, vaikka sitä on vaikea hyväksyä. Ei tärkeän, läheisen ihmisen menettämisen pelko mielestäni ole mitenkään paha asia. Sitä niin toivoi, että siivet ois kantanu pitemmälle. Kuinka tällä ihmisellä ois ollu vielä vaikka mitä nähtävää ja koettavaa, mutta ehkä se kuoleman päivä oli vain jossain päätetty. Kyllä hänelläkin oli tosi valoisia päiviä, ei se mitään synkkyydessä elämistä ollut. Kaikki oli päälisin puolin hyvin; poikaystävä, rakastava perhe, opiskeli unelma-ammattiinsa ja ensimmäinen oma pesä. Jokainen miettii jossain elämänvaiheessa samaa ratkaisua vähemmän tai enemmän tosissaan myös tämän viestin allekirjoittanut. Ei monesti näille asioille vaan voi mitään. Tietenkin silloin jos pystys muuttaan asioita menneisyydessä, koska usein ne arvet sisimpään ovat jossain siellä tulleet. Kyllähän joitakin ihmisiä pystyy ja voi auttaa, mutta usein sitä ei voi tietää toisen ihmisen sisäistä ajatusmaailmaa eikä hetkeä joka on viimeinen. Vaikka siskoni on fyysisesti poissa niin tunnen silti joka päivä hänen läsnäolonsa, iloisen naurun, hymyn, kiukunpuuskat, anteeksipyytämisen, halaukset ja sanan Rakas. Tiedän, että sulla on nyt hyvä olla.
- sivustakatsoja
JustALittleGirl-88- kirjoitti:
itse en ikinä voisi edes harkita itsemurhaa!
parhaan ystäväni isä teki itsemurhan hirttämällä itsensä tasan vuosi sitten, koska hän oli alkoholisti ja hänellä oli kauheat selkäkivut! mutta itsemurha ei ole ratkaisu!sillä saa lähimmäiset kärsimään. ystävänikin syytti pitkään itseään tapahtuman takia.ja oma veljenikin on harkinnut itsemurhaa, hän oli kävellyt hyppytornin portaita ylös aikoakseen hypätä alas mutta onneksi hän ei ollut pystynyt siihen ja oli kääntynyt puolessavälissä takaisin!hän on vieläkin masentunut mutta minulle hän näyttelee elämäniloista ihmistä!Olen kanssasi samaa mieltä. Niin suuria ongelmia ei saisi olla, että se johtaisi itsemurhaan. Kyllä mielestäni kaikkiin ongelmiin pitäisi löytyä ratkaisu. Itsemurha on kamala asia. Elämällä on vielä annettavaa.
- samaa mieltä itsekyy
itsariyriyksia kirjoitti:
Kylläpä särähti korvaan. Suurempaa itsekkyyttä osoittaa mielestäni lähiomaiset, jotka haluavat pitää masentuneet itsarikandidaatin kärsimässä, vain sen takia, ettei itsestä tuntuis toisen pois meno pahalta. Itse en näe itsemurhassa enää kostonhimoa. Se on mielestäni virheellinen käsitys ja taas yksi tapa parantaa omia fiboja, jos sittenkin olis ollu jotain tehtävissä tai ois voinu auttaa... yleensä voi.
mustavalkoinen asia ei todellakaan ole, mutta yleinen ja elämä jatkuu, vaikka yksi on poissa. Ei niitä kannata jäädä muistelemaan. Onhan noita kavereita elossakin. Parempi huolehtia niistä, kun kuollutta on turha ravistella.
Olen pahoillani alkup. kirjoittajan kokemuksista. Itse olin ensimmäisenä paikalla frendini tehtyä saman. Yritin ajaa häntä kiinni jotta peruis aikeensa, mutta hänen autonsa oli nopeampi. Hän katsoi minua ja uskon nyökänneeni takaisin hänen nyökkäisyyn. Sytytin röökin ja vasta sitten kutsuin ambulanssin. Kunnioitin hänen tahtoaan kuolla.
Ei ole vaivannut juuri mieltä. Enemmän vaivannut frendi joka hyppäsi, kun kuulemma vitutti. puoli vuotta sairaalassa, tehtiin naama uusiksi yms. Kotiutuspäivänä ampui itsensä. Tätä olen muistellut enemmän.voi että kirjoitit just kuin minun ajatuksillani. Itsarintekijää on turha syytellä, hänellä on ollut niin paha ja ahdistava olo, ettei muuta ulospääsyä.
Pahoittelen rekkakuskin osuutta, mutta yritä ajatella että itsarin tekijän tuskat loppui siihen kun kuoli.
Joku tutkija on sanonut että paleltumiskuolema on helpoin, joten itsarikanditaatit jättäkää rekat rauhaan, kiitos. - shibben
Aika jänniä kulttuurierot, meillä itsemurha on itsekäs ja kamala teko, Japanissa taas kunniakas loppu ja joskus ainoa vaihtoehto kasvojensa pelastamiseen.
- Hei!
samaa mieltä itsekyy kirjoitti:
voi että kirjoitit just kuin minun ajatuksillani. Itsarintekijää on turha syytellä, hänellä on ollut niin paha ja ahdistava olo, ettei muuta ulospääsyä.
Pahoittelen rekkakuskin osuutta, mutta yritä ajatella että itsarin tekijän tuskat loppui siihen kun kuoli.
Joku tutkija on sanonut että paleltumiskuolema on helpoin, joten itsarikanditaatit jättäkää rekat rauhaan, kiitos.Paleltumiskuolemassa on iso riski, että jää henkiin. Jolloin joutuu kärsimään enemmän, esim: joutuu amputoimaan jalkoja tms...
- Anonyymi
JustALittleGirl-88- kirjoitti:
itse en ikinä voisi edes harkita itsemurhaa!
parhaan ystäväni isä teki itsemurhan hirttämällä itsensä tasan vuosi sitten, koska hän oli alkoholisti ja hänellä oli kauheat selkäkivut! mutta itsemurha ei ole ratkaisu!sillä saa lähimmäiset kärsimään. ystävänikin syytti pitkään itseään tapahtuman takia.ja oma veljenikin on harkinnut itsemurhaa, hän oli kävellyt hyppytornin portaita ylös aikoakseen hypätä alas mutta onneksi hän ei ollut pystynyt siihen ja oli kääntynyt puolessavälissä takaisin!hän on vieläkin masentunut mutta minulle hän näyttelee elämäniloista ihmistä!Itse taas voisin sen tehdä ja sellaiset on edelleen aatokset, eli en halua olla rappeutuvana vanhuksena maailmassa, missä suurin osa biosfääristä on ihmisten toimesta tuhottu, ja mitä ei enää muutenkaan nytkään tunne omakseen. Työni on itselleni mitään antamatonta, teen vain jonkinlaisen palkan takia. En koskaan halunnut lapsia maapallon liikaväestön takia, se on ekoteko. Mitään iloja ei luonnon eläinten näkemisen lisäksi ole. En pidä ihmisten seurasta vapaa-ajalla koska en luota heihin, enkä pidä lisääntyneestä roskaviihteestä ja some-itsekehusta.
- 2-aminoetanoli
..siinä ettei kenenkään kuulu tehdä itsemurhaa muiden kustannuksella..
On väärin sanoa että ihminen on itsekäs jos tekee itsemurhan tai jotain ja syyttää ihmistä itseään siitä..harvoin ihminen yksin saa itseään siihne jamaan että haluaa kuolla.. ..ne jotka syyttävät ja vähättelevät ihmisiä jotka haluavat tehdä tai ovat tehneet itsemurhan, täytyisi itse miettiä asiat uuteen järjestykseen.. he eivät tiedä miltä tuntuu olla niin surkeassa jamassa.. joskus vaan ei millään jaksa enää elää.. täytyy osata katsoa asiaa myös itsemurhaa harkitsevaa/tehneen kannalta.. itse olen käynyt lähellä itsemurhaa mutta noussut ylös sieltä haudan pohjalta ja alkanut elämäni uudestaan jättänyt kaiken menneen taakse.. vaikka itse olen päässyt siitä yli ja jättänyt sen taakseni en tuomitse niitä jotka haluavat tehdä tai ovat tehneet itsemurhan..
"..on hyväksyttävä se että mennyt on mennyttä ja tulevaisuus vielä käymättä.."- Sisko
miltä tuntuu olla surkeassa jamassa, mutta he kunnioittavat ELÄMÄÄ niin paljon, että eivät tee itsemurhaa...
- 2-aminoetanoli
Sisko kirjoitti:
miltä tuntuu olla surkeassa jamassa, mutta he kunnioittavat ELÄMÄÄ niin paljon, että eivät tee itsemurhaa...
..ymmärtää asian ydintä..
- ida
Sisko kirjoitti:
miltä tuntuu olla surkeassa jamassa, mutta he kunnioittavat ELÄMÄÄ niin paljon, että eivät tee itsemurhaa...
tiedä mistä puhut..
kaikki eivät oo niin herkkiä kuin toiset,kaikki eivät oo yhtä vahvoja...
sen helvetinmoisen taakan nujertamana,voimattomana,väsyneenä,ei todella ole paljon kunnioitusta jäljellä.
miten voisi kunnioittaa mitään muuta jos ei kunnioita itseään? ei mitenkään.
ja jos tekee itsemurhan tai harkitsee sitä,ei taatusti kunnioita itseään,vaan tuntee itsensä väsyneeksi´,nuutuneeksi ,täysin epäonnistuneeksi.
ja musta itsestäni ainakin joskus tuntuu,että mä tekisin muille vaan palveluksen jos päättäisin päiväni,joskus todella tuntee itsensä täysin hyödyttömäksi ja muille rasitteeksi...joskus taas tuntuu että ei yksinkertaisesti jaksa enää välittää tekemistensä seurauksista,olo on turta,kaikki on merkityksetöntä..
kirjoituksesi perusteella voi päätellä että et ole koskaan ollut vankina masennuksen syövereissä niin syvällä,jonne ei auringon säteet pääse,auttava käsi ei löydä,ei ilman suurta sisua ja kovan kuoren murtamista..
et tiedä mistä puhut ja siksi puheesi satuttavat. - Sisko
ida kirjoitti:
tiedä mistä puhut..
kaikki eivät oo niin herkkiä kuin toiset,kaikki eivät oo yhtä vahvoja...
sen helvetinmoisen taakan nujertamana,voimattomana,väsyneenä,ei todella ole paljon kunnioitusta jäljellä.
miten voisi kunnioittaa mitään muuta jos ei kunnioita itseään? ei mitenkään.
ja jos tekee itsemurhan tai harkitsee sitä,ei taatusti kunnioita itseään,vaan tuntee itsensä väsyneeksi´,nuutuneeksi ,täysin epäonnistuneeksi.
ja musta itsestäni ainakin joskus tuntuu,että mä tekisin muille vaan palveluksen jos päättäisin päiväni,joskus todella tuntee itsensä täysin hyödyttömäksi ja muille rasitteeksi...joskus taas tuntuu että ei yksinkertaisesti jaksa enää välittää tekemistensä seurauksista,olo on turta,kaikki on merkityksetöntä..
kirjoituksesi perusteella voi päätellä että et ole koskaan ollut vankina masennuksen syövereissä niin syvällä,jonne ei auringon säteet pääse,auttava käsi ei löydä,ei ilman suurta sisua ja kovan kuoren murtamista..
et tiedä mistä puhut ja siksi puheesi satuttavat.satutti! En tarkoittanut satuttaa, vaan herättää ajatuksia jäljelle jääneitten tuskasta.
Olen itse kokenut vuosien masennusta, jota syvensi ja pahensi läheisen itsemurha. Itsemurha on kuin kuilu, joka meinaa imaista lähisukulaiset tai muut tosi läheiset mukanaan. Oletko sinä haudannut rakkaan ihmisesi? Se sattuu paljon ja kauan...
Työtoverini teki itsemurhan ja häneltä jäi pieniä lapsia puoliorvoiksi. Ne lapset kantavat isättömyyttä ja itsemurhan tuomaa taakkaa lopun elämänsä. Sattuu seurata näitten lasten tuskaa ja sattuu ajatella työtoverin toivottomuutta ja periksi antamista...
Oletko seurannut itsemurhan kautta lapsensa menettäneiden vanhempien elämäntaistelua nitropurkkien kanssa? ....ja kun infarkti iskee, ja he yrittävät fyysisesti nujerrettuina vähäisillä voimillaan tarttua elämästä kiinni. Oletko nähnyt sitä tuskaa? Minä olen - ihan läheltä.
Ja näistä kaikista ylös rämpineenä pidän edelleen oikeutenani ajatella, että niin kauan kuin on elämää, on toivoakin. - 2-aminoetanoli
Sisko kirjoitti:
satutti! En tarkoittanut satuttaa, vaan herättää ajatuksia jäljelle jääneitten tuskasta.
Olen itse kokenut vuosien masennusta, jota syvensi ja pahensi läheisen itsemurha. Itsemurha on kuin kuilu, joka meinaa imaista lähisukulaiset tai muut tosi läheiset mukanaan. Oletko sinä haudannut rakkaan ihmisesi? Se sattuu paljon ja kauan...
Työtoverini teki itsemurhan ja häneltä jäi pieniä lapsia puoliorvoiksi. Ne lapset kantavat isättömyyttä ja itsemurhan tuomaa taakkaa lopun elämänsä. Sattuu seurata näitten lasten tuskaa ja sattuu ajatella työtoverin toivottomuutta ja periksi antamista...
Oletko seurannut itsemurhan kautta lapsensa menettäneiden vanhempien elämäntaistelua nitropurkkien kanssa? ....ja kun infarkti iskee, ja he yrittävät fyysisesti nujerrettuina vähäisillä voimillaan tarttua elämästä kiinni. Oletko nähnyt sitä tuskaa? Minä olen - ihan läheltä.
Ja näistä kaikista ylös rämpineenä pidän edelleen oikeutenani ajatella, että niin kauan kuin on elämää, on toivoakin...kuuntelen kun ystäväni kertoo että he haluavat tehdä itsemurhan..ja minkä takia.. yritän itse auttaa mutta en voi.. olen kertonut oman tarinani monesti..ei auta..
..kuukausittain saan kuulla että ystäväni on yrittänyt itsemurhaa.. vaikka kuinka yritän takoa järkeä päähän..ei auta
..olen kuullut niin monta tarinaa..ja päälle vielä oma menneisyyteni..luulisi tietävän mistä puhun..
..ystäväni hengen pelastaa rakkaus jonka hän löysi..häntä kannattelee rakkaus.. ..oman henkeni pelasti rakkaus jonka löysin..minua pitää jaloillani rakkaus jota saan..
..mutta entä kun rakkaus loppuu? ..miten sitten käy..se jää nähtäväksi
olen menettänyt viereltäni monia ystäviä sillä väärällä tavalla.. ei kuitenkaan itsemurha..vaan onnettomuudet..olen nähnyt, ollut vierellä ja ollut tukena kun toinen ystäväni suree menetettyä itkien ja vapisten.. niin kuin minäkin tein mutta yksin kun olin päässyt kotiin..niin ettei kukaan nähnyt..
..olkaa kilttejä.. älkääkä sanoko etten tiedä mistä puhun.. - *etanoli
Sisko kirjoitti:
satutti! En tarkoittanut satuttaa, vaan herättää ajatuksia jäljelle jääneitten tuskasta.
Olen itse kokenut vuosien masennusta, jota syvensi ja pahensi läheisen itsemurha. Itsemurha on kuin kuilu, joka meinaa imaista lähisukulaiset tai muut tosi läheiset mukanaan. Oletko sinä haudannut rakkaan ihmisesi? Se sattuu paljon ja kauan...
Työtoverini teki itsemurhan ja häneltä jäi pieniä lapsia puoliorvoiksi. Ne lapset kantavat isättömyyttä ja itsemurhan tuomaa taakkaa lopun elämänsä. Sattuu seurata näitten lasten tuskaa ja sattuu ajatella työtoverin toivottomuutta ja periksi antamista...
Oletko seurannut itsemurhan kautta lapsensa menettäneiden vanhempien elämäntaistelua nitropurkkien kanssa? ....ja kun infarkti iskee, ja he yrittävät fyysisesti nujerrettuina vähäisillä voimillaan tarttua elämästä kiinni. Oletko nähnyt sitä tuskaa? Minä olen - ihan läheltä.
Ja näistä kaikista ylös rämpineenä pidän edelleen oikeutenani ajatella, että niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.ei tahdo viestit ilmestyy
- minä
Oma isoveljeni teki itsemurhan n. puolitoista vuotta sitte,enkä varmaan koskaan toivu siitä täysin.. Tuntuu käsittämättömältä,kuinka juuri 10 minuuttia aikaisemmin on jutellut ihmisen kanssa,ja kuinka hänen ollessa "kävelylle" viimeiset sanani ovat moi moi,ja sitten saan puhelun,että veljeni on kuollut. Päivittäin joudun kulkemaan bussilla tapahtumapaikan ohi.. Olen ajatellut asian niin,että veljeni kuoli sairauteen nimeltä skitsofrenia,sillä hän kertoi kuulevansa jatkuvasti ääniä,jotka käsevät häntä tappamaan itsensä ym.ym..Ainoo vaan,et ne äänet olivat sille ihan todellista totta.Veli ei voinut käsittä,miten muut eivät uskoneet niitä todeksi. Tätä juttua jatkuisi varmasti romaanin verran,mutta taidan jättää asian tähän.
- -angel-
ole vihainen tuolle ihmiselle..Ei se halunnut sua satuuttaa..Häneen vaan koski, aivan kuten minuun nyt.
- Teija
Mä kyllä tavallaan ymmärrän niitä jotka tekee itsarin...elämäntilanteet voi olla joskus tosi vaikeita...mutta yleensä luulis että kannattaa taistella kauankin mieluummin kuin luovuttaa heti. On ainakin ehdottomasti väärin tehdä se silleen, että muille jää traumoja...siis mun mielestä
- sisko 81
Olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Kun ihmisellä on sisällään suuri hätä, ei siinä tilanteessa monesti tule ajateltua toisia ihmisiä. Nuori siskoni teki itsemurhan ajaessaan rekan alle keväällä. Olen monesti miettinyt, että mitenkä siskoni saattoi tehdä sen kun muuten aina eläessään oli ajattelevainen toisia ihmisiä kohtaan. Soitettiin sille rekkakuskille silloin ja pyydettiin anteeksi siskonikin puolesta, ei se varmaan kuskin kokemusta miksikään muuttanut, mutta kun emme sille asialle muutakaan voi. Jälkeenpäin ollaan saatu selville, että siskoni oli viimeisessä puhelussaan sanonut ajavansa pylvääseen, mutta siinä ei sitten rekkakuskin ikäväksi käynytkään niin. En osaa sanoa mikä sitten rekan ilmestettyä tuli..Tiedän vain, että sinä yönä siskollani oli mitä kauhein hätä sisimmässään ja etten pystynyt häntä auttaan. Tiedän, että asia seuraa matkassa koko loppuelämän teitä isojen autojen kuljettajia. Voimia sinulle =)
- Yhä rahtari
Kiitos lohdutuksesta.Olet oikeassa siinä,että tapahtuma seuraa elämässä mukana melko tiiviisti.Täytyy antaa julkinen kiitos tyttöystävälleni joka on ollut äärettömän suureksi avuksi tässä prosessissa,hän lähti jopa mukaani seuraavalla kerralla kun ajoin tapahtumapaikan ohitse.Se oli melko ahdistava tilanne,joka toistui viimeksi toissa yönä.Olen yrittänyt välttää ko.paikkaa parhaani mukaan,ja työnantajani tietää sen kyllä.Onneksi.Enemmän sinä tarvitset voimia aivan varmasti kuin minä,en edes tuntenut koko ihmistä ja sinä kuitenkin menetit siskosi.Olen todella pahoillani,ja tarkoitan sitä myös.Mutta muista aina,että sinä et voinut sitä estää mitenkään äläkä syytä itseäsi siitä.Se on ehkä suurin virhe minkä voit tehdä,siskosi päätti itse elämästään ja valitettavasti tällä tavalla.Se että kyseessä on noin läheinen ihminen,sen täytyy olla jotain niin järkyttävää etten osaa edes kuvitella.Yritä kuitenkin jaksaa,ja ajttele vaikka että siskosi on nyt paremmassa paikassa ja huolet ovat hänen osaltaan päättyneet.Vaikka illat pimenee,ja tunteet nousevat pintaan helpommin ainakin mulla niin älä jää tuleen makaamaan vaan liiku eteenpäin.Nimim.päätellen olet jopa muakin nuorempi,joten sulla on vielä pitkä elämä edessä.Älä pilaa sitä enempää,vaan pidä katse huomisessa.Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa.
- sisko-81
Yhä rahtari kirjoitti:
Kiitos lohdutuksesta.Olet oikeassa siinä,että tapahtuma seuraa elämässä mukana melko tiiviisti.Täytyy antaa julkinen kiitos tyttöystävälleni joka on ollut äärettömän suureksi avuksi tässä prosessissa,hän lähti jopa mukaani seuraavalla kerralla kun ajoin tapahtumapaikan ohitse.Se oli melko ahdistava tilanne,joka toistui viimeksi toissa yönä.Olen yrittänyt välttää ko.paikkaa parhaani mukaan,ja työnantajani tietää sen kyllä.Onneksi.Enemmän sinä tarvitset voimia aivan varmasti kuin minä,en edes tuntenut koko ihmistä ja sinä kuitenkin menetit siskosi.Olen todella pahoillani,ja tarkoitan sitä myös.Mutta muista aina,että sinä et voinut sitä estää mitenkään äläkä syytä itseäsi siitä.Se on ehkä suurin virhe minkä voit tehdä,siskosi päätti itse elämästään ja valitettavasti tällä tavalla.Se että kyseessä on noin läheinen ihminen,sen täytyy olla jotain niin järkyttävää etten osaa edes kuvitella.Yritä kuitenkin jaksaa,ja ajttele vaikka että siskosi on nyt paremmassa paikassa ja huolet ovat hänen osaltaan päättyneet.Vaikka illat pimenee,ja tunteet nousevat pintaan helpommin ainakin mulla niin älä jää tuleen makaamaan vaan liiku eteenpäin.Nimim.päätellen olet jopa muakin nuorempi,joten sulla on vielä pitkä elämä edessä.Älä pilaa sitä enempää,vaan pidä katse huomisessa.Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa.
Kiitos sullekkin. Viestisi kosketti minua todella paljon. En ole kyenny itkeen siskoani varmaan 2 vkon, kun luin viestisi niin kyyneleet tuli silmään. Taas huomas kuinka hirveä ikävä onkaan. Tiedänpä tosiaan ettei siskolla ainakaan enää ole hätää vaan on saanu rauhan. Suuren tuskan ja ikävän jätti vaan meille omaisille.
Pimeät illat pistää muuten mielen joskus aika matalaksi, mutta kyllä niistä selvitään. Olet tosi onnekas kun sinulla on tyttöystävä, joka tukee sinua vaikeassa asiassasi. Kiitos paljon vastauksestasi ja kaikkea hyvää elämääsi :) - akustiina
sisko-81 kirjoitti:
Kiitos sullekkin. Viestisi kosketti minua todella paljon. En ole kyenny itkeen siskoani varmaan 2 vkon, kun luin viestisi niin kyyneleet tuli silmään. Taas huomas kuinka hirveä ikävä onkaan. Tiedänpä tosiaan ettei siskolla ainakaan enää ole hätää vaan on saanu rauhan. Suuren tuskan ja ikävän jätti vaan meille omaisille.
Pimeät illat pistää muuten mielen joskus aika matalaksi, mutta kyllä niistä selvitään. Olet tosi onnekas kun sinulla on tyttöystävä, joka tukee sinua vaikeassa asiassasi. Kiitos paljon vastauksestasi ja kaikkea hyvää elämääsi :)hienoa että on tälläinen palsta jossa voi vaihtaa kokemuksia.
itse olen kokenut läheisen itsemurhan joku vuosi sitten.silloinen miesystäväni otti itseltään hengen hirttämällä itsensä.ilmeisesti aivan täysissä ruumiin ja sielun voimissa,päätellen kirjeistä jotka hän oli kirjoittanut ennen kuolemaansa.
tajusin jälkeenpäin että hän oli rukoillut omalla tavallaan apua minultakin.mutta olin juuri niinä aikoina isekin niin kiinni omien murheitteni ja ongelmieni kanssa että en pahemmin jaksanut otta hänen avun pyyntöään vakavasti.
moni on tykännyt että itsemurha on rohkeateko.jotkut taas että se raukkamainen ja pelkurimainen teko.monia muitakin mielipiteitä olen kuullut.mutta mitä se auttaa. kuolema on niin lopullista kuitenkin.
vieläkin nytten joittekin vuosien jälkeen tunnen joskus syyllisyyttä,surua,muuta tapahtuma sai minut pysähtymään ja laittamaan elämänarvot oikeaan järjestykseen.
mutta usein ajattelen hänen vanhaa isäänsä jolle hänen poikansa oli ylpeyden aihe.suru jonka hän aiheutti kuolemallaan isälleen oli julmaa.
ja suru jonka hän aiheutti pikkuveljelleen,jolle hän oli myös rakkain ihminen maailmassa.
joskus haluaisin "syyllisen" jota voisin syyttää hänen kuolemastaan.muta ketä tai mitä???
lapsuutta,elämää yleensä,jumalaa , tai vaikkapa kohtaloa ja paremman puutteessa yhteiskuntaa.
mutta ainut jonka voin on että kunniottaa hänen ratkaisuaan,ja ottaa opikseni siitä.
- omaisia
on täällä paljon.
se ei ole sinun syysi. Muistakaa se se jotka olette joutuneet todistamaan ahdistuneen ihmisen viimeistä hätähuutoa. Se ei liity teihin millään lailla.- 1surija muiden joukossa
on olla syyttämättä itseään,ainakaan vielä kun tapahtumasta on niin vähän aikaa.Olen ihan rikki enkä tiedä miten tästä selviän.Joskus harvoin sitä pystyy ajattelemaan jotain muuta.Pystyn vain maalailemaan taulua ja hoitamaan puutarhaa.Muuta en jaksa ja se tuo mulle vähän helpotusta.Vaikea masennus menneillään.Olen joitakin vuosia sitten osittain parantunut masennuksesta osittain työelämään . Nyt tuntuu että tässä menee loppuelämä mieli maassa.
kerroin tämän tarinani että näinkin voi käydä. - Jälleen tapaamisen toivo
1surija muiden joukossa kirjoitti:
on olla syyttämättä itseään,ainakaan vielä kun tapahtumasta on niin vähän aikaa.Olen ihan rikki enkä tiedä miten tästä selviän.Joskus harvoin sitä pystyy ajattelemaan jotain muuta.Pystyn vain maalailemaan taulua ja hoitamaan puutarhaa.Muuta en jaksa ja se tuo mulle vähän helpotusta.Vaikea masennus menneillään.Olen joitakin vuosia sitten osittain parantunut masennuksesta osittain työelämään . Nyt tuntuu että tässä menee loppuelämä mieli maassa.
kerroin tämän tarinani että näinkin voi käydä.Siskoni teki itsemurhan 1999.Hän oli vain 38-vuotias,5:n pienen lapsen äiti.Hänellä oli paljon ongelmia,lapset olivat hyper aktiiveja ja mies psykopaatti.Hän asui ulkomailla ja minä asun ulkomailla,minulla oli tosi vaikea lähteä auttamaan häntä.kun välimatkaa on n.4000km.Hän yritti itsemurhaa 4 kertaa ja lopulta onnistu.Se pilasi monen elämän.Minulla puhkesi paniikki häiriö,en pystynyt töihin,lopetin elämästä-surin niin että meinasin kuolla suruun.Itsesyytökset oli aivan valtavat.Kävin psykiatrilla vuoden,sain lääkityksen paniikki häiriöön(joita syön vieläkin)olin sairauslomalla vuoden ja surin ja mietin-miksi?Psykiatri auttoi niin paljon että lähdin töihin ja ostin 2 pientä koiraa,ne antoivat minulle niin paljon iloa elämään ja auttoivat minua suru työssä,saivat ajatukset muualle.Nyt on mennyt monta vuotta kun sisko kuoli,en unohda häntä koskaan,mutta tiedän että hänellä on hyvä siellä jossain...
- TyttöInSorrow
Olen pahoillani teidän jokaisen puolesta... Teidän tekstinne saivat kyyneleet silmiini... Kuolemaa on niin vaikea ymmärtää... Joskus se on kaunis ja armollinen, jättää mahdollisuuden hyvästellä rakkaansa. Kun toinen on sairauden väsyttämä ja takana pitkä elämän taival, hyvästely ei tunnu niin raskaalta. Hänen oli aika mennä, elämä tuli päätökseensä.
Joskus kuolema on armoton ja häijy. Repäisee ihmisen luotamme ilman hyvästejä, ilman varoitusta. Sisimpämme täyttää vain loputon tyhjyys ja ikuinen kysymys: Miksi? Koskaan emme saa vastausta, selitystä tälle kaikelle. Vain jollain keinolla meidän on jatkettava elämäämme, suuren surun melkein tukahdettuaan meidät hengiltä. Silti huomaamme, olemme elossa.
Uskon, että olipa kuolema itsemurha, murha tai sairaskohtaus, mikä vain. Uskon, että niin on tarkoitettu. Emme voi päättää toisen elämästä tai kuolemasta. Emme voi estää kohtalon kulkua. Te joilla on kuollut rakas itsemurhaan, älkää syyttäkö itseänne siitä. Rakkaanne eivät haluaisi sitä. Ihminen suurimman tuskan keskellä unohtaa kaiken muun... Kun ihminen ei jaksa... Rakkaanne ovat todella pahoillaan, he eivät halunneet teille pahaa. Heillä on kuitenkin nyt hyvä olla. Mikään maailman tuska ei enää heitä tavoita. He odottavat, että näkevät jälleen rakkaansa.
Voimia jokaiselle raskaalle surun tielle. Joka ilta rukoilen täällä palstalla olevien puolesta, että jaksaisitte herätä seuraavaan huomiseen. Että aurinko soisi teille valonsäteet ja lämpönsä.- Rane-R
Kovistakin elämänkokemuksista saamme lukea päivittäin ja niitä kaikkia löytyy meidän jokaisen elämästä ja niistä voi myös oppia. Laulun sanoin sanottuna: " .....Sen kumpa joskus ymmärtää vain vois , miks kaikki kaunis aina häipyy pois ,nyt vain toivon mielenrauhaa päivään nousevaan.Sen lahjan josvain jostain saada vois , se sittenkin vain kaikkein tärkein ois,voisin levollisin mielin käydä iltaan saapuvaan.... Kari Tapio terv. R.R.
- Anonyymi
Ihmisiä kuolee eikä sille voi mitään.
- Anonyymi
Eläkää nykyhetkessä ajatellen tulevaisuuttanne, jota ei ole. Älkää nyt vittu koko ajan muistella menneitä, kuten sellaisia että ”voi kun se meidän Jaakko tappo itsensä syöksymällä kohti torneja ja hirttäytymällä palleistaan WTC torniin.” Voi voi ketään ei vittuakaan kiinnosta tuollainen nyyhkiminen, vinkuminen, voivottelu sekä ininä. Jos harmittaa niin tyytykää takotsuboon.
- Minä se vaan
vaikka itselleni ei olekkaan ketään itsemurhaaja tilannetta aiheuttanut.
Se on se tilanne kun toinen on kuolemassa ja mitään et pysty tekemään, se jää mieleen pyörimään herättää välillä öisin.
Oon tänne palstalle kirjoitellut silloin tällöin tuntojani, mitäs jos sinäkin puhuisit jollekulle vaikka meille tuntemattomille. Ainakin minun lääkäri puhui että puhu ja itke aina kun siltä tuntuu. Se helpottaa ainakin vähän.
En tiedä mitä itsemurhaajien päässä liikkuu kun ajelevat rekkoja päin. Itse oon funtsinut, että jos tekisin jotain tuollaista se olisi kovaa vauhtia kalliota päin. Aivan persiistä sivullisia sotkea hommaan.- keuna
Rekkaa päin ajeleva haluaa pois 1) varmasti, 2) nopeasti ja 3) kivuttomasti.
Tällaiseen menetelmään turvautuva haluaa _oikeasti_ pois. Hän ei halua huomiota,
eikä missään nimessä pyörätuolipotilaaksi tai vihannekseksi epäonnistuneen hypyn,
interferenssin tai riittämättömän yliannostuksen vuoksi. Huono tai liian viisto
osuma kallioleikkaukseen vaikeuttaa neliraajahalvaantuneen jatkoyrityksiä.
Tuliasetta, puhdasta nikotiinia eikä räjähdysaineita saa kaupan hyllyltä (onneksi),
joten vaihtoehdot ja varmat keinot jäävät melko kapeiksi - siis varsinkin, kun
haluaa poistua em. kriteerein (varmasti, nopeasti ja kivuttomasti).
Todella harmillista ammattiliikennöitsijöiden kannalta - tietenkin.
- tunteesi ja
olet varmaan asiaa käsitellyt joko ammattilaisen kanssa tai ystäviesi.
Kuvauksestasi päätellen, kyseessä oli varma itsemurha kun kerrot kuinka näit hänen katseensa ennen tapahtumaa.
Minun on vaikea ymmärtää heitä, jotka käyttävät juuri rekkoja itsensä tappaakseen tai junaa tms... ymmärrän, että sellaisella ihmisellä on suuri hätä päästä pois, mutta eivät kykene ajattelemaan laajemmin mitä teko aiheuttaa rekkakuskille tai omille läheisille.
Kaikki päinajot eivät ole itsemurhatarkoituksella tehtyjä vaan joukossa täytyy olla rattiinnukkumisia, ajaja on täysin muissa maailmoissaan jne. Itse lähdin vuosia sitten töistä autolla ja olin niin ajatuksissani, että säikähdin valtavasti kun huomasin että ajan aika vilkkaassa risteyksessä päin punaisia. Olisi voinut käydä huonostikin, mutta oli onni matkassa. - 1+ 1=1
Salaiset kansiot kertovat TV:ssä,että uskonlahkot ja kirkko pakoittavat uhrin ,terve nuori, itsemurhaan,TOTTA VAI
TARUA????- pallurainen
Mun isä teki itsemurhan alku syksystä, ampui itseään haulikolla suuhun. ase ei ollut oma, eikä lupia ollut, se siitä "vaikeudesta saada ase".
Kun itse elää elämää sellaisen ihmisen kanssa, jolle tulee ongelmia ongelmien jälkeen, ongelmia niin paljon ettei yksi ihminen voi niistä edes selvitä. Auttaa yritettiin, oikeestaan tehtiin kaikki mahdoton ja mahdollinen.. mutta.
Aina vaan ei voi auttaa, eikä ihmisellä ole aina halua eikä voimia jaksaa eteenpäin, kun vastoinkäymisiä on jo liikaa..
Itse en ole katkera, tokihan monta kertaa olen ajatellut, että oli todella itsekäs teko, mutta jos ihminen tekee itsemurhan, siihen voi ainakin luottaa, että juuri näin hän halusi tehdä.
Tokihan on ihmisiä, jotka hakevat sääliä ja uhkailevat itsemurhalla, mutta isäni tilanteessa voin olla varma, että ikänsä metsästänyt mies ei laita haulikon piippua suuhunsa, ja kokeile mitä tapahtuu, jos painaa liipaisinta, kyllä sen tietää, että lähtö tulee.
No näin, juttua tulisi vaikka kuinka mutta..
- 13 vuotias tyttö
Kaikki te puhutte sillätavoin, että joku läheinen on tehnyt itsemurhan. Mutta kukaan ei maininnut sitä että on itse ehkä aikeissa tehdä. Jotkut halveksitte itsemurhaa sen takia, sillä se on teidän mielestänne kosto läheisille ja valitatte omaa pahaa oloanne kun läheinen tappoi itsensä.
Puhutte kuinka lapset sitten surevat koko elämänsä jos oma vanhempi teki itsemurhan, eikä häntä autettu pahan olonsa kanssa. Mitenkä sitten suu pannaan jos se joka itsemurha on 13 vuotias eli vielä itse lapsi.
Itselläni (13 vuotias tyttö) menee tosi huonosti eivätkä vanhempani ymmärrä sitä vaikka olen puhunut heille asiasta jo 2 vuotta! Paha olo taas johtuu isästäni, joka on alkoholisti ja kehitysvammaisesta sisarestani jota en ole koskaan pystynyt hyväksymään ja äidistäni joka ei saa aikaiseksi mitään ja antaa tämän paskan jatkua!
Olen ollut aikeissani tehdä itsemurhan nyt olen päässyt tästä aikeesta ylitse hyvien ystävieni takia, mutta silti itseni vahingoittaminen ja jopa itsemurhan tekeminen käy usein mielessäni. Mutta sen teille kerron että ennen kun olisin tappanut itseni olisin kirjoittanut viestin kiitokseksi ystävilleni, mutta vanhemmilleni olisin kertonut kuinka vihaan heitä ja kuinka olen hyvin pettynyt, ja että kuinka huonoja vanhempia he ovatkaan olleet. - Tiedän, tekoni olisi ollut itsekäs, ja olisin jättänyt vanhempani ikuiseen kärsimykseen.
MUTTA JOKA IKINEN VANHEMPI! Ottakaa tästä opiksenne, älkääkä halveksiko lastenne huolia, monet varmasti tajuavat vasta liian myöhään. Ja jos kyseessä on henkisesti ja luonteeltaan heikko ja haavoittuvainen nuori tai lapsi, on syytä ottaa kaikki itsetuhoiset puheet ja huolet TOSISSAAN!
Pilaatte vain lastenne elämän ja heihin jää ikuisia arpia menneisyydestään.
Ja jos nyt ajattelitte että "parempi pilata nuoruus kuin jättää se käyttämättä" tarkoitaa sitä että nuori voi itse pilata oman lapsuudensa esimerkiksi tupakalla ja alkoholilla, ei sitä, että TE voisitte pilata HEIDÄN elämänsä!
Kiitos niille jotka lukivat tämän ja toivon että teille jäi edes jotain mieleen=)- Hei 13-vuotias
Kirjoituksesi kuvastaa minun tilannetta 40 vuotta sitten. Tekoni ei onnistunut silloin. "Onnellista" perhe-elämää on vietetty kunnes nyt puoliso on alkanut juomaan, lapsestani ei taida tulla omillaan pärjäävää kun viina ja vaihtuvat? seksikumppanit on etusijalla eikä opi hallitsemaan raha-asioitaan.
Joten; olen alkanut miettimään että mitä tämä kannatti? Olisi onnistunut silloin aikanaan niin oilisi jäänyt tämä "oppimaton" lapsikin tekemättä eikä olisi pilaamassa omaa elämäänsä kuten näyttää käyvän. - 13 vuotias tyttö
Hei 13-vuotias kirjoitti:
Kirjoituksesi kuvastaa minun tilannetta 40 vuotta sitten. Tekoni ei onnistunut silloin. "Onnellista" perhe-elämää on vietetty kunnes nyt puoliso on alkanut juomaan, lapsestani ei taida tulla omillaan pärjäävää kun viina ja vaihtuvat? seksikumppanit on etusijalla eikä opi hallitsemaan raha-asioitaan.
Joten; olen alkanut miettimään että mitä tämä kannatti? Olisi onnistunut silloin aikanaan niin oilisi jäänyt tämä "oppimaton" lapsikin tekemättä eikä olisi pilaamassa omaa elämäänsä kuten näyttää käyvän.Olen ihan mielettömän pahoillani sun tilanteesta! =( On varmasti masentavaa katsoa kun lapsi jättää elämänsä heitteille. Ehdotan kahdenkeskeistä juttelu hetkeä sinulle ja tyttärellesi? Jos olet itse harkinnut että voisit ehkä ottaa avioeron miehestäsi, niin keskustele asiasta tyttäresi kanssa, ja jos rakastat aviopuolisoasi, on aina toivoa ja aina kannattaa yrittää saada elämä parempaan suuntaan. =) Jos tyttäresi ei asu enää kotona, niin kerro hänelle tilanne ja pyydä häntä miettimään mitä itse tekisi tuossa tilanteessa. Sano myös se että jos ei juo niinpaljoa liikaa että itsestään tulisi alkoholisti...
Ehdotan myös kahdenkeskeistä mukavaa tekemistä esimerkiksi johonkin ulkomaille lähtöä? Saisitte asiat kahden kesken puhutuksi, viettäisitte mukavan ja rentouttavan loman ja yrittäisitte saada elämäänne kasaan. Voit myös samalla varovasti ehdotella, jos tyttäresi ottaisi itseään niskasta kiinni ja muuttaisi vaikka hetkeksi kotiin, ja näkisi siellä tilanteen? Unohtaisi hetkeksi miehet ja alkaisi keskittyä muuhunkin kuin viinaan?
- Toivottavasti tilanteesi kotioloissa paranee, pärjäile =)
- myös 13-v tyttö
Olen meinannut tehdä itsemurhan jo monena päivänä...
Mulla menee koulu tosi huonosti, äiti rahaton ja iskä pihi.
Suunnitelmissa on tehdä itsemurha kesällä leirillä.
Kukaan ei tajua miten pahalta tuntuu. Olen perheen nuorin ja mulla on 4 siskoa ja 2 veljeä, 2 puolsiskoa ja 2 puolveljeä.
Olen vakavasti masentunut :/
Olen puhunut kerran parhaankamuni kanssa, kerroin että teen sen nyt. Tämä käski mennä nukkumaan... aamulla kaikki olisi paremmin... vaan ei ollut...
Olen kristitty. Jumala ei minua auta- mjhn5k5yh4
Jumala ei sinua auta vaan sinä itse,tajuamalla että elämä on kärsimystä ja onnea SIIIS SE ON ELÄMÄÅ .ELÄMÄ ON JUURI SITÄ MITÄ TAHDOT,JOS TAHDOT!noin nuorena on elämä pitäisi olla ruusuilla tanssimista,eikä kärsimystä EI KOULUN TAI MUUN TAKIA KANNATA LOPETTAA TÄTÄ AINUTTA ELÄMÄÄ!
- JK
VAI IIN
- Yksikuolemakiitos
Jos nyt välttämättä pitää itsensä tappaa, tehkää se jotenkin muuten kuin rekkaa päin ajamalla. Tajuutteko idiootit, että vaarannatte täysin viattomien ihmisten hengen ajelemalla päin rekkoja... Tsiisus, yhtään ei kyllä sympatiaa heru noille idiooteille, rekkakuskit ovat usein nuoria perheellisiä miehiä, meinaatteko lapsista orpoja tehdä??? Hakeutukaa hoitoon tai vetäkää liipasimesta, hyvin kaukana muista ihmisistä. Toinen älynväläys on mennä junaradalle heilumaan, siinä onkin jo satojen henki kyseessä...
- Djfbrk
Rekkakuskit on tienpäällä yhtä idiootteja kuin monet BMW ja Audi kuskit,, ne vaarantaa enemmän kanssa autoilijoiden turvallisuutta ja henkeä kuin itsemurha ajajat rekkakuskien henkiä..
- Anonyymi
Djfbrk kirjoitti:
Rekkakuskit on tienpäällä yhtä idiootteja kuin monet BMW ja Audi kuskit,, ne vaarantaa enemmän kanssa autoilijoiden turvallisuutta ja henkeä kuin itsemurha ajajat rekkakuskien henkiä..
Olen tuntenut kymmeniä itsemurhan tehneitä,ja olen tullut siihen tulokseen että olo on tosi tukala ja ihhottava ,jotka päätyvät siihen. Itse olen kärsinyt 60 luvulta asti rankasta masennuksesta ja olo ollut joskus kuukausikaupalla aivan helvetillinen,mutta päiviäni en ole ajatellut itse päättää. Olen aatellut elää ihan piruuttaan , jos saan elää sukulaisten ja kateenpaskojen kiusaksi. Kukaan ei usko mistä olen selvinnyt,pitkän elämäni aikana, sillä ennen ei edes lääkärit uskoneet vaan kävin armeijan ja töissäkin kuljin milloin missäkin,vaikka töihinlähtö oli yhtä vaikeaa ja pelottavaa kuin leijonan häkkiin menisi.
- Anonyymi
Ammatinvalintakysymys, aivan varmasti jokainen aloittelevakin rekkakuski ymmärtää sen tosiasian että keulaan törmää niin ihmisiä kuin eläimiäkin aina silloin tällöin. Kokeneemmat rekkakuskit korkeintaan hymähtävät itsekseen ja heittävät juttua huoltsikalla muille kuskeille, se ei ole kuitenkaan henkilökohtainen juttu kun ventovieras päättää ajaa juuri oman rekan alle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys, aivan varmasti jokainen aloittelevakin rekkakuski ymmärtää sen tosiasian että keulaan törmää niin ihmisiä kuin eläimiäkin aina silloin tällöin. Kokeneemmat rekkakuskit korkeintaan hymähtävät itsekseen ja heittävät juttua huoltsikalla muille kuskeille, se ei ole kuitenkaan henkilökohtainen juttu kun ventovieras päättää ajaa juuri oman rekan alle.
Ei pidä paikkaansa että "aivan varmasti jokainen aloittelevakin rekkakuski ymmärtää sen tosiasian että keulaan törmää niin ihmisiä kuin eläimiäkin aina silloin tällöin".
Ja muka sen takia olisi itse muka syypää ammatinvalintaan?
Miksi väität tuollaista?
Samalla logiikalla voitais vaikka väittää, että "jokainen opettaja ymmärtää, että joku oppilaista tekee itsemurhan". - Ja siksi ei pitäisi valita opettajan ammattia.
Tai että lääkärin ei pitäisi valita lääkärin ammattia siksi, kun takuulla tietää että joku potilas kuolee.
Ei rekkakuski, tai junakuski tosiaan aina tiedä "varmasti"!!! - Anonyymi
Miten siinä junaradalla heiluessa voi olla kenenkään muun henki vaarassa kuin sen joka sinne junan eteen hyppää? Junahan painaa monta tonnia ja kun sellainen jyrää ihmisen tai jonkun elukan päältä kovalla vauhdilla niin jäljelle ei jää kuin pelkkää lihamössöä.
- Anonyymi
Olen pahoillani puolestasi,mutta voin kokemuksesta kertoa,että se rekka minkä
puikoissa olet,on vaan eloton möhkäle,se että sitä rekkaa ajaa joku oikea tunteva ihminen on merkityksetöntä niille jotka ajaa sun rekan keulaan.
Se tunne kun painat kaasua ja ootat vaan sitä hetkeä kun kaikki on ohi.
En oo ikinä ees yritänyt enkä yritäis sellasta koskaan tiiän vaan miltä tuntuu olla loppu siis niin loppu ihminen vaan voi olla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522824Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5232654- 481845
- 321777
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1171723SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011669Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91272Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.871106Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,571089Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221082