Ihminen on Jumalan kuva, kertoo Raamattu. Mitä se tarkoittaa? Olemme tietoisia ja rationaalisia, kuten Jumala joka on maailmankaikkeuden alkusyy. Hänelle tuhat vuotta on yksi vuosi, niin kuin Paavali sanoo, tai yhtä hyvin 13,7 miljardia vuotta on hänelle yksi sekunti. Tai ei sitäkään. Tiede on selvittänyt, miten jo maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin murto-osan aikana tapahtuivat ne ratkaisevat asiat, jotka johtivat nykyisen kaltaiseen universumiin. Ja tuossa universumissa syntyisi luonnonlakien ja todennäköisyyden kautta väistämättä elämää.
Yksisoluista elämää on mahdollisesti jopa muualla aurinkokunnassa: Marsissa "kiven alla" tai Europan jääkuoren alaisessa valtameressä. Tai Titanin metaanijärvissä. Maapallolla vei kolme neljännestä elämän historiasta, ennen kuin syntyi monisuluisia organismeja. Elämän suurin harppaus oli "kambrikauden räjähdys", jossa makrotason kokoiset organismit levittäytyivät lukemattomiin ekologisiin lokereroihin vain noin kymmenen miljoonan vuoden pituisena aikana. Kaikki nykyisten eläinlajien päälinjat syntyivät jo tuolloin.
Stephen Jay Gould ja Richard Dawkins ovat väittäneet, että evoluutiolla ei ole suuntaa ja että tapahtunut kehitys ameebasta ihmiseen on ollut epätodennäköinen sattuma. Luulen että tässä ovat ideologiset syyt takana: he ovat ateisteja ja ajatus tarkoituksenmukaisuudesta todellisuuden takana uhkaa heidän maailmankuvaansa. Dawkins on suorastaan fanaattinen ateisti (vai pitäisikö sanoa "uskontofobi"), hänhän muistuttaa nuoren maan kreationisteja dogmaattisuudessaan. Joka tapauksessa minulle oli selvää jo lapsena siluurikauden kaloista ja jurakauden hirmuliskoista lukiessani, että elämän kehitys kulkee luonnonvalinnan kautta kohti suurempaa monimutkaisuutta, monimuotoisuutta ja korkeampaa tietoisuuden tasoa. Voisi jopa sanoa, että kambrikauden räjähdyksen jälkeen älykkään lajin kehittyminen oli vain ajan kysymys (tarkkaan ottaen 500 miljoonan vuoden).
Evoluutio tuottaa eri elämän sukupuun haaroista samantyyppisiä soveltumia samanlaisiin ekologisiin lokeroihin, esim. liskolinnut vs. lepakot tai kalaliskot vs. delfiinit. Tietyt muodot ovat yksinkertaisesti tarkoituksenmukaisempia kuin toiset. Mutta nisäkäslepakko on myös älykkäämpi kuin matelijaliskolintu, delfiineiden ja kalaliskojen välisestä erosta nyt puhumattakaan. Kun mietin omia geneettisiä esi-isiäni joiden ketju läpi miljardien vuosien on katkeamaton, en voi pitää tätä hidasta mutta tasaista muutosta muuta kuin kehityksenä, progressiona. Sillä on erittäin selvä suunta: kohti älyä ja ihmisyyttä, pystyasennossa seisovaa humanoidia jolla on järki ja omatunto, joka on haukannut hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta, kuten Raamattu asian kuvainnollisesti esittää. Mitä kala tekisi kuivalla maalla, olisi joku voinut 450 miljoonaa vuotta sitten kysyä. Kalan luurangossa on jo ihmisruumiin runko. Kalan aivoissa oli jo edellytykset ihmisaivoille, jotka nyt ihmettelevät Jumalan valtavaa luomakuntaa.
Kun aika oli kypsä, tapahtui suurin mysteeri, tai oikeammin ehkä ainoa mysteeri, mysteerien mysteeri: Jumala, kaiken olevaisen luoja ja tuomari, syntyi maailmankaikkeuteensa erään sauvaspiraaligalaksin yhden kierteishaaran tähteä kiertävälle pienelle planeetalle sitä asuttavan homo sapiens -lajin yksilönä, ihmisenä, Nasaretin Jeesuksena, joka kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kaiken muun, mitä maailmankaikkeudessa on sen ensimmäisestä sekunnista nykyhetkeen tapahtunut, voi tiede ymmärtää. Mutta Kristuksen kuolema ja ylösnousemus pysyy meille mysteerinä, jota kristitty kunnioittaa ja joka on hänen uskonsa perusta. Tämän mysteerin totuudesta ateisti on tietysti eri mieltä. Kuitenkin ateistien kuten Dawkins pitäisi lopettaa sotansa uskontoa vastaan ja keskittyä sotaan tieteenvastustajia vastaan. Sillä "evokristitty" kuten minä ei ole ateistille mikään uhka. Sen sijaan meillä on yhteinen vihollinen: nuoren maan kreationistit, tai ylipäänsä kaikki uskonnosta riippumatta jotka kieltäytyvät luottamasta järkeen ja kokemukseen, kykyihin joiden käyttö tekee meistä Jumalan kuvan.
Tiede ei uhkaa uskoa. Se voi kenties vaikuttaa sen teologiaan ja tapaamme tulkita Raamattua, mutta ei tuhota kristinuskon ydintä. Kreationistien on lakattava pelkäämästä tiedettä ja tiedemiesten on lopetettava uskonnon demonisoiminen. Monet historian merkittävimmistä tiedemiehistä ovat olleet hurskaita kristittyjä. On taisteltava niitä ateisteja ja kreationisteja vastaan, jotka haluavat samaistaa kristinuskon ja tieteenvastaisuuden. Ugh. Olen puhunut.
Yksisoluista elämää on mahdollisesti jopa muualla aurinkokunnassa: Marsissa "kiven alla" tai Europan jääkuoren alaisessa valtameressä. Tai Titanin metaanijärvissä. Maapallolla vei kolme neljännestä elämän historiasta, ennen kuin syntyi monisuluisia organismeja. Elämän suurin harppaus oli "kambrikauden räjähdys", jossa makrotason kokoiset organismit levittäytyivät lukemattomiin ekologisiin lokereroihin vain noin kymmenen miljoonan vuoden pituisena aikana. Kaikki nykyisten eläinlajien päälinjat syntyivät jo tuolloin.
Stephen Jay Gould ja Richard Dawkins ovat väittäneet, että evoluutiolla ei ole suuntaa ja että tapahtunut kehitys ameebasta ihmiseen on ollut epätodennäköinen sattuma. Luulen että tässä ovat ideologiset syyt takana: he ovat ateisteja ja ajatus tarkoituksenmukaisuudesta todellisuuden takana uhkaa heidän maailmankuvaansa. Dawkins on suorastaan fanaattinen ateisti (vai pitäisikö sanoa "uskontofobi"), hänhän muistuttaa nuoren maan kreationisteja dogmaattisuudessaan. Joka tapauksessa minulle oli selvää jo lapsena siluurikauden kaloista ja jurakauden hirmuliskoista lukiessani, että elämän kehitys kulkee luonnonvalinnan kautta kohti suurempaa monimutkaisuutta, monimuotoisuutta ja korkeampaa tietoisuuden tasoa. Voisi jopa sanoa, että kambrikauden räjähdyksen jälkeen älykkään lajin kehittyminen oli vain ajan kysymys (tarkkaan ottaen 500 miljoonan vuoden).
Evoluutio tuottaa eri elämän sukupuun haaroista samantyyppisiä soveltumia samanlaisiin ekologisiin lokeroihin, esim. liskolinnut vs. lepakot tai kalaliskot vs. delfiinit. Tietyt muodot ovat yksinkertaisesti tarkoituksenmukaisempia kuin toiset. Mutta nisäkäslepakko on myös älykkäämpi kuin matelijaliskolintu, delfiineiden ja kalaliskojen välisestä erosta nyt puhumattakaan. Kun mietin omia geneettisiä esi-isiäni joiden ketju läpi miljardien vuosien on katkeamaton, en voi pitää tätä hidasta mutta tasaista muutosta muuta kuin kehityksenä, progressiona. Sillä on erittäin selvä suunta: kohti älyä ja ihmisyyttä, pystyasennossa seisovaa humanoidia jolla on järki ja omatunto, joka on haukannut hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta, kuten Raamattu asian kuvainnollisesti esittää. Mitä kala tekisi kuivalla maalla, olisi joku voinut 450 miljoonaa vuotta sitten kysyä. Kalan luurangossa on jo ihmisruumiin runko. Kalan aivoissa oli jo edellytykset ihmisaivoille, jotka nyt ihmettelevät Jumalan valtavaa luomakuntaa.
Kun aika oli kypsä, tapahtui suurin mysteeri, tai oikeammin ehkä ainoa mysteeri, mysteerien mysteeri: Jumala, kaiken olevaisen luoja ja tuomari, syntyi maailmankaikkeuteensa erään sauvaspiraaligalaksin yhden kierteishaaran tähteä kiertävälle pienelle planeetalle sitä asuttavan homo sapiens -lajin yksilönä, ihmisenä, Nasaretin Jeesuksena, joka kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kaiken muun, mitä maailmankaikkeudessa on sen ensimmäisestä sekunnista nykyhetkeen tapahtunut, voi tiede ymmärtää. Mutta Kristuksen kuolema ja ylösnousemus pysyy meille mysteerinä, jota kristitty kunnioittaa ja joka on hänen uskonsa perusta. Tämän mysteerin totuudesta ateisti on tietysti eri mieltä. Kuitenkin ateistien kuten Dawkins pitäisi lopettaa sotansa uskontoa vastaan ja keskittyä sotaan tieteenvastustajia vastaan. Sillä "evokristitty" kuten minä ei ole ateistille mikään uhka. Sen sijaan meillä on yhteinen vihollinen: nuoren maan kreationistit, tai ylipäänsä kaikki uskonnosta riippumatta jotka kieltäytyvät luottamasta järkeen ja kokemukseen, kykyihin joiden käyttö tekee meistä Jumalan kuvan.
Tiede ei uhkaa uskoa. Se voi kenties vaikuttaa sen teologiaan ja tapaamme tulkita Raamattua, mutta ei tuhota kristinuskon ydintä. Kreationistien on lakattava pelkäämästä tiedettä ja tiedemiesten on lopetettava uskonnon demonisoiminen. Monet historian merkittävimmistä tiedemiehistä ovat olleet hurskaita kristittyjä. On taisteltava niitä ateisteja ja kreationisteja vastaan, jotka haluavat samaistaa kristinuskon ja tieteenvastaisuuden. Ugh. Olen puhunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mutta nisäkäslepakko on myös älykkäämpi kuin matelijaliskolintu"
Milläs tuon todistat? Nykyiset varislinnut ja papukaijat kuuluvat maailman älykkäimpiin eläimiin. Voin uskoa ajatukseen, että maailmankaikkeus on "ohjelmoitu" tuottamaan täysin tietoisia olentoja, mutta että juuri nimenomaan anatomialtaan ihmisen kaltaisia? Tuskin. Myös maapallon pitäminen jotenkin erityisenä paikkana muihin miljardeihin miljardeihin planeettoihin verrattuna on sotii tervettä järkeä vastaan. Mutta ihminen itsekkyydessään haluaa nostaa itsensä Jumalan vierelle valtaistuimelle istumaan. Karuahan se olisi myöntää että me olemme vain yksi pieni yksityiskohta jättimäisessä luomuksessa...
sepustusta, vaikka ei suinkaan ihan kaikkea purematta nieleskele. Olisko vain niin että sen väitetyn ristuksen jorinat ovat vieläkin liian "nykyaikaisia". Siinähän on selvästi mitä mainioin kulttuurievolutiivinen käsitys päässyt syntymähän, että "hei pitäis kuulkaas alkaa tykätä ihan kaikista, niin paratiisi olis ihan tässä että forever". Kansallisvaltiot, jonnin joutavat kulttuuriarvot ja aito kirkas tyhmyys ovat idean esteenä, valitettavsti. Tästä olis voinut ehkä tullakin jotain, no joo, mieti ennen kuin pelästyt, valtaistuimella ei istu ketään !
-evvk-
"järkeen ja kokemukseen, kykyihin joiden käyttö tekee meistä Jumalan kuvan."
Pelkkä järki ja kokemus tekevät meistä konehirviöitä. Ei tällaisiin ominaisuuksiin voi liittää mitään korkeampaa.