En ole koskaan ymmärtänyt siinä minkäänlaista järjen hiventä. Eikös se mennyt suunnilleen niin Neuvostoliitossa, että oli valtava suunnitteluvirasto Gosplan Moskovassa, jotkut byrokraatit laskivat siellä, että ihminen tarvitsee esim. kilon saippuaa vuodessa, sitten saippuaa päätettiin tuottaa 1200 miljoonaa kiloa viidessä vuodessa ja käsky meni tehtaille. Lopputulos meni kuitenkin aina jotenkin pieleen ja valtion kaupoissa oli mitä sattui.
Oliko suunnitelmataloudessa mitään järkeä? Toimiko se jossain vaiheessa? Oliko mielikuvani aivan pielessä?
Oliko suunnitelmataloudessa mitään järkeä? Toimiko se jossain vaiheessa? Oliko mielikuvani aivan pielessä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suunnitelmataloudessa on hyvin vähän järkeä, se toimii tehottomasti, tuhlaavasti ja byrokraattisesti. Suunitelmatalous ratkoo tarpeetonta ja mahdotonta ongelmaa. Markkinoiden eli ihmisten haluja on mahdoton suunnitella. Raha ja markkinat hoitavat homman itsestään.
Kyllä se mini just niinkuin kuvasit. "Neuvosto-Karjalasta" luin itse 60-luvulla seuraavan jutun.
"Perheenemäntiä suututtaa, kun kaupoissa on vain isoja kömpelöitä valaurautaisia paistinpannuja. Pieniä kätevämpiä ei ole. Asiaa tutkittaessa selvisi, että tavoitteet tehtaalle oli annettu valettuina kiloina ja isot pannut olivat helpompia valaa. Sitten pienille pannuille määriteltiin niiden painoa suuremmat ekvivalenttikilot ja jo tehdas alkoi valaa pienempiäkin pannuja. Taas sosialistinen suunnitelmatalous oli ottanut askeleen eteenpäin."
Kyllä sosialistinen suunnitelmatalous aina voittaa kapitalistisen anarkistisen markkinatalouden! :D
Suunnitelmataloudellahan ei ole mitään varsinaista tekemistä sosialismin kanssa, vaan sitä käytetään erittäin menestyksellisesti myös markkinatalousvaltioissa, kuten Japanissa ja Etelä-Koreassa. Oikeastaan koko teollistuminen ja sitä myöden moderni elämänmuoto on saanut alkunsa suunnitelmatalouden hyödyntämisestä. Valtio on rakentanut suurimman osan logistisesta jakeluverkosta, laittanut teollisuuden myllyt pyörimään kaikkialla. Ilman keskusjohdon tukea ei nykymaailma olisi mahdollinen.
Neuvostoliiton suunnitelmatalous ei ollut suuri menestys sillä kapealla sektorilla joka koski kulutushyödykkeitä koska painopiste oli suunnitelmatalouden kultakaudella raskaan teollisuuden kehittämisessä, mikä olikin suunnaton menestys. Neuvostoliiton teolliselle harppaukselle ei löydy helpolla vertailukohtia.
Suunnitelmatalous voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla ja tuotannon rationalisointi on kannattavaa koska on mieletöntä tehdä turhaa työtä ja tuhlata luonnonvaroja kilpailun vuoksi. Aika paljon tuhlataan kallisarvoisia resursseja rakentamalla turhaan vaikkapa kymmeniä erimerkkisiä autoja, joiden osat eivät ole yhteensopivia. Sinänsä suunnitelmatalouskaan ei estä kilpailua, keskushallinto voi vaan edellyttää eri yritysten suuntaavan toimintaansa tietyille alueille ja näin hallita tuotantoa. Myös erilaisilla tuilla ja avustuksilla ohjaillaan tuotannon suuntaa.
Joka tapauksessa suunnitelmatalous on ylivertainen koska se poistaa turhaa tuotantoa ja antaa mahdollisuuden teollisen toiminnan kehittämiseen rationaalisin keinoin edistykselliseen suuntaan. Silti suunnitelmatalous ei ole itsessään ratkaisu vaan väline, jota voi käyttää hyvin tai huonosti.
on varmaan vähän kaikkialla. Välillä tulee mieleen, että tarvittaisiin joissain paikoin tiukempaa ohjausta markkinatalousjärjestelmässäkin. Nuo autot olivat hyvä esimerkki, koska olen pohdiskellut juuri sitä, että olisi varmaan kaikkien etu melko lyhyelläkin aikavälillä, että polttomoottoriteknologiasta siirryttäisiin seuraavan sukupolven autoihin. Tästä pitäisi vain tehdä jossain USA:n ja EU:n neuvotteluissa päätös, jossa jollain vero-ohjauksella tai muulla voitaisiin asia toteuttaa. Tällainen hyvä asia tuntuu kuitenkin olevan tällä hetkellä hivenen utopistista.
Tuo Neuvostoliiton suunnitelmatalous oli kyllä mielenkiintoinen kokeilu, vaikkakin mitä ilmeisimmin osin epäonnistunut. Byrokraatisuudesta minulla on sellainen mielikuva, että Gosplan on kaikkein suurin virasto mikä on ikinä ollut missään. Osaisko joku kertoa tästä, koska tämä on siis todellakin vain mielikuva. Nousiko raskas teollisuus Neuvostoliitossa juuri suunnitelmatalouden ansiosta vai mihin se perustui? Jotkut ainakin väittävät, että se perustui Gulagin orjatyövoimaan. Tästä ei kai ollut kysymys kuitenkaan 1950 ja 1960 -luvuilla jolloin NL:n talouskasvu oli erittäin nopeaa.
Vaihtoehtoisia polttoaineita on lähinnä kaksi, sähkö ja vety.
Sähköautossa on edelleen ongelmana akkujen paino ja latausajan pituus. Järkevillä akuilla pääsee 100 .. 200 km ja sitten pitää ladata pari tuntia. Kaupunkiajossa pieni sähköauto voisi potentiaalisen luotettavuuden, halpuuden ja saasteettomuuden takia piankin olla toimiva ratkaisu. Sähkön niihin voisi tuottaa ydinvoimaloissa, niin hoituisi se ilmaston muutoskin. :D
Vetyauto on toistaiseksi pelkkä lupaus, mutta se tulee joskus. Polttokennossa poltetaan vetyä sähköksi ja päästönä on vettä. Vety tuotetaan ydivoimalan sähköllä vettä hajottamalla. :D
Niin, mikä on se seuraavan sukupolven auto? Ei onnistu vielä aivan tänään.
Kyllä, raskas teollisuus nousi kommunisti-Venäjällä juuri suunnitelmatalouden takia, mutta ei sen ansiosta. Jos Suomessa viideksi vuodeksi lopetettaisiin asuntojen rakentaminen, tuotettaisiin hieman kulutustavaroita orjatyöllä, tuotettaisiin ruokaa vain hengen pitimiksi ja panostettaisiin kaikki raskaaseen teollisuuteen, niin johan meillä olisi terästehtaita, atomivoimaloita ja moottoriteitä. Eikä tsaarin Venäjä ollut teoolistumaton, esimerkiksi teräksen tuottajana se oli maailman viidenneksi suurin.
Kommunisti-Venäjän talouskasvu 50 ja 60 luvuilla on myytti. Osittain kysymys on suoraan tilastojen väärentämisestä, "olihan sosialismin oltava tehokasta". Raskaan teollisuuden arvoa on liioiteltu. Tuotteet olivat vanhanaikaisia, huonolaatuisia täysin kilpailu kyvyttömiä. Suuret koneinvestoinnit jäivät merkityksettömiksi, kun tehtaiden tuotanto ei noussutkaan, traktoreita oli, mutta ne ruostuivat sateessa pelloilla. Rskaan teollisuuden tuotanto oli suurelta osin tuhlausta, yli-investointia, joka kasvatti kyllä tilastoja.
Älä uskokaan, että "kapitalistit" tuhlaavat yhtään, jos ei ole pakko. Väitteesi on typillistä tosiasioista tietämättömän höpinää. Miksi kaikkien autojen kaikkien osien pitäisi olla yhteensopivia? Fordin mustan T-mallin valtakausi päättyi jo 30-luvulla ja nimenomaan GM mallien suureen valikoimaan.
Polttoaineet ja voiteluöjyt ovat tietenkin samoja kaikille autoille. Samoin renkaat, lamput ja muut kuluvat osat. Suuri osa autojen pikkuosista ovat samoja monissa merkeissä, ei niitä kannata jokaisen näperrellä itse.
Peltejä ei kannata tuottaa keskitetysti, ne ovat isoja ja hankalasti kuljetettavia. Mitään tuhlausta ei tapahdu, kun jokainen tehdas tuottaa omilla työkaluillaan omannäköisensä korin.
Moottorit ja voimansiirto ovat rajatapaus. Monien tehtaiden kannattaa tuottaa ne itse ja automalliinsa sopivina, mutta tämän optimaallisuutta seurataan koko ajan. Huoltokuluja tämä voi hieman nostaa.
Kommunistin unelma on tietysti yks ja samanlainen Mosse kaikille iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen.
Kommunisti-Venäjän suunnitelmatalous onnistui raskaassa teollisuudessa, mutta tätäkin on yliarvostettu. Ei se traktoreiden lukumäärä yksin ratkaise vaan myös laatu ja tehokas käyttö. Toki teollistuminen 30-luvulla oli nopeaa (ja millä tuhlauksella ja kärsimyksellä), mutta ei se Japaninkaan ja Saksan teollistuminen 1800-luvulla hidasta ollut. Ja Suomenkin teollistuminen oli hyvinkin nopea.
Kommunisti-Venäjällä koulutus nousi korkeatasoiseksi ja terveyden- ja vanhustenhuolto pelasi jotenkin.
Muilla kansantalouden aloilla kommunisti-Venäjällä meni surkeasti metsään:
- ruoan tuonta laski puoleen per nuppi tsaarin ajoista
- asunnot olivat yleisesti yksi huone / perhe ja yhteisvessat ja -keittiöt.
- kulutustavaroista oli aivan kaikista pulaa
- korkean tekniikan tuotanto jäi alkutekijöihinsä.
juttua itsekään ymmärtänyt. Kyllä markkinataloudessa juuri tällä tavalla aina löydetään se tehokkain raatkaisu. Tehoton kuolee kilpailussa pois.
Toisaalta kulutuselektroniikassa markkinat ei juuri korjaa tämmöistä ongelmaa, että tungetaan vaikka tukankuivaajan koneistoon joku osanen, joka on niin halpa, että kone poksahtaa kolmen vuoden käytön jälkeen, vaikka ihan pikku kustannuksilla saataisiin käyttöikää lisää monta vuotta., mutta aivan totta ei siihen pystynyt suunnitelmatalouskaan.
hybridiautoja polttomoottori ja sähkömoottori samassa, kuten paljon mainostettu Honda hybrid. Vähemmän öljyä kuluttava teknologia voisi myös kehittyä nopeammin , jos muutosta aidosti suosittaisiin. Mutta ongelman ydin taitaa olla siinä, että autoteollisuus ei ole valmis haasteeseen ja on juuri jarruttelemassa ratkaisuja. Ja kun autoteollisuutta on juuri vaikutusvaltaisimmissa maissa niin lobbauskin on tehokasta.
Länsimaille olisi kuitenkin edullista kokonisuutena päästä öljystä eroon mahdollisimman äkkiä. Öljyähän tulee lähinnä maista, jotka laittavat lännelle kapuloita rattaisiin.
taisi olla kyllä systemaattista puuhaa ja kokonaisuuden arviointi on siksi vaikeaa. Mutta kyllä monet länsimaisetkin lähteet ovat sitä mieltä, että Neukkulan elintaso oli lähimpänä länsimaista aivan 1960-luvun lopussa. Sitten alkoi koneisto tökkiä pahemman kerran. Mihin tämä sitten perustui?
mitä tarkoitetaan kommunismilla ja lopettaa NL:n morkkaamisen siihen vedoten?Ei kommunismissa VOI OLLA ETUOIKEUTETTUA RYHMÄÄ,EI PUOLUEESEEN KUULUVANA,EIKÄ SEN ULKOPUOLELLA,tai sellaisen ilmettyä systeemi lakkaa välittömästi olemasta kommunismia,eli aivan kuten kesä lakkaa olemasta talvi vasta kun lumet sulaa,sanottiinpa allakassa mitä tahansa...Hohhoijjaa!
Nimenomaan markkinat eivät pysty kehittämään tehokkainta ratkaisua kilpailun avulla. Sehän nähtiin esimerkiksi Englannin sähköverkon rakentamisessa aikoinaan. Silloin jokaiseen kaupunkiin ja kylään suunnilleen perustettiin oma yksityinen sähköntarjoaja, jolla oli erilaiset jännitteet verkossa ja esimerkiksi erimalliset pistokkeet. Vapaiden markkinoiden ansiosta oltiin tilanteessa, jossa sähkölaitteita ei voinut ostaa vapaasti vaan ne piti hankkia aina kuhunkin paikkaan erikseen, jotta ne toimisivat. Vasta kun valtio puuttui peliin, saatiin yhtenäinen sähköverkko ja standardit.
Niin ja tosiaan, markkinataloudessa ei kannata luoda mitään kestävää, koska se heikentää kulutusta. Markkinataloudessa tulee myydä sama esine vähintään muutaman vuoden välein ja näin haaskata korvaamattomia materiaalivaroja vaikka oikeasti se on äärimmäisen epätaloudellista. Markkinatalous ajaa haaskaamaan luonnonvaroja järjettömällä tavalla mutta jättää suuren osan ihmiskunnasta nälkäiseksi ja ilman mitään omaisuutta. Kun länsimaissa menee elintarvikkeista jo suurin osa roskiin, kehitysmaissa tehdään nälkäpalkalla romua, jolla pidetään kulutushysteriaa käynnissä.
Suunnitelmatalous on tehokkaimmillaan silloin kun halutaan keskittää tuotantoa johonkin tiettyyn sektoriin. Nykyistä järjetöntä tuhlaamista vastaan voidaan taistella muillakin keinoilla, esimerkiksi haittaveroilla, jos tahtoa riittää.
Aika suuri osa nykyisestäkin teollisuudesta on lähempänä suunnitelmataloutta kuin vapaata kapitalismia, selkein esimerkki on aseteollisuus. Aseteollisuushan pyörii valtion tilausten voimalla esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä se on yksi suurimmista teollisuuden haaroista.
joilla markkinat toimivat tehokkaimmin. Mielestäni Pappa oli aivan oikeassa tämän autoesimerkin kanssa. Markkinoiden toimintaan kuitenkin toisinaan liittyy tietty monien standardien vaihe, onhan se nähty monien kulutuselektroniikkatuotteidenkin kanssa, eikä aina voittjaksi päädy paras tuote (esim. beeta-video). Tällöin on kyllä usein kyse tilanteesta, jolloin markkinat eivät toimi riittävän hyvin. Jostain patentista pyydetään liian kovaa lisenssimaksua tai muuta vastaavaa.
Minä en kyllä yksityistäisi toisaalta valtion tai kunnan tiettyjä strategisia toimintoja: Sähköverkko on hyvä esimerkki. Joku Espoon sähkön myynti Fortumille oli aivan aivotonta toimintaa. Joku Lilius siellä nyt nyhtää monopolinsa avulla kuntalaisten rahoja ennätystahtiin. Sähköyhtiön vaihto ei paljon auta, kun kuitenkin raha menee silloinkin siirtomaksuina Fortumille.
Suunnitelmatalous ei kyllä pystynyt Neuvostoliitossa kovin hyvään ympäristötstävällisyyteen. Eikös Neuvostoliiton ympäristö ollut aivan järkyttävässä kunnossa loppuaikoina. Totalitaarisessa järjestelmässä ei taida ympäristöihmiset tai mitkään muutkaan teknokraattien ja byrokraattien ajattelua häiritsevät tyypit saada ääntään kuuluviin: Jos teknokraatit päättävät siirtää joen kulun ainoa asia mikä painaa on se paljonko nyt saadaan enemmän sähköä. Ihmiset ilman demokratiaa eivät pääse vaikuttamaan.
Kommunisti-Venäjällä oli sosialismi ja vallassa kommunistinen puolue. Sosialismi on kuulemma kommunismin esiaste ja tarpeeksi kauhea jo sekin. Yksikään KOMMUNISTINEN PUOLUE ja siihen liittyneet KOMMUNISTIT eivät ole tuoneet minnekään mitään kelvollista.
Satuun kommunistisesta opista ja sen tuomasta autuudesta ei usko enää kukaan. Aika on ajanut Marx'in ja Lenin'in horinoiden ohitse. Reaalimaailmassa kommunistinen puolue on AINA ollut etuoikeutettu.
Tilastojen väärentäminen oli systemaattista puuhaa, ne oli semmoiset kulissit joihin kaikki halusivat uskoa. Moni edustaja itki, kun Gorba 80-luvun lopulla puheessaan sanoi tämän julki.
Toinen syy on kansantalouden tilastoinnin erilaisuus, joka tekee vertailun vaikeaksi. Esimerkiksi yrityksiä arvioitaessa siihen panostus oli tärkeämpi mittari kuin tulos!
1960-luvulla Leningradin kaduilla ei kyllä tullut länsimaat mieleen. Metro oli hieno ja toimi. Valuuttakaupasta sai tavaraa ja pimeästi vaihdetulla rahalla voi ravintoloissa juhlia. Rakennukset olivat rappeutuneita, ihmiset nukkavieruja, kaupoissa oli halpaa mustaa leipää.
Koneiston entistä pahemman tökkimisen syiksi arvelen paria asiaa. Raskaan teollisuuden pystyttäminen suunnitelmataloudella on yksinkertaisempaa kuin muun monipuolisemman ja nopeasti kehittyvän teollisuuden. Näin varsinkin, kun investointeja raskaaseen teollisuuteen ei tarvinnut millään kannattavuudella perustella. (Eihän pääomalla ole korkoa, se on riistoa, jnep.)
Toinen syy oli moraalin murtuminen, kukaan ei enää uskonut lupauksiin. Viidenkymmenen vuoden kieltäytymisten jälkeen elämä ei vieläkään parantunut, kommunismi oli yhtä kaukana kuin ennenkin, länsimaat sen kuin lisäsivät elintasoaan. Leningradissa nuori trokari 1960-luvulla kysyi minulta: "Eikös Suomessa kaikki olekin onnellisia, kun teillä on niin paljon tavaraa." Reppana.
Erosiko suunnitelmatalouden toteuttaminen jotenkin Hrushtsevin ja Brezhnevin aikaan toisistaan? Juuri Brezhnevillähän on tämä erityisen korruptoitunut jälkimaine ja hänen valtakauttaan kutsutaan pysähtyneisyyden ajaksi, jolla kait tarkoitetaan myös poliittisten ajatusten jähmettämistä, mutta aika paljon kyse oli taloudesta.