Suomella olisi ollut mahdollisuus itsenäistyä jo 1500-luvulla, kun Juhana sai oman herttuakunnan. Omaa tyhmyyttään Suomen herrat kuitenkin vuonna 1563 asettuivat Eerikin puolelle, ja lupaava kehitys katkesi.
Toinen tilaisuus tuli vuosisadan lopulla, kun Klaus Fleming oli Juhanan ja Sigismundin tukena. Tämän mahdollisuuden tyrivät kapinoivat nuijamiehet, jotka menivät Kaarle-herttuan puolelle.
Toinen tilaisuus tuli vuosisadan lopulla, kun Klaus Fleming oli Juhanan ja Sigismundin tukena. Tämän mahdollisuuden tyrivät kapinoivat nuijamiehet, jotka menivät Kaarle-herttuan puolelle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka olisi hallinut Suomea? Suomalaiset vai suomalaistuneet suomenruotsalaiset?
Suomea olisivat luonnollisesti hallinneet sekä suomalaiset että suomenruotsalaiset, aivan kuten ovat hallinneet itsenäistä Suomea vuodesta 1917 alkaen.
Maantieteellisesti käsite "Suomi" oli tuohon aikaan
vähän eri kuin nykyään. Juhanan johtama Suomen herttuakunta oli nykyistä Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Esim. Pohjanmaa, Savo ja Häme eivät olleet Suomea.
Olet oikeassa siinä, että Suomella tarkoitettiin maan lounaisosia (Turun seutu, Satakunta, Ahvenanmaa, läntinen Uusimaa), joista myös Juhanan herttuakunta koostui. Juhana oli samalla kuitenkin käskynhaltijana alueella, johon kuuluivat myös Pohjanmaa, Savo, Häme ja Viipurin seutu - eli tässä mielessä Suomi voidaan ymmärtää laajempana kokonaisuutena.
Myös Klaus Fleming oli käskynhaltijana vuodesta 1591, ja hänenkin piiriinsä kuuluivat kaikki maakunnat. Hänen linnaleirejään vastaanhan mm. pohjalaiset ja savolaiset talonpojat nousivat nuijakapinaan.
1500-luvulla Pohjolassa tarvitiin valtiota ylläpitäväksi voimaksi vahva kotimainen aatelisto. Sellaista ei Suomella ollut. Siksi ei tullut itsenäisyyttäkään. Ei ruotsalainen aatelisto halunnut valtakuntaansa hajoittaa.
Juhana-herttua oli 1560-luvun alussa vasta parikymppinen. Hänen nuori idealisminsa, omat valtahaaveensa ja suhteensa Puolaan olisivat saattaneet viedä Suomen eroon Ruotsista, jos hänellä olisi ollut riittävästi vahvoja tukijoita lahden tällä puolella eikä Eerik olisi kyennyt puuttumaan peliin.
Myöhemmin kun hän nousi itse Ruotsin valtaistuimelle, ei Suomen erillisasema ollut hänelle enää niin merkittävä kuin suuri kokonaisuus, johon liittyi myös oma poika Puolan kuninkaana.
Ei Juhanan pyrkimyksenä ollut luoda uutta valtiota, vaan saada rajoittamalla Eerikin valtaa lopulta itselleen koko Ruotsin kruunu. Herttuakunnan irrottamisella Eerikin vallasta hän pyrki tähän päämääräänsä.
Hänen poikansa, Sigismundin, aikana oli kyse aivan vastaavasta tilanteesta. Sigismund katsoi itsellään olevan suuremman oikeuden Ruotsin kruunuun kuin sedällään Kaarlella. Tässäkään ei ollut kyse Suomen itsenäistymisestä, vaan Ruotsin valtakunnan hallinnasta.
Kummassakaan mainitsemassasi esimerkissä ei toisenlaisillakaan valinnoilla olisi syntynyt alueelle, jossa nykyinen Suomi sijaitsee, itsenäistä valtiota.
Nykypäivinä on vaikea mennä satojen vuosien takaiseen ajatusmaailmaan ja yhteiskuntaan.
Suomalainen yhteiskunta kypsyi itsenäsyyteen vähitellen autonomian aikana. Se vaati kansalliset laitokset opetukseen ja hallintoon sekä osaavat ihmiset myös maatalouteen ja kauppaan sekä ylipäänsä kaikille elämänaloille. Myös itsehallintoa oli harjoiteltava.Jos joku ruhtinas tai muu voimamies olisikin halunnut Suomen alueesta itsenäisen, olisi sen hallinta omin voimin ollut mahdotonta. Hallitseva luokka olisi pitänyt tuoda muualta. Nyt se oli enimmäkseen Ruotsista.
Sigismundin ja Kaarlen suurin ero oli siinä että Sigismund oli kruunattu kuningas ja Kaarle vallan anastava kapinoitsija. Suomen herrat olivat kuuliaisia kuninkaalle, jo valankin velvoittamana. Talonpojat rikkoivat valansa ja nousivat kuninkaan miehiä vastaan - ei kyse ollut suomalaisten itsenäistymisestä kummallakaan puolella.
Olet aivan oikeassa, mutta on epäiltävissä, ettei käsitys kuninkuuden pyhyydestä ollut tuolloin kovinkaan selvä. Kaarlen isä ja Sigismundin isoisä, Kustaa Vaasa, oli ollut vallankaappaaja. Tämän vanhin poika Eerik tuli kuninkaaksi perimällä kruunun, mutta Eerikin veli, Juhana, suoritti jälleen vallankaappauksen. Vallankaappauksella kruunun saaminen oli siis tuolloin hyvin tavallista. Kaarle oli Kustaa Vaasan ainoa jäljellä oleva poika, Sigismundkin oli kuninkaan, Juhanan, perillinen. Kummalla oli silloisten ihmisten mielessä suurempi oikeus kruunuun?
Tällä pähkäilyllä ei sinänsä ole merkitystä Suomen itsenäisyyden kanssa. Olisi näissä vallanperimyskiistoissa käynyt miten tahansa Suomi ei tuolloin olisi itsenäistynyt.