Tiedemiehet kautta maailman riitelevät ihmisen roolista ilmastonmuutoksessa
Ilmastokonsensus katosi
Kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi helmikuussa 2007 kohua herättäneen raporttinsa, kiistelyn ilmastonmuutoksesta piti olla ohi. Vaikka suuri yleisö katsoo ihmisten toimien aiheuttaneen ilmaston muutoksen, viime vuonna ennätysmäärä tiedemiehiä kyseenalaisti tämän johtopäätöksen.
EERO ILONIEMI
ILMARIITA. Syyskuussa 2006 Claude Allegre räjäytti uutispommin. Ranskan arvostetuimpiin tiedemiehiin kuuluva Allegre, joka on sekä Ranskan että Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsen, kirjoitti L’Express-viikkolehteen laajan artikkelin, jossa hän kyseenalaisti ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen.
Takinkäännös oli poikkeuksellisen dramaattinen, koska Allegre kohosi maineeseen jo 1980-luvulla yhtenä ilmastonmuutoksen ennustajista. Hän oli keskeisessä roolissa otsonikadon hillitsemisessä. Poliittisesti Allegre on aina tunnustanut globalisaatiokriittistä vasenta laitaa. Hänen esimerkkinsä aloitti merkittävän ilmiön tiedepiireissä.
Kun maailman huomio kiinnittyi viime joulukuussa Balin ilmastokokoukseen, noin sadan tiedemiehen ryhmä lähetti avoimen kirjeen YK:n pääsihteerille. Kirjeessään tiedemiehet totesivat, että ”yritykset hallita tai hillitä ilmastonmuutosta ovat hyödyttömiä ja hukkaavat resursseja, joita voitaisiin käyttää ihmiskunnan ongelmien ratkomiseen”.
Johtopäätökset
arveluttavat
Kirjeen allekirjoittajien joukossa olivat mm. maailman tiedemiesten liiton puheenjohtaja Antonio Zichichi, kahdesti maailman tuhannen lainatuimman tiedemiehen listalle päässyt Syun-Ichi Akasofu ja Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsen Edward Wegman. Listalla on lukuisia YK:n johtaman kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n työhön osallistuneita tutkijoita ja sitä arvioineita tiedemiehiä.
Mediassa vain pientä huomiota herättänyt kirje on osa kansainvälistä ilmiötä, jossa monet kokeneet ja arvostetut tiedemiehet ovat kyseenalaistaneet IPCC:n johtopäätöksiä. Yhdysvaltojen senaatin ympäristövaliokunnan tietojen mukaan yli 400 tiedemiestä kyseenalaisti ilmastonmuutoksen keskeisiä teesejä vuonna 2007.
Vain harva näistä skeptikoista kiistää ilmastonmuutoksen sinänsä. Enemmistö heistä uskoo ilmaston lämpenemiseen, mutta epäilee ihmisen roolia lämpenemisessä ja siitä aiheutuvia uhkia. Skeptikot voidaan luokitella eri ryhmiin, joilla kullakin on sanansa sanottavana ilmastonmuutoksesta.
Määrä vai laatu
Ehkä suurin ryhmä nk. antropogeeniseen ilmastomuutokseen (ihmisen aiheuttamaan) kriittisesti suhtautuvista kriitikoista väittää, ettei olemassaoleva tieto riitä johtopäätöksiin. Päällisin puolin vaikeauskoinen väite pitää sisällään sen tosiasian, että ilmastonmuutoksen asiantuntijoita ei sittenkään ole kovin paljon.
– Tämän alan huippututkijoita on maailmassa muutama sata, arvioi tutkimusetiikkaan perehtynyt Helsingin yliopiston professori Jaana Hallamaa.
Julkisuudessa puhutaan usein tuhansista tutkijoista, mutta valtaosa heistä tutkii vain jotakin ilmastonmuutoksen osa-aluetta.
– Ilmastonmuutos on niin monimutkainen, että nk. asiantuntijat tuntevat vain sen osia, kukaan tiedemies ei ole sellainen nero, joka ymmärtäisi ilmastonmuutoksen. Mitään yleistä ilmastonmuutosteoriaa ei ole olemassa, muistuttaa australialaistutkija, geofysiikan professori Bob Carter.
Konsensuskriitikot
Ilmastomuutostutkimuksen politisoituminen häiritsee monia tiedemiehiä. Antropogeenisen ilmastonmuutoksen kärkihahmot Al Gore ja IPCC:n johtaja Rajendra Pachundri eivät tyydy toteamaan muutosta, vaan lausuvat siihen poliittisia ratkaisukeinoja. Varsinkin Pachundrin poliittinen agenda on herättänyt pahennusta.
Pachundri puhuu usein tiedeyhteisön konsensuksesta, mutta juuri tällaisten politiikasta tuttujen ilmaisujen käyttö saa monet tuohtumaan.
– Kun sadan tiedemiehen ryhmä kritisoi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, hän vastasi: ”Ei minun teoriani kumoamiseen tarvita sataa tiedemiestä. Siihen tarvitaan yksi fakta, Carter viisastelee Nykypäivän sähköpostihaastattelussa.
Ilmastonmuutoksen historiaan erikoistuneen professori Carterin mukaan sellaista faktaa, joka todistaisi nyt käynnissä olevan lämpenemisen ainutlaatuisuuden, ei ole esitetty.
Atk-tukihenkilöt
Monet antropogeenisen ilmastomuutoksen kriitikot ovat tuohtuneita nk. ilmastomallien ja tosiseikkojen sekoittumisesta. Yleisesti tunnetut ilmastonmuutoksen kauhukuvat ovat ennusteita, eivät laboratoriotutkimusten tuloksia, ja tietokonemallien tulos riippuu siitä, mitä niihin syötetään.
– Ilmastonmuutoksen muuttujista ei voi rakentaa kattavaa tieteellistä mallia, kuvaa tilannetta Hendrik Tennekes, Hollannin meteorologisen laitoksen eläkkeellä oleva tutkimusjohtaja.
John Christy uskoo ihmisen olevan osasyyllinen ilmastonmuutokseen ja hän on ollut mukana kirjoittamassa useita IPCC:n raportteja. Siitä huolimatta hän on erittäin kriittinen tietokonesimulaatioita kohtaan.
– Niissä on mittavia epäjohdonmukaisuuksia, enkä siksi usko kykyymme tehdä syy-seuraus -ennusteita ilmastosta, hän totesi BBC:n haastattelussa.
Vale vai tilasto
”Vale, emävale, tilasto”, sanoo vanha sanonta. Tilastotieteilijöitä risoo heidän tieteenalansa kohtalo ilmastotieteissä. Erityisesti Al Goren Epämiellyttävä totuus -elokuvassa esittämä nk. Mannin käyrä, jossa maapallon lämpötila nousukulma kiihtyy ilmastonmuutoksen edetessä, on joutunut poikkeuksellisen kovan kritiikin ja juupas-eipäs -riitelyn kohteeksi.
Viime elokuuhun saakka tämä kiistely pysyi matemaattisissa malleissa, mutta tuolloin Wall Streetillä vaurastunut matemaatikko Douglas Keenan esitti virallisen vilppisyytöksen tieteellisestä huijauksesta professori Wei-Chyung Wangia kohtaan.
Keenan väittää Wangin väärentäneen lukuisia maanpinnan lämmön mittaustuloksia. Syytös on erityisen merkittävä, koska Wangin työ on ollut keskeisessä asemassa IPCC:n raportoinnissa. Syytös on ankara myös siksi, että tohtori Phil Jones, joka on kirjoittanut IPCC -raportin keskeiset ilmaston lämpenemistä koskevat osuudet, tukeutui Wangin tietoihin senkin jälkeen, kun ne oli kyseenalaistettu. Näin koko lämpötila-arviointiprosessi on voinut ”saastua”.
Tiedelehti
ei vakuuta
Keenanin ja muiden kriitikkojen työllä on jo ollut yksi välitön vaikutus. Ne ovat romahduttaneet arvovaltaisten tiedejulkaisujen arvovaltaa. Sciencen ja Naturen kaltaiset tiedejulkaisut ovat päästäneet läpi vertaisarviointiseulastaan lukuisia eri ilmastokoulukuntien artikkeleita, joiden taustatutkimuksissa esiintyy vakavia puutteita.
Kritiikin kohteeksi joutunut Michael Mann myöntää ongelman. ”Vertaisarviointi ei estä virheitä, on syytä suhtautua suurella varauksella läpimurtotutkimuksiin,” hän kirjoittaa RealClimate webbisivuilla.
Keenan on vielä tylympi.
– Tieteellisten tutkimusten julkaisupolitiikka tiedelehdissä ei toimi.
Loka lentää
Ilmastotieteilijöiden keskinäinen syyttely ei kuitenkaan ole rajoittunut tiedelehtien vertaisarviointeihin. Verkkosivusto desmogblog.com on lokapalvelu niille, joita ”väärät” mielipiteet risovat. Sivuston palveluun voi kirjoittaa julkiseen ilmastoväittelyyn osallistuneen henkilön nimen, ja palvelu tarjoaa taustatietoja.
Osa tiedoista liittyy tieteelliseen työhön, mutta sivuilta löytyy myös henkilöön meneviä vihjailuja ja todistamattomia syytöksiä.
Tilanne on niin tulenarka, että kaikki eivät halua ottaa väitöksiin mitään kantaa.
Kun kysyy kansainvälisen geologien järjestön INQUA:n merenpinnan nousua tutkivan jaoston puheenjohtajalta Cecile Baetemanilta, mikä on järjestön kanta väitteisiin merenpinnan noususta, hän vastaa miltei hätääntyneesti.
– Järjestöllämme ei ole mitään kantaa. Jokainen jäsen muodostaa oman kantansa.
Vastaus kertoo, kuinka kaukana ilmastokonsensus yhä on.
Ilmastokonsensus katosi
Kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi helmikuussa 2007 kohua herättäneen raporttinsa, kiistelyn ilmastonmuutoksesta piti olla ohi. Vaikka suuri yleisö katsoo ihmisten toimien aiheuttaneen ilmaston muutoksen, viime vuonna ennätysmäärä tiedemiehiä kyseenalaisti tämän johtopäätöksen.
EERO ILONIEMI
ILMARIITA. Syyskuussa 2006 Claude Allegre räjäytti uutispommin. Ranskan arvostetuimpiin tiedemiehiin kuuluva Allegre, joka on sekä Ranskan että Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsen, kirjoitti L’Express-viikkolehteen laajan artikkelin, jossa hän kyseenalaisti ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen.
Takinkäännös oli poikkeuksellisen dramaattinen, koska Allegre kohosi maineeseen jo 1980-luvulla yhtenä ilmastonmuutoksen ennustajista. Hän oli keskeisessä roolissa otsonikadon hillitsemisessä. Poliittisesti Allegre on aina tunnustanut globalisaatiokriittistä vasenta laitaa. Hänen esimerkkinsä aloitti merkittävän ilmiön tiedepiireissä.
Kun maailman huomio kiinnittyi viime joulukuussa Balin ilmastokokoukseen, noin sadan tiedemiehen ryhmä lähetti avoimen kirjeen YK:n pääsihteerille. Kirjeessään tiedemiehet totesivat, että ”yritykset hallita tai hillitä ilmastonmuutosta ovat hyödyttömiä ja hukkaavat resursseja, joita voitaisiin käyttää ihmiskunnan ongelmien ratkomiseen”.
Johtopäätökset
arveluttavat
Kirjeen allekirjoittajien joukossa olivat mm. maailman tiedemiesten liiton puheenjohtaja Antonio Zichichi, kahdesti maailman tuhannen lainatuimman tiedemiehen listalle päässyt Syun-Ichi Akasofu ja Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsen Edward Wegman. Listalla on lukuisia YK:n johtaman kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n työhön osallistuneita tutkijoita ja sitä arvioineita tiedemiehiä.
Mediassa vain pientä huomiota herättänyt kirje on osa kansainvälistä ilmiötä, jossa monet kokeneet ja arvostetut tiedemiehet ovat kyseenalaistaneet IPCC:n johtopäätöksiä. Yhdysvaltojen senaatin ympäristövaliokunnan tietojen mukaan yli 400 tiedemiestä kyseenalaisti ilmastonmuutoksen keskeisiä teesejä vuonna 2007.
Vain harva näistä skeptikoista kiistää ilmastonmuutoksen sinänsä. Enemmistö heistä uskoo ilmaston lämpenemiseen, mutta epäilee ihmisen roolia lämpenemisessä ja siitä aiheutuvia uhkia. Skeptikot voidaan luokitella eri ryhmiin, joilla kullakin on sanansa sanottavana ilmastonmuutoksesta.
Määrä vai laatu
Ehkä suurin ryhmä nk. antropogeeniseen ilmastomuutokseen (ihmisen aiheuttamaan) kriittisesti suhtautuvista kriitikoista väittää, ettei olemassaoleva tieto riitä johtopäätöksiin. Päällisin puolin vaikeauskoinen väite pitää sisällään sen tosiasian, että ilmastonmuutoksen asiantuntijoita ei sittenkään ole kovin paljon.
– Tämän alan huippututkijoita on maailmassa muutama sata, arvioi tutkimusetiikkaan perehtynyt Helsingin yliopiston professori Jaana Hallamaa.
Julkisuudessa puhutaan usein tuhansista tutkijoista, mutta valtaosa heistä tutkii vain jotakin ilmastonmuutoksen osa-aluetta.
– Ilmastonmuutos on niin monimutkainen, että nk. asiantuntijat tuntevat vain sen osia, kukaan tiedemies ei ole sellainen nero, joka ymmärtäisi ilmastonmuutoksen. Mitään yleistä ilmastonmuutosteoriaa ei ole olemassa, muistuttaa australialaistutkija, geofysiikan professori Bob Carter.
Konsensuskriitikot
Ilmastomuutostutkimuksen politisoituminen häiritsee monia tiedemiehiä. Antropogeenisen ilmastonmuutoksen kärkihahmot Al Gore ja IPCC:n johtaja Rajendra Pachundri eivät tyydy toteamaan muutosta, vaan lausuvat siihen poliittisia ratkaisukeinoja. Varsinkin Pachundrin poliittinen agenda on herättänyt pahennusta.
Pachundri puhuu usein tiedeyhteisön konsensuksesta, mutta juuri tällaisten politiikasta tuttujen ilmaisujen käyttö saa monet tuohtumaan.
– Kun sadan tiedemiehen ryhmä kritisoi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, hän vastasi: ”Ei minun teoriani kumoamiseen tarvita sataa tiedemiestä. Siihen tarvitaan yksi fakta, Carter viisastelee Nykypäivän sähköpostihaastattelussa.
Ilmastonmuutoksen historiaan erikoistuneen professori Carterin mukaan sellaista faktaa, joka todistaisi nyt käynnissä olevan lämpenemisen ainutlaatuisuuden, ei ole esitetty.
Atk-tukihenkilöt
Monet antropogeenisen ilmastomuutoksen kriitikot ovat tuohtuneita nk. ilmastomallien ja tosiseikkojen sekoittumisesta. Yleisesti tunnetut ilmastonmuutoksen kauhukuvat ovat ennusteita, eivät laboratoriotutkimusten tuloksia, ja tietokonemallien tulos riippuu siitä, mitä niihin syötetään.
– Ilmastonmuutoksen muuttujista ei voi rakentaa kattavaa tieteellistä mallia, kuvaa tilannetta Hendrik Tennekes, Hollannin meteorologisen laitoksen eläkkeellä oleva tutkimusjohtaja.
John Christy uskoo ihmisen olevan osasyyllinen ilmastonmuutokseen ja hän on ollut mukana kirjoittamassa useita IPCC:n raportteja. Siitä huolimatta hän on erittäin kriittinen tietokonesimulaatioita kohtaan.
– Niissä on mittavia epäjohdonmukaisuuksia, enkä siksi usko kykyymme tehdä syy-seuraus -ennusteita ilmastosta, hän totesi BBC:n haastattelussa.
Vale vai tilasto
”Vale, emävale, tilasto”, sanoo vanha sanonta. Tilastotieteilijöitä risoo heidän tieteenalansa kohtalo ilmastotieteissä. Erityisesti Al Goren Epämiellyttävä totuus -elokuvassa esittämä nk. Mannin käyrä, jossa maapallon lämpötila nousukulma kiihtyy ilmastonmuutoksen edetessä, on joutunut poikkeuksellisen kovan kritiikin ja juupas-eipäs -riitelyn kohteeksi.
Viime elokuuhun saakka tämä kiistely pysyi matemaattisissa malleissa, mutta tuolloin Wall Streetillä vaurastunut matemaatikko Douglas Keenan esitti virallisen vilppisyytöksen tieteellisestä huijauksesta professori Wei-Chyung Wangia kohtaan.
Keenan väittää Wangin väärentäneen lukuisia maanpinnan lämmön mittaustuloksia. Syytös on erityisen merkittävä, koska Wangin työ on ollut keskeisessä asemassa IPCC:n raportoinnissa. Syytös on ankara myös siksi, että tohtori Phil Jones, joka on kirjoittanut IPCC -raportin keskeiset ilmaston lämpenemistä koskevat osuudet, tukeutui Wangin tietoihin senkin jälkeen, kun ne oli kyseenalaistettu. Näin koko lämpötila-arviointiprosessi on voinut ”saastua”.
Tiedelehti
ei vakuuta
Keenanin ja muiden kriitikkojen työllä on jo ollut yksi välitön vaikutus. Ne ovat romahduttaneet arvovaltaisten tiedejulkaisujen arvovaltaa. Sciencen ja Naturen kaltaiset tiedejulkaisut ovat päästäneet läpi vertaisarviointiseulastaan lukuisia eri ilmastokoulukuntien artikkeleita, joiden taustatutkimuksissa esiintyy vakavia puutteita.
Kritiikin kohteeksi joutunut Michael Mann myöntää ongelman. ”Vertaisarviointi ei estä virheitä, on syytä suhtautua suurella varauksella läpimurtotutkimuksiin,” hän kirjoittaa RealClimate webbisivuilla.
Keenan on vielä tylympi.
– Tieteellisten tutkimusten julkaisupolitiikka tiedelehdissä ei toimi.
Loka lentää
Ilmastotieteilijöiden keskinäinen syyttely ei kuitenkaan ole rajoittunut tiedelehtien vertaisarviointeihin. Verkkosivusto desmogblog.com on lokapalvelu niille, joita ”väärät” mielipiteet risovat. Sivuston palveluun voi kirjoittaa julkiseen ilmastoväittelyyn osallistuneen henkilön nimen, ja palvelu tarjoaa taustatietoja.
Osa tiedoista liittyy tieteelliseen työhön, mutta sivuilta löytyy myös henkilöön meneviä vihjailuja ja todistamattomia syytöksiä.
Tilanne on niin tulenarka, että kaikki eivät halua ottaa väitöksiin mitään kantaa.
Kun kysyy kansainvälisen geologien järjestön INQUA:n merenpinnan nousua tutkivan jaoston puheenjohtajalta Cecile Baetemanilta, mikä on järjestön kanta väitteisiin merenpinnan noususta, hän vastaa miltei hätääntyneesti.
– Järjestöllämme ei ole mitään kantaa. Jokainen jäsen muodostaa oman kantansa.
Vastaus kertoo, kuinka kaukana ilmastokonsensus yhä on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.