Me ajateltiin vaan semmosta asiaa kysellä, että kannattaako tunnustaa jos pettää?
Onko teillä omia kokemuksia, oletko itse pettänyt tai tullut petetyksi ja miten olet toiminut kyseisessä tilanteessa?
Meidän mielestä kuitenkin pettäminen on väärin ja melkein pahinta mitä toiselle voi tehdä.
Kaiken lisäksi se alistaa ja ns. polkee toisen ihmisarvon pohjimutiin.
Ja jotkut ovat väittäneet pettävänsä siksi koska tahtovat vaihtelua. Miksi sellaisten ihmisten sitten täytyy yleensäkään seurustella yhden kanssa jos eivät osaa olla uskollisia?
Ottakaa kantaa...
Onko teillä omia kokemuksia, oletko itse pettänyt tai tullut petetyksi ja miten olet toiminut kyseisessä tilanteessa?
Meidän mielestä kuitenkin pettäminen on väärin ja melkein pahinta mitä toiselle voi tehdä.
Kaiken lisäksi se alistaa ja ns. polkee toisen ihmisarvon pohjimutiin.
Ja jotkut ovat väittäneet pettävänsä siksi koska tahtovat vaihtelua. Miksi sellaisten ihmisten sitten täytyy yleensäkään seurustella yhden kanssa jos eivät osaa olla uskollisia?
Ottakaa kantaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen teidän kanssanne asiasta aivan samaa mieltä...
Miksi polkea toisen itsetunto hajalle jos voi lennellä kukasta kukkaan satuttamatta ketään... ??
Tsemppiä kaikille!
Ei kannata pettää niin ei ole mitään tunnustettavaa.
Saatte paljonkin erilaisia mielipiteitä asiasta, kun luet allaolevia "Ihmettelen" ja "Pettäjän toinen osapuoli".
Itse kannatan tunnustamista, koska se jossain tapauksissa voi pelastaa avioliiton tai sitten tuhota sen, mutta jos on pettämisen linjalle lähtenyt, niin tuho voi olla helpotus kaikille. Lapset siinä ikävä kyllä kärsivät eniten, riippuen iästä, mutta onneksi on ammattiauttajia olemassa ja lapsetkin ymmärtävät yllättävän paljon kun heille vain kerrotaan todelliset syyt.
...pettää nimittäin! Mutta jos sellainen "hama" pääsee käymään, niin MIKSI SE PITÄÄ SYÖTTÄÄ KUMPPANILLE????????
"Se mitä et tiedä, ei voi satuttaa sinua." Tässä yltiörehellisessä tunnustamisessa ei ole kysymys muusta kuin pettäjän omatunnon hiljentämisestä. Hän tunnustaa, koska haluaa hiljentää soimaavan päänuppinsa. Ja mikähän on tulos?
Tuloshan on se, että myös petetty kärsii. Pettäjä pääsee nyt vähemmällä, koska "hän on tunnustanut pahat tekonsa" ja jättänyt asian valamiehistön -eli petetyn- harkintaan. Jos petetty rakastaa, hän luultavasti antaa anteeksi. Kärsii siinä helvetisti, mutta ainakin yrittää antaa anteeksi. Haluaa jatkaa "oikealta polulta harhautuneen" kumppaninsa kanssa.
"Jokainen kantakoon itse ristinsä." Sen lisäksi että petät, syötät sen pahan olon vielä kumppanillesi! Jos tuntuu pahalta, niin KÄRSI. KÄRSI, KÄRSI, ja vielä kerran KÄRSI. Älä syötä erehdyksiäsi sille uskolliselle puolisolle, vaan ota vastaan mitä tuleman pitää. Älä esitä olevasi "hyvä ihminen" tunnustaessasi! Lievität vain omaa pahaa oloasi levittäessäsi sen "tasapuolisesti" ympäriinsä!
Jos kyseessä on kertalaaki ja hetken hurma, niin älä IKINÄ TUNNUSTA!!!! Pettäminen nimenomaan on pahinta, mitä voit kumppanillesi tehdä. Jos olet ollut paha ihminen ja pettänyt kerran, niin miksi satutat häntä kertomalla? Niele häpeäsi, ripota tuhkaa päällesi ja opi virheistäsi. Älä tee niin enää.
Jos taas olet patologinen pettäjä, niin kerro ihmeessä. Jos odotettavissa ei koskaan ole uskollisuutta, niin kumppanisi tulee tietää se!
Siitähän saa kaksinkertaisen ilon, pääsee polkemaan ja samalla saa polkea toisen vielä pohjamutiin...
jos todella sitä kysyt .
Pettäminen saa vain huonon omantunnon ja silloin on vain ilkeä puolisolleen
Olet oikeassa että silloin kannattaa mennä itseensä ja miettiä miksi olla suhteessa yhden kanssa jos haluaa kuitenkin olla useiden kanssa .
Kannattaa varmaan olla sinkkuna eikä sitoutua eikä höpättää että on vain yhden ja uskollinen ja jos pettää niin silloinhan pettää myös paljon iteään ja huomaa olevansa vajavainen onneton reppana epäluotettava täysin huomaa ainakin että ei osaa omaa elämäänsä hallita eikä elää ja olla reilu . Ikävä juttuhan se pettäminen on siis kaikille . Ja vaikea on todella sanoa että ketä kannattaa se että sanot sen kumppanillesi että petät . Kannattaa vain siis päätyä sinkuksi kokonaan ja sanoa ettei voi sitoutua eikä pysty olemaan luotettava se on parasta ja antaa toiselle se vapaus vain ja hakea se luotettava kumppani näin onparasta ja kannattavaa siis
On puhuttu mieheni kanssa asiasta.Hän tuumasi,ettei varmaan haluaisi tietää,jos pettäisin.Sanoi,että voisi antaa anteeksi,mutta se tieto saattaisi kuitenkin häiritä myöhemmin.Itse ajattelin myös näin.En jaksaisi olla mustis,mutta voisi joskus ottaa päähän aivan muiden riitojen yhteydessä.Paras olisi pettämättä,mutta jos haksahtaa,ei pidä kertoa.Pidempi aikainen pettäminen on jo toinen asia.Se loukkaa ja sitä tulee kaikin keinoin välttää,jos liittonsa haluaa säilyttää.Man&his woman
Mun mies petti mua tosi paljon. Petti onnistuneesti, sillä olin täysin sinisilmäinen hänen puuhilleen. Kaikki tiesivät, paitsi minä.
Kun sain tietää, se kirveli. Rakastin häntä kuitenkin niin paljon, että annoin anteeksi.
Annoin anteeksi kerta toisensa jälkeen. Ja pienet lapset pyöri jaloissa...
Mutta sitten kuinkas sattuikaan. Kohtasin miehen, johon rakastuin. Minusta itsestäni tuli pettäjä. Se kävi helposti. Ihmeen helposti.
Käsitykseni pettämisestä muuttui, kun kuvioihin tuli sana "rakkaus".
Muutaman vuoden pettämisen jälkeen jätin mieheni.
Nyt elän uuden mieheni kanssa neljättä avioliittovuotta.
Jaa, ai niin, se pettäminen. Yhden illan suhteet ja kukasta kukkaan hyppiminen on pettämistä käsitykseni mukaan. ellainen ilottelu ja vaihtelun hakeminen. Mutta kun rakastuu, pettäminen ei olekaan enää pettämistä.
Se muuttuukin silloin ihmissuhteeksi.
Kerroin mummolleni hädissäni olevani rakastunut toiseen mieheen. Pelkäsin tuomiota ja ankaraa nuhtelua, odotin hänen ratkaisevan asian puolestani. Mutta mummoni olikin viisas, sanoi että kuuntele sydämesi ääntä. Rakkautta ei koskaan saa heittää menemään.
Että sellaista.
Parasta kun ollaan hiljaa asioista.Ja nimen omaan ei kerrota petetylle.