Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    eilen

    olen etsinyt kauan uutista jonka eilen löysin aivan sattumalta helposti. Käsittelemätön suru jota en aiemmin olisi jaksanut ajatella,mutta eilen se sai kasvot.Kuinka paljon läheisen,nuoren ihmisen kuolema muuttaa persoonallisuutta suremaan jääneille? Pohdin aina menetystä,olipa traaginen tai ei.Tunteitaan ei varmasti tarvitse hillitä,koska suru helpottaa vain suremalla,mutta olenkohan aivan normaali kun ahdistun entisen miesystäväni veljen kuolemasta liikenneonnettomuudessa? En edes tuntenut häntä.Järjellinen selitys tunteilleni on kyllä se,kuinka ex puhui ruumiin tunnistamisesta,näkemäs tään ja kuinka olisi itsekin valmis kuolemaan koska tahansa tapaturmaisesti.Ei hän itsemurhaa ole aikonut tehdä,mutta masennuksen aistii voimakkaana.Olen vain yrittänyt suhteemme loputtua ajatella kuolemasta niin ettei viimeistä hetkeään voi kukaan onneksi tietää,mutta voit elää jokaisen hetken niin että olet yrittänyt saada hyvän olon, tehdä hyvän teon,pienenkin ilon aiheen joka päivä jollekulle ystävälle,sukulaiselle,lapselle,ihan kenelle vain.Voimia ja halaus jokaiselle surussaan .
    0578
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei viela vastauksia.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ja nyt kirjoitti:

    olen etsinyt kauan uutista jonka eilen löysin aivan sattumalta helposti. Käsittelemätön suru jota en aiemmin olisi jaksanut ajatella,mutta eilen se sai kasvot.Kuinka paljon läheisen,nuoren ihmisen kuolema muuttaa persoonallisuutta suremaan jääneille? Pohdin aina menetystä,olipa traaginen tai ei.Tunteitaan ei varmasti tarvitse hillitä,koska suru helpottaa vain suremalla,mutta olenkohan aivan normaali kun ahdistun entisen miesystäväni veljen kuolemasta liikenneonnettomuudessa? En edes tuntenut häntä.Järjellinen selitys tunteilleni on kyllä se,kuinka ex puhui ruumiin tunnistamisesta,näkemäs tään ja kuinka olisi itsekin valmis kuolemaan koska tahansa tapaturmaisesti.Ei hän itsemurhaa ole aikonut tehdä,mutta masennuksen aistii voimakkaana.Olen vain yrittänyt suhteemme loputtua ajatella kuolemasta niin ettei viimeistä hetkeään voi kukaan onneksi tietää,mutta voit elää jokaisen hetken niin että olet yrittänyt saada hyvän olon, tehdä hyvän teon,pienenkin ilon aiheen joka päivä jollekulle ystävälle,sukulaiselle,lapselle,ihan kenelle vain.Voimia ja halaus jokaiselle surussaan .

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu