Ateistista autuutta ja suvaitsevaisuutta:
Entiset pohjoiskorealaiset poliisin ja turvallisuusjoukkojen upseerit kertovat, että heille annettiin tehtäväksi tekeytyä kristityiksi ja soluttautua Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan tilaisuuksiin. Tätä kautta viranomaisten oli mahdollisuus tunnistaa kristittyjä, pidättää, vangita ja jopa teloittaa heitä.
Näiden entisten pohjoiskorealaisten upseerien mukaan Pohjois-Korean hallinto näkee uskonnon, ja erityisesti kristinuskon, suurimpana uhkana valtion turvallisuudelle. Etenkin Kiinan rajan tuntumassa on lisätty toimia uskonnon pysäyttämiseksi. Viranomaiset ovat menneet tässä niin pitkälle, että ovat järjestäneet tekaistuja rukouskokouksia, joilla houkuteltiin kristityiksi kääntyneitä pohjoiskorealaisia pakolaisia Kiinan puolelta. Pohjois-Korean agenteille on järjestetty jopa teologista koulutusta, jotta nämä voisivat helpommin soluttautua Kiinassa toimiviin seurakuntiin.
”Kun uskovaisia saadaan kiinni, ei järjestetä mitään esikuulusteluita”, sanoi yksi agenteista. ”Pidämme heitä hallituksen vastustajina. Kun heidät saadaan kiinni Pohjois-Koreassa, kansallisen turvallisuusviraston (NSA) upseerit piirittävät henkilön, hakkaavat ja potkivat häntä ennen kuulusteluja.”
Toinen agentti vahvisti, että ”tärkein kotiutuneelle pakolaiselle esitetty kysymys on ovatko he tavanneet eteläkorealaisia lähetystyöntekijöitä tai evankelistoja tai kohdanneet tai kokeneet uskonnollisia asioita. Mikäli he tunnustavat tavanneensa lähetystyöntekijöitä tai diakoneja … lähetetään heidät ilman lisäkysymyksiä NSA:lle ja he ovat yhtä kuin kuolleita.”
”Asiat, kuten uskonnollisen kirjallisuuden hallussapito, uskon jakaminen toisten kanssa tai saarnaaminen ovat kiellettyjä koska ne kaivavat maata Kim Jong II:n hallinnon alta. Ainoa, mitä tarvitsemme [pidättääksemme jonkun], on pala todistetta, kuten Raamattu jossa on henkilön nimi.”
Pohjois-Korean turvallisuuspalvelun tiedottajaa opastettiin etsimään ”henkilöitä, jotka olivat vaiti silmät kiinni, meditoiden, tai ihmisiä jotka normaalisti polttivat ja ryyppäsivät mutta lopettivat äkillisesti.” Nämä ihmiset olivat ”hallituksen vihollisia” ja heitä tuli turvallisuuspalvelun ohjeiden mukaan tarkkailla.
Eräs pohjoiskorealainen pakolainen kertoi, että kun hänelle sukua oleva henkilö saatiin kiinni Raamatun lahjoittamisesta toiselle, niin hänen koko perhe vietiin Vankila 22:een (rangaistusleiri). Heidät vietiin sinne uskonnollisina vakoilijoina.
Toisaalta ankara valtiollinen valvonta ja pakollinen uskollisuus valtion järjestelmää kohtaan ovat kääntyneet itseään vastaan ja aiheuttanut monille pettymisen virallista järjestelmää kohtaan. Yksi entisistä agenteista kertoi, että ”Syy sille, että Pohjois-Korean järjestelmä edelleen on olemassa, on ankara valvontajärjestelmä.”
Entiset pohjoiskorealaiset poliisin ja turvallisuusjoukkojen upseerit kertovat, että heille annettiin tehtäväksi tekeytyä kristityiksi ja soluttautua Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan tilaisuuksiin. Tätä kautta viranomaisten oli mahdollisuus tunnistaa kristittyjä, pidättää, vangita ja jopa teloittaa heitä.
Näiden entisten pohjoiskorealaisten upseerien mukaan Pohjois-Korean hallinto näkee uskonnon, ja erityisesti kristinuskon, suurimpana uhkana valtion turvallisuudelle. Etenkin Kiinan rajan tuntumassa on lisätty toimia uskonnon pysäyttämiseksi. Viranomaiset ovat menneet tässä niin pitkälle, että ovat järjestäneet tekaistuja rukouskokouksia, joilla houkuteltiin kristityiksi kääntyneitä pohjoiskorealaisia pakolaisia Kiinan puolelta. Pohjois-Korean agenteille on järjestetty jopa teologista koulutusta, jotta nämä voisivat helpommin soluttautua Kiinassa toimiviin seurakuntiin.
”Kun uskovaisia saadaan kiinni, ei järjestetä mitään esikuulusteluita”, sanoi yksi agenteista. ”Pidämme heitä hallituksen vastustajina. Kun heidät saadaan kiinni Pohjois-Koreassa, kansallisen turvallisuusviraston (NSA) upseerit piirittävät henkilön, hakkaavat ja potkivat häntä ennen kuulusteluja.”
Toinen agentti vahvisti, että ”tärkein kotiutuneelle pakolaiselle esitetty kysymys on ovatko he tavanneet eteläkorealaisia lähetystyöntekijöitä tai evankelistoja tai kohdanneet tai kokeneet uskonnollisia asioita. Mikäli he tunnustavat tavanneensa lähetystyöntekijöitä tai diakoneja … lähetetään heidät ilman lisäkysymyksiä NSA:lle ja he ovat yhtä kuin kuolleita.”
”Asiat, kuten uskonnollisen kirjallisuuden hallussapito, uskon jakaminen toisten kanssa tai saarnaaminen ovat kiellettyjä koska ne kaivavat maata Kim Jong II:n hallinnon alta. Ainoa, mitä tarvitsemme [pidättääksemme jonkun], on pala todistetta, kuten Raamattu jossa on henkilön nimi.”
Pohjois-Korean turvallisuuspalvelun tiedottajaa opastettiin etsimään ”henkilöitä, jotka olivat vaiti silmät kiinni, meditoiden, tai ihmisiä jotka normaalisti polttivat ja ryyppäsivät mutta lopettivat äkillisesti.” Nämä ihmiset olivat ”hallituksen vihollisia” ja heitä tuli turvallisuuspalvelun ohjeiden mukaan tarkkailla.
Eräs pohjoiskorealainen pakolainen kertoi, että kun hänelle sukua oleva henkilö saatiin kiinni Raamatun lahjoittamisesta toiselle, niin hänen koko perhe vietiin Vankila 22:een (rangaistusleiri). Heidät vietiin sinne uskonnollisina vakoilijoina.
Toisaalta ankara valtiollinen valvonta ja pakollinen uskollisuus valtion järjestelmää kohtaan ovat kääntyneet itseään vastaan ja aiheuttanut monille pettymisen virallista järjestelmää kohtaan. Yksi entisistä agenteista kertoi, että ”Syy sille, että Pohjois-Korean järjestelmä edelleen on olemassa, on ankara valvontajärjestelmä.”
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näinhän se on ollut kaikissa ateismille perustuvissa maissa, Neuvostoliitoss, DDR:ssä, Albaniassa, Kiinssa, jne.
Se on sitä ateistista auttuutta ja "vapautta" uskonnosta. Oi' sitä vapauden onnea.
"Näinhän se on ollut kaikissa ateismille perustuvissa maissa, Neuvostoliitoss, DDR:ssä, Albaniassa, Kiinssa, jne. "
Nuo ovat kommunistisia maita, eli kommunistisella ideologialla on enemmän merkitystä näiden maiden "vapauteen" kuin ateismilla. Kommunismi voidaan ymmärtää myös eräänlaiseksi uskonnoksi.
Syy ei ole ateismissa tai sen levittämisessä, vaan ihan samassa asiassa, kuin muissakin "ateistisissa" valtioissa.
Sehän on sanottu tuossa artikkelissakin:
"Pohjois-Korean hallinto näkee uskonnon, ja erityisesti kristinuskon, suurimpana uhkana valtion turvallisuudelle."
Jos sinun mielestäsi valtion turvallisuus = ateismi, niin suosittellen sanakirjan ostoa.
Suomi ja ruotsi lienevät maallistuneimpia valtioita maailmassa.Ruotsissa ei ole enään valtion uskoakaan (toivottavasti pian ei suomessakaan).
Ja kuitenkin rikos tilastot ovat moneen muuhun maahan verrattuna pieniä.
Koreassa taasen toimii valtion uskonto jonka nimi on juche-aate.Siinä on suoria lainoja raamatusta ja koraanista sekoitettuna marxismiin ja maolaisuuteen.
Ja aina kun uskonnot selvittävät välejään kärsijöinä on kansa.
Vainoa ei tehdä ateismin nimissä ei koreassa,n-liitossa kuin kiinassakaan.
Ateistin ei tarvitse todistella oikeaa uskoaan (koska sellaista ei ole),ei levittää sanomaansa, ei kivittää,tuomita,peloitella helvetillä,
Ei asettaa sukupuolia eriasemaan, elää hyvää elämää tässä ja nyt.
Ei tehdä hyvää vain saadakseen kiitosta tuonpuoleisessa.Pitämään elämää ainut kertaisena tässä ja nyt.
Ei vain ristimään käsiään ja kumartamaan ristille tai muille "pyhille" asioille.Vaan tarttua härkää sarvista ja elää vapaata, onnellista elämää tätä ainoata mitä on.
Kirkko ja valtio eroon toisistaan ja pian.
Uskonnon opetus pois kouluista.Vanhemmat saa opettaa omaa uskoaan kotona.Tilalle yleinen uskontohistoria ja etiikka.
Suvaitsevaisuus on se mitä ihmiset tarvitsee ei uskontojen luomaa ahdasmielisyyttä.
Sitten olisi taas vähemmän sodittavaa maan päällä ja miksei myös taivaissakin :) Ei minulle ainakaan ateistina tule mieleen tehdä pommi-iskua Buddhalaisten kokoukseen tai mennä vetää Vishnun patsasta parrasta. Tai no jälkimmäinen kyllä kuullostaisi kivalle, mutta en edes tiedä onko Vishnulla partaa.
Mitenkäs se kristittyjen mainostama lähimmäisenrakkaus ilmenee käytännössä?
Otetaanpa esimerkiksi koko Afrikan kristityin valtio Ruanda, jossa yli 94 prosenttia väestöstä on kristittyjä (siis paljon enemmän kuin esimerkiksi täällä Suomessa) ja ateismi käytännössä tuntematonta. Mistähän tämä kristittyjen maanpäällinen paratiisi onkaan niin kuuluisa?
Ai niin, tietysti siitä että siellä tapahtui viime vuosien suurin tunnettu kansanmurha, käsittämättömän julma ja verinen joukkoteurastus, jossa surutta murhattiin noin miljoona ihmistä. Teurastajien etunenässä oli suuri joukko pappeja ja muita kirkonmiehiä ja suurimmat joukkomurhat tehtiin juuri kirkoissa, joista ihmiset olivat hakeneet suojaa.
Eräskin pappi houkutteli pari tuhatta pakolaista kirkkonsa suojiin ja kutsui sen jälkeen puskutraktorit raivaamaan kirkkonsa maan tasalle, jotta kaikki kirkosta turvaa hakeneet saataisiin varmasti tapettua viimeistä naista ja pikkulasta myöten. Siis pappi tuhoaa oman kirkkonsa, jotta saisi mahdollisimman paljon ihmisiä murhattua?
Siinäpä sitä on kristillistä lähimmäisenrakkautta kerrakseen.
Kyllä se on kaunista ja hienoa tuo kristittyjen uljas ja korkeamoraalinen uskonto.
http://www.kepa.fi/kumppani/501/?searchterm=None
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pappi tuomittiin Ruandan kansanmurhasta/1135223657579
hihhulilla hankalaa, kun pitää hakea Pohjois-Koreasta asti pönkitystä omille harhoilleen.
Mielestäni uskonto aiheuttaa homoseksuaalisuutta
Samaa mieltä.
vapaus, jos sitä kaipaat:-)
Ei tarvitse pelätä helvettiä ja muuta mukavaa:-)
Kyllä minullakin on käynyt mielessä pitäisikö kaikista tyhmimmät hihhulit kaasuttaa. Kuten sinä.
Pohjoikorea on aina ihan oma juttunsa, mitään tuollaista ei voida mitenkään liittää esimerkiksi Suomeen.
Suhteellisen kyllästyttävää että kristityt leikkivät vieläkin pieniä uhreja, joita koko maailma potkii koko ajan päähän. Historia kertoo jotain ihan muuta.
Pohjoiskoreassa ovat asiat muutenkin niin päin mäntyjä, ettei tällaisesta toiminnasta mitenkään voi syyttää ateismia.