Kommunismilla, sosialismilla yms. aaveilla on ihmisiä peloteltu ennenkin. Chilen demokraattisissa vaaleissa valitun presidentin Salvador Allenden murhasta tulee syyskuussa kuluneeksi 30- vuotta. Vallan kaappasi sotilasdiktaattori Auguste Pinochet, joka kosti verisesti presidenttiään tukeneelle kansalle. Nyt Pinochetin diktatuurin kunniaksi valmistetaan verenmakuista viiniä ja tehdään rahaa. Lue Hesarin verkkoliitteen juttu
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1057223688962
Jos osaat esim. englantia niin tietoja USA:n ja CIA osallisuudesta näihin verisiin tapahtumiin löydät helposti googlella: laitat vain hakusanaksi Salvador Allende
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1057223688962
Jos osaat esim. englantia niin tietoja USA:n ja CIA osallisuudesta näihin verisiin tapahtumiin löydät helposti googlella: laitat vain hakusanaksi Salvador Allende
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vastustaessasi USA:n asettamaan DIKTAATTORIA sinä paljastat selvästi olemasi Saddamin tukija ja kommunisitimusu!
Vain kommarimusut kannattavat hirmuhallitsijoita kuten Saddam, paitsi jos hirmuhallitsijat ovat USA:n asettamia kuten Pinochet! Hyi sinua kommarimusu, minä tiedän tuon kirjoituksesi perusteella sinusta kaiken, alushousun väritystä myöden! Hyi hyi. Pois täältä. Minun argumenttini ovat paljon parempia.
"löysin rantein". Pelkäsin jo että suhtaudut kaikkiin täällä saamiisi vastauksiin niin tosissasi, että yrität saada edes jonkun tuosta usanistilaumasta ajattelemaan jotain. Se olisi mielestäni hyvin vaarallista - siinä voisi jokin otsasuoni hyväkuntoiseltakin ihmiseltä lopulta ratketa.
päivämäärän jolloin demokraattisesti valittu Allende syöstiin vallasta ja murhattiin...jostain tuttu.
se oli syyskuun 11.
Ai että mistä tiedän, hyi sinullekin! Ei sitä saa kertoa (luin sen kommarilehdestä ja nehän valehtelevat aina)
Nyt olisi aika ryhtyä miettimään, onko enää mitään muuta aatetta kuin Yhdysvaltain vastustaminen? Mitään positiivista, minkään rakentamista? Mitään "ihannejärjestelmää"?
Kommunismi entisenlaisena ihanteena - mennyt, kansallissosialismi, fasismi, uusnatsismi - mennyt, demokratia, tasavaltalaisuus - mennyt, pidetään itsestäänselvyytenä, liberalismi - mennyt, kallonmuoto paljastuu selvästi...
Eikö meillä ole jäljellä muuta kuin vastustaminen, emmekä pysyt siihenkään!
Islam lienee ainoa suuri ideologia, joka jaksaa vahvasti uskoa johonkin. Sehän ei ole pelkästään uskonto, vaan myös "maallinen" ihanne. Ajatus islamilaisesta valtiosta ja ihmisten islamiin palaamisesta on elinvoimainen.
>Islam lienee ainoa suuri ideologia, joka jaksaa vahvasti uskoa johonkin
vie mukavasti ajatukset siihen, että vahva usko minhin tahansa "jäädyttää" yksilön persoonallisuuden kehityksen. Parasta olisi pikemminkin epäillä kaikkea ja yrittää luoda kaikesta siitä, mistä saa tietoa oma henkilökohtainen suhteensa maailmaan. Noista luettelemistasi ideologioista löytyy mielestäni kyllä riittävästi aineksia itsenäisen ihmiskäsityksen ja maailmankuvan rakentamiseen. Senkin varassa voi joutua elämään pitkiä aikoja tilanteissa, joissa Montaignen sanoja lainatakseni: Tekemättä jättäminen on usein yhtä jaloa kuin tekeminen vaikka se ei olekaan niin näkyvää.
Kuules nyt, ei se ollut lapsus.
Huomioi sana "JAKSAA".
Ei voi tietysti vaatiakaan, että ymmärtäisit minua; kaikista kiemuroistani huolimatta taidan olla enemmän realisti kuin sinä.
ajetella noin - täytyi katsoa mitä kirjoitit - täällä kun ei voi kuulla mitään?
>Kuules nyt, ei se ollut lapsus
>Islam lienee ainoa suuri ideologia, joka jaksaa vahvasti uskoa johonkin
Minusta Islam ei jaksa yhtään mitään.
"Islam ei jaksa yhtään mitään"?
Taitaa jaksaa konsanaan enemmän kuin arabisosialismi aikanaan. Varmasti teidät, että islam on nykyään nopeimmin leviävä uskonto, ja sen eräät periaatteet tekevät siitä kristinuskoa kelvollisemman poliittisenakin ideologiana.
ymmärtäisi, että Islam on uskonto, ajatus- ja oppirakennelma, ideologia, ideaalinen ilmiö, jonka reaalisina edustajina, kantajina ja/tai kannattajina voivat olla vain materiaaliset yksilöt.
Ideaalisten ilmiöiden maailma ei jaksa eikä tee mitään esineeellistä, konkreettista eikä realististakaan. Sen tekevät noiden ideoiden aineelliset, materiaaliset reaaliset luojat ja edustajat eli yksilölliset ihmiset.
Saitko sen kuvan, etten tuota tajua?
Emme taida lainkaan ymmärtää toisiamme.
vielä menisi esittämään noin jyrkkää tai pessimistä arviota tilanteesta
>Emme taida lainkaan ymmärtää toisiammeihan varma
nyt vielä, sillä niin kauan kuin on elämää on toivoa (sanoi muistaakseni Tarzan) Tämä palvelin ei ainakaan ymmärrä minua, eikä näköjämän monia muitakaan (saa aina paimentaa viestejään näkyviin)
>Emme taida lainkaan ymmärtää toisiamme.
Toki ymmärrän joka sanan, jonka kirjoitat, ja olen monissa asioissa samaa mieltä kanssasi, mutta on mielenkiintoista huomata, miten erilaisen paikan (arvon) pelinappuloillemme (menneisyyden ja nykyisyyden ilmiöt, tapahtumat, tulevaisuudennäkymät) annamme.
Väitän edelleen, että olen enemmän realisti kuin sinä, illuusioton. Lieneekö tuollaista sanaa olemassakaan?
olette, kaksi kuomaa, tässä herättämässä mielenkiintoista filosofista keskustelua.
Minusta näyttäisi siltä että vaari tapailee realismilla jotain joka sijoittuu akselille materialistinen - konkreettinen. Hertta taas puhuu realismista ikään kuin kokemuksen karaisemana elämänasenteena ja -viisautenakin.
Vaarin vetämä käsitteellinen rajanveto nousee ideologiselta pohjalta. Korostaessaan realismiaan hän on siis idealisti.
Hertta taas mahdollisesti etsii käytännölliselle asenteelleen opillista siunausta?
Näitä sävyjä siinä minulle näyttäytyy. Jännää, jos nimenomaan te kaksi onnistutte rakentamaan toistenne väliin jotain josta ette itse näe läpi.
huomoita, mutta näen viimeisen keskustelumme/ kiistamme ytimen vähän toisin eli näin:
"Asiaa tuntemattomalta näyttää tämän erittelyn olevan pelkkää hiusten halkomista. Todellisuudessa sinä onkin kysymys hiusten halkomisesta, mutta vain samassa merkityksessä kuin mikrosskooppisessa anatomiassa."
Hegelin (Hertan) mielestä ajatusprosessi, jonka hän aateen nimissä muuttaa jopa itsenäiseksi sujekstiksi (Islam), on todellisuuden demiurgi, todellisuuden joka on vain aateen ulkoinen ilmaus. Minulle taas ideaalinen ei ole muuta kuin ihmispäähän siirrettyä ja siellä muunnettua materiaalisuutta...
Karl Marx, Pääoma ensimmäisen painoksen alkulause 25.07 1867
kuulunevat ideaalisen maailman ilmiöihin. Olkoon nyt sitten vaikka "pelinappulat" niin tältä suunnnalta se ero löytynee.
"Me emme kärsi ainoastaan elävistä vaan myös kuolleista".(Pääoman esipuheesta) Tulevista me sen sijaan emme mielestäni voi kärsiä.(kommentti vaarin päästä)
Tuon gnostilaisuudesta lainatun demiurgin käyttäminen tässä yhteydessä on mielenkiintoinen ja ajattelemisen arvoinen asia. Gnostismin mukaanhan todellinen, täydellinen Jumala on eri asia kuin olevaisen luojajumala, demiurgi, sofian (viisauden) epäonnistunut teelmä. Sofia oli eräs täydellisen Jumalan luona olevista "hengistä", joka oli tahtonut ryhtyä luomaan Jumalan tapaan. Sofian luoma Demiurgi loi näkyvän maailman, myös ihmisen, mutta ihmisellä on sisäinen kaipuu todelliseen ja täydelliseen Jumalaan.
Gnostismi vaali ihmisen kohoamista tämän jumalyhteyden mahdollistamaan korkeampaan henkisyyteen ja täydellisyyteen.
Gnostismi oli hyvin elinvoimainen uskonnollinen/filosofinen liike kristinuskon alkuaikoina. Sen vastustaminen ja sen oppien tunnistaminen ja poistaminen työllisti lukemattomia apologeetteja.
Eikö demiurgille löytyisi käyttöä?
avautuu entistä enemmän työpaikkoja mitä moninaisimmille jumalille ja syntyy entistä enemmän kysyntää mitä erilaisimmille todellisuudesta irrottaville aineille.
”. . .ihminen tekee uskonnon, uskonto ei tee ihmistä. Ja uskonto on juuri sellaisen ihmisen itsetajuntaa, joka ei ole vielä ole saavuttanut itseään tai sitten on uudestaan kadottanut itsensä. Mutta ihminen ei ole mikään abstrakti, maailman ulkopuolella kyyhöttävä olento. Ihminen, se on: ihmisen maailma, valtio yhteisö. Tämä valtio, tämä yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen maailmankatsomuksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman. Uskonto on tämän maailman yleistä teoriaa, sen ensyklopedistinen yleiskatsaus, sen logiikka popularistisessa muodossa, sen spiritualistinen point d´honneur, sen entusiamia, sen moraalinen sanktio, sen yleinen täydennys, sen yleinen lohdutus- ja oikeusperusta. . .
Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia”
Tuohon Hegelin oikeusfilosofian kritiikissä 1843-44 mainittuun aineeseen eli oopiumiin viittasit joskus aiemmin. Tässä keskustelussamme olit sitten jo tätä mieltä: "Väitän edelleen, että olen enemmän realisti kuin sinä, illuusioton". En tiedä miten tuo mielikuva on syntynyt. Yritän nyt vielä kerran esittää oman lähtökohtani. Pari vuotta edellisen sitaatin jälkeen eli 1845-46 Marx toteaa Saksalaisen Ideologian I luvussa mm.seuraavaa. (Turvaudun lainaukseen siksi, että en itse pystyi esittämään asiaa läheskään yhtä selkeästi):
”Edellytykset joista aloitamme, eivät ole mielivaltaisia, eivätkä mitään dogmeja, ne ovat todellisia edellytyksiä, joista voidaan irrottautua vain mielikuvituksessa. Niitä ovat todelliset yksilöt, heidän toimintansa ja aineelliset elämänehtonsa – niin heidän valmiina löytämänsä kuin heidän tuottamansa. Nämä edellytykset ovat siis todettavissa puhtaasti kokemusperäisesti. . .
Aatteiden käsitysten sekä tajunnan tuottamien punoutuu alkujaan kiinteästi aineelliseen toimintaan ja ihmisten aineelliseen kanssakäymiseen, todellisen elämän kieleen. Käsitysten muodostaminen, ajattelu, ihmisten henkinen kanssakäyminen, ovat tällöin vielä heidän aineellisen toimintansa suoranaista ilmentymää. Sama pätee henkiseen tuotantoon sellaisena kuin se esiintyy jonkin kansan politiikan, lakien, moraalin, uskonnon, metafysiikan jne. kielenkäytössä. Ihmiset ovat mm. käsitystensä ja aatteittensa tuottajia mutta kysymys on todellisista toimivista ihmisistä, tuotantovoimiensa tietyn kehitysasteen ja sitä vastaavan kanssakäymisen etäisimpienkin muotojen muovaamista ihmisistä.
Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavien ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämänprosessinsa väitämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit ja niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan.”
Tiedät varmasti, että "ihminen on tehnyt uskonnon" historiansa hyvin varhaisessa vaiheessa. Se, että vainaja haudattiin, voi selittyä sillä yksinkertaisella asialla, että hautaamaton vainaja saattoi houkutella paikalle ei-toivottuja eläimiä. Kokemus lienee myös osoittanut homo sapiens sapiensille, että pilaantuvat ruhot/ruumiit haisivat pahalle ja olivat terveysriski eläville. Mutta se, että vainajalle laitettiin mukaan hautaan esineitä, väriaineita tms. on tietenkin käytännön kannalta turhaa. Jos oli todettavissa, että vainajia haudattiin tiettyihin asentoihin asetettuina, eikö tuokin ole turhanpäiväistä? Ilmeisesti ei ollut kyseessä enää vain homo sapiens - nyt historiassa on jo homo sapiens religiosus (viisas, uskonnollinen ihminen). Ihminen toivoi jotakin, suri jotakin, etsi selityksiä jollekin (mahtaisiko kuollut vielä herätä?), kunnioitti jotakin (alussa ehkä vain kaivattua vainajaa), pelkäsi jotakin (omaa tai muiden läheisten kuolemaa). Ehkä alussa oli vain surussa ja ilossa yhdistäviä seremonioita. Ehkä hallusinogeeneihin turvautuneet tai psyykkisesti poikkeavat yksilöt välittivät kokemuksiaan vakuuttaen yhteisöä asioista, joita ei saattanut havaita. Luonnossa eläminen ja luonnosta eläminen tekivät ihmiselle luonnolliseksi sen, että luonto itsessään oli ihmistä korkeampi mahti. Miksei jumalakin, aivan hyvin. Ihminen oli OIKEASSA.
Tässä pitää nyt erottaa toisaalta jumala/jumalat/korkeampi voima ja toisaalta uskonnot. Edellisten olemassaoloa emme voi todistaa, emme myöskään niiden olemattomuutta. Jälkimmäisten olemassaolo on selviö. Korkeampien voimien olemassaolo/olemattomuus on täysin riippumaton siitä, harjoitetaanko uskontoja vai ei. Ihminen on pelännyt jumalia, mutta vaikka hän ei uskoisi jumaliin, hän pelkää silti. Ei siihen auta paraskaan taloudellinen ja fyysinen turvallisuus. Onko pelko irrationaalista vai rationaalista? Eiköhän se ole aina rationaalista, jos sikseen tulee. Ainahan asiat voivat mennä pieleen! Kun kerran pelko on rationaalista, niin ei se siitä paljon kummene, jos sekaan laitetaan hiukan irrationaalista taikauskoa ja magiaa, sehän on ikäänkuin vakuutus kaiken varalle; jos SITTENKIN...
Tokihan uskonnot ovat oopiumia kansakunnille, elleivät peräti ekstaasia. Ne tarjoavat myös leipää ja sirkushuveja, kahletta ja motivaatiota. Ne ovat paljon pitkäikäisempiä kuin poliittiset ja taloudelliset ideologiat tai muut suuriakin joukkoja liikuttavat ja yhteiskuntia mullistavat virtaukset. Luulisi jo, että oopiumi raunioittaa pikaisesti! Naureskelit lausunnoilleni islamista. No ei se mitään, saat anteeksi. Konservatiivisesta tapakulttuuristaan huolimatta islam on modernein uskonto. Sen oppi on periaatteessa suoraviivainen, pääsääntöisesti yhteen, täysin profeetalliseen ennaltaolevaksi käsitettyyn kirjaan perustuva (juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjat koostuvat kymmenistä, yli tuhannen vuoden aikana laadituista teksteistä, joista vain pieni osa on profeetallisia). Se on ehdottoman monoteistinen ja tasa-arvoinen uskonto. Kaikki ihmiset ovat syntyneet muslimeina, ja ne, jotka on kasvatettu vääriin uskoihin, eivät KÄÄNNY islamiin, vaan PALAAVAT siihen. Varsinaista papistoa ei ole - kaikki voivat itse päättää, miten islamia noudattavat, ja ovat vain Jumalan tuomion ja armon alaisia. Toinen asia sitten on tietysti se, miten islamia sovelletaan ja käytetään keppihevosena poliittisesti ja miten eriarvoisia ihmiset todellisuudessa ovat islamilaisissa ja islamistisissa valtioissa ja muissa islamilaisissa yhteisöissä.
Näyttää Marxista asia objektiivisesti miten selvältä hyvänsä, niin minä väitän, että uskonnoilla tai uskonnollistyyppisillä ideologioilla on poistumaton tehtävänsä ihmisyhteisöissä. Uskonnollistyyppinen ideologia ei usko metafyysisiin voimiin, mutta sen tapa luoda yhteisyyttä (seremoniat, kokoontumiset, juhlapäivät, johtajuus, myyttiset arvot) ja pyrkimys tuottaa yksilölle tyytyväisyyttä/itsekritiikkiä (siis katumusta) on nähtävissä. Kyllähän tällaisia ideologioita löytyy, jokainen keksii varmasti esimerkkejä.
Realistina tajuan, että uskontoja on ollut aivan ihmisen alkutoilailuista lähtien, näen, että ne ovat hyvin sitkeitä ja muuntuvina (esim. kristinusko) yhteiskunnan ja talouden muutoksiin sopeutuvia. Marx ja Engels kuvasivat yhteiskuntarakenteiden muuttumista orjanomistusyhteiskunnasta aina kapitalistiseen yhteiskuntaan saakka ja ennakkoivat siitäkin eteenpäin. Myös maailman uskonnot ovat "kehittyneet" luonnonuskonnoista polyteismin (jossa jumalat olivat omille osa-alueilleen keskittyneitä, jopa inhimillisiä vekkuleita) kautta jyrkkään monoteismiin, jossa ihminen periaatteessa ja käytännössä hallitsee luontoa, ja jos ei siihen pysty, asia on metafyysisen kaikkivaltiaan, ei enää luonnonhenkien tai esi-isien henkien käsissä. Kristinusko ei tietenkään ole länsimaissa enää samassa asemassa kuin vaikkapa 1800-luvun puolivälissä. Uskonnollisten säädösten ja tapojen noudattaminen olisikin kehittyneessä kapitalismissa kiusallista, ja se ehkäisisi vakavasti taloudellista kasvua. Nykyään yksilö valitsee sen uskonnon, mikä sopii hänelle parhaiten, jos hän päättää ryhtyä uskovaiseksi. Sitä minä sanoisin oopiumin nauttimiseksi.
Miksi ei sitten samantien uskonnottomaksi, eihän ainakaan Euroopassa enää uskontoon pakoteta? Toki on uskonnottomiakin, jotka eivät edes passiivisina jäseninä kuuluu uskonnollisiin yhteisöihin tai "kirkkoon", eivätkä ole lainkaan kinnostuneita uskonnoista, mutta lieneekö se suosituin valinta?
Sanot, että "avautuu entistä enemmän työpaikkoja mitä moninaisimmille jumalille". Eikö uskontojen päinvastoin pitäisi olla katoamassa; emmekö ole jo aikaa sitten päässeet ainakin polyteismista? Niin, myös Rooman valtakunnan korkeimman hegemonian hetkellä avautui entistä enemmän työpaikkoja mitä moninaisimmille jumalille, vallitsi varsinainen synkretismi. Taidamme olla menossa Roomamme jakautumista kohti. Meille on yhdentekevää, mitä jumalaa kukin palvoo, kunhan kumartaa myös hallitsija-jumala Monetaliksen valtaistuimen ja vallanmerkkien eteen ja näin todistaa uskollisuutensa globaalin kapitalismin ylivallalle.
Niin, Marx käsittääkseni väitti, että uskonnot katoavat tarpeettomina. Muhammadin jälkeen ei ole tullut suurta profeettaa. Jää nähtäväksi, oliko Marx sellainen.
Tällä paasauksella taitaa olla lymyilyn maailmanennätys.
Tuollainen ujous on sairaalloista.
>Tiedät varmasti, että "ihminen on tehnyt uskonnon" historiansa hyvin varhaisessa vaiheessa.
Seuraavista käsittelemistäsi vaiheista: uskonnon esihistoriasta, antiikin sukuyhteisöjen mytologisesta ajattelusta, Rooman kaupunkivaltion seremoniallisten uskontojen hajoamisesta ja krisinuskon synnystä löytyy vähemmän innoittunut mutta tiukempi analyysi Vesa Oittisen Marxilaisesta uskontokritiikistä (Kansankulttuuri 1979)
Pelko ja kaikenvaravakuutus uskonnon "perusteluna" on usein esitetty mutta ilmiön pintaan rajoittuva mielikuva.
Islam innostuksesi perimmäinen alkulähe jää minulle täydeksi arvoitukseksi. Ja Marxin mahdollisuus sijoittua tulevaisuudessa Muhamehdin profetiaaliseen seuraan on jo niin vaudikasta mielikuvituksen lentoa, että siinä en pysy enää millään mukana.
Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin - kyllä me joissakin kohdissa minun mielestäni ymmärrämme toisiamme:
>Meille on yhdentekevää, mitä jumalaa kukin palvoo, kunhan kumartaa myös hallitsija-jumala Monetaliksen valtaistuimen ja vallanmerkkien eteen ja näin todistaa uskollisuutensa globaalin kapitalismin ylivallalle
En menisi puhumaan MINUN "islam-innostuksestani". Kyllä se innostus on ihan muila tahoilla.
Mietipä vielä näitä ideologioita. Kummeksuit, että tulin verranneeksi eräällä lailla Marxia "profeettana" profeetta Muhammadiin. Toinen tosin oli materialistinen filosofi ja historian ja yhteiskuntien analysoija, myöskin tulevien suuntaviivojen rakentaja, tiettyjen poliittisten liikkeiden alkuunapaniija, toinen taas arvoituksellinen ilmoitusten saaja, ilmeiseti tavllaan filosofi hänkin, sotapäällikkö ja uuden uskonnon ja yhtenäisyyden luoja. Kummankin toiminta ja perintö on saanut aikaan valtavia mullistuksia, voidaan sanoa, että ilman heitä maailma olisii hyvin paljon erilainen. Älä väitä, ettet pysy m ukana, vai oletko solminut kengännauhasi yhteen?
Ilman Usan toimia kylmän sodan aikana eläisimme Neuvostoliitossa. Se ei vaikuta yhtään haittaavan sinua. What had to be done was done.
ei tarkoita vääristynyneestä ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta liikkeeelle lähtevän ylivilkkaan mielikuvituksen täysin holtitonta lentoa.
vanha kommunisti joka itsekin haluaa asua kommunismissa tai sitten joku joka ei ymmärrä että kommunismi oli leviävä sairaus maailmalla jota vastaan piti taistella.
vanhoja mutta en menisi lyömään vetoa siitä, että tällaista nimimerkkiä käyttäisi joku kommunisti. Esitäpä muuten se lääketieteellinen tautiluettelo, josta tuo "sairaustietosi" on peräisin.
Kommunismista saisit tietoa googlella. Laita hakusanaksi vaikka Karl Marx tai Kommunistisen puolueen manifesti. Lukeminen kannattaa aina, erityisesti siinä tapauksessa, että haluaa esittää perusteltuja argumentteja tai vasta-argumentteja. Ei olisi ihan pakko puhua ja kirjoittaa asioista, joista ei tiedä mitään. Ja saisi itselleen vähän poliittista yleissivistystä.
Ajattelepa, jos maailmassa liu'utaan joskus kommunismiin ihan noin vahingossa, ilman että oikeastaan huomataan, mitä tapahtuu?