Minun kummi-setä kuoli vähän aikaa sitten ja hautajaiset on perjantaina.
Mietin vaan pitäiskö minun muistaa jotenkin, atressilla tai kukkavihkolla.
Nimittäin ei olla oltu missään tekemisissä koskaan, eikä hän edes ollut muistanut olevansa minun kummi, kun oli joskus isäni kanssa jutellut.
Jotenkin tuntuu tekopyhältä jos minä veisin itseltäni erikseen kukkavihkon.
Perheeni muistaa yhteisesti kuitenkin kukkavihkolla.
Mietin vaan pitäiskö minun muistaa jotenkin, atressilla tai kukkavihkolla.
Nimittäin ei olla oltu missään tekemisissä koskaan, eikä hän edes ollut muistanut olevansa minun kummi, kun oli joskus isäni kanssa jutellut.
Jotenkin tuntuu tekopyhältä jos minä veisin itseltäni erikseen kukkavihkon.
Perheeni muistaa yhteisesti kuitenkin kukkavihkolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekopyhältä, niin anna olla.
Jos susta tuntuu tekopyhältä, niin todennäköisesti se tuntuu samalle vastaanottajista. Kun mun mies kuoli (tosin nuorena ja yllättäen) saatiin kukkia ja adresseja ihmisiltä, joita en ollut koskaan edes nähnyt. Oltiin kuitenkin yhdessä 15v ja meillä on yhteisiä lapsia... Ajattelin, että miksi ihmeessä kenenkään pitää muistaa meitä surussa, kun eivät ilossakaan muistaneet. Poika (10v) ihmetteli ihan samaa. Kysyikin, että miksi kukkia ym. tulee ihmisiltä, joita hän ei tiennyt olevan olemassakaan. Hyvä kysymys, johon äiti ei tiennyt vastausta.
Jos muistaminen on sinulle tärkeää, niin sitten on eri asia. Mutta älä laita mitään siksi, että niin "kuuluu tehdä".
Joku toinen on luultavasti ihan päinvastaista mieltä, joten ainoa joka tietää oikean vastauksen sun kysymykseen, olet sinä itse.