Olen seurannut etenkin Katkirkosta käytävää keskustelua ison kysymysmerkin kanssa.
Arvostelua on tullut yhteenvetona arvioiden siitä, että siellä on käyty jopa Suomen katolista kirkosta kriittistä keskustelua.
Huomautan, että mielipiteet yli 1 miljardin kirkkomme jäsenen keskuudessa eivät taatusti ole jokaisella samat kaikista asioista. Ekumenia on ollut yksi kritiikin kohde. Esim. piispa Verschuren oli hyvin keskusteleva ja ekumeeninen eikä puhunut pahaa sanaa luterilaisesta kirkosta. Nykyistenkin pappienkin joukosta on kuulunut hyvin ekumeniamyönteisiä kannanottoja.
Moni katolinen pappi on maailmalla julkisestikin esittänyt vastutavansa Vatikaanin tiukkoja moraalisääntöjä ja esim. kannattavansa avoimesti pappien selibaattisäännön lakkauttamista. Sakksassahan on esim. 'liike' katolisten pappien lasten äitien keskuudessa. Suomi ei todellakaan johda Euroopan avioero- ja aborttitilastoja, vaan nimenomaan Keski- ja Etelä-Euroopan katoliset maat.
Jos esim. peruskoulussa uskonnon opettaja edustaisi hyvin yksisilmäistä ajattelua ja ainoan 'oikean totuuden' tuntijaa, rehtorilla ei riittäisi aika muuhun kuin opettajan sanomisten selvittelyyn oppilaitten vanhempien kanssa. Suuren osan oppilaista tuomitseminen alimpaan paikkaan ei nykykoulussa jäisi ilman seurauksia.
Olen saanut pitkän opettajakokemukseni aikana vain muutaman rippikoulua arvostelevan mielipiteen oppilailta. Lähes 100-prosenttisesti oppilaat ovat kokeneet rippikoulun hyvänä ja moni on kertonut oikeasti kokeneensa ajan uskonnollisesti tärkeäksi. Suomalaisen rippikoun suosio on koko Pohjoimaiden toimesta herättänyt huomiota. Koulussa uskonnon oppikirjat perustuvat tutkittuihin tapahtumiin ja tosiasioihin ja tekijöillä on yliopistollinen loppututkinto ja tiedot.
Haluan tässä yhteydessä viitata abbe Pierreen, ja siihen, miten hän sanoi avoimesti edustavansa Vatikaanin virallisesta linjasta poikkeavaa suhtautumista moneen jo alussa mainitsemaani moraalisiin kysymyksiin. Yhteiskunnalliselta asenteeltaan hän toteutti nimenomaan Jeesuksen ohjeita huonompiosaisten ja kärsivien auttamisesta. Emmaus-liike auttaa vieläkin tarpeessa olevia. Ihmettelen, voidaanko mitenkään puolustaa esim. Etelä-Amerikassa tehtyjä vapautuksen teologiaa edustaneitten pappien ja jopa piispantason murhia.
Oli kanava mikä tahansa, vaikka Katkirkko, avoin ja jopa kriittinenkin keskustelu kuuluu kristinuskoa edustavien ihmisten välille.
Arvostelua on tullut yhteenvetona arvioiden siitä, että siellä on käyty jopa Suomen katolista kirkosta kriittistä keskustelua.
Huomautan, että mielipiteet yli 1 miljardin kirkkomme jäsenen keskuudessa eivät taatusti ole jokaisella samat kaikista asioista. Ekumenia on ollut yksi kritiikin kohde. Esim. piispa Verschuren oli hyvin keskusteleva ja ekumeeninen eikä puhunut pahaa sanaa luterilaisesta kirkosta. Nykyistenkin pappienkin joukosta on kuulunut hyvin ekumeniamyönteisiä kannanottoja.
Moni katolinen pappi on maailmalla julkisestikin esittänyt vastutavansa Vatikaanin tiukkoja moraalisääntöjä ja esim. kannattavansa avoimesti pappien selibaattisäännön lakkauttamista. Sakksassahan on esim. 'liike' katolisten pappien lasten äitien keskuudessa. Suomi ei todellakaan johda Euroopan avioero- ja aborttitilastoja, vaan nimenomaan Keski- ja Etelä-Euroopan katoliset maat.
Jos esim. peruskoulussa uskonnon opettaja edustaisi hyvin yksisilmäistä ajattelua ja ainoan 'oikean totuuden' tuntijaa, rehtorilla ei riittäisi aika muuhun kuin opettajan sanomisten selvittelyyn oppilaitten vanhempien kanssa. Suuren osan oppilaista tuomitseminen alimpaan paikkaan ei nykykoulussa jäisi ilman seurauksia.
Olen saanut pitkän opettajakokemukseni aikana vain muutaman rippikoulua arvostelevan mielipiteen oppilailta. Lähes 100-prosenttisesti oppilaat ovat kokeneet rippikoulun hyvänä ja moni on kertonut oikeasti kokeneensa ajan uskonnollisesti tärkeäksi. Suomalaisen rippikoun suosio on koko Pohjoimaiden toimesta herättänyt huomiota. Koulussa uskonnon oppikirjat perustuvat tutkittuihin tapahtumiin ja tosiasioihin ja tekijöillä on yliopistollinen loppututkinto ja tiedot.
Haluan tässä yhteydessä viitata abbe Pierreen, ja siihen, miten hän sanoi avoimesti edustavansa Vatikaanin virallisesta linjasta poikkeavaa suhtautumista moneen jo alussa mainitsemaani moraalisiin kysymyksiin. Yhteiskunnalliselta asenteeltaan hän toteutti nimenomaan Jeesuksen ohjeita huonompiosaisten ja kärsivien auttamisesta. Emmaus-liike auttaa vieläkin tarpeessa olevia. Ihmettelen, voidaanko mitenkään puolustaa esim. Etelä-Amerikassa tehtyjä vapautuksen teologiaa edustaneitten pappien ja jopa piispantason murhia.
Oli kanava mikä tahansa, vaikka Katkirkko, avoin ja jopa kriittinenkin keskustelu kuuluu kristinuskoa edustavien ihmisten välille.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Koulussa uskonnon oppikirjat perustuvat tutkittuihin tapahtumiin ja tosiasioihin ja tekijöillä on yliopistollinen loppututkinto ja tiedot."
Eikö nykyisissä uskonnon oppikirjoissa enää esitetä totena Jeesuksen ihmeellistä syntymää, kuolleista heräämistä, jumaluutta ja muita hänen ihmeitään?
Kerrotaanko oppilaille, että Jeesuksen historiallisuuskin on epäselvä aikalaistodisteiden puutteessa?
Raamattu kuuluu ainakin Uuden Testamantin osalta aikansa luotettavimpiin dokumentteihin. Ulkopuolisia mainintoja Jeesuksesta löytyy sen ajan historiankirjoittajilta. (Svetonius, Josefus mm.) Hänen historiallinen olemassaolonsa on tutkimusten mukaan kiistaton. Ihmeitä ei voida tietellisesti todistaa tai kieltää.
Jeesuksen syntymäaika on nykytietämyksen mukaan ollut n. 7 eKr. Ajanlaskun tarkennus tehtiin 600-luvulla.
Uskonnon oppikirjojen tiedot pohjautuvat niihin tutkimuksiin, jotka Jeesukssen elämänvaiheista on tehty. Raamatun tutkimiseksi tehdyt kaivaukset kuuluvat maailman perusteellisimpiin.
Jeesu8ksen syntymään liittyvää myytti löytää samantapaisia asenteita nykyisinkin. Uskontotieteen tutkijat ovat nykyaikana Tyynen meren saaristossa kuulleet naisilta selityksiä, että lapsi syntyy meren vaahdosta eikä teltassa miehen kanssa yällö tepahtuneella ole mitään tekemistä asian kanssa
Svetoniuksen ja Josefuksen kirjoitusten todistearvo on heikko. En tästä kiistele enempää, mutta aikalaistodisteita Jeesuksesta ei tunneta, ja oman ajan merkintä virallisessa asiakirjassa tai jokin fyysisempi jäännös kuten hautakivi olisi huomattavan luotettava todiste henkilön historiallisuudesta. Yleisellä mielipiteellä ei itsessään ole todistusarvoa. Arkeologiankin todistusarvolla on rajansa, kaivettakoon miten hartaasti tahansa.
En huomannut mahdollista vastaustasi kysymykseeni, vieläkö nykyisissä uskonnon oppikirjoissa esitetään totena Jeesuksen ihmeellinen syntymä, kuolleista herääminen ja jumaluus.
Tuohon alkuosaan voin vain huomauttaa, että esim. tapahtumahetkellä kirjoitettuja dokumentteja on Jeesuksen aikana tehty hyvin vähän ja nekin ylhäisöpiireissä. Jeesus oli puusepän poika eikä tavallinen rahvas osannut silloin lukea ja kirjoittaa. Suomessa Agricola kehitti kielen 1500-luvulla. Eikö sitä ennen ollut ihmisiä, koska heistä ei ole aikalaistodisteita? Mitä noissa kulttuuriympyröissä tarkoitat akalaistodisteilla? Eivät ainoastaan linnanherrat ja kuninkaat yms, joista löytyy kirjoituksia,olleet olemassa.
Ketkä historioitsijat tuolta Jeesuksen ajalta ovat luotettavia? Mistä voisivat löytyä esim tuon Jeesuksen ajan orjien ja muiden valloittajien tappamien ihmisten hautakivet todistukseksi heidän olemassaolostaan? Arkeologia on yksi tärkeimmistä tavoista selvittää ihmisen menneisyyttä.
Oppikirjoissa selitetään pääkohdittain uskontojen ja kirkkojen opetukset ja käsitykset. Jos joku kirkko opettaa kyseisistä asioista jotain, se kerrotaan. Kyseessä ovat joka tapauksessa uskon asiat ja niihin ei löydy tieteellistä vastausta. Oppikirjat eivät nykyisellään yritäkään todistaa uskoa tieteelliseksi totuudeksi. Jälleensyntyminen tai kuolemanjälkeinen elämä ovat uskon asia ja niitä ei todellakaan voi tieteen avulla todistaa varmaksi tai olemattomaksi.
että suuri osa ajanlaskumme alkuaikojen ihmisistä, ja myöhemminkin, on elänyt ja kuollut jättämättä todisteita itsestään. Niinpä heitä ei voikaan yksilöidä. Kertomuksetkaan eivät aina riitä: ei tiedetä, onko kellään Grimmin satujen henkilöistä ollut todella elänyttä esikuvaa, tai kuningas Arthurilla, tai Troijan sodan sankareilla. Olisi huonoa historianopetusta esittää esim. Arthur koululaisille joko varmasti eläneenä tai varmasti täysin fiktiivisenä henkilönä. Sama pätee Jeesukseen.
Mikäli Jeesus todella eli ja hänellä oli mielestään jotain asiaa myöhempienkin sukupolvien ihmisille, hänen olisi kannattanut kirjoittaa kirjoja ihan itse. Raamatussa on muistaakseni viitteitä, että hän olisi ollut kirjoitustaitoinen.
Kuolemanjälkeinen elämä on tieteellisesti ajatellen satua. Mikä ihmisestä jäisi tietoisena elämään? Neurotiede on edistynyt viime vuosina paljon. On selvää todistusaineistoa sen puolesta, että mielen tilat palautuvat aineellisten aivojen tiloihin ja että vanha uskomus sielu-ruumis -dualismista on virheellinen. Olematon erillinen sielu ei voi jäädä eloon.
Ruumiin kuolemista harvoin kiistetään uskispiireissäkään. Sitä paitsi, jos olisi jumala, joka tarkoitti ihmisen elävän ikuisesti, niin miksi hän loi maailman, jossa entropia lisääntyy jatkuvasti sallien vain tilapäisen elämän?
Hyvä uskonnonopetuskaan ei esitä, miten asiat ovat, vaan se selittää, miten kirkko uskoo ja mitä muissa uskonnoissa ja elämänkatsomuksissa uskotaan tai ajatellaan. On tärkeää antaa virikkeitä nuorten ajattelulle, jotta jokainen voi muodostaa omat näkemyksensä. Helimäki on todennäköisesti tässä mielessä erinomainen opettaja.
Käsittääkseni Jeesuksen historiallisuus on aika lailla faktaa. Tuskin olisit vakuuttuneempi Jeesuksesta, vaikka hän olisi kirjoittanut kuin Kalle Päätalo. Raamatussa on eri henkilöitten nimiin pantuja kirjoja (Mooseksen kirjat, evankeliumit, kirjeet), ja siinähän sitä vasta tutkittavaa riittääkin, kun yritetään selvittää, kuka ne lopulta kirjoitti.
Kuolemanjälkeinen elämä on yliluonnollisena asiana niitten asioitten ylä- tai ulkopuolella, mitä tiede tutkii.
On aina mielenkiintoista ja hämmästyttävää tavata ateisti. Niin epäilevä Tuomas kuin olenkin, minun on henkilökohtaisesti mahdoton uskoa, että maailmankaikkeudessa on olemassa vain se, mitä pienellä Maa-planeetalla evoluution aikana kehittynyt eliölaji ihminen kykenee aisteillaan todentamaan ja aivokapasiteetillaan ymmärtämään.
ei myöskään ole mitään todisteita, ei edes sen vertaa kuin Jeesuksen olemassaolosta. Uskomme Sokrateen olemassaoloon perustuu kokonaan hänen oppilaansa Platonin todistukseen. Silti kukaan ei kiistä Sokrateen olemassaoloa, mutta moni ateisti epäilee Jeesuksen olemassaoloa.
Sinun uskosi Jeesuksen olemattomuuteen perustuu siis sinun uskonnollisiin käsityksiisi eikä historian todistukseen.
"..minun on henkilökohtaisesti mahdoton uskoa, että maailmankaikkeudessa on olemassa vain se, mitä pienellä Maa-planeetalla evoluution aikana kehittynyt eliölaji ihminen kykenee aisteillaan todentamaan ja aivokapasiteetillaan ymmärtämään."
En pidä tuota hyvänä syynä ruveta uskomaan lajitovereitteni uskontokeksintöihin vailla todisteen häivääkään.
puuttuu usko Jeesuksen, siis ihmisen, olemattomuuteen. Sanoin vain, että hänen historiallisuutensa on epäselvä aikalaistodisteiden puutteen vuoksi.
Ei minun tarvitse Sokratestakaan julistaa historialliseksi tai ei-historialliseksi henkilöksi.
Mutta jos kenestä hyvänsä ihmisolennosta kerrotaan, että hän jumala ja tehnyt ihmeitä, niin on perusteltua hillitä uskomistansa. En usko Pohjois-Korean johtajan hienoihin golf- tuloksiinkaan. Ihmiset osaavat keksiä juttuja.
Olet oikeassa siinä, että yliluonnollisista asioista ei ole tietoa eikä todisteita.
Lähinnä kysymys taitaa olla arvostuksista. Jostain syystä sinä et arvosta uskontoja ja näkisit ilmeisesti mielellään maailman ja ihmiset uskonnoista vapautuneina.
Minä en kaipaa erityistä syytä uskonnonharjoitukseen, koska arvostan uskontoja lajitovereitteni verrattomina "keksintöinä" enkä haluaisi elää uskonnoista riisutussa maailmassa. Valitettavasti niiden toiveet, jotka haluaisivat eroon uskonnoista, eivät toteudu niin kauan kuin on minun kaltaisiani, sorry!
voitaisi kertoa uskomattomia juttuja? Minusta ainakin on paljon uskottavampaa, että niitä kerrotaan historiallisesta henkilöstä kuin kokonaan keksitystä. Luepa evankeliumit ja arvostele sitten vasta. Olen sataprosenttisen varma, ettet ole niitä lukenut.
historiallisesta henkilöstä voidaan kertoa uskomattomia juttuja, siinä olen samaa mieltä kanssasi.
Uskomattomat jutut eivät kuitenkaan ole todiste kenenkään historiallisuudesta.
Kirjallisuudessahan esiintyy aivan fiktiivisiäkin henkilöhahmoja, sitä tuskin kukan kiistää. Eikä aivan fiktiivisiin kirjallisuuden hahmoihin ole edes pakko liittää mitään uskomatonta, vaan ne voivat olla realistisenkin tuntuisia.
Itse olen vain maininnut aikalaistodisteista, joita joko on tai ei ole. Niiden puute ei yleensä ole henkilön olemattomuuden todiste, mutta jos historiallisuus määritellään nimenomaan aikalaistodisteiden olemassaolon perusteella, niin niiden puuttuessa henkilöltä puuttuu todistettua historiallisuutta.
hyvinkin.
Olen mieltynyt hyvin perusteltuihin tosiasioihin enemmän kuin harhaluuloihin.
Satujen tyrkyttämistä taikauskoisille ihmisille "henkimaailmaa paremmin tuntevien" pappien, shamaanien, imaamien yms. toimesta saattaisin erikoistapauksissa ymmärtääkin, jos sillä keinoin pystyttäisiin ratkomaan maailman ongelmia.
Tepsisiköhän Afrikan hiv-alueilla, jos papit jakaisivat ihmisille siunattuja kondomeja, jotka toisivat hyvää onnea käyttäjilleen?
ja olisin todella hämmästynyt, jos kosminen p***upoliisi olisikin olemassa.
Hämmästyttääkö se sinua, että joku voi ajatella näin?
myös Santa Clausin eli kotoisemmin joupukin taustalla on historiallinen henkilö Myran piispa Pyhä Nikolaus.
Kun tutustut wikipedian historialliseen katsaukseen joulupukista, alat varmaan ymmärtää, että oli Jeesuksen taustalla historiallinen henkilö tai ei, niin sillä ei juurikaan ole enää merkitystä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulupukki
Raamattu ja luotettavuus on kyllä suurimpia valheita mitä ihmisille on myyty ja pakko-opettu.
Pelkästään suomenkielisen löytyy sisällöltään useita eri versioita, väärentä on ollut ahkerna. Niin ehkerana että vuoden 1992 vuoden raamatun väärennös on pannaan julistettu koska sitä on niin paljon muokattu että "Jumalallisuuden" tarkistus kootaus pois. Eli se raamattu on saatanallisuuden käsikirja...
Ja ei siinä kaikki. Kun sitä väärennettyä raamattua tulkisee joku saatanaa jumalanaan palveleva niin ihmisten sielut turmeltuu täydellisisti.
Onneksi aika on lähellä, että uskot loppuvat, kuten raamatussa on kirjoitettua...
Ilmeisesti maassamme on katoliseen kirkkoomme hakeutunut jos jonkinlaista ressukkaa, joka
a) ei tunnusta koko katolista uskoa ja siihen erottamattomasti kuuluvaa moraaliopetusta
b) ei tajua kirkon uskon ja yksityisen mielipiteen välistä olennaista eroa
c) vastustaa paavin ja kirkon opetusta muultakin osin, kuten pappien selibaatin kohdalla
d) ihannoi kritiikittömästi luterilaisuutta ja sen yksityisiltä ja yrityksiltä kahmuamilla verovaroilla ylläpitämää uskontokoneistoa
e) vastustaa katolisen uskon leviämistä tässä uuspakanamaassa sekä katolisen kirkon oikeaa ja oikeudenmukaista kohtelua valtiovallan taholta
f) on valmis uhraamaan suunnilleen kaiken sellaisen "ekumenian" eteen, joka on olemassa kyllä omassa päässä, mutta ei katolisen kirkon opetuksessa
g) ei tajua edes katolisen kirkon ja esim. luterilaisen uskontokunnan (joka katolisen opetuksen mukaan ei ole edes kirkko) eroa
h) levittää tahallaan väärää ja katolisen kirkon kannalta vahingollista tietoa julkisuudessa
jne. jne.
Miten se nyt kuuluikaan? "Uskon ja tunnustan kaiken mitä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena". Tässä maassa on aika paljon sellaisia, jotka ovat nuo sanat lausuessaan tosiasiassa valehdelleet Jumalan ja kirkkokansan edessä. Se on erittäin valitettavaa. Heille sanonkin: Mitä ihmettä te edes teette katolisessa kirkossa? Miksi ihmeessä ette palaa ihailemaanne luterilaisuuteen? Minä vakuutan: emme tosiaankaan tule itkemään.
Ihmettelen fanaattisuuttasi.
Onko piispa Verschurenin suhteesta luterilaiseen kirkkoon valittamista? Katolinen ex-pappimme on tehnyt väitöskirjan Lutherista.
Mistä päättelet, että toimisin työssäni muutoin kuin lisäämällä katolista kirkkoa koskevia tietoja. Mm. Vatikaania ja Suomen katolista kirkkoa (mukana piispa Paul) esittelevät videot ovat kuuluneet ohjelmistoon silloin, kun opetussuunnitelmien mukaan käsitellään kirkkoja.
Teologinen tiede ja tutkimus on erittäin korkeatasoista meillä ja jos on jossain asioissa erehdytty tai saatu vääriä tuloksia ja tietoja toivon, että osoitat selvästi missä on erehdytty ja tuot esille oikeat tutkimustulokset, huom! selvin tieteellisin näytöin eikä kapeakatseisella fanaattisuudella.
Jos oppilaat esim. luterilaisen kirkon toiminnasta puhuttaessa sanovat olleensa tyytyväisiä, onko se minun mielipiteeni? Onko minun vikani, jos he ovat kokeneet esim. rippikoulun myönteisenä?
Olen monena vuonna opettanut myös katolilaisten oppilaitten ryhmää.
En missään tapauksessa pyri estämään katolisen kirkon aseman vahvistumista ja vaikutusvaltaa Suomessa.
Muistuttaisin vielä, että esim abbe Pierren milipiteet ja toiminta saivat useana vuonna maailmanlaajuisen arvostuksen ja huomion.
Väität myös, että olen välittänyt julkisuudessa katolisen kirkon kannalta vahingollista teitoa. Mitä? Miten?
vaikka kuulut katoliseen kirkkoon? Eikö katolisella puolella olisi riittävästi tunteja sinullekin? Minusta luterilaisilla oppilailla pitäisi olla oikeus omanuskoiseen uskonnonopettajaan siinä missä katolilaisillakin.
"Ihmettelen fanaattisuuttasi."
Kirkkonsa uskoa ja moraaliopetusta tunnustava sekä paaviaan ja piispaansa kunnioittava tavallinen rivikatolilainen on siis sinun määritelmäsi mukaan "fanaatikko"? Oletkohan koskaan sisäistänyt katolisesta uskosta edes puoliakaan?
"Mistä päättelet, että toimisin työssäni muutoin kuin lisäämällä katolista kirkkoa koskevia tietoja."
Sen jälkeen kun luin kirjasesi, pyytäisin sinua ystävällisesti olemaan lisäämättä katolista kirkkoa koskevia "tietoja".
"Mm. Vatikaania ja Suomen katolista kirkkoa (mukana piispa Paul) esittelevät videot ovat kuuluneet ohjelmistoon silloin, kun opetussuunnitelmien mukaan käsitellään kirkkoja."
Minä ihmettelen suuresti miten joku katolilainen ylipäätään voi opettaa luterilaista uskontoa, joka oman kirkkomme opetuksen mukaan on harhaoppi.
"Teologinen tiede ja tutkimus on erittäin korkeatasoista meillä ja jos on jossain asioissa erehdytty tai saatu vääriä tuloksia ja tietoja toivon, että osoitat selvästi missä on erehdytty ja tuot esille oikeat tutkimustulokset, huom! selvin tieteellisin näytöin eikä kapeakatseisella fanaattisuudella."
Jospa sinä sen sijaan osoittaisit missä on se korkeatasoinen "teologinen tiede ja tutkimus"?
"Olen monena vuonna opettanut myös katolilaisten oppilaitten ryhmää. En missään tapauksessa pyri estämään katolisen kirkon aseman vahvistumista ja vaikutusvaltaa Suomessa."
Etkä luultavasti edistämään.
"Muistuttaisin vielä, että esim abbe Pierren milipiteet ja toiminta saivat useana vuonna maailmanlaajuisen arvostuksen ja huomion.
Väität myös, että olen välittänyt julkisuudessa katolisen kirkon kannalta vahingollista teitoa. Mitä? Miten?"
En puhunut juuri sinusta, vaan yleisesti. Mutta kyllä sinäkin mainitsit avioliiton solmineet ex-papit ja muut luuserit mukamas "todisteena" siitä, ettei selibaatti ole hyväksi. Luultavasti 400.000 pappia olisi kanssasi eri mieltä - niin kuin suurin osa meistä kirkollemme uskollisista katolilaisesta.
Ensinnäkin vastaisin Kyriakelle ja yleensä luterilaisesta uskonnonopetuksesta puhuville, että peruskoulun nykyinen uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista luterilaista, vaan 'tavallista'. Luterilaisuutta ei nykyteksti käytä.
Olen valmistunut normaaliteitä uskonnonopettajiksi ja alkuvuosinani ei ollut katoliata uskonnonopetusta muutoin kuin lauantaikurssina. 90-luvulla tilanne muuttui sikäli, että uskontokunnat saivat jäårjestää kolmen oppilaan ryhmille omaa opetusta. Siinä vaiheessa olin jo tehnyt pitkän päivätyön tavallisena peruskoulun opettajana. Opetussuunnitelmat ovat työvuosieni aikana muuttuneet ja esim. muiden uskontojen osuus tuli muistaakseni sekin 90-luvulla yhden yläastevuoden ohjelmaksi. Olen siis opettanut kaikkia suurimpia ei-kristillisiä uskontojakin - kuten muutkin uskonnonopettajt - eikä kukaan ole sitä ihmetellyt. Huomautukset voisi tehdä päättäjien ylätasolle,opetushallitukseen. Toteaisin tässä kuitenkin, että muidenkin uskontojen edustajat ovat tiettävästi tarkastaneet oppikirjat ja niissä on hyvin asialliset perustiedot uskontojen syntyvaiheista ja opetuksista. Katolisen opetuksen kannalta ongelmana on pitkään ollut kunnollisen opetusmateriaalin puute ottaen huomioon yläasteen murrosikäiset oppilaat. Nyt tilanne on tiettävästi siinäkin suhteessa parempi.
Katolilaisuus ei opetuksen kannalta ole ollut minkäänlainen ongelma enkä ole sitä oppilaille edes erikseen korostanut. Aivan viime vuosina olen joissakin yhteyksissä asiasta luokassa maininnut. Jotakin työtä ihmissen on tehtävä, mieluiten koulutustaan vastaavaa enkä ole kokenut katolisuudestani mitään ongelmaa. Opettajantyön olen kokenut haastavana ja kiinnostavana, taitoni olen jäävi arvioimaan.
Lutherin opetusten korostaminen tai tunnustuskirjat eivät koko työhistoriani aikana ole olleet opetussuunnitelmissa ja luterilainen kirkko on yhtenä 8-luokan kirkko-osuudessa. Siinä yhteydessä on toki mukana Lutherin elämä ja työ. Nykyinen uskonnonopetus ei tosiaankaan ole jonkun opin julistamista, vaan asiallisen ja tutkitun tiedon jakoa.
L-M - lle lisäisin, että yliopistot ovat tärkeimpiä tutkimustyötä tekeviä laitoksia ja se koskee myös teologiaa ja sen sisällä kirkkohistoriaa.
Huomautit myös esim. selibaattisäännöstä. En voi mitään sille, että esim keskiajan nikolaiitat olivat naimisissa olevia katolisia pappeja. Olivatko he 'luusereita'? Kaikki paavitkaan eivät ole historian aikana olleet olleet kaikista opillisista asioista samaa mieltä.
olisi reilumpaa, että myös luterilaisten opetus olisi tunnustuksellista ja sen opettajat olisivat luterilaisia.
En oikein pidä siitä, että koulussa luterilainen uskonnonopetus esiintyy jonkinlaisena yleisenä opetuksena. Se on aina ainakin piilotunnustuksellista.
Uskonnonopetusta ei voida kehittää niin kauan kuin niille on erilaiset kriteerit. Siis tunnustuksellista opetusta kaikille, tai sitten kaikille yhteistä neutraalia opetusta.
Kun olet valinnut tuon tien, niin sinua ei ehkä oteta täydestä omassa kirkossasi. Yleensä ihmiset ovat valmiita uhraamaan paljonkin uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, moni on uhrannut ammattinsa tai vaihtanut työnsä ainakin epämukavampaan. Sinulle sellainen olisi kiertävän katolisen uskonnonopettajan työ.
Sinänsä ymmärrän jotenkin tuon tunnustuksellisuuden korostamisen, mutta nykytilanteessa se on teoriaa. Suuri osa väestä on uskonnollisesti passiivista - ehkä joulu ja muut juhlat tekevät poikkeuksen. Toisaalta mukana on esim. vapaakirkollisten ja helluntailaisten lapset. He edustavat toista ääripäätä, toista niiden suorastaan ateistien lapset, jotka lukujärjestyksen tai kavereiden takia eivät halua elämänkatsomustietoon. Tavalliseen uskonnonopetukseen osallistuu reilusti yli 90% oppilaista.
Käutännössä siis luterilainen tunnustus peruskoulussa on ollut teoriaa jo kauan.
Yleinen ja kaikille yhteinen uskontotieto olisi mielestäni parasta. Se kuuluisi kaikille ja siinä sitten esim. katolilaisten ja muiden pienryhmien lapset esittelisivät oman kirkkonsa ja uskonsa erityispiirteet vaikkapa videoilla, esitelmillä tai miten kukin parhaaksi katsoisi. Jokaisella kirkollla ja uskonnollisella ryhmällä on jo nyt oma erityisopetuksensa, rippikoulunsa erikseen, peruskoulu vastaisi yleitietojen jakamisesta kuten hyvin suurelta osin jo nyt käytännössä tapahtuu.
Amerikassahan on uskonnollisia järjestöjä pilvin pimein eikä koululaitoksessa mitään kaikille kuuluvaa perusopetusta. Olisiko se parempi? Olen ehdottomasti oman peruskoulumme yleisen opetuksen kannalla ja jos minusta olisi kiinni, se kuuluisi kaikille tietenkin asiantuntijoiden tekemän opetussuunnitelman mukaisena.
muilla ryhmillä nykyisin liian "yleistä". Esim ortodoksisessa opetuksessa on pitkät kurssit vieraista uskonnoista. Jos mentäisiin kaikille yleiseen opetukseen ei opettajien pätevyys riitä. paitsi jos jokainen opettaja pitäisi omaa kirkkokuntaansa/uskontokuntaansa koskevat tunnit.
Tällaisissa maissa kuin Suomi, joissa yhdellä kirkkokunnalla on suuri enemmistö, olisi kaikille yhteinen opetus väistämättä luterilaista, joten meillä tämä kaikille yhteinen opetus ei ole kovin hyvä idea.
Haluan tuoda vielä näin päivienkin kuluttua yhden näkökulman keskusteluun meistä suomalaisista ja myös luterilaisesta kirkosta. Enemmistökirkko täällä on ollut hyvinkin rajujen arvostelujen kohteena, vaikka tilastot esim. avioerojen ja aborttien kohdalla suinkkan ole Euroopan kärjessä.
Yksi asia, joka julkisuudessakin on tuotu esille on Suomen vähiten korruptoituneen maan maine. On myös aina silloin tällöin näkynyt kehuja siitä, mite suomalaiset ovat hyvin tunnollisia ja rehellisiä esim. EU-raportoinnissaan ja vastaesimerkkinä on mainittu Etelä-Euroopan perusteetta ja saatuja tukia yms.
Eli: suomalaisia ei mitenkään voi pitää moraaliltaan moitittavina tai muita huonompina. Rikollisia ja sillan alla asuvia löytyy kyllä muualtakin. Jopa isojen firmojen työttömiksikin potkitut ovat yllättävän hyvin löytäneet meillä korjauksia tilanteeseensa. En näe mitään perusteluja sille, että luterilaista kirkkoa yhtenä suuren väestönosan kasvattajana moititaan. Luterilaisella puolella arvostetaan hyvin korkealle esin meidän kirkkomme erilaisten järjestöjen toimintaa eikä pilkata. Rikokset yms. on syytä 'tuomita', teki ne kuka tahansa.
Olen aivan samaa mieltä kuin sinä. Suomi on hyvä maa ja suomalaisessa kultuurissa on paljon hyviä piirteitä. Kun keskustellaan uskonnosta, monilla karkaa mopo käsistä ja järkevä keskustelu perusteluineen on lähes mahdotonta.
Monet suomalaiset arvostavat ystävällisyyden, yhteisvastuun ja terveellisen elämäntavan arvoja, mutta äänekäs vähemmistö saa helposti aikaan paikkaansa pitämättömiä yleistyksiä. Joukossa tyhmyys myös tiivistyy. Silti paljon on mielestäni muuttunut. Kun minun vanhempani arvostivat yksinkertaista ja vaatimatonta elämää sekä yhdessä elämistä, nyt juostaan elämysten ja kaikki heti mulle -filosofian ja ikuisen nuoruuden ja terveyden tai kauneuden perässä ja arvioidaan ihmisiä myös näillä mittapuilla.
Luterilaisen kirkon kasvatustyö pyhäkouluineen, kerhoineen, rippikouluineen, kinkereineen ja nuorteniltoinen tai piireineen, on arvokasta ja kunniakasta. Yritys on hyvä, mutta terveellisen ja kristillisen elämäntavan perillemeno on vaikeaa. Kirkko on puhunut raittiuden tai kohtuullisen puolesta aina, mutta Hesarikin kiinnostui aiheesta vasta muslimien lukumäärän noustua ja aiheesta tul näin "cool". Vaikka Suomessa olisi järkeviä aloitteentekijöitä ja opettajia, vasta ulkomainen vaikutus saa ihmiset herämään. Ehkä se on vanhaa tittelinpalvonnan perua.
Kaikille kansalaisille yhteinen ja teologiseen tutkimukseen perustuva uskonnonopetus on mielestäni hyvää ja kuuluisi yleissivistykseen.