Me maailmanparantajat.

Minulla ei ole tarvetta globaaliin parantamiseen. Kunhan omalla kylällä ja naapurikaupungissa olisi asiat oikein.

pelko ovat suuria ongelmia, joista purkautuu paljon perustavanlaatuista pahaa maailmassa.

Kukin voi tykönään yrittää muuttaa, ja muuttua.

.. ahneet edellä on pahin ongelma.

mutta miten se tulisi tehdä, onkin jo toinen juttu!
Jos vallassani olisi, poistaisin kaikkinaisen kateuden maapallolta.
Mutta ei niin, että voitaisiin sanoa vahingonilon olevan kaikkein
suurimman ilon, koska siinähän ei tunnetusti ole tippaakaan kateutta mukana.

Viihteenä leviää väkivalta Suomeenkin TV:n välityksellä antamaan nuorille, vielä arvostelukyvyttömille, mallia maailmalta.

Katsoin tänään klo 21-22 välisen ajan viiden suositun (minun digiboxillani näkyvän) TV-kanavan tarjontaa. Kaikilla kanavilla tapeltiin ja ainakin neljällä tapettiin ihmisiä. Kakkosella tappelivat mailoilla ja tyrkkimällä toisiaan kiekkokaukalon laitoihin niin, että rytisi. Muilla kanavilla oli ampuma-aseet kisailuvälineinä. Nuoret aivopestään käsitykseen, että kaikki tuo on normaalia elämää.

PELOTTAA! -Ei tosin enää omasta puolestani, eikä ehkä teidänkään, vaan meidän lapsenlastemme puolesta. Maailmanparantajaa ja esimerkkimaata esittävä USA on useimpien väkivaltaohjelmien valmistaja.

Mikä auttaisi? Luultavasti peli on jo menetetty. Vaikka omat televisiomme saataisiin siistittyä, tämä tietokone antaa mahdollisuuden 'opiskella' toisten tappamista nykynuorille, jotka ovat oppineet englantinsa ja tietokoneen käytön. Paluuta viattomuuteen ei enää liene.

Maailman suurimmat edistysaskeleet ovat nuorten tekemiä.
Me vanhat olemme aina olleet vain jarruina niiden toteuttamisessa

Jossain 45-50v välillä me alamme pelätä uutta. Haluamme säilyttää keräämämme tieto- ja taitovaraston arvon.

Siinähän on kaikki. Mitään uutta ei tarvita. Tunnemme nuorten uhkaavan asemaamme.
Miks´ne ei kuuntele ja tottele meitä. Mehän jo tiedämme kaiken.


Täytyy myöntää, että kaiken kehityksen perusta on vanhemman sukupolven kehittämä ja edelleen siirtämä
tieto. Jo vuosituhansien ajan.

Mutta missä olisimme nyt, jos joku nuori höynäpää olisi totellut heimonsa vanhimpia ja tyytynyt siihen saakka kerättyyn tietoon

Maailmanparantaminen on niin tärkeää, että siihen askarointiin saisivat osallistua kaikki kynnelle kykenevät varttuvaisista eläkeläisiin ja kotimaamme puitteissa Suomenlahdelta Tenojoelle, toivottavasti myös ulkomailla asuvat suomalaiset.

Sinä "kuusikymppinen" sanot osuvasti, että kunhan omalla kylällä ja naapurikaupungissa olisivat asiat oikein. Maailmanparantamiseen kuuluu olennaisesti paikallisuus. Ja paikallisuus tarjoaa myös globaalin ulottuvuuden. Parantamista kaipaavat maailman ongelmat koskettavat yleensä jotain paikallista aluetta. Ylikansallisten yritystenkin toiminnassa on paikallinen näkökulma. StoraEnsolla Kemijärvi, Nokialla Bochum, jne.

Mitä yleisemmäksi tulisi suvaitsevuus ja ihmisiksi eläminen, sitä vähäisemmäksi kävisi mm. väkivaltaisuus. Ahneutta varten olisi oltava globaalit ja pakolliset rajat, etteivät esim. kaivosvaltaajat pääsisi temmeltämään omin lupineen toisten mailla, siis paikallisesti.

Ihminen on epätäydellinen ja sellaisena myös pysyy, joten taivaalliseksi Paratiisiksi maailma ei tule milloinkaan. Vähittäistä pientä parannusta on silti mahdollista saada aikaan.

Eläkeindeksit on sidottava 100%:sti palkkojen nousuun. Työeläkehän muodostuu ainoastaan ansaitusta palkasta. Nykyinen systeemi tuhoaa taloudellisesti eläkeläiset. Tämän minä haluan korjata?

pienissä ympyröissäni esim. motolla" Ota kaveri mukaan". Naapuri täyttää tänä vuonna 70 v ja sain hänet innostumaan suunnistuksesta. Minulla on auto ja menemme sillä. Tänään luultavasti yksi lisää tulee mukaan. Eilen olimme hautausmaan haravointitalkoissa. Työelämää aloittaessani koko maapallo oli mahdollinen työkenttä, nyt on näin.

Onko toimintaehdotuksia asiaintilan korjaamiseksi?

Ja posti muutenkin entiseen malliin.

Kuule, suurimmat ongelmat ovat ihmisen korvien välissä, sillä sieltä kaikki alkaa ja sinne päättyy. Jos vaikka itse kukin aloittaisi katsomalla peiliin - siis itseään ja syvälle silmiin. Me kaikki tuppaamme syyttää ongelmista sitä Jotakin Muuta, joka aina munaa kaiken eikä yhtään ymmärrä, miten oikeat ihmiset toimivat, siis sinä, minä ja ne muut, jotka emme tee virheitä.

Suomessa eletään vielä lintukodossa, ongelmat ovat globaalilla tasolla pieniä. Eivät kuitenkaan ikuisesti, hätä voi koskettaa meitä nopeammin kuin arvaammekaan ja arvaamattomalla tavalla. Jospa meistä jokainen kysyisi itseltään, mitä minä voin tehdä asioiden ja muiden ihmisten hyväksi sen sijaan, että itse kukin odotamme, mitä muut voivat tehdä meidän hyväksemme. Maailma ei ole vielä tullut valmiiksi, siellä riittää kovasti tekemistä, vaikka aloittamalla omasta pihapiiristä.

Nykyiset kuusikymppiset olivat oman aikansa yhteiskunnallisia vaikuttajia nuorina. Silloin muiden ihmisten hätä kosketti, jopa toiselta puolen mailmaa. Nyt ei kosketa edes lähimmän naapurin hätä,omista läheisistä puhumattakaan. Ehkä siitä voisi aloittaa.


Olen eri mieltä siitä, että nykyiset kuusikymppiset tuntevat maailman asioita parhaiten, todella reipas ylikehu! Ovat ehkä joskus ammoisina aikoina tunteneet, mutta nyt köllähtäneet tyytyväisnä pahnoilleen. Eihän esimerkiksi tälläkään palstalla menesty yhteiskunnalliset aiheet tai mitkään vakavammat jutut. Viihdettä, viihdettä olla pitää. Ja aika moni on jo pistänyt aivonsa muutenkin narikkaan joko viinan säestyksellä tai ilman.

Summa summarun: suurimmat ongelmat ovat kunkin meistä lähietäisyydellä. Kunhan nekin korjataan ja niissä tehdään työtä ( jätän täysin vapaat kädet, vaikka kuusikymppisen bessewisser-luontoni suorastaan huutaa ohjeistamaan), voi alkaa kalastella suurempia kysymyksiä. Miksi mennä merta edemmäksi kalaan?