Adventtikirkon muurinaukossa ei ole ketään vartijaa.
Adventtitotuuden vastustajat hyökkäävät profeetan henkeä vastaan.
Adventismissa on paljon uskonnon uhreja koska kirkko toimii liiketaludellisten periaatteiden mukaan pienen suvun hallitessa sitä.
Onneksi papit pääsevät välillä matkustamaan ulkomaille.
Adventtitotuuden vastustajat hyökkäävät profeetan henkeä vastaan.
Adventismissa on paljon uskonnon uhreja koska kirkko toimii liiketaludellisten periaatteiden mukaan pienen suvun hallitessa sitä.
Onneksi papit pääsevät välillä matkustamaan ulkomaille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ellen Whiten henki ja adventismin hengettömyys on syyllisiä.
Ei ainakaan täältä.
http://www.kristitynfoorumi.fi/torontopetos.htm
tai täältä.
http://www.kristitynfoorumi.fi/danieleku.htm
ne muuriaukot?
http://www.kristitynfoorumi.fi/rhbkokouksesta.htm
Eli tavatkaas tämän ajan henkeä, mitä kehutaan että tulkaa tänne, mutta kannattaako?
Siitä hengestä.
http://www.kristitynfoorumi.fi/mikaonsyntia.htm
Mikä on syntiä?
Timo Virtanen
Kirjoittaja on Metodistisrk:n pastori
Synti on paha sana. Se ei ole mikään muotisana, vaikka viihdeteollisuus joskus yrittääkin käyttää sitä huvittavassa merkityksessä. Nykyisin jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena, aikansa eläneenä vähän jo menneisyyteen kuuluvana käsitteenä. Näyttää siltä, että kukaan ei haluaisi puhua synnistä, ettei vain tulisi leimatuksi hankalaksi henkilöksi, pysähtyneisyyden malliesimerkiksi, tai täysin epähengelliseksi kristityksi.
Tuntuu siltä, että meidän on paljon helpompi puhua vaikkapa taipumuksista, virheistä tai rikkomuksista kuin synnistä. Kuitenkin juuri synti on se sana, jolla kuvataan sitä mikä erottaa meidät Jumalasta.
Room. 3: 9-12. "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään". Synti on asia joka on syytä ottaa kirjaimellisesti "kuoleman vakavasti.”
Ihmisen elämässä synti tarkoittaa myös rikkomusta Jumalan lakia, "Kymmentä käskyä" vastaan. Tätä lakia vastaan rikkonut ihminen on syntinen sanan täydessä merkityksessä.
Seurakunnan jäseniltä ja kirkon työntekijöiltä on perinteisesti vaadittu korkeampaa moraalia.
Kristityn elämässä synti ei tarkoita välttämättä enää käskyjä vastaan rikkomista, vaan myös niitä asioita, joita olemme jättäneet tekemättä. Oma taloudellinen hyvinvointi on tärkeä asia, mutta samanaikaisesti meidän tulisi huomata puutteessa elävät lähimmäisemme. Ei ole kenenkään edun mukaista kerätä suuria omaisuuksia tai osakesalkkuja, jotka tuottavat vain lisää rahaa kaiken sen päälle, mitä kuluu elämiseemme tai turvalliseen toimeentuloomme.
Olen tavannut sellaisia henkilöitä, jotka katkerasti katuvat sitä, että eivät aikanaan olleet lastensa kanssa, vaan käyttivät aikansa vaurastumiseen perheen kustannuksella. Ei toki koskaan ole myöhäistä aloittaa uutta elämää, mutta menetettyä aikaa on hyvin vaikea tai mahdotonta saada täysin korvatuksi lähimmäisilleen tai itselleen.
Mikä tulevaisuus sitten on sellaisella kirkolla, joka ei enää tunnista, mikä on syntiä? Raamattu kehottaa meitä opettamaan yksityisenä kristittynä, seurakuntana ja koko kirkkona Jumalan tahdon mukaista elämää. 2.Tim.4: 1-3. "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Yleisesti opetuksen sisältönä voidaan pitää kahta asiaa. Ensin on sanottava, mitkä ovat vääriä tapoja elää ja toimia, eli mikä on syntiä. Ja toisena piirteenä on opettaa, kuinka elää oikein ja mitä se käytännön elämässä tarkoittaa. Puhumalla synnistä me voimme saada aikaan sen, ettemme me saavuta nykyihmisen suosiota. On kuitenkin syytä vakavasti kysyä, kenen suosiota me ensisijaisesti tavoittelemme? Onko tarkoitus miellyttää Jumalaa vai ihmisiä? Jos haluamme palvella Jumalaa, on meidän pakko puhua synnistä, vaikka saisimme osaksemme ihmisten halveksunnan.
Lokakuun alkupuolenuutisoinnissa mainittiin Suomen ev.lut. kirkon perustevaliokunnan alustava myönteinen kannanotto hyväksyä samaa sukupuolta olevat ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävät henkilöt kirkon työntekijöiksi. Samanaikaisesti tiedotusvälineet kertoivat Ruotsin kirkon aikeista laatia kirkollinen vihkikaava samaa sukupuolta oleville pareille.
Toteutuessaan esitykset saattavat ko. kirkot hyvin erikoiseen asemaan. Jos me kirkkona luovumme yhdestä käskystä, tarkoitan nyt kymmenen käskyn lakia, käytännössä se tarkoittaa koko lain hylkäämistä. Ja vaikka kymmenen käskyn laissa ei suoranaisesti mainita homo- tai lesbo suhteita on kuitenkin Raamatun opetuksen mukaan täysin selvää, että tuon kaltainen suhde on syntiä sanan täydessä merkityksessä. Vaikka me emme tuomitse itse ihmistä, on meillä velvollisuus ja oikeus sanoa, mikä Raamatun opetuksen mukaan ihmisen tekona on syntiä.
Jos yhteiskunta lainsäädännössään hyväksyy parisuhteen rekisteröinnin, ei se tarkoita sitä, että kirkon olisi se myös hyväksyttävä käytännön ohjeekseen. Kristillisen kirkon ei tule koskaan opetuksessaan alistua muun kuin Raamatusta nousevan moraalin ja etiikan alle. Muussa tapauksessa on syytä miettiä onko kyseessä enää kristillinen kirkko vai onko muututtu inhimilliseksi kirkoksi, jolta puuttuu usko Pyhään Jumalaan!
On totta, että Jeesuksen luo voi syntinen ihminen tulla.
Ja on yhtä totta, että meidän on rakastettava jokaista ihmistä sukupuoleen, rotuun, ihon väriin tai kansallisuuteen tai mihin muuhun seikkaan tahansa liittyen. Mutta yhtä paljon on totta se, että meidän on julistettava totuutta ja parannusta uskon elämän sisältönä. Ja tämä pitää sisällään selkeän opetuksen siitä, mikä on syntiä ja mistä teoista on tehtävä parannus.
Sielunhoidossa tai ripissä synnin tunnustuksen merkitys ja anteeksiantamuksen julistaminen ovat sen peruselementtejä. Jos synnin raja on horjuva tai jopa epäselvä on sen vaikutus myös anteeksiantamukseen samansuuntainen. Sen tähden meidän on pidettävä kiinni selkeästä opetuksesta siinä mikä on syntiä. Ja näin armo ja anteeksiantamus pysyvät kristillisen uskon vahvana perustana.
On siis ensiarvoisen tärkeää huomata, ketä kristillisen kirkon ja yksityisen kristityn tulee kunnioittaa ja palvella. Jumalan sana, Pyhä Raamattu on elämämme ohje, eikä se ole muuttanut opetustaan synnistä eikä sen harjoittamisesta. Meidän on kirkkona annettava selkeä vastaus kysymyksen: Mikä on syntiä? Samaa sukupuolta olevien parisuhde, avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat syntiä, josta pitää tehdä parannus. Raamattu ei anna tähän muuta vastausta. Jos sitten kristillistä seurakuntaa syytetään vanhanaikaiseksi tai tuomitsevaksi niin meidän on tuo syytös tyynesti hyväksyttävä. Meidän on tiedostettava se, ettemme me käy kauppaa siitä mikä on syntiä, mikä ei.
Room.5:19-21. ”Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden
kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.”
http://www.kristitynfoorumi.fi/pitaakovaroa.htm
Pitääkö Kristityn Varoa Petosta?
Kristitty maailma näyttää jakaantuvan kahteen pääsuuntaan, näin karkeasti ottaen.
Toinen suunta on arvostella kaikki hengelliseltä näyttävä oman tuntemuksen ja kokemuksen kautta.
Pyritään yhteyteen hinnalla millä hyvänsä.
Ei nähdä eikä ymmärretä esim. protestanttisen ja katolisen kristillisyyden eroa.
Ollaan välinpitämättömiä Jeesuksen ja apostolien varoitusten suhteen siinä, että kristittykin voi eksyä, jos ei tutki kuulemaansa, näkemäänsä tai lukemaansa Raamatulla.
Varoittajia ja asioiden taustaa valottavia ei haluta kuulla.
Pyhän Hengen työnä pidetään sellaistakin, joka ei mitenkään ole yhtä Raamatun Totuuden Hengen ilmoituksen kanssa.
Toinen suunta tunnustaa vain Raamatun eikä pidä omaa kokemusta tai tunnetta riittävänä mittarina.
Se tuntee uskontokuntien opetuksia siinä määrin, että pystyy erottamaan missä määrin Raamattu ei ole auktoriteetti niiden opetuksessa ja käytännössä.
Raamatun varoitukset pettävien henkien toiminnasta halutaan huomioida ja siksi pidetään ”berealaisuutta”, eli kaiken tutkimista Raamatun Sanalla, tärkeänä.
Pyhä Henki on ennen muuta Totuuden Henki, ei tunnekokemusten eikä kyseenalaisten ihmeiden henki.
Jumala ei Pyhän Henkensä kautta toimi Sanaa vastaan, vaan vahvistaa sen kaikessa.
Seuraava artikkeli kuvaa nykyistä asennetta, jota voisi lyhyesti kuvata sanoilla ”uskonnollinen välinpitämättömyys”. David Cloud, Fundamental Baptist Information Service, kirjoittaa:
Kesäkuussa 1987 osallistuin reportterin ominaisuudessa Pohjois-Amerikan ”Pyhä Henki ja maailmanevankelioiminen” konferenssiin New Orleansissa. (North American Congress on the Holy Spirit & World Evangelization). Osallistujia oli n. 40000 edustaen 40 kristillistä suuntausta. Noin 50 % oli katolisia. Joka aamu pidettiin katolinen messu ja monet puhujat olivat katolisia.
Päätöspuheen piti Tom Forrest, joka johtaa katolista ohjelmaa maailman evankelioimiseksi. Forrest sanoi evankelioivansa kävellen pitkin Rooman katuja rukoillen katolista rukousta (”Rosary”, johon liittyy keskeisesti Marian ylistäminen) ohittamiensa ihmisten puolesta. 1990 Forrest puhui Indianapolisissa samoissa merkeissä järjestetyssä konferenssissa. Puheessaan hän kiitti Jumalaa kiirastulesta sanoen, että siellä puhdistaudutaan synneistä ja kiirastuli on ainoa tie taivaaseen.
New Orleansin konferenssissa oli laaja näyttelyalue, jossa n. 200 karismaattista ja evankelista järjestöä esitteli toimintaansa. Mukana olivat mm. Täyden Evankeliumin Liikemiesten Liitto, Fullerin teologinen seminaari, Oral Robertsin yliopisto, Reinhard Bonnken järjestö, Lähetysnuoret, Zondervan kustannusyhtiö, naisten Aglow, Wycliffe raamatunkääntäjät, Lausannen liike maailman evankelioimiseksi, jne.
Keskustelin erään konferenssityöntekijän kanssa. Hän oli erään karismaattisen järjestön jäsen. Kerroin hänelle kuinka tulin uskoon elettyäni siihen saakka tyhmää ja pahaa elämää. Kysyin häneltä, kuinka hän voi olla niin innoissaan kaikesta konferenssiin liittyvästä mukaan lukien katolisuus, monet ei-raamatulliset kirjat ja puheet, jne. Hänen vastauksensa oli valaiseva: ”David, katso ympärillesi ja näe kaikki suuret teot, joita Jumala täällä tekee”.
Kerroin hänelle, että näin lähinnä uskonnollista ja hengellistä sekaannusta. Hän sanoi: ”Sinun ongelmasi on, että olet täynnä pelkoa tulla petetyksi. Sinun pitää rentoutua ja luottaa enemmän Jumalaan, avata silmäsi ja nähdä mitä Hän on tekemässä”.
Onko tämä oikea neuvo? Raamatun mukaan on kolme asiaa, joista tiedän, että tämä neuvo on väärä, eikä sitä pidä seurata.
1. Voimme tulle petetyiksi, jos luotamme luonnollisiin ominaisuuksiimme: Tunteisiimme, sydämeemme, mitä näemme.
Raamattu sanoo, että ”petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea” (Jer17:9). Emme siis voi luottaa sydämemme tunteisiin. Raamattu varoittaa myös: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Snl14:12). Tunteemme eivät kerro onko jokin oikeaa vai väärää. Emme voi vain katsoa asioita oman ymmärryksemme mukaan arvostellen, kuten tämä työntekijä kehotti. Oma ajattelu, mitä näemme, mitä tunnemme, johtaa meidät helposti harhaan.
Raamattu varoittaa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Snl3:5-6). Juudas eli ja teki työtä toisten apostolien kanssa kolmen vuoden ajan. Kuitenkin hän oli petollinen valhekristitty. Yksikään apostoli ei tiennyt sitä. Näyttää siltä, että he eivät edes epäilleet häntä. Heitä oli helppo pettää.
Suuret joukot seurasivat Jeesusta haluten kuulla Hänen puheitaan tehdäkseen Hänestä kuninkaansa (Joh6:2,15). Mutta hetken päästä sama joukko erosi Hänestä, ”eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssansa” (Joh6:66). Jeesus tiesi, että suuret joukot eivät todella uskoneet Häneen, vaikka siltä vaikutti. Siksi Hän ei uskonut itseään heille (Joh2:23-25, 6:60-64).
Jeesus varoitti monista vääristä opettajista ja sanoi heidän ilmestyvän ”lampaina” vaikka ovat ”susia” (Matt7:15-17). Ainoa tapa nähdä susi läpi lampaan vaatteiden on tutkia heidän opetustaan ja käytäntöään vertaamalla sitä Raamatun sanaan.
Jumala varoitti Hesekieliä, että monet hänen kuulijoistaan, jotka näyttävät vilpittömiltä, eivät sitä ole. ”He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu, he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan” (Hes33:31-32).
Jos olisimme nähneet Hesekielin edessä istuvat ihmiset, olisimme ajatelleet heidän olevan Jumalaa rakastavia. Mutta näin ei ollut ja ainoastaan Jumalan ilmoitus paljasti sen. Jumalan sana paljasti petollisuuden.
New Orleansissa todella oli hartautta. Oli Raamattuja, hymyä, halailua, kädet ylhäällä ylistämistä, hallelujaa-huutoja ja Jeesus-lauluja. Silti eräänä iltana puolet kristitystä kokousväestä nosti kätensä ylös tuoden ilmi, että he eivät olleet todella pelastettuja. Yli puolet osallistujista osallistui joka aamuiseen katoliseen messuun ja loput olivat sokeita sille, mitä heidän ympärillään tapahtui.
Meidän tulee varoa petosta, koska on niin helppo tulla petetyksi. En luota silmiini, tunteisiini, sydämeeni. Luotan vain Jumalan sanan ilmoitukseen, joka on ainoa valo aikamme pimeälle uskonnollisuudelle. Jumalan sanasta näemme, että New Orleansin konferenssi oli petollisuutta, ei herätystä. Väärä opetus pelastuksesta ja Pyhästä Hengestä, seurakunnasta ja evankeliumista ja pyhyydestä osoittivat sen siksi.
2. Meidän tulee varoa koska aikamme on erityisen pettävä.
Jeesus kertoi Matt 24 mukaan, että Hänen paluutaan edeltävälle ajalle on leimaa antavaa maailmanlaajuinen teologinen luopumus. Se on syvän hengellisen petoksen aikaa, väärien ihmeiden aikaa, niin pettävää aikaa, että jopa aidot Jumalan lapsetkin kokevat vaikeaksi erottaa totuuden väärästä.
”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä’… Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta… Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt24:4,11,24).
Jeesuksen varoituksen valossa olisi tyhmyyttä olla pelkäämättä ja varomatta pe-tosta.
3. Meidän tulee varoa, koska ihmeet eivät ole todiste siitä, että Jumala toimii.
Raamattu varoittaa paholaisen tekevän ihmeitä ja viimeisenä aikana väärät ihmeet eksyttävät suuria joukkoja.
Jeesus varoitti Matt24:24, että ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja” nousee tehden suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin että valitutkin, jos se olisi mahdollista, eksyisivät. Samaa profetiaa sisältävät myös 2Kor11:13-15, 2Tess2:5-11, 2Tim3:8 ja Ilm13:11-14.
Herra sanoi selvästi, että monet kutsuvat Häntä Herraksi ja tekevät ihmeitä Hänen nimessään, mutta he ovat silti vääriä (Matt7:21-23).
New Orleansin konferenssin pääasioita olivat ”ihmeet ja merkit”, voimaevankeliointi ja ihmeet kristillisyydessä. Siellä tapahtui monia asioita, joita jotkut pitävät ihmeinä, kuten profetioita, mahdollisesti joku parantuminen (en itse nähnyt yhtäkään), väärää kielilläpuhumista jne. Karismaattisen liikkeen puhujat kertoivat kokouksissaan eri puolilla maailmaa tapahtuneista ihmeistä.
Kun Raamatun valo lankeaa karismaattisen liikkeen ylle erehdys paljastuu. ”Ihmeiden” ei tule antaa johtaa meitä harhaan.
Toistan vielä, että en luota kaikkeen mitä näen, tunnen tai mitä koen sydämessäni. Luotan vain Jumalan ilmoitukseen Sanassa, joka on valo uskonnolliseen pimeyteen. Kirjoitukset paljastavat, että konferenssit kuten New Orleans ja karismaattinen liike, edustavat luopumusta, ei herätystä.
”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin” (Snl14:15). ”Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa…” (Snl15:14).
http://www.kristitynfoorumi.fi/nykymusiikkijarooma.htm
Nykyinen kristillinen musiikki ja Rooman kirkko
Lähde: David Cloud, FBIS, Contemporary Christian Music and Rome
Hyvä kristillinen musiikki on siunattu asia. Aina pitää kuitenkin muistaa, että parhaimmillaankin musiikki on ”vain musiikkia”, vaikka sielu (ja parhaimmissa tapauksissa henkikin) siitä ylentyy. Ongelma tulee siitä, kun musiikin sielulliselle vaikutukselle annetaan liiallinen arvo. Musiikkia voidaan myös tietoisesti käyttää jonkin asian edistämiseen – näin on laita osalla nykyistä krist. musiikkia.
Nykyinen kristillinen musiikki vahvistaa ennen muuta aikamme väärää ekumeniaa[1], näin sanoo David Cloud, Fundamental Baptist Information Service palvelun ylläpitäjä ja julkaisija. ”Kaupallisuuden ja lisääntyvän maailmallisuuden lisäksi nykyinen kristillinen musiikki (jatkossa NKM) on (kaikenlaisen kristillisen) uskonnon sulatusuuni. Eräät sen esittäjät sanovat suoraan et-teivät ole uskovia. Vaikka tämä on poikkeus, niin NKM on ylpeä ekumeenisesta ja karismaattisesta hengestään, joka avoimin sylin vie protestanttisia luopumuskirkkoja kohti katolista kirkkoa” (Bob Jones University, Making Musical Choices, 1986).
David Cloud on laajalti tutkinut NKM musiikkia ja sen esittäjiä eikä tunne heissä ketään, joka olisi selvästi vastaan NKM:n kaupallisuutta ja maailmallisuutta tai olisi huolissaan protestantismin alennustilasta. Samaa musiikkia esitetään niin katolisessa kuin protestanttisessa ympäristössä. Kun musiikista on tullut, tai sen on annettu tulla, vaikuttavaksi tekijäksi jopa saarnan ja opetuksen sijaan, musiikkiin kätkeytyvä suggestiivinen voima vaikuttaa yhteyttä siellä, missä sitä muuten ei olisi. Suuri osa nykymusiikista vahvistaa tietynlaista opittomuutta ja hengellistä holtittomuutta.
Maailmanevankelistat ja heidän suuret kokoussarjansa vahvistavat usein tätä ilmiötä. Musiikin esittäjät valitaan tavallisesti sen mukaan kuinka nimekkäitä he ovat, ei sen mukaan, millainen on heidän sanomansa. Suuria “kristillisen rock-musiikin” nimiä ovat mm. Amy Grant, dc Talk, Charlie Daniels Band, Michael W. Smith, Steve Green ja Jaci Velasquez. He esiintyvät ja heidän musiikkiaan esitetään niin karismaattisissa kuin muissakin tapahtumissa. Erityisesti nuoret ovat alttiit musiikille ja Suomessakin suuri osa kristittyjen nuorten toimintaa keskittyy NKM:n ympärille. Esikuvat saadaan tavallisesti Amerikasta, jossa NKM esittäjät ovat paljon ansaitsevia tähtiä siinä missä ns. maailmallisen musiikin esittäjätkin.
Kun Rooman paavi vieraili Yhdysvalloissa 1999, tunnetut NKM esittäjät toivottivat hänet tervetulleeksi. Denverissä järjestettiin suuri nuorisotapahtuma, johon eri puolilta maailmaa saapui niin katolisia kuin protestanttisia nuoria. Maailman laajin ”kristillinen” TV-kanava Trinity Broadcasting Network (TBN) oli yksi tapahtuman sponsoreita Vatikaanin ohella. Tapahtuma keskittyi musiikin ympärille ja sen juhlittuja esiintyjiä olivat mm. dc Talk, Audio Adrenaline, Jennifer Knapp, The WS, The Supertones, Rebecca St. James ja Jars of Clay[2], jotka ovat suosikkeja monelle suomalaisellekin nuorelle.
Erittäin huomattu ja suosittu NKM esittäjä on John Michael Talbot. Harva hänen musiikkiaan kuunteleva tietää, että hän on myös harras katolinen, joka rukoilee Mariaa ja uskoo enneuniin. 1979 hän perusti ”Secular Franciscans” yhteisön, joka on luostarityyppinen katolinen kommuuni. Talbot sanoo katolisen rosary rukouksen (joka on myös rukousta neitsyt Marialle, “taivaan kuningattarelle”) olevan voiman lähde. Jo 1984 Talbot sanoi: ”Tunnen Marian läheisyyden tulevan elämässäni tärkeäksi… tunnen kuinka hän todella rakastaa minua ja esirukoilee Jumalan edessä puolestani”[3]. Talbotilla on suuri suosio protestanttisessa nuorisoliikkeessä. Itse hän sanoo musiikistaan: ”Kun minusta tuli katolinen, musiikistani tuli katolista musiikkia”[4]. Talbot on ansainnut musiikillaan miljoonia siinä missä tunnetut karismaattiset julistajat puheillaan ja kirjoillaan. Karismaattisen liikkeen kautta katolisuus on tullut sisään protestanttisuuteen hyvin voimakkaasti, vaikka sitä ei haluta nähdä eikä tunnustaa ja tätä vahvistaa NKM.
Katolinen karismaattinen Talbot ja hänen kaltaisensa ovat tästä hyvä esimerkki, sillä he tunnustavat olevansa kirkkonsa asialla. 1997 hän kirjoitti: ”… kirjoitukset, (kat.kirkon) traditio ja magisterium (kat.kirkon esivalta) ovat ehdottoman tarpeelliset täysin yhtä oleville ihmisille”[5]. Talbotin mukaan kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä on Rooman paavi ja tämän tunnustaminen “on antanut meille auktoriteetin, joka mahdollistaa sen, että voimme toimia ekumeenisesti ja uskontojen välisesti ilman puolustautumista…”
Ja näin on tapahtunut. Omien sanojensa mukaan katolista uskoa levittävän artistin ei tarvitse puolustella tai selitellä uskoaan protestanttisessa liikkeessä, kiitos karismaattisuuden ja musiikin voiman! Hän rukoilee, että hänen musiikkinsa kuulijat tulisivat tuntemaan Rooman kirkon esittämän totuuden ja kääntyisivät sen uskoon. Talbot on erityisen mielissään suosiosta, jonka hän saa protestanttisesta liikkeestä. Erään tutkimuksen mukaan 60% hänen kuulijoistaan ovat muita kuin katolisia. Painotan, että hän siis itse sanoo ajavansa katolisen kirkon asiaa musiikkinsa kautta. Hän kuvaa kuinka ei-katoliset konserttiin tulevat saattavat sanoa: ”Hei, tunnen olevani täällä kuin kotonani, en välttämättä halua olla katolinen, mutta tunnen olevani kuin kotona ylistämässä Jumalaa toisten samanlaisten ihmisten kanssa”[6]. Se kuvaa hyvin tämän musiikin vaikutusta ”pehmentämään” ja lopulta poistamaan raamatullisen arvioinnin merkityksen tärkeyttä.
Michael Card on muusikko, joka on esiintynyt ja tuottanut musiikkia yhdessä Talbotin kanssa. Hän sanoo olevansa ”evankelinen”. Eräässä yhteisessä laulussaan he laulavat: ”On yksi usko/ Yksi toivo ja yksi kaste/ Yksi Jumala ja kaikkien Isä/ Yksi kirkko, yksi ruumis, yksi elämä hengessä/ Nyt annettu vapaasti jokaiselle”. Kuinka moni laulun kuuntelija ymmärtää heidän tarkoittavan nimenomaan katolista uskonkäsitystä ja katolista kirkkoa? Mikä on karismaattisen ekumenian päämäärä? Ei suinkaan ekumenia sinänsä, vaan katolisen paavin kirkon valta-asema. Kun karismaattisuus puhuu ”hengen yhteydestä”, se lisääntyvästi tarkoittaa yhteyttä Rooman kirkon henkeen. Tätä edistävät nykyiset huomatut NKM muusikot ja tätä edistävät karismaattiset julistajat. Tunnetko ketään karismaattista julistajaa, joka varoittaisi Rooman kirkon opeista?
HeartBeat on katolinen levy-yhtiö, jonka tunnettuja artisteja Talbotin lisäksi on Dana, entinen irlantilainen eurovision laulukilpailun voittaja. Nyt Dana on vuosien ajan esiintynyt kristillisissä konserteissa ja tilaisuuksissa, TV:ssa jne. Esim. 1987 (ja useammin kuin kerran sen jälkeen) hän lauloi henk. koht. paaville osoitettuna laulunsa ”Totus Tuus” (Täysin Sinun), joka on nykyisen paavin tunnuslause ja tarkoittaa täysin neitsyt Marialle omistautumista[7]. Dana on ollut yksi Denverin maailmanlaajan nuorisotapahtuman vakioesiintyjiä[8]. The National Catholic Register mainitsi artikkelissaan 1998, että katoliset artistit käyttävät musiikkiaan ”evankelioidakseen” evankelisia nuoria kääntymään katolisuuteen. Jokainen osallistuja sai katolisen rukousnauhan, rosaryn ja ohjeet kuinka osoittaa rukouksensa Marialle[9].
Katolisuuskin voi antaa herätteen uskolle, kylvää siemenen, mutta totuutta Raamatustaan etsivät eivät ole jääneet sen moninaisten ihmisoppien ja sen edustamien muinaisten mysteeriuskontojen jäänteiden vaikutuspiiriin[10]. Nyt näyttää siltä, että nykyinen, etenkin nuorison piirissä suosittu amerikkalaisvaikutteinen kristillinen rock/pop musiikki toimii katolisen kirkon tavoitteiden mukaan heikentäen selkeää protestanttista uskonperustusta.
Tästä musiikista on tullut liian tärkeä osa nuorten uskonnon harjoitusta ja sille on annettu liian suuri merkitys monen yksittäisen srk:n jumalanpalveluksessa. Ajatus, että Jumalaa voidaan manipuloida musiikin (ylistyksen) kautta niin, että Hän antaa läsnäolonsa (hyvä tunne, ekstaasi) kokoukseen, on – anteeksi vain - naivi ja peräisin pakanakulteista. Musiikin ja rytmin suggestiivista vaikutusta on osattu käyttää ihmisjoukkojen manipulointiin jo vuosituhansia. Musiikkia, kuten kaikkea muutakin, voidaan myös käyttää väärin.
Juhani Aitomaa
[1] Edesmenneellä Viinitarha liikkeen perustajalla John Wimberillä on ollut suuri vaikutus musiikin merkityksen kasvuun. Wimber oli ennen kääntymystään ”The Righteous Brothers” yhtyeen manageri ja kirjoitti monia kappaleita. Perustamassaan liikkeessä Wimber otti musiikin keskeiseksi tekijäksi luomaan ”ylistyksen ilmapiiri” kokouksiin. Muut ovat seuranneet mukana. Viinitarha liike oli Wimberin aikaan ja edelleen on hyvin ekumeeninen ja Rooman kirkon myönteinen. Esim. 1986 Wimber esiintyi suuressa ”European Festival of Faith” konferenssissa yhdessä katolisten kanssa. Kokouksen 8000 osanottajaa lähettivät paaville lausuman, jossa he ilmoittivat halunsa toimia yhdessä paavin kirkon kanssa Euroopan evankelioimistyössä. Wimber painotti myös katolisten reliikkien (pyhimysten hiusten, luunpalasten jne.) palvonnan olevan teologisesti oikein. Hän piti monia ”Church planting” (srk:n perustaminen ja kasvu) seminaareja. Eräässä sellaisessa Wimber opetti: ”Paavi, joka muuten on hyvin myönteinen karismaattiselle liikkeelle ja on uudestisyntynyt evankelinen, julistaa evankeliumia niin selvästi kuin kuka muu tahansa tänä aikana (John Goodwin, Testing the Fruit of Vineyard, Wimberin opetus 1981). Ihmetellä täytyy mikä oli Wimberin ja mikä on muiden karismaattisten käsitys siitä, mitä on olla ”evankelinen” tai ”uudestisyntynyt”. Tästä näemme, että karismaattinen liike käyttää sanoja aivan eri merkityksessä, kuin mitä ne alun perin protestanttisessa liikkeessä ovat tarkoittaneet. Tämä johtaakin monia harhaan, sillä kaikki eivät usko, että sama sana voi merkitä yhdelle toista kuin toiselle. Karismaattinen liike on ollut tehokas muuttamaan ja hämärtämään kristillisten käsitteiden ja sanojen todellisia merkityksiä.
[2] CCM Magazine, huhtikuu 1999
[3] Contemporary Christian Music Magazine, marraskuu 1984
[4] B. Cole Bennett, "John Michael Talbot: An Encounter with the Counter-Culture," Shout! magazine, helmikuu 1996
[5] John Talbot, "Our Fathers, and Our Divided Family," New Covenant, syyskuu 1997
[6] John Talbot, quoted in "Interfaith Album Strikes Sour Note," Peter Smith, Religious News Service, jouluk. 8, 1996
[7] Jotkut väittävät, että lause tarkoittaa paavin omistautumista Kristukselle, mutta he joko vääristävät totuuden tai eivät tiedä mistä puhuvat. Paavi itse on useammissa yhteyksissä sanonut tai kirjoittanut, että hänen mottonsa tarkoittaa Marialle omistautumista. Mm. Alfred A. Knopf:in kirjassa Crossing the Threshold of Hope, paavi painottaa tätä.
[8] Muita tunnettuja katolisia artisteja ovat Kathy Troccoli, Tom Booth, Sarah Hart, Danny Langdon, Sheryl Crow. Artistit, katoliset ja ei-katoliset toimivat usein yhdessä ”julistaen yhteistä rakkauttaan Kristukseen ja toisiinsa”. Ajatus tuntuu hyvältä, mutta kun yhteyden luojana toimivat aivan muut seikat kuin Raamatun edellyttämä totuudellisuus (ts. kaupallisuus, maailman miellyttäminen ja katolisen kirkon tavoitteiden edistäminen) on kyseessä ei-katolisten kohdalla tottelemattomuus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Katolinen Kathy Troccoli mm. julkaisi 1997 albumin ”Love One Another”, jolla esiintyivät kaikki kuuluisimmat, myös ei-katoliset artistit (mm. Amy Grant, Gary Chapman, Sandi Patty, Michael W. Smith, Carman, jne.
[9] Katolisella rosary rukouksella on tarkka muoto. Rukousnauhan sormeilun myötä rukous sisältää 8 kohtaa, jotka pitää esittää oikeassa järjestyksessä. Sen jälkeen esitetään ”Hail, Holy Queen” (tervehdys pyhälle kuningattarelle) rukous Marialle.
[10] ks. esim internetistä www.kristitynfoorumi.fi artikkelit Pakanuus ja Katolinen kirkko ja Kaikki Tiet vievät Roomaan 1 ja 2.