Feminismiin taipuvaisilla naisilla on erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Artikkeli: New York Times:ssa 16.06.2003) keskimääräistä korkeampi testosteronitaso. Tämän vuoksi heidän arvellaan kokevan miehet enemmän kilpailijoiksi kuin kumppaneiksi. Saman tutkimuksen mukaan tuo asia haittaa esim. parisuhteen muodostusta, koska ko. naiset eivät kykene löytämään parisuhteesta selkeää rooliaan, jossa olisivat tyytyväisiä. Tämä siis heteroilla. Lesboilla tilanne on selkeämpi siinä mielessä, että koska seksuaalinen suuntautuminen ei ole riippuvainen hormonitoiminnasta, valikoituu usein lesboparisuhteeseen toiseksi osapuoleksi nainen, jolla testosteronitaso on normaali. Korkean tason omaavan nainen on tällöin pariskunnan "mies" ja roolijako parisuhteessa muodostuu kivuttomasti.
Tuosta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että korkean testosteronitason omaavalle heteronaiselle kumppaniksi sopisi parhaiten matalan testosteronitason omaava mies. Testosteronitason mataluushan tekee miehestä alistuvamman, siis sellaisen "tohvelisankarin". Tällainen pariskunta pystyisi tulemaan ehkä parhaiten ristiriidattomasti toimeen, onhan siitä kokemustakin jo ennen mitään tutkimuksia. Ainut ongelma siinä saattaa olla, että matala testosteronitaso miehellä heikentää libidoa, joka voi haitata parisuhdetta, jos mies on liian passiivinen seksuaalisesti. Toisaalta useinhan on varsinkin lasten hankkimisen jälkeen niin, että miehen halukkuus seksiin on suurempi, joten tällaisessa korkeatestosteroninainen-matalatestosteronitohvelisankarimies suhteessa se voi muodostuakin parhaiten molempia tyydyttäväksi (vaikkapa se joka lauantai saunan jälkeen:))
Tuosta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että korkean testosteronitason omaavalle heteronaiselle kumppaniksi sopisi parhaiten matalan testosteronitason omaava mies. Testosteronitason mataluushan tekee miehestä alistuvamman, siis sellaisen "tohvelisankarin". Tällainen pariskunta pystyisi tulemaan ehkä parhaiten ristiriidattomasti toimeen, onhan siitä kokemustakin jo ennen mitään tutkimuksia. Ainut ongelma siinä saattaa olla, että matala testosteronitaso miehellä heikentää libidoa, joka voi haitata parisuhdetta, jos mies on liian passiivinen seksuaalisesti. Toisaalta useinhan on varsinkin lasten hankkimisen jälkeen niin, että miehen halukkuus seksiin on suurempi, joten tällaisessa korkeatestosteroninainen-matalatestosteronitohvelisankarimies suhteessa se voi muodostuakin parhaiten molempia tyydyttäväksi (vaikkapa se joka lauantai saunan jälkeen:))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainahan se on tiedetty -testosteroni lisää aggressiivisuutta ja sukupuolista halua molemmilla sukupuolilla.
Voidaan siis kai sanoa, että keskitasoa vähän testosteronirikkaampi nainen siis sekä tykkää miehistä(ja seksistä) että myös on kilpailuhaluisempi.
Ja päinvastoin, empaattinen pehmomies voi olla naisten mieleen muuten kuin varsinaisesti sängyssä.
Se mikä on "liikaa" tai "normaali" taso naisella tai miehellä onkin sitten jo ihan eri asia.
Tuskin voidaan puhua kovin suuresta ongelmasta jos se ei esimerkiksi haittaa naisen tai miehen peruslisääntymistoimintoja.
linkki?
Etkö ole huomannut, että tietoa on edelleen paneutussakin muodossa, kirjoissa ja lehdistössä. Vain murto-osa päätyy edelleenkään internettiin sähköiseen muotoon! Ei ihme, että ihmisten tietämys vähenee ja kapea-alaistuu, kun ollaan pelkän netin varassa, ei lueta lehtiä ja kirjoja. Linkki oli avauksessani. Tiedoksi sinulle, että yksikään paperilehti ei julkaise kaikkia artikkeleitaan myös netissä, vain pääuutiset.