Pohdiskelua

Iäkäs äitini on huonossa kunnossa. Olen hänen tyttärensä ja käytännössä huolehdin aika paljon hänen asioistaan vaikka en olekaan omaishoitaja. Sitä en nimittäin jaksaisi. Oma työni on vaativaa ja toukokuu on todella kiireistä aikaa, joka päivä menee ylitöiksi. Voi olla että äitini elää vielä vuoden tai nukkuu pois jo huomenna, kaikki on mahdollista.
Ajattelin vaan että miten jaksan töissä. Kovin empaattinen ilmapiiri meillä ei ole, itse asiassa ilmapiiri on kova ja kyräilevä ja lisäksi on jo nähty että jos joku on henkisesti vähän heikoilla niin häneltä otetaan vaativat tehtävät pois ja annetaan hanttihommia tilalle. Ja tietysti palkka laskee töiden vaativuuden laskiessa. Ja niiden alkuperäisten tehtävien takaisinsaanti on osoittautunut olemattomaksi vaihtoehdoksi. Yhtä avioeronsa kanssa kipuillutta henkilöä vierestä seuranneena tiedän kaiken. Luottamus henkilön kykyihin on mennyt vaikka nyt onkin jo vahvasti omilla jaloillaan. Kaikkien pitää tehdä työnsä täysillä, 110 prosenttisesti. Joten ihan oikeasti mietin että miten jaksan. En haluaisi vielä luovuttaa ja joutua sivuraiteille. Ja kunnallisten palvelujen saanti äidilleni se vasta energiaa kuluttaakin.

No tämä nyt oli tällainen vuodatus, jonnekin pitää saada vähän purkaa itseään.
0390
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei viela vastauksia.

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


kohta uupuva kirjoitti:

Iäkäs äitini on huonossa kunnossa. Olen hänen tyttärensä ja käytännössä huolehdin aika paljon hänen asioistaan vaikka en olekaan omaishoitaja. Sitä en nimittäin jaksaisi. Oma työni on vaativaa ja toukokuu on todella kiireistä aikaa, joka päivä menee ylitöiksi. Voi olla että äitini elää vielä vuoden tai nukkuu pois jo huomenna, kaikki on mahdollista.
Ajattelin vaan että miten jaksan töissä. Kovin empaattinen ilmapiiri meillä ei ole, itse asiassa ilmapiiri on kova ja kyräilevä ja lisäksi on jo nähty että jos joku on henkisesti vähän heikoilla niin häneltä otetaan vaativat tehtävät pois ja annetaan hanttihommia tilalle. Ja tietysti palkka laskee töiden vaativuuden laskiessa. Ja niiden alkuperäisten tehtävien takaisinsaanti on osoittautunut olemattomaksi vaihtoehdoksi. Yhtä avioeronsa kanssa kipuillutta henkilöä vierestä seuranneena tiedän kaiken. Luottamus henkilön kykyihin on mennyt vaikka nyt onkin jo vahvasti omilla jaloillaan. Kaikkien pitää tehdä työnsä täysillä, 110 prosenttisesti. Joten ihan oikeasti mietin että miten jaksan. En haluaisi vielä luovuttaa ja joutua sivuraiteille. Ja kunnallisten palvelujen saanti äidilleni se vasta energiaa kuluttaakin.

No tämä nyt oli tällainen vuodatus, jonnekin pitää saada vähän purkaa itseään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu